(not) very happy holiday

Jooo no, moi vaa kaikille. Tää mun loma ei nyt oikein menny niinku ajattelin. Onneks kaikki ylimääräset suunnitelmat karsittiin pois jo ennen lomaa, nii ei nyt harmita nii paljo; nimittäi kaikki reenisuunnitelmat meni uusiks.
Sunnuntaina en tosiaa ollu siel KLL/SM-kisoissa. Kuulin monelta suunnalta olleeni tosi viisas, kun olin ite tiedostanu olotilani niin hyvin, etten lähteny edes kokeilemaan. Nimittäin eilen käytiin lääkärissä - ja kurkunpääntulehdus sieltä löyty. 10 päivää lääkekuuria ja oikeeta räjäytysnenäsumutetta! Laitoin eilen illalla sitä nii tuntu että nenä räjähtää. No, ei se enää niin pahalta tunnu. Auttaa ainakin tosi hyvin! Pisti meidän luottolääkäri tujut annostukset, mut sitä ei saa käyttää sillai kun neljä päivää. Et ei jatkuvaan käyttöön. Sillä varmistetaan vaan, että tää nuha ei mene korviin ja muutu korvatulehdukseks. Mut oli onni matkassa, kun mentiin ajoissa lääkäriin eikä "kateltu." Se oli ihan vasta kehittyny tulehdus ja ei ollu kerinny kurkunpäätä pidemmälle. Kurkku alkoikin vähän oirehtia vasta torstai-iltana. Luojan kiitos ja syvä huokaus, kun kuulin, ettei se ole keuhkoissa asti. Mulla on nyt mahdollisuus toipua tästä nopeammin, kun tulehdus on vain kurkussa. Keuhkojen kanssa leikkiessä taas menisi monet viikonpäivät, se on testattu useaan otteeseen. Yritin kyllä kovasti välttyä lääkekuurilta ja kysyinkin vielä, että eikö se muuten lähde. Vastauskin tuli: "No kyllähän se toki lähtee, jos on kaksi kuukautta aikaa tuonne vapun tienoille asti odotella. Mutta ei yksi lääkekuuri kuntoa vie, vaan pitkittynyt tauti vie." Kyllä näistä vaihtoehdoista siis mieluummin lääkekuurin syö!

Kuitenkin edelleen vastustuskyky ja hengityselimistö on herkkä mykoplasman myllytyksen jäljiltä, ja on suurempi todennäköisyys, että perusflunssa kehittyy tulehdukseksi. Vaikka itsellä on nyt menneenä syksynä ollut ihan tavallinenkin flunssa kuumeen kanssa, joka meni ohi itsestään - se oli melko outoa!:D Mutta kyllä tuo henki siihen malliin rohisi ja kurkussa tuntui, että kyllä sen melkein jo arvasi, että siellä jotain muutaki on, mitä sinne ei kuulu. Sitten tuli ihan järjetön nuhakin kaiken lisäksi. Kyllä näitä alkaa jo oppia tunnistamaan omalta kohdalta, milloin on tavan flunssaa ja milloin siellä on jotain muutakin. Mutta muiden kohdalta on vaikea mennä sanomaan, kun ei toisen tilannetta voi yksityiskohtaisesti tietää. Samahan tässä päti minun kohdalla - vaikea kenenkään muun oli mennä sanomaan, olenko hiihtokunnossa vai en. Pelkkä nuha itsessään voisi toimia vain avaavana eikä haitata ollenkaan. Ei sen takia pelkästään kannata pois jäädä! Marilla oli kurkkuoireita toissaviikolla, mutta me ollaan jo useaan kertaan todettu, että me ollaan toisillemme immuuneja, koska ei me olla kovin usein toisiltamme tauteja saatu. Ja onhan flunssia liikkeellä jatkuvasti eikä niiltä eristäytymällä välty. Ne tulee jos tulee eikä sille sitten enää mitään voi. Se on sitten henkilökohtaista, millaseks se kehittyy. Mä nyt vain satun olemaan tällanen tautipesäke vieläkin, kun elimistössä on vieläkin otollinen kasvupohja. Mutta asiaa helpottaa se, ettei se ole miltään kantilta mun oma vika. Koko viime talven sairastelut ei ollu ittestä johtuvaa, niin niistä johtuvat ongelmat on vieläki vaikee korjata ku on vaikee tiedostaa, mitä minä tein väärin ja mihin en ite voinu vaikuttaa. En mä vaan voi estää tautien tarttumista. Käsienpesu on silti hyvä keino ehkäistä kaikkia flunssia!!!!:) 

Katoin tossa just naisten maastohiihdon kympin vapaan Val Di Fiemmen MM-kisoista. Oli tiukka kisa - Roponen parhaana suomalaisena kahdeksas, kympin sakkiin kuitenkin MM-tasolla, hyvä suoritus! Vielä on matkoja, niissä pistetään paremmaks!:) Ja Johaug otti voiton! Ihan hyvä, ettei Björgen ihan kaikkia matkoja sentään vie! Ja oli kyllä ilo kattoa nuoren norjalaisen maaliintuloa, kun osasi ottaa ilon irti voitostaan! Maaliviivan ylittäessä tuuletti kädet ilmassa, kaatu maahan ja kohta pongahti pystyyn ja huus ihan älyttömästi, kaatu uudestaan maahan, nous ylös, huus, alko itkee ja huus taas. Vielä muutama hyppy, pomppu ja poseeraus medialle ja sukset huoltotiimille, osas tyttö juhlia! 

Eilen tuntu päivällä, että "kuolen" taas vaihteeksi. Aivastelin ihan koko ajan ja ihan jatkuvasti nenää kutitti, samoin kurkkua, yskitti ja tuli limaa. Tämä päivä on ollut parempi. Nenää ei kutita koko ajan ja sumute on saanut aikaan sen, ettei nenä ole koko aikaa tukossa eikä se vuoda ihan koko aikaa. Ei tarvitse nenäliina kädessä kuljeksia ihan joka paikkaan. Ei tässä silti terveenä vielä olla, kurkkua kutittaa ja ei se tunnu terveeltä. Nenäkin vuotaa ja yskä on vielä melko pahan kuulonen. Mutta kyllä tästä toipuu paljon nopeammin kuin jos tulehdus olisi ehtinyt keuhkoihin - nyt ei tarvitse enää niitä parannella! Perjantaihin asti hiihtokielto, mutta jotain kevyttä saa silti tehdä viikolla oman voinnin mukaan (kuten kävellä tai kuntopiiriä kevyesti). Tuleepahan ainakin lomailtua..... vaikka valitettavasti mun käsitys lomasta ei ole paikallaan jöröttäminen, vaan meneminen ja tuleminen! Välillä sitten rentoudutaan, mutta musta tuntuu etten kestä edes parin päivän joutenolon jälkeen tätä kamalaa paikallaan olemista! No, ei kai tässä jossittelu auta, näillä mennään vaikka sisällä keittääki. Ja just tuo lääkekuuri, Doximed, tuo mulle niiiiin mieleen viime talven, koska tuo sama antibiootti sattuu tehoamaan myös mykoplasmaan. Enkä ilolla sitä muistele. Onneks tällä kertaa se on paljon pienemmän taudin selättämistä varten!:) 

Illalla haluaisin tehhä pizzaa, ku pakastepizzoja ei enää nykyään tämä tyttönen syö, ku niissä on juustoo pinnassa ja sitä ei oikein saa pois. Se vaa edellyttäis kauppareissua, mut kauppaha on tos iha vieres, nii eiku sinne vaa hakemaa täytteet kerran kuume on pysyny ainaki toistaseks loitolla!:)

Oltiin Ricon kanssa koneella, ku se änkes iha väkisellä syliin!

Illemmalla sit lähetää Riksu-pojan kanssa käymää käppäsemässä ku ei hiihtämään pääse.
Varotaan ettei tuu susia tai ilveksiä vastaan!!:) 

Että tämmöstä tän hiihtäjätyttösen hiihtolomapäivät. Mut kyl se siitä! (tai niinku Anna tykkäis, jospa se siitä!) 

- Heidi

KLL-/SM-kisapostaus+vähän kaikkee muutaki

Heissan ja hyvät hiihtolomat kaikille joilla se nyt on, meillä nimittäi on! ei vois parempaan ajankohtaa sattua, ku koeviikko loppu just ja ei oo alkanu uutta jaksoo, joten ei tarvinnu ottaa mukaa yhtää koulukirjaa eikä miettiä mitää koulujuttuja koko lomalla!:) 

Myö aloteltii taas tätä lomaa SM-kisojen merkeissä Pyhäjärvellä, ku oltii SM-sprintissä mukana. Matka 1050m eli tosi pikamatka - ja ylipäätää toi KLL-kisaki sunnuntaina on 3km eli seki aika pikamatka - tosin on siinä vaativuutta, joten kestävyyttäki tarvitaan. 

Heidillä oli alkuviikosta lentofiilis ja se toivo et se säilys viikonloppuunki, mut torstai-iltana sit kurkku alko oirehtia enemmän. Ennen sitä se ei kyl uskaltanu ees myöntää itelleen, et se on ehkä tulossa kipeeks, koska sit ku alkaa ajatella sitä, nii sitten se vasta alkaakin oirehtia:D nomut, onneks täs on ollu tän kisakauden suhteellisen terveenä, vaik toi syksy meniki sen allergian kanssa ja sitä myöten oli aika paljo flunssan oireita, jotka johtu siitä (kurkkukipua, kurkun kutinaa, hengitysvaikeuksia, nuhaa jne.) ja joulun aikaan pieni nuha, mut ei sit muuta onneks! tääki on jo ihanan vähästä ku on voinu reenata näinki hyvin tällä kaudella!:) 

Perjantaina Heidi haettii kämpiltä käsin ja sit se kävi matkan varrel hiihtämäs noi kisaladut läpitte vielä kertaallee, vaik käytii me kiertämäs ne ja tekemäs siel reenit linjan kans toissaviikolla. 

Ihan kivaa hiihettävää maastoo, mitä ny pari nousua, jotka pitää juosta sukset jalassa. Tää ois tämmönen Heidi-maasto, ei liian nopee ja tarpeeks vaativa sillon, ku ollaa vireessä:) Heidil meni toi sprintti ihan hyvin kuitenki, ei ne erot pahoja ollu ja ei maalintulokaa paha ollu (paljo pahempaaki ollu) - vaikka kyllä siellä viimeseen laskuun lykkiessä jotain limaa nous kurkkuun ja sitä sai olla räkimässä mehtään siinä alamäessä ettei tukehu. Lauantai iltanaki nous välillä limaa ja meinasin tukehtua siihen:/ anna tuli sielt takaa 15 sekuntia perään lähteneenä ja oli sanonu elisalle, että kyllä mun hiihto näytti vaikeelta, mitä se on kuitenki nähny mua tällä kaudella parhaimmillaa. ja ei tekeminen ollu yhtää niin rentoo ku viikko sitten maakuntaviestissä. sillon oli ihan erilainen ääni kellossa. 

Käytii tekemässä hyvät verryttelyt arton ja arton enkeleiden (;D) kanssa ja ei sillo ollu ees kovin paha olla. pukuhuone oli ihan täynnä ku mahollista, en ees mahtunu penkille, nii purkauduin sitten vessan oven eteen lattialle ja olin jokaisen eessä, joka oli menossa vessaan. ihan perus sinänsä:) mut sit ku rauhotuin autoon istumaan et lähetää kottii päi, nii sitten alko rykiminen. kurkkua kutitti ja kyllä se henkiki siihe mallii röhis, että aloin tosissani miettiä, et kannattaako sunnuntaina startata kolmoselle. mietin koko automatkan ja tein ite päätöksen, että en starttaa sunnuntaina. 

en tosiaankaa halua, että tää kurkkuongelma pitkittyy yhtään tai viimesin tikki ois se, et se jäis päälle tai menis keuhkoihin asti. en haluais rykiä koko loppukevättä. mä haluan vaa nyt parannella tän ja toivon, et tää on perusflunssaa ja et tää menee ihan iteksee ohi ilman lääkekuuria. ei oikee uskaltanu rykästäkään, ku sattu nii hirveesti kurkkuun, ei kuitenkaa keuhkoihin - onneks! ja hengityski rohisee aina välistä rykästessä. kroppa tuntu kyl hyvältä, mut taas kerran tää hengitys on ongelma. mut jospa se tästä! 

ja ku ei tää tästä ainakaa kisoilla parane. täs on viel kautta jälel ja kolmen viikon päästä taivalkosken SM-kisat, jossa matkana on vitosen vapaa ja kympin perinteinen, joita mä innolla ootan, etenki tota pitkää kympin pertsaa! ja oon hiihtäny aiemminki taivalkoskel, jote maastotki on kohtuullisen tutut:) ja kivat maastot on, vaik on siin vitoses iha vaativuusastettaki vaik on sit tasastaki hiihettävää maastoo. siel ois kiva olla sellases virees mitä tälle kaudelle voi oottaa! :) ja sitku oon kaiken lisäks alkanu pikkuhiljaa oppia huomaamaan, millasta on olla vireessä ja millasta on, ku tuntuu hyvältä ja meneminen on irtonaista eikä jatkuvaa, väkinäistä runnomista. kun tekeminen on rentoa ja siitä voi nauttia. mulla on tullu nyt monta kisaa, joissa oon alkanu nähä tänki tunteen, joka pitäs sinänsä olla normaali hiihtäjälle. mut kestää vähän aikaa oppia takas siihen, ku viime vuonna oli semmosta väkisellä hapoilla runnomista kaikki. en haluais päättää sitä putkee huonolla kisalla hiihtämällä kurkku kipeenä omaa tyhmyyttäni ja itepäisyyttäni ja riskeeraamalla samalla koko loppukevään. haluan kuitenki vielä hyviäki startteja alle ja kyl niitä varmasti tuleeki, kunhan tästä ei tuu takapakkia! onneks mä kerranki osasin päättää. ja tein varmaan oikeen ratkasun. valmentajaki oli sitä mieltä ku soitin sille tästä, että ei kannata riskeerata nyt. 

veera, elisa ja roosat oli kannustamassa meitä sekä antti. oli kiva ku oli nii paljo kaikkia tuttuja ihmisiä siellä paikan päällä!:) ja veeral oli 17v synttärit!!!!! ONNEEE VEERA VIEL TÄÄLLÄKI JÄLKIKÄTEEN! <3

meidän piti "häpäistä se niinku polttareissa" heidin väläytyksen mukaan mut se jäi vähä vaiheeseen sattuneesta syystä! sille oli synttäriyllätys mut se jäi nyt antamatta ku heidi ei tullukkaa sunnuntaina kisaamaan ja se on heidillä - ja lauantaina ei keritty antaa ku veera lähti pois ja auto oli jossai 53805893 kilometrin päässä.... no, ajatus on tärkein:D 

Marilla tuli sit hyvä hiihto sprintissä omaantason nähden. Sitä sprintterin vikaa ku ei oikein oo... Mut nyt oli tehokasta menemistä ja sijotuskin paras mikä on ikinä SM-sprintissä tullu-37. ja kun 30 parasta pääs sit jatkamaan erävaiheeseen niin en jäänny siitä ku reilun 2 sekuntia! Ei siinä kilsan matkalla paljoo eroja ehi tulla ja saatat hävitä vaikka sadasosan seuraavaan sijaan. Tämmöstä tää hiihto on. Mut ei tohon voi olla muuta ku tyytyväinen, kun jatkopaikka jäi noinkin lähelle:) Ja oli rentoo ja tehokasta hiihtoo, johon onki nyt pyritty. Kun on kropassa hyvä tunne niin kyllä sitä sitten saa korvien välistäki lisää puhtia työntää ja rutistaa vielä vähä enemmän.

Sunnuntaina oli kuitenki joka tapaukses se KLL-kisa (koululiikuntaliiton mestaruuskilpailut) ja siel edustetaanki omaa koulua. sillai ois ollu Heidinkin kiva hiihtää siellä, ku ois eka kertaa saanu edustaa uutta koulua, mut ei se nyt pääasia ollu. ois se ollu kiva hiihtää, mut on se sen verran tiukka lenkki ja vaikka vaativa onkin ja kestävyysominaisuuksia tarvitaan, silti sen verran lyhyt, että siellä on nopeusominaisuudet suuressa arvossa. mutta kerran oon lähtölistoilla ja alun perin mun piti sinne olla lähössä - ja kerran sairauden syystä en starttaa, niin en mä sillon kattomaankaan lähe. tulee vaan paha mieli ja parempi vaan levätä kotona, et parannun mahdollisimman pian.

mut silti seurasin silmät tarkkana netistä reaaliaikasia tuloksia, joita päivitettiin minuutin välein. kyyläsin sieltä ja lähettelin kaikille tutuille, tärkeille ihmisille tekstarit ja onnittelut. Siellä tuli hyviä hiihtoja heille ja monille muille, onnee oikeesti!:) 

Itellä tänä aamuna jokasella hengen vedolla röhis hengitys siihen malliin, että ihan ku siellä ois jotain estämässä hengitystä. Tärskin ja pärskin ja tämmöstä taas. No, nyt sieltä aika-ajoin tulee kaikenkirjavaa tavaraa jostain syvemmältä, tästä ei sitten sen yksityiskohtasemmin, toi tieto varmaan riittänee tästä asiasta.... :D mari on sellanen henkilö, jolle voi kertoo tällaset asiat kuten sen, minkä väristä tavaraa keuhkoista tulee! tää on kyl ihan molemminpuolinen juttu, informaatiota tulee kummastakin suunnasta... :D olkaa ilosia ku ette asu meillä!;) 

jos tää ei tästä ala helpottaa, nii mennään arjen tullen sit käymää yksityisel. mut toivotaa et menis iha näin ja sais ens viikolla treenattua hyvin, ku on väliviikko kisoista. On ollu niin palkitsevaa päästä kiinni tähän säännöllisesti reenaamisen makuun - ei oo ollu enää sitä et reenataan sillon ku suurin piirtei pysyy omilla jaloilla pystyssä ja ei tarvihe haukkoo henkee ku nousee kerroksen pari portaita. tää on ollu tällä kisakaudella just sitä mitä urheilija voi toivoa ja sit ku vielä toipus kunnolla ja alkas kulkeekki niin hyvi et sen huomais tuloksistaki:) mut tää kaus on menny hyvin verrattuna vuos takaperin, oon ehtiny jopa käydä kisoja tähän mennessä! :) 

En tiiä mikä siinä on että jos toisella meistä kulkee niin toisella ei. Varmaan meillä on jotenkii yhteiset voimat ja ne ei riitä sitten molemmille:D Reilu viikko sitten maakuntaviestissäkin Heidi suunilleen liiteli siellä ladulla ja Marilla suks ois sitten ennemmin liikkunu taakse ku eteenpäin. Eli nyt kun Heidi sairasti kotona niin Mari hiihti taas huippu hiihtoo. Vaikka lauantaina olikin jo hyvä hiihto niin sunnuntaina se sitten viimestään tärppäs! KLL:n kolmella kilsalla 18. sija! Ja taas jäätiin niukasti palkinnoilta. 15. parhaalle palkinnot ja siihen jäin reilun 4 sekuntia. Toi kolmonen ku on normaalia lyhempi matka niin ei siinäkään ne erot kovin isoiks ehi mennä. Nyt oli hiihossa tehokkuutta, puristusta ja yritystä ja tuloksissa se sitten näkyy. Kaikki voimat jäi sinne matkan varrelle ja maalissa oli kyllä uupunutta, mutta onnellista tyttöö:) Vaikka palkintosijaan jäi noinki vähän niin ei se oikeestaan harmita. Mä tiiän että sain puristettua itestäni kaikki irti enkä ois kyllä pystyny parempaan. Suomen kärki menee omia menojaan noissa isoissa karkeloissa eikä sinne oo tavotteetkaan tällä hetkellä. Nyt riittää se että pystyy hiihtämään yli omien rajojen ja voittaa itsensä. Se on tärkein:)

Mutta siis.. Marilla oli kyllä paras viikonloppu koko talvena ja sai taas entistä enemmän motivaatio reenata ja jatkaa kohti seuraavia kisoja.

Harmittaa Heidin puolesta, ettei se päässy kisaamaan, mutta minkäs sille mahtaa jos flunssa päättää tulla, niin ei sitä sitten voi ruveta riskeeraamaan koko loppu kautta. Mari anto Heidille hyvän neuvon pöpö karkottamiseks: "Haistata sille pöpölle samalla tavalla, ku Singstarille niin johan lähtee äkkiä pakoon!" :D Jospa se tuolla tavalla lähtis ja pääsis Heidiki normaalisti taas reenaamaan. PIKAISIA PARANEMISIA! ♥

Tossa on kuvaa perjantailta - ja kyllä vaan - meidän pihassa on ihan pikkunen lumivuori ja jos on nuoskalunta, nii eihän tuommosen vuoren päälle jaksa edes enää viskata lunta!
Tällasta tällä kertaa, nyt on sit hiihtoloma ja tulee varmaa postausta sillonki!:) uh, ihanaa;) tuli tuosta nyt mieleen, että Karim voitti Putouksen! Hyvä et voitti se toinen oli ihan tyhmä:) mut ei sen puoleen, Heidi ei juurikaa kattonu koko ohjelmaa kuten Mari vaa se katto vaan finaalin.... se kattoo vähän kaikesta aina kaikki viimeset osat, kuten Harry Potterista - mut Nälkäpeli tekee poikkeuksen - siitä se katto ekan osan! Se on kaikkee massajuttuja vastaan:D ja Mari taas kattoo salkkareista aina shokkijaksot:D pysytään hyvin kärryillä....

Tänään Marilla oli sit shoppailu päivä. Heti aamusta väsytti ja hapotti jalkoja ja sit ku vielä kävelee ympäri kaupunkia kaupasta toiseen niin huh huh! Otti voimille... Mut kyllähän tuolta löyty jotain ja rahaaki meni ihan kiitettävästi. Ei tarte taas pitkään aikaan lähtee minnekkää ostoksille. En jaksa mitenkään erikseen ruveta kuvaamaan niitä ostoksia ku ei oikein mitään kummosta oo, mut yhet mustat housut ostin ja lämpimän aluskerraston. Niitä tarttee! 

Tähän loppuun sit vielä kuvia meijän torstain ajantappolenkiltä. Hiiheltiin oikein onnellisina siellä pelto- ja mehtälatuja pitkin, kun sitten yhtäkkiä tuliki rautatie vastaan. Siis ei kai siinä sillee mitää erikoista oo - kyllähän ne junat kulkee siellä metän keskelläki. Mut se oli vaan niin hassun näköstä! Keskellä korpee rautatie ja sit latu, joka menee sen yli!:D Sit, jos ois vielä juna tullu niin vähä ois naurettu. Luulen kyllä, että myös ne matkustajat siellä junassa olis voinnu nauraa meille, ku kaks hiihtäjää seisoo junaradan vieressä ja hihittää ku juna menee ohi...

                                     

Ja latu loppu kesken! Joku oli käynny auraamassa tien ja mehän jouduttii
jättämään sukset hetkeks pois jalasta ja kävelemään kunnes latu taas jatku:)

-Mari&Heidi

I scream you scream we all scream for ice cream

Tänää on ollu ihan huippukiva päivä! Ihan molemmilla, mut Heidille tuli taas iltavilleys ja se piristy ja on ihan lentoon lähössä! Ehkä se osittain tarttu Annasta, ku oltii hiihtokoulun vetämisen jälkeen viel lenkillä ja sillä oli ihan lapsettava olo:D joo no jos tästä ei sen enempää, pistetään sen piikkiin kun hiihtokoulussa oltiin hippaa lasten kans ja Heidi ja Anna ajo kolarin ja annan pää osu Heidin korvaan:) viimesetki jären rippeet tais lähtee molemmilta. marin kanssa se taas mollas et ei sieltä päästä muuta voi valua ulos ku tyhjyyttä ku ei siel oo muuta:) kiitos olette ihania... mut Heidi oli ihan lentoon lähössä ja toivoo et ois vielä huomennaki ja ihan kiva jos viikonloppunaki oltas molemmat! Anna sano et me ollaan kieroja ku korkkiruuvit ja siihen Mari tuumas, että "kyllä musta tuntuu et oon ihan suora" ja Heidi repes ihan totaalisesti. Ei ollu ees hauska. Just sen takia sille piti nauraa..... tää heidin logiikka. ja ku oltii menossa tonne hiihtokoulua pitämään, Mari sano siis jotain niiiiin tyhmää, että veti Heidinki sanattomaks. Siis se ei ollu ees hauska juttu, ei mitenkää outokaa, eikä oikeestaa tyhmäkää mut siis nii älyttömän järetön, että tällä kertaa ees Heidi ei tienny mitä se vois siihen sanoo. Siis juttu oli niin tyhmä, että sille ei voinu ku nauraa, mutta niin tyhmä, ettei sitä tajua jos sen kirjoittais tähän. Joten jätetään tää mysteeriks:) mut oli hauskaa et kiitos vaa seurasta! 

ja kaiken lisäks Heidil oli kai menny äikän koe ihan hyvin, tosin se oli aine ja aina siltä jotai tekstiä siunautuu. ja toiseks se oli saanu enkun esitelmästä (tottakai englanniks) 8½ ! ei se ollu edes kamala eikä se ite esiintyminen jännitä, mut sitte ku pitää sönkätä englanniks jotaki, et osaa sanoo mitää kokonaista lausetta ilman et luet sen paperista tai diasta ja pisteenä ii:n päälle et osaa ees lausua mitää sanoja - joten siihen nähen hyvinhän tuo meni! marilla oli tänään ruotsin koe, joka luultavasti meni kai ihan hyvin.toivottavasti ainakii....ja voi sitä tunnetta ku sai viskata ruotsin kirjat kaapin pimeimpään nurkkaan! seuraavan kerran ruotsia vasta vuoden päästä!:D huomenna ois molemmilla enkun kokkeet, ne taas kestää varmaa 2-3 tuntia et ihanaa..... ei oikee tiiä et auttasko toi viime hetken pänttäämine enää mitää, ei ne vaikeita oo jos ne muistaa - siinähän se idea on! ;) 

nii, ja tänää katottii ens viikonlopun SM-kisojen lähtölistoja - eikös meidän mari oo siellä kaks kertaa, eka lähtö kolmelle kilsalle 11:21 ja toinen 11:26. Vähä saattaa kiirettä pittää, ku ois viis minsaa lähtöväli! No, jospa sen toisen kamun sieltä pois sais, nii ei jäis ku tuo toinen! sit heidi ja anna lähtee sprintissä peräkkäi 15 sekunnin erolla! jeeees

Täs on jotai epämäärästä puhelinkuvaa mitä löyty:) 

Täs kuvaa viikonlopun ajalta:

  Rico ei oikein malttanu pysyä aloillaan ja siks nää kuvat on just niin tämmösiä.
Toi alempi kuva meni nii pielee ku olla ja voi - koira oli täydellisesti mut sormi meni kameran eteen!

- Mari & Heidi

heidin höpinöitä osa 4589:)

Tässä tulee nyt näitä Heidin oivalluksia, mitä se on nyt jälkiviisaana tehny - tästä voi olla hyötyä kelle tahansa joten siks tää tänne: eli asiaa mykoplasmasta.


Kaikki sanoo aina, että "mykoplasma on se urheilijoiden tauti" tai että "urheilijoiden mielikuvitusta" tai "helppo syy sille jos ei pärjää eikä kule." mutta oikeesti tavalliset ihmiset kantaa sitä - jotka sitä tartuttaakin, koska se ei niiden tavallista arkipäivää haittaa. ne tartuttaa ihmisiä, koska ne ei tartte siihen lääkekuuria. ei ne tartte joka päiväiväsessä elämässä maksimaalista hapenottokykyä, jota tää tauti haittaa. mut tää mykoplasma paisuu sen takia urheilijoiden ympärillä isoks jutuks, koska niiden elämää se haittaa. ja paljon haittaakin. vaikka kyllä varmasti tavan tallaajillaki alkaa hermot olla kireinä, jos jatkuvasti on kipeenä.

Oon kuullu jokaista edellä mainittua versiota ihmisen keskuudessa ja semmosenki version, että "ei oo syöty d-vitamiinia, kyllä sitä syömällä terveenä pysyy." ihmiset puhuu tällasta, koska ne ei ymmärrä. mitä oon nyt innostunu lukemaan mykoplasma- sivustoja, jokaisella lukee, että se on tosi vaikee diagnisoida ja vaikea havaita. kohta haluan kertoo, et minkä takia. en mä vuos sitten tienny yhtää näin paljo tästä taudista, puol toista vuotta sitten en ees tienny et tällanen vois ees olla mahollista omalla kohalla. ku eihän sitä kellään ollu. ainakaa omasta mielestä. eikä kukaa sen takia voinu tietää. eikä kukaa voinu auttaa ku ei kukaa tienny. paitsi nyt vuos pahimman jälkeen, mä tajuan ymmärtäväni tosi paljon. en kaikkea tosiaan, mutta tosi paljon. mä osaan soveltaa niitä oireita omalle kohalle, koska mä tiedän nyt, mitä mä oon käyny läpi. mistä kaikki johtuu. miks tää on niin vaikee tajuta ja ymmärtää. osaan nyt kattoo ihan erilaisin silmin koko tätä asiaa kun vuos sitten. ja nyt muutamalla on sama tilanne - eri muodossa, mut sama taudinkuva silti. musta tuntuu jossai syvällä sisimmässäni pahalta mun kavereiden puolesta, koska mä tiedän syvällä sydämen rintaäänellä, mitä se on. en mä voi muuttaa sitä asiaa, mutta mä voin olla myötätuntonen. vaikka mulla on oma kokemus takana, mun on vaikee sanoo mitään järkevää mykoplasmaa sairastavalle, koska mä ite tiedän, ettei se muuta mitään. mut tiedän, et pienetkin positiiviset asiat ihmisiltä on paljon. mut yhtä vaikeeta on keksiä järkevää sanottavaa sellasenkin ihmisen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta jolla on myötätuntoa. Kaikkein helpointa "järkevien" kommenttien laukominen on sille, jolla ei oo omakohtasta kokemusta eikä myötätuntoo.

Nyt painettua, virallisempaa tekstiä. Laitan lähdesivuston alas:)

Mykoplasma pystyy tunkeutumaan kaikkiin kudoksiin veren mukana. Veressä se tunkeutuu valkosoluihin, tuhoaa niistä osan ja omii loput omaan käyttöönsä. Tämä altistaa kehon erilaisille mikrobeille. Siitä voi aiheutua myös se, että flunssa tai jokin muu mikrobiperäinen sairaus "jää päälle." Itse ensinnäkin sain flunssan heti, jos joku edes rykäisi päin ja kaiken lisäksi se jäi vielä päälle ja useimmiten eteni keuhkoihin asti - ja kehiin tuli uusi lääkekuuri. Immuunijärjestelmä toimii huonosti tai "väärin", mutta se on koko ajan aktiivinen: tästä voi johtua kuumeilut. Mykoplasmabakteeri pääsee kehossa joka paikkaan, mihin valkosolu pääsee ja se voi aiheuttaa tulehduksen missä tahansa elimessä (itsellä keuhkot).
Tulehdusarvot eivät ole korkeat, koska toisin kuin muilla bakteereilla, mykoplasmalla ei ole solukalvoa. Ne tunkeutuvat soluihin ja käyttävät niissä olevat ravinteet omaksi hyödykseen. Solun kuollessa ne voivat "kääriytyä" palaseen solua ja jäävät elimistöön. Immuunijärjestelmä tunnistaa vieraat solut nimenomaan niiden solukalvosta, jota mykoplasmoilla ei ole, jonka vuoksi se ei tunnista "vihollista" lainkaan eikä näin ollen voi tuhota sitä. Se on myös pienikokoinen ja vastustuskykyinen monille antibiooteille, eikä se lähdekään kuin kahdella eri antibiootilla (Doximed, Clarithromycin). Kun mykoplasma verhoutuu kehon omien solujen kalvoihin, immuunijärjestelmä saattaa ohjautua toimimaan kehon omia soluja vastaan - josta voi aiheutua allergioita ja astmaoireita (itselle näin kävi). 
Suomessa tehdään vain hyvin karkea, epätarkka vasta-ainekoe. Yleensä testissä on oltava merkitsevä nousu IgG -vasta-ainetasossa, että testi uusitaan. Kohtalainen nousu tarkoittaa sitä, että tauti on lähes varmasti ollut jo paljon akaisemmin, eikä silloin yleensä enää kehoteta syömään lääkekuuria. (Tämän syksyinen turhaan otettu testi osoittautui tällaiseksi. Siitä kuvaa alempana).
Mykoplasma on vaikea hävitettävä ja sen hoitoon tarvitaan yleensä useita pitkiä antibioottikuureja, jotka ovat suuri rasitus elimistölle, mutta välttämättömiä taudin hävittämiseksi. Parin viikon kuurilla se ei tosiaankaan lähde (mutta tällä lähdesivustolla lukee, että ei edes parin kuukauden kuurilla ja niinhän se kyllä on, koska toipuminen vie aikaa). 
Lisäravinteiden ottaminen on suositeltavaa, koska mykoplasma on parasiittinen, eli se "syö" kehosta kaikki tärkeät ravinteet, josta johtuu väsymys ja suorituskyvyn heikkeneminen. Itsellä oli monet arvot heitteillään, etenkin rauta-arvot. Niitä on syksyn mittaan korjattu ja vasta kolmannella kahden kuukauden pituisella kuurilla ne alkoivat nousta normaaleihin arvoihin. Hankalaksi lisäravinteiden ottamisen tekee ruokavalio ja samanaikaiset muut antibioottikuurit, koska antibiootti ja mm. maitotuotteet hidastavat ravinteiden tai antibiootin imeytymistä tai pysäyttävät sen kokonaan. Eli on ollut lääkkeiden keskeinen elämä, koska syömisiä on pitänyt todella usein rajoittaa niin, että lääke imeytyy mahdollisimman hyvin.
Mykoplasmoja on kymmenkunta erilaista muotoa, joista rajuin, keuhkokuumetta aiheuttava on mycoplasma pneumoniae. Itsellä oli siis tämä. 

Eli tuossa oli nyt vähän esimakua, kun moni tästä usein kyselee:) Mut tää on ihan oikeeta tietoo, enkä mä tätä ite oo keksiny. Enkä mä halua mitenkään puolustella tällä omaa tilannettani, pelotella ihmisiä tai saada säälipisteitä - mä vaan haluan et ihmiset ymmärtäis ees vähän ja tajuais, että ei tästä parannuta kuukaudessa tai parissa. Ja että tää vie sen verran alas, että sieltä kestää vähän aikaa nousta ylös. Se koettelee henkistä puolta ja motivaatiota, mutta jos se on kova, niin kyllä se kestää! On rankkaa pudota korkealta, kovista tavoitteista ja hyvästä kunnosta, jonka eteen on tehty töitä. Vaikka Suomen tai edes piirin kärkeen ei heti olisikaan mitään asiaa, niin koko ajan se tulee lähemmäs kun ei anna periks! Mä on niin ite huomannu tämän asian, ja en vois olla ilosempi, koska nostan koko ajan omaa tasoani. 
Tässä nyt kuvat iteltäni otetuista kahdesta testistä kolmesta (joista kaksi oli välttämättömät, kolmas otettiin "varmuuden vuoksi" syksyllä kun olin kuumeessa, vaikka tiesin arvojen olevan edelleen koholla). 

Eli tämä on viime talvena -11 otettu testi. Kuten tuosta näkyykin - merkitsevä nousu mycoplasma pneumoniae IgG-vasta-ainetasossa. Ja merkitsevä nousu viittaa yleensä tuoreeseen infektioon. 

Ja tässä on nyt syksyllä -12 otettu testi. Tuo ylempi arvo on tuossa korkeampi kuin toisessa kuvassa, mutta se on ainakin lääkärin diagnoosin mukaan käynyt paljon tuota korkeammalla talven mittaan, ja se on nyt tulossa vasta alaspäin. Olin mä kyllä aika kauhuissani ku sain nää tulokset syksyllä:D:D:DD Mutta tuossa näkyykin, että kohtalainen mycoplasma pneumoniae IgG-vasta-ainetaso. Ja kaikissa testeissä lukee aina, että suositellaan ottamaan toinen näyte, jolla varmistetaan, nouseeko tuo IgG-taso entisestään. Syksyllä minulta ei sitä otettu, koska tämä oli kaikin puolin turha, nimittäin ei mulla taida enää ikinä nuo arvot laskea raja-arvon alapuolelle (normaali muistaakseni jotain 50? en sit sano tätä varmaks!).  Mut mitä oon ite ymmärtäny, tää kohtalainen vasta-ainetaso tarkottaa, että se vaan on kohtalainen, mutta ei enää tuore infektio. Se on menneen talven lumia- kirjaimellisesti :D 

Tää valistussaarna nyt varmaan on ihan riittävä teille, saitte varmaan tarpeeks tietoo mahdolliseen tiedonnälkäänne:D 

http://cfs.gehennom.org/?mykoplasma

Finally, I almost remember how to fly

Nyt on meidänkin piirin maakuntaviesti saatu pidettyä - oli tosi paljon hiihtokansaa liikkeellä pikkusessa tuppukylässä. Järjestelyt onnistu tosi hyvin - ajanotto toimi ku unelma ja liikennejärjestelytki pelas. Ladut pysy auki ja ihmiset pysy aitojen ulkopuolella. Vaikka kyllä sieltä takaa hirvee älinä kuuluu, jos erehtyy vahingossa eteen hyppäämään!:D Ollaan ylpeitä seuran panoksesta ja talkootyöstä - maakuntaviesti meni kunnialla! 

Ja me nuorella joukkuueella rimpuiltiin aikuisten naisten seassa - ei oltu edes viimesiä!:) Nostetaan hattua sille. Yritän nyt lopettaa tän analysoinnin lyhyeen, koska tää postaus on muutenkin pitkä! 

Lauantaina viimestelylenkillä tuntu, että on tosi väsyny olo, ei yhtään lennokas, ihan tööt. En viihtyny ladulla ku 40 minuuttia ja lähin pois. Jalottelin koiran kaa ja se oli siinä. Kun mut lähettii vaihtoalueelta liikkeelle, musta tuntu, että mä lähin ku tykin suusta. Musta tuntu aina siltä kaks vuotta sitten ennenku mä ajoin itteni - ihan omaa tyhmyyttäni - lievään ylikuntoon hiihtämällä liian paljon liian pakkasella. Mut sitten kisakauden jälkeen mä toivuin siitä äkkiä kun en treenannu, olin ihan älyttömässä juoksukunnossa, paukuttelin ihan hirveitä tuloksia ja olin muutenki kovassa kunnossa. No, sit taso alko tippua ku lehmän anta alaspäin elokuun lopussa -11 ja sitä suuntaa tähän päivään asti. Mä olin ihan mahoton mäennousija - niissä mä en ikinä jääny. Mä olin kamala vingertämään mäkiä. Siltä musta eilen tuntu - ihan ku ei mäkee oliskaa. Mä jälestin eessä menevää viestin viejää ja sit ku melko lopussa sain sen kiinni, mä vaan jatkoin ajattelematta mitään, painoin vaan menemään! Mä oon jo kauan ettiny kadonnutta vauhtia ja yrittäny saaha iskua päälle - ja nyt alkaa vihdoinkin tuntua siltä. Eihän mulla vielä asiaa oo kärkityttöjen vauhtiin noin lyhyellä matkalla, mutta mä oon niiiin ylpee. Tuntu et nyt mun siivet ei enää viistä maata, vaan ne on noussu ylös ja niitten alla on ilmaa! On niin palkitsevaa, kun ihmiset tulee nykyään sanomaan, että "oli lennokkaan ja kepeen näköstä menemistä" tai "hiihto näytti hyvältä." mulle ei enää sanota että "ihan hyvin meni, selvisithän sä sentään maaliin asti." Vihdoinkin mulla voi olla muita tavotteita, kun se, että pääsisinpä mä edes maaliin asti tai jos pääsen, niin toivottavasti olisin edes hengissä. Eilen oli oikeasti omastakin mielestä hyvää tekemistä. Mä en malta oottaa sitä, että mä saan oikeesti näyttää, miten kova mä olen - sillä moni ei sitä enää muista. En mä itekkää aina meinaa muistaa. 

Tänään alko koeviikko ja lukumotivaatio on niiiiiin hukassa että en tiiä miten selviän mutta katotaan nyt! Mä jaksasin vaan treenata mut en tehä mitää muuta:D täähän mun lukioelämä menee suorastaan mahtavasti tällä hetkellä. tänään ei ollukkaa äikän valmistavaa, nii sain täydellisen vapaapäivän!♥  nukuin kymmeneen, vaihoin yövaatteet pois 10 minuuttia ennen ku lähin ruokailuun koululle, käytii kaupassa, palautin kirjastoon sen jumbojätin kirjan jonka sain luettua loppuun perjantaina (luettunahan sen piti olla maanantaina) ja sit mentii tekee kevyt treeni ja syömääään!:) Loppuillasta olis varmaan sit kokeisiin lukemista, jospa se motivaatio sieltä tähän lukemiseen löytys.... Eihän täs muita reaaleja oo ku biologia:) 

No, ei se löytynykkään. Tai sain mä luettua enkkua ja vähä bilsaa, mut sit tuli lakisääteinen tauko (joka on kestäny tästä hetkestä asti 3 tuntia) koska me tehtiin Marin kanssa semmosta kaveritestiä (OLTIIN SIELUN KAVEREITA! siis iiks!) ja sit elisa soitti Marille et Marin pitäs tuoda sille kitaran viritysmittari (jota sanoin viristysmittariksi) ja eikös me lähetty, kun Mari kuuli että siellä oli singstar. olin  mukana mut ilmasin sille pelille melko painokelvottomaan sävyyn mitä olin mieltä siitä, kun siinä näytöllä oli jatkuvasti "kauheaa", "ei hyvä" ja välillä tosin "okei"..... :D:DD ja mulle tulee lukihäiriö ku ne sanat on tavutettu ihan hassusti, mun aivot ei ehi rekisteröidä niitä sanoja niin lyhyessä ajassa missä ne pitäs ehtiä tuoda suusta ulos - ja sit jos ei ehi sanoo nii tulee "kauheaa!" ihan ristiriitanen peli, mee roskiin niin ku emmi tuppaa sanoo! mut toisaalta mikä ero - enhän mä muutenkaa ajattele mitä mä suustani aina ulos päästän eikä mun järki tosiaankaan ehi rekisteröidä mitää sanoja ku puhun koko ajan jatkuvalla syötöllä ja yritän samassa henkäyksessä saattaa ulos ihan liian monta sanaa. joskus ne oli treeneissä miettiny ku en ollu, et miten mä kerkiänki. tiedän tästä, koska anna kertoi tästä ystävällisesti minulle:)

KIITOS LUKEMISESTA!:)

- Heidi

100 faktaa

Saatiin idea tähän 100 faktaa postaukseen emmiltä, nii päätettii tehä itekki tällanen - itse asiassa niin turha postaus ku mahollista mut tulleepa tehtyä!

1. me ollaan heidi ja mari

2. ollaan kämppiksiä

3. ollaan ihan ku siskoja

4. ollaan myös hiihtäjiä

5. meillä on sama valmentajaki:)

6. ja sama hammastahna! 

7. mut ei sentää samaa hammasharjaa (hyi!)

8. meillä on voiteluteline eteisessä 24/7 vastuksina

9. mut kumpikaa ei jaksa viedä sitä ikinä pois

10. siks se on aina siinä

11. tykätään syödä

12. ja paljon!

13.reeniaamuina syödään puuroo - aina

14. mari on yleensä meistä hitaampi

15. mut välillä heidiki osaa olla hitauden huippu

16. mut useemmin mari!

17. heidi venyttelee meistä enemmän

18. marin bravuuri on lavuaarin peseminen

19. ja koska heidi tuhoo usein mennessään jotain

20. mari siivoaa sen perästä

21. heidi saa usein hetkellisiä päähänpistoja

22. ja ne on toteuttava mahdollisimman heti

23. mari ei yleensä jaksa

24. ja sitten heidi komentaa sitä

25. tää blogi sai alkunsa roosa-kamun alotteesta

26. päätettii sit kokeilla

27. ja hyvin tää on menny!

28. heidi ei lue paljoo kirjoja

29. mut se on mahoton kirjottaja

30. mari lukee meistä enemmän

31. nenäkannu on hyvä keksintö!

31. se auttaa oikeesti

32. heidi puhuu mitä sattuu

33. ja mari kuulee mitä sattuu

34. joten väärinkäsityksiä tulee usein

35. ja kuolemme sen takia nauruun

36. ollaan tosi huippuja suksen voitelijoita

37. oikeesti!

38. liisteritki onnistuu

39. paitsi että koko kämppä on sit liisterissä

40. voi sit kolmen ja puolen vuoden päästä seuraava asukas huomata et on ollu hiihtäjien kämppä

41. heidi syö meistä huomattavasti enemmän kaikkia lääkkeitä

42. se syö ympäri vuoden allergialääkkeitä heinäallergiaan

43. ja sillä on myös maitoallergia

44. sit se muistaa syödä aina d-vitamiinia

45. ja kalkkitabletteja kaksinkertasena

46. ja relatabseja 

47. silti sen mahalla on välillä tapa heidi- ongelma 

48. ja heidi meinaa kuolla

49. mut aina se selviää siitä!

50. marilla on vissiinki laktoosi-intoleranssi

51. mut seki selviää siitä!

52. heidi on sairastanu mykoplasmaa viimeset puoltoista vuotta

53. nyt se alkaa toipua siitä

54. sit se on ollu lievässä ylikunnossa aiemmin

55. ku se hiihti liian paljo liian pakkasessa

56. siks se on nykyään niin varovainen pakkasen suhteen!

57. mut se selvis siitäki!

58. savon selviytyjät eiku...

59. eiku vaivaset ry
60.nyt kyllä väsyttää!
61.hiihettii tänään maakuntaviesti
62.tulokset oli vähä kaksjakoset
63.heidillä kulki
64.marilla taas ei....
65.tälllästä tää elämä välillä aina on
66.jatketaan teemaa eli kyl se siitä!:)
67.marilla ois laukku purkamatta
68.pitäs kyllä tyhjentää se
69.mut ei jaksais...
70.meil on ens viikolla koeviikko
71.ja tällä hetkellä motivaatio opiskeluun on jossai kiinassa asti
72.se on ihan liian kaukana
73.pitäs lähettää joku hakemaan se takas
74.meil on muuten TOSI paljo suunnitelmia ens kesäks!
75.eli huippu kesä tulossa;)
76.me vallotetaan koko suomi!!!
77.vaikka nyt onkii vasta helmikuu
78.mut ainahan sitä saa pohtia jo tulevaa:D
80.koeviikon jälkeen on sit hiihtoloma!!
81.vihdoinkin!
82.ja sitten uus ihana jakso ja neljän vuoden opiskelu:)
83.meil on ihan mahtavat kaverit
84.en tiiä miten selviäis ilman niitä
85.te ootte ihanii!♥
86.meijän elämä on sujunu aika vaivattomasti täällä kahestaan
87.vaikka me kyllä kinastellaan aika usein
88.eikä me edes huomata sitä ku se on meille ihan normaalia
89.mut ei me olla varmaan koskaan ees riidelty
90.ollaan kuulemma ku vanha pariskunta
91.heidi komentaa ja mari tottelee....
92.nii ne ainakii väittää että noin se menee....
93.tykätään oikeesti asua täällä
94.mut rehtori muistaa jo meijän osotteen ulkoo ku me valitetaan kaikesta sille niin paljo :p
95.eli me siis kyllä hoidetaan kaikki asiat jos on tarve!
96.ja välillä ihan kovvaan ääneen
97.meistä siis lähtee ääntä - suomee, savvoo hilijoo ja kovvoo! 
98.eli jos meitä ei nää niin ainakii kuulee
99.ja ollaan siis savolaesia
100. JA YLYPEITÄ SIITÄ!!!!

Joo siinä tosiaan tuli kaikkee ihan turhaa, mut tää oli aika kiva tehhä! Eikä ollu ees kovin hankalaa! ja hyviä faktoja vai mitä?;) Jotai pitempää postausta joku toinen päivä. Heidillä on ainakin asiaa sen omista oivalluksista näin jälkiviisaana! niitä odotellessa siis..... :D jeeee

- Mari&Heidi

laskiainen, mäen laskuu, pullaa, ystävänpäivä, sydämiä, aarteita, rakkaita

Laskiainen oli eilen - leivottiin, että Heidikin sais syödä laskiaispullia! Vispattiin Alpro Soyan kermavaahot ja tehtii ystävänpäiväteemaan sopivia laskiaispullia - sellasia sen takia, että ripoteltiin päälle söpöjä sydämen muotosia nompparelleja!

Linjan kanssa mentii lasten pulkkamäkee laskee suksilla. Antti oikee innostu ja isonti isontamistaan niitä hyppyreitä, ku näki että toinen toisensa perään kaatu. Mut me opittii tosi nopeesti ja koko ajan, ja kohta se teki jo toisen hyppyrin - oikeet hiihtolinjan kumparelaskijat (ja venymättömät voimistelijat, naishiihtojaosto ja sirkustaiteilijat; kuperkeikat ja kärrynpyörät onnistuu mainiosti etenki Heidillä ja Annalla). Annika ei meinannu millään kaatua, mutta lopulta oli 6/6 nurin niin tyylikkäästi, että naurettii koko sen tunnin ajan, mitä leikittii siellä mäessä. Nii et vatsalihastreeni samalla. Lopulta alko mennä ne molemmat hyppyrit ja vielä kahen (välillä yhenki) jalan alastulolla - ja Antti halus vielä vaikeuttaa tätä hommaa ja lopulta yritettii mahtua parin hyppyrin jälkeen 180 asteen U-mutkaan - ehkä kerran kahestakymmenestä yrityksestä sinne mahtu - muuten jäi matkan varrelle joko hyppyrien läheisyyteen tai törmäs ladun reunan lumivalliin. Mari kaatu joka kerta oikeelle kyljelleen, ja tänään se on ihan rampa kyljen että niskan ansiosta. Se ei kärsi liikuttaa päätään:D Mut oli tosi mukavaa ja vois mennä uudestaan, mutta jos ei ihan heti. Tosin Heidi ei oo rampa, se oli jo valmiiks rampa sen viidentoista kisan jäliltä. :D 

Kaiken huippu oli kun Emmi kaatu V-tyylillä: sukset ja sauvat sivulle suoraan mahalleen ja lumi vaa pölähti. Annika veti mahalleen myös sen kerran ku se kaatu ja tänään sillä oli leuassa jälki. Mut ei me silti kovin rajusti laskettu, ei kukaa oo pahemmin rampautunu.... :D
Tai noh, jos tähän väliin kuva Veeran säärestä, jonka se oli onnistunu lyömään sukseensa:

Mut ei sentään tuon pahempaa! 

 Ja ihan pisteenä ii:n päälle Heidi viimesellä yrityksellään mahtua siihen mutkaan: tuli vähän liian kovalla vauhilla ja ajatukset oli ehkä sekunnin murto-osan muualla, nii se veti mutkan suoraks ja humpsahti sinne ojan pohjalle - kaikki nauro ihan kamalasti, myös Heidi itse niin paljon ettei se meinannu päästä sieltä ylös - ei näkyny ku sukset käret! Antti tuli varmistamaan, että pääseekö se varmasti pois. Heidi tomerasti tuumas: "Kyllä minä pääsen ihan ite!" ja kyllähän se sieltä kömpi yltä päätä lumisena. Sopi ainakin tähän laskiaisteemaan. Annaki meinas laskee mutkan suoraks ku se nauro Heidille samalla ku itte laski alas, mut ei sentään samaan kuoppaan kupsahtanu. (Vaikka Heidi meinas yhen kerran laskee Annan päälle, jollon se teki sen ainoan mutkaan mahtumisen reilusta noin parista kymmenestä yrityksestä suojellakseen Annaa. Olikohan se virhe.... ois sen päälle voinnu laskee:D) Että ojan kautta perille. Ois ollu ihan huippua kuvamateriaalia, jos Antilla olis ollu videokamera tai edes tavallinen kamera. Ja se linjan videoki on muutenki vaiheessa, nii tosta ois saanu vähä materiaalia.

Tässä Heidin kuoppa: 

ja tässä alemmassa sitten tuolla sivummalla kuopat, mihin kaikki muut hujahti:D 

Ja Marilla jäi kans tää kaatuminen päälle: ku meil oli hypäri, nii käytii harkkojen jälkee vaihtamassa pertsan välineet, se tuli Ritskan mäkeen Heidin perässä. Ei sekää U-mutka siinä tunnu nii pahalta, ku laski tommosia epäluonnollisia hyppyreitä. Kohta rupee oottaa kisassaki et "hei, missä ne hyppyrit on?!" 

Mäen alla Heidi ihmetteli, et minne se Mari jäi ku perään se lähti. No, se ei jaksanu oottaa ja lähti hiihtämään.  Kohta se katto taakseen, ja Mari putkahtaa sieltä alikulkutunnelista ihan yltä päätä lumisena joka puolelta, etenkin edestä. Heidi lähti hiihtämään sitä vastaan takaspäin, ja molemmat naurettii ihan älyttömästi. Mari oli yrittäny mennä luistelu-uralta ladulle, mutta se latu oli ollu liian pehmee, sen suksi oli menny umpihankeen, no, se oli menoo sitten - se oli lentäny mahalleen, sauva oli lähteny kädestä ja hanska jääny siihen sauvan kahvaan kiinni ja se sauva oli töröttäny siellä hangessa pystyssä. Mari ollu ihan varma että se sauva katkes. Mut ei. Sauvat oli ehjät ja suksetkaa ei sanonu nips naps. Ja Mariki oli ihan kunnossa! Heidi oli ilonen, ettei se tullu perästä, koska ensin se ois säikähtäny ja saanu melkee sydärin ja sit nauranu nii paljo, et ois itekki kaatunu. Mut toisaalta se ois ollu näkemisen arvonen lento! Nyt on vain mielikuvia.

Tänään oltiin sit linjan kanssa - tosin kolme koko porukasta - hiihtämässä Pyhäjärvellä KLL-kisojen (SM-kisat) ladut läpitte ja tehtii siellä sprinttiladuilla vk-treeni. Onhan noissa ihan vaativuutta! Heidi nauro Marille, ku se mainas kaatua - mutta meinas sit kaatua itekki. Anna nauro (yllättävää sinänsä) meille ja muutenki jutut oli taas aika laadukkaita. Antti teki meille savolaisräpin.... Sit suihkussakaa ei tullu vettä - semmonen pikkunen vesinauha sieltä tuli ja aika onneton suihkureissu. Antti oli kuunnellu seinän taakse, että "ei taida tulla vettä" ku oltii nii kovaan ääneen siellä manattu....:D

Tänä iltana pidettii epävirallinen ystävänpäivä kavereitten kesken meillä, tosin Emmi oli treeneissä nii se ei päässy. Alun perin oli puhe huomisesta, mutta Mari menee huomenna hierottavaks. Oli meitä kuitenki neljä, ku Veera ja Elisa tuli ja syötettii niille laskiaispullia ja kääretorttua, jota Heidi ei saa syödä ja Mari ei halua syödä sitä kokonaan! Pelattiin aliasta ja sai nauraa, kun Elisa selitti Heidille: "Varkaan synonyymi!" "Hei mikä on synonyymi? Onko se samaa tarkottava?" "Joojoo!" "VARAS!" ..... nimenomaan näin. Veera selitti Marille: "Siinä on paljon numeroita ja se tuli teille postissa." "LASKU!" Se oli puhelinluettelo... no onhan laskussaki melko paljo numeroita, ihan liikaa:D  Sit lämmitettii saunaki, ku Veera ja Elisa viluisina sitä kovasti toivoivat:D Elisan kädet pääs vähä rentoutumaan, ku se sai urakalla hieroo meitä kaikkia! Ne teki kovasti lähtöö, mutta erehty kuitenkin ottamaan vähän matkaevästä ettei tossa muutaman sadan metrin matkalla ehi tulla huikonen:D "Lakkaa haaveksimasta poika ja syö leipäsi." 

Ennen tätä meitä väsytti ihan kamalasti. Tuntu ettei jaksa tehä mitään ja joka paikka on ihan raukee. Tuntuu et mitä pitemmälle viikkoo päästään, sitä enemmän alkaa tuntua siltä, ettei me ikinä toivuta viikonlopusta! Maattii sängyissämme ja valitettii, ei jaksettu koulua, nenäki oli tukossa mut ei oo enää, Marin kurkku oli jännä ja ei jaksettu! Sit oli pakko ryhdistäytyä ja laitettii soimaan hirveetä kissantappomusiikkia että piristyttäis! Alias viimestäänki herätti meidät, onneks:D Ja Heidillä ois huomiseks luettavana sata sivua tota kirjaa kirjakeskustelua varten, mutta ei se sitä todennäkösesti saa luettua edes ens viikoks. No, vedetään hatusta:D Mä en ymmärrä - lainasin sen heti, kun sain tietää minkä aihepiirin kirja on luettava - aloin lukea sitä heti ja aikaa oli reilu kuukausi - ja silti! Silti en oo saanu luettua sitä. Silti se jää viime tinkaan. Musta ei tosiaan taida olla lukutoukaks. Heidi nauroki yks päivä, että aina Mari lainaa kirjoja ja Heidi on vaa mukana ja oottaa. Sit ku Heidi lainaa kirjan, se lainaa hirveen opuksen jossa on 500 sivua (no koulussa on luettava tommosia hirveitä jytkyjä) ja käy pyytämässä siihen vielä lisäaikaa. Jooterve!

Huomenna ois ollu aamusta hypäri ja nukkumista yheksään - ihanaa! Mut me halutaan kyllä nähä penkkarit ja ne alkaa yheksältä! Joten pakko kai se on herätä, kerran vuodessahan ne on! Perjantaina sitte kattelemaan viel Wanhat, on varmaan nättejä pukuja!:)

- Mari & Heidi

SM-kisafiilikset

Heissan! Ekat SM-kisat tälle talvelle on nyt jo takana päin ja täyttä vauhtia mennään taas kohti seuraavia kisoja.

Lauantaina meillä oli 3x3,3km viesti. Marilla oli taas alotusosuus ja ihan oman tasonen hiihto sieltä tuli. Maasto oli kyllä rankemmastaki vielä rankempi! Ihan kamalia ylämäkiä oli ja löyty alamäistäki ihan tarpeeks vaativuutta. Mari oli meinannu vetää yhessä laskussa nurin ja oli vaan horjunu puolelta toiselle ja aatellu itekkii että nyt sitä mentiin metikköön, mutta jollain ihmeen tavalla saannu kumminkii ittesä pysymään pystyssä. Ei paljoo siis tullu palautusta niissä laskuissa kun koko ajan sai olla tarkkana että pyssyy ihan kahella jalalla eikä yhtäkkiä huomaa pyörivänsä ympäri ämpäri katsomon puolelle:D Heidi hiihti sitten kakkososuuden ja se oli tyytyväinen omaan osuuteensa. Aikakaan nyt ei ollut älyttömän huono, vaikka tässä vaiheessa tunne on tärkein. Ei sieltä SM-mitalia lähetty hakemaankaan, osallistuminen oli tärkein ja oli meillä hyvä joukkue. Ja tosiaan, laitoin viestin jatkumaan ja suoritin osuuteni kunnialla, kuten jo aiemmin täällä blogin puolella lupasin:)  Eihän se räjähtävyys vielä noinkin lyhyelle matkalle riitä ihan täysin, mutta siinä se kehittyy töitä tehdessä, nii tiiä millanen kiritykki musta ens kaudelle muovautuu ku toivun tosta mykoplasmasta! ku mikää ongelma ei suoraan oo mun oma vika, nii ne on vaikee mennä korjaamaan. ajan kanssa katellaa ja annetaa toipumiselle aikaa. Koska tällä hetkellä en oo ainakaan missään ylirasitustilassa tosiaankaan enkä oo jumissa, mutta se voi olla monelle (myös itselle) vaikea ymmärtää, miks melko usein ei oikee irtoo. Mut en viitti olla joka välissä muistuttamassa että hei. Mä oon ihan samalla viivalla ku muutki. Mut mä oon ollu kipee. Ja nii kipee, etten mä siitä vielä oo ehtiny toipua. Ja siihen menee tää kausi vielä. Mut hyvä viestipäivä oli!

Ja tosiaa yövyttii Keurusselän hotelleissa ihan tuolla Keuruulla. Oli hyvät hotellihuoneet, luultii et ois huonommatki! 

Sunnuntaina oli sitten vuorossa pitkät matkat ja meijän osalta se tarkotti viittätoista kilsaa. Heidillä oli jo kokemusta tuosta matkasta viime keväältä, mutta Mari lähti ekaa kertaa noin pitkällä matkalle kun pisin kisa matka on ollu jotai 6 km.... Hyvää kokemusta lähettiin vaan hakemaan ja tavotteena olikin vaan se että pääsee maaliin asti. No tuota.... Heidin kohalla tää onnistu ja se sai tosi hyvän hiihon aikaseks. Oikeastaan se ties jo ennen lähtöö, et jos nyt vaan kroppa ja keuhkot suostuu yhteistyöhön, nii tää on sellanen Heidi-matka. Ja kyllä ne tällä kertaa suostu. Mutta hyvä tavaton, että kyllä hapotti. Viimesellä vitosella koko lenkin isoimmassa, pisimmässä ja jyrkimmässä nousussa tuntu jo, että jalka ei enää nouse eikä kädet jaksa tehä töitä. Mut Heidi tuumas tänään, että "oli isku päällä, ei joutanu ankalle!" Et ihan kuokalla oli kaikki mäet venkuloinu. (ja hei jos ette tajua näitä hiihtotermejä nii voitte kysyä!)

Nii ja tänää löytyy molemmilta muutama jumi yläkropasta ja selästä.... :DD Alussa lähettii melko rauhassa, mutta ihan hyvä vaan ku Heidillä on vähä ollu noita ns. "käynnistymisvaikeuksia." Ekassa mäessä mentii jonon jatkona, mutta sitte tasasella ruvettii parantelee asemia ja Heidi lyöttäyty sitte Marin kantaan. Siinä sitte kaks saman seuran tyttöö hiihti peräkkäi, varmaa hieno näky! Itse asiassa vasta toisella kierroksella alko kone käynnistyä ja vasta päästä vauhtiin kunnolla. Toisen kiekan lopussa tehtii sitte "irtiotto" jos sitä sellaseks nyt sanoa voi ja Heidi lähti painelemaan karkuun. Viimesellä kiekalla hapotti kyllä tosi makeesti, mutta samalta se viime talvena tuntu joka ikisessä "vain" vitosen kisassaki, joten sen kestäköön. Mut ei loppunu jalat kesken, jaksoin joka kiekan suhteellisen tasasesti - ja näitä lyhyemmän matkan Suomen kärkityttöjä saatii joka kierroksella kiinni ajassa. Että rautasella kestävyyspohjalla, jota paljo kehitettii viime talvena, ku jäi nii paljo tehoja poikkee sekä järettömällä viime talvelta opitulla haponsietokyvyllä ja tärkeimpänä savolaisella sisulla paineltii räkä poskella menemää! Maalissa oli tunteet pinnassa, ja ei oikee tienny et pitäskö itkee vai nauraa. Ku olin oikeesti ylpee omasta suorituksesta, vaikka tuloksista sitä ja tätä kaikkee ei valitettavasti näe. Näkee vaan sijotuksen mut ei koko totuutta. Eihän se tuloksista käsin kummoselta näytä, mut ylitin oman tän hetkisen tasoni nii kertaheitolla että meinas itku tulla maalissa. Etenki sit ku Anna tuli sinne maalikarsinaan halaamaan ja onnittelemaan, ku kukaa muu ei saanu sanottua oikeestaa mitää enne sitä, kaikki vaa selitti:D Ei ollu varmaa Annalle iso juttu, mut mulle oli tosi tärkeetä, että se tuli sanomaan että hyvin meni. Ku ei se niin itestäänselvää ole, ku harvoin kukaan kaveri on sillon siinä, ku kaikki kaverit tulee yleensä samoja aikoja maaliin räkä poskella.

Oli kyllä oikeesti aikamoinen huurukaappi! 

Marilla maali ois saannu olla kymmenen kilsan kohalla, sillä kisa jäi siihen. Lauantaina oli kummiskii sen verran rankka rypistys siinä viestin alotuksessa ja aika voimattomat oli jalat jo ennen kisaa. Sitten siihen vielä pari kertaa ne kaikki mäet niin johan hapotti! Ei vaan jalka liikkunu enää ja hiihto oli niin väkinäistä, että ei siinä tilanteessa ollu oikeestaan mitään järkee jatkaa ku ois tullu vaan entistä pahempi fiilis siinä ku ties jo että se vikalla kiekalla enää yhtään helpota. Sunnilleen koko toisen kiekan mietti että mihinköhän sitä pysähtys ku ei tästä mitään tuu. Tottakai se harmitti siinä vaiheessa ku jäi istumaan siihen lavun reunaan ja veti numerolappua pois päältä. Kropassa tuntuu pahalle ja sitten se on henkisestikkii kova paikka jättää kisa kesken. Ja mä oon vielä semmonen että minähän en helposti keskeytä. Yritää vaan pinnistellä ja jaksaa, vaikka ois miten hirveetä. Ei se keskeyttäminen helppoo oo! Se pitää osata tehhä oikeessa tilanteessa, jos siihen on tosiaan tarvetta, mutta ei sekään oo hyvä jos oppii keskeyttäämään liian usein niin kai siitä tulee jo sitten vähä niinku jonkinlainen tapa. (Ja vaikka näitä keskeytyksiä ei pitäs ruveta laskemaankaan, koska niihin voi olla niin monia syitä, mutta ei Heidilläkään kaikesta huolimatta ole kun yks keskeytys elämänsä aikana viime syksyn juoksukisassa - kyseessä tosin oli lieväpiirteinen anafylaktinen sokki melko todennäköisesti - ja lieväpiirteinen sen takia, että se jäi sentään henkiin eikä ihan oikeesti tukehtunu. Mutta keskeyttämisen taito on tärkee oikeessa tilanteessa, koska joskus se voi olla parempi vaihtoehto kuin tulla maaliin! Mut yleensä jos ei iha kuole siihen paikkaan eikä oo miljoona kilsaa matkaa jälellä nii kyllä maaliin asti kannattaa tulla, oli sijotus sitten mikä tahansa!)
Kisa tuntuu aina pahalta ja niin se pitääki, mutta sillai Heidiä lainaten "hyvällä tavalla" pahalta. Että saa tosissaan repiä itestään kaiken irti ja kattoo mihin pystyy. Siinä se idea on!:) Mut ei passaa ajatella mitenkään pahalla eilisen kisaa eikä jaksa paljoo enempää sitä miettiä. Se oli mikä oli ja eikä se siitä mikskään muutu, jos sitä jää murehtimaan. Mut ei sitä silti unohtaa voi. Se tuli hyvänä kokemuksena ja sai ainakii tuntumaa siitä, miltä noinkin pitkän matkan hiihtäminen tuntuu. Tästä mennään taas eteenpäin ja palaudutaan tuosta viikonlopusta ja kahen viikon päästä taas uudet startit isoissa karkeloissa eli SM- ja KLL-kisat olis seuraava tähtäin. Tosin ens viikonloppuna meidän piirin maakuntaviesti hiihetään, vaikka normaalisti se on loppiaisena. Me savolaiset ollaan vähä omapäisiä:D Tosin tänään vielä tuntuu, että me ei palauduta tästä varmaan ikinä, mut silti me kyllä selvitään:D

Siellä oli hassu tökkiukko, joka heilutteli vaan käsiään:DD

Eilen illalla väsytti ja yritettii ruveta ajoissa nukkumaan, ja kyl me nyt ihan suurin piirtein jouduttiinki, mut ei ihan siihen yheksän tavoteaikaan jouduttu. :D Heidi just sano että se ei varmaan jaksa syödä enää mitään ku viikonloppu on eletty niin hyvillä ruuilla. Mutta heti ku kävi vähän verryttelylenkillä nii johan alko ruoka maistua! Ja käytii hotelliravintolassa aina syömässä ja oli kyllä hyvä palavelu - heti jos jätit vähäks aikaa lautases vartioimatta, nii johan lähti kävelee! Tiskais joku kämpilläki puolesta nii kelpais:D Ja lauantai-iltana Heidi istu ilmeisesti liian hienossa ravintolassa sillee käsi poskella ja katteli ihmisiä, jotka meni ottamaan ruokaa ja tuumas: "Onpas kyllä harvinaisen rumat kengät." kunnes tajus, että ei sitä ehkä ihan ääneen ois tarvinnu sanoo. No, ei kukaa onneks kuullu mut nauramalla herätettii vähän epäilyksiä:D
Tänää ois enkun esitelmää tehtävänä... Tuntuu että ei millään sais sitä aikaseks ja ei ois ku pari iltaa enää aikaa tehhä sitä. Mut viime tingassahan sitä saa parhaiten kaikkee aikaseks;) Sitä seuraavalla viikolla on sitten koeviikkoo eli ei lukeminen kyllä yhtään ainakaan helpota. Ja sitten se kauan odotettu seuraava jakso! Matikkaa, enkkua ja liikkaa- kyllä kelpaa!:)


- Mari & Heidi