torstai on toivoa täynnä

Hyvät torstai-illat vaan kaikille lueskelijoille! Tänään on ollu ihan perus koulupäivä molemmilla, paitsi että tänään ei ollu aamutreenejä nii saatii nukkua yheksää! Ei ikinä olla saatu nukkua nii pitkää koulupäivinä! Musiikin tunnilla oli astetta kivempaa kun eilen, kun me laulettiin ja soitettiin. Mutta Heidi ei kyllä osaa soittaa mitään eikä muutenkaan ole erityisen musikaalinen ihminen, muuten vain laulelee kämpillä Marille... Mut kai sitä kaikkee voi yrittää vaik ei osaiskaa, siinä mittää häviä! Ei ainakaa oo päässä soinu "HARVA MEISTÄ ON RAUTAA!" ku laulettii sellasta. 

Koulun jälkee tehtii läksyi, ja Marilla on tosi paljo tekemistä et se saa tehtyy kaiken, ku sillä on täs jaksos historiaa, pitkää matikkaa, fysiikkaa ja englantii. Heidillä on nyt helpompi jakso, ku viime jakso oli täys eikä yhtää hypärii. Sil on nyt vaa kemiaa, englantii ja musiikkii. Sit molemmil on tottakai linjan harkat - nehä ne tärkeimmät eiku mitä!

Kuudeks hujautettii ittemme shellille ja käytii siellä tyttöjen kaa istumassa ja kattomassa maailman menoo ku oltii kuulema epäsivistyneitä ku ei oo viel käyty! Oli siel ainaki hyvää kaakaota ja hyvvää pullaa ja leivoksia. Vaik ei siel mitää maailman mennoo näkyny, ku vanhoja ukkoja istumassa kahvilla ja juoruamassa. Mutta tulipahan käytyä, ei oo voi ainakaan sanoo ettei ois käyty! Elisa ehti jo unohtaa et sen piti ees tulla sinne, mut se sit kipas Nelostien ylitte sinne ja Veera sattu tulee meidän kans yhtä matkaa.

Poistullessa Mari kuskas Emmii ritikalla vähän matkaa, ku Mari arveli ettei mun kyytiin uskalla ketää laittaa. Nii sillekki on syynsä ja ihan hyvä sellanen, vaik ite sanonki. Yhtenä päivänä  Heidi sano että se haluaa kyydittää Maria ja eihän siitä sitte mittää tullu, pelkkää naurua vaa. Sit Antti oli kuvaavinaa meitä ja nauro meille siellä autossaan. Oli hirveet suorituspaineetki nii ei sitä sillon mikkää onnistu! Lopulta Mari sitten ajo ja Heidi nauro hysteerisenä kyydissä ku sitä pelotti niin paljo. No kyl mä osaisin, jos ette asettas mulle niin kauheita paineita!! Ja yhtenä toisena kertana Heidi kuletti kämpiltä molempien pyörät, mut ne meni koko aja eri suuntii ja voi että se oli hapottanu käsiä. Sit se oli viskannu ne pyörät johonki puskaa! Miettikää oikeesti! Ja Mari sai tässä yhtenä päivä kokea Heidin kohtalon kun kuletti molemmat pyörät lukiolta yläasteen luo, vaikka matka olikii aika paljo lyhempi ja Emmi vähä autto mut silti oli hankalaa... Vai hankalaa! Et tiiäkkää hankalasta ku joku Emmi auttanu! ja se mun pyörä jäi sulle sen takia että en muistanu et olin tullu pyörällä! 

Sori ei oo mitään järkeviä kuvia tältä päivältä mut löydettii tämmönen jostai. Tää on hyvä esimerkki meidän pyörälenkeistä.. Toinen meistä on tietenki toi TURBO-ORAVA, joka veivaa tota puuta ylös! 

-Mari & Heidi