Heidi kirjottelee täs ekana (olin noppeempi, haha!), kirjotellaan kuitenki molemmat tässä samassa postauksessa. Meille tulee tän postauksen jälkeen todennäkösesti vähän taukoo ennen koulunalkua, mut ehkä työ pärjäättä. :)
Tajuttiin eilen, et me on pian pidetty tätä blogia vuosi! Tosin siihen on vielä oikeestaan pari kuukautta aikaa, mut joka tapaukses. Vähä siistiä! Tosi nopeeta menny aika tän blogin kans. Siis oikeesti. Kohta vuos! Vähänkö me on jaksettu. Vaikka onhan meillä ollu välillä vähän pidempiä taukoja, kun on ollu niin paljo mennoo, ettei myö oo ennätetty käyä täällä. Mut silti, koko ajan tää on ollu ja sit kun on huvittanu tai ollu sitä aikaa, niin on postailtu. Vois siinä vuosipäivän paikkeilla viimestään (toivottavasti jo ennemmin!) muokata tätä ulkoasua, koska tää alkaa jo olla vähän tylsä. Uutta banneria tulee ja vähän muutenkin tää varmasti muuttuu. Kohta on myös 100 postauksen raja rikki ja kymmenen tuhannen kävijän kans. Lukijoitakin on 19, jes! + tietenkin korvaamattomat anonyymilukijat!:)
Näistä postausta kun ne tulee ajankohtaseks!! :)
Mutjoop. Tympäsee toi sää! Haloo, nyt on HEINÄKUU eikä syyskuu! Olin mummon ja ukin luona yötä keskiviikon ja torstain välisen yön Ricon kanssa. Syötiin mutakakkua ja pitsaa, namnam! Mut ei siis Rico, se pysy ihan kuivamuonalinjalla :D eikä se ylipäätään mitään saa mistään. Sen takia se ei osaa kerjätä:) paitsi puolukoista ja mustikoista se ei tingi. Se söi niitä vuos sitten kesällä Lapissa suoraan pensaasta, ja nyt se haistaa ne heti paikalla ja niitä sen on pakko saada. Mut nekin sen verran ovelasti, ettei se saa niitä suoraan pöydästä. Tiskipöydän kautta kuppiin ja sitä rataa :D
Se meinaa aina välillä pomottaa mua, se menee ihan pahimmaks sillon, kun en oo ollu kotona. Syksyllä ja talvella kun oon koulussa, niin se on mulle oikee äykkäpää. Mut ei kellekään muulle, sepä siinä. Eikä se ollu ennen kun muutin muualle. Siihen asti se oli semmonen minun vauveli, nyt on semmonen äitin poika:) aika ovela! Ja vuos sitten kesällä olin Marin luona neljä päivää (kolme yönseutua) ja kun tulin kotiin, niin se öris mulle semmosta ei varsinaisesti oikeeta murinaa, miten vihanen koira, vaan lähinnä semmosta "kurinaa" mielenosotukseks, kun jätin sen kotiin. Semmosta samanlaista se on ollu nyt vuoden ajan, kun tuun kotiin viikon jälkeen tai jostain muualta. Ricoo mulla onkin aina eniten ikävä, koska sille ei voi soittaa!!:)
Sen päänmenoks pitää keksiä kaikenlaista, joka osottaa että minä oon korkeempiarvosempi ja Rico on se pahnan pohjimmainen. Kyl se sen tietää, mut se kokkeilee. On sen verran vilkas tapaus!
Rico oli kuitenkin tosi söpö yöllä, kun se tuli nukkumaan mun kanssa sohvalle. Se nukku kainalossa niinku pentuna ekana yönä, kun nukuin sen kanssa lattialla. Voi että oli ihuna!!:)
Aamulla lähettiin ennen töitä Riksun kanssa kävelee tunnin lenkki. Mulla oli huoltava lenkki, niin Rico oli ihan omiaan lähtemään kaveriks.
Tosin tympäs hieman, kun ties että eletään heinäkuun puolväliä - ja vaatetus oli tämä:
Täällä on IskelmäViikko (eli niityt) nytten menneillään, ja aina kerran vuodessa tän kylän titteli kaupunkina täyttyy. Sillon kun tää niittyväki ja 500 karavaanaria on tiällä majottuneena. Kyllä kylällä huomaa, ettei ihan yksinään oo. Ja muutenki autoja liikkuu ihan hirveen paljo normaalia enemmän ja tääki kylä on kerrankin sen näkönen, et tää on ees hengissä. Paitsi ei noi tyhjät toimitilat, joista on lähteny liikkeet pois, hirveesti kohenna tän paikan uskottavuutta, mut kaupunki tää kuitenki on. Vaikka ei kovin moni taida tätä semmosena pitää, kun paikallislehessäkin jos on vähänkin ei-niin-virallinen -juttu, niin puhutaan kylän tapahtumista!
Tässä sit vähä kuvaa noista karavaanareista. Totesin tossa niitten väliaikasesti asuttamilla alueilla käppäillessäni lenkin lomassa (ja samalla vähän väliä pysähtyen noin 15-20minuutin ajan) kuvatessani noita, että eivät kyllä oo vitsaillu, kun kuulin tänään olevan karavaanareita koko kylällä vajaa 500. Ihan muutama siis. On niitä voinu joskus olla enemmänkin, mut ei oo tullu oikeesti (siis oikeesti, vähä jännä, tajusin just!) käytyä kiertelemässä tuolla alueella. Siellä on tosi kiva tunnelma ja kun kattoo niitä ihmisiä, jotka on rakentanu autojensa ja vaunujensa kupeeseen niitä telttoja ja siellä istuskelevat, niin tulee jotenkin tosi myönteinen tunnelma siitä. Jotenkin tosi kotoisa. Ois tää kyläki aika köyhä ilman noitten jokavuotista tulemista (on siitäkin huolimatta :D).
Vaikka harmi vaan, ettei niitä oo oikein säät suosinu. On yhtä kylmä ku syyskuussa. Tai sillonki voi olla lämmin, sanotaanko vaik lokakuu.
Toisaalta toi karavaanarielämä on aika rankkaa, mut toisaalta varmaan ihan kivaa, jotka siihen on tottunu.
Mun ainut kokemus asuntoautosta sillei oikeesti on vähän epämukava. Vaik tiiän et se on varmasti mukavaa. Mut mentiin enon luo Etelä-Suomeen vuokratulla autolla ihan vaan sen huvin vuoks. Kaikilla, jotka oli siellä asunto- osassa autosta, oli tosi huono olo. Auto- osassa autosta olevilla taas oli ihan mukavat oltavat. Mullakin oli niin tajuttoman paha olo, että huhhuh. Päätettiin yhdessä mielin, että me ei enää ikinä mennä asuntoautolla mihinkään. Tosin ikinä ei sais sanoo ei-ikinä.
Marikin on kerran ollu asuntovaunulla liikenteessä. Ei tosin muista siitä reissusta mitään, koska oli kaks vuotias:D Mut sen asuntovaunun vetäminen oli kuulema ollu niin kamalaa, että heti sen reissun jälkeen vanhemmat oli päättäny, että ei varmasti lähetä enää toista kertaa. Eikä kyllä oo lähettykään, mut telttailemassa on käyty montaki kertaa. Se on paljo yksinkertasempaa ja mukavampaa:D ei tarvii vetää mitään perässä eikä kukaan tuu huonovointiseks. (Paitsi eukonkantojen aikaan Heidi oli merisairas teltassa, älkää kysykö.) :DDDDD
On muuten sit taas puhelinlaatusia kuvia. Onneks siinä on aika hyvä kamera, kun harvemmin mulla on lenkillä ihan oikeeta kameraa mukana, vaik se onkin taskukokonen. Aika hyvä tosin siitä huolimatta. Mut kestäkää nyt näitä!
Ihan hyvä hiihtokeli (kuulostaa hassulta sanoo noin heinäkuussa...) oli lähtiessä, mutta sitten alko vähän ripeksiä ja kohta satokin ihan kaatamalla. Minä puskin siellä tasuria kun viimestä päivää ja kastuin ihan märäks kaikkia vaatteita myöten. Vielä yhen vaihteen se sade löys ja viimestään sillon alko naurattaa (joo kyllä, luitte oikein...). Vilkasin itteeni jalkoihin, niin vettä tuli niin paljon, ettei maa ehtiny imee kaikkee sitä joten se asfaltti lainehti. Rullasukset on yleensä parikolme senttiä irti asfaltin pinnasta, niin nyt ne oli lähestulkoon veden alla. Sain oikeesti suurinpiirtien kahlata tieni eteenpäin ja sit kun vielä liikuin koko ajan, niin se vesi räisky varmaan reisiin asti.
Monot oli ihan täynnä vettä (ihan oikeesti) ja kun nous tasurissa varpaille, niin joka työnnöllä tirsku monot. Uh täydellistä! Ja sit nauratti, kun kaikki asfaltin pinnassa olleet levät, roskat ja risut liimautu kiinni mun märkiin housuihin. Näytin varmaan hiihtävältä merihirviöltä sillon. On mulla kuvakin tässä, mut se ei ehkä kerro ihan kaikkee :D ja anteeks surkee laatu, koska puhelinkin oli sattuneesta syystä yllättäen hieman märkä.
Ja eipä tässä sit kummasempia, treeniätreeniä. Vihdoinkin on alkanu tuntua siltä, että tää harjottelu alkaa ihan oikeesti sujua. Kun mä pystyn tekemään, nytku sykkeet ja hapot on tasapainossa. Jes, ehkä mulla on vielä toivoo!! Ainahan syksyä kohti on ehtiny tulla kaikenlaista, mut jos nyt olis eri ääni kellossa ja mentäs nousujohteisesti miten pitäs mennä. Siitä on kauan, kun niin ois viimeks tapahtunu, mut ei se nyt tunnu enää miltään mahottomuudelta. Sekin tuntuu itse asiassa oudolta, ja siks ei vielä uskalla asettaa mitään tavotteita. Tavote on pysyä terveenä ja sen mukaan nähhään, et miten tässä käy. Eletään hetkessä niinku mä yleensä teen (ja äiti usein valittaa siitä, kun en mieti etukäteen tai ota mistään selvää ja sit kaikki jää viime tinkaan. Yleensä Mari muistuttaa mua kämpillä mihin pitää mennä ja millon ja mitä piti tehä. Mari taas unohtaa usein tehä sille kuuluvat hommat, joista mä sit muistutan koska en tasan tee kahen ihmisen hommia! :D) ja sen mukaan asetetaan tavotteita lyhyelle tähtäimelle.
Meille kuulu eilen illalla tosi selvästi Niityiltä Sillanpään laulut. Ihan sanat pysty kuulee, vaikka oli ikkuna kiinni. Oikeastaan se oli aika rasittavaa, kun yritin ruveta nukkumaan. Voin kyllä sanoo, että lähempänä asuvat ei sitten nuku koko viikolla kunnolla, jos ollenkaan!
Yleensä meille kuuluu vaan sillon, kun ilmavirta käy oikeeseen suuntaan ja on selkee sää eikä tuule kovasti. Siellä sit viimesten biisien joukossa soi Vain Elämää- sarjasta tuttu Sillanpään versio Cheekin Liekeissä-biisistä. Vähä oli siistiä kuunnella sitä tosta omasta sängystä :D ja me asutaan kuitenkin noin 1,3km päässä siitä Iskelmäareenasta, ja silti kuulu noin selvästi.
Sit äiti sano, että ne ampuu heti raketteja niittyväelle, kun Sillanpää lopettaa. No, äiti kyttäs sit mun huoneen ikkunassa TUNNIN ajan niitä raketteja ja se ei aikonu lähtee pois ennen kun ne ammutaan, kerran se oli oottanu jo niin kauan. Olin sillee että "sillanpää, et oo tosissas! lopeta jo!" se laulo melkeen kaks tuntia, kun se alotti yheltätoista.
Minäkin sit koomasin siinä sängyssä ja kävin ikkunassa sit tunnin päästä niitä kattomassa. Tosin näky vähän heikosti, mut justiisa ne näky talojen yli. Ja ääni ainakin kuulu, kun kerran kuulu laulun sanatkin.
Arveltiin, että ne oli ehkä käyny joku ammattilainen asentamassa niin, ettei ne nouse niin korkeelle, kun tarkotus olikin viihdyttää niillä niittyväkeä. Ja eihän tähän aikaan vuodesta saa ampua raketteja kun erikoisluvalla. Uutena vuotena näkyy kyseisestä paikasta ammutut raketit ihan kokonaisuudessaan meille asti. Mutjoo. Voi kai sitä sanoo, että kannatti kuitenkin koomata siihen asti sängyssä ja pompata sitten ylös (tai vääntäytyä vaivalloisesti) .... :D
Sit näin tänään Reettaa pitkästä aikaa, kun ollaan eri paikkakunnilla koulussa ja kumpikaan ei oo omalla kotipaikkakunnalla, joten ei ehi paljoo näkee. Oli kyllä tosi mukava nähhä!:)
Ja sitten Mari täällä ruudun takana(koska olin hidas...) Mä oon kans tottakai treenaillu, mutta jalkapipi vaivaa edelleen eli juoksua ei oo voinnu tehhä ollenkaan:( Pitäny sit tehhä kaikkee korvaava esim. pyöräilyä, soutua, uintia...Onneks pystyn sentään hiihtämään. Alkaa tuosta pyöräilystäkin mennä jo maku, kun yli kaks viikkoo oon pyörällä vinkuttanu menemään, mutta ei kai tässä nyt auta itku markkinoilla, vaan pitää olla ilonen siitä, että pystyy edes jotain tekemään:) Mut on tässä saannu kyllä päänsä puhki miettiä, että mitä tekis ja tullu kyseltyä vähä kaikilta viisammilta tyypeiltä, mut kukaan ei oikein tunnu tietävän mikä sitä vaivaa. Tyhmä jalka! Lopeta venkuilu!:D Eiköhän täältä kuitenkin kohta olla taas täysillä treenamassa ja sit mennään eikä meinata! Ja olihan mulla tässä myös viisaudenhampaan poisto operaatioo pariinkin otteeseen, ku ne alko ryppyilemään mulle!:D Eipähän oo enää ne riesana. Tuli niittenkin takia sitten lepäiltyä ja ei se varmaan ollu pahitteeks tuolle jalallekkaan:)
Kesä on toisaalta menny tosi hitaasti, mutta siltiki nopeesti XD Ottaa nyt selvää...Mut tuntuu, että tää kesä on kestäny ikuisuuden, mut sitten toisaalta vasta oli juhannus ja vastahan se koulukin loppu:D Ei mua kyllä haittais vaikka koulu alkaskin jo, koska on niin ikävä kaikkia tyyppejä!♥ Tässä välissä kuitenkin lomareissua ja leiriä eli ei ihan vielä pääse/joudu koulun penkkiä kuluttamaan. Eilen tuli postissa ens vuoden oppikirjat ja olihan noita vähä vähemmän ku viime vuonna. Joitain kirjoja mulla oli jo valmiina, koska en käynny niitä kursseja viime vuonna ja ei mulla niitä kurssejakaan oo nyt niin paljoo. Ihanaa saada heti syksystä lähtien käteensä yhtä tyhjä lukujärjestys ku viime keväänä!:) (sekin on liian täys :D) Kummiskii ollaan niin paljo menossa joka paikassa, että lukion jakaminen neljään vuoteen oli ainoo oikee vaihtoehto.
Mulla oli synttäritkin tässä välissä ja äiti teki tommosen ihanan mansikka kakun<3 Nam!:PSit oon käynny kuvailemassa kaikenlaista aina sillon ku oon vaan ehtiny. Kiva kuvata luontoo näin kesäsin, mut se auringon paiste ois vielä ihan kiva lisä...
 |
Vierailevana tähtenä oli tällä kertaa tää päivänkakkara!:D Se vähä kärsi mun kuvauksissa ja lopulta sille kävi näin :D ---->
Yhtenä iltana kävin pyöräilemässä (taas vaihteeks...) ja aurinko oli laskemassa (tai oli se vielä aika korkeella, mut kummiskii) ja sit tulin tämmöselle suoralle ja arska paisteli niin nätisti! Tais olla vielä aika viilee ilmaki, mut tässä kohtaa ei kyllä paleltanu yhtään:)
Kävin keräilemässä päivänkakkaroita siinä toivossa, että saisin punottua niistä seppeleen. No, en sitten jaksanukkaa punoo ku muutaman kukan, koska se alotus on aina vaikein ja ne kukat ei halua millään pysyä oikeella kohin:D Jäi sitten seppele punomatta, mut tein Vilille tuommosen miniseppeleen. Ilmeestä päätelleen se ei kummiskaan tainnu tykätä siitä:D
Joskus viikolla muuten meijän pihan ympärillä lenteli helikopteri levittämässä lannotteita mehtiin. Seistiin siiten vaan pihamaalla ja toljotettiin sitä kopteria, kun se meni ihan siitä navetan yläpuolelta tosi matalalla:D Vähä se oli siistiä, kun se kääntyessään aina meni ihan lintassa!:D Tai siis silleen kallellaan. Olis niin parasta päästä joskus sinne kyytiin!:D Sais vaan ehkä pikkusen maksaa siitä reissusta... Mut joskus mä siellä vielä istun! Se on ihan varma. Teen mitä vaan, että pääsen sinne... Sanoinki, että en uskalla mennä pahimpiin laitteisiin huvipuistoissa, mut helikopteriin oisin menossa vaikka heti. Nii mikä meni pieleen:D Ehkä musta tulee joku helikopterilentäjä isona. Tai ehkä ei sittenkään....:DD
Mansikoita on käyty poimimassa jo jokunen aika sitten, mutta eipä oo tainnu tulla mainutta sitä täällä blogin puolella:D Kyllä tuli mansikka kiintiö täyteen niinä päivinä! Ei illalla tehny enää mieli laittaa jugurttiin mansikoita, vaikka niitä olis kyllä ollu tarjollla. Toi marjojen poiminen ei oo mitään mun lempipuuhaa, mutta jos talvella haluaa soppaa keittää tai sitten syyä marjoja ihan siltään, niin ei siinä auta muuta ku poimia. Muutama päivä vuodessa sitä poimimista ja aika monta päivää sitten sitä syömistä:D
Vattuja käytiin myös poimimassa tänään. Pariin vuoteen ei oo tuo vattu sato ollu kovin kummonen niin kiva saaha nyt sitäkin marjaa:)
Ja oli mun sankko täydempi sitten kun lähettiin pois:D tää oli vaan siitä alkuvaiheilta.
Joops, ei kai mulla sen kummasempaa oo enää. Ens viikolla tehhään varmaan Marin kotona rehua ja sitten molemmat käy reissussa ja sieltä suoraan leireilemään:) Ja sitten kouluun! Ei oo varmaan koskaan oottanu tälleen pääsevänsä kouluun:D Mut niinku jo sanoin, niin niitä ihmisiä sieltä on ikävä, ei sitä koulua:)
Nauttikaa nyt ihanat lukijaiset tästä loppukesästä! Jospa ne kelitkin tuosta paranis ja pääsis enemmän olemaan pihallakin:)
-Mari&Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti