"the 7th thing I hate the most that you do; you make me love you."

Jepjep. Vähän kuulumisia tiedossa. Postauksen otsikossa pätkä eräästä biisistä, joka on hyvin sanoitettu ja ollu semmonen tsemppibiisi, vaikka onkin tosi vanha kappale ja siks en ees tähän sitä halua laittaa. Oon joskus kuunnellu melkeen puhki, mut osassa sattuu olemaan edelleenkin oikeesti hyvät sanat. Tiiättekö tunteen? 

Hiihettiin tossa viime perjantaina muutamalla vähäsellä sentin pahasella lunta urheilukenttää ympäri römppäsuksilla. Sieltä alko jo jääkerros tulla, mutta ei ottanu pohjat kiinni :DD mut ainakin mun römppäsukset on niin naarmuset (tullu vissii ryvettyä vaikka hiihtäjät kyllä yrittää parhaimman mukaan varoa naarmuttamasta edes huonoimpien suksien pohjia), että ei ihmekään jos ne ei kovin erikoisesti luista. Kyllä ne oikeesti yllättävän hyvin toimii! Ja etteenpäin pääs, sehän on pääasia! :) nomut, ehkä ihan kunnon lumilla sitten on ihan oleellista että suksi luistaski, että sais tehtyä hyviä treenejä. Muttaniin.

Tänään käytiin linjan kanssa hiihtämässä Haapajärvellä, siellä pääs hiihtää perinteistä. Siellä oli kivat maastot, oikee ylpeydenaihe näille haapajärveläisille kun Mika Myllylä on reenaillu kyseissä maastoissa. :DDD No, äitikin sano hiihtäneensä nuorena siellä samoissa maastoissa kisoja. 



























Kuvassa ukin isänpäiväkukka. Ei nyt ihan ajankohtanen enää, mutta se oli edelleen hyvissä voimissa ja se on kyllä tosi nätti, niin ikuistin viime viikonloppuna :) Tai ei kai sitä kukan hyvissä voimissa olemista tarvihe ihmetellä kun mummo pitää siitä niin hyvää huolta. :D

Tänäiltana rupesinki laittaa vähä pikaluistoo kun ei jaksanu ruveta voiteluraudan kanssa riehumaan enää näin illasta. Tai ei kellonajassa mitään vikaa ollu mut ei vaan jaksanu. :D Katoin huonossa valossa noita römppäsuksia ja tuumasin: "Eihän näissä loppujen lopuks oo edes naarmuja kovin paljoo, ihan hyvät sukset!!" Sit katoin valoon päin: "Voi. Ei. Näähän on ihan järkyttävät! Haha, nauran! Näissähän on naarmuja koko suksen pituudelta ja reunasta lähteny ihan pohjaa irti. Kohtahan tässä kenossa joutuu hiihtämään!" Joo, niihin levittelin sitä tahnaa, varmaan niihin reikiin kasautu :DDDD

 

Viikonloppuna ei ollu kovin kummasta reenailua, leiristä palautteluviikko. Tuli kyllä tosi tarpeeseen.
Lauantaina kävin vähän sauvalenkkiä tuolla lumihangessa. Kuvassa ei kyllä huomaa, että tossa ois paljo yhtään lunta! Mut oli sitä niin paljon, että kenkiin meni koko ajan lunta ja ihan auton renkaiden jäljissä kulkien lenkin tein. Luntakin sato ihan kivasti ja olin varmaan kävelevän lumiukon näkönen. Ja kengät alko muistuttaa välillä enemmänkin lumipalloja, sitten yhtäkkiä aloin pomppia tasajalkaa ja paukuttaa jalkoja yhteen, niin lumet kopis poikkeen! ;)

Sit mun erittäin hyvästä lenkkeilykelistäkin tuli ulkopuolista palautetta, kun vanhahko mies totesi kun ihmisten ilmoille pääsin: "Ootpa kyllä hyvällä kelillä lenkille lähteny!"  Olin koko lenkin ollu hiljaa (toisin sanoen en siis ollut puhunut itsekseni) ja ainut kerta kun kommunikoin jonkun kanssa, oli se kun joku ukki tervehti, jolle tervehdin takaisin. Oli vähän ajatukset jumissa ja en saanu mitään suustani ulos, sit tyrmistyin hetkeks aikaa, että mitä ketään kiinnostaa millä kelillä mä lenkillä oon! No, sit mumisin lähinnä itelleni: "Onhan noita pahempiakin nähty." No, tässä lajissa sitä luonnonilmiöiden yliotetta näkee aika usein, ja lumisade ei tosiaankaan ole niistä pahin - varsinkaan hiihtäjälle! :D

No, jottei ihan treenipainotteiseks pelkästään menis, niin voisin kertoo että käytiin ammatikorkeakoulutapahtumassa Ylivieskassa viime viikon keskiviikkona. CentriaOpen. Lähettiin 9.30 ja tultiin takasin noin 15.45. Oltiin siis koko päivä, joten ei ollu kouluakaan. Tosin ei meillä muutenkaan ois ollu kun yks tunti, mutta kuitenkin. :D Se oli kivasti järjestetty ja oppilaat oli nähny aika paljon vaivaa meitä varten. Sosionomeilla oli hieno näytelmä ja meille oli sinne käytäville hommattu kaikenlaista purtavaa popcorneista limppariin ja muutenkin oli ihan mukavaa porukkaa. Ei kyllä ammatin valinta selkiytyny yhtään ja en todennäkösesti Centriaan oo lähdössä, mutta tulipahan käytyä. :) ei oikein ollu semmosia "mun juttuja" mut eniten kiinnostais kuitenki ehkä noi sosionomiopinnot eli siihen kytkeytyy ihmisten kanssa työskentely. Mutnii, ehkä se siitä. Eniten kiinnostas ihmisten kanssa työskentely liikunnan parissa, koska se on mulle niin tärkeetä. 

No, eipä sit mitään mainitsemisen arvoista. Pitäs ruveta jo miettii vähän joululahjoja:) hyvässä vaiheessa, aloittamista vaille valmis! Ihan outoo, että nyt on jo joulukuu! Kohta ois ekat kisat (hui!) ja puol lukuvuotta taas opiskeltu, tätä omaa tahtia neljässä vuodessa, jonka tahti ei oo ihan hirveetä mutta ihan tarpeeks silti saapi tehä. Ei oo ihan niin hirveet paineet ehitä tehä kaikki treenaamisen ohella, mutta silti se kiire tulee kun kaikki tuppaa useimmiten olemaan niin hyvässä vaiheessa, että jopa ihan alottamista vaille valmis.... :D
Ja niin, vanhojen tanssitki lähestyy! Kurssi alkaa joulun jälkeen, sitä ootellessa:) onneks tää asia on hyvässä vaiheessa: on pari, on mekko. Hiuksille keksii varmasti jotain ja kengätkään ei voi olla niin vaikee juttu. Tai no, en oo ikinä oikein ymmärtäny kenkien päälle joten voi kai se ollakin. :D
Vähä jänskättää, miten ne tanssit oppii, mut kyllä varmaan näinkin rytmitajuton tyttönen vielä siihen rytmiin pääsee ja oppii askeleet, jos ei helposti niin väkisellä sitten! ;) en oo ikinä ollu erityisen kiinnostunu mistään rytmeistä, koreografioista, askeleista tms, oon halunnu vaan toimintaa, jossa saa mennä koko ajan jonnekin eikä tarvii miettiä liikaa! Yksinkertasesti toimintaa, vauhtia ja vaarallisia(kin) tilanteita. Tosin jälkimmäiset sais jättää vähemmälle. Mut vauhti kiehtoo, on vaan niin ihanaa tuntee se vauhti mahanpohjassa, vaikka pelottaiskin! Tää laji kiteyttää niin monen asian, mistä tykkään. Tää on toisinaan niin päätöntä touhua, että sen takia kovin moni ei oikein ymmärräkään, mikä tässä oikein kiehtoo. :D

Iloista joulunodotusta! =)

- Heidi