Terveiset sinne taivaaseen♥

"Lensit tähtiin,
valos nähtiin
eikä nähty oo kirkkaampaa
ilon toisit jos täällä viel oisit
mut jatkamme nyt sun unelmaa
--
Terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaitaan
terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
--
kuljet siellä,
kai onnen tiellä
jäivät muistot mulle ikuiset
ne mua kantaa
luo taivaanrantaa
siksi kuollutkaan koskaan et."

"Ethän pelkää pimeää
Siel on monta kynttilää
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle."

- Johanna Kurkela: Prinsessalle

4.4.2014 lähdit yllättäen.
Vaikka helikopteri tuli 18 minuutissa 200 kilometrin päästä,
sillä ei ollut enää väliä. Oli jo liian myöhäistä.
Vaikka hälytysajoneuvot tulivat saman tien omalta paikkakunnalta,
silti oli liian myöhäistä.

25.4. saatoimme sinut haudan lepoon.
Ei ollut ensimmäinen kerta hautajaissa, sillä olen jo pienellä iällä menettänyt tärkeitä ihmisiä. Mutta ei siihen silti totu.
Se pitää aina kohdata uudestaan. Tietää kuitenkin,
että siitä selviää. Siitä selviää kyllä.

Aina pahinta on käydä laskemassa kukat arkun laidalle.
Pahinta on myös se, että kun kaikki itkevät, on itsekin vaikeaa pitää surua loitolla.
Vaikka ei kai niin tarvitse tehdäkään.
Yrittää vain pitää jonkinlaisen kontrollin.
Silmät sumenee surun kyynelistä. Hautajaissa tulee aina käteltyä ja halattua ihmisiä, joita ei näe päivittäin.
Suru yhdistää, mutta suurinta osaa sukulaisista näkee iloisemmissakin merkeissä.
Ensimmäiset itkevät ihmiset kesti vielä, vaikka sekin tuntuu pahalta.
Ensimmäisen kerran kuitenkin kyyneleet valuivat poskille,
kun kirkon kellot alkoivat soida.
Tällaisessa tilaisuudessa se merkitsee lopullista luopumista,
joka on edessä.

Se on lopullista. 

Lopulta meidän muistovärssyksi päätyi minun ohi mennen netistä poimimani pätkä.
Toisaalta oli mukavaa, että se oli tavallaan minun "ideani."
Alun perin se oli tällainen:

"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon vai vähän,
yhtäkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä
ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri
sanaton."

Ylimmäisen kuvan pieni kukkakimppu oli Akin. Sillä oli nätti ja pikkuinen kimppu kummin muistolle. Monet naurut sai kummi kummipoikansa kanssa nauraa; Akilta kun tunnetusti juttua irtoaa.

Pidimme muistotilaisuuden 10km päässä kylästä.
Paikalla oli merkityksensä.
Martti lähti sieltä viimeisiä kertoja pilkille ystäviensä kanssa.
Olihan hän sieltä lähtenyt satoja kertoja aiemminkin.

Nyt oli aurinkoinen ja lämmin päivä tuulisuudesta huolimatta.
Jäät olivat sulaneet. 

Nyt siitä ei enää lähdettäisi pilkille, vaikka Martti lähti kyllä viimeiseen asti.
Silti kokenut mies ei saattanut itseään varta vasten hengenvaaraan.
Hän tunsi luonnon: metsät ja järvet.
Paremmin kuin uskoisikaan. 

Hautajaiset pidettiin lähimmäisten sukulaisten ja ystävien kesken.
Keittiötyöntekijät olivat sanoneet, että he ovat useissa hautajaisissa olleet,
mutta ikinä eivät niin paljon adresseja ole nähneet.
Äiti ja serkkuni lukivat niitä. Alun perin minut oltiin laittamassa siihen pestiin,
mutta en pistänyt pahakseni, vaikka serkkuni hoiti sen,
sillä kysessä oli hänen kumminsa.
Niitä olikin noin 55 kappaletta. Ja yhdessä oli ainakin 20 nimeä.
Hän oli monessa mukana, moni tunsi hänet ja halusivat muistaa.
Silti lähellekään kaikki eivät olleet lähettäneet varmastikaan adressia.
Hän jätti isot saappaat täytettäväksi kalastus- ja metsästyspiireihin.
Ei kukaan niitä voikaan täyttää. 

Kevät tulee. Leskenlehdet jo kukkivat!
Niin elämä vie voiton.

Hautajaisissa ollaan aina niin mustissa, surun värissä.
Käytin tilaisuuden hyväkseni, kun sain luvan pitää farkkuja.
Jotenkin onnistuin yhdistämään niihin yllättävän mukavasti tuollaisen mustan
ohuen "takin." Siitä tuli melko onnistunut kokonaisuus.
Mietin aamulla, mistä tuon käsikorun olen saanut.
Kun pakkasin kämpillä edellisenä iltana, laitoin sen vain äkkiä kassiin
sen kummemmin miettimättä.

Aamulla tajusin, että olen saanut sen Martilta ja Leenalta synttärilahjaksi.
Olen tosi huono pitämään koruja, pidän yleensä vain
vakituisesti päivittäin kaulakorua ja korviksia.
Mutta en siis lisäile päivittäiseen pukeutumiseeni mitään koruja.
Ei olisi paremmin voinut arpa korujen kohdalla tähän tilaisuuteen sattua,
sillä tuolla korulla olikin jonkinlainen merkitys.
Vaikka puolivahingossa sen mukaani otin,
olen iloinen, että otin juuri sen.

Tänne on tullut nyt pari vähän synkempää tai oikeastaan mietiskelevämpää postausta isojen asioiden äärellä.
Mutta sellaiset on hyvä jakaa sopivassa mittakaavassa.
Eihän tässä ole läheskään kaikki, mitä mieleni sopukoissa on
tai mitä läheisemmät ihmiset tietävät.
Tässä on vain pintapuoli, jonka haluan jakaa tänne.

Menettäminen sattuu enemmän kuin mikään.
Vaikka se onkin henkistä, niin ulottuu se myös fyysiseen jaksamiseen.
On tärkeää että myös syvemmät ajatukset voi jakaa jonkun kanssa,
onneksi minulla on siihen mahdollisuus. ♥

Jatketaan keväisten postauksien parissa!

-Heidi

Pääsiäinen Taivalkoskella 17.-21.4.2014

Pööö! Vietettiin tämän vuoden pääsiäinen Taivalkoskella isolla kokoonpanolla meidän molempien perheiden kanssa samassa mökissä. Mökki oli tosi mukava, vaikkakin niin korvessa että ei meinannu oikein yhteydet pelittää! 30km Taivalkosken keskustasta, viimeset vajaat 10km hiekkatietä joka pieneni loppua kohden yhen auton levyiseksi kulkuväyläksi.

Tässäpä tämmönen taidekuva by Heidi, talven viimeiselle kisareissulle lähössä elämä laukkuun pakattuna, oottelemassa linja-autoa Putaalta kotiinpäin keskiviikkona. Mari lähti jo aiemmin, kun sillä ei ollut tunteja enää päivemmällä. Karattiin siis jo päivää ennen viettelemään lomaa.... :) Tennarit oletettiin vaihtuvan talvikenkiin, mutta vaikka sieltä jotain sellaista valkeaa juttua löytyikin mitä täällä kotona ei ole liiaksi ollut, niin tiet oli jo niin sulia että kyllä sielläkin ihan tennarikeli jo oli. Mutta talvikenkiä tarvittiin silti, mm. lumikenkäilyyn, jota testattiin ekaa kertaa! Siitä hieman lisää myöhemmin... :D 

Koska mökki oli 30km Taivalkosken keskustasta, käytiin ihan ensin matkan varrella Taivalvaaran maastoissa hiihtämässä. Siellä oli ihan normaali kevätkeli: reilusti plussa-asteita, latupohjat alkanu pikkuhiljaa ruveta pettämään ja roskaantumaan, ihan niin kuin normaali talven jälkeen alkaa tapahtua. Mutta miten ihanaa olikaan päästä suksille reilulle luonnonlumelle auringonpaisteeseen! ♥ Ei huono vai mitä? :)

Tämmönen meidän mökki oli pääpiirteittäin: kahdeksan henkilöä meitä viisi päivää tuossa asusteli. Saunan kokoa vähän aluksi hämmästeltiin, kun sinne juuri ja juuri mahtui kolme ihmistä, mutta kohta parempi ettei sinne liikaa porukkaa mahdu kun sitten viimeiset tukehtuu sinne... :D Alaoikeella rantasauna, se oli kyllä tosi ihana ja hyvät löylyt sai siellä! Sekään reissu ei menny ihan niinku Strömssössä, joten siitäkin ehkä vähän lisää myöhemmin... :DDD

Tämä oli meidän kahden ja Marin siskon huone, jossa asuttiin kolmestaan. Mahduttiin ihan mainiosti :DD Me saatiin taas Marin kanssa parisänky (viime syksynä vuokatissa yritettiin erottaa ne toisistaan mutta ei, ne oli kiinni toisissaan! pöh) ja Heidi nukkui seinän vieressä. Ekana yönä Heidi tökki Maria, kun se piti vähän ylimäärästä ääntä... Mari luuli että Heidi ei mahu sinne nurkkaan ja oli siirtyny ihan sängyn laidalle ja ihmetelly kun se edelleen vaan tökkii että paljonko se tarvii tilaa! Aamulla oli välienselvittelyt eiku XD

Maarit tuumi kun alettiin heti purkaa tavaroita eli suoritettiin operaatio kotiutuminen kun päästiin mökille, että: "Tekö meinasitte ihan muuttaa tänne?" No tottakai, viis päivää on jo kauan aikaa olla suorittamatta kotiutumista!

 Tiet oli jo melko sulia, mutta tienpenkoista huomas kyllä että lunta on kyllä ollut ja on edelleenkin vielä ihan kiitettävästi! Järven jäätkin vielä ihan hyvässä kuosissa, kun siellä näytti ihmisiä hiihtävän ja istuvan pilkillä (siellä oli yllättävän paljon elämää ottaen huomioon että oltiin aika hyvässä tallessa tuolla korvessa!). 

Käytiin täällä Jalavan kaupassa- joka siis on vanha kauppatalo Taivalkosken keskustassa, jota on pidetty kunnossa ja mahdollisimman entisellään - viime talvena kun tuolla Taivalkoskella oli nuorten SM-hiihdot. Saatatte hämärästi muistaa, jos ootte tätä blogia säännöllisesti lukenu, siihen postaukseen kuvineen pääsee TÄTÄ klikkaamalla.

Nyt piti käyttää Marin äitiä ja siskoa tuolla, joten käytiin toistamiseen. Aika ovela paikka, kun on vanhoja tavaroita ja muutenkin tyypillinen vanha rakennus. Oli siellä yhet aika siistit kengät, joita vois vaikka pitää ihan pokkana! Oli oikeesti hienot, makso vaan aika paljon... :D 

 

Noilla sauvoilla pääsis jo vähän pettävämmälläkin alustalla! Ja taitaa olla samassa peilissä otettu "ihku teinipeili:D" kuva, kun viime vuonnakin tuolla käydessä!

Elikkäs 1) Taivalvaaran rinteet, oli tosi hyvässä kunnossa vielä! Katottiin mm. kumparelaskukisoja ja -treenejä suunnilleen suu auki, ihan hirvitti kun ne teki voltteja ja tuli alas tuolta! Ei pysty paljoo päätä pakottaa! Sitten semmosia älyttömän pikkusia jehuja tuli ison mäkihyppymäen alastulorinnettä alas suksilla, siinä on ihan älykova vauhti ja alhaalla oli vesirapakko, vesi vaan roisku kun ne siitä huitas tulla! Voe tokkiisa.

2) Poroja! Heidi on pari kertaa aiemmin ollu Taivalkoskella ja ei oo aiemmin näkyny näin talviaikaan ainakaan noita pororoita!

3) Ennen lauantain kisaa, nää on taas näitä peilikuvia. ;)

4) Sunnuntain kisan jälkeen ootettiin palkintojenjakoo, istuttiin huoltorakennuksen rinteiden puoleisella puolella, katottiin laskijoiden touhuja ihan tajuttoman lämpimässä auringonpaisteessa, kun ei tuulenvirekään siihen käyny! Toppatakki ei oikein ollu tuohon keliin sopiva varustus..... Ja oikeestaan torkuttiin istualtaan, sillä meinas sillon väsyttää. :)

Launtaina alkuverkassa bongattiin poroja metästä ja sitten kun oltiin tekemässä loppuverkkaa, niin ne tallusteli siellä meijän edellä meitä pakoon.

                           

Lauantai-iltana oltiin lähössä vähän jalottelemaan, mutta löydettiinkin varastosta lumikengät! Kumpikaan meistä ei ollu ennen kokeillu lumikenkäilyä, mutta innostuttiin kyllä nyt tuosta lajista ihan täysin!! Sinä iltana ei vielä viittiny hirveesti tarpoo hangessa, kun se ei edes kestäny kunnolla koko päivän paistaneen auringon takia ja seuraavana päivänä oli vielä kisa edessä, niin ei passanu hirveesti riehua. 

Ylävasemmassa kuvassa Mari otti ekan askeleen hangen puolelle ja heti siinä oltiin mahallaan, koska hangen laita petti eikä kestäny edes lumikengät jalassa :D Mutta yllättävän hyvin se kuitekin tuon jälkeen onnistu, kun oppi oikeen tekniikan. Mitä nyt muutaman kerran oli mahallaan hangessa, mutta pikku vikoja! ;) (ja huomatkaa mari tuolla pusikossa, seuraavassa kuvassa sitä ei näkyny enää kun se oli vetässy nurinXD)

Sunnuntai-iltana kisan jälkeen uskallettiin sitten lähtee vähän pidemmälle lumikenkäilyreissulle. Se tunne kun kävelee mökin toiselle puolelle kattomaan että minne Mari ja Maarit hävis, niin ne makaa molemmat mahallaan jossain kanavassa.... XD
Käveltiin rantaa pitkin auringon paistaessa niin nätisti. Fiilis oli ihan huippu! Talven vika startti just takana, nätti ilma, aurinko, hyvä seura, rantasauna lämpiämässä, pitsa kohta uunissa, lunta, kevät, muutama kaatuminen, naurua, vähän väsynyt mutta onnellinen ♥ 

Löydettiin naapurimökin rannasta kiva laituri, jossa istuskeltiin vähän aikaa (onneks siellä mökissä ei tainnu olla porukkaa:D) Pois tullessa päätettiin ettei mennä sieltä mistä aita on matalin eli samoja jälkiä vaan poikettiin mehtään ja suunnistettiin suunnilleen mökkiä kohti. Osuttiin kyllä just mökin kohalle eikä minnekkään huitsin kiinaan xd Alaoikeella Mari yrittää saada tuota puuta kaatumaan.... Arvatkaa onnistuko?

Heidillä lähti lumikenkä jalasta, sitten se ei saanu säädettyä sitä, joten Mari tuli hätiin. Heidi ei sitten ajatellu yhtään pidemmälle, vaan päätti siirtyä lähemmäs - mutta ei se hanki ilman lumikenkää hirveesti kestäny - ja sen jalka uppos koko pituuttaan myöten ja jäi jumiin sinne. Eikä ees silti tullu maa vastaan, joten siitä voitte päätellä että paljonko oli lunta!
Tästä tuli sitten tän lumikenkäilyreissun tilannekuva: Heidin jalka on jumissa hangessa, se makaa selällään siinä hangessa, Mari säätää lumikenkää, ollaan kahen kesken keskellä korpee, aurinko paistaa puitten välistä. 

Ikävä näitä kelejä! Mutta kyllä nyt saa tulla jo kesä:) 

Tästä kuvasta saatte vähän käsitystä, että miten paljon siellä oli vielä lunta! Ei kuitenkaan ihan Heidiä vyötäröön asti, koska kuva hämää ja Heidi on oikeesti polvillaan:D Mutta jos uppos tuonne hankeen niin varmasti oli yli polveen lunta! (tai olikin, koska Heidi upposi:D)

Sunnuntai ja kauden vikan startin lähtöön valmistautuminen. Matkana 22km eli hyvä lopettaa kausi tuommoseen normaalia pitempään matkaan:) Lauantaina oli siis normimatka eli 5km ja molemmat selvis siitä ihan kivasti. Mari sai vielä tähän kevääseen jonkun käsittämättömän kevätinnostuksen ja intoo olis riittäny hiihtää ja kisata vielä vaikka kuinka!:D Mutta toisaalta kun ajattelee tarkemmin, niin kyllähän sitä alkaa jo pitkä kausi painaa ja väsymystä olla jo ilmassa. Hyvä kuitenkin, että sai onnistuneet kisat ja energiaa riitti kauden loppuun asti:)

Heidikin normaaliin tapaansa oli kovalla tsempillä vielä vikoissa kisoissa mukana, mutta kyllä tämä kausi sai nyt jo hyvillä mielin loppua. Alkaa jo väsy painaa, ja mielellään haluaa päästä vähäks aikaa lepäämään ja alottelemaan uutta harjotuskautta puhtaalta pöydältä uusissa merkeissä uuden valmentajan kanssa.
Toivotaan, että mullekin löydetään sellanen valmennustapa, jolla mä alan päästä oikeuksiini, saada itteni ahtaalle ja saada itestäni irti kaiken. Ja että mulle jäis itelleni sellanen tunne, että mä oon menny eteenpäin, että mä kehityn ja että mä oon pystyny tekemään parhaani, mihin pystyn. Tää on ollu tosi vaikee talvi monessa mielessä, lähinnä huonon lumitilanteen takia, mutta myös monen muun asian takia, joka on tehny siitä yhessä liian vaikean.
Elin suurimman osan talvesta jonkun sumupilven sisässä tajuamatta todellisuutta ja mitä mulle on tapahtumassa. Sitten aloin olla vähitellen henkisesti niin loppu, niin turhautunut ja korviani myöten täynnä sitä turhautuneisuuden tunnetta. Tuntui, ettei millään näytä olevan väliä. Sitten vasta ymmärsin, että olen fyysisestikin kohta ihan loppu, jos tälle henkiselle puolelle ei voi tehdä jotakin. Loppukaudesta oivalsin, että tämä kausi on ollut minulle pettymys, en ole päässyt omalle tasolleni kuin parissa kisassa. Muuten olen suoriutunut oman tasoni alle, ainakin omasta mielestäni. Tiedän sen siitä, koska minulle on liian usein jäänyt kisan jälkeen tunne, että en pystynyt tekemään parastani, vaan paljon jäi saavuttamatta. Huomasin kuitenkin, että kykenen tekemään rentoja, luonnollisia suorituksia ilman väkinäistä tunnetta. Niitä oli silti lähes 20 kisasta vain 2-3, jotka jäivät mieleen. Muut ovat olleen sitä normaalia tasapaksua suorittamista, joista jäi mieleen vain se, että tulipahan startattua. Kaikki muu: pää lyö tyhjää.
Tuli tehtyä virheitä harjoittelussa, mutta nekin yhdessä valmentajan kanssa - urheilija ei saa syyttää niistä itseään. Jokainen tekee virheitä, se on inhimillistä. Ei täydellisyyttä odoteta keltään, jokainen tekee parhaansa. Mutta ihmiset eivät ole samanlaisia, ja siitä se ero tulee ja siitä ne ongelmat alkavat kasautua.
Toivon, että minulle löydetään jatkossa sellaisia asioita tehtäväksi, jotka palvelevat juuri minua, koska olen yksilö ja erilainen. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta haluan yrittää. Ilman yrittämistä en ikinä voi tietää. Tämä kausi käydään vielä tarkemmin läpi kevään mittaan. Pitää mennä päivä kerrallaan töitä kohti parempaa huomista!

Pahkat valmistautumassa starttiin ;) Nuo meidän hiihtopuvut ainakin erottuu massasta, kun ollaan tommosia porkkanoita. Just parhaat! Paitsi jos joku oman sarjalainen sattuu näkemään sen kaukaa ja saa hurjan innostuspuuskan ja kiitää loppusuoralla ohi ja vie pronssin nenän edestä... Heidille ei ainakaan käynyt näin :D

Sunnuntaina oli siis kauden viimenen kisa, niin kun on tullut jo mainittua ja kerran nyt oltiin isommalla porukalla liikenteessä, niin pidettiin omat "kisakauden päättäjäiset". Pääsiäisen kunniaks piilotettiin suklaamunat jokaiselle ja sit mässytettiin niitä, lumikenkäiltiin kuten aiemmin jo saitte lukea, tehtiin pitsaa ja käytiin rantasaunassa.
Se sauna oli ihana ja mieluummin siellä istu kun sisällä sähkösaunassa! Me sitten kahestaan keksittiin, että lähetään pyörimään lumihankeen niin kun tehtiin Levilläkin. Marin äiti yritti varotella, että se hanki on kovaa ja sinne ette varmasti mene itteenne särkemään. No, ihan kun me olis mitään varotuksia uskottu ja sitten mentiin oikein hyppäämällä hankeen! Ja voi sitä huutoo, kun se hanki oli oikeesti ihan jäässä ja kivi kova... Äkkiä sieltä sitten ylös ja takasin saunaan lämpimään. Muistothan siitä taas jäi. Marin polvi ja kantapää vuoti verta ja Heidin takareidet oli kans kivasti ruvella. Kuvissa näyttää, että olis sattunu isompikin vahinko, mutta nyt noita jälkiä ei edes enää näy vaan saunan jälkeen ne punotti vähän enemmän. Kyllä kaikki sitten jälkikäteen päivitteli, että ei meitä oo kyllä järellä pilattu:D Oli kyllä ihan semmonen tunne että "viisaus asuu meissä..."
Ei ollu ehkä mikään järkevin temppu, mutta jälkeen päin se lähinnä vaan nauratti ja ollaanpahan taas vähän viisaampia kun aiemmin;) Ei voi koskaan tietää mihin pystyy ja mitä tapahtuu, jos ei kokeile! Tietääpähän ettei kannata kokeilla toista kertaa!

Mökissä oli myös karaokelaitteet ja innostuttiin lauleskelemaan parina iltana. Mari ja Maarit oli ekana mikit kädessä, mutta kyllä Heidikin sitten uskaltautui laulamaan. Tuommonen tavallinen karaoke on paljon kivempi, kun joku Singstar, koska se vaan arvotelee laulutaitoja ja koko ajan ruudussa lukee "buu!" tai "huono!" Vähemmästäkin hermostuu semmoseen peliin! :D

Maanantaina lähettiin ihan hyvällä aikaa aamusta ajelemaan takasin kotiin päin, koska pysähdyksineen matkaan meni vähintään se 5 tuntia. Mari kerkes olla tunnin kotona, Heidi vähän kauemmin, ja sitten pitikin jo lähtee junalle ja kämpille pyykinpesuun (y) Semmoset kevyet 7 tuntia matkustamista sinä päivänä... Lumet loppu jossain Suomussalmen jälkeen ja oikeestaan oli ihan normaalia tulla takasin tänne lumettomaan Keski-Suomeen. Ja kelitkin oli muuttunu niin kesäsiks, että pipon ja lapaset sai heittää laukkuun!

Oli tosi kiva reissu ja hyvin säilyttiin kaikki sovussa, vaikka noin isolla porukalla oltiin samassa mökissä. Ens vuonna olis luultavasti suunnitelmissa lähtee taas pääsiäisenä Taivalkoskelle kisailemaan. Tosi mukava paikka varsinkin hiihtäjälle, mutta miks sieltä ei löytyis myös muita harrastus mahdollisuuksia, jos on kiinnostunu jostain muusta:)

+

(kääntäkää päätänne tai konettanne, koska tää kuva ei suotu muuten kääntymään millään!)

Tää kuva ei nyt liity tähän reissuun mitenkään, mutta Mari sai kämpille pitkästä aikaa juustoo ja tuli hirvee ongelma juustohöylien kanssa. Omistetaan siis viis juustohöylää eikä edes käytetä niitä lähes ikinä, koska Heidi ei nyt tietysti saa juustoo syödä ja Mari ei kovin usein raaski ostaa sitä, koska se maksaa niin tajuttoman paljon. Ihan hyvin on pärjänny ilman juustookin, mutta kiva sitä on aina välillä saada:) Ehkä yks noista viidestä juustohöylästä oli testauksen jälkeen käyttökelponen ja muut meni nätisti takasin laatikon perälle;)

Aurinkoisia kevät päiviä kaikille lukijoille! :)

-Mari&Heidi

Huhtikuun fiiliksiä

Nyt olis koeviikko ohi ja uus jakso startannu, jonka helppoudelle lähinnä nauretaan!! Kiitos neljän vuoden opiskelu ja hissan itsenäinen kurssi, saa ottaa rennosti ennen kesälomaa♥ paitsi Heidillä enkun vitoskurssi, joka tarkottaa portfoliokurssia... huhhuijjaa, saa nähä miten siitä selviää. =)
Jakso alko suorastaan mahtavasti: Mari oli perjantaina puoli tuntia koulussa koska piti joutua linja-autoon (eikä ollu enempää koulua:D) ja Heidi myöhästy enkun tunnilta 10 minuuttia kun hissan ope selitti sille itsenäisen kurssin toteutuksesta paljon tunnin alkamisen yli... :D
Ja sitten vielä Heidi suunnitteli mitä sanoo sille opettajalle myöhästymisestään, ja sitten sen tunnin pitikin Satomi eikä Paula ollu siellä ollenkaan... Meni pasmat sekasin kun piti suomeksikin miettiä siinä luokan ovelle kävellessä, että mitä sanoo ja sitten ois pitäny vielä yhtäkkiä ruveta vääntämään se englanniks ja ollu tässä viimesessa kahessa edellisessä jaksossa RUOTSIA joten enkku tuntuu jotenkin unohtuneen... :D Loppujen lopuks se vaan otti Satomilta portfolin ohjeet - jotka nekin oli englanniks, pitää varmaan ekaks suomentaa ne ohjeet että osais ruveta tekee jotaki... - ja meni istumaan... :Dd Joo, jospa sillä kurssilla pääsis vähän kärryille.

Eli summa summarum: Heidillä on tässä jaksossa enkkua ja Marilla äikkää, molemmilla historian kakkonen itsenäisenä (eka itsenäinen kurssi!! sillä verukkeella saatiin se itsenäiseksi, kun opo ehotti Heidille että ois hyvä kokeilla tuota itsenäistä opiskelua...) ja liikan neloskurssi, joka on vapaaehtoinen. Ja tottakai linjan tunnit, mutta tästä on usein puhuttu: se ei ole koulutunti! Ne on treenit! Ja treenit tekis vaikka sitä linjan tuntia ei oliskaan, joten sitä ei lasketa. :D helppo lukiolaiselämä, vaikka tulee silti olemaan tekemistäkin.

Heidi kävi toissa viikonloppuna hiihtämässä Pyhäsalmessa metsäautotiellä, saivat vähän vinkkejä että siellä pääsis vielä. No, vähän epäilytti kun Pyhäsalmessa ei ollut lunta ollenkaan ja se tiekin minkä varresta sitä piti löytyä, oli ihan sula.... kunnes yhtäkkiä iski lumiraja ja sittenpä sieltä löytyi kohtuuhyvässä kunnossa oleva metsäautotie! Näissä kuvissa latu oli huonompi, mutta kauempana oli tosi hyvä.
Siellä Heidi kävi molempina päivinä sivakoimassa ja sai hyvät treenit tehtyä hyvällä tunteella.
PS. Ensimmäisessä kuvassa Rico vasemmassa alalaidassa ei ollut tarkoituksella, vaan oli kirkas keli vaikkei aurinko paistanutkaan, eikä siitä puhelimesta nähny yhtään mitään vaan otin kuvan ihan summassa. Jälkikäteen sitten nauratti kun Rico möllöttää tuossa ja kaiken lisäks ihan kokonaisena vielä! 

Rico-pieni menee aina Heidin sänkyyn istuskelemaan ja peiteltiin se peiton alle nukkumaan kun pieni lapsi! Kyllä se vähän aikaa siellä viihtyy mutta lopulta haluaa pois. Jotenkin tässä niin viattoman näkönen mörriäinen! ♥ Siitä on tullu nyt mun kaveri, eikä se enää jaksa järjestää samanlaista mielenosotusta kun viime vuonna ja vielä viime syksynä kun tuun takas kotiin. Se on tainnu tottua vihdoin ajatukseen, että en oo viikolla kotona, mutta tuun kyllä! Kun alotin koulun täällä toissasyksynä, niin Rico möi ihan täysin sydämensä ja siitä tuli äitin koira. Höppänä♥

Nää aurinkoiset kelit on niin ihania nyt keväällä, kun vihdoinkin aurinko ilmaantuu ja alkaa lämmittää! Tulee niin hyvä fiiliskin, ihan alkaa kesää odottaa ja sitä että kasvillisuus alkaa vihertää!=) Melkeen tuntuu jo normaalilta, että mehtäpolkuja voi mennä ihan muitta mutkitta ja pahaa loskakeliäkään ei ole, kun ei ole luntakaan. 

Salil eka salil vika? :D Noo, sielläkin on tullu molempien kyllä käytyä=)

Marilla viime viikon treenit jäi kuitenkin vähän vähemmälle, koska tiistai aamuna pieni flunssan poikanen oli päättyny tulla kylään... Siitä sitten alko armoton nenän kannutus ja lämpimän juoman juominen, jotta sais nuhan menemään pois ennen viikonlopun kisaa. Kerrankin sain itteni pysymään aloillani enkä läheteny tekemään treeniä puoli terveenäkään! Oon kuitenkin semmonen, että tuun hulluks jos joudun olemaan koko päivän sisällä. Keskiviikko iltana lähin sitten vaan ihan kävelemään ulos. En mitenkään treeni tarkotuksessa, vaan siks että saisin vähän happee ja tulis edes vähän liikettä koneen ääressä istumisen sijaan. 

Käppäilin sitten rantaraitilla ja siellä oli ihan hirveesti joutsenia uiskentelemassa, kun vesi oli jo kuitenkin ihan sulaa. Näistä kuvista ei kyllä oikein ota selvää tuosta joutsenten määrästä, mutta niitä oli paljon! Sitten kun ne kaikki alkaa huutaa yhteen ääneen, niin siitä korvat nauttii... (huomaa sarkasmi:D) Mut nättejä lintujan noi on:)

Oli kyllä tosi nätti ilma! Nuhasena siitä ei kuitenkaan ehkä osaa niin hyvin nauttia, kun joka välissä piti vaan keskittyä nenän niistämiseen. Näytin sitten kämpillä Heidille tätä kuvaa ja sanoin: "Kato miten kirkas kuva. Tästä ei kyllä mittää nää selvää!" Juuh, hyvä suomi taas kerran. Sen siitä saa, kun yrittää sanoo yhtä aikaa "Ei nää mittää" ja "Ei saa mittää selvää" :D 

Torstaina Marikin sitten uskaltautu jo lähtee kevyelle sauvakävelylenkille Heidin kanssa. Perjantaina tuli sitten eka juoksulenkki koko viikolla ja flunssakin alko mennä ohi eli onnistuin parantumis tavoitteessa ja pääsin starttaamaan lauantaina! Kerrotaan niistä kisoista vähän myöhemmin, kun saadaan lisää kuvia kotoo:) Mutta sillon torstaina sauvakäveltiin vaikka missä poluilla, kun ne on niin mukavia ja sulia jo nyt. Paljon kivempaa tarpoo metikössä, kun jotain tylsää tietä pitkin. Onneks täällä on suhteellisen paljon mukavia reittivaihtoehtoja joita voi sitten yhdistellä mielensä mukaan:)

Todettiin että pitää tulla harjottelee Red Bullia varten (tai ihan ylipäätään:D) tuohon hiekkarinteeseen, kunhan kelit lämpenee! No, kyllä me viime kesänä leirillä Vuokatissa juostiin varmaan puolta pitempää rinnettä kilpaa ylös, voi sitä hapotuksen määrää! Oli kyllä hauskaa, hullua ja hellekeli, nimittäin uimareissulla oltiin ja ei meillä muuta ollu päällä kun ne uimapuvut. Tuohan on aika lyhyt. :D

Kun mentiin uimarannalle, niin katottiin että johan on pilkkijöitä! Siellä niitä oli aika paljon. Päätettiin sitten itekkin käydä hihhuloimassa siinä aika rannan tuntumassa jäällä, ei kai sinne kauemmas enää uskalla mennä. :D Mutta se järvi oli jäätyny siitä rannasta ihan pohjia myöten, kun ei siinä oo vettäkään paljo mitään niin pitää olla jo aika taitolaji jos jäihin puttoo! :D

Siellä jäällä liukastellessa Mari yrittii selittää Heidille varmaan 10 minsaa semmosta kuu ja aurinko juttua, mutta aina tuli joku keskeytys (lue: Heidi puhu päälle) siihen väliin, niin Mari joutu alottaa aina sen jutun alusta. Idea oli siis se, että vauvakirjassa oli ollu tehtävä, jossa oli pitäny huomata "väärät" asiat eli tyyliin puu väärin päin jne... Siinä samassa kuvassa oli kans kuu ja aurinko eli periaatteessa toinen niistä oli väärin. Mutta eihän se menen niin, koska kyllä kuu ja aurinko voi olla taivaalla samaan aikaan! Tämäkin kuva sen todistaa.

Perus lenkki: "Oota hetki! Mun on pakko pysähtyä niistämään nenää!" :D Ei Mari kuitenkaan joutunu tekemään tuota, kun pari kertaa lenkin aikana. Hähää nuha! Jäit kakkoseks! :P

Piti kuitenkin ottaa kaikki maholliset nuhan karkotuskeinot käyttöön ja tässä siis testasin höyryhengitystä, jos joku sattuu epäilemään, että mitä oikein touhuan:D Keitin vedenkeittimellä vettä kiehuvaks, kaadoin ne kippoon ja menin pyyhkeen alle hengittelemään sitä lämmintä höyryä. Oli lievästi sanottuna kuumat oltavat tuolla, mutta kyllä se lämmin ilma sai nenän aukeemaan pikku hiljaa. Kannattaa testata joskus, vaikka toi näyttääkin aika hullulta:D

Me jatketaan vielä huominen teemalla "rankat koulupäivät" ja sitten torstaina käännetään nokka kohti pohjosta! Lähetään siis molempien perheiden kanssa Taivalkoskelle pääsiäiseks talven viimesiin kisoihin. Kaks starttia siis jälellä ja sitten olis tää kausi taputeltu ja aika ruveta miettimään tulevaa harjotuskautta. Ensin kuitenkin muutama viikko palauttelua ja akkujen täyttämistä, että jaksaa taas lähtee uudella innolla treenaamaan!:)

-Mari&Heidi