Kuulumisia

Heipparallaa! Tykkään kyllä nyt tosi paljon, kun on aikaa tehdä kaikkea. Kirjoitukset ovat nyt tältä syksyä ohi ja on vain ihanaa pystyä istumaan koneelle tekemään rästiin jääneitä hommia tai olla vain tekemättä mitään, koska voin. Luultavasti yhteiskuntaopin itsenäinen venähtää lopummalle jaksoa, koska en vain jaksa. :D Alustavasti kirjoitukset lähti hyvillä pisteillä, ruotsi vahvana C:nä 10 pisteen päässä muiden vuosien M:n rajasta - olisi ollut mahdollinen, jos olisin parempi kuuntelija. Mutta tein silti parhaimman kuunteluni lukioaikana, joten olen enemmän kuin tyytyväinen. Biologia lähti 43 pisteellä.

Eli tuosta vähän ällän rajoja menneiltä vuosilta. Mikäli YTL on ystävä ja ei laske pisteitä eivätkä pisterajat muutu radikaalisti, mikä näyttää tämän vaihtelun perusteella epätodennäköiseltä, sieltä olisi ällä tulossa! I'm so happy, mutta ihan tuskaa odottaa pitkälle marraskuuta ennen kuin tuloksia on lupa edes haaveilla kuulevansa. Työnteko siis palkittiin, vaikka epäilinkin suuresti, että hukkaan meni kaikki. :D Olen aina luullut, että ällän kirjoittajat ovat tosi varmoja kirjoitusten jälkeen, että nyt meni hyvin ja ällää pukkaa.
Mutta näköjään ei. En ainakaan minä. ;o
Olen ollut joka kerta ihan maani myynyt, että en osannut mitään, vaikka luin paljon. Viimeistään hyvän vastausten piirteet luettuani (jota ei missään nimessä IKINÄ missään tilanteessa saisi tehdä) olen viimeistään tullut siihen tulokseen, että unohdin kaiken. Sitten terveystieto tuli takaisin 5 pistettä yli ällän rajan ja psykologia nousi M:n ja E:n rajalta L:ään, mitä en olisi ikinäikinä voinut uskoa. 

Minun tavoitteeni kirjoituksiin eivät olleet missään vaiheessa tätä luokkaa. Olen lähtenyt vain sillä tosiasialla, että menen tekemään parhaani. Teen sen mitä voin ja en anna periksi tekemättä tulosten eteen mitään. Sillä asenteella on kirjoitettu jo kaksi ällää ja kolmas ällä reaalista on siinä rajoilla. Ja minä, joka kuvittelin, etten osaa ruotsia, kirjoitin siitä vahvan C:n. Innostuin kielestä enemmän kuin ikinä ennen ja menin puhekurssille tässä jaksossa, vaikka tavallaan minun ei kirjoitusten takia tarvitsisi. Mutta tajusin, että se on vain minun etuni, jos osaan jotain muutakin vierasta kieltä englannin lisäksi. Totta kai pidän kiinni siitä, että osaan jostain muustakin kielestä enemmän kuin alkeet. 

Ja olen myös englannin puhekurssilla jo toista kertaa. Mietin kyllä välillä, että mitä minä oikein teen täällä?! Selvitin tämän kurssin jo ja se oli ehkä hirvein englannin kurssi ikinä. Tuntui, että kaikki muut osaavat paremmin. Mutta jossain vaiheessa jotain tapahtui - tulin varmemmaksi englannin puhumisen kanssa. En vieläkään ole hyvä, mutta innokkaampi käyttämään sitä. En tiedä milloin se tapahtui, mutta luultavasti viiden päivän aikana Englannissa. En edes puhunut älyttömän paljon omasta mielestäni, mutta kuulin kieltä sitäkin enemmän. Minulle sanottiin, että puhun selkeää englantia ja kaiken lisäksi melko hyvin, vaikka suullisen kokeen palaute antoi ymmärtää kaikkea muuta: "Äännät melko suomalaisittain ja käytät melko yksinkertaisia rakenteita - ja niitäkin melko virheellisesti." Kiitos. Tämän halusinkin kuulla. Juuri sopivasti ennen kuin olen lähdössä Englantiin. Tuntui ristiriitaiselta kuulla opettajan suusta, että selviätte varmasti hyvin, kun olin juuri samalla viikolla saanut suullisesta kokeesta kutosen. Kuitenkin englannin kurssien taso on niin vaativa Suomessa, ettei kohtalainen kielenkäyttötaito ulkomailla riitä hyviin arvosanoihin. Kuitenkin englannin kursseista olen selvinnyt paremmin kuin suurin osa, jota olen ihmetellyt oikeastaan vasta nyt. Ei se ole liian helppoakaan ollut.
Sitten olin Englannissa - ja something happened. Olen puhekurssilla uudestaan tavoitteena oppia puhumaan paremmin. Enkä tietääkseni ole täysin seonnutkaan. 

Sitten vähän muita kuulumisia pikaisesti. Ricoa ei kiinnostanut, meni tuonne sohvatyynyjen väliin mököttämään. :D Autokoulun syventävä vaihe on pian ohi. Arvioiva ajo oli melko turhauttava ja huomenna pitäisi lähteä puoli kahdeksan maita ajamaan Nivalaan radalle. Sitten se on ohi ja saan oikean kortin eikä enää autokouluun, koska en ajatellut ajaa korttiani hyllylle tai mitään muutakaan. Oltaisiin kyllä mielellämme nukuttu pidempään, mutta samahan tuo on herätä puoli seiskalta, niin ei mene ainakaan päivä hukkaan. Plaah. 

Kävin myös verikokeissa tässä yksi päivä ja jäin taas henkiin! Ihan niin kuin ennenkin, kunnes viime joulun jälkeen meinasin heittää henkeni. Sen jälkeen on vähän pelottanut ja verikoe on otettu pitkällään sängyssä. Joten labrojen peräkammarit ovat tulleet tutuiksi jo kotona ja Putaalla. Postikin kulki niin hitaasti, että lähetteen tuleminen kesti yli kaksi viikkoa ja saa nähdä, miten kauan tulosten tulemisessa kestää. Olin nyt ensimmäistä kertaa yksin verikokeissa tapahtuman jälkeen (viimeksi äiti oli henkisenä tukena ihan siellä huoneessa asti eikä ollut yhtään noloa enää sen jälkeen, kun jouduin sairaalaan), mutta nyt istuin yksin odottamassa käytävällä 40 minuuttia ja lietsoin paniikkia (no ei, ulkokuori oli tyyni ja ilmoitin sisään mennessäni, että haluan ehkä pitkälleen). Silti sydän hakkasi joka kerta, kun ovi avautui, vaikka joku muu meni sisään.

Tulee edelleen elävästi mieleen, kun ei tunne mitään, vaikka makaa lattialla, ei näe mitään, kuulee vain korostetun rauhalliset äänet ympäriltä. "Viedään pääkuviin, varmistetaan ettei ole kallomurtumaa." Ennen sitä tunsin kuitenkin, että minun veltto kehoni nostettiin paareille. Liike sai aikaan pahan olon. Raajoja pisteli. En voinut liikuttaa mitään kunnolla, kaikki oli niin raskasta. Kokeilin päätäni saamatta silmiäni auki: se oli epämuodostunut. Sellainen sen ei ikinä pitäisi olla. Aloin itkeä ja huutaa hysteerisenä. Sitten on taas aukko. Epämääräisen hetken kuluttua muistan paniikkini, kun tunsin vyön vatsani ympärillä. Muistan, miten kauhuissani revin sitä ja miten kauhistunut ääneni oli, kun älähdin: "Mikä tämä on?!" Äiti sanoi: "Se on ambulanssin turvavyö."
Muistan luulleeni, että minut on sidottu kiinni sänkyyn, etten karkaa. Ihan kuin olisin kauas päässyt. Pahan aivotärähdyksen kokeneena se tuntui kuitenkin enemmän kuin todennäköiseltä. Silti äidin äänen kuuleminen helpotti pelkoani, vaikka ei hänkään tiennyt mitä minulle tapahtuu seuraavaksi. Ei kukaan tiennyt, ennen kuin pääni saataisiin kuvattua. Olin ambulanssissa, josta en muista juuri mitään. Päätä särki ja sitten olin Iisalmessa sairaalassa. Sieltäkin on hämäriä muistikuvia siitä, että hoitajat ja lääkärit veti sukat jalasta ja puristelivat jalkoja. Lääkäri käski nostaa käsiä, mutta en saanut nostettua niitä. Hänen äänensä oli korostetun rauhallinen, vaikka äiti sanoi myöhemmin hänen huutaneen minulle: "Nosta kädet ja avaa silmät!" En saanut käsiä pysymään ylhäällä enkä avattua silmiäni, vaikka niissä ei ollut mitään vikaa. Unetti vain ja teki mieli nukkua. 

Onneksi tämän tilanteen toistuminen on hyvin epätodennäköistä, varsinkin jos pelaan varman päälle ja otatan näytteen pitkällään. =)

Oltiin nyt Vuokatissa linjan kanssa leirillä. Uusia, erittäin hölmöjä juttuja tuli jälleen ja ne varmasti pysyykin sitten koko elämän. :DDd Laitettiin ruuat itse ja kieltämättä onnistui aika hyvin! Emmi iso leipäveitsi kädessä on kyllä todella paha yhdistelmä, onko teistäkin? :DDd Veljet ruuanlaitossa, pysykää kaukana. Ja #maizena, koska se pitää vaan tunkea joka paikkaan. Kiitos Maaritin. :D

Opittiin leirin aikana juomaan teetä, koska saatiin koululta mukaan English Breakfast Tea-pusseja ja kaapissa oli English Afternoon Tea-pusseja ja tuollaista Muumi-teetä. Ostettiin leirin jälkeen kämpillekin kunnon teekokoelmat, jotta voidaan ruveta elämään kuin britit ja juomaan joka välissä teetä. Ei oo sitten niin paha kulttuurishokki, kun varmasti menee uudestaan Englantiin. ;) Muutenkin selitettiin paljon mökillä englanniksi Marin ja Emmin kanssa, ihan vain siksi, koska voidaan. En kyllä aina kestänyt, kun kaikki meidän suomalaiset jutut ei ihan kuulosta järkeviltä englanniksi. :D

Eilen käytiin syömässä veljien kanssa Shellillä kanakorit, koska Emmi on kehunut niitä koko lukioajan ja nyt oli jo korkea aika käydä syömässä ne. Itse asiassa ekan kerran käytiin edes Shellillä syömässä! Sen jälkeen katsottiin Luokkakokous, joka on aivan kamala leffa, mutta tavallaan ihan jees silti. Riippuu vähän millainen huumori puree. :DDd #käppänä

Tähän loppuun saatte ihailla neljää naamaani (voiei, neljä Heidiä! ;o), koska #vainheidijutut ja #heidinselfiet - näitähän ilmeitä riittää. :Dd Nyt kyllä alkaa jo himottaa punapää koko ajan enemmän, joten ehkä syyslomalla sitten räväytän taas, koska tykkäsin ihan hirmusesti!! :) Vois tarttua vaikka vähän paremmin vielä, kun on valmiiks jo haalistunutta väriä päässä, alkaa jo vivahtaa vähän oranssinruskeeseen.
Mutta nyt tämä postaus saa olla tässä, oli kiva taas kirjoittaa! ♥ Huomenna pitää jaksaa herätä ja käydä ajelemassa syventävän vaiheen vika osa Nivalassa ja sit se on siinä! Nautin tästä. Mutta aamulla #envoihyvin. :Dd

JA.....

KYSYKÄÄ VIELÄ KYSYMYKSIÄ!! :) #wewantmore

- Heidi

#askmeaquestion - kysymyspostaus !

No heipparallaa! ♥

Kuten yllä olevista kuvista saatoitte päätellä, ajattelin tehdä pitkästä aikaa blogissa kysymyspostauksen. Joskus aiemmin meiltä on tullut Marin kanssa yhteisiä, mutta en nyt jaksa niitä ruveta etsimään ja linkkaamaan, kun ei ole aavistustakaan, miltä vuodelta tai kuukaudelta osaisin ruveta niitä kaivelemaan. :D Mutta voitaisiin nyt toteuttaa sellainen pitkästä aikaa Marin kanssa porukalla, koska se tuleekin mukaan tähän skabaan! :) Nyt kun on taas tätä aikaa vähän enemmän, niin voi käyttää sitä tällaisiin turhuuksiin eiku. :D
No ei, onhan tämä bloggaaminen ihan kivaa aina ja kiva aktivoida vähän teitä lukijoitakin, kun yleensä teillä on lukijan rooli ja kommentoitte melko vähän, vaikka kaikista kommenteista olen kiitollinen ja ne ovat aina tosi kannustavia ja ihania! =)

Eli siis ohjeet lyhyesti:
1. Laita mielellään tämän postauksen kommentteihin kysymys/kysymyksiä, joita haluaisit meiltä kysyä ja joihin haluaisit meidän vastaavan. Näemme ne toki muistakin postauksista, koska saan niistä ilmoituksen, mutta minun on helposti vastata niihin, kun niitä ei ole ripoteltuna ympäriinsä. :)

2.Ja tietenkin joku hyvän maun raja kysymyksissä, mutta te olette yleensä ymmärtäneet homman idean eli olette olleet kypsiä netin käyttäjiä ja pysyneet asialinjalla ja kysyneet hienoja kysymyksiä! ♥

3.Ja mitäs vielä. No ei muuta. Homman nimi on tämä, ei sen monimutkaisempi homma. Ja voitte kysellä nyt jonkin aikaa, koska en nyt vähään aikaan sitä ehdi tekemäänkään ja pitää keräillä kysymyksiä, koska jos niitä ei tosiaan tule, niin en minä rupea yhden käden sormilla laskettaviin kysymyksiin vastailemaan.
Ainiin! You can ask also in English if you can't ask in Finnish! I know some people how would maybe want to ask me some questions but don't understand what I have written so I hope now that some English speakers dare to ask us a question! :)♥

ELI SIIS KYSYKÄÄ ROHKEASTI ! :)
KEKSIKÄÄ IHANIA JA VAIKEITAKIN KYSYMYKSIÄ ! :)
Ei haittaa jos joudutaan vähän tekemään ajatustyötäkin niihin vastatessa.
MUTTA MYÖS YKSINKERTAISIA KYSYMYKSIÄ SAA KYSYÄ !
KÄYTTÄKÄÄ MIELIKUVITUSTANNE ! =)
Hyvän maun rajoissa tietysti, mutta kyllähän te sen tiedätte. =)
Hästäg askmeaquestion
#askmeaquestion

Kyselkää, kiitoskiitos! ♥

- Heidi

Viime aikoina tapahtunutta

Hejsan alla! Voisin sanoa, että VIHDOINKIN kaikki tämän syksyn kirjoitukset ovat ohi ja elämä alkoi eilen! Blogin kävijämäärät ovat olleet päätähuimaavia yhden käden sormilla laskettavissa olevia lukuja, mutta eipä sitä tarvitse ihmetellä, kun ei ole ehtinyt edes konetta avata kuin täysin pakollisien asioiden hoitamiseen, kuten laskun maksamiseen tai harjoituspäiväkirjan täyttämiseen, mikä sekin tahtonut jäädä.
Ensi viikolla on koeviikko ja minulla ei ole nyt kuin yksi koe keskiviikkona, mutta se on englanti ja siihen pitäisi jaksaa panostaa. Nyt kyllä tuntuu siltä, että en tee mitään enää ikinä, koska voin. :Dd On toisaalta hirveän toimeton olo, kun ei ole koko ajan pakko tehdä jotain, mutta toisaalta tosi helpottava fiilis, kun voin vaan istua tähän koneelle ajattelematta, että nytkin voisin tehdä jotain järkevämpää.
Alustavia tuloksia en vielä tiedä, joten niitä odotellessa. Tiedän tehneeni kaiken, mitä realistisesti pystyin. Tein töitä kirjoituksien eteen, saa nähdä mihin se riitti. Mietittiin Marin kanssa, että miksi me edes luetaan näin tunnollisesti ja miksi me ei voida vaan lopettaa ja olla vaan, mennä lukematta kirjoituksiin niin kuin moni muukin varmasti tekee. Mutta tultiin siihen tulokseen, ettei vaan pysty. Kumpikaan ei pystyis siihen, koska haluaa tehdä parhaansa. Kai se kumpuaa urheilusta. Ei halua luovuttaa yrittämättä eikä antaa periksi. Haluaa tehdä parhaimpansa niin kuin haluaa tehdä kaikessa muussakin, mihin ryhtyy. Kirjoitukset kyllä vaan pilaa elämän, kun niistä saa sellaisen stressin aikaiseksi valmistautui miten tahansa. Kaikella tavalla sitä pitää ihmisen itseään kiduttaa. :D Mutta onneksi enää keväällä ja sitten ei enää ikinä! 

Kuvia on kuitenkin vähitellen kertynyt tässä koulun alun jälkeen. Itse asiassa nämä ensimmäiset ovat vielä kesäloman loppupuolelta, mutta lämpimiä kelejähän jatkui monta viikkoa koulun alkamisen jälkeen, onneksi saatiin niitä edes silloin! :) Ostin luontaistuotekaupasta raakasuklaata itselleni, kun niin harvoin nykyään suklaata ylipäätään saa syödä. Tuo oli kyllä hyvää, mutta hyvä puoli tuossa on myös se, ettei tuota voi syödä kuin korkeintaan tuon verran, mitä yhdessä patukassa on, koska se on niin täyttä suklaata ilman mitään lisättyä ainetta. 

Viimeinen muutto takaisin Putaalle tuli taas eteen ja tavaraa oli lähdössä matkaan kiitettävä määrä. Onneksi tämä homma ei ole niin iso, koska tulen valmiiseen kämppään, jossa on kaikki huonekalut tallella ja joka on siivottu sieltä lähtiessä. En edes halua kuvitella sitä tavaramäärää, mikä on ensi keväänä, kun kaikki pitäisi saada sieltä pois.... Neljä vuotta on sinne tavaraa lastannut ja kaikki on siellä - jos kotona tarvitsee jotain, niin tuon kaiken sen mukanani kämpältä - joten tarvitsemme varmaan muuttoauton.... :D Mutta sinänsä se tuntuu oikealta, että siitä on tullut toinen koti, minne on ihana mennä. Minne kaipaa. Kun sinne tulee kesänkin jälkeen kotoa, tuntuu silloinkin siltä kuin olisi tullut kotiin. Ihan kuin ei olisi ollutkaan poissa. Toivottavasti kotiudun seuraavaankin kämppääni ja asuinpaikkaani yhtä hyvin, niin se on paljon eteenpäin. 

Kun pakkasin tavaroita mukaani, niin löysin kaapista vaikka minkälaisia mekon tapaisia vaatekappaleita (jotka olin survonut kaapin perälle, koska en ikinä käytä mekkoja) ja sitten rupesin sovittelemaan niitä. Sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa ja koulunalun lämpiminä viikkoina minua näki jopa koulussa paljon mekko päällä. Oikeastaan tykästyin niihin tuolla tavalla perusvaatteena, kun alla voi pitää jotain housuja tai legginssejä. Sukkahousuista en tykkää yhtään ja muutenkin se ahdistaa jo itsessään, etten osaakaan istua naisellisesti. :D Vähän jotain uutta särmää pukeutumiseen, kun en ole oikeastaan ikinä tykännyt mekoista. 

Yhtenä aamuna oltiin hiihtämässä aamutreeneissä ja ruvettiin katsomaan metsään, että mitä ihmettä tuolla oikein on. Kaikki puunoksat, varvut, lehdet, ihan KAIKKI oli täynnä hämähäkinseittiä! Se oli melkein jopa karmivaa, koska ei olisi yhtään tehnyt enää mieli mennä metsään sen jälkeen, koska pelkkä ajatus siitä, miten paljon siellä on ehkä hämähäkkejä, alkoi tuntua vastenmieliseltä. :D Se oli suoraan sanottuna valkoisena seiteistä ja auringonpaiste varmaankin paljasti ne. Toisaalta ne olivat kyllä todella upeita taideteoksia, jos ei ajatellut liikaa. Mutta jos ajatteli (niin kuin me), niin ne oli karmivia. :D 

Tätä reittiä on kyllä niin monet kerrat tullut suksilla jauhettua, mutta Maarit saa vasta esimakua tästä (ja on jo nyt kyllästynyt tähän reittiin eiku:D) noin ekaa vuottaan Putaalla ollessaan. 

Eipä tässä oo oikein mitään uutiskynnystä ylittävää tapahtunut. Käyty koulua yksi jakso ja vielä kolme edessä ja sitten se oli siinä, kiitos nam ja hyvästi. :Dd Aina kämpillä ollessa tullut vaan luettua, treenejä tullut pääasiassa linjan tunneilla tehtyä ja menty vähän vaan päivä kerrallaan eteenpäin ja oltu illalla aivan väsyneitä. Kuulostaa erittäin nautinnolliselta, mutta tämmöstä tämä käytännössä on ollut ainakin omalta osaltani. Eikä tässä elämässä oo nyt kyllä ihan kauheena järkee ollutkaan viimeisen kuukauden aikana, treenit ei oo oikein maistunu ja tekeminen on ollut vaikeaa. Se on turhauttanut ja tehnyt olon todella väsyneeksi. Välillä on vaan odottanut, että pääsisi jo nukkumaan ja välillä on tullut nukuttua keskellä päivää. Mutta niinhän tuota on tullut elettyä tänne asti. :D Jospa tämä elämä alkaisi tästä voittaa, kun selätti kirjoitukset ja pääsee elämään tavallista arkea. 

Käytiin poimimassa Ritovuorella mustikoita ja vattuja ja saatiin ihan hyvät saaliit. Tosin pakastin meni niin täyteen, ettei sinne mahtunut enää edes leipäpussia ja kaikki rasiat meni. Piti jopa tyhjentää kaapista tavaraa pois rasioista, että saadaan laitettua marjat pakastimeen. :Dd Kädet oli ihan nokkosenpuremilla (kuten minä tapasin sanoa) pitkän aikaa vattupuskassa rypemisen jäljiltä ja selkä kuoliossa kyykkimisestä mustikkapensaissa käsipelillä. Mutta saatiin ainakin sanoa, että on tehty jotain marjojen poimimisen eteen!
Tehtiin vielä itsepoimituista, tuoreista mustikoista mustikkakukko, joka onnistui kyllä todella hyvin. =) 

Taskuttoman lenkille lähtevän opiskelijan kikat avaimelle. :D 

Haha, tässä kuvassa näyttää siltä, ettei mulla olisi housuja jalassa, mutta kaikkia kiinnosti varmaan tietää, että mulla kuitenkin on tuolla sortsit. Toppi on vaan pitkä. Ette ois selvinny kyllä nyt elämästä ilman tätä tietoa. ;o En oo siis edelleenkään ruvennu harrastamaan näin lyhyitä mekkoja enkä kyllä tulekaan, jos nyt siitä lähetään. Ei oo ihan mun juttu. :D 

Käytiin Marin, Emmin ja Maaritin kanssa uimassa Niemenhäikässä, kun oli niin lämmin. Ruvettiin ennen lähtöä miettimään, että oliko Emmi lähdössä mukaan vai ei. Kysyttiin siltä ja se sanoi, että kyllä se voi oikeastaan lähteäkin ja kysyi, että milloin tullaan hakemaan. Vastattiin: "Itse asiassa nyt heti. Tullaan viiden minuutin päästä hakemaan sua teidän pihasta. Alahan joutua." :DDd Saatiin nauraa, kun Emmi tulee pelkissä bikineissä ulos, kun ei ollut ehtinyt pukea mitään muuta. XD Sori veli.... :D
Uskalsin lopulta hypätä kolmosesta, koska kakkosesta uskalsin aika helposti. Tosin se kolmosesta hyppääminen oli sellaista uhkailukiristyslahjonta-touhua, kun Mari ja Emmi yllytti ja Maarit käski niiden lopettaa yllyttäminen. :DDd Kyllä minun oli pakko hypätä jo ihan itsenikin takia, koska oon kerran aiemmin hypännyt Sonkajärvellä, mutta silloin unohdin pitää nenästä kiinni ja vedin vettä henkeen ja meinasin tukehtua. Niin kyllä meinasi käydä nytkin, ryin ja pärskin vedessä Emmin ja Marin hihkuessa tyytyväisinä kolmen metrin korkeudessa vedenpinnasta. Päätä alkoi särkeä ja korviin sattua (ilmeisesti korvat on vähän herkät:D) ja ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä, mutta onneksi se meni illan aikana ohi. :D Hiuksetkin oli ihan vähän takussa! Aika lailla tollaset ne on aamullakin. 

Lähdettiin Tahkolle leirille ja oli vähän tavaraa. Autoon piti mahtua myös Maaritin tavarat ja myös Juulia oli kyydissä eli toisin sanoen Marin tila-autossa oli neljän ihmisen tavarat. Teki jo vähän tiukkaa ja ei voinut sanoa, että "me vaan pakataan ja lähdetään", koska pakkaamiseen meni yllättävän paljon aikaa... :D Taidetta ilman aivoja, mutta kaikki saatiin kyytiin ja takapenkillä mahtui istumaan vielä kaksi ihmistäkin. Aika hyvin meni siis noin niin kuin omasta mielestä! Itse leiri ei nyt kuitenkaan mennyt ihan niin hyvin noin niinkun omasta mielestä, niin kuin ei mikään sen jälkeenkään, mutta tulipahan käytyä. 

Seuran kesäasut tuli hieman liian myöhään, sillä niitä sovittaessa jalassa oli jo villasukat. Eivät enää tälle kesälle kerenneet, mutta olivat kyllä tosi kivat ja hyvän tuntuiset päällä. Kun sovitettiin noita kämpillä, niin hihhuloitiin vaan nuo päällä siellä, kun ei niitä tehnyt mieli ottaa pois. :D 

Nopea ihku #selfie ennen kuin menin venyttelemään saliin leirin jälkeisinä päivinä yrityksissä palautua seuraavan kuukauden aikana. :D Prosessi edelleen vaiheessa vai... :D

Yhtenä iltana tuli pakottava tarve päästä käymään ulkona puoli yhdeksän aikaan illalla, kun tuli lukemiset ulos korvista. Lähdettiin Marin kanssa kahdeksan jäljestä vaistomme ohjaamina leikkimään ala-asteen pihaan ja käytiin laskemassa useamman kerran vaijerikiikulla ja käytiin jumppailemassa surkeilla jumppailuvälineillä. Ilta alkoi jo hämärtyä (joten ei ollut ihan niin noloa :DDDd), mutta keli oli silti vielä aika nätti. Muumilaakson vaaleanpunaisia pilviä. :D 

Yks päivä koulun jälkeen (joka tarkoittaa käytännössä yhden jälkeen :DD) rupesin lukemaan ruotsia. Sitten alkoi jossain vaiheessa ihan tuhottomasti väsyttää ja en meinannut jaksaa lukea sitä asiaa loppuun, mitä olin lukemassa. Menin pitkäkseni sänkyyn ja alkoi nukuttaa oikein makeasti. Kääriydyin vilttiin ja nukahdin puoleksi tunniksi. Sitten Mari tulee: "Noniin, alahan ryhdistäytyä niin siivotaan!" Ei kiinnostanut nousta sängystä saati siivota, joten Mari alkoi viskellä minun päälle kaikkea tavaraa, mitä löysi minun huoneesta aloittaen pehmoleluista ja tyynyistä. Annoin niiden vain olla. :DDd Lopulta sitten ryhdistäydyin 45 minuutin jälkeen lähinnä sen vuoksi, että piti joutua syömään ja sen jälkeen biologian kertaustunnille ja ehtiä imuroida ennen sitä. 

Tehtiin yhtenä päivänä itse pitsaa ja pyöräytettiin ihan ruispohja. Ja totta kai parhaat täytteet, kuinkas muuten. 

Näitä hetkiä, kun mieluummin otan selfieitä kirjan kanssa kuin luen sitä. #eikinosta 

Tämäkin maisema on kyllä niin moneen kertaan nähty rullalenkkien yhteydessä, että on pinttynyt jo verkkokalvolle. Mutta kieltämättä aika kaunis pinttymä Niemenharjulta käsin ainakin näin ruska-ajan lähentyessä ja auringon paistaessa. 

Taas yksi päivä, kun oli pakko päästä käymään ihan muuten vaan ulkona. Ja taas vaisto ohjasi ala-asteen pihaan (tai sitten tämä on vain osoitus siitä, ettei täällä ole mitään muuta järkevää paikkaa, minne mennä XD), mutta oli vielä sen verran päivä ja valoisaa, ettei kehdattu mennä leikkimään (muuten vain kuvassa olen lasten kiipeilytelineessä, kuvitelkaa etten ole tai unohtakaa, mitä juuri sanoin). 

Huomaa, että täällä on viimeistä vuotta, koska alkaa miettiä, miten monta kertaa milloin mistäkin on tullut kuljettua ja mentyä kolmen vuoden aikana ja miten paljon vielä neljännen vuoden aikana. Se on kummallista, mutta totta. Miten monta kertaa tämäkin mutka on tultu lintassa, kun on pitänyt joutua kouluun muutaman minuutin sisällä? Ja miten monta kertaa tuo tie on tullut kuljettua. Tositosi monta kertaa, kirjaa ei ole tullut pidettyä luvuista. 

Oltiin viime viikonloppu Putaalla, koska maanantaina oli bilsan kirjoitukset ja yritettiin saada luettua. Kyllä me saatiinkin, mutta käytiin myös tekemässä treenit aamupäivästä. Tasuri sujui ihan hyvin ja käytiin Reisjärventien uudella asfaltilla lykkimässä. Liikenne oli suurempi Putaalle päin, ilmeisesti kaikki halusi Reisjärveltä päin sivistyksen pariin, eiku. :DDDd Ei meinattu jäädä auton alle kuin kaksi kertaa, joten ehkä voisi harkita menevänsä perinteistä toisenkin kerran tuonne vaihtelun vuoksi, koska Niemenharju alkaa välillä maistua puulta. #väyläonauki

Havahduin sunnuntai-iltana tullessani takaisin huoneeseeni, että pöytä on vähän täynnä. Kolme kirjaa yhtä aikaa auki, vihkoja ja monisteita tursuaa joka tuutista ja minä vielä mahdun tekemään jotain tuon kaiken keskellä. Ja liekö tuo materiaalimäärä hyödyttänyt mitään tuloksia ajatellen. :D 

No joo. Näiden kuvien ideasta en tiedä, mutta tuo paita on kyllä tosi kiva. Tykkään! Päätetään tämä kuvapläjäys tähän edustavimpaan otokseen, mikä minusta on saatu. :Dd
Olipas tosiaan mukava ehtiä kirjoittaa. Haluaisin ehtiä vielä enemmänkin, ja jatkossa ehkä ehdinkin. Tämä käy ihan hermojen lepuuttamisesta, vaikka onhan tuota tietysti kirjoittaa saanut jo ihan riittämiin vähälle aikaa, kun tuolla kirjoituksissa pitänyt käydä istumassa eväsretkellä. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, se ei ole kuitenkaan sama asia. Äikän esseekurssilla on kyllä saatu tuottaa vähän luovempaa tekstiä, vaikka aiheet ovatkin rajattuja. Kuitenkin hyviä aiheita on lopulta sattunut ja tullut valittua. Kirjoittaminen sujuikin odotuksia paremmin ja kummastakin esseestä olen saanut opettajan arvioimana 50-60 pistettä, joka tarkoittaa vahvaa E:tä tai jopa varmaa ällää. Olisiko tässä saumat, jos sattuisi hyvät aiheet kirjoituksiinkin? Tosin tekstitaito on haastavampi ja vaatii minusta enemmän, koska ei ole niin luova tuotos. Mutta onneksi vasta keväällä.

Jättäkää kommentteja, jos tuli jotain mieleen! :)

- Heidi

Runnirock 2015

"Ottakaa kiinni lähellä olevasta ihmisestä, jos hän antaa luvan. Nauttikaa läheisyydestä, rakastaa toisianne. Ikinä ei tiedä, milloin se on myöhäistä." 

Ensinnäkin, täydellinen postauksen aloitus: Rakastan tuota kappaletta. Yksinkertaisesti aivan täydellinen ja olin niin onnellinen, kun sain kuulla sen livenä paikan päällä. Ja Loirin versio Vain Elämää -ohjelmassa sai tipan linssiin.
Ja toiseksi, täydellinen jatko tälle postaukselle: Tämä fontti vaikutti ihan hyvältä edellisessä postauksessa eikä ollut vaikeaselkoista luettavaa (sanokaa, jos erehdyn) ja kirjoitan tämän postauksen tällä fontilla, jos sallitte. No, meni jo. Haha.

Tämä tulee hieman myöhässä - no ei edes kuukautta! Eihän tämä ollutkaan edes paha. Syön sanani. :D
No, aikaa on kuitenkin useampi viikko jo mennyt. Oltiin siis 15.8. Runnirockissa katsomassa Apulantaaa! Tai oikeastaan keikkahan venyi sunnuntain puolelle, koska alkoi puoliltaöin lauantaina ja loppui siinä puoli kahden maissa yöllä. Onneksi Terho-kummi oli siellä töissä, ja vaikka olisi päässyt lähtemään ennemmin, odotti kuitenkin minut kyytiin, joten kiitos hänelle kyyditsemisestä! :) Olin kotona jo kymmentä vaille kaksi, koska matkaan meni vain vartti. En olekaan ennen ollut noin lähellä festareilla! No, jos olisin ajanut ise, niin olisin viipynyt varmasti puolta kauemmin yhtäkkiä pilkkopimeässä ja olisin kiertänyt sitä ruuhkaisempaa asfalttitietä. Meillä oli omat korpireitit Terhon kanssa. :D

Mentiin kuitenkin jo kuudeksi paikalle, jotta ehdittiin nähdä myös Veeraa, joka oli Juhon kanssa siellä koko viikonlopun! Ja saatiin tietoomme, että Robinilla oli ollut sähköongelmia ja keikan alku oli myöhästynyt, joten ehdimme myös näkemään Robinilta useamman biisin, vaikka emme tähdänneetkään katsomaan sitä. Että ihan hyvin meni noin niinkun omasta mielestä, vaikka Robinille saatto tulla harmaita hiuksia tuskailun ja keikanalun myöhästymisen suhteen. :D

Sattui todella upeat kelit tälle pellolla järjestettävälle festarille! Että pellolla tavataan eiku. :D Auringon laskiessa alkoi tulla viileämpää, joten koko illan mukanani raahaamani takki tuli tarpeeseen. Alueella saattoi olla muutama, jolla oli ehkä hieman vilu kesämekoissa. Katsottiin Petri Nygård, kerran paikalla oltiin (mutta kumpikaan meistä ei oikein pidä artistista). Ei oikein nuo sen känniaiheiset biisit iske. Jotenkin vähän mauton jäbä, mutta kukin tyylillään. :D
Oltiin ensin Marin kanssa jopa aika edessä Veeran ja Juhon takana, mutta sitten meidän viereen alkoi tulla liikaa tuttuja (kiuruvetisiä, saanen sivumainita:DDd) ja sain muutaman yläasteelta tutun pitkän pojan kyynärpäästä tällin päähäni, koska siinä oli aika kamala meno. Muutenkin tuntui, ettei me oikein olla nyt oikeassa paikassa, kun ei ne biisit oikein iskeneet ja seisottiin vain melko tympääntyneen näköisinä siinä, joten peräännyttiin suosiolla hieman taaemmaksi ja annettiin oikeille faneille tilaa päästä lähemmäksi.

 

En kommentoi. #vainpetrinygårdjutut ja sitä rataa. :D Ja minähän olen tosi edustava tässä otoksessa! 

Illalla alkoi tosiaan viilentyä ja Petri Nygårdin jälkeen alkoi ilmeisesti soittaa jossain vaiheessa Remu Aaltonen. Päätettiin lähteä Veeran asuntoautolle istumaan tunniksi lämpimään ja tulla sitten ajoissa, jotta päästään varmasti lähelle, kun Apulantaa varten tultiin. Asuntoautolla laitettiin pöytä koreaksi sipseistä, karkeista ja appelsiinitäysmehusta ja jutusteltiin joutavia ja oli ihan hauskaa. Että ihan mehulinjalla oltiin, jos joku kuvitteli, että ryyppäjäisiin tultiin! :D Itse asiassa meikä unohti henkkarit kotiin, joten ei päästy edes K18-telttaan, mistä niitä juomia olisi voinut ostaa (tai mennä sinne vain lämmittelemään:D), mutta onneksi oli tämä asuntoauto varasuunnitelmana. Oikeastaan parempi varasuunnitelma, vähemmän kännisiä ihmisiä selittämässä.
Ja niitähän riitti, oikeastaan sai nauraa monta kertaa illan aikana! Autolla joku tuli toivottelemaan "tytöille" hyvää iltaa ja kyseli joutavia ja sitten sanoi "heippa" ainakin viisi kertaa. :Dd Kysyi meiltä, että ollaanko tultu juomaan ja sanottiin, että olisi tarkoitus ajaa kotiin. Sitten se sanoi (tuoppi kädessä): "En minäkään oo tullu. Näytänkö minä siltä?" Yritin purra hammasta etten ala nauraa, ja sitten tämä tyyppi jatkaa: "No oon minä vähän juonu." Meinasin sanoo, että enpä ois arvannu jos et ois kertonut, mutta pidin suuni ja nyökyttelin virnistellen. :D Myöhemmin illalla joku jäbä (jäbä silloinkin) tuli kysymään, että olisko mulla tulta tupakkaan. Meinasin revetä nauruun, kun tuli mieleen ekana: "Näytänkö siltä että olis?" mutta pudistin vaan päätäni, koska musiikki oli niin kovalla, ettei ääni kuulunut. :DDd Nämä on näitä! 

Juho onnistui ottamaan aika hyviä kuvia! Mut ei voi epäonnistua, kun on näin hyvät kuvattavat eiku. :D Kateltiin et mitä biisejä Remu Aaltosella on ja Youtubesta löytyi vain yksi kunnollinen kappale. Todettiin, että se varmaan soittaa non-stopilla sitä tunnin ajan ja lähdettiin ajoissa, että kerettäisiin nähdä keikan loppua ja sanoa, että ollaan nähty se, mutta se raukkapolonen oli jo lopettanut kun mentiin sinne 45 minuutin päästä keikan alkamisesta ja mentiin oikeastaan heti Marin kanssa odottamaan lavan eteen. Oltiin jo siinä vaiheessa (1h 30min ennen keikan alkua) toisessa rivissä, mutta se oli enemmän kuin hyvä! 

Ääh, tää oli kyl ihan tosi hyvä! Ei tosiaankaan ollu missään vaiheessa kylmä (vaikka jollain eturivin tyypillä on kuvassa lapaset :DD), koska ihmiset oli niin TIIVIISTI etten voi sanoin kuvailla. Siis edes Olympiastadionilla ihmiset ei työntäny ja änkeny niin paljon! Ihmiset oli niin kiinni toisissaan, ettei siinä mahtunut edes taputtamaan. Kädet piti nostaa pään yläpuolelle, että kykeni edes jotenkin liikuttamaan niitä. :D Mutta oli siisti tunne, kun muistin oikeastaan paria vaille kaikki biisit ulkoa ihan tuosta noin vaan ja pystyin laulamaan mukana ihan täysillä. Ei onneks menny ääni, vaikka oikeesti ääntä tuli käytettyä! 

Oli kyllä katsomisen arvoinen Apulanta ja oli kunnia olla heidän kesäkiertueensa päätöskeikalla! Kannatti tulla, vaikka se edellyttikin yöllä Runnin pellolla riekkumista. Mutta harvoinpa tuota tulee keskiyöllä Runnin pellolla tai missä tahansa pellolla riekuttua, joten kokemus tuokin!

Täältä tulee varmaan jonkinsorttinen videopostaus ja videoita ja postauksia ja kaikkea mahdollista on tulossa, kunhan päästään kirjoituksista kunnialla yli. Ne alkaa ihan kohta, maanantaina ruotsin kuuntelulla!! Joten blogin puolella meitä ei tapaa nyt hetkeen, koska nyt on käsillä viimeiset rypistelyt kirjoitusten eteen. Sitten on kyllä paljon asiaa kerrottavana! Odottaakaahan vaan.


-Heidi