keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Runnirock 2015


"Ottakaa kiinni lähellä olevasta ihmisestä, jos hän antaa luvan. Nauttikaa läheisyydestä, rakastaa toisianne. Ikinä ei tiedä, milloin se on myöhäistä." 

Ensinnäkin, täydellinen postauksen aloitus: Rakastan tuota kappaletta. Yksinkertaisesti aivan täydellinen ja olin niin onnellinen, kun sain kuulla sen livenä paikan päällä. Ja Loirin versio Vain Elämää -ohjelmassa sai tipan linssiin.
Ja toiseksi, täydellinen jatko tälle postaukselle: Tämä fontti vaikutti ihan hyvältä edellisessä postauksessa eikä ollut vaikeaselkoista luettavaa (sanokaa, jos erehdyn) ja kirjoitan tämän postauksen tällä fontilla, jos sallitte. No, meni jo. Haha.

Tämä tulee hieman myöhässä - no ei edes kuukautta! Eihän tämä ollutkaan edes paha. Syön sanani. :D
No, aikaa on kuitenkin useampi viikko jo mennyt. Oltiin siis 15.8. Runnirockissa katsomassa Apulantaaa! Tai oikeastaan keikkahan venyi sunnuntain puolelle, koska alkoi puoliltaöin lauantaina ja loppui siinä puoli kahden maissa yöllä. Onneksi Terho-kummi oli siellä töissä, ja vaikka olisi päässyt lähtemään ennemmin, odotti kuitenkin minut kyytiin, joten kiitos hänelle kyyditsemisestä! :) Olin kotona jo kymmentä vaille kaksi, koska matkaan meni vain vartti. En olekaan ennen ollut noin lähellä festareilla! No, jos olisin ajanut ise, niin olisin viipynyt varmasti puolta kauemmin yhtäkkiä pilkkopimeässä ja olisin kiertänyt sitä ruuhkaisempaa asfalttitietä. Meillä oli omat korpireitit Terhon kanssa. :D


Mentiin kuitenkin jo kuudeksi paikalle, jotta ehdittiin nähdä myös Veeraa, joka oli Juhon kanssa siellä koko viikonlopun! Ja saatiin tietoomme, että Robinilla oli ollut sähköongelmia ja keikan alku oli myöhästynyt, joten ehdimme myös näkemään Robinilta useamman biisin, vaikka emme tähdänneetkään katsomaan sitä. Että ihan hyvin meni noin niinkun omasta mielestä, vaikka Robinille saatto tulla harmaita hiuksia tuskailun ja keikanalun myöhästymisen suhteen. :D





Sattui todella upeat kelit tälle pellolla järjestettävälle festarille! Että pellolla tavataan eiku. :D Auringon laskiessa alkoi tulla viileämpää, joten koko illan mukanani raahaamani takki tuli tarpeeseen. Alueella saattoi olla muutama, jolla oli ehkä hieman vilu kesämekoissa. Katsottiin Petri Nygård, kerran paikalla oltiin (mutta kumpikaan meistä ei oikein pidä artistista). Ei oikein nuo sen känniaiheiset biisit iske. Jotenkin vähän mauton jäbä, mutta kukin tyylillään. :D
Oltiin ensin Marin kanssa jopa aika edessä Veeran ja Juhon takana, mutta sitten meidän viereen alkoi tulla liikaa tuttuja (kiuruvetisiä, saanen sivumainita:DDd) ja sain muutaman yläasteelta tutun pitkän pojan kyynärpäästä tällin päähäni, koska siinä oli aika kamala meno. Muutenkin tuntui, ettei me oikein olla nyt oikeassa paikassa, kun ei ne biisit oikein iskeneet ja seisottiin vain melko tympääntyneen näköisinä siinä, joten peräännyttiin suosiolla hieman taaemmaksi ja annettiin oikeille faneille tilaa päästä lähemmäksi.


 

En kommentoi. #vainpetrinygårdjutut ja sitä rataa. :D Ja minähän olen tosi edustava tässä otoksessa! 





Illalla alkoi tosiaan viilentyä ja Petri Nygårdin jälkeen alkoi ilmeisesti soittaa jossain vaiheessa Remu Aaltonen. Päätettiin lähteä Veeran asuntoautolle istumaan tunniksi lämpimään ja tulla sitten ajoissa, jotta päästään varmasti lähelle, kun Apulantaa varten tultiin. Asuntoautolla laitettiin pöytä koreaksi sipseistä, karkeista ja appelsiinitäysmehusta ja jutusteltiin joutavia ja oli ihan hauskaa. Että ihan mehulinjalla oltiin, jos joku kuvitteli, että ryyppäjäisiin tultiin! :D Itse asiassa meikä unohti henkkarit kotiin, joten ei päästy edes K18-telttaan, mistä niitä juomia olisi voinut ostaa (tai mennä sinne vain lämmittelemään:D), mutta onneksi oli tämä asuntoauto varasuunnitelmana. Oikeastaan parempi varasuunnitelma, vähemmän kännisiä ihmisiä selittämässä.
Ja niitähän riitti, oikeastaan sai nauraa monta kertaa illan aikana! Autolla joku tuli toivottelemaan "tytöille" hyvää iltaa ja kyseli joutavia ja sitten sanoi "heippa" ainakin viisi kertaa. :Dd Kysyi meiltä, että ollaanko tultu juomaan ja sanottiin, että olisi tarkoitus ajaa kotiin. Sitten se sanoi (tuoppi kädessä): "En minäkään oo tullu. Näytänkö minä siltä?" Yritin purra hammasta etten ala nauraa, ja sitten tämä tyyppi jatkaa: "No oon minä vähän juonu." Meinasin sanoo, että enpä ois arvannu jos et ois kertonut, mutta pidin suuni ja nyökyttelin virnistellen. :D Myöhemmin illalla joku jäbä (jäbä silloinkin) tuli kysymään, että olisko mulla tulta tupakkaan. Meinasin revetä nauruun, kun tuli mieleen ekana: "Näytänkö siltä että olis?" mutta pudistin vaan päätäni, koska musiikki oli niin kovalla, ettei ääni kuulunut. :DDd Nämä on näitä! 


Juho onnistui ottamaan aika hyviä kuvia! Mut ei voi epäonnistua, kun on näin hyvät kuvattavat eiku. :D Kateltiin et mitä biisejä Remu Aaltosella on ja Youtubesta löytyi vain yksi kunnollinen kappale. Todettiin, että se varmaan soittaa non-stopilla sitä tunnin ajan ja lähdettiin ajoissa, että kerettäisiin nähdä keikan loppua ja sanoa, että ollaan nähty se, mutta se raukkapolonen oli jo lopettanut kun mentiin sinne 45 minuutin päästä keikan alkamisesta ja mentiin oikeastaan heti Marin kanssa odottamaan lavan eteen. Oltiin jo siinä vaiheessa (1h 30min ennen keikan alkua) toisessa rivissä, mutta se oli enemmän kuin hyvä! 



Ääh, tää oli kyl ihan tosi hyvä! Ei tosiaankaan ollu missään vaiheessa kylmä (vaikka jollain eturivin tyypillä on kuvassa lapaset :DD), koska ihmiset oli niin TIIVIISTI etten voi sanoin kuvailla. Siis edes Olympiastadionilla ihmiset ei työntäny ja änkeny niin paljon! Ihmiset oli niin kiinni toisissaan, ettei siinä mahtunut edes taputtamaan. Kädet piti nostaa pään yläpuolelle, että kykeni edes jotenkin liikuttamaan niitä. :D Mutta oli siisti tunne, kun muistin oikeastaan paria vaille kaikki biisit ulkoa ihan tuosta noin vaan ja pystyin laulamaan mukana ihan täysillä. Ei onneks menny ääni, vaikka oikeesti ääntä tuli käytettyä! 























Oli kyllä katsomisen arvoinen Apulanta ja oli kunnia olla heidän kesäkiertueensa päätöskeikalla! Kannatti tulla, vaikka se edellyttikin yöllä Runnin pellolla riekkumista. Mutta harvoinpa tuota tulee keskiyöllä Runnin pellolla tai missä tahansa pellolla riekuttua, joten kokemus tuokin!

Täältä tulee varmaan jonkinsorttinen videopostaus ja videoita ja postauksia ja kaikkea mahdollista on tulossa, kunhan päästään kirjoituksista kunnialla yli. Ne alkaa ihan kohta, maanantaina ruotsin kuuntelulla!! Joten blogin puolella meitä ei tapaa nyt hetkeen, koska nyt on käsillä viimeiset rypistelyt kirjoitusten eteen. Sitten on kyllä paljon asiaa kerrottavana! Odottaakaahan vaan.


-Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti