December 2015

Moikka! Tässä on ollut menoa ja meininkiä koko joulukuun - niinhän tuo äkkiä tulikin ja kohta jo hujahtanut ohikin! Viimeinen kouluviikko oli kiireinen, kun loppuviikosta oli kolmen päivän koeviikko ja hommaa siis riitti enemmän kuin ehti tehdä. Kuitenkin perjantaina jo helpotti, kun oli alkuviikon aikana paahtanut opiskella englantia ja lauantaiaamuna oli siitä koe. Oli vähän motivaatio koetuksella lähteä lauantaiaamuna kouluun, mutta onneksi monella muullakin opiskelijalla oli sama kohtalo! :D

 Itsenäisyyspäivä vietettiin ensimmäistä kertaa lukioaikana Putaalla. Saatoin tulla maininneeksi edellisessä postauksessa, mutta mainitsenpa nyt uudestaan. Onhan siitä edellisestä jo aikaakin, niin ei kukaan enää muista! ;) 

Käytiin "shoppailemassa" Pihtipudas Cityssä, mutta eipä siellä paljoa ole mitään, missä shoppailla. Käytiin kuitenkin Kultakeramiikassa, Outletissa ja Ale Makasiinissa. Näillä mentiin. :D Kultakeramiikassa oli suklaalevyjä söpöillä etiketeillä! :) Ostin myös itselleni ihan "oikeita" lakuja jouluksi, kun en saa syödä suklaata. Alkaa tulla vanhaksi, kun ostaa itselleen joululahjan! :D

Yksi päivä oli herkkupäivä! Meillä on Marin kanssa solmittu karkinostolakko, joka lukee sisäänsä talven. Kuitenkin jäätelö on sallittujen listalla, joten ostettiin jäätelöä. Tuo minun maidoton on kyllä ihan parasta! Vaikka vaihtoehtoja on pääasiassa vain kolme (en oikein niistä muista tykkää), niin ei harmita yhtään, kun tuo on niin täydellistä! :D Minun jäätelön valitseminen ei yleensä vie koko päivää, kun käyn nappaamassa hyllystä tuon "rich chocolate"-jäätelön ja se on sillä hyvä. :) Marilla vastaavasti kestää kymmenien vaihtoehtojen edessä. :D

Kävin yhtenä päivänä Putaalla hiihtämässä puoli tuntia urheilukenttää ympäri. Oli aika siisti olo laittaa monot jalkaan kämpillä ja lähteä talsimaan ulos, mutta siellä se fiilis viimeistään hupeni. Ritovuorelle menevältä ladulta olivat lumet kaikonneet, pohjat tuli läpi. Siihen ei ollut asiaa laittaa suksia. Kävelin sitten kentälle ja siinäkin alkoi jo rata paistaa läpi, mutta sivakoin siinä vähän aikaa. Kieltämättä oli vähän motivaatio koetuksella, kun satoi niin paljon vettä, että melkein sattui! Ei siellä kovin kauaa kehdannut olla, lähdin sitten pois ja sain ripustella vaatteet tosiaan kuivamaan kuin syksyn rankkasateen jälkeen. :D

Lumet kaikkosivat kokonaan ja sain luvan masentua. On tämäkin kyllä melkoinen talvi, ihan oikeasti! Mikä tätä Suomen ilmastoa oikein vaivaa? Tänä samaisena aamuna lähdettiin aamutreeneissä juoksemaan ja katsoin aamulla ulos: päätin vetää jalkaan kesälenkkarit ja yllättävän kevyttä niillä oli kyllä painavien nastakenkien jälkeen juosta. Olisin silti juossut mieluummin lumihangessa kuin sulalla asfaltilla. 

Vedin myös kouluun lähtiessäni kaapista kesätennarit jalkaan. Ei noissa kengissä mitään vikaa ole - pidän niistä todella! - mutta oli kuitenkin joulukuun puoliväli, niin en ihan välttämättä olisi halunnut kaivaa niitä esille. Kaivoin myös varastosta pyörän ja kiidin sillä kouluun sulilla asfalteilla. Tosiaan mieluummin kävelisin talvella (koska pyörällä tappaisin luultavasti itseni), vaikka se onkin hitaampaa. Kunhan olisi lunta. 

Ricon kanssa kuin kaksi marjaa, eikö? ;) 

Värjäsin hiukseni nyt uudestaan saadakseni ne kirkkaammiksi, ja tällä kertaa värinä oli "intensiivinen punainen" aiemman "helmiäisenhohtoisen punaruskean" sijasta. Niistä tosiaan tuli kirkkaammat ja punaisemmat, vaikka ero ei ollut huomattava, koska olin jo tottunut niiden punaisuuteen. Tykkään tuosta väristä kyllä todella! Se tulee varmasti pysymään pidemmän aikaa. Aki totesi minulle, kun laitoin hiukset nutturalle etten kastele niitä saunassa, että näytän ihan Pikku Myyltä. :D 

Tehtiin Marin kanssa joulukortit Veeralle, Elisalle, Emilialle ja Emmille. Tehtiin myöhemmin myös linjavalmentajalle kortti ja annettiin hänelle lahjaksi konvehtirasia. On ollut niin hyvä syksy tällä kokoonpanolla, että ansaitsi saada meiltä jotain! :) 

Lunta kuitenkin satoi - yllättäen ne ovat nyt taas sulaneet. Mutta maisema oli todella kaunis, pieni pakkanen ja lunta maassa. Aurinkokin vähän pilkisteli.

Pyhäsalmessa oli piirikunnalliset kisat, joissa oli kyllä yllättävän monia koviakin menijöitä. Minun lisäksi tietysti. ;) :DDd Noh, meno oli nyt mitä oli. Sain hyvän kovan harjoituksen ja toivottavasti palveli jotakin. Tekemiseen ei saa vielä täydellistä rentoutta ja menee vähän tikkaamiseksi. Mutta toivottavasti se löytyy talven mittaan. :) 

Meidän hiihtokoulussa on historiallisen suuri määrä (ainakin meidän lukioaikana) tenavia! Nytkin oli 14 päätä ja oli kyllä tosi hyvä porukka! On noille mukava keksiä hommaa ja vaikka tuntuisi ennen harkkoja, ettei jaksaisi lähteä, niin kyllä sen jälkeen on hyvä mieli! Nuo lapset tekee niin hyvälle mielelle.

Oltiin yhtenä päivänä ihan töötissä treeneissä ja valmentaja oli tietenkin ylpeä. :D Ihmissämpylä ja veljet oli irti. Pirteää menoa! Ja seuraavana päivänä oltiin harjoittelemassa kiinalaisia rentoutumislajeja ja tai-chitä! Joku mies tuli pitämään sitä uskonnon kurssilaisille, mutta muitakin lukiolaisia sai tulla mukaan. Johan oli kyllä venkuilua, mutta oli tosi kiva kokeilla. Lopussa kuitenkin alkoi jo tylsistyttää, kun se oli aika rauhallista hommaa. Siinä oppi silti rauhoittumista ja rentoutumista, joka on välillä itselle ongelma! 

Kotona ja mummolassa on jo joulukuuset ja kaikki joulukoristelut valmiina! Meillä kämpillä ei oikein tule joulumieli, kun ei me saada aikaiseksi laitella mitään joulujuttuja sinne. :D Ei siellä jotenkin tule joulufiilistä niin kuin kotona. Olisi siellä aika ankeaa viettää joulua yksin. :D 

Minun vanhojen tanssimekolle on tapahtunut ihmeitä! Yksi tuttu otti sen hommakseen ja lyhensi sitä, teki ylimääräisestä kankaasta olkaimet ja se on tosi kiva! Ja tosi kevyt! Siitä lähti kolme kerrosta kangasta pois ja pituutta rankalla kädellä. Siinä on vielä hommaa tehtävänä, mutta pääpiirteittäin se on jo valmis! 

Eilen oli leipomispäivä mummon ja ukin luona. Leivottiin paljon pipareita ja torttuja. Minä olin ylennetty paistovastaava ja ilmeisesti syystä, koska yksikään erä ei palanut! ;)

Kaikki lumet ovat kaikonneet ja ei taideta saada valkeaa joulua, valitettavasti. Tilanne näytti jo hyvältä vielä muutama päivä sitten, mutta nyt se on ihan toivoton.

Joka tapauksessa, hyvää joulua kaikille blogin lukijoille! :)♥

-Heidi

Kuulumisia

Moikka! Pikaisia kuulumisia kuvien kera. Yllä olevia kappaleita on tullut (muun muassa) kuunneltua paljon viime aikoina. En tiedä tosiaan, mitä musiikkimaulleni on tapahtunut, mutta olen tajunnut, että tykkään noista tosi paljon. Rock-puoli on tullut vahvemmin esille. Ennen oli vain Apulanta ja alkusyksystä Linkin Park. Nyt sinne on tullut mukaan Amorphis, Papa Roach ja Bring Me The Horizon. Myös entiset jutut ovat pysyneet mukana, mutta nämä ovat tulleet vahvasti uutena juttuna mukaan.
On myös siirrytty jo joulukuun puolelle, jee! Tulisi se talvikin vielä, on tässä lunta sadellut, mutta aina se hetii sulaa pois! :( Nyt on kuitenkin pieni määrä jatkuvasti pysynyt maassa, joka saa kyllä iloiseksi joka aamu! Mari jo ihmettelee, että miten voin joka aamu verhot avatessani olla niin iloinen siitä, ettei lumi ole sulanut pois (siis jos sitä oli vielä illalla). :Dd Mutta eipä se ole itsestäänselvää nykytalvina!
Lunta on saanut tosissaan etsiä, että on päässyt suksille. Pyhäjärven Honkavuoressa oli huonompi tilanne toissaviikonloppuna, mutta Reisjärvellä yllättävän hyvä, vaikka lumi olikin aika kortilla varsinkin maalialueella. 

Ei siinä kovin paksulti lunta ollut, mutta yllättävän hyvässä kunnossa - huonommallakin ensilumenladulla olen hiihtänyt! Nyt on käyty pari kertaa ja koko ajan paremmassa kunnossa on ollut. Eilen siellä oli kisat ja tänäänkin mentiin samaan paikkaan suksille, eikä sitä oltu ajettu eilisillan jälkeen, niin sehän oli vesisateen jäljiltä jäädyttyään kuin rautatie. Testasin hiihtää kengät jalassa, niin onnistui melkein yhtä hyvin. :Dd Latu ei hajonnut ja eteenpäin liikkui! Olihan siinä pito-ongelmaakin, mutta onneksi maasto on niin helppo, että tehtiin parin tunnin lihaskestävyysharjoitus tasuria työntäen! :D Tuskin haittaa mitään. :) Ylämäet pystyi kävelemään ja tosiaan 90% lenkistä on tasuria, joten eipä siinä hätiä. Käytiin päälle vähän juoksemassa, mutta eipähän siitä oikein mitään tullut kun oli niin liukasta. ;o Minullakin on olevinaan nastat kengän pohjissa, mutta ihan vissiin! Menin tahallani lintassa siellä jäätiköllä ja Mari työnsi minua ja hyvin liikkui! :Dd Latukone tuli sitten murskaamaan jään kahden tunnin päästä, kun oltiin lähdössä pois. Käskivät jatkaa hiihtämistä vielä toiset kaksi tuntia ajetulla ladulla, ei tuntuis missään. :D 

Unohdin kellon päälle Reisjärveltä Putaalle tullessa (50km) lenkin jälkeen, joten tuli sellaiset pohjat kelloon, että en varmaan ikinä tule rikkomaan tuota matkaennätystä!! Kuka nyt kovin usein hiihtää melkein 70 km kerralla?! Niin että, hyvin meni noin niin kuin omasta mielestä. Sinne jäi muistiin lähes 70km pohjat ja maksiminopeudeksi 87 km/h. :D Siinä on tosiaan saanu jo sukset suihkia ja mono olla syönnillään, on menty eikä meinattu. :D Nauroin kyllä kämpillä tuolle. 

Täällä on muutamina iltoina tullut ihan tajuttomasti lunta! Nytkin perjantaina satoi ihan myrskyn lailla ja lunta tuli niin paljon, että oltiin varmoja, ettei päästä aamulla enää kämpältä ulos! Tunnin aikana tuli niin paljon, että rappuset olivat jo ummessa. Kyllähän tuohon on kivat loskat tullut, kun ovat sulaneet, mutta tällä hetkellä on jonkin verran lumia ja ihan kamalat tappojäätiköt. Sitä odotellessa, kun vedän lipat tuolla. 

Meillä oli torstaina ylioppilas- ja itsenäisyyspäivän juhla koulussa. Me saatiin kaksi uutta ylioppilasta. :) Vakuutuin kuitenkin itse siitä, että onneksi käyn neljään vuoteen enkä kolmeen ja puoleen, koska en haluaisi missään nimessä valmistua tähän aikaan vuodesta! Ei minulla olisi ainakaan yhtään juhlafiilistä valmistua ennen joulua! Toki se menee niinkin, mutta minulle se "oikea" juhla-aika on silloin keväällä, kun muillakin loppuu koulu ja alkaa kesäloma. Ja on kesä! :) Illalla väsytti ihan kamalasti ja makasin vain sängyssä puoli iltaa tekemättä oikeastaan mitään. Menihän se ilta niinkin. :D 

Oltiin eilen kisoissa Reisjärvellä. Eevi tuli Arton kanssa meille yöksi perjantaina ja Eevi pääsi käymään ensimmäistä kertaa meidän kämpillä ennen kuin häivytään täältä. No, eipä tämä varmaan mikään elämysreissu ollut kaupunkilaiselle, mutta pääsipähän Eevikin landella käymään. ;) Minulle tuli kauden avaus samalla, ennemmin kuin oli tarkoitus. Suunnittelin, että olisin aloittanut kisakauden joululomalla, mutta alkoi näyttää siltä, ettei lumitilanne ole kovin vakuuttava. Ne voivat sulaa milloin vain ja säilö- ja tykkilumia ei ole. Päätin sitten ihan extemporena edellisenä iltana ennen kuin ilmoittautuminen päättyi, että pitäsköhän tuota lähteä käymään. :D No, tuli sitten lähdettyä.

En odottanut tältä kisalta mitään, koska se tuli aiemmin kuin halusin ja syksyni ei nyt ole mennyt ihan putkeen. Päätin, että en edes yritä hiihtää kovaa, vaan hakea sitä rentoutta siihen. Jos yritän väkisellä puristaa, niin en tule pääsemään kovaa, mutta jos ajattelen sen sijaan, että rentoudella pääsen parhaimpiin suorituksiini, ehkä se helpottaa minua itseänikin. Muistin asian nousussa ja yritin rentouttaa tekemistä. Se kyllä auttoi. Kisa menikin ihan kohtuullisesti, paremmin kuin odotin. Vauhti on ehkä hukassa eikä se riitä kärkituloksiin, mutta positiivista on, että en edes kuole. Saan henkeä maalissa, tulen melkein hymyillen maaliin otettuani kiinni minuutilla yhden tytön ja tajutessani, että ei se ollutkaan niin paha reissu. Happi kiertää sen verran, etteivät lihakset mene ihan kipsiin ja tukkoon.

Hiihto ei mene laturetkeilyksi numerolappu rinnassa, vaan siinä on yritystä, terhakkuutta. Se näyttää siltä, että edes yritän. Ja laturetkeiluvauhdista huolimatta hapottaa ihan liikaa enkä jaksa mitään - sitä efektiä ei ollut nyt. Ladun helppouden vuoksi se oli armotonta tasurin hakkaamista, mutta yllättävän hyvin jaksoin sitäkin pitää yllä. Jaksoin ylipäätään pitää vauhtiani yllä enkä retkahtanut täysin viimeisellä kierroksella. Jaksoin jopa pysyä vähän aikaa nopeamman peesissä enkä jäänyt ihan kättelyssä. Kun henkiin jäin, niin tästä on ihan hyvät lähtökohdat myös jatkaa! :) 

Tuima ja päättäväinen katse, haha! :D Olihan tuo kuitenkin ihan kiva vetää tuo porkkananvärinen kisapuku päälle ja lähteä pitämään kiirettä taas 7 kuukauden jälkeen! Porkkanapuku oli kaiken lisäksi kotona ja muistuttelin äitiä ottamaan sen mukaan, koska en olisi hirveän mielelläni hiihtänyt kisaa kerrastossa (kalsaripuvussa :Dd). 

Lähtö ihan juuri käsillä ja hartiat korvissa valmiina ottamaan ensimmäisiä teräviä työntöjä. Olipa tuotakin viiden sekunnin viimeistä piippausta ikävä: piip, piip, PIIP. Se on merkki, että nyt mennään! Tuossa minun polven korkeudella edessä on keltainen "tökki" (tiedoksi niille, jotka eivät tiedä), joka on sähköinen ajanotto. Ei sitä edes huomaa, kun sen työntää jalalla pois edestä, kun ampaisee liikkeelle. :D 

Yksi päivä löysin kaapistani tuon mekon, jonka ostin aika lailla vuosi sitten - ja sehän mahtui edelleen! Se on niin sanotusti Lihomisen mittari-mekko, koska se on niin istuva, ettei se mahdu jos leviää yhtään sivulle. :D Joten jos tuohon mahtuu, niin ei ole kuule mitään hätää! ;) Jotenkin ajattelin tuon ostaessani, etten mahdu siihen enää edes seuraavana keväänä, mutta kyllähän tuo vieläkin sujahti päälle suhteellisen helposti. :D 

Noniin, tässäpä tämä. Tätä jaksoa ei ole enää kauan jäljellä, muutama viikko! Pitäisi saada tehtyä yhteiskuntaopin itsenäiset ja selvitä koeviikosta, sitten pääsee ansaitulle joululomalle! Sen jälkeen enää yksi jakso koulua ja sitten se on siinä! Kirjoitukset ja se on siinä. Voi että, on tätä kestänytkin! Hienoa aikaa kyllä ollut, ei siinä. Ja Pihtipudas on ollut turvallinen paikka kasvaa. Juuri mietittiinkin Marin kanssa, että täällä oppii liian hyvälle! Mutta se on vain hyvä ottaen huomioon, miten moni tulee tänne muualta 16-vuotiaana. Sehän on tosi nuori! Mutta niinhän minäkin olin. ;o Loppujen lopuksi olin sen verran itsenäinen, ettei se ollut edes älyttömän ison tuntuinen muutos. Ensimmäiset kaksi viikkoa tuntui, että on leirillä. Sitten, kun tajusin, että: "Ei helkkari, minähän asun täällä!", niin ajatukseen oli jo tottunut ja kotiutuminen sujui tosi helposti. Me ollaan saatu täällä kouluruoka ilmaiseksi, kolmella eurolla kunnollinen päivällinen ja hyvät saunalliset asunnot. Koulu on ollut tosi paljossa mukana ja siitä saa kyllä olla vain kiitollinen.
Näin helppoa asuminen ei tule olemaan jatkossa. Oikeastaan nyt tuntuukin, ettei tänne tultuaan ole vielä edes muuttanut, vaikka muuttikin pois kotoa ja piti alkaa pitämään huolta itsestään ja omasta asumisestaan, elämisestään ja koulunkäynnistään. Kuitenkin nyt, kun lähden johonkin isompaan paikkaan opiskelemaan itselleni ammattia, niin silloin voin sanoa muuttavani oikeasti. Irtaudun koulun avusta ja minun täytyy oppia selviämään entistä enemmän itse. Totta kai minulla on edelleen tukiverkko ja oikeus kysyä asioita, mutta se muuttuu koko ajan askeleen verran itsenäisempään suuntaan.
Siksi olenkin todella kiitollinen ajastani Pihtiputaan lukiossa, näissä puitteissa, mitä näinkin pieni paikka meille opiskelijoille tarjoaa. Kiitollinen siitä, miten hyvin meistä on pidetty huolta vielä viimeisenä ylimääräisenäkin vuotenamme. Täällä on tosiaan saanut itsenäistyä rauhassa ja turvallisesti, ja omasta kokemuksestani voin todellakin suositella tätä paikkaa! :) Olen iloinen, etten lähtenyt minnekään muualle. Tämä on ollut juuri se oikea paikka.

Ihanaa joulun odotusta ja hyvää itsenäisyyspäivää! :)♥

PS. Jostain kumman syystä osa teksteistä on keskittynyt. Olen keskittänyt ne vasemmalle niin kuin niiden kuuluisikin olla ja sillä tavalla ne ovat luonnoksessa, joten en pysty taaskaan muokkaamaan tätä virhettä mistään, koska luonnoksessa mitään virhettä ei ole :D Joten ehkä kestitte. Näytti vaan minun mielestä vähän tyhmältä, mutta Blogger harvemmin suostuu yhteistyöhön. :D

-Heidi