lauantai 16. tammikuuta 2016

Hyppy vuodesta toiseen

Moikka moi! Ajattelin palailla blogin pariin, kun en yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään muutakaan. :D Enkun kirjoituksiin pitäisi jaksaa lukea, mutta jostain kumman syystä ei kiinnosta pätkääkään. Muutenkin tässä on kolme kurssia, mitkä on pakko käydä nyt, koska olen lykännyt niitä tänne asti! Välillä onkin ollut sellainen olo, että älkää sanoko mitään, koska minua EI KIINNOSTA. :Dd Sitä se tekemisen määrä teettää, mutta kun mietin, että tämä on viimeinen jakso lukiossa (finally!!) ja sitten alkaa lukuloma ja loppuu koulu! Tätä on odotettu. Jaksaisi vielä kirjoituksiin tsempata ja tehdä parhaansa siellä, niin saisin hyvillä mielin pitää juhlat sitten keväällä!

Palaillaan nyt vielä kuitenkin joululoman ja joulun tunnelmiin kuvien kera. :)



Käytiin Ricon ja Akin kanssa lenkillä, kun satoi paljon lunta! Ja saatiin samalla valkea joulu! ♥ Nautin siitä, vaikka lenkin aikana alkoi palella sormia, kun hanskat kastuivat, koska piti vähän väliä olla hajottamassa Ricon tassunpohjista lumipaukkuja, koska märkä lumi tarttui sinne palloiksi. Se oli Ricolle kivuliasta, joten pakkohan se oli auttaa! :) Ricokin näyttää melkeinpä siltä kuin griffonin kuulukin näyttää. Selän väritys on melkein oppikirjan mukainen! ;)


Haha, jouluaattona oli tonttuja ratin takana. ;) Tässä alla onkin kuvia aatolta. 






Tässä on mummolassa oleva Jiri-koiran hauta. ♥ Siellä lepää myös Milli-koira. Jiri oli minun paras karvakaveri kymmenenteen ikävuoteeni asti. Tuolla mummolan metsän laidassa sen on hyvä levätä. Käytiin viemässä lyhtyyn kynttilä niin kuin perinteisesti. :)
Käytiin myös aatonaattona hautuumaalla muistamassa sukulaisia ja tuttuja, ja onneksi ei jätetty sitä aattoaamulle, koska meidän joulut tuppaa aina toisinaan olemaan hieman hektisiä.. :D Yhtenä vuonna minulla oli rintarangantulehdus ja pelkäsin sitä kipua rinnassa niin paljon, koska en tiennyt mistä se johtuu, että pyörryin autoon ja minut vietiin sairaalaan sydänfilmiin. :Dd
Viime uutenavuotena pyörryin verikokeessa ilmoittamatta ja jouduin pääkuviin, koska löin pääni niin kovaa lattiaan. Ja yhtenä jouluna minulla oli mykoplasman aiheuttama keuhkokuume ja niin kamala yskä, että meinasin yskiä keuhkot ulos ja oksensin, koska se yskiminen laukaisi oksennusrefleksin ja nukuin myös yöt istualtaan, koska en voinut kuvitellakaan meneväni pitkälleni. Tänä jouluna Aini-mummolla oli vuorostaan silmä mustana ja käsi kipeä, kun se oli kaatunut pihalla. Ukilla oli edellisenä päivänä vielä kuumetta ja seuraavana aamuna se lähti veljensä kanssa hautuumaalle viemään kynttilöitä. Ja mikä pahinta ja traumaattisinta: meidän pieni rakas Aki meinasi tukehtua ihan oikeasti! Onneksi kaikki kääntyi parhain päin, mutta koko porukka kotona tärisi koko loppuillan säikähdyksestä. Minä kyllä olin vastavuoroisesti terve ja silmäkään ei ollut musta! Joten #vainheidinsukujutut - mitä vaan voi tapahtua! :D


Joulu oli mukava ja perinteinen - siitäkin huolimatta, että toisella mummolla oli kipuja kädessä ja silmä mustana. Tai oikeastaan juuri sen takia...... :D Nojoo, ei tilanne ihan niin toivoton ole. On meillä sellaisiakin jouluja, ettei joku ole rampana tai meinaa heittää henkeään!
Sain myös kivoja lahjoja. Niistä odotetuin: matkalaturi! Nyt ei tarvitse Euroopan reissullakaan hätäillä, että missä voi ladata puhelinta, kun on tuo matkalaturi ja siitä riittää ladata monta kertaa. 



























Ja sain Marilta Apulanta-paidan!! Kyllä se tiesi mistä tykkään ja tykkäsin tästä niiiin paljon!! Kiitos vielä! ♥ Ja nuo sanat - koko kappale on täyttä kultaa!





Olin joulun jälkeen Haapavedellä kisoissa ja siellä paistoi kivasti aurinko, kun oli reilu -10 pakkasta! :) Ne eivät kyllä kehuttavasti menneet, en päässyt oikein minkäänlaiseen vauhtiin. Mutta en anna maailman lannistaa mua kuitenkaan, vaan taistelen ja nousen aina uudestaan! ;) Niin kuin olen tehnyt vuosikaudet, vaikka kyllähän se jatkuva taistelu toisinaan väsyttää ja turhauttaa rankalla kädellä. Totta kai haluaisin, että työ näkyisi jossain eivätkä kilpailut olisi aina yhtä tasapaksua puurtamista, mutta lohduttaa ajatella, ettei tulosluettelo tee minusta sen parempaa ihmistä. Olen sinnikäs tyyppi ja tiedän, että teen töitä. Jos en edes yrittäisi, niin mitä järkeä olisi siirtyä hiihtämään enää naisten yleiseen sarjaan? Niin, sepä se. Kaikki ei vaan aina mene niin kuin Strömssössä tai suunnitelmien mukaan. Se ei silti tarkoita, että olisin epäonnistunut. On aina joku, joka arvostaa ja välittää minusta juuri siksi, että olen tällainen. Että olen sisukas ja periksi antamaton, ja jatkan eteenpäin ilolla ja positiivisuudella. Se, että iloisuus lähtee minusta luonnostaan, positiivisuus huokuu, koska muuten jäisin rypemään itsesääliin ja se on asia, jonka avulla vastoinkäymisistä selviää, ja hymy, jonka suon melkein jokaiselle vastaantulijalle, on aika hieno juttu. Asenne ratkaisee ja sen olen omin silmin nähnyt. Ja omalla kohdallani huomannut. :)

Poistullessa olikin hieno auringonlasku taivaanrannassa.

Seuraavana päivänä näistä kisoista lähdettiin Marin ja Maaritin kaveriksi Paljakkaan hiihtämään, kun kotona se näyttää olevan toivotonta. On tämäkin melkoinen talvi, kun keskimäärin viides talvi menossa tälle talvelle ja siltikään ei lumi riitä hiihtämiseen! ;o






















Nauroin, että olen jäänyt porukan lyhimmäksi! Meidän junnu Maarit alkaa olla päätä pidempi. :D 




Yhtenä päivänä oli tosi kylmä, noin -22 ja ne oli ensimmäisiä pakkasia tälle talvelle, joten se tuntui todella kylmältä! Hiihdot jäi aamulta hiihtämättä ja käytiin jalkalenkillä kunnon eskimovaatetuksessa. :D Minullakin onnistui tuo hengitysteiden vuoraaminen huivilla, kun rasitus ei ollut niin raskas, mutta esim. kilpailussa tuo on mahdotonta, koska happi loppuu jos yrittää ton rätin läpi saada tarpeeksi happea (vaikka se happi loppuu myös ilman tuota huivia suun edessä, koska keuhkot kuolee ja henki salpautuu). Ja mulla aina ripset jäätyy iha jäätävän paksuiks, kun ne on niin pitkät! :D 



Meidän porukat oli kolme yötä, Mari ja Maarit viisi. Hiihtokilometrejäkin tuli mukavasti hyvissä olosuhteissa ja olipa kiva päästä hiihtämään! Myös tehoharjoitus vapaalla onnistui erinomaisesti ja se antoi taas toivoa, että josko se vapaa rupeaisi edes kulkemaan. Pertsa ei ainakaan ole lähtenyt mihinkään suuntaan. On se vaan huikeeta, kun homma on helppoa ja kivaa ja pääsee pientä ja isookin kovaa rennosti. Näytti kuulema muidenkin silmään terävältä ja kyllähän se tulostaso olisi ihan eri, jos meno olisi samanlaista kilpailuissakin. Mutta kilpailussa kroppa on ihan jäässä ja ei pääse yhtään niin kovaa, mitä olisi edellytyksiä. Siinä kahnittaa jokin, keksisi vain mikä. En myöskään jännitä kisoja, joten siitäkään ei saa revittyä syytä. 


Haha, siskot ja veljet samassa kuvassa (ja biologiset sisarukset edustavina alemmassa kuvassa, Aki kutitti koko ajan!!:D)


Tässä välissä olikin uusivuosi, tultiin aattona kotiin Paljakasta. Se meni rauhallisissa tunnelmissa kotona. Naapurustossa ammuttiin tosi vähän raketteja! ;o Lama-aikako lienee ja rakettiboikotti, mutta pauketta ei ollut edes paljoa mitään verrattuna muihin vuosiin. Silti nukkuminen oli kuitenkin tuhoontuomittu ajatus, joten tuli sitten huomaamatta valvottua puolilleöin, jonka jälkeen oli toivoa päästä nukkumaan. Totesin, että kyllä tämä uusivuosi meni hieman vähemmän rajusti kuin vuosi sitten, kun minulla oli musta silmä! Silloin kyllä hyydyin sängyn pohjalle jo iltapäivän puolella, kiitos pahan aivotärähdyksen ja jäätävän päänsäryn. :D Minulla tämä "sammuminen" tapahtui vain vähän muista syistä kuin monella muulla samana iltana. :DDDd


Paljakan reissun jälkeen olin Pyhäjärvellä kisoissa. Siellä ensimmäinen kierros tuntui lähtevän vähän terävämmin kuin Haapavedellä, mutta ei siitä sitten kuitenkaan kovin hyvää lopputulosta tullut. Pakkasta oli -15-16 ja pakkanen salpasi hengityksen toisella kierroksella täysin. Maalissa pisti keuhkoihin ja itketti, kun ei tahtonut henkeä kärsiä vetää ja henki kulkea. Hengityksen tasaantuminen kesti jonkin aikaa, huomasin sen raskauden pukuhuoneessa, kun siellä kaikki vaihteli hiljaa kamppeita. Taitaa olla pakkaskisat minulle tuhoontuomittu, koska minun kovia kokeneet keuhkot eivät tuollaista pakkasta kestä kisailumielessä. Iisalmessa olikin nyt viime viikonloppuna kumpanakin päivänä rajakisoja -20 asteessa, mutta minua ei nähty viivalla vaan siellä poisjääneiden luettelossa kumpanakin päivänä. Se oli ainut oikea järkevä päätös. Lauantaina tuli käytyä rauhakseen kävelemässä ja sunnuntaina nopeus-loikka-voimaharjoitus liikuntasalin juoksusuoralla.
Pyhäjärven kisoista lähdinkin jo Putaalle viettelemään viimeistä lomapäivääni ennen kuin koulu alkoi.


Eikä reissuunkaan ollut kuin enää alle 100 päivää! Se lähenee! Varattiin itse asiassa tässä nyt junat väleille Paris-Amsterdam ja Amsterdam-Brussels. Nyt on oikeastaan kaikki käytännön asiat hoidettu ja nyt tarvitsee enää vaan lähteä! Voi että en malta odottaa!! 


Kämpillä oli tosi kylmä kun tulin sinne! Minun huoneessa oli koko ajan jotain +19 ja aamulla, kun heräsin, oli +16. Kävin katsomassa ensin ulkomittaria: -25. Sitten huoneessa +16. Sen jälkeen syöksyin suoraan takaisin peiton alle ja en olisi tahtonut tulla sieltä pois! :D Kuljin siis viltti päällä. Onneksi talonmies kävi lopulta katsomassa patteria ja nyt se on ihan tosi lämmin! Ihan kohina käy kun siellä kiertää vesi. Silti täällä on se +19 tai +20 astetta, että ei liian lämmin kuitenkaan. Nyt sentään tarkenee ilman vilttiä! 


Minulla olikin yksi aamu ikkuna ihan umpijäässä. Se ei siis ollut vain vähän huurussa, vaan ihan UMPIJÄÄSSÄ. Tuota ei saanut edes kynnellä raaputettua tuosta pois. :D Naureskelinkin, että hiemanko jos kylmä tai sitten ikkuna vetää aika rankasti.

Viime viikonloppuna skippasin kahdet kisat Iisalmessa, kun pakkasta oli -20. Nej tack, sanoin minä! En ole ylipäätään ennen nähnyt tuollaista toimintaa, että perutaan nuorten sarjat (alle 18v) ja hiihdetään -20 asteen pakkasessa aikuisten sarjat.. :D #vainiisalmijutut
Minä tyytyväisenä makoilin vähän pidempään peiton alla kovia kokeneiden keuhkojeni kanssa, jotka salpautuu pakkasessa. Kuvassa oli lavastuksen makua, kun isi lastasi nurkasta lämpiämässä olevia suksia viereeni sänkyyn. Naurettiin, että onhan suksien kanssa nukkuminen melkein sama asia kuin olla viivalla lähdössä kisaan tappamaan itsensä. :D




Kävinkin sitten vähän pidemmän lenkin kävelemässä  kauniissa auringonpaisteessa ja pirteässä -24 pakkasessa (meillä kotona oli -24) ja siellä oli hienonnäköistä jäätynyttä vettä, kuten kuvassa näkyy. Ei kyllä harmittanut yhtään, että olin siellä poisjääneiden listalla, koska se oli ainut oikea vaihtoehto minulle. :)


Apulanta-paita päällä on hyvä hymyillä! ;)

Ricokin tarkenee käydä pakkasella lenkillä, kun sille pukee villapaidan, kypärähatun ja töppöset! :D Muuten se jäätyy keskimäärin postilaatikoille eli 60 metrin päässä eikä siinä auta muu kuin kantaa se kotiin. Monta kertaa testattu juttu! Se töpsyttelee oikein terhakkaasti nuo töppöset jaloissa ja spurttailee, että pysyy lämpimänä. Eihän sitä kauas voi viedä, mutta kuitenkin vähän kauemmas kuin 60 metrin päähän. :D





Myös sunnuntain kisa oli samanlainen -20 asteen rajakisa ja en myöskään sinne startannut, koska tiedän jo, miten siinä tulee käymään. Keuhkot eivät sellaista pakkasta kestä, joten parempi tehdä omat rohkeat valinnat. :) Nyt kun en ole enää tilivelvollinen kenellekään ja uskallan tehdä omat päätökseni. Olen sen verran tässä viisastunut lukuisista virheistäni, että tiedän, että kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestani, koska minä olen se, joka siellä hiihtää.

Niinpä käytin kesätyöpaikkaetujani hyväksi ja pääsin avaimeilla liikuntahallin juoksusuoralle tekemään nopeus/loikka/voimaharjoituksen. Se oli kyllä tosi kiva! Tuli spurttailtua, loikittua, hypittyä aitoja ja heiteltyä kuntopalloa ties millä erilaisilla variaatioilla. Olin varustautunut kotiin tullessani vain hiihtokamppeilla, joten minulla ei ollut oikein mitään sisäliikuntavaatteita. Nastalenkkarit ajoi piikkarin tai normaalilenkkarin virkaa juoksusuoralla - salissa tietenkin piti olla ilman kenkiä! - ja hiihtopuvun housut trikoiden virkaa ja tavallinen puuvillapaita teknisen urheilupaidan virkaa. Onnistuipa noillakin vaatteilla tämä treeni! Totesinkin, että pitäisi useamminkin tehdä tällaisia treenejä myös kisakaudella, koska olen aina tykännyt tämmöisistä "yleisurheilutyyppisistä" sisäharjoitteista.




Meillä ei ollut kotona hiustenkuivaajaa, koska se on minulla Putaalla (enkä ikinä tarvitse sitä.. :D) niin äiti kuivasi minun hiukset kihartimella, että pääsen ulos kävelemään kuivilla hiuksilla! :D Niistä tulikin tosi kivat ja kiharat kestivät melkein seuraavaan päivään asti! Yllättävä huomio oli, että kosteisiin hiuksiin ne tarttuivat paremmin kuin kuiviin, mihin yleensä on yritetty. Yleensä minulla ei kiharat kauaa pysy, jos ei laita purkillista lakkaa :D, koska minulla on luonnostaan niin suorat hiukset. Totesinkin, että tällainen kampaus riittää minulle ylioppilasjuhlaankin, koska se lätsä tulee kuitenkin päähän niin ei niitä hiuksia muutenkaan paljoa näy. Ja kiharat ovat minulla niin harvinainen näky kuitenkin, että se on juhlava jo siitä syystä. :) Ja olihan nuo tosi kivan näköiset!


Kotona oli viikko sitten sunnuntaina kaunis maisema, kun taivaalla oli vaaleanpunaisia Muumi-pilviä (:D) ja sahalta tuleva savukin oli vaaleanpunaista. Sitten olikin aika lähteä toiselle kouluviikolle Putaalle. Siinä ne viikot vierii eteenpäin ja kohta onkin menossa jo viimeinen viikko tätä jaksoa ja nautin siitä täysin. Vaikka kirjoitukset ovatkin edessä, niin sitten alkaa lukuloma ja ehtii paremmin (toivottavasti) lukeakin. Mutta jos vain tulisi riittävästi lunta, niin voikyllä (!!!) minä treenaankin paljon. Minä kyllä hiihdän, jos vihdoinkin pääsisi sitten hiihtämään! Jos silloin ei pääse, niin on kai se toivo jo tältä talvea menetetty. Ihan really talvi, etkö parempaan pysty?! Haluan lunta enkä tällaisia pakkasia! Pakkasta pitää olla, mutta semmoisia ihmiselle tarkoitettuja lukemia. Minulla kyllä menee tämmöinen kylmyys luihin ja ytimiin, minä en ole tänne Suomen arktisimpiin olosuhteisiin luotu otus. Sitten vielä hengityskin salpautuu tuolla kylmyydessä. Mutta vastaavasti toinen Suomen sään ääripää, helle, sopii minulle kuin nappi silmään! Haluaisin silti kuitenkin ihan oikean talven. :)

Tsemppiä abeille ja tämmöisille lusmuille, jotka on jo kaksinkertaisia abeja (haha, kaikella kunnioituksella!) viimeisiin koitoksiin lukiossa! Nyt vois vaikka jo todeta, että "Aamuja!" koska niitä ei ole enää paljoa jäljellä.

PS. Kommentoida saa! :) Ja klikkailkaa edes noita nappeja, jotta olen vähän perillä siitä, luetaanko näitä! :D

- Heidi

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Christmas Eve 2015 by Mari

Moi! 

Ja hyvää alkanutta vuotta kaikille! :)

Vaikka joulusta onkin jo aikaa, niin ajattelin näin sopivasti loppiaisena julkaista videon, jonka jouluaattona kuvasin. Ikinä ennen en ole varsinaisesti tuommosta my day- tyylistä videoo kuvannut, joten toivottavasti onnistuin edes jotenkin :D

Sen kummempia selittelemättä palataan vielä hetkeksi joulun tunnelmaan tämän videon muodossa :)




- Mari

perjantai 1. tammikuuta 2016

Vähän vuodesta 2015

Ihan ekana hyvää uutta vuotta kaikille! =) Päätin, että haluan tehdä tämän täsmälleen saman postauksen myös vuodesta 2015, kuten tein vuosi sitten vuodesta 2014. Tästä voisi vaikka tulla mukava perinnepostaus. ;)


Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Olen! :) Sannin ja Emilian. Sitten olen saanut entisistä kavereista entistä parempia kavereita.
















Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Kyllä! Olin lentokoneessa ja kävin Englannissa! Sitä en ollut IKINÄ ennen tehnyt ja oli älyttömän siistiä, että lähdin! Se oli tähän mennessä varmasti paras reissuni, minkä olen tehnyt. Ja samalla ensimmäinen oikea ulkomaanreissuni. Ainiin, ja kävin baarissa. Hiihtoleirillä. XD 

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Eipä nyt oo tullut ketään kohdalle, jonka olisin kelpuuttanut. ;) Haha.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta.
- Näitä on paljon! Ehdottomasti tuo Englannin reissu ja kaikki uuden näkeminen siellä. Saariselän lumileiri oli myös tosi kiva. 




Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

- En vakavasti, mutta Marin kanssa nyt otetaan yhteen silloin tällöin. :D




Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
- En tiedä, olenko paljon. Olen sama ihminen samoilla arvoilla ja juuri minulle tyypillisellä luonteella: hymyilen ihmisille, menen eteenpäin positiivisuudella ja ilolla. En tiedä, onko se vaikutelma paljoa muuttunut. Olen vain yllättynyt, miten helposti lähestyttäväksi se minut tekee!


Oletko lihonut?
- En. :D

Oletko saanut porttikieltoa mihinkään tämän vuoden aikana?
- En ole :D

Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana?
- Ainot elokuvat, jotka olen nähnyt elokuvateatterissa edes koko vuoden aikana, ovat Kätyrit ja Nälkäpelin vika osa. Ja olin niissä kaveriporukalla, joten en. :D

Oletko ottanut tatuointia/lävistyksiä viimeisen vuoden aikana?
- En.

Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Kyllä!! Sain ihanan serkkupojan Artun. :)♥







































Kuoliko kukaan läheisesi?
- Onneksi ei.

Missä maissa kävit?
- Ruotsissa ja Englannissa. Mikä ero? :Dd

Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?
- Viime vuonna olin vastannut tähän muun muassa, että haluan matkustaa ulkomaille. Ja se onnistui, koska pääsin Englantiin! Ja tänä vuonna olen lähdössä reppureissulle Eurooppaan ja se on HUIKEAN siistiä. Haluaisin tutustua lisää muutamaan ihmiseen, menestyä kirjoituksissa hyvin, viettää ihanan kevään, kun lukioni on toivottavasti ohi ja valmistua keväällä vihdoinkin ylioppilaaksi! Ja päästä johonkin opiskelemaan, kunhan keksin mihin. :D




Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015?
- Ei nyt varsinaisesti ole mitään päivämäärää! Varmaan 9.4., kun lensin ensimmäistä kertaa itseni toisen maan maaperälle.

Vuoden suurin saavutuksesi?
- Suurin saavutus... Varmaan se, että selvisin todella väsyttävästä syksystä niin koulun kuin treenien suhteen. Treenien kanssa se jäi vähän vaisuksi, koska olin niin väsynyt, mutta lukion todistukseni näyttää tällä hetkellä kuitenkin erittäin hyvältä. Ja selvisin kirjoituksista huipuin arvosanoin: kaksi ällää, yksi E (neljän pisteen päässä ällästä!) ja C. 

Ja suurin epäonnistuminen?
- Tämä syksy. En malttanut ja kuormitin itseäni vähän liikaa siihen nähden, mitä olin voinut tehdä aiemmin. Sairastelujen vuoksi heikot rautavarastot huononivat siinä sivussa ja olin suunnattoman väsynyt elokuusta lokakuulle asti. Se turhautti monta kertaa ja motivaatio oli koetuksella, kun olin niin vetämätön. 

Kärsitkö vammoista?
En oikeastaan. Marraskuussa jalkaholvi oireili ja antoi sätkyjä, kun siellä oli hermo pinteessä. Se oli vapaan monossa hieman ikävä vaiva.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Ensin mietin tätä, kunnes tajusin, että eihän tässä ole mitään epäselvyyttä! Ehdottomasti LENTOLIPUT Pariisiin ja Helsinki-Vantaalle Lontoo Gatwickiltä. Pariisista pitäisi mutkien kautta sinne Lontooseen sitten selviytyä. ;) Ja myös lippu Apulannan konserttikiertueen keikalle Kuopioon! 


Hassua, että oli nämä ruskeat hiukset keväällä! Nyt oon ihan rakastunu näihin punaisiin. :D


Kenen käyttäytyminen ansaitsisi kiitosta?
- Kaverit. Ja Sannin kanssa on ollut huippua voida puhua, kun ollaan samanlaisia vastoinkäymisiä urheilijoina käyty läpi. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on tuntunut, että joku ihan oikeasti ymmärtää, mitä tarkoitan, koska on kokenut sen itse. :) 

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Marin. :DDDDd Perus kämppisongelmat, haha :D #eimillääpahalla ;)♥

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Laitoin tosi paljon säästöön heti kesästä asti ja marraskuussa reissua suunnitellessa oli kasassa rahat jo lentoihin ruumamaksuineen, majoituksiin ja juniin - eli suurimpaan osaan koko reissun budjetista. Mutta valitettavasti suurin osa rahoista, joita ylipäätään opiskelijalle tulee, menee vuokraan ja ruokaan. :D

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Onnellisempi. :) 

Lihavampi vai laihempi?
- Aika lailla samoissa painoluokissa.

Rikkaampi vai köyhempi?
- Tuntuu, että köyhempi. :Dd Vaikka säästössä olevat rahat lämmittävät mieltä, kun ajattelen huhtikuuta. ;)

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Entä vähemmän?
- Treeniä. :D Olisin halunnut, että olisin voinut treenata enemmän laadukkaasti ja kehittävästi. Mutta en voinut, vaan sitä piti päinvastoin vähentää rankasti, koska ei sellaisessa tilanteessa voinut treenata täyspainoisesti, mitä olin syksyllä. Ja olisin voinut vähemmän syyttää itseäni tilanteesta, koska kaikki tekevät virheitä ja kaikilla on ongelmia - minulla vaan vähän useammin kuin muilla. Olisin toivonut, ettei olisi tarvinnut lukea niin paljon kirjoituksiin, mutta olen tyytyväinen näin jälkikäteen, että luin. :D


Miten aiot viettää uuden vuoden?
- Uudenvuoden aatto meni jo, mutta tämän uuden vuoden 2016 aion viettää nauttien ja ilolla. Aion nauttia elämästä, ottaa ilon irti hetkistä, joita se tuo tullessaan, olla onnellinen ja muistella vanhana, miten mukavaa sitä oli silloin kun oli nuori ja virkeä! :) En aio kieltää itseltäni asioita, koska olen tehnyt sitä tarpeeksi. Aion elää hyvin ja terveellisesti, urheilla niin paljon kuin elimistöni antaa myöten enkä vaaranna enää terveyttäni. Aion nauttia siitä mitä teen ja olla rohkea, uskaltaa sanoa että välitän ja näyttää sen. Syödä silloin tällöin herkkuja, koska voin ja hyvässä seurassa siitä tulee hyvä fiilis. Jos syö liikaa liian usein, silloin tulee paha olo. Siksi en tee niin! En halua kieltää itseltäni asioita, koska allergia tekee sen puolestani. Haluan yrittää olla ottamatta liikaa stressiä elämästä, mutta tehdä silti asioita hyvin. =) Haluan tarttua hetkeen ja nähdä mitä elämä tuo tullessaan.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Siellä kesän lopussa malttaa sen tekemisen kanssa, kun ensimmäisiä väsymyksen merkkejä alkoi olla ilmassa.



Rakastuitko vuonna 2015?
- Enpä.

 Mikä oli mieluisin TV-sarja, jota seurasit?
Vain Elämää!

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En voi sanoa vihaavani ketään.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Usain Boltin elämänkerta "Salamaakin nopeampi elämäni"! Ehdottomasti paras kirja, siinä oli todella hyviä pointteja harjoittelusta ja elämästä ja inspiroiduin siitä todella. Kirjoitin aiheesta postauksenkin "Seek respect, not attention. It lasts longer." Luin myös elämäni ensimmäisen kirjan englanniksi ja ei mennyt edes kauaa, se oli tosi hyvä! Huikea tunne, kun huomaa ymmärtävänsä.

Entä musiikillinen löytö?
- Näitähän riitti tänä vuonna! Musiikkimaku monipuolistui roppakaupalla: Linkin Park, Papa Roach, Bring Me The Horizon, Shinedown... 




Mitä halusit ja sait?
- Lähteä pidemmälle reissulle useampaan paikkaan. Ja varattiin lennot ja alustavat majoitukset, joten homma etenee. ;) Ja halusin myös matkalaturin ja passin. Kummankin sain! :D

Mitä halusit, muttet saanut?
- Onnistunutta treeniä. :D

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Öö... Olin kotona lasten liikunnallisella päiväleirillä töissä! Sain lapsilta onnitteluja, kun kerroin, että täytän tänään 19. :D Seuraavana päivänä lähdin Siilinjärvelle sporttileirille ohjaajaksi. 


Ketä kaipasit?
Itse asiassa en varsinaisesti ketään. Helppo vuosi siis eiku. :D

Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

- Kyllä se urheilu kuitenkin saa järjissä pysymään, vaikka välillä se koettelee sitä järjissään pysymistä, kun siitä ei tule yhtään mitään. Mutta ilman sitä tulisin kuitenkin hullluksi. :D Kaverit, vaikka nekin toisinaan koettelee henkistä terveyttä. XD 


Noin, tässäpä tämä taas vuodesta 2015. Paljon on toisaalta tapahtunut tänäkin vuonna, on menty ylös ja alas, on ollut aaltoliikettä ja jojoilua, mutta lähetään uuteen vuoteen pilke silmäkulmassa! :)

Ja jättäkää kommentteja, mitä mieltä olitte. Ei olla pitkään aikaan postailtu, niin kiva kuulla teitä lukijoita välillä! :)

- Heidi