Hyppy vuodesta toiseen

Moikka moi! Ajattelin palailla blogin pariin, kun en yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään muutakaan. :D Enkun kirjoituksiin pitäisi jaksaa lukea, mutta jostain kumman syystä ei kiinnosta pätkääkään. Muutenkin tässä on kolme kurssia, mitkä on pakko käydä nyt, koska olen lykännyt niitä tänne asti! Välillä onkin ollut sellainen olo, että älkää sanoko mitään, koska minua EI KIINNOSTA. :Dd Sitä se tekemisen määrä teettää, mutta kun mietin, että tämä on viimeinen jakso lukiossa (finally!!) ja sitten alkaa lukuloma ja loppuu koulu! Tätä on odotettu. Jaksaisi vielä kirjoituksiin tsempata ja tehdä parhaansa siellä, niin saisin hyvillä mielin pitää juhlat sitten keväällä!

Palaillaan nyt vielä kuitenkin joululoman ja joulun tunnelmiin kuvien kera. :)

Käytiin Ricon ja Akin kanssa lenkillä, kun satoi paljon lunta! Ja saatiin samalla valkea joulu! ♥ Nautin siitä, vaikka lenkin aikana alkoi palella sormia, kun hanskat kastuivat, koska piti vähän väliä olla hajottamassa Ricon tassunpohjista lumipaukkuja, koska märkä lumi tarttui sinne palloiksi. Se oli Ricolle kivuliasta, joten pakkohan se oli auttaa! :) Ricokin näyttää melkeinpä siltä kuin griffonin kuulukin näyttää. Selän väritys on melkein oppikirjan mukainen! ;)

Haha, jouluaattona oli tonttuja ratin takana. ;) Tässä alla onkin kuvia aatolta. 

Tässä on mummolassa oleva Jiri-koiran hauta. ♥ Siellä lepää myös Milli-koira. Jiri oli minun paras karvakaveri kymmenenteen ikävuoteeni asti. Tuolla mummolan metsän laidassa sen on hyvä levätä. Käytiin viemässä lyhtyyn kynttilä niin kuin perinteisesti. :)
Käytiin myös aatonaattona hautuumaalla muistamassa sukulaisia ja tuttuja, ja onneksi ei jätetty sitä aattoaamulle, koska meidän joulut tuppaa aina toisinaan olemaan hieman hektisiä.. :D Yhtenä vuonna minulla oli rintarangantulehdus ja pelkäsin sitä kipua rinnassa niin paljon, koska en tiennyt mistä se johtuu, että pyörryin autoon ja minut vietiin sairaalaan sydänfilmiin. :Dd
Viime uutenavuotena pyörryin verikokeessa ilmoittamatta ja jouduin pääkuviin, koska löin pääni niin kovaa lattiaan. Ja yhtenä jouluna minulla oli mykoplasman aiheuttama keuhkokuume ja niin kamala yskä, että meinasin yskiä keuhkot ulos ja oksensin, koska se yskiminen laukaisi oksennusrefleksin ja nukuin myös yöt istualtaan, koska en voinut kuvitellakaan meneväni pitkälleni. Tänä jouluna Aini-mummolla oli vuorostaan silmä mustana ja käsi kipeä, kun se oli kaatunut pihalla. Ukilla oli edellisenä päivänä vielä kuumetta ja seuraavana aamuna se lähti veljensä kanssa hautuumaalle viemään kynttilöitä. Ja mikä pahinta ja traumaattisinta: meidän pieni rakas Aki meinasi tukehtua ihan oikeasti! Onneksi kaikki kääntyi parhain päin, mutta koko porukka kotona tärisi koko loppuillan säikähdyksestä. Minä kyllä olin vastavuoroisesti terve ja silmäkään ei ollut musta! Joten #vainheidinsukujutut - mitä vaan voi tapahtua! :D

Joulu oli mukava ja perinteinen - siitäkin huolimatta, että toisella mummolla oli kipuja kädessä ja silmä mustana. Tai oikeastaan juuri sen takia...... :D Nojoo, ei tilanne ihan niin toivoton ole. On meillä sellaisiakin jouluja, ettei joku ole rampana tai meinaa heittää henkeään!
Sain myös kivoja lahjoja. Niistä odotetuin: matkalaturi! Nyt ei tarvitse Euroopan reissullakaan hätäillä, että missä voi ladata puhelinta, kun on tuo matkalaturi ja siitä riittää ladata monta kertaa. 

Ja sain Marilta Apulanta-paidan!! Kyllä se tiesi mistä tykkään ja tykkäsin tästä niiiin paljon!! Kiitos vielä! ♥ Ja nuo sanat - koko kappale on täyttä kultaa!

Olin joulun jälkeen Haapavedellä kisoissa ja siellä paistoi kivasti aurinko, kun oli reilu -10 pakkasta! :) Ne eivät kyllä kehuttavasti menneet, en päässyt oikein minkäänlaiseen vauhtiin. Mutta en anna maailman lannistaa mua kuitenkaan, vaan taistelen ja nousen aina uudestaan! ;) Niin kuin olen tehnyt vuosikaudet, vaikka kyllähän se jatkuva taistelu toisinaan väsyttää ja turhauttaa rankalla kädellä. Totta kai haluaisin, että työ näkyisi jossain eivätkä kilpailut olisi aina yhtä tasapaksua puurtamista, mutta lohduttaa ajatella, ettei tulosluettelo tee minusta sen parempaa ihmistä. Olen sinnikäs tyyppi ja tiedän, että teen töitä. Jos en edes yrittäisi, niin mitä järkeä olisi siirtyä hiihtämään enää naisten yleiseen sarjaan? Niin, sepä se. Kaikki ei vaan aina mene niin kuin Strömssössä tai suunnitelmien mukaan. Se ei silti tarkoita, että olisin epäonnistunut. On aina joku, joka arvostaa ja välittää minusta juuri siksi, että olen tällainen. Että olen sisukas ja periksi antamaton, ja jatkan eteenpäin ilolla ja positiivisuudella. Se, että iloisuus lähtee minusta luonnostaan, positiivisuus huokuu, koska muuten jäisin rypemään itsesääliin ja se on asia, jonka avulla vastoinkäymisistä selviää, ja hymy, jonka suon melkein jokaiselle vastaantulijalle, on aika hieno juttu. Asenne ratkaisee ja sen olen omin silmin nähnyt. Ja omalla kohdallani huomannut. :)

Poistullessa olikin hieno auringonlasku taivaanrannassa.

Seuraavana päivänä näistä kisoista lähdettiin Marin ja Maaritin kaveriksi Paljakkaan hiihtämään, kun kotona se näyttää olevan toivotonta. On tämäkin melkoinen talvi, kun keskimäärin viides talvi menossa tälle talvelle ja siltikään ei lumi riitä hiihtämiseen! ;o

Nauroin, että olen jäänyt porukan lyhimmäksi! Meidän junnu Maarit alkaa olla päätä pidempi. :D 

Yhtenä päivänä oli tosi kylmä, noin -22 ja ne oli ensimmäisiä pakkasia tälle talvelle, joten se tuntui todella kylmältä! Hiihdot jäi aamulta hiihtämättä ja käytiin jalkalenkillä kunnon eskimovaatetuksessa. :D Minullakin onnistui tuo hengitysteiden vuoraaminen huivilla, kun rasitus ei ollut niin raskas, mutta esim. kilpailussa tuo on mahdotonta, koska happi loppuu jos yrittää ton rätin läpi saada tarpeeksi happea (vaikka se happi loppuu myös ilman tuota huivia suun edessä, koska keuhkot kuolee ja henki salpautuu). Ja mulla aina ripset jäätyy iha jäätävän paksuiks, kun ne on niin pitkät! :D 

Meidän porukat oli kolme yötä, Mari ja Maarit viisi. Hiihtokilometrejäkin tuli mukavasti hyvissä olosuhteissa ja olipa kiva päästä hiihtämään! Myös tehoharjoitus vapaalla onnistui erinomaisesti ja se antoi taas toivoa, että josko se vapaa rupeaisi edes kulkemaan. Pertsa ei ainakaan ole lähtenyt mihinkään suuntaan. On se vaan huikeeta, kun homma on helppoa ja kivaa ja pääsee pientä ja isookin kovaa rennosti. Näytti kuulema muidenkin silmään terävältä ja kyllähän se tulostaso olisi ihan eri, jos meno olisi samanlaista kilpailuissakin. Mutta kilpailussa kroppa on ihan jäässä ja ei pääse yhtään niin kovaa, mitä olisi edellytyksiä. Siinä kahnittaa jokin, keksisi vain mikä. En myöskään jännitä kisoja, joten siitäkään ei saa revittyä syytä. 

Haha, siskot ja veljet samassa kuvassa (ja biologiset sisarukset edustavina alemmassa kuvassa, Aki kutitti koko ajan!!:D)


Tässä välissä olikin uusivuosi, tultiin aattona kotiin Paljakasta. Se meni rauhallisissa tunnelmissa kotona. Naapurustossa ammuttiin tosi vähän raketteja! ;o Lama-aikako lienee ja rakettiboikotti, mutta pauketta ei ollut edes paljoa mitään verrattuna muihin vuosiin. Silti nukkuminen oli kuitenkin tuhoontuomittu ajatus, joten tuli sitten huomaamatta valvottua puolilleöin, jonka jälkeen oli toivoa päästä nukkumaan. Totesin, että kyllä tämä uusivuosi meni hieman vähemmän rajusti kuin vuosi sitten, kun minulla oli musta silmä! Silloin kyllä hyydyin sängyn pohjalle jo iltapäivän puolella, kiitos pahan aivotärähdyksen ja jäätävän päänsäryn. :D Minulla tämä "sammuminen" tapahtui vain vähän muista syistä kuin monella muulla samana iltana. :DDDd

Paljakan reissun jälkeen olin Pyhäjärvellä kisoissa. Siellä ensimmäinen kierros tuntui lähtevän vähän terävämmin kuin Haapavedellä, mutta ei siitä sitten kuitenkaan kovin hyvää lopputulosta tullut. Pakkasta oli -15-16 ja pakkanen salpasi hengityksen toisella kierroksella täysin. Maalissa pisti keuhkoihin ja itketti, kun ei tahtonut henkeä kärsiä vetää ja henki kulkea. Hengityksen tasaantuminen kesti jonkin aikaa, huomasin sen raskauden pukuhuoneessa, kun siellä kaikki vaihteli hiljaa kamppeita. Taitaa olla pakkaskisat minulle tuhoontuomittu, koska minun kovia kokeneet keuhkot eivät tuollaista pakkasta kestä kisailumielessä. Iisalmessa olikin nyt viime viikonloppuna kumpanakin päivänä rajakisoja -20 asteessa, mutta minua ei nähty viivalla vaan siellä poisjääneiden luettelossa kumpanakin päivänä. Se oli ainut oikea järkevä päätös. Lauantaina tuli käytyä rauhakseen kävelemässä ja sunnuntaina nopeus-loikka-voimaharjoitus liikuntasalin juoksusuoralla.
Pyhäjärven kisoista lähdinkin jo Putaalle viettelemään viimeistä lomapäivääni ennen kuin koulu alkoi.

Eikä reissuunkaan ollut kuin enää alle 100 päivää! Se lähenee! Varattiin itse asiassa tässä nyt junat väleille Paris-Amsterdam ja Amsterdam-Brussels. Nyt on oikeastaan kaikki käytännön asiat hoidettu ja nyt tarvitsee enää vaan lähteä! Voi että en malta odottaa!! 

Kämpillä oli tosi kylmä kun tulin sinne! Minun huoneessa oli koko ajan jotain +19 ja aamulla, kun heräsin, oli +16. Kävin katsomassa ensin ulkomittaria: -25. Sitten huoneessa +16. Sen jälkeen syöksyin suoraan takaisin peiton alle ja en olisi tahtonut tulla sieltä pois! :D Kuljin siis viltti päällä. Onneksi talonmies kävi lopulta katsomassa patteria ja nyt se on ihan tosi lämmin! Ihan kohina käy kun siellä kiertää vesi. Silti täällä on se +19 tai +20 astetta, että ei liian lämmin kuitenkaan. Nyt sentään tarkenee ilman vilttiä! 

Minulla olikin yksi aamu ikkuna ihan umpijäässä. Se ei siis ollut vain vähän huurussa, vaan ihan UMPIJÄÄSSÄ. Tuota ei saanut edes kynnellä raaputettua tuosta pois. :D Naureskelinkin, että hiemanko jos kylmä tai sitten ikkuna vetää aika rankasti.

Viime viikonloppuna skippasin kahdet kisat Iisalmessa, kun pakkasta oli -20. Nej tack, sanoin minä! En ole ylipäätään ennen nähnyt tuollaista toimintaa, että perutaan nuorten sarjat (alle 18v) ja hiihdetään -20 asteen pakkasessa aikuisten sarjat.. :D #vainiisalmijutut
Minä tyytyväisenä makoilin vähän pidempään peiton alla kovia kokeneiden keuhkojeni kanssa, jotka salpautuu pakkasessa. Kuvassa oli lavastuksen makua, kun isi lastasi nurkasta lämpiämässä olevia suksia viereeni sänkyyn. Naurettiin, että onhan suksien kanssa nukkuminen melkein sama asia kuin olla viivalla lähdössä kisaan tappamaan itsensä. :D

Kävinkin sitten vähän pidemmän lenkin kävelemässä  kauniissa auringonpaisteessa ja pirteässä -24 pakkasessa (meillä kotona oli -24) ja siellä oli hienonnäköistä jäätynyttä vettä, kuten kuvassa näkyy. Ei kyllä harmittanut yhtään, että olin siellä poisjääneiden listalla, koska se oli ainut oikea vaihtoehto minulle. :)

Apulanta-paita päällä on hyvä hymyillä! ;)

Ricokin tarkenee käydä pakkasella lenkillä, kun sille pukee villapaidan, kypärähatun ja töppöset! :D Muuten se jäätyy keskimäärin postilaatikoille eli 60 metrin päässä eikä siinä auta muu kuin kantaa se kotiin. Monta kertaa testattu juttu! Se töpsyttelee oikein terhakkaasti nuo töppöset jaloissa ja spurttailee, että pysyy lämpimänä. Eihän sitä kauas voi viedä, mutta kuitenkin vähän kauemmas kuin 60 metrin päähän. :D

Myös sunnuntain kisa oli samanlainen -20 asteen rajakisa ja en myöskään sinne startannut, koska tiedän jo, miten siinä tulee käymään. Keuhkot eivät sellaista pakkasta kestä, joten parempi tehdä omat rohkeat valinnat. :) Nyt kun en ole enää tilivelvollinen kenellekään ja uskallan tehdä omat päätökseni. Olen sen verran tässä viisastunut lukuisista virheistäni, että tiedän, että kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestani, koska minä olen se, joka siellä hiihtää.

Niinpä käytin kesätyöpaikkaetujani hyväksi ja pääsin avaimeilla liikuntahallin juoksusuoralle tekemään nopeus/loikka/voimaharjoituksen. Se oli kyllä tosi kiva! Tuli spurttailtua, loikittua, hypittyä aitoja ja heiteltyä kuntopalloa ties millä erilaisilla variaatioilla. Olin varustautunut kotiin tullessani vain hiihtokamppeilla, joten minulla ei ollut oikein mitään sisäliikuntavaatteita. Nastalenkkarit ajoi piikkarin tai normaalilenkkarin virkaa juoksusuoralla - salissa tietenkin piti olla ilman kenkiä! - ja hiihtopuvun housut trikoiden virkaa ja tavallinen puuvillapaita teknisen urheilupaidan virkaa. Onnistuipa noillakin vaatteilla tämä treeni! Totesinkin, että pitäisi useamminkin tehdä tällaisia treenejä myös kisakaudella, koska olen aina tykännyt tämmöisistä "yleisurheilutyyppisistä" sisäharjoitteista.

Meillä ei ollut kotona hiustenkuivaajaa, koska se on minulla Putaalla (enkä ikinä tarvitse sitä.. :D) niin äiti kuivasi minun hiukset kihartimella, että pääsen ulos kävelemään kuivilla hiuksilla! :D Niistä tulikin tosi kivat ja kiharat kestivät melkein seuraavaan päivään asti! Yllättävä huomio oli, että kosteisiin hiuksiin ne tarttuivat paremmin kuin kuiviin, mihin yleensä on yritetty. Yleensä minulla ei kiharat kauaa pysy, jos ei laita purkillista lakkaa :D, koska minulla on luonnostaan niin suorat hiukset. Totesinkin, että tällainen kampaus riittää minulle ylioppilasjuhlaankin, koska se lätsä tulee kuitenkin päähän niin ei niitä hiuksia muutenkaan paljoa näy. Ja kiharat ovat minulla niin harvinainen näky kuitenkin, että se on juhlava jo siitä syystä. :) Ja olihan nuo tosi kivan näköiset!

Kotona oli viikko sitten sunnuntaina kaunis maisema, kun taivaalla oli vaaleanpunaisia Muumi-pilviä (:D) ja sahalta tuleva savukin oli vaaleanpunaista. Sitten olikin aika lähteä toiselle kouluviikolle Putaalle. Siinä ne viikot vierii eteenpäin ja kohta onkin menossa jo viimeinen viikko tätä jaksoa ja nautin siitä täysin. Vaikka kirjoitukset ovatkin edessä, niin sitten alkaa lukuloma ja ehtii paremmin (toivottavasti) lukeakin. Mutta jos vain tulisi riittävästi lunta, niin voikyllä (!!!) minä treenaankin paljon. Minä kyllä hiihdän, jos vihdoinkin pääsisi sitten hiihtämään! Jos silloin ei pääse, niin on kai se toivo jo tältä talvea menetetty. Ihan really talvi, etkö parempaan pysty?! Haluan lunta enkä tällaisia pakkasia! Pakkasta pitää olla, mutta semmoisia ihmiselle tarkoitettuja lukemia. Minulla kyllä menee tämmöinen kylmyys luihin ja ytimiin, minä en ole tänne Suomen arktisimpiin olosuhteisiin luotu otus. Sitten vielä hengityskin salpautuu tuolla kylmyydessä. Mutta vastaavasti toinen Suomen sään ääripää, helle, sopii minulle kuin nappi silmään! Haluaisin silti kuitenkin ihan oikean talven. :)

Tsemppiä abeille ja tämmöisille lusmuille, jotka on jo kaksinkertaisia abeja (haha, kaikella kunnioituksella!) viimeisiin koitoksiin lukiossa! Nyt vois vaikka jo todeta, että "Aamuja!" koska niitä ei ole enää paljoa jäljellä.

PS. Kommentoida saa! :) Ja klikkailkaa edes noita nappeja, jotta olen vähän perillä siitä, luetaanko näitä! :D

- Heidi