Every end is a new beginning

Heipä hei taas pitkästä aikaa!

Siitä on taas pieni hetki vierähtänyt, kun olette saaneet minun, eli Marin, höpinöitä lueskella. Nyt kuitenkin alkoi kirjoitusfiilis jostain kummuta, joten pakko oli päästä purkamaan ajatuksia tänne blogin puolelle. 

Paljon on viime aikoina tapahtunut. En muistaakseni ole kirjoitellut kesälläkään, mutta kesä ei nyt mitenkään niin ihmeellinen ollut, joten en jaksa selittää siitä mitään. 

Aloitetaan kuitenkin tästä syksystä, tarkemmin sanottuna syyskuun ensimmäisestä päivästä. Uusi koulu, uudet ihmiset ja muutto kaupunkiin. Minä olen nyt virallisesti kuopiolainen!! Itseasiassa ollut jo kohta kaksi kuukautta, mutta kuitenkin :D Pääsin siis opiskelemaan fysioterapiaa, mikä olikin unelmani. Enhän hakenut kuin tasan tarkkaan tähän yhteen paikkaan ja vannoin pääseväni sisälle. Ja pääsin;) 1.9. oli ensimmäinen koulupäivä eikä edes älyttömästi jännittänyt. Lähinnä mietin, että miten sopeudun porukkaan ja saan kavereita. Nyt pakko myöntää, että ihan turha oli sitä miettiä! Meillä on ihan todella mukava ryhmä ja kavereitakin sain heti ensimmäisestä päivästä lähtien, vaikka en tuntenut oikeastaan ketään etukäteen. Meidän ryhmässä on tosi samanhenkistä porukkaa ja kiinnostus samaa alaa kohtaan yhdistää. Pari ekaa viikkoa meni uusia asioita sekä käytäntöjä opetellessa ja joka päivä olikin kaikenlaisia infotunteja. Alkuun se uuden tiedon määrä ja infotuntien paljous meinasi turhauttaa, sillä heti olisi tehnyt mieli opiskelemaan oikeasti. Onneksi nyt on päästy opinnoissa hyvin vauhtiin ja asian ytimeen, tai ainakin lähemmäs sitä ;)

Opiskelu on ollut ihan tosi kivaa! Meillä oli jo ensimmäinen harjoittelujakso, vaikkakin vain viikon mittainen. Vaikka harkkapäivät olikin pitkiä, niin tykkäsin siellä olemisesta ihan tosi paljon! Päivä päivältä motivaatio ja kiinnostus alaa kohtaan kasvoi entisestään ja viimeistään sen viikon aikani tajusin todella olevani oikealla alalla. Vaikka tämä ensimmäinen harjoittelu olikin vain orientoivaharjoittelu eli pääasiassa sivusta seuraamista, niin pääsin myös jo vähän harjoittelemaan itsekin käytännöntyötä fysioterapeuttien ohjeistuksella. 

Vaikka motivaatio opiskella on nyt kova, niin ei tämä silti aina mitään ruusuilla tanssimista kuitenkaan ole. Tekemistä riittää ja varsinkin, kun yrittää vielä urheilla opiskelun ohessa, niin aikatauluja saa suunnitella ihan tosissaan. Suurinta päänvaivaa tällä hetkellä tuottaa anatomia, josta ensimmäinen tentti on ihan parin viikon sisään. SOS... Siinä opeteltavia asioita on vaan niin paljon, kun lähes jokainen osa ihmiskropasta pitäisi oppia suomeksi, englanniksi ja latinaksi. Mutta kyl tää tästä.

Meillä oli fysioterapiakoulutuksen juhlat ja Pekka Hyysalo oli pitämässä luentoa! Ihan uskomattoman hyvä luento ja huikee tyyppi!!

Vieläkin vaikea kuvitella, että minä olen nyt kaupunkilainen. Maalaistyttö on joutunut opettelemaan kaupungissa asumista, mutta tykkään tosi paljon olla täällä! Kuopio on kiva kaupunki ja entuudestaan jo tuttu paikka. Vaikka koko ajan kylläkin oppii tästäkin paikasta uuttaa ja alkaa hahmottaa kokonaisuutta paremmin. Kämppäkin alkoi nopeasti tuntua kodilta ja arki uuden kämppiksen kanssa on sujunut hyvin. 

Treenien puolesta syksy on mennyt vähän kaksijakoisesti. Kesä tosi meni hyvin ja alkusyksykin, mutta syyskuun lopulla alkoi tulla ongelmia. Selkä kipeytyi niin pahasti, että treenejä piti jättää välistä tai ainakin muutella. Kävin lääkärissä ja magneettikuvissa, diagnoosina välilevynpullistuma lannerangassa. En oo kuitenkaan osannut stressata koko hommaa yhtään. Muut stressaa enemmän kuin minä ite, koska en vaan jotenkin osaa ajatella sitä pahana juttuna. Eikä se loppupeleissä olekaan. Yksi fysioterapiakäynti nyt takana ja selkä voi paremmin kuin aikoihin! Kuntoutus on siis lähtenyt hyvin käyntiin ja koko ajan olen ollut erittäin toiveikkaana, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Kyse on kuitenkin vielä niin pienestä pullistumasta, että se varmasti saadaan hoidettua kuntoon. Olen alusta asti asennoitunut niin, että kaikki järjestyy enkä murehtinut oikeastaan hetkeäkään. Se on kuitenkin vaivannut jonkin verran jo useamman vuoden ja nyt pahentunut tänä syksynä. Ongelma on siis ollut selässä jo kauan, nyt vain sain sille nimen ja saan hoidettua sen kuntoon. 

Viime viikolla meillä oli syysloma ja oltiin perheen kanssa muutama päivä Vuokatissa. Siinä sai tehtyä pari hyvää hiihtopäivää ja muutenkin pitkästä aikaa kunnon treeniviikkoa, koska selän takia on pitänyt ottaa muutama viikko kevyemmin. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja loman lopussa sain ihanan syysflunssan... Pari päivää on nyt mennyt kuumessa, mutta koulussa oli silti pakko tänään käydä, koska oli pakollisia tunteja, joiden korvaaminen olisi ollut vähän mutkikkaampaa. Nyt kun vaan saisi tämän taudin paranneltua äkkiä, niin pääsisi taas takaisin treenien pariin. Selän puolesta voisi jo treenata kunnolla, mutta tottakai heti tulee muita ongelmia... Tuntuu kyllä, että stressaan tätä perus flunssaa enemmän kuin tuota selkää :D 

Syysloman ekana viikonloppuna pyörähdin myös yhden yön visiitin Heidin luona Oulussa. Viimeksi oltiin nähty joskus elokuussa, joten oli ihan huippua nähdä taas pitkästä aikaa! Parin päivän aikana kerettiin käydä vaikka missä ja Heidi näytti mulle kaikkia kivoja paikkoja Oulusta. Tosi nätti kaupunki kyllä, varsinkin pimeellä! Vaikka nykyään nähdäänkin harvemmin, niin mikään meidän välillä ei ole muuttunut. Jutut yhtä surkeita kun ennenkin ja selitystä riittää niin paljon, että kukaan muu ei saa suunvuoroa. Neljän vuoden kämppiselämä ja kaikki seikkailut, never forget! :DD

 

Loppupeleissä menee siis hyvin näitä pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Viihdyn uudessa kaupungissa ja koulussa, olen saanut uusia kavereita ja tällä hetkellä olen enemmän kuin motivoitunut opiskelemaan fysioterapiaa.  Nyt myös tuntuu siltä, että tekisi mieli kirjoitella tänne useamminkin ettei tarvitsisi näin harvakseltaan tulla kertomaan tyyliin puolen vuoden kuulumisia kerralla. Järkytyin myös koulussa esseetä kirjoittaessa etten oikeasti osaa enää kirjoittaa!! Pienet oikeinkirjoitusjutut meinaa olla hukassa eikä pilkkusäännöt enää muistu mieleen yhtä helposti kuin ennen. Ehkä senkin takia pitäisi kirjoitella tännekin useammin, jotta ainakin aiemmin hyvä kirjoitustaito säilyisi yhtä hyvänä jatkossakin. Tykkään kuitenkin kirjoittaa ja jakaa ajatuksia, joten en ymmärrä miksi en saa aikaiseksi kirjoitella tänne useammin. Osittain johtuu ajanpuutteestakin varsikin nyt, kun koulu alkoi, mutta syynsä on omalla laiskuudellakin. Aloittaminen on vaikeinta, mutta sitten kun pääsee vauhtiin, niin tekstiä tulee kuin itsestään. Ehkä otankin nyt tavoitteeksi kirjoitella tänne edes kerran tai pari kuukaudessa, ei pitäisi olla mahdottomuus. Samalla saa jaettua myös kuvia teidän nähtäville, sillä muuten ne jäävät vain puhelimen tai tietokoneen syövereihin eikä niitä kukaan sieltä muista katsoa. Joo, sounds like a plan ;)

Mukavaa syksyn jatkoa teille kaikille! Opiskelkaa ahkerasti, liikkukaa paljon ja nauttikaa elämästä! :)

PS. loput viime kevään reissuvideot tulee kyllä aikanaan, kun vaan löytyy aikaa ja jaksamista editoida ne loppuun. Hyvää kannattaa odottaa eikös ;)

-Mari