Pööö! Vietettiin tämän vuoden pääsiäinen Taivalkoskella isolla kokoonpanolla meidän molempien perheiden kanssa samassa mökissä. Mökki oli tosi mukava, vaikkakin niin korvessa että ei meinannu oikein yhteydet pelittää! 30km Taivalkosken keskustasta, viimeset vajaat 10km hiekkatietä joka pieneni loppua kohden yhen auton levyiseksi kulkuväyläksi.
Heidillä lähti lumikenkä jalasta, sitten se ei saanu säädettyä sitä, joten Mari tuli hätiin. Heidi ei sitten ajatellu yhtään pidemmälle, vaan päätti siirtyä lähemmäs - mutta ei se hanki ilman lumikenkää hirveesti kestäny - ja sen jalka uppos koko pituuttaan myöten ja jäi jumiin sinne. Eikä ees silti tullu maa vastaan, joten siitä voitte päätellä että paljonko oli lunta!
Tästä tuli sitten tän lumikenkäilyreissun tilannekuva: Heidin jalka on jumissa hangessa, se makaa selällään siinä hangessa, Mari säätää lumikenkää, ollaan kahen kesken keskellä korpee, aurinko paistaa puitten välistä.
Tässäpä tämmönen taidekuva by Heidi, talven viimeiselle kisareissulle lähössä elämä laukkuun pakattuna, oottelemassa linja-autoa Putaalta kotiinpäin keskiviikkona. Mari lähti jo aiemmin, kun sillä ei ollut tunteja enää päivemmällä. Karattiin siis jo päivää ennen viettelemään lomaa.... :) Tennarit oletettiin vaihtuvan talvikenkiin, mutta vaikka sieltä jotain sellaista valkeaa juttua löytyikin mitä täällä kotona ei ole liiaksi ollut, niin tiet oli jo niin sulia että kyllä sielläkin ihan tennarikeli jo oli. Mutta talvikenkiä tarvittiin silti, mm. lumikenkäilyyn, jota testattiin ekaa kertaa! Siitä hieman lisää myöhemmin... :D
Koska mökki oli 30km Taivalkosken keskustasta, käytiin ihan ensin matkan varrella Taivalvaaran maastoissa hiihtämässä. Siellä oli ihan normaali kevätkeli: reilusti plussa-asteita, latupohjat alkanu pikkuhiljaa ruveta pettämään ja roskaantumaan, ihan niin kuin normaali talven jälkeen alkaa tapahtua. Mutta miten ihanaa olikaan päästä suksille reilulle luonnonlumelle auringonpaisteeseen! ♥ Ei huono vai mitä? :)
Tämmönen meidän mökki oli pääpiirteittäin: kahdeksan henkilöä meitä viisi päivää tuossa asusteli. Saunan kokoa vähän aluksi hämmästeltiin, kun sinne juuri ja juuri mahtui kolme ihmistä, mutta kohta parempi ettei sinne liikaa porukkaa mahdu kun sitten viimeiset tukehtuu sinne... :D Alaoikeella rantasauna, se oli kyllä tosi ihana ja hyvät löylyt sai siellä! Sekään reissu ei menny ihan niinku Strömssössä, joten siitäkin ehkä vähän lisää myöhemmin... :DDD
Tämä oli meidän kahden ja Marin siskon huone, jossa asuttiin kolmestaan. Mahduttiin ihan mainiosti :DD Me saatiin taas Marin kanssa parisänky (viime syksynä vuokatissa yritettiin erottaa ne toisistaan mutta ei, ne oli kiinni toisissaan! pöh) ja Heidi nukkui seinän vieressä. Ekana yönä Heidi tökki Maria, kun se piti vähän ylimäärästä ääntä... Mari luuli että Heidi ei mahu sinne nurkkaan ja oli siirtyny ihan sängyn laidalle ja ihmetelly kun se edelleen vaan tökkii että paljonko se tarvii tilaa! Aamulla oli välienselvittelyt eiku XD
Maarit tuumi kun alettiin heti purkaa tavaroita eli suoritettiin operaatio kotiutuminen kun päästiin mökille, että: "Tekö meinasitte ihan muuttaa tänne?" No tottakai, viis päivää on jo kauan aikaa olla suorittamatta kotiutumista!
Tiet oli jo melko sulia, mutta tienpenkoista huomas kyllä että lunta on kyllä ollut ja on edelleenkin vielä ihan kiitettävästi! Järven jäätkin vielä ihan hyvässä kuosissa, kun siellä näytti ihmisiä hiihtävän ja istuvan pilkillä (siellä oli yllättävän paljon elämää ottaen huomioon että oltiin aika hyvässä tallessa tuolla korvessa!).
Käytiin täällä Jalavan kaupassa- joka siis on vanha kauppatalo Taivalkosken keskustassa, jota on pidetty kunnossa ja mahdollisimman entisellään - viime talvena kun tuolla Taivalkoskella oli nuorten SM-hiihdot. Saatatte hämärästi muistaa, jos ootte tätä blogia säännöllisesti lukenu, siihen postaukseen kuvineen pääsee TÄTÄ klikkaamalla.
Nyt piti käyttää Marin äitiä ja siskoa tuolla, joten käytiin toistamiseen. Aika ovela paikka, kun on vanhoja tavaroita ja muutenkin tyypillinen vanha rakennus. Oli siellä yhet aika siistit kengät, joita vois vaikka pitää ihan pokkana! Oli oikeesti hienot, makso vaan aika paljon... :D
Noilla sauvoilla pääsis jo vähän pettävämmälläkin alustalla! Ja taitaa olla samassa peilissä otettu "ihku teinipeili:D" kuva, kun viime vuonnakin tuolla käydessä!
Elikkäs 1) Taivalvaaran rinteet, oli tosi hyvässä kunnossa vielä! Katottiin mm. kumparelaskukisoja ja -treenejä suunnilleen suu auki, ihan hirvitti kun ne teki voltteja ja tuli alas tuolta! Ei pysty paljoo päätä pakottaa! Sitten semmosia älyttömän pikkusia jehuja tuli ison mäkihyppymäen alastulorinnettä alas suksilla, siinä on ihan älykova vauhti ja alhaalla oli vesirapakko, vesi vaan roisku kun ne siitä huitas tulla! Voe tokkiisa.
2) Poroja! Heidi on pari kertaa aiemmin ollu Taivalkoskella ja ei oo aiemmin näkyny näin talviaikaan ainakaan noita pororoita!
3) Ennen lauantain kisaa, nää on taas näitä peilikuvia. ;)
4) Sunnuntain kisan jälkeen ootettiin palkintojenjakoo, istuttiin huoltorakennuksen rinteiden puoleisella puolella, katottiin laskijoiden touhuja ihan tajuttoman lämpimässä auringonpaisteessa, kun ei tuulenvirekään siihen käyny! Toppatakki ei oikein ollu tuohon keliin sopiva varustus..... Ja oikeestaan torkuttiin istualtaan, sillä meinas sillon väsyttää. :)
Launtaina alkuverkassa bongattiin poroja metästä ja sitten kun oltiin tekemässä loppuverkkaa, niin ne tallusteli siellä meijän edellä meitä pakoon.
Lauantai-iltana oltiin lähössä vähän jalottelemaan, mutta löydettiinkin varastosta lumikengät! Kumpikaan meistä ei ollu ennen kokeillu lumikenkäilyä, mutta innostuttiin kyllä nyt tuosta lajista ihan täysin!! Sinä iltana ei vielä viittiny hirveesti tarpoo hangessa, kun se ei edes kestäny kunnolla koko päivän paistaneen auringon takia ja seuraavana päivänä oli vielä kisa edessä, niin ei passanu hirveesti riehua.
Ylävasemmassa kuvassa Mari otti ekan askeleen hangen puolelle ja heti siinä oltiin mahallaan, koska hangen laita petti eikä kestäny edes lumikengät jalassa :D Mutta yllättävän hyvin se kuitekin tuon jälkeen onnistu, kun oppi oikeen tekniikan. Mitä nyt muutaman kerran oli mahallaan hangessa, mutta pikku vikoja! ;) (ja huomatkaa mari tuolla pusikossa, seuraavassa kuvassa sitä ei näkyny enää kun se oli vetässy nurinXD)
Sunnuntai-iltana kisan jälkeen uskallettiin sitten lähtee vähän pidemmälle lumikenkäilyreissulle. Se tunne kun kävelee mökin toiselle puolelle kattomaan että minne Mari ja Maarit hävis, niin ne makaa molemmat mahallaan jossain kanavassa.... XD
Käveltiin rantaa pitkin auringon paistaessa niin nätisti. Fiilis oli ihan huippu! Talven vika startti just takana, nätti ilma, aurinko, hyvä seura, rantasauna lämpiämässä, pitsa kohta uunissa, lunta, kevät, muutama kaatuminen, naurua, vähän väsynyt mutta onnellinen ♥
Käveltiin rantaa pitkin auringon paistaessa niin nätisti. Fiilis oli ihan huippu! Talven vika startti just takana, nätti ilma, aurinko, hyvä seura, rantasauna lämpiämässä, pitsa kohta uunissa, lunta, kevät, muutama kaatuminen, naurua, vähän väsynyt mutta onnellinen ♥
Löydettiin naapurimökin rannasta kiva laituri, jossa istuskeltiin vähän aikaa (onneks siellä mökissä ei tainnu olla porukkaa:D) Pois tullessa päätettiin ettei mennä sieltä mistä aita on matalin eli samoja jälkiä vaan poikettiin mehtään ja suunnistettiin suunnilleen mökkiä kohti. Osuttiin kyllä just mökin kohalle eikä minnekkään huitsin kiinaan xd Alaoikeella Mari yrittää saada tuota puuta kaatumaan.... Arvatkaa onnistuko?
Heidillä lähti lumikenkä jalasta, sitten se ei saanu säädettyä sitä, joten Mari tuli hätiin. Heidi ei sitten ajatellu yhtään pidemmälle, vaan päätti siirtyä lähemmäs - mutta ei se hanki ilman lumikenkää hirveesti kestäny - ja sen jalka uppos koko pituuttaan myöten ja jäi jumiin sinne. Eikä ees silti tullu maa vastaan, joten siitä voitte päätellä että paljonko oli lunta!
Tästä tuli sitten tän lumikenkäilyreissun tilannekuva: Heidin jalka on jumissa hangessa, se makaa selällään siinä hangessa, Mari säätää lumikenkää, ollaan kahen kesken keskellä korpee, aurinko paistaa puitten välistä.
Ikävä näitä kelejä! Mutta kyllä nyt saa tulla jo kesä:)
Tästä kuvasta saatte vähän käsitystä, että miten paljon siellä oli vielä lunta! Ei kuitenkaan ihan Heidiä vyötäröön asti, koska kuva hämää ja Heidi on oikeesti polvillaan:D Mutta jos uppos tuonne hankeen niin varmasti oli yli polveen lunta! (tai olikin, koska Heidi upposi:D)
Sunnuntai ja kauden vikan startin lähtöön valmistautuminen. Matkana 22km eli hyvä lopettaa kausi tuommoseen normaalia pitempään matkaan:) Lauantaina oli siis normimatka eli 5km ja molemmat selvis siitä ihan kivasti. Mari sai vielä tähän kevääseen jonkun käsittämättömän kevätinnostuksen ja intoo olis riittäny hiihtää ja kisata vielä vaikka kuinka!:D Mutta toisaalta kun ajattelee tarkemmin, niin kyllähän sitä alkaa jo pitkä kausi painaa ja väsymystä olla jo ilmassa. Hyvä kuitenkin, että sai onnistuneet kisat ja energiaa riitti kauden loppuun asti:)
Heidikin normaaliin tapaansa oli kovalla tsempillä vielä vikoissa kisoissa mukana, mutta kyllä tämä kausi sai nyt jo hyvillä mielin loppua. Alkaa jo väsy painaa, ja mielellään haluaa päästä vähäks aikaa lepäämään ja alottelemaan uutta harjotuskautta puhtaalta pöydältä uusissa merkeissä uuden valmentajan kanssa.
Toivotaan, että mullekin löydetään sellanen valmennustapa, jolla mä alan päästä oikeuksiini, saada itteni ahtaalle ja saada itestäni irti kaiken. Ja että mulle jäis itelleni sellanen tunne, että mä oon menny eteenpäin, että mä kehityn ja että mä oon pystyny tekemään parhaani, mihin pystyn. Tää on ollu tosi vaikee talvi monessa mielessä, lähinnä huonon lumitilanteen takia, mutta myös monen muun asian takia, joka on tehny siitä yhessä liian vaikean.
Elin suurimman osan talvesta jonkun sumupilven sisässä tajuamatta todellisuutta ja mitä mulle on tapahtumassa. Sitten aloin olla vähitellen henkisesti niin loppu, niin turhautunut ja korviani myöten täynnä sitä turhautuneisuuden tunnetta. Tuntui, ettei millään näytä olevan väliä. Sitten vasta ymmärsin, että olen fyysisestikin kohta ihan loppu, jos tälle henkiselle puolelle ei voi tehdä jotakin. Loppukaudesta oivalsin, että tämä kausi on ollut minulle pettymys, en ole päässyt omalle tasolleni kuin parissa kisassa. Muuten olen suoriutunut oman tasoni alle, ainakin omasta mielestäni. Tiedän sen siitä, koska minulle on liian usein jäänyt kisan jälkeen tunne, että en pystynyt tekemään parastani, vaan paljon jäi saavuttamatta. Huomasin kuitenkin, että kykenen tekemään rentoja, luonnollisia suorituksia ilman väkinäistä tunnetta. Niitä oli silti lähes 20 kisasta vain 2-3, jotka jäivät mieleen. Muut ovat olleen sitä normaalia tasapaksua suorittamista, joista jäi mieleen vain se, että tulipahan startattua. Kaikki muu: pää lyö tyhjää.
Tuli tehtyä virheitä harjoittelussa, mutta nekin yhdessä valmentajan kanssa - urheilija ei saa syyttää niistä itseään. Jokainen tekee virheitä, se on inhimillistä. Ei täydellisyyttä odoteta keltään, jokainen tekee parhaansa. Mutta ihmiset eivät ole samanlaisia, ja siitä se ero tulee ja siitä ne ongelmat alkavat kasautua.
Toivon, että minulle löydetään jatkossa sellaisia asioita tehtäväksi, jotka palvelevat juuri minua, koska olen yksilö ja erilainen. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta haluan yrittää. Ilman yrittämistä en ikinä voi tietää. Tämä kausi käydään vielä tarkemmin läpi kevään mittaan. Pitää mennä päivä kerrallaan töitä kohti parempaa huomista!
Heidikin normaaliin tapaansa oli kovalla tsempillä vielä vikoissa kisoissa mukana, mutta kyllä tämä kausi sai nyt jo hyvillä mielin loppua. Alkaa jo väsy painaa, ja mielellään haluaa päästä vähäks aikaa lepäämään ja alottelemaan uutta harjotuskautta puhtaalta pöydältä uusissa merkeissä uuden valmentajan kanssa.
Toivotaan, että mullekin löydetään sellanen valmennustapa, jolla mä alan päästä oikeuksiini, saada itteni ahtaalle ja saada itestäni irti kaiken. Ja että mulle jäis itelleni sellanen tunne, että mä oon menny eteenpäin, että mä kehityn ja että mä oon pystyny tekemään parhaani, mihin pystyn. Tää on ollu tosi vaikee talvi monessa mielessä, lähinnä huonon lumitilanteen takia, mutta myös monen muun asian takia, joka on tehny siitä yhessä liian vaikean.
Elin suurimman osan talvesta jonkun sumupilven sisässä tajuamatta todellisuutta ja mitä mulle on tapahtumassa. Sitten aloin olla vähitellen henkisesti niin loppu, niin turhautunut ja korviani myöten täynnä sitä turhautuneisuuden tunnetta. Tuntui, ettei millään näytä olevan väliä. Sitten vasta ymmärsin, että olen fyysisestikin kohta ihan loppu, jos tälle henkiselle puolelle ei voi tehdä jotakin. Loppukaudesta oivalsin, että tämä kausi on ollut minulle pettymys, en ole päässyt omalle tasolleni kuin parissa kisassa. Muuten olen suoriutunut oman tasoni alle, ainakin omasta mielestäni. Tiedän sen siitä, koska minulle on liian usein jäänyt kisan jälkeen tunne, että en pystynyt tekemään parastani, vaan paljon jäi saavuttamatta. Huomasin kuitenkin, että kykenen tekemään rentoja, luonnollisia suorituksia ilman väkinäistä tunnetta. Niitä oli silti lähes 20 kisasta vain 2-3, jotka jäivät mieleen. Muut ovat olleen sitä normaalia tasapaksua suorittamista, joista jäi mieleen vain se, että tulipahan startattua. Kaikki muu: pää lyö tyhjää.
Tuli tehtyä virheitä harjoittelussa, mutta nekin yhdessä valmentajan kanssa - urheilija ei saa syyttää niistä itseään. Jokainen tekee virheitä, se on inhimillistä. Ei täydellisyyttä odoteta keltään, jokainen tekee parhaansa. Mutta ihmiset eivät ole samanlaisia, ja siitä se ero tulee ja siitä ne ongelmat alkavat kasautua.
Toivon, että minulle löydetään jatkossa sellaisia asioita tehtäväksi, jotka palvelevat juuri minua, koska olen yksilö ja erilainen. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta haluan yrittää. Ilman yrittämistä en ikinä voi tietää. Tämä kausi käydään vielä tarkemmin läpi kevään mittaan. Pitää mennä päivä kerrallaan töitä kohti parempaa huomista!
Pahkat valmistautumassa starttiin ;) Nuo meidän hiihtopuvut ainakin erottuu massasta, kun ollaan tommosia porkkanoita. Just parhaat! Paitsi jos joku oman sarjalainen sattuu näkemään sen kaukaa ja saa hurjan innostuspuuskan ja kiitää loppusuoralla ohi ja vie pronssin nenän edestä... Heidille ei ainakaan käynyt näin :D
Sunnuntaina oli siis kauden viimenen kisa, niin kun on tullut jo mainittua ja kerran nyt oltiin isommalla porukalla liikenteessä, niin pidettiin omat "kisakauden päättäjäiset". Pääsiäisen kunniaks piilotettiin suklaamunat jokaiselle ja sit mässytettiin niitä, lumikenkäiltiin kuten aiemmin jo saitte lukea, tehtiin pitsaa ja käytiin rantasaunassa.
Se sauna oli ihana ja mieluummin siellä istu kun sisällä sähkösaunassa! Me sitten kahestaan keksittiin, että lähetään pyörimään lumihankeen niin kun tehtiin Levilläkin. Marin äiti yritti varotella, että se hanki on kovaa ja sinne ette varmasti mene itteenne särkemään. No, ihan kun me olis mitään varotuksia uskottu ja sitten mentiin oikein hyppäämällä hankeen! Ja voi sitä huutoo, kun se hanki oli oikeesti ihan jäässä ja kivi kova... Äkkiä sieltä sitten ylös ja takasin saunaan lämpimään. Muistothan siitä taas jäi. Marin polvi ja kantapää vuoti verta ja Heidin takareidet oli kans kivasti ruvella. Kuvissa näyttää, että olis sattunu isompikin vahinko, mutta nyt noita jälkiä ei edes enää näy vaan saunan jälkeen ne punotti vähän enemmän. Kyllä kaikki sitten jälkikäteen päivitteli, että ei meitä oo kyllä järellä pilattu:D Oli kyllä ihan semmonen tunne että "viisaus asuu meissä..."
Ei ollu ehkä mikään järkevin temppu, mutta jälkeen päin se lähinnä vaan nauratti ja ollaanpahan taas vähän viisaampia kun aiemmin;) Ei voi koskaan tietää mihin pystyy ja mitä tapahtuu, jos ei kokeile! Tietääpähän ettei kannata kokeilla toista kertaa!
Se sauna oli ihana ja mieluummin siellä istu kun sisällä sähkösaunassa! Me sitten kahestaan keksittiin, että lähetään pyörimään lumihankeen niin kun tehtiin Levilläkin. Marin äiti yritti varotella, että se hanki on kovaa ja sinne ette varmasti mene itteenne särkemään. No, ihan kun me olis mitään varotuksia uskottu ja sitten mentiin oikein hyppäämällä hankeen! Ja voi sitä huutoo, kun se hanki oli oikeesti ihan jäässä ja kivi kova... Äkkiä sieltä sitten ylös ja takasin saunaan lämpimään. Muistothan siitä taas jäi. Marin polvi ja kantapää vuoti verta ja Heidin takareidet oli kans kivasti ruvella. Kuvissa näyttää, että olis sattunu isompikin vahinko, mutta nyt noita jälkiä ei edes enää näy vaan saunan jälkeen ne punotti vähän enemmän. Kyllä kaikki sitten jälkikäteen päivitteli, että ei meitä oo kyllä järellä pilattu:D Oli kyllä ihan semmonen tunne että "viisaus asuu meissä..."
Ei ollu ehkä mikään järkevin temppu, mutta jälkeen päin se lähinnä vaan nauratti ja ollaanpahan taas vähän viisaampia kun aiemmin;) Ei voi koskaan tietää mihin pystyy ja mitä tapahtuu, jos ei kokeile! Tietääpähän ettei kannata kokeilla toista kertaa!
Mökissä oli myös karaokelaitteet ja innostuttiin lauleskelemaan parina iltana. Mari ja Maarit oli ekana mikit kädessä, mutta kyllä Heidikin sitten uskaltautui laulamaan. Tuommonen tavallinen karaoke on paljon kivempi, kun joku Singstar, koska se vaan arvotelee laulutaitoja ja koko ajan ruudussa lukee "buu!" tai "huono!" Vähemmästäkin hermostuu semmoseen peliin! :D
Maanantaina lähettiin ihan hyvällä aikaa aamusta ajelemaan takasin kotiin päin, koska pysähdyksineen matkaan meni vähintään se 5 tuntia. Mari kerkes olla tunnin kotona, Heidi vähän kauemmin, ja sitten pitikin jo lähtee junalle ja kämpille pyykinpesuun (y) Semmoset kevyet 7 tuntia matkustamista sinä päivänä... Lumet loppu jossain Suomussalmen jälkeen ja oikeestaan oli ihan normaalia tulla takasin tänne lumettomaan Keski-Suomeen. Ja kelitkin oli muuttunu niin kesäsiks, että pipon ja lapaset sai heittää laukkuun!
Oli tosi kiva reissu ja hyvin säilyttiin kaikki sovussa, vaikka noin isolla porukalla oltiin samassa mökissä. Ens vuonna olis luultavasti suunnitelmissa lähtee taas pääsiäisenä Taivalkoskelle kisailemaan. Tosi mukava paikka varsinkin hiihtäjälle, mutta miks sieltä ei löytyis myös muita harrastus mahdollisuuksia, jos on kiinnostunu jostain muusta:)
+
(kääntäkää päätänne tai konettanne, koska tää kuva ei suotu muuten kääntymään millään!)
Tää kuva ei nyt liity tähän reissuun mitenkään, mutta Mari sai kämpille pitkästä aikaa juustoo ja tuli hirvee ongelma juustohöylien kanssa. Omistetaan siis viis juustohöylää eikä edes käytetä niitä lähes ikinä, koska Heidi ei nyt tietysti saa juustoo syödä ja Mari ei kovin usein raaski ostaa sitä, koska se maksaa niin tajuttoman paljon. Ihan hyvin on pärjänny ilman juustookin, mutta kiva sitä on aina välillä saada:) Ehkä yks noista viidestä juustohöylästä oli testauksen jälkeen käyttökelponen ja muut meni nätisti takasin laatikon perälle;)
Aurinkoisia kevät päiviä kaikille lukijoille! :)
-Mari&Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti