Viimestä viedään !

Tässä kirjottelis nyt Heidi tällästä pikkusta pikapostausta teidän iloksenne, ku tää postaussysteemi vähä tökkii välillä ku ei jaksa/ehi kirjotella. Viimestä viikkoo viedään ja lauantaina alkas loma. Tuntuu kivalta päästä pois välillä lukion kiireistä, mutta silti haikeelta! Ihan erilaista kun muina vuosina, toisaalta samantapanen kun ysiluokan lopussa, mut ei tää silti sama oo. Kuitenki kaks kuukautta lomaa ja lomallaki me kootaan porukka marin kotiin eukonkantojen ajaks nii nähään ♥ ja tiedä mitä kesä tuo tullessaan, mitä sitä keksii. 
Nyt meillä on vielä koeviikko tässä vika viikko. Outoo peruskoulun jälkeen, et viimesellä viikolla pitäs vielä jaksaa uurastaa ja panostaa kouluun, kun vuos sitten se oli niin, että vika viikko vaa käytii koulussa ja oltii jo ihan kesälomalla. Ehkä mä oon nytkin, ei sen puoleen. Ei jaksas oikee panostaa enää kokeisiin, mut onneks niitä kokeita ei olekaan kuin kolme. Ja terkka oli jo viime viikolla, tälle viikolle jäi vielä uskonto ja matikka. Tosin matikkaa en välttämättä pääse läpi, mutta toivotaan ettei tartte tulla uusimaan kesällä. Mut jos niin kehno tuuri käy, ettei se läpi mene, niin ehkä sen voi selvitellä tehtäväksi syksyllä ilman, että kurssia tarvitsee uusia. En oikeen tiiä. Mulla on kyllä töitä sillon uusintapäivänä, ehkä se on pätevä syy. 
En oo toukokuussa käyny kotona kun ihan ekan viikon viikonloppuna, kun oli kahet juoksukisat. Siinä avattiin sit juoksukausi virallisesti:) juoksu on aina ollu mulle tosi tärkeetä ja oon tykänny juosta ylipäätään ja kisoja kesäsin. Talvella on sit hiihto ja se on kuitenki noussu isompaan rooliin, vaikka en mä voi sanoo, että juoksun rooli ois entisestään vähentynyt mun elämässä. Se on kuitenki hyvä harjottelumuoto hiihtoa varten ollu aina ja ku se on luonnollista ja mieluista itelle, niin se on vaan plussaa. Vaikka hiihto onkin päälaji, niin jos mä en vois juosta, niin se ois mulle yhtä hirveetä kun se, jos en vois hiihtää. Ihan hirveetä ees ajatella kumpaakin!
Nyt mä olin kotona viime viikonloppuna sitten parin viikon jälkeen. Toukokuu on ollu tosi kiireinen ja ne kiireet ei helpota ainakaan tällä vikalla viikolla. Meidän on pitäny vähän etukäteen kirjotella ylös, et mitä kaikkee pitäs ehtiä ja muistaa tehdä ennen kuin lähtee lomalle. Onneks me saadaan sama kämppä ens syksynä, koska me on tykätty hirveesti tästä! Kämppää ei tarvii tyhjentää, mutta avaimia me ei kuitenkaan saada pitää siitä syystä, jos kiinteistöhuollon tarvitsee käydä täällä remppaamassa tai hoitamassa jotain. Pitäs kai tiällä siivota, pestä ikkunat ja pakata tavaroita elämälaukkuihin. Hylly hyllyltä läpi ja kasseihin. Onneks suurin osa tavaroista/huonekaluista jää tänne, viime syksynä kun kaikki piti tuoda mukana moneen otteeseen, kun ei kerralla saannu. Ja onhan meillä vaikka mitä tekemistä! :)

Tuossa vähän kollaasihirviötä viikonlopusta kotona. Tosta ei nyt hirveesti saa kuvaa mistään, mut ei se ollukkaan idea. Lähinnä tää tunnelma. Opetin veljee tavoille eli toisin sanoen olemaan kuvassa edustava! No, se osaa sen kyllä ihan ilman opettamistakin. Ikinä siitä ei saa kunnollista kuvaa. Vähän niin kuin minä, ne on pieniä todennäköisyyksiä, kun niitä hyviä kuvia tulee. :D Yritin valita melko neutraaleja kuvia (suurin osa on julkaisukelvottomia) ja nuo kolme yhteiskuvaa on sellaisia, missä me suurin piirtein näytetään olevan sopuisia. Toi syli/halikuvakin näyttää yllättävän söpöltä, mutta kun selasin seuraavia otoksia muutaman sekunnin päästä, niin ne oli jo aika kärsiviä. :DDDD tää sisarusrakkaus♥
nii ja sit riksuraksu♥ vietettii laatuaikaa, ku käveltiin auringonlaskussa mummon luo:) mummokin on päässy nyt kotiin sairaalasta, se oli siellä varmaan monta kuukautta. 

Viime viikosta vielä sen verran, että paloin ekan kerran! En oo ikinä aiemmin näiden kohta 17 vuoden aikana palanut. Ehkä tää nykyajan aurinkokin on niin paljon ärtsympi, kun otsonikerros ohenee. Mulla oli tosin tosi niukasti aurinkorasvaa olkapäissä, mutta luotin siihen, että enhän mä oo palanu. Sit punotti olkapäät ja vähän selkä - sekös ärsytti! Mari sano, että se on ihan normaalia ja äitikin tuumas, että "sähän oot sittenkin suomalainen!". Vastasin, että en mä niin pahasti oo, että mun nahka kuoriutuis, iha vähä vaa kärtsänny. Aki (pikkuveli) tuumas siihen: "Kyllä susta vielä savolainen kuoriutuu." vähänkö söpö.... :DDDD

mut en mä kuoriutunu, jo parin päivän päästä olkapäät näytti ihan normaaleilta. Mut tarina opetti, että ehkä minäkin "epäsuomalaisena" voisin ruveta laittamaan sitä aurinkorasvaa, jos tiedän että oon paljon ulkona päivän aikana:) kertakos se on ensimmäinenkin.

Just sillon kun paloin, oltiin kattomassa musiikkilinjan ja yläasteen valinnaismusiikkiryhmien ulkokonserttia. Ensin meillä oli terkan tunti ulkona, sit istuttiin puoltoista tuntia suoraan päiväauringon paisteessa, niin eihän tuo ihme oo että minäkin otin väärää väriä pintaan. :DD vaikka oon kyllä ruskettunu hirveesti normaaliin tapaani ja mulla on kivat sortsi- ja toppirajat.... :D
Letitin siellä Marin pään täyteen lettejä ajankulukseni kuuntelemisen lisäksi. Oli kyllä hyvä konsertti! :)

Tänään sit vieteltii laatuaikaa Veeran ja Elisan kanssa meillä ja käytii ostaa jätskiä ja mentii syömää torille (yllätti sinänsä:D) ku ei täällä oo oikee muitakaa järkeviä jätskinsyöntipaikkoja... :DDD
Maria ja Elisaa vähä lapsetti ja ne ajeli niin kuin kaikki joskus lapsuudessaan pyörillä... eli istuivat ritikalla ja ohjasivat pyörää sieltä... ja sit muutama vähä omalaatusempi taidonnäyte, joista ei oo kuvaa. Ehkä parempi niin. :D

Että tällästä tällä kertaa. Ei kai mulla enää muuta. Tulihan tähän tätä asiaa, mutta ei kai sitä kukaan epäillytkään kun minusta on kyse! Molemmilla on jalkojen entiset naarmut ja mustelmat aika lailla parantunu mitä viime postauksessa esiteltiin - mutta uusia on tullu tilalle. Sekin taidettiin mainita.... jalat ei oo ikinä erityisen esittelykunnossa, mutta esitelläämpä niitä silti. :) pikkuvikoja semmoset! näkyypähän elämä:) 

Siitä puheen ollen, mulla onkin mustana Annan sormen jäljet käsivarressa (itse asiassa armottomassa habassa..:D) Noooh, riehuttiin vähä torstaina treeneissä ja se nipisti! Tällä hetkellä komeilee kauniisti vihreen ja keltasen sävysenä. Ei voi muuta sanoo ku että on tytöllä hirveet näppivoimat!

JAKSAA VIELÄ VIKA VIIKKO!
AURINKOISTA KESÄÄ! 

- Heidi

Sunnuntaipäivä kuvina & viikonloppufiilikset

Lähettiin vähän ennen puoltapäivää rullilla hiihtämään, Heidi oli ensimmäistä kertaa ja se oli aika toivoton, mutta loppua kohti kyllä parani, joten ehkä se oppii hallitsemaan nämä lyhemmät suksetkin. :D
Tänään on ollu ihan mahtava sää! Lähettiin ihan topissa ja sortseissa rullistelee ja kyllä iho otti rusketusta pintaan. Vähän kikkailtiin omiamme ja tultiin kämpille vaihtaa lenkkarit ja lähettii dementiahiihtämään! Sauvakävelemään siis:) Meillä oli tavoite pysyä teillä ja poluilla, mutta päätettiin käydä tsekkaamassa pari rastia mitä vietiin viime viikolla(?:D), joten eihän me taaskaan pysytty järkevillä reiteillä...

Ja eihän siinä mitään, kivahan tuolla oli ryppee. Mutta vaatetus ei vain ollut ihan sopiva tällaiseen maastoon...

Mutta sellasia naarmuja ei olekaan, mitä Bepanthen ei korjaa! :) Huomenna on sitten kiva lähtee kouluun esittelemään kauniita naisellisia jalkoja! No, ei ne ikinä oo ilman mustelmia tai naarmuja, ei ees muisteta millon jalat viimeks ois näyttäny suurin piirtein normaaleilta. Tää alempi kuva on Heidin jaloista (sillä oli jo ennestään ihan hirveesti mustelmia ja ruvella olevat polvet viimesteli tän rämäpää-lookin!) Mikä parasta, se ei ees tiedä mistä se on saanu kaikki noi mustelmat. 

Tässä on meidän viikonlopun omatekoset ruuat (joo, ei oo hirveesti nähty vaivaa) mut kyllähän näillä nälkä lähti ja ihan terveellistäkin lukuun ottamatta tän päivän ruokailua. Mut ei tää roskaruoka oo pahitteeks välillä, ei sentään päivittäin semmosta popsita. Menee maku tähän jo yhellä syömiskerralla vähäks aikaa:)

Perjantaina syötiin siis tollasta makaronirisottojuttua ja tänään ranskalaisia, Kivikylän lihapullia (88% lihaa, muissa vastaavissa 46%) ja nakkeja. Ja sit tollasta aurinkosalaattia. Ja kyllähän me lauantainakin syötiin - oltiin hiihtoseminaarissa koululla, siellä oli Heikki Pusa, tää Riikka Sarasoja-Liljan valmentaja pitämässä sitä ja oli sillä hyviä ajatuksia. Siellä oli ruoka ja illalla syötiin täysjyväpatonkia ja muuta leipää täytteillä (salaatti, tomaatti, kurkku, kinkku jne.)




 

Syönnin jälkeen vietiin viltti etupihalle ja ruvettiin ottamaan arskaa! Heidillä oli puhelimessa herätys 10 minuutin välein, et muistaa kääntyä välillä toisinpäin. Ja Heidi kun ei ikinä pala, se on ihan pahin laittamaan aurinkorasvaa ollessaan paikallaan auringossa. Tosin niin ei ole kovin monta kertaa tapahtunut, koska maximi aika paikallaan on yleensä 15 minuuttia. Nyt me tosin oltiin melkein puoltoista tuntia, Marikaan ei palanu ja Heidi sai tehtyä uskonnon tehtävänkin siinä samassa. Jes, ihana kesä! ♥ rajat näkyy jo! Heidillä ei oo ikinä ollu mitään uikkarirajoja, ku se on aina ottanu väriä urheilutopeissa- ja sortseissa. Marilla oli sillon, kun ne oli etelän auringossa Puerto Ricossa. :)

 Kun oltiin saatu taiteiltua ampiainen pois meidän vessasta (jouduttiin tekemään hyönteisverkkoon reikä...) mut kyl se lopulta osas mennä siitä ulos! - lähettiin hakemaan Siwasta jätskit. Ku näin helluntaina ei oo muut kaupat auki. Siellä ei ollu hirveesti valinnanvaraa: Heidille tasan yks vaihtoehto, joten ei ollu vaihtoehtoja:D
Mentiin torille lipsimään niitä ja otettiin vielä vähän lisää arskaa!:)

 Näää puut on täälläkin jo ihania! Niissä on lehdet, uuuh täydellisiä! ♥

Käytiin Veeralla ja Elisalla yllätysvierailu ja lähettiin aika pian kämpille takasin kattomaan Suomi-Usa peliä. Aluks näytti että Usa vie ihan satanolla, mut Suomi kirikin kaikki maalit kiinni ja pelas ihan älyttömän hyvin tasoihin, ei selvinny vielä jatkoajallakaan, mutta rangaistusmaalilla se Usa kuitenkin vei. Suomi on sitten MM-kisoissa tänäkin vuonna neljäs. Mut hienosti taistelitte ettekä huonolle hävinneet, vaikka kirpas kyllä! :D

Nauttikaa näistä ihanista kesäsistä päivistä - varaslähtö lomalle!  :)

- Mari & Heidi

tikkakoski + kesäfiiliksiä

Oltiin lukion puolesta torstaina Ilmailusta ammatti- tapahtumassa Tikkakoskella. Olihan meillä siellä hauska päivä kaikkien ihanien ihmisten kans ! Aamulla pukeuduttiin turvallisen lämpimästi farkkuihin - Mari sinisiin ja Heidi pikimustiin - ja t-paitoihin, neuletakit ja päälystakitkin oli mukana. Mutta ilmahan ylty ihan mahottomaks, varjossa 20-25 astetta ja auringossa varmaa yli 30. Varmasti +35 siellä asfalttivaltasella lentoasemalla. Ja sit käytiin kattelemassa Keski-Suomen ilmailumuseoo. Meinas kyllä tulla ihmiskebabbia - etenki ku oli jalassa farkut - ja heidillä vielä ne mustat... ei nyt menny tää päivän vaatevalinta iha nappiin. Niin siinä käy kun ei osaa ennakoida lämpötilaa ja vetää ensimmäiset vaatteet päälle mitä kaapista pursuu ulos :D paitsi Marilta kyllä palo olkapäät, kun käärittiin t-paidan hihat ylös. Mut Heidi on vähän ninjan sukua, kun se ei ikinä pala, itse asiassa se ei oo palanu ikinä... :D

Ja siellä esiinty sit Cheek ja Mikael Gabriel ! Kyllähän niitä kelpas kuunnella etenki ilmaseks vielä! 

Tähä välii muutama kuva reissulta, nii pääsette virittäytyy tunnelmaan :)

 Nää on sit meidän uudet kisapuvut - happiletkut ja kaikki ! Tulee tarpeeseen ku
on happi lopussa ja alkaa hapottaa :D

Nyt säästetään teitä hirveeltä selaamiselta, nii tässä muutama kollaasihirviö !

Mari sano, että siitä tulee isona hävittäjälentäjä. No, ehkä ei sittenkään, koska koko maailma vois hävitä maailmankartalta....

hei annika & roosa sanokaa jos ette haluu tätä tänne:)! ootte söpöjä♥

tää on yks elämämme hienoimmista hirveimmistä tilannekuvista ikinä!
emmi sano et se ottaa meistä kuvan ja et olkaa kunnolla, mut ei oo kovin hirveetä todennäkösyyttä et meistä sais hyvän kuvan, mut jos ei veikkaa, ei voi voittaa..... :)

.. mut kyl se todennäkösyys joskus osuu kohdalle ! :D

^ Emmi kuvas "onnistuneesti" lentokoneita... :D:D:D:D

                                                          

                                                                       EI HUONO ! ;)

yritettiin laittaa tähän väliin videoo, mut se ei suostunu lataamaan sitä, jote sitä ei sitten luonnollisesti siis ole:D!

Heidi ja Elisa tais torkahtaa meno- ja tulomatkoilla ja Elisa nukahti edessä olevan tuolin selkämystä vasten, ja seuraavana päivänä sen nenävarsi oli kippee ! Heidi kyllä sano sille, että "elisarakas, älä nukahda siihen." elisa vastaa unisena: "en en." Mutta siihenhän se nukahti. :D 
Sit saatiin korvatulpat sieltä ilmailutapahtumasta ja Mari tunki ne testin vuoks korviinsa: "Kyllä nää oikeesti vie kuulon!" niipojat, meitä ei huijattu! :D
niiiiiin, ja linja-automatkalla takas Heidi hihkas pontevasti niiin sydämensä pohjasta (yllätti sinänsä..), että koko linja-autoporukka sai päivän naurut ja Heidiä ei varmaan ikinä lopeteta muistuttamasta siitä asiasta, mut sekää ei sinänsä yllättäny:D ihan perus et sanon jotaki hölmöö jota kukaan ei unohda:D
mut siis, linkissä oli kattoluukku auki ja oltii just siinä alla, se ilma pyöri siellä sisällä siinä 100km tuntivauhissa ja elisalle tuli kylmä ja se ilma meni korviin ja kaikkee, oli rasittavaa! Heidi sano yhesti aiemmin, että eikö sitä vois laittaa kiiinni, mut kukaa ei osottanu kuulleensa. no, heidi jatko siinä kuullokkeista musiikin kuuntelemista ja elisa nukku sitä vasten, kunnes kohta Heidi hihkasee (pikemminkin karjasee) niin sydämensä pohjasta: "KATTOLUUKKU KIINNI HETI! TÄNNE JÄÄTYY!" noh, ei ollu eka kerta ku se anto ihmisille naurunaihetta. ei sitä laitettu silti kiinni, mutta opettaja ehotti, et jos me vaihettas paikkaa, ku siinä oli tyhjää. Heidi jatko samalla kannalla: "Minähän en siirry yhtään mihinkään. Kattoluukku menee kiinni mutta minä en tästä liiku!" No, kohta se kattoluukku meni kiinni, kun Elisa sai luvan sulkea sen. :D:D mut tästä temperamenttipurkauksesta huolimatta, oli muuten ihan hiton hyvä päivä joka suhteessa! 
mut joka tapauksessa, heti seuraavana aamuna koulussa muutama ihminen muistutti asiasta:) ootte ihania. ♥

Ja sit vähä vielä kesäfiiliksiä! Oltiin keskiviikkona hyppäämässä korkeutta urheilukentällä Elisan kanssa. Veera sairasteli, mut onneks se on jo tervehtyny♥ Oli ihanan lämmin sää silloinkin ja oltiin me vähän vajaa tunti riehumassa vielä aamutreenien päälle. :) 

ja mari & elisa teki vielä vähä tommosia temppuja, heitti voltteja ja kuperkeikkoja mut tietenki turvallisesti;) tai se pätee marin kohalla, mut elisa on harrastanu telinevoimistelua, nii sen touhut ei näytä enää niin turvallisilta, mutta ei kai sitä voi kieltääkään, pitää vaan luottaa et se hallitsee tekemisensä:D ainakin tässä asiassa, nimittäin niin ei käy aina... :) ♥

Heidi oli yllättävä korkeushyppääjä! Tai ooon mä hypänny pienempänä sillee enemmänki:) näissä kuvissa on siis niin edukseni, pistän niin parastani! Joka kuvassa säädän jotain tuolla patjalla, mut huomatkaa et tossa ylimmäisessä kollaasissa missä köllin, oon päässy just ton riman yli! Jes, hyvä minä! 
Ja Antti ajo autolla ohi ja pyöritteli hyvin epäuskoisena päätään, kun näki, että me ollaan hyppäämässä korkeutta. Se ei luota siihen et me voidaan olla hyviä jossain muussaki ku hiihossa:D
Marille iski vähän rimakammoo mut seki hyppäs, vaikka se siirtyki lopulta kuvaajaks. Heidi kuvas sit näitä temppuiluja. (Tosin sit ku akku loppu, niin se siirty Elisan kännykällä videointiin, mutta se sotki sen niin, ettei ykskään video tallentunu mihinkään ja sit kaikki oli niin väsyneitä, ettei enää jaksanu tehää yhtää mitää, joten niitä ei sit olekaan olemassa). Heidi karkottaa tekniikan ympäriltään... :D

PS. Heidi sivisti itseään eilen ja se katto Twilightin! Nii, se ei ollu vielä nähny sitä.... no, se on edistystä et se ylipäätään suostu kattomaan sen. Se karttaa näitä ylimainostettuja massajuttuja. Heidi tuumas elokuvan lopussa: "Kaikki puhuu tässä jotenki hirveen hitaasti." Johon Mari viisaana vastasi: "No, eihän niillä oo kiire, kun ne elää ikuisesti!" ...
Mut lukihan Heidi sen Nälkäpelinkin kolmesta kirjasta kootun kirjan kokonaan varmaan reilussa kuukaudessa! Ja se varas siihen aikaa puol vuotta, mut kun jää koukkuun, niin se on menoo sitten! 

- Mari & Heidi

Uudistuksia ja muutoksia blogin puolella !

Moi kaikki ! 

Meillä oli tässä päivällä pari hyppytuntia, niin muokattiin tätä blogin ulkoasuu vähä kesäsemmäks ! Mitä tykkäätte? Mutta te viralliset ja epäviralliset blogin lukijamme jätätte niin vähän kommentteja, niin tehtiin kompromissi: tehtiin teille postauksen alalaitaan nappulat !
Sieltä voitte aina postauksen luettuanne napsuttaa, mitä mieltä olitte. Helppoa teille ja hyöty meille!:) 

Ja meidän taustakin oli niin talvinen, että muutettiin sitä vähän vuodenaikaan sopivammaksi. Banneri on vähän ristiriidassa osittain tän kesäteeman kanssa, mutta silti se kertoo niin paljon meistä, että me ei jakseta tehdä ennen kesää uuttakaan. Kesän jälkeen on aina niin paljon kuvamateriaalia, että tehdään sitten uusi ! :)

Kiitos ! 

Mari & Heidi

Pikalomat lomailtu !

Ruudun takana kirjottelee vuorostaan Heidi omasta helatorstain pikalomastaan. Olin siis porukoiden ja ukin kanssa tuolla etelässä enon luona Nurmijärvellä. Siellä pukkas jo hiirenkorvaa menomatkalla, mutta jo yhden vuorokauden aikana puut puhkesivat isompaan lehteen. Parin vuorokauden päästä noista olisi saanut jo vähän laihahkon vastan tehtyä!:) Ja alimmaisessa kuvassa me käveltiin Ricon kanssa auringonlaskuun:) ♥

Me käydään oikeastaan melkein joka vuosi helatorstain aikaan siellä, kun muuhun aikaan vuodesta me ei oikein ehditä. Ollaan niin kiireistä porukkaa muihin aikoihin vuodesta (tai ehkä me nytkin ollaan, mutta tässä vaiheessa vuotta ei ole kisakautta eikä muita menoja jotka rajoittaisivat:D) Mutta itse asiassa en kyllä "lomaillut" päivääkään, koska tein joka päivä kaks treeniä. Mulle se on kuitenkin silti loma ! Kesälläkin Lapin reissut on pikemminkin Lapin leirejä, mitä nyt treenien välissä höntsään, jos en oo menossa jossain muualla ! 
Etelässä oli itse asiassa jo kesä. Luonto vihersi ja lämpötila oli paria kymmentä astetta. T-paitakelit siellä oli ja nautin niistä kyllä täysin siemauksin, koska meillä kotona on vielä melko kaljuja puita.... ja kylmä. Vaikka alkuviikosta olikin lämpimiä kelejä, minä viluisena tarvitsin vielä lapaset pyöräillessä! Otinhan minä ne tomerana tyttönä mukaan tällekin reissulle, mutta tajusinkin juuri, että nehän jäivät auton peräkontin pohjalle. Niille ei siis ollut sattuneesta syystä käyttöä!:) Koko reissulla ei satanut, arska paisteli koko ajan ja iltalenkit olivat parhaita, kun sai juoksennella kauniissa ilta-auringossa - ja lähinnä sen takia, koska löysin mukavia hiekkateitä ja polkuja vähän sivummalta asfalttiteistä (joita on joka paikassa...) ja tuli sellainen tunne, kuin olisi kotona juossut. Paitsi että kun vilkaisi vähän taakseen, niin näki talorykelmiä ja kotona aiheellinen pelko on joutua jonkin elukan suupalaksi, mutta pikkuvikoja semmoset. Loppujen lopuksi asfaltilla juokseminen jäi melko vähäiseksi. Melko monet urheilijat/paljon juoksevat välttävät mielellään asfaltteja, koska ne eivät anna yhtään periksi jalan alla ja jalka rasittuu paljon enemmän mitä pehmeällä alustalla juostaessa. Ja jalkavaivat yleistyvät, kun jalka tärähtelee luonnottoman tasaisella tiellä. Eihän siinä tarvitse edes eteensä katsoa, kun tietää jo miten se maasto myötäilee! :D

Tässä yksi havainnollistava kuva näistä minun iltalenkkeilyistä. Mietin kyllä, että "niin mikä tiiviisti täyteen rakennettu pääkaupunkiseutu?" kun kirmailin tuolla. Voi noita kaapunkilaisia, kun joutuvat maan alle jo rakentamaan kun eivät mahu! Kyllä vähäks aikaa loppus tilanahtaus ja mahtusivat maan pinnalle, kun pari kerrostaloo ja muutaman pilvenpiirtäjän tollekin läntille lätäsis! Vaikka sinänsä on mukavaa, että pääkaupunkiseudultakin löytyy kuitenkin vielä tällaisia luontopilkkuja ja vähän maaseudun tuntua. Kuitenkin minäkin tyttönä maalaispitäjästä tunsin hetken olevani lenkillä kotimaisemissa! Se on jo edistystä Etelä-Suomessa! Toisaalta mitä tällaista turmelemaan, rakentakaa vaan sinne maan alle.... :D

Me käytii tollasessa Angry Birds- ulkopuistossa Espoossa (tai ainakin jossain siellä... jos olin kartalla!) Se oli siis ihan ilmainen ja se oli rakennettu kerrostaloalueen pihaan ikään kuin erikoisemmaksi leikkipuistoksi. Olikin siellä lapsiakin kun pippoo.... :D

 

.... ja enhän minäkään loppujen lopuks pysyny poissa omantasoisestani seurasta !

Tässä on havaittavissa selvä jakautuminen: vasemmalla oon suurin piirtein normaali (ja Rico kans! Yleensä joka kuvasta on tunnistettavissa ainakin sen takapää jos ei muuta...), mutta tossa oikeessa kuvassa mä sit lasken liukumäkee siellä lasten kanssa! Kyllästyin normaalina olemiseen, se oli tylsää! Löysin omantasoistani toimintaa ja sisäisen lapseni! Tai mikähän sisäinen se on, jos se näkyy ulkoisesti.... mutta meikä ihan innoissaan ilmeestä päätellen ! harmi vaa ettei toi liukumäki luistanu kovin hyvin, kun jäin jumiin... onneks kukaa lapsi ei tullu päälle ! ja onneks kukaa ei tunne mua tuolla, niin voin touhuta ihan mitä haluan ! :D:D mut pakko kyllä mainita heti (ennen kuin joku muu asian ehkä huomanut ehtii kommentoida...) että ihan kun mä en muulloin minut tuntevien ihmisten läsnäollessa touhuais omiani ! mua ei useinkaan etukäteen hävetä.... jälkikäteen sitten, jos silloinkaan. :)

Nyt saatte samaistua vähän huvipuistotunnelmiin, koska Linnanmäki ! 
(vaikka mä oon kyllä aika surkeeta seuraa huvipuistossa, koska mä en lähde vapaaehtoisesti mihinkään, mua saa houkutella monta tuntia ja sittenkään todennäköisesti en lähde!) 

Itse en tosiaan käynyt yhdessäkään kuvissa esiintyvistä laitteista, koska mun pää ei oikeesti kestä ! Mulle tulee huono olo jo siitä, kun katson jonkin laitteen pyörimistä. :D Oon ihan surkee huvipuistoon lähtijä. Paitsi kävin mä yhdessä laitteessa! Tai en tiedä täyttääkö se "laitteen" määritelmää, koska siinä sai kävellä ihan omin jaloin. Sillä perusteella mä loppujen lopuksi suostuinkin lähtemään, mutta silti en-niin-vapaaehtoisesti vaan puoliväkisin. Aki halusi sinne, mutta sen kaveri ei halunnut lähteä. Niinpä minä jouduin Akin kanssa sinne (ilmeisesti minun piti olla jonkin sortin huoltaja, mutta siitä oli kyllä huoltaminen kaukana!) Itse asiassa Aki oli se, joka joutui komentamaan minua oikeaan suuntaan... 

Tämä kyseinen hökötin oli siis Vekkula. Mietin kyllä monta kertaa, että mihin sitä tulikin lähdettyä. Aluksi se olikin ihan mukava - mutta sitten tuli huone joka oli vinossa, heilui ja tärisi! Siellä oli tosi hankala liikkua ja meinasin murskata itseni ja Akin niitä aitoja vasten, mitä pitkin piti mennä. Ja tuli ihan hirveä olo! Kun pääsin pois sieltä, kävelin hetken seiniä pitkin kun Aki oli jo menossa pää kolmantena jalkana seuraavaan.... ja sitten vielä sellainen hypnotisointiefekti, joka pyöri ja pyöri kuin teleportissa, lattia tärisi ja enhän minä pystynyt edes pitämään silmiä auki, kun tuntui että alan pyöriä itsekin ! kävelin sitten silmät kiinni sen läpi... :D
Niin, olihan siellä vielä sellainen pyörivä juttu, joka muistutti pikemminkin hamsterin juoksupyörää... Meinasin siinäkin kaatua kyljelleni... :) ja liikkuvat portaat, jotka kyllä skippasin ja kävelin ihan perinteisiä, liikkumattomia portaita. Ja loppuhuipennuksena tää mun bravuuri - liukumäki! Luulin, että se on ihan kamala ja kaduin jo varmaan ties kuinka monennen kerran että mihin sitä tuli lähdettyä, mutta ei se ollutkaan hirveä, selvisin ihan hengissä alas !  Siinä oli ihminen antamassa maton, joka kovensi vauhtia (enkä jäänyt jumiin...:D) ja sillä taisi olla hauskaa, kun katsoin ihan avuttomana kun Aki hävisi tunneliin!
Ja kyllä - tämän reissun jälkeen mulla oli pää ihan pyörällä. Siinä olikin huvipuistoilua yhdelle kertaa ihan tarpeeks ! 

Nyt saatte vuorostaan virittäytyä merisiin tunnelmiin, koska SeaLife !

NEMO !

RAUSKU !

Tää oli siisti ! Tämmönen käytävä, jossa nää kalat ja muut merenelävät uiskentelee yläpuolella. Vähä siistejä kaikki isot hait ja rauskut oli ! 

MEDUUSOITA ! siinä altaassa oli tommoenen pinkki valojutska, ei ne oikeesti pinkkejä oo:)

Ja tää yks tyttö tässä, joka on teille ehkä "tuntemattomampi" - tällä tarkoitan siis sitä, ettei oo ollu ennen missää kuvaa hänestä:) - on siis Ilona, jota pääsin näkee taas kerran vuoteen ! Se asuu tuolla etelässä. Me ollaan varmaan yli 5 vuotta sitten ruvettu kirjekavereiks ja kyllä me monta vuotta kirjotettiinki, kunnes tuli Facebook ja tää meidän kirjekulttuuri on vähän rappiolla nyt... kun löyty helpompi viestintäväline. :D Mut kyl me yritetään kirjottaa ainaki yhet kirjeet vuoteen molemmat, että pidettäs ees näön vuoks tätä häviävää "kansanperinnettä" yllä ! :D Oli hyvä idea nähdä Helsingissä tuolla Lintsillä ja Merimaailmassa, nii oli jotain järkevää tekemistäkin juttelun lomassa. :) 

Tän jälkee mun eno sai houkuteltua minut ja jopa äidin (se on vielä pahempi kun minä:D) yhteen "laitteeseen", joka oli tosin ilmainen. Jos joku on käynny, niin se oli Panoraama. Se nousee vaan hitaasti ylös ja pyörii siellä muutaman kierroksen hiljaa ympäri. Siinä ehtii nähdä vähän tätä meidän pääkaupunkia ympäriinsä ja Linnanmäen aluetta kokonaisuudessaan. Onneks lähin, yllätyin kyllä itekkin ku löysin itteni sieltä !

Eli tuolla taustalla näkyy kyseinen torni ! 

Eli tämmöstä maisemaa ihan mahtavassa säässä ! Tää mun kamera on siis Canon IXUS 230 HS. Jonkinlaista esittelyä/kuvaa kyseisestä kuvanräpsijästä löytyy täältä jos kiinnostaa. Värinä mulla on toi violetti. Mut kyseessä on omasta mielestäni hyvin varusteltu perinteinen digikamera. Sain sen vuos sitten ja olin ihan innoissani, kun se otti niin tarkkoja kuvia ja zoomasikin ihan älyttömän kauas ! Tietenkin järkkäri ois paras kamera ihan kuvaamiseen, mutta kyllä nää mun kuvailut hoituu ihan tuollakin. Ja musta se on oikeesti tosi hyvä kamera hyvässä koossa ! Menee taskussakin, ei tarvii isoja kantolaukkuja. Muutenkin oon aina millon missäkin menossa ja yleensä mulla kamera on kuitenkin mukana, niin toi on helppo kuljetettava tälläselle luuhakkeellekin! :D
Ja ottaa yllättävän hyviä kuvia epämääräisessä/hämärässä valaistuksessa. Noi Merimaailman kuvatkin oli kohtuullisen tarkkoja kun ottaa huomioon sisätilan hämäryyden, akvaarioiden valot ja veden taittumiset ja muut tälläset pilkunviilaukset ! Ja ihan parasta mun mielestä siinä oli, kun siihen saa jatkuvan sarjakuvauksen. Yleensä mä en ikinä ehi ja kohta se kuvattaja menikin jo. Nää mun kaverit, lemmikit ja minä itekkin oon niin vauhdikas häseltäjä, että tuli ihan tarpeeseen... ja se zoomi! ihan huippu, rakastan sitä:) ja siihen saa kivoja säätöjä tosi helposti ja ilman säätämistäkin, Marin kameran kanssa menee hermot kun sitä pitää säätää niin hirveesti ! Mut nytmä voin kuvailla Marin järkkärilläkin välillä, tekeehän se erityislaatusia kuvia. Ja blogin puolella on todella suuri osa otettu kännykällä. Sekin pystyy yllättävän hyviin kuviin etenkin ulkona. Mun oikee kamerakin pystyy tosi hyvälaatusiin kuviin sisällä ja ulkona - eikös nuo hyviä kuvia ole, kysymys heitetty ilmaan etenkin teille järkkäri-ihmisille ! :) 

Riksu ja Jojo-kisu tuli hyvin toimeen keskenään ! Jojo on seurallinen kissaks ja tosi söpö, se tulee heti silitettäväks ja puskee ja kehrää kauheena. Ekaks se tarkkaili vähän matkan päästä Ricoa ja se oli tosi epäilyttävä - ei se aina niin mene, että koira tekee kissalle jotain ! Kissat on just pahimpia, monesti ollu juttuja, miten kissa on repiny koiralta silmät päästä. Ei niitä kahta voinu jättää hetkekskään kahestaan, mutta onneks seuraavana päivänä Jojo ei enää välittäny Riksusta pätkääkään. Oikeastaan se ei ollut sisälläkään. Rico on niin helppo reissaaja, kun se sopeutuu äkkiä, vaikka se joutuikin olemaan kiinni. Ja se ei välitä kissoista. Oikeastaan se on niitten kamu ! Kämpilläkin se heilutti naapurin kissalle häntää, kun se tuli puskemaan. :D varmaan se on tottunu pentuna kissan hajuun, koska Ricon kasvattajalla oli kissa ja siellä se meni koirien seassa ja välillä hivuttautui vähän ylemmäs omaan ylhäiseen rauhaansa pikkusista telmivistä koiranpennuista. Ei kai siihen muutakaan selitystä keksi. :D 

Oli ihan mukava neljän päivän loma ! Oliko teillä? Vaikka onhan se aina niin, että kun lähtee tonne Helsingin maisemiin, niin meinaa tulla pienimuotonen kulttuurisokki ja sitkun mennee huastelemmaan jollekin paikalliselle, niin sitten tuleekin vastaan kielimuuri ! Joomoivaan, minä ja äiti oltiin kaupassa ja kysyttiin myyjältä, semmoselta nuorelta juipilta, et mistäs löytys korppujauhoja ja sehän neuvo. Äiti tuumas: "Joo myö oltiinkin sinne päen mänössä." Venähti siinä jätkällä naama vähä pitkäks ja sille piti toistaa ja siltikään se ei näyttäny ymmärtäneen, mut tuli kuitenkin hetken hölmistyneenä palloiltuaan neuvomaan. Sillon me molemmat mietittiin, että onko sillä huono kuulo vai kuullunymmärtämisessä vikaa, mut myöhemmin ruokapöydässä tajuttiin, että hei! Se ei tainnu ihan oikeesti ymmärtää sanaakaan! Kyllä me sitten naurettiinkin... voi raukkaa, tuli kielimuuri kun savonmurteella tultiin huastelemmaan... mut niinhän se on, että savolaisen kanssa keskustellessa voi toisinaan olla vastuu kuulijalla ! Annakin nauro meille viime viikon keskiviikkona kun oltiin lähössä suunnistaa, et pysyykö savon tyttösillä kartta oikeinpäin. Mehän vastattiin tomerasti: "Toisinaan." Anna oli maininnu tästä kotonaankin ja siellä ne oli vedet silmissä meille nauranu... onhan se mukava, kun saa kertoo Keski-Suomen eteläpäässä tosielämän savolaisvitsejä ! Mut ei sen puolee, oon mäki välistä nii reilu Annalle, et sallittakoon ! :D

Hyviä viimesiä viikkoja kaikille, viimesiä viedään ja kohta loppuu ! Ottakaa hirvee loppukiri opiskeluun, ottakaa tavotteeks päästä kaikki kurssit läpi ja petrata numeroita (ei muuten ois hullumpi neuvo itselleenkään.... mee roskiin matikka!:D)

yseille: aaamujaaa, kohta on ohi pakkokoulu - tää ei varmaa hirveesti lohduta, mut sitten se opiskelu vasta alkaa ! ja abit- pari viikkoo ja ootte ylitse oppineita, jaksakaa vielä pari viikkoo kaikki ihanat lukijat tai sattumalta tänne eksyneet ! Kohta alkaaa loma ja saatte luvan kanssa hetkeks unohtaa kaiken (mulla on siihen toisinaan omat luvat!) ! ♥

- Heidi :)