Ruudun takana kirjottelee vuorostaan Heidi omasta helatorstain pikalomastaan. Olin siis porukoiden ja ukin kanssa tuolla etelässä enon luona Nurmijärvellä. Siellä pukkas jo hiirenkorvaa menomatkalla, mutta jo yhden vuorokauden aikana puut puhkesivat isompaan lehteen. Parin vuorokauden päästä noista olisi saanut jo vähän laihahkon vastan tehtyä!:) Ja alimmaisessa kuvassa me käveltiin Ricon kanssa auringonlaskuun:) ♥
Me käydään oikeastaan melkein joka vuosi helatorstain aikaan siellä, kun muuhun aikaan vuodesta me ei oikein ehditä. Ollaan niin kiireistä porukkaa muihin aikoihin vuodesta (tai ehkä me nytkin ollaan, mutta tässä vaiheessa vuotta ei ole kisakautta eikä muita menoja jotka rajoittaisivat:D) Mutta itse asiassa en kyllä "lomaillut" päivääkään, koska tein joka päivä kaks treeniä. Mulle se on kuitenkin silti loma ! Kesälläkin Lapin reissut on pikemminkin Lapin leirejä, mitä nyt treenien välissä höntsään, jos en oo menossa jossain muualla !
Etelässä oli itse asiassa jo kesä. Luonto vihersi ja lämpötila oli paria kymmentä astetta. T-paitakelit siellä oli ja nautin niistä kyllä täysin siemauksin, koska meillä kotona on vielä melko kaljuja puita.... ja kylmä. Vaikka alkuviikosta olikin lämpimiä kelejä, minä viluisena tarvitsin vielä lapaset pyöräillessä! Otinhan minä ne tomerana tyttönä mukaan tällekin reissulle, mutta tajusinkin juuri, että nehän jäivät auton peräkontin pohjalle. Niille ei siis ollut sattuneesta syystä käyttöä!:) Koko reissulla ei satanut, arska paisteli koko ajan ja iltalenkit olivat parhaita, kun sai juoksennella kauniissa ilta-auringossa - ja lähinnä sen takia, koska löysin mukavia hiekkateitä ja polkuja vähän sivummalta asfalttiteistä (joita on joka paikassa...) ja tuli sellainen tunne, kuin olisi kotona juossut. Paitsi että kun vilkaisi vähän taakseen, niin näki talorykelmiä ja kotona aiheellinen pelko on joutua jonkin elukan suupalaksi, mutta pikkuvikoja semmoset. Loppujen lopuksi asfaltilla juokseminen jäi melko vähäiseksi. Melko monet urheilijat/paljon juoksevat välttävät mielellään asfaltteja, koska ne eivät anna yhtään periksi jalan alla ja jalka rasittuu paljon enemmän mitä pehmeällä alustalla juostaessa. Ja jalkavaivat yleistyvät, kun jalka tärähtelee luonnottoman tasaisella tiellä. Eihän siinä tarvitse edes eteensä katsoa, kun tietää jo miten se maasto myötäilee! :D
Tässä yksi havainnollistava kuva näistä minun iltalenkkeilyistä. Mietin kyllä, että "niin mikä tiiviisti täyteen rakennettu pääkaupunkiseutu?" kun kirmailin tuolla. Voi noita kaapunkilaisia, kun joutuvat maan alle jo rakentamaan kun eivät mahu! Kyllä vähäks aikaa loppus tilanahtaus ja mahtusivat maan pinnalle, kun pari kerrostaloo ja muutaman pilvenpiirtäjän tollekin läntille lätäsis! Vaikka sinänsä on mukavaa, että pääkaupunkiseudultakin löytyy kuitenkin vielä tällaisia luontopilkkuja ja vähän maaseudun tuntua. Kuitenkin minäkin tyttönä maalaispitäjästä tunsin hetken olevani lenkillä kotimaisemissa! Se on jo edistystä Etelä-Suomessa! Toisaalta mitä tällaista turmelemaan, rakentakaa vaan sinne maan alle.... :D
Me käytii tollasessa Angry Birds- ulkopuistossa Espoossa (tai ainakin jossain siellä... jos olin kartalla!) Se oli siis ihan ilmainen ja se oli rakennettu kerrostaloalueen pihaan ikään kuin erikoisemmaksi leikkipuistoksi. Olikin siellä lapsiakin kun pippoo.... :D
.... ja enhän minäkään loppujen lopuks pysyny poissa omantasoisestani seurasta !
Tässä on havaittavissa selvä jakautuminen: vasemmalla oon suurin piirtein normaali (ja Rico kans! Yleensä joka kuvasta on tunnistettavissa ainakin sen takapää jos ei muuta...), mutta tossa oikeessa kuvassa mä sit lasken liukumäkee siellä lasten kanssa! Kyllästyin normaalina olemiseen, se oli tylsää! Löysin omantasoistani toimintaa ja sisäisen lapseni! Tai mikähän sisäinen se on, jos se näkyy ulkoisesti.... mutta meikä ihan innoissaan ilmeestä päätellen ! harmi vaa ettei toi liukumäki luistanu kovin hyvin, kun jäin jumiin... onneks kukaa lapsi ei tullu päälle ! ja onneks kukaa ei tunne mua tuolla, niin voin touhuta ihan mitä haluan ! :D:D mut pakko kyllä mainita heti (ennen kuin joku muu asian ehkä huomanut ehtii kommentoida...) että ihan kun mä en muulloin minut tuntevien ihmisten läsnäollessa touhuais omiani ! mua ei useinkaan etukäteen hävetä.... jälkikäteen sitten, jos silloinkaan. :)
Nyt saatte samaistua vähän huvipuistotunnelmiin, koska Linnanmäki !
(vaikka mä oon kyllä aika surkeeta seuraa huvipuistossa, koska mä en lähde vapaaehtoisesti mihinkään, mua saa houkutella monta tuntia ja sittenkään todennäköisesti en lähde!)
Itse en tosiaan käynyt yhdessäkään kuvissa esiintyvistä laitteista, koska mun pää ei oikeesti kestä ! Mulle tulee huono olo jo siitä, kun katson jonkin laitteen pyörimistä. :D Oon ihan surkee huvipuistoon lähtijä. Paitsi kävin mä yhdessä laitteessa! Tai en tiedä täyttääkö se "laitteen" määritelmää, koska siinä sai kävellä ihan omin jaloin. Sillä perusteella mä loppujen lopuksi suostuinkin lähtemään, mutta silti en-niin-vapaaehtoisesti vaan puoliväkisin. Aki halusi sinne, mutta sen kaveri ei halunnut lähteä. Niinpä minä jouduin Akin kanssa sinne (ilmeisesti minun piti olla jonkin sortin huoltaja, mutta siitä oli kyllä huoltaminen kaukana!) Itse asiassa Aki oli se, joka joutui komentamaan minua oikeaan suuntaan...
Tämä kyseinen hökötin oli siis Vekkula. Mietin kyllä monta kertaa, että mihin sitä tulikin lähdettyä. Aluksi se olikin ihan mukava - mutta sitten tuli huone joka oli vinossa, heilui ja tärisi! Siellä oli tosi hankala liikkua ja meinasin murskata itseni ja Akin niitä aitoja vasten, mitä pitkin piti mennä. Ja tuli ihan hirveä olo! Kun pääsin pois sieltä, kävelin hetken seiniä pitkin kun Aki oli jo menossa pää kolmantena jalkana seuraavaan.... ja sitten vielä sellainen hypnotisointiefekti, joka pyöri ja pyöri kuin teleportissa, lattia tärisi ja enhän minä pystynyt edes pitämään silmiä auki, kun tuntui että alan pyöriä itsekin ! kävelin sitten silmät kiinni sen läpi... :D
Niin, olihan siellä vielä sellainen pyörivä juttu, joka muistutti pikemminkin hamsterin juoksupyörää... Meinasin siinäkin kaatua kyljelleni... :) ja liikkuvat portaat, jotka kyllä skippasin ja kävelin ihan perinteisiä, liikkumattomia portaita. Ja loppuhuipennuksena tää mun bravuuri - liukumäki! Luulin, että se on ihan kamala ja kaduin jo varmaan ties kuinka monennen kerran että mihin sitä tuli lähdettyä, mutta ei se ollutkaan hirveä, selvisin ihan hengissä alas ! Siinä oli ihminen antamassa maton, joka kovensi vauhtia (enkä jäänyt jumiin...:D) ja sillä taisi olla hauskaa, kun katsoin ihan avuttomana kun Aki hävisi tunneliin!
Ja kyllä - tämän reissun jälkeen mulla oli pää ihan pyörällä. Siinä olikin huvipuistoilua yhdelle kertaa ihan tarpeeks !
Nyt saatte vuorostaan virittäytyä merisiin tunnelmiin, koska SeaLife !
Ja tää yks tyttö tässä, joka on teille ehkä "tuntemattomampi" - tällä tarkoitan siis sitä, ettei oo ollu ennen missää kuvaa hänestä:) - on siis Ilona, jota pääsin näkee taas kerran vuoteen ! Se asuu tuolla etelässä. Me ollaan varmaan yli 5 vuotta sitten ruvettu kirjekavereiks ja kyllä me monta vuotta kirjotettiinki, kunnes tuli Facebook ja tää meidän kirjekulttuuri on vähän rappiolla nyt... kun löyty helpompi viestintäväline. :D Mut kyl me yritetään kirjottaa ainaki yhet kirjeet vuoteen molemmat, että pidettäs ees näön vuoks tätä häviävää "kansanperinnettä" yllä ! :D Oli hyvä idea nähdä Helsingissä tuolla Lintsillä ja Merimaailmassa, nii oli jotain järkevää tekemistäkin juttelun lomassa. :)
Tän jälkee mun eno sai houkuteltua minut ja jopa äidin (se on vielä pahempi kun minä:D) yhteen "laitteeseen", joka oli tosin ilmainen. Jos joku on käynny, niin se oli Panoraama. Se nousee vaan hitaasti ylös ja pyörii siellä muutaman kierroksen hiljaa ympäri. Siinä ehtii nähdä vähän tätä meidän pääkaupunkia ympäriinsä ja Linnanmäen aluetta kokonaisuudessaan. Onneks lähin, yllätyin kyllä itekkin ku löysin itteni sieltä !
Eli tämmöstä maisemaa ihan mahtavassa säässä ! Tää mun kamera on siis Canon IXUS 230 HS. Jonkinlaista esittelyä/kuvaa kyseisestä kuvanräpsijästä löytyy täältä jos kiinnostaa. Värinä mulla on toi violetti. Mut kyseessä on omasta mielestäni hyvin varusteltu perinteinen digikamera. Sain sen vuos sitten ja olin ihan innoissani, kun se otti niin tarkkoja kuvia ja zoomasikin ihan älyttömän kauas ! Tietenkin järkkäri ois paras kamera ihan kuvaamiseen, mutta kyllä nää mun kuvailut hoituu ihan tuollakin. Ja musta se on oikeesti tosi hyvä kamera hyvässä koossa ! Menee taskussakin, ei tarvii isoja kantolaukkuja. Muutenkin oon aina millon missäkin menossa ja yleensä mulla kamera on kuitenkin mukana, niin toi on helppo kuljetettava tälläselle luuhakkeellekin! :D
Ja ottaa yllättävän hyviä kuvia epämääräisessä/hämärässä valaistuksessa. Noi Merimaailman kuvatkin oli kohtuullisen tarkkoja kun ottaa huomioon sisätilan hämäryyden, akvaarioiden valot ja veden taittumiset ja muut tälläset pilkunviilaukset ! Ja ihan parasta mun mielestä siinä oli, kun siihen saa jatkuvan sarjakuvauksen. Yleensä mä en ikinä ehi ja kohta se kuvattaja menikin jo. Nää mun kaverit, lemmikit ja minä itekkin oon niin vauhdikas häseltäjä, että tuli ihan tarpeeseen... ja se zoomi! ihan huippu, rakastan sitä:) ja siihen saa kivoja säätöjä tosi helposti ja ilman säätämistäkin, Marin kameran kanssa menee hermot kun sitä pitää säätää niin hirveesti ! Mut nytmä voin kuvailla Marin järkkärilläkin välillä, tekeehän se erityislaatusia kuvia. Ja blogin puolella on todella suuri osa otettu kännykällä. Sekin pystyy yllättävän hyviin kuviin etenkin ulkona. Mun oikee kamerakin pystyy tosi hyvälaatusiin kuviin sisällä ja ulkona - eikös nuo hyviä kuvia ole, kysymys heitetty ilmaan etenkin teille järkkäri-ihmisille ! :)
Riksu ja Jojo-kisu tuli hyvin toimeen keskenään ! Jojo on seurallinen kissaks ja tosi söpö, se tulee heti silitettäväks ja puskee ja kehrää kauheena. Ekaks se tarkkaili vähän matkan päästä Ricoa ja se oli tosi epäilyttävä - ei se aina niin mene, että koira tekee kissalle jotain ! Kissat on just pahimpia, monesti ollu juttuja, miten kissa on repiny koiralta silmät päästä. Ei niitä kahta voinu jättää hetkekskään kahestaan, mutta onneks seuraavana päivänä Jojo ei enää välittäny Riksusta pätkääkään. Oikeastaan se ei ollut sisälläkään. Rico on niin helppo reissaaja, kun se sopeutuu äkkiä, vaikka se joutuikin olemaan kiinni. Ja se ei välitä kissoista. Oikeastaan se on niitten kamu ! Kämpilläkin se heilutti naapurin kissalle häntää, kun se tuli puskemaan. :D varmaan se on tottunu pentuna kissan hajuun, koska Ricon kasvattajalla oli kissa ja siellä se meni koirien seassa ja välillä hivuttautui vähän ylemmäs omaan ylhäiseen rauhaansa pikkusista telmivistä koiranpennuista. Ei kai siihen muutakaan selitystä keksi. :D
Oli ihan mukava neljän päivän loma ! Oliko teillä? Vaikka onhan se aina niin, että kun lähtee tonne Helsingin maisemiin, niin meinaa tulla pienimuotonen kulttuurisokki ja sitkun mennee huastelemmaan jollekin paikalliselle, niin sitten tuleekin vastaan kielimuuri ! Joomoivaan, minä ja äiti oltiin kaupassa ja kysyttiin myyjältä, semmoselta nuorelta juipilta, et mistäs löytys korppujauhoja ja sehän neuvo. Äiti tuumas: "Joo myö oltiinkin sinne päen mänössä." Venähti siinä jätkällä naama vähä pitkäks ja sille piti toistaa ja siltikään se ei näyttäny ymmärtäneen, mut tuli kuitenkin hetken hölmistyneenä palloiltuaan neuvomaan. Sillon me molemmat mietittiin, että onko sillä huono kuulo vai kuullunymmärtämisessä vikaa, mut myöhemmin ruokapöydässä tajuttiin, että hei! Se ei tainnu ihan oikeesti ymmärtää sanaakaan! Kyllä me sitten naurettiinkin... voi raukkaa, tuli kielimuuri kun savonmurteella tultiin huastelemmaan... mut niinhän se on, että savolaisen kanssa keskustellessa voi toisinaan olla vastuu kuulijalla ! Annakin nauro meille viime viikon keskiviikkona kun oltiin lähössä suunnistaa, et pysyykö savon tyttösillä kartta oikeinpäin. Mehän vastattiin tomerasti: "Toisinaan." Anna oli maininnu tästä kotonaankin ja siellä ne oli vedet silmissä meille nauranu... onhan se mukava, kun saa kertoo Keski-Suomen eteläpäässä tosielämän savolaisvitsejä ! Mut ei sen puolee, oon mäki välistä nii reilu Annalle, et sallittakoon ! :D
Niin, olihan siellä vielä sellainen pyörivä juttu, joka muistutti pikemminkin hamsterin juoksupyörää... Meinasin siinäkin kaatua kyljelleni... :) ja liikkuvat portaat, jotka kyllä skippasin ja kävelin ihan perinteisiä, liikkumattomia portaita. Ja loppuhuipennuksena tää mun bravuuri - liukumäki! Luulin, että se on ihan kamala ja kaduin jo varmaan ties kuinka monennen kerran että mihin sitä tuli lähdettyä, mutta ei se ollutkaan hirveä, selvisin ihan hengissä alas ! Siinä oli ihminen antamassa maton, joka kovensi vauhtia (enkä jäänyt jumiin...:D) ja sillä taisi olla hauskaa, kun katsoin ihan avuttomana kun Aki hävisi tunneliin!
Ja kyllä - tämän reissun jälkeen mulla oli pää ihan pyörällä. Siinä olikin huvipuistoilua yhdelle kertaa ihan tarpeeks !
Nyt saatte vuorostaan virittäytyä merisiin tunnelmiin, koska SeaLife !
 |
| NEMO ! |
 |
| RAUSKU ! |
 |
| Tää oli siisti ! Tämmönen käytävä, jossa nää kalat ja muut merenelävät uiskentelee yläpuolella. Vähä siistejä kaikki isot hait ja rauskut oli ! |
 |
| MEDUUSOITA ! siinä altaassa oli tommoenen pinkki valojutska, ei ne oikeesti pinkkejä oo:) |
Ja tää yks tyttö tässä, joka on teille ehkä "tuntemattomampi" - tällä tarkoitan siis sitä, ettei oo ollu ennen missää kuvaa hänestä:) - on siis Ilona, jota pääsin näkee taas kerran vuoteen ! Se asuu tuolla etelässä. Me ollaan varmaan yli 5 vuotta sitten ruvettu kirjekavereiks ja kyllä me monta vuotta kirjotettiinki, kunnes tuli Facebook ja tää meidän kirjekulttuuri on vähän rappiolla nyt... kun löyty helpompi viestintäväline. :D Mut kyl me yritetään kirjottaa ainaki yhet kirjeet vuoteen molemmat, että pidettäs ees näön vuoks tätä häviävää "kansanperinnettä" yllä ! :D Oli hyvä idea nähdä Helsingissä tuolla Lintsillä ja Merimaailmassa, nii oli jotain järkevää tekemistäkin juttelun lomassa. :)
Tän jälkee mun eno sai houkuteltua minut ja jopa äidin (se on vielä pahempi kun minä:D) yhteen "laitteeseen", joka oli tosin ilmainen. Jos joku on käynny, niin se oli Panoraama. Se nousee vaan hitaasti ylös ja pyörii siellä muutaman kierroksen hiljaa ympäri. Siinä ehtii nähdä vähän tätä meidän pääkaupunkia ympäriinsä ja Linnanmäen aluetta kokonaisuudessaan. Onneks lähin, yllätyin kyllä itekkin ku löysin itteni sieltä !
 |
| Eli tuolla taustalla näkyy kyseinen torni ! |
Eli tämmöstä maisemaa ihan mahtavassa säässä ! Tää mun kamera on siis Canon IXUS 230 HS. Jonkinlaista esittelyä/kuvaa kyseisestä kuvanräpsijästä löytyy täältä jos kiinnostaa. Värinä mulla on toi violetti. Mut kyseessä on omasta mielestäni hyvin varusteltu perinteinen digikamera. Sain sen vuos sitten ja olin ihan innoissani, kun se otti niin tarkkoja kuvia ja zoomasikin ihan älyttömän kauas ! Tietenkin järkkäri ois paras kamera ihan kuvaamiseen, mutta kyllä nää mun kuvailut hoituu ihan tuollakin. Ja musta se on oikeesti tosi hyvä kamera hyvässä koossa ! Menee taskussakin, ei tarvii isoja kantolaukkuja. Muutenkin oon aina millon missäkin menossa ja yleensä mulla kamera on kuitenkin mukana, niin toi on helppo kuljetettava tälläselle luuhakkeellekin! :D
Ja ottaa yllättävän hyviä kuvia epämääräisessä/hämärässä valaistuksessa. Noi Merimaailman kuvatkin oli kohtuullisen tarkkoja kun ottaa huomioon sisätilan hämäryyden, akvaarioiden valot ja veden taittumiset ja muut tälläset pilkunviilaukset ! Ja ihan parasta mun mielestä siinä oli, kun siihen saa jatkuvan sarjakuvauksen. Yleensä mä en ikinä ehi ja kohta se kuvattaja menikin jo. Nää mun kaverit, lemmikit ja minä itekkin oon niin vauhdikas häseltäjä, että tuli ihan tarpeeseen... ja se zoomi! ihan huippu, rakastan sitä:) ja siihen saa kivoja säätöjä tosi helposti ja ilman säätämistäkin, Marin kameran kanssa menee hermot kun sitä pitää säätää niin hirveesti ! Mut nytmä voin kuvailla Marin järkkärilläkin välillä, tekeehän se erityislaatusia kuvia. Ja blogin puolella on todella suuri osa otettu kännykällä. Sekin pystyy yllättävän hyviin kuviin etenkin ulkona. Mun oikee kamerakin pystyy tosi hyvälaatusiin kuviin sisällä ja ulkona - eikös nuo hyviä kuvia ole, kysymys heitetty ilmaan etenkin teille järkkäri-ihmisille ! :) 
Riksu ja Jojo-kisu tuli hyvin toimeen keskenään ! Jojo on seurallinen kissaks ja tosi söpö, se tulee heti silitettäväks ja puskee ja kehrää kauheena. Ekaks se tarkkaili vähän matkan päästä Ricoa ja se oli tosi epäilyttävä - ei se aina niin mene, että koira tekee kissalle jotain ! Kissat on just pahimpia, monesti ollu juttuja, miten kissa on repiny koiralta silmät päästä. Ei niitä kahta voinu jättää hetkekskään kahestaan, mutta onneks seuraavana päivänä Jojo ei enää välittäny Riksusta pätkääkään. Oikeastaan se ei ollut sisälläkään. Rico on niin helppo reissaaja, kun se sopeutuu äkkiä, vaikka se joutuikin olemaan kiinni. Ja se ei välitä kissoista. Oikeastaan se on niitten kamu ! Kämpilläkin se heilutti naapurin kissalle häntää, kun se tuli puskemaan. :D varmaan se on tottunu pentuna kissan hajuun, koska Ricon kasvattajalla oli kissa ja siellä se meni koirien seassa ja välillä hivuttautui vähän ylemmäs omaan ylhäiseen rauhaansa pikkusista telmivistä koiranpennuista. Ei kai siihen muutakaan selitystä keksi. :D
Oli ihan mukava neljän päivän loma ! Oliko teillä? Vaikka onhan se aina niin, että kun lähtee tonne Helsingin maisemiin, niin meinaa tulla pienimuotonen kulttuurisokki ja sitkun mennee huastelemmaan jollekin paikalliselle, niin sitten tuleekin vastaan kielimuuri ! Joomoivaan, minä ja äiti oltiin kaupassa ja kysyttiin myyjältä, semmoselta nuorelta juipilta, et mistäs löytys korppujauhoja ja sehän neuvo. Äiti tuumas: "Joo myö oltiinkin sinne päen mänössä." Venähti siinä jätkällä naama vähä pitkäks ja sille piti toistaa ja siltikään se ei näyttäny ymmärtäneen, mut tuli kuitenkin hetken hölmistyneenä palloiltuaan neuvomaan. Sillon me molemmat mietittiin, että onko sillä huono kuulo vai kuullunymmärtämisessä vikaa, mut myöhemmin ruokapöydässä tajuttiin, että hei! Se ei tainnu ihan oikeesti ymmärtää sanaakaan! Kyllä me sitten naurettiinkin... voi raukkaa, tuli kielimuuri kun savonmurteella tultiin huastelemmaan... mut niinhän se on, että savolaisen kanssa keskustellessa voi toisinaan olla vastuu kuulijalla ! Annakin nauro meille viime viikon keskiviikkona kun oltiin lähössä suunnistaa, et pysyykö savon tyttösillä kartta oikeinpäin. Mehän vastattiin tomerasti: "Toisinaan." Anna oli maininnu tästä kotonaankin ja siellä ne oli vedet silmissä meille nauranu... onhan se mukava, kun saa kertoo Keski-Suomen eteläpäässä tosielämän savolaisvitsejä ! Mut ei sen puolee, oon mäki välistä nii reilu Annalle, et sallittakoon ! :D
Hyviä viimesiä viikkoja kaikille, viimesiä viedään ja kohta loppuu ! Ottakaa hirvee loppukiri opiskeluun, ottakaa tavotteeks päästä kaikki kurssit läpi ja petrata numeroita (ei muuten ois hullumpi neuvo itselleenkään.... mee roskiin matikka!:D)
yseille: aaamujaaa, kohta on ohi pakkokoulu - tää ei varmaa hirveesti lohduta, mut sitten se opiskelu vasta alkaa ! ja abit- pari viikkoo ja ootte ylitse oppineita, jaksakaa vielä pari viikkoo kaikki ihanat lukijat tai sattumalta tänne eksyneet ! Kohta alkaaa loma ja saatte luvan kanssa hetkeks unohtaa kaiken (mulla on siihen toisinaan omat luvat!) ! ♥
- Heidi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti