Mut tosiaan viime keskiviikko oli varmaan kiireisin pitkään aikaan, koska meillä ei ollu linjan treenejä kun maanantaina, sillä Antti oli leirillä. Me ei haluttu herätä huvin vuoks seittämältä tekee treeniä kaheksalta, kun ei oo pakko - joten siis nukuttiin pitempään ja mentiin molemmat rullahiihtää vähä eri aikoihin päivällä.
Heidi heräs kymmeneltä ja meni puol yhekstoista syömään ala-asteelaisten kanssa (se ei mainannu mahtua ruokalaan... :D) ja Mari oli tunnilla, ja se meni ihan oikeella ruokailuvuorolla. Heidi lähti sillon tekee treenin, kun Mari oli vielä syömässä. Haettiin edellisenä päivänä Annalta sauvat Marille, kun Mari oli viisas ja ei ottanu vapaan sauvoja mukaan... halus vähentää kantamista torstaina, kun lähettiin kotiin koska perjantaina alko leiri. Ne oli sit kotona valmiina. Sit kävikin niin, että se oiski tarvinnu ne... ja olikin oikee ongelma, kun Veerakin lähti leirille ja sillä ois ollu just sopivan mittaset sauvat ja Heidi tartti omat sauvansa ite. No, Annalla oli sit sopivan mittaset pertsan sauvat, niin tääki ongelma ratkes (vaikka Mari ois voinu ottaa Heidin sauvat, koska se oli hidas....) mut piti varautua siihen, että oltas oltu samaan aikaan baanalla ;)
Mut tosiaan, tosi vaikee oli tehä treeni tollee keskellä päivää, koska tulee koko ajan kamala kiire, kun piti joutua tunneille. Parempi vaan, että se reeni on just sillon klo 8:00 ja sitten se on tehty ja päivällä voi ihan rauhassa olla koulussa (kämpillä siis :D) ja illalla tehhä tarvittaessa toisen reenin. Ei oo niin hoppu kokoajan!
Kuviksen tunnilla Heidi oli Ritskan maastossa tekemässä maataideteosta, jonka teossa tuli tosi kuuma kun piti kykkiä pää alaspäin ja kerätä siihen materiaalia maastosta..
(Heidi laittelee kuvaa myöhemmin, koska se ei halua paljastaa upeaa mestariteosta vielä :DDDDD)
Sit Heidi oli hirveellä kiireellä menny kämpille vaihtaa vaatteet ja syömään koululle, jonka jälkeen se meni jatkamaan sitä työtä, että sais sen pois päiväjärjestyksestä. Mari jäi kirjottamaan seuran sivuille yleisurheilutuloksia, joita Heidi myös illalla luetteli Marille ruokapöydästä käsin, että se sai ne sen illan nimissä kirjotettua ja julkastua.
Käytiin palauttamassa sauvat omistajalleen ja hakemassa liput matkahuollosta kotimatkaan, ja illasta mentiin vielä salille, joten sanosko että ei ollu tylsä päivä! No, me on valitettu että on tylsää kun ei oo tarpeeks tekemistä, joten ei pitäs valittaa!
Tehtiin ennen salille menoa alkuverkka juosten ja siinä samassa kiihdytyksiä ylämäkeen. Kun oltiin muutaman kerran starttailtu, niin tie alko näyttää tältä... Naurettiin ainaki, hirveet jamitusjäljet! Menty ihan lintassa :D
Meillä oli sit ihan hirveesti tavaraa taas raahattavana, vaikka ihan oikeesti yrittää pakata vaan tarpeellisen, koska tietää, että joutuu kulettamaan kaikki leirikamat satakunta kilometriä kotiin ennen kuin on edes päässy leiripaikkaan. Eli siis ei mielellään pakkaa ihan älyttömästi ylimäärästä vaan miettii ihan oikeesti, et mitä tarvii. Onhan siellä aina pari ylimäärästä paitaa tms, mut tällä reissulla oli tosi vähän semmosta mukana, mitä ei tarvinnu. Kaikki oli kyllä melkeempä käytössä.
No, lohduttautukaa linja-autokuskit, talvella meillä on noiden rullasuksien tilalla monta kertaa pidemmät oikeet sukset.... :D
Heidin piti ettiä kuviksen työtä varten kuvia jostain maisemasta/paikasta, jossa näkee maiseman muutoksen. Tai siis oli muitaki vaihtoehtoja, mut Heidi halus tehä tommosen ku arveli kuvia löytyvän. Se päätti ettiä kuvia vanhoista valokuva-albumeista sen mummolasta, tyhjästä tontista talon rakentamisprosessiin ja siitä välimuotoja ja sitten se kuvas nykyhetken, eli miltä se näyttää nyt. Tosi kiva työ oikeestaan, vaik on siinä vielä tekemistä:) Oli tosi kivaa selailla niinkin vanhoja kuvia, millon ei oo ite ees vielä syntyny tai on ite ollu ihan pieni. Tosi kiva et sellasia kuviakin on tallessa vaikka elettiinkin filmikamera-aikaa ja kuvien teettäminen oli kallista ja kuvan ottaminen vähän hankalampaa. Löyty pari sellasta kuvaa, jotka ei liittyny aiheeseen, mutta jotka halusin ottaa talteen. Nää on sit siltä filmikamera-ajalta :)
Ylempi kuva: Kuva vuosimallia nollakaks, Heidityttösen 6vee synttäribileet oli 8.kesäkuuta ja oon niin partyfiiliksellä tässä kuvassa! Huomaa miten paljo oon aina tykänny mekoista ja kukkakimppu käessä tällättynä olemisesta kuvassa! Hiuksetkin on aina ollu viimesen päälle (nimim. periytyneet hiuspyörteet on ihania♥). Selitinki vanhojen tansseista jotai Emmille ja Veeralle, mutta totesin ettei Heidi ja röyhelö sovi samaan lauseeseen tai se kuulostaa ainakin tosi oudolta. No, tämmönen mä oon aina ollu, mekot on lentäny heti kuvauksen jälkeen... :) olin kuulema jo 2v valittanu, että "nää röyhelöt kutittaa, en voi pitää tätä päällä, haluan tän pois..." äitiraukka yrittäny saaha kuvan hieno pitsimekko päällä niin meikä vaan inttäny ja repiny melkein kappaleiks koko hörhelön... :D kaikki tämmöset juhlakuvat on tosi nättejä aina, nykyään on oppinu kuitenki sietämään itselle epänormaaleja vaatteita ja jopa näyttämään ihmiseltä myös mekko päällä. niinettä, en oo ihan toivoton tapaus!
Alempi kuva: Minä 2v ja meidän 3v Jiri-koira. Me oltiin Jirin kanssa semmoset best friendsit minun kymmenenteen ikävuoteen asti, kunnes joutu jättää hyvästit rakkaalle perheenjäsenelle. Voi näitä aikoja. (Skanneri on vähän muotoillu näitä kuvia näköjään, naama on vähän epämuodostunu mut eikai se haittaa!)
Leiri alko perjantaina Tahkolla, majotus oli samassa kuin viime vuonnakin. Loma-Rantalan jotain lomamökkejä ne on. Tänä vuonna Heidillä oli kuitenkin erilaiset lähtökohat tehä treenejä kuin edellisellä kyseisellä leirillä vuosi sitten, kun sillä oli nyt allergia hallinnassa ja se ei meinannu tukehtua koko ajan eikä sen hengitystiet ollu ihan tukossa. Sauvarinnekin onnistu tänä vuonna, vaikka hapottikin ihan pikkusen... :)
Heidin maidottomaan ruokavalioon oli oikein tunteella perehdytty, nimittäin siellä ne opasti sitä kunnolla - niin kun pitääkin, tää on vakava asia! valmentajakin piti huolen, että Heidi saa ruokaa ja huuteli oikein kovaa ruokalan toiselta puolelta "saatko sinä Heidi ruokaa?!" :DD ja Heidille tuotiinkin oikein jälkiruuat pöytään, koska ne oli lähes joka ruualla eri kuin muilla. Aina oli jotain rahkaa tai marjarahkapiirakkaa tai suklaavaahtoo tms. Heidi sai sit korvaavaa (oli muuten ihan parhaita neki! namnamnam, oon miettiny kauan et miten pystysin tekee rahkaa, mut taisin nyt tajuta miten!!)
Ihan onnistunu leiri, vaikka nää piirileirit onki aina vähä erilaisia kun semmoset leirit, mitkä pidetään pienemmällä ja tutummalla porukalla, jotka on kuitenki läheisiä ja enemmän tekemisissä.
Mutta ihan jees leiri toteutukseltaan, ja porukka oli aktiivisesti tekemässä. Vaikka Marilla olikin vähän epäonnee - taas Tahkolla...
Ei tullu hirveesti otettua mitään kuvia tällä leirillä, mutta tässä muutamaa tämmöstä yleiskuvaa:
Myö nukuttiin alakerrassa tänä vuonna, koska ei jaksa nousta portaita... :D ja ihan pahin vielä, kun meijän mökki oli ihan korkeimmalla mäen päällä, ja ruokala mäen alla, niin aina ravintolaruuan jälkeen piti lyllyertää sinne ylös ja sitten jos vielä olis yläkerrassa, niin kiivetä vielä sinne. Huh! Valmentaja vitsailiki, että menkööhän tuonne ylimpään, niin suatta eniten hyötyliikuntaa.... :D
Ois paljo parempi jos ruokala ois mäen päällä ja mökki alhaalla, niin vois vaikka vyöryä alas...
No, alakerrassa meidän viereisessä huoneessa ei ollu ketään, kun Eevi ja Reetta halus mennä yläkertaan, kun siellä oli väljempää. Myö sitten tehtiin siitä vaatehuone, niin saatiin purkaa kaikki sängyille. Oli kieltämättä aika kätevä!
No, sunnuntaina suatiin istua ihan urakalla Tahkolta kottiin, pari tuntia Heidin kotona (ja Heidi ehti hommata hieronnanki matkan varrelle, jesvoitto!) ja sitten junnaan lähtö (oltiin ihan varmoja ettei selvitä sinne junaan asti ikinä, koska ei jaksettas nostaa niitä kasseja. Onneks Heidin äiti oli apuna ja pikkuveli piteli sauvoja...).
Kyllähän se aika rankkaa on tuo elämän raahaaminen perässä ja olkapäillä, mutta kyllä sitä vuan tuli taas selvittyä! Tosin jalat teki kuolemaa, koska Heidillä oli rakot varpaissa sunnuntain kolmen tunnin vaelluksen jäljiltä ja Marilla oli kantapää kipeänä, kuten se jo aiemmin kertoikin. Mari käveli sitten matkahuollon pihasta kämpille ilman kenkiä, onneks sade ei ollu vielä ehtiny! Ois ollu muuten aika ikävää.
No eipähän sattunu kantapäähän, mutta Mari häpes siitäki eestä, kun autojakin näytti kulkevan enemmän mitä ylleesä sunnuntai-iltana kulukoo. Köyhät opiskelijat, ei oo rahaa etes kenkiin...mutta tuommoset jättilaukut ja vaikka mitä muuta sitten löytyy. niin mikä meni pieleen?:D
Tällä varustuksella liikenteessä! Pyh, välineurheilijat pahimmillaan!
Heidi purki tavaroita, mutta se ei taaskaan voinu tehä sitä normaalisti vaan viedessään kassiaan kaappiin, sen oli pakko ottaa Marin jumboelämäkassi sieltä alas ja se alko testata sitä selkään. "Hei arvaa mitä! Tää otetaan sit Helsingin reissulle kolmen viikon päästä!" (KOLME VIIKKOO ENÄÄ! pakollinen huomio) Joomutta. Ei ehkä ihan, ajateltiin mahtua ihan normaalikokoseen reppuun sillä reissulla, koska mahollisimman vähän tavaraa selkään, jolla elää pari päivää. Puhuttiinki just, et repun kanssa reissatessa tulee semmonen reissumies-fiilis!
Naurettiin tälle kuvalle, kun katottiin näitä hienoja, taidokkaita, laadukkaita otoksiamme. Heidi nauro, että ihanku se ois joku Reebokin maskotti, kun noi kädetki on tollee. Otettiin sit muutama muuki kuva (mm. Marilla oli tuo etupuolella...) mutta ne ei oo ihan blogikelposta materiaalia. :DSopivasti väsyneenä leiristä, matkustuksesta ja Heidi hieronnasta katottiin illalla The Voice Kidsiä telkkarista (tosi ihania ohjelmia tommoset lasten laulukisat! Sillon ku KidSing alko, niin aateltiin että voi hyvä tavaton, eihän tässä tule kun sanomista jos lapsille järjestetään joku laulukisa!) ja viimesenä tuli laulamaan semmonen ihana pikkunen 9v Niilo-poika, joka oli pyörätuolissa, oli tosi viisas ja älyttömän rohkee pikkujehu! Sit se laulo vielä Lentäjänpojan ja ei osannu lausua kunnolla ärrää - ja sit vielä Elastiselta tuli kyyneleet, niin se oli viimenen tikki, Heidi ei kestäny enää, se pienipoika oli ihan ylisöpö! Heidi alko itkee siinä ja nauro, että ikinä se ei oo varmaan itkeny minkään ohjelman takia. No, kerta se on ensimmäinenki, ei voinu mittään! Söpöys yliannostus oli liikaa.
Niilon esitys katsottavissa mm. TÄÄLLÄ
Muutenki tää meidän viikko on alkanu tosi omituisesti, eilen illalla Heidi itki söpölle pikkupojalle ja tänäaamuna vuorostaan Mari, kun sitä ärsytti niin paljon se kantapään uudestaan kipeytyminen. Hyvä ettei itkeny molemmat! No, tosi pirteissä tunnelmissa siitäkin huolimatta, mitä nyt välillä pitää vähä tunteilla! Ja vähemmästäki itkettää tuommoset kaikenlaiset vammat, kun niin kova into olis treenata ja sit kun tuleekin takapakkia. Jotkut "normaalit" ihmiset varmaan aattelee, että pittää olla päästäsä sekasin, kun vollottaa sen takia, ettei saa harjotella ja rääkätä itteensä ihan tosissaan:D No, intohimonsa kullakin:) On sitä montaa kertaa tullu turhautumisitkut Heidiltäki itkettyä vaikeuksien kanssa, kun ei yksinkertasesti jaksas enää niitä.
+tää biisi kuvastaa suunnilleen tän päivän fiilistä...Tää on niin väärin! Miks just mulle käy aina näin? Miks mikään ei tunnu onnistuvan tai sit jos onnistuu niin johan heti menee pieleen?! Mutta sitten kun ajattelee, niin kyllähän monetkin asiat onnistuu ja menee hyvin. Suurimman osan vuodesta molemmat meistäkin on pystyny treenaamaan ihan kunnolla. Eikä varmasti olla ainoita jotka kamppailee jonkinlaisten ongelmien kanssa. Siis jos nyt puhutaan vaikka tästä harjottelusta. Pitää vaan sitten olla onnellinen niinä hetkinä, kun asiat menee hyvin. Eikä tämäkään nyt tosiaankaan mikään maailmanloppu oo!! Se 4-6 viikkoo on oikeestaan lyhin aika mikä tämmösten rasitusvammojen paranemisessa menee. Ja vuodessahan se on hetki. Sillä hetkellä kun tämmöstä sattuu, niin tuntuu vaan, että ei jaksa enää ja kaikki alkaa masentaa. Stressaa, kun ei tiedä mistä mikäkin juttu johtuu ja miten niitä vois ehkästä. Mutta maailmassa on paljon suurempiakin murheita, joten oon nyt hiljaa:D Tää oli nyt vaan tämmöstä syvällistä pohdiskelua tähän väliin. Tänään kyllä tullu mietittyä niin paljo kaikkee, että pää meinaa kohta posahtaa:DD
Ja kaupastakin ostettiin eri leipää mitä normaalisti, eri jugurttia, eri muroja, eri makkaraa ja MYSLIÄ. Meillä ei ikinä oo kämpillä mysliä, kotona tosin on. Joku siinä on ollu, mut nyt korjattiin tilanne! Ja Marilla on juustoo! Sillä ei monesti oo, kun se on niin kallista ja se ei kehtoo ostaa ihan joka kerta. Se aina valittaa, että Heidi sulkee juuston näköpiiristään vaikka se ois ihan nenän edessä kun tyhjentää jääkaappia keittiön pöydälle. No mä taijan tehäkki niin, jotenki en vaan huomaa sitä juustoo siinä ku suljen sen jotenkin pois laskuista ku tiiän etten saa ite syödä sitä. :D jännää.
Eli uusin tuulin tähän viikkoon, ei sitä myrskyä tartte tulla, pienetki tuulenpyrähdyksetkin tekee välillä terää :D+ Tänään liikassa parkouria. Heidi ja Emmi oli ihan mestareita... kaikki oli vissiinki vähän laiskoja, mutta pistettiin maanantaiaamun piikkiin. No vähemmästäki näin leirin jälkeen vähä vötkö olo:) mut hei, minä kävelin semmosen puolen kengän paksusen rautatangon päällä n. metrin päässä maanpinnasta viis askelta ilman tukkee (eli Emmiä). Jes, oon paras! (Y) Marista ei ollu tunnille lähtijäks, koska kantapää ja syysflunssankin vielä pukkas! sehän tästä vielä puuttukin...
Eippä muuta, loppuun tän hetken tilanne jalan nahanluomistilanteesta. Aina illalla yöpöksyt jalassa tullee kateltua miltä se näyttää, kun ei tuota muuten muistakaan. Pari vähän isompaa "uurnaa/kuoppaa" tossa on, et semmoset arvet siihen jiäpi. Tämän näkönen se todennäkösesti tulee olee hetken aikaa, todennäkösesti piitkänki ajan päästä. Reidessä ja sääressä erottuu silloin tällöin semmonen valkee läiskä, reidessä koko ajan mut sääressä tuskin huomaa. Oikeessa kyynärpäässä pikkunen arven tapanen, mut ihan säälittävän pikkunen kuitenki. Mut eipä tuo mitään haittaa, elämä vaan näkkyypi! Pääasia ettei tarvi parannella mitään katkenneita luita tai umpeen ommeltuja haavoja.
Viime viikolla tuohon vasemman kyynärpään syvempään jälkeen tuli tommonen vesirakkula. Ehkä se osu johonkin kovasti, kuitenkin tosta kohtaa iho on vielä ohuempi, vaikka ei se enää herkkä oo. Toi rakkula oli vaan vähän kippee. Onneks se parani itestään, varauduin jo puhistelee sitä jos se puhkiaa.
Mutkyllä, näillä mennään! Tässä ois Heidillä, Veeralla ja Elisalla hissan esitelmän tekoo jossai vaiheessa tätä viikkoo, pitäs tosin olla jo keskiviikkona valmiina, mut eihän myö oo vielä ees alotettu kun ei se esitelmä oo ku vasta vähintään ens viikolla, jos sillonkaan vielä. Kyllähän tässä kerkijää. Huomenna mennään uusien patjojen ostoon, koska ollaan vahvasti sitä mieltä, että nuo valmiiks koululta tänne kiikutetut patjat ei oo kovin joustavia ja sen takia molempien selät meinaa olla jumissa.
Tänään saatiin siivottua koko kämppä, pestiin lattiat ja paukutettiin matot, imuroitiin, pestiin vessa ja kolme koneellista pyykkiä, jes!
Nyt pärjää taas vähän aikaa:)
- Mari&Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti