"So wake me up when it's all over"

Mä en oikein tiiä millon viimeks musta ois tuntunu tältä.

 Elämä potkii päähän. 

Mä yritän potkia takasin, mutta aina se onnistuu väistämään. 

Väsyttää. 

Siitä tää kaikki johtuu. 

Koska sitten hermostun ja kiukuttelen kaikille. 

Eikä kukaan kohta jaksa mua.

Varmaan vaarallista tämmönen tunteiden vaihtelu, kun ensin nauran ja kohta taas ärsyttää kaikki ja väsyttää.
Eilenkin sain jonkinlaisen itku-potku-raivarin, kun makasin vaan lattialla ja huusin.
Ja ilman mitään syytä.
Oon vähä outo o.O
Millonkahan tää väsymys loppuu ja palaudun tuosta leiristä (josta muuten postausta tulossa, kunhan vaan sais inspiraatioo siihen)

Haluan nukkua.
Herättäkää mut sitten kun tää kaikki on ohi.

mutta

Onneks nyt vähitelleen taas tuntuu siltä, että elämä vois alkaa hymyillä mulle.
Voinhan mä aina kuunnella tuota biisiä tuossa alhaalla, koska se on vaan paras ja siitä tulee aina hyvälle tuulelle:)

Ja onneks on tämmönen paikka jonne voi kirjottaa ja se helpottaa heti!
+ihana kämppis, joka on vähän liiankin myötätuntonen ♥ :)
Ihan sama kiinnostaako ketään oikeesti lukee.
Kunhan vaan sain kirjottaa.

Kiitti moi

-Mari

pakollinen välipostaus

Tää on nyt tämmönen pakollinen välipostaus, jotta näette että ollaan hengissä. Kyllä me selvitään! Niinkun radiossa oli sanottu, että: "Savolaiset ovat selviytyjiä, koska he selviävät tilanteista joihin kukaan muu ei joudu." Aika totta!! 

Ollaan oltu nyt Levillä viikko, joka oli kyllä tosi hieno reissu. Tehdään siitä postausta + se erilainen postaus mistä jo vähän vinkattiin. 
Mut tässä välissä on nyt ihan pakko vähä hehkuttaa, totta, tää on rasittavaa ja tosi noloo, mut tää nyt on niin siisti juttu, että pakko. :D

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288624707138.html

Kun kuultiin Levillä, että ois tämmönen Olympiastadion keikka tiedossa, niin sinne oli kyllä pakko päästä. Ja sit ku tietää, et se on 6 kertaa isompi kun toi tuolla taka-alalla oleva lasiseinäinen Helsingin Jäähalli ja et siellä tulee olemaan ihan hirveesti porukkaa ja et tunnelma tulee olemaan ihan uskomaton ja se on vaan pakko kokee, koska se on vaan kerran. Harmittas jos ei pääsis paikan päälle. :)
No, olihan meillä hetken aikaa ongelma. Liput tuli tänään maanantaina myyntiin ysiltä, ja meillä on sillon terveystiedon tunti ja ei viittis viikon poissaolon jälkeen enää ruveta lintsaamaan.
Mutta sepä oli sopivasti atk-luokassa, joten eikös me menty koululle eka kertaa koko lukioaikana ajoissa ja menty varaamaan takarivipaikat atk-luokasta, avattiin koneet ja mentiin Lippupalvelun sivuille jonottaa. Koko sivu oli kyllä ihan tukossa.... Oikeet pahisoppilaat :DDDD no, edistyttiin me vähän siinä terveystiedon työssäkin, joten mikäpä siinä on kukaan valittamaan! Oli vaan muutamia muuttujia.
Kyllä me sit lopulta saatiin liput, tosin permannolle. Yritettiin päästä katsomoon, ettei tarvis koko päivää jonottaa, mut näillä näkymin sit täytyy. Ois pitäny saman tien ottaa ne liput, mitä ois hyvistä katsomoista saatu, eikä ruveta empimään, koska nehän meni sit saman tien kun haettiin paikkoja uudestaan. Mut pääasia, että ollaan paikan päällä!

Kelpaahan tuolla olla mukana. Sinänsä ihan uskomatonta, että suomalainen sooloartisti pysty tohon. Vaikka nythän sitä pitää takoo kun rauta on kuuma. Eihän tässä vaiheessa vielä tiedetä, tuleeks se olee loppuunmyyty, mut ainakin liput on varattu loppuun. Sen näkee torstaina sitten. Mut kukaan ulkomainenkaan artisti ei oo pystyny tohon aiemmin, joten siks me ei millään käsitetä et miten toi on edes mahollista!

Mut ens elokuuta ootellessa, ois taas Helsinkireissu tiedossa tyttöporukalla :)

- Mari&Heidi

Please don't give in, I won't let you down.

Ei ollu tässä muutakaan tekemistä, joten ajattelin kirjottaa. Tulee kuitenkin ens viikko taukoo ja ei saada kuitenkaan mitään aikaseks sitä seuraavalla viikolla, joten yritetään kai hyvittää sitä teille ennen kun lähetään pohjoseen! ;) 

Meillä on tää jakso ihan naurettavan helppo. Ma-ke loppuu koulu ruokailuun, eli meillä ehtii olla maanantaina kaks tuntia ja ti-ke treenien jälkeen yks tunti koulua. Hurjan rankkaa, ei oikeen tiietä miten jaksetaan. :DD mut ainakin pystyy nyt panostaa noihin aineisiin mitä on. Terveystiedosta molemmat tykätään ihan hirveesti. 

Siis se on aine, jossa opitaan elämästä! Se on paras aine kyllä. Onhan mulla sit ruotsia, vois siihen panostaa etenki kun sanat on vähän hukassa, vuos sitte viimeks ollu sitä. 
Levillä sitten puhun englantia ja yritän opiskella ruotsia. Hyvin menee. :D 
Tänään on kyllä oltu tosi ahkeria! Tosi hyvä fiilis kun ei oo ollu tylsää ja en oo avannu edes konetta. Monesti siinä koneellahan se tylsyys iskeekin... :D 

Jamera osti meiltä molemmilta fysiikan ja uskonnon kirjat. Käytiin postittamassa ne matkahuollossa kohti Jyväskylää. Siivottiin kämpillä ja alotin lukemaan Nälkäpelin kakkosta uudestaan. Luin siis viime keväänä kaikki kolme kirjaa muutamassa viikossa, koska jäin koukkuun ihan täysin. Tosi hyviä kirjoja, suosittelen!

Nyt marraskuussa se elokuvakin ilmestyy, se on pakko päästä kattomaan vaikka Iisalmeen Marin kanssa, sit kun suinkin ehitään!! :) 

Tein terveystiedon läksyt, harvoin niitä tehdessä on noin hauskaa mitä nyt oli. Yks tehtävä vaan toi mieleen hauskoja juttuja ja kirjottelin sinne hauskoja juttuja, nauratti. Marin kanssa mietittiin erilaisia tunnetiloja toisessa tehtävässä ja siinäkin meni vähän överiks. :D Hyvin tuli tehtyä kuitenki! ;)

No, eilen illalla saatiin kyllä illan naurut. Mari selitti juttua, minä kuuntelin, sitten Mari sano välihuomautuksen: "Hei, se sano mulle yhen jutun. Kerron sen kohta, kerron ensin ennen kun unohan mitä olin kertomassa. Hei, mistä mä puhuin?!" Kumpikaan ei muistanu enää. Kohta juoksen sähköhammasharja suussa pyörien Marin huoneeseen: 
"Nyt muistan!! Puhuit yöunista!" Ei se Mari sit saanu kerrottua sitä juttua, koska ei se ollu enää sama asia tommosen naurukohtauksen jälkeen. Kuitenkaan ei muistanu enää sitä... :D Muisti ja kuulo toimii ja puhe sujuu! Jotenkin aika tuttua. Ainaki meille. (Kuten olette varmaan huomanneet). 

Kuvat WeHeartIt

Eipäs tässä muuta. Pari iltaa vielä ja kolmas oltaskin jo ihan muissa maisemissa :) hankielämä, täältä tullaan! ♥

Ois vielä pakkaaminen eessä, mut onneks isoimmat tavarat on jo siellä. Se helpottaa paljon. Me vähän suunniteltiin semmosta erilaista postausta, sen ei pitäs olla kovin iso projekti jos molemmat vaan jaksaa tehä siihen omat osuutensa. :)
Näätte sitten! =)

- Heidi

Täältä sinne ja sieltä tähän.

Heidi: Heippa! :) Tässä on viikon verran leirin jälkeen otettu ihan oikeesti kevyesti ja se näkyy mm. kolmena lepopäivänä ja suht. kevyinä ja vähän kuormittavina harkkoina. Lauantaina ois Leville lähtö, jota ootan kyllä ihan hirveesti. Tääkään viikko ei siis oo mikään määräviikko, mut kuitenkin vähän raskaampi kun edellinen. 

Tämmöset porukan reissut on aina ihan parhaita, ne parantaa yhteishenkee ja viime vuonnakin kaikista oppi paljon uusia puolia, mitkä tulee esille kun näkee toisen joka päivä erilaisiin vuorokauden aikoihin erilaisissa tilanteissa viikon ajan. Toisaalta on ne vähän raskaitakin, mutta enemmän niissä on hyviä puolia ja kuitenkin ollaan viikko samassa paikassa aloillaan, joten matkustaminenkin rasittaa suhteessa vähän, koska ollaan kuitenkin kokonaiset 6 päivää aloillaan ja 8 päivää siellä. Tai riippuu miten sen nyt ottaa, ollaanhan me aika lailla menossa, koska treenaamaanhan me sinne lähetään. Jos joku kuvittelee, että me sinne huvittelureissulle lähetään, niin vois yllättyä aika lailla. :D 

Kävin viikonloppuna Kuopiossa asti Fortesportissa ihan varta vasten lämpömuokkauttamassa uusia monoja, kerran lämpömuokattavaa mallia olivat. Alla olevat perinteisen monot oli ihan hyvät, ne istu jalkaan kuten yleensäkin Rossarit mulle. Mut sit noi yllä olevissa luistelumonoissa tuntu että jalka soi, oli jotenkin niin kapee toi uusi malli. Lämpömuokkauksella ne leveni siitä kohti mun oman jalan muotoon, mutta ne oli niin tiukat nilkan kohalta, että en tahtonu saaha niitä millään kiinni. Sit kun sain, niin tuntu että veri ei kierrä!! Näytti jo pahasti siltä, että tälle tytölle ei kyllä uusia monoja löydy. Ja myyjä kerto vielä mun iloksi että kaiken merkkisten monojen mallit alkaa vaan vuosivuodelta kaventua. I like.... jalat on kyllä niin monimutkaset että huhhuh! Suunnittelin tulevaisuuden työtä monotehtaalla, annan jalkani kokeeksi sinne että saisin vielä tulevaisuudessakin monot. :D niin, ja kädet jonnekki hanskatehtaalle, kun mulla paleltaa sormia, oli kädessä minkälaiset rukkaset tahansa!
Me lämpömuokattiin niitä toisen kerran ja venytettiin sitä kangasta, niin kyllä ne pikkuhiljaa alko muotoutua ja mahtua kiinni ilman et jalka oli ihan sinisenä. En mä ois niitä ottanu, jos ne ei ois ruvennu tekee jonkinlaista yhteistyötä mun jalan kanssa. Kyllä ne nyt käytössä venyy, kun päästiin niitten kanssa pieneen yhteisymmärrykseen. :) On kuitenki ihan hyvä saaha noi mukaan Leville käyttömuokattavaks, koska pitäs ne ennen kisakautta saaha sen tuntuseks, et ne on mun. Vanhat monot ei pidä enää juurikaan vettä tai lämpöäkään, kun oon monta vuotta kesät talvet niillä menny. Kauheeta välineurheilua :D

Viikonloppuna olin siis kotona. Äiti viritteli jotain ilmeisesti jouluvalon tapasta keittiöön ja leikkimökkiin, josta ei oo kuvaa. Niin ja tietysti, pakollinen Ricokuva ♥ ihailkaa söpöjä yöhousujani, hello kitty:)

Eipä tässä kummempia muuten. Jameralla oli joku ostokampanja, et jos lähettää 24.päivään mennessä sinne käytettyjä lukio/amiskirjoja, niin niistä saa 10% enemmän rahaa. En tiiä yhtään vielä paljonko, ei varmaan hirveesti rikastu mut parempi se on ku se, että ne kirjat jää lojuu tohon. Marikin teki saman omille turhille kirjoille.
Oon yrittäny pistää ilmotusta noista, mut ei kukaa oo niitä kyselly ja pitäs muutenki lähettää Jameralle toi kemian kirja, koska uusille ykkösille vaihtu kirjasarja, joten ei sitä pysty myymään kellekään. Ei viittis yhtä kirjaa lähettää, niin samalla menis noi kaks muutaki, mitä oon yrittäny hävittää. Onneks mun matikan kirjoille varmaanki löytyy ostaja, kun ekan kurssin kirjaki meni jo :)
Sit äiti oli kattonu Akin kanssa viime viikolla vanhoja videoita, kun minä olin 8v ja Aki oli vauva ja sillon kun mä olin jotain 3 vuotta. Katottiin nyt niitä, kun mäki halusin nähä millanen lapsi mä oon ollu, kun en mä ite muista :D oon vaan kuullu, et oon ollu pienenäkin aika tempperamenttinen ja kovaääninen, vaikka olin mä toisaalta aika ujokin. Nauroin ihan vedet silmissä, kun kertomukset kävi toteen niistä videoista. Huusin ihan kurkku suorana, käskin äitin mennä pois, komentelin ja sanoin suoraan.... ja näytin kun olin pahalla päällä. Olin mä välillä ihan söpökin lapsi, en ihan mikään kauhukakara kuitenkaan:D 

Aki oli ihan päinvastanen lapsi, se oli niin hiljanen, se pyöriskeli sohvalla ja naureskeli, oli ihana. :DDDD ei se varmaan ikinä oo ees suuttunu, en mä ainakaan muista. Yksinkertasesti minä oon ollu pieni ja pippurinen tempperamenttipakkaus. Tai ehkä vieläkin? Huhhuh, sai ainakin nauraa :D
Ruvetaan kohta nauraa Marin kanssa parille videolle, jotka otin mukaan. :D Se ei varmaankaan tuu kestämään. En mä itekkään kestäny :D 

Ainii, meinas ihan unohtua! Ostin samalla reissulla Fortesta tommosen teknisen urheilupaidan, jossa oli aika osuva teksti... nauroin sille, selässä oli Fortesportin mainos. Tänään toi pääs jo treeneihin kuntopiiriin päälle! Ihan huippu. Mut niinhän se on, vauhti korjaa virheet.
Ja just kun puhuttiin tosta millanen oon ollu pienenä, oli mulla aina sillonki välistä vauhti päällä. Äiti on kertonu, että oon menny korkeen keittiöjakkaran alle istumaan, sit se oli jotenki päässy kippaa ja olin lyöny nenäni, se oli ihan mustana. Mun kaveri oli kans rymynny jossain ja sillä oli silmä mustana. Sit oltiin oltu kuvassa aika epäilyttävä ilmestys. Myöhemmin olin menny istuu nuken rattaisiin ja kun nojasin eteenpäin, ne oli kipannu ja mun otsassa oli ollu maton kuva varmaan viikon... Joo, tähän on hyvä lopettaa.

Tsemppiä kaikille lukijoille! :)

- Heidi

innolla uuteen jaksoon

Mä oon avannu tän tyhjän tekstikentän tähän varmaan viis kertaa siinä toivossa, että kirjottaisin jotain, mutta sitten aina heti pistäny sen kiinni, kun en ookkaan keksiny mitään kirjotettavaa:D Nyt sitten viimeinkin laitoin sormet näppäimille ja pakotin itteni keksimään jotain järkevää. Tai en nyt tiiä siitä järkevästä, mutta jos tähän nyt jotain selittäis.

























Meillä loppu tosiaan jo koeviikko ja uus jakso alko torstaina. Toteutetaan taas tätä periaatetta, että ollaan 
kämpillä ja käydään vaan koulussa eikä toisinpäin niin ku normaalisti. Molemmilla siis vaan kaks kurssia linjan treenien lisäks. Torstaisin alkaa koulu yheltä, mutta mennään kumminkin jo syömään yheltätoista. Tiistaina ja keskiviikkona vaan yks tunti koulua (y) kyllä kelpaa, vaikka saattaa kyllä tylsyys iskee kun ei oo päivällä mitään tekemistä. Kerkeepähän ainakin kunnolla panostaa niihin vähäisiin aineisiin joita on. Meillä on tunnit yhtä aikaa vaikka onkin eri kursseja eli hypäritkin on samaan aikaan, niin jospa me yhessä keksittäis jotain tekemistä:) Mun lukujärjestyksestä löytyy äikkää (kolmos kurssi, joka on kuulemma maailman turhin kurssi...) ja terveystietoo. Terkkaa meillä on molemmilla, koska se on valinnainen kurssi. Heidillä sitten lisäks vielä ruotsia (haahaa, onneks on jo ite käynny sen 2. kurssin!:D) Oon kyllä ihan innoissani tuon terkan suhteen koska tykkään siitä hirveesti! Selasin sitä kirjaa etukäteen ja selitin Heidille, että se on niin kiva aine kun siellä kerrotaan miten selvitään elämästä ja miten edistää omaa terveyttä. Annetaan siis ihan kongreettisia ohjeita! Paljo enemmän hyötyä kun vaikka jostain matikan äksästä ja yystä tai potensseista. Ei niitä tarvii paitsi jos tietenkiin suuntaa jonnekkin matemaattiselle alalle tai vastaavaan. Itellä ei ainakaan tällä hetkellä oo suunnitelmissa semmonen eli en siis luultavasti tuu ikinä tarviimaan semmosia juttuja elämässä. Tää on siis mun mielipide ja kaikilla on tietysti omat mielenkiinnonkohteet ja mulla se nyt on toi urheilu ja terveys yms....
Vois nyt ihan tosissaan panostaa noihin kahteen aineeseen joita on vaikka eihän tuo edellinenkään jakso huonosti menny. Tyytyväinen saa olla kun oli vielä aika vaikeita aineitakin. Tuolle äikän kurssille oon vähän semmonen "ei kiinnosta"- asenne kun oon siis kuullu, että se ei kovin järkevä kurssi oo, mutta ei varmaan pitäs luottaa toisten mielipiteisiin ennen kun on ite siellä kurssilla istunu;) 







Ens viikko vielä ollaan koulussa (eiku mikä koulu.... xd) ja sitten suunnataankin kohti LEVIÄ!!! Jes, sitä on taas ootettu, että pääsee sinne hyville laduille reenailemaan ja leireilemään hyvässä seurassa:) Siellä vierehtääkin sitten viikko ja sen jälkeen saatte tietysti postauksen meijän leiristä;) Tai niistä asioista jotka on julkasukelposia.... Raahattiin viime torstaina suksia ja laukkuja jo Antin autoon kun se meni jo edeltä Lappiin leirille. Aateltiin, että meillä on suurempi ongelma saaha ne kamppeet vietyä nyt sinne autoon, kun sitten lähtöaamuna. Hyvin me kuitenkin selvittiin parin suksipussin ja laukkujen kanssa vaikka ei ollukkaan edes rullalaukkuja. Auto vaan tuli pikkusen täyteen ja suunnitelmiin muutoksia. niin tää logiikka, mutta pääasia, että saahaan omat kamat takas sitten viikon päästä Levillä:) Tuntu vaan vähän hullulta pakata reissuun, jonne on lähössä vasta viikon päästä:D jospa sitä nyt mahtuis sitten pienempään laukkuun, kun sai osan kamoista menemään jo etukäteen ja eikä tulis autotkaan niin täyteen. 

Nyt vaan vietellään isänpäivää ja tehtiin kotona isille hieno kakku! Kesti melkein kolme tuntia tuota tehhessä, vaikka eniten aikaa menikin noihin extempore koristeisiin:D Kaapista löyty sokerimassaa eli taas sai päästää luovuutensa valloilleen, mutta tällä kertaa synty vähän hillitympiä koristeita kun niihin meijän muffinseihin ;) Ja toi kakku oli tosi hyvää! Se on vadelmajuustokakku, joka on hyydytetty uunissa ja ohje on Koko Suomi leipoo- ohjelmasta, jos joku on sitä sattunu seuraamaan. Netistä löytyy varmaan ihan googlettamalla tän ohje, jos sattuu kiinnostamaan:)

Hyvää isänpäivää kaikille isille! ♥


Ja eiköhän me vielä jotain ens viikolla kirjotella ennen kun lähetään pohjoseen. Tai yritetään ainakin:)

-Mari

mm. vähä leireilyä vähä

Marraskuu starttas käyntiin viime viikon perjantaina Vuokatissa piirileirin merkeissä Pohjois-Savon hiihtäjänuorten kanssa. Tää leiri on joka vuos yhtä rankka, koska hiihetään aika paljon tykkilumella ja se on oikeeta lunta paljon raskaampaa, muussautuu tosi helposti kun muutamaa kilometriä tahkoo monta sataa hiihtäjää päivän aikana montamonta kertaa. Perinteisen latu ei mee niin helposti mössöks kun luistelu-ura, niin pertsaa hiihtää paljon mieluummin siellä, kunhan vaan suksen saa pitämään. Tällä kertaa onnistu suksen voitelu hyvin ja joka kerta sai kyllä hyvin pitävällä suksella tehä treeniä ja ihan oikeesti miettiä tekniikkaa, kun ei tarvinnu miettiä sitä, miten saa pidon sukseen.
Ite asiassa meillä molemmilla olikin lauantai-iltana hirvee meno päällä perinteisellä ja ois voinu vaikka tehoharjotuksen tehhä. No, tuleehan tuolla helposti ylämäkeen mentyä vauhtikestävyyssykkeillä, jos meinaa kunnon tekniikalla ylös päästä. Harvoin tosin tykkilumella tulee semmonen tunne, että kulkee tosi hyvin, koska se hapottaa oikeesti paljon enemmän kuin talvella oikeella lumella. Heidille se olikin eka harjotus, joka tuntui koko leirin aikana ekan kerran hyvälle. Kaikki ennen sitä oli kaikki ollu vähän pakolla pakertamista, kun ei oikein tuntunu miltään. Nomut, semmosia päiviä tulee, onneks tuli näitä hyviäkin harkkoja :)

Asuttiin taas melko perinteisesti Vuokatin Urheiluopistolla Uusi-Uutelan solukämpissä. Meillä oli tommonen neljän hengen kämppä, kaks huonetta joissa molemmissa kaks sänkyä + keittiö, suihku ja vessa. Sillee vähän ahistavia, kun ei oo oikee mitään oleskelutilaa, vaan pitää nyhvätä siellä omassa huoneessa tai sitten keittiön pöydän ääressä. Mut toisaalta, vapaa-aikaa on niin vähän tämmösillä leireillä, missä on paljo porukkaa ja on oltava joku looginen aikataulu, että asiat sujuis järkevästi, niin sillon kun ehtii kämpillä olla niin yleensä kyllä päiväunet on kova sana, joten sänky on ihan jees... :D Mut valitetaan joka kerta opiston majotuksessa toisillemme;
1) kovista tyynyistä 2) ärsyttävän lipevistä lakanoista 3) ohuista patjoista ja 4) ohuista VERHOISTA. Ne oli vielä keksiny pistää pystyyn jut tuohon Uusi-Uutelan takapihalle Vuokatti Chalets 3- hotellin! Eikös siinä sen hotellin etupihalla oo hirveitä valonheittimiä, jotka sit paisto suoraan meidän ikkunoista keskellä yötä.... no, kun pisti silmät kiinni niin eipä nuita huomannu :D Kyllä me yhesti viritettiin leirillä opiston majoituksessa ollessamme parhaimpaan kesäaikaan yhessä noi pussitäkit verhotankoihin roikkumaan että tulis vähän pimeempää. Mentiin sit yöpuvuissa ulos kattomaan et millanen ilmestys se on sieltä päin, naurettiin siis niiiiin paljon ettei mitään rajaa. Ne oli ihan hirveen näköset. Lopulta meinattiin jäädä vielä uloskin kaiken hyvän päälle. Voi niitä aikoja :D

Sunnuntain lähtötohinassa meidän huone taas näytti siltä että jättilaukuille ja vaatekaapille tuli joku vuosisadan pahin mahatauti, kun niiden sisältö tyhjeni kerta heitolla ja huone siltä, että joku vuosisadan pahin pyörremyrsky ois pyörähtäny siellä. Huom, huomatkaa että sängyn takanakin on vielä tilaa... Nää ennen - jälkeen -kuvat on kyllä parhaita. :D

Muita kuvia meillä ei oo, ja eipä tuolla loppupelissä paljo mitään kuvaamista ollukaan. Monta kertaa nähty paikka jo! :D Me oltiin samassa kämpässä kaikki valmentajan valmennettavat, Eevin ja Reetan kanssa on kyllä aina niin parhaita juttuja että ei mitään järkee. Toisinaan vois olla parempi jos ei ees kuulis niitä juttuja, mutta saapahan ainakin nauraa. :D jutut aina vähän levähtää. Siis vähä vaan.
Ja joo, saadaanhan me aina tolle meidän valmentajallekin nauraa, kun se on välillä vähän hajamielinen. Se hukkas mm. sen auton kun unohti mihin oli jättäny sen ja joo, vähä kaikkee muuta... :D



Tämä hieman huonolaatuinen kuva kyllä tiivistää melkein jokapäiväsen elämän. Ensin nauraa ihan "sikana" :D ja sit kohta tajuaa, ettei tajunnu ees koko juttua, ja sit nauraa kohta jos/kun tajuaa sen. Mut se parhaiten nauraa joka hitaimmin ajattelee, eiks se niin mene. Peruspäivä.
On vaan noloo revetä jossain paikassa, jossa on ihan hirveesti ihmisiä ja etenki jos ei voi lopettaa nauramista. No, seki on peruspäivä.

Ite asiassa me neljä saatiin mun kustannuksella varmaan vuosisadan naurut, minä mukaan lukien. Hiihin kaikessa rauhassa (tai mikä rauha, siellä tulee koko ajan takaa, menee eessä ja tulee vastaan porukkaa niin paljo ettei jaksa ajatella niitä enempää kun on pakko:D sen takia musta tuli kuurosokee enkä kuullu sitäkään, kun tuttu ihan oikeesti puhu mulle tai en ees huomannu ketään...:D nolo. Toivottavasti ne tutut ei luule että en kehannu tervehtiä!) ja joku random tyyppi puhu siellä jossain välissä, että on hukannu hiihtolipun. No, se on vähän voivoi sitten. No, ei koskenu mua. Sit kohta tulin ihan hapoilla juomapullon luokse, rupesin rämppää sykemittaria ja kattooo et paljo on menny aikaa. Siinä taas meni ja tuli porukkaa koko ajan. Sit joku ihan outo mies kysyy multa, että "Onko sulla lippu?" No ihan vähän aikaa sitten se yks tyyppi puhu että on hukannu lippunsa, joten ajattelin että se tarkottaa sitä. Sanoin: "Ei." Siis mietin jälkikäteen, et miks ees sanoin niin, koska olihan mulla se taskussa, mut sen pitäs kyllä olla näkyvillä.

Olin oikeesti niin pihalla kun olla voi (siis ottaen huomioon että olin ulkona:D) ja sit se mies tuumaa: "Pitäs kyllä olla." Minä selvennän: "Siis tarkotin ettei oo katteissa ollu." "Niin mutta minä tarkotin että onko sulla lippua."
Sitten vasta tajusin, että se on lipuntarkastaja! Se oli eka kerta ikinä (ja oon käyny aika usein Vuokatin enslumilla hiihtämässä) kun multa kysytään lippua. Oon aina miettiny, et onko sitä ees järkee ostaa kun ei kukaan ikinä sitä ees kysy ja maksaaki ihan liikaa. "Joo, joo, on mulla!!" Siinä sit kaivelin taskusta ihan ryttysen lipun, oli kyllä niin monella mutkalla että ihan hävetti. Sit aloin vielä suoristella sitä, että näki ees että onko se ranneke vai joku roska. :DDDD "No näyttäähän tuo lippu olevan."

Aloin vaan nauraa ja menin sinne juomaan lopulta.... Eevin kanssa saatiin kyllä illan naurut jos ei muuta. No, luulen että niin sai se lipuntarkastajakin. Mulla on taipumusta vissiinki piristää näillämun älynväläyksillä jopa ihmisten työpäivää. 

Mulla on kyllä ollu aika usein ennenkin taipumusta nolata itteni niin sata-nolla Vuokatissa. Yhesti hävitin pukuhuoneeseen mun paidan ja sönkkäsin jollain savon englannilla venäläisille siinä toivossa, että 1) ne ei varmasti ymmärrä sanaakaan ja 2) ne ei tuu näkee mua enää ikinä, että mun paita on jossain niitten vaatteitten alla penkillä. Lopulta kiitos kansainvälisten käsimerkkien ne nosteli lähinnä järkyttyneinä vaatteitaan ja siellähän se mun paita oli. Ei oo kyllä tämä tyttö niin nopeesti sopertanu thank youta ja hävinny paikalta sitten sen jälkeen! :DD sanoinkin jo aiemmin, että hapottaa niin paljo että järki lähtee, niin vähemmästäki ei järki juokse ihan täydellä teholla!


Mutta eilen sain kyllä sanottua paljon järkeviä asioita englanniks. Tosin aivot oli niin hapoilla sen jälkeen, että ei tajunnu enää biologiasta mitään, näin koeviikolla kun kokeisiin yritin lukea. En kyllä tajua muutenkaan sitä, mutta aivot oli jo niin ylikierroksilla englannin kuuntelemisesta, jota pitäs yrittää ymmärtää ja sit ku pitäs vielä saaha suusta ulos jotain järkevää aiheeseen liittyen, koska japanilainen vaihto-opettaja. Ymmärsin kyllä suunnilleen kaiken.
Linjavalmentaja Antti kyllä kehu mua, kun sain pidettyä vähän keskustelua yllä ja esitettyä jotain kysymyksiäkin. Kyllä mä kehityn koko ajan, ja loppujen lopuks ei tarvii ees tietää läheskään kaikkee, kunhan sanoo jotain niin sen jo ymmärtää. Kyllähän mä aina Marillekin sanon asiat yksittäisillä sanoilla, jos se ei kuule mitä mä aluks sanoin (niin tapahtuu aika usein). Niinku tähän tapaan: "Sinä. Leiri. Viime vuonna. Täällä." "Aa! Joo niin olin." Kätevää, helppoa, yksinkertaista!

Kuuntelin ekaks Emmin höpötyksiä yli puol tuntia ja yritin ymmärtää niitä, sen jälkeen kuuntelin puol tuntia englantia ja sit ois vielä bilsaa pitäny ymmärtää. Huh, liika on liikaa :D No tää Satomi lähtee meidän kanssa Leville vajaan parin viikon päästä viikoks, joten siellä tulee oikee kielikylpy. Se on tositosi hyvä että se lähtee. Oppis oikeesti puhuu englantia käytännössä kun on oikeesti pakko kommunikoida. Kyllä me nytkin on juteltu yllättävän paljon englanniksi Satomille, ja vaikka aina ei ymmärrä kaikkee eikä osaa selittää, niin jos on toinen suomalainen vieressä, niin se voi vaikka tajuta, suomentaa jotain sanoja tai antaa vinkkejä. Itekki kehittyy koko ajan. Eilenki en ymmärtäny mitä se sano, niin kysyin: "Can you repeat?" ja mut ymmärrettiin ja kysymys toistettiin. Sen sijaan, että olisin pyytäny heti apua joltain muulta, niin yritin hoitaa sen itse.
Levillä tulee varmasti kehittyy paljon tässä englannin puhumisessa ja ymmärtämisessä. :)

Nohnoh. Sunnuntaina leirin lopetuksen jälkeen Marilla oli vielä tavarat pakkaamatta. Niin oli myös torstaina leirille lähtiessä... ja keskiviikkona kämpiltä lähtiessä.... ja mun piti joutua vielä junaan koska mulla oli koulua maanantaina. Marilla oli vapaapäivä koska koeviikko, niin se oli maanantain kotona ja tuli sitten vasta illalla.

Mari höpötti ihan kun levy ois jääny päälle: "pakkaamaan, pakkaamaan, pakkaamaan.." "Mari oo hiljaa." Mari jatkaa: "Hiljaa, hiljaa, hiljaa, hiljaa.." "Lopeta!" "Lopeta ite!" Hirvee kinastelu siellä opiston aulassa (peruspäivä:D) ja se jatku vielä kun lähettiin kävelee ulos: "Lopeta jo! Jäikö sulla joku levy päälle? Siis sua piti oottaa tänne lähtiessä, pitää oottaa nyt! Sä oot niin hidas!" Lähinnä kyllä naurettiin tän leikkimielisen kinastelun aikana, koska se on oikeesti vaan niin perus. :D Varmaan kaikki opiston aulassa olevatkin sai hetkelliset päivän naurut...
Ulkona jatkuu Mari: "Älä hupata! Minua ei oo tarvinnu oottaa!" "No keskiviikkonakin kämpiltä lähtiissä ei ois jouduttu ees linja-autoon!" Sit Mari käveli vielä niin nopeesti, ettei mun jalat liikkunu niin nopeesti. Pistin semmoseks pikakävelyks ja käveltiin sit sillee ehkä pari metriä. Ollaan ihan mahottomia, naurattaa muistella näitä. :D

ps. meiltä ei tule välistä kovin paljoo postauksia, ja sit kun toinen rupee kirjottaa, niin sit tulee mieleen niin paljon asiaa että eipä siihen enää toisella oo enää mitään kirjottamista kun tulee ihan hirveen pitkä ja samoja asioita. Just mietittiin, et pitää tehä niin et postaillaan aina tämmösiä "omia" postauksia niin ei tuu sanomista siitä, että toinen kirjottaa "liikaa" vaikka ei tänne hirveen usein noita uusia postauksia siltikään tule. Jompikumpi kirjottaa sillon kun siltä tuntuu ja jos toinen ei kerkiä tai eioo asiaa, niin sit ei tuu postauksia tai tulee yhteisiä. :) vois sujua helpommin tää yhteisen blogin pitäminen. PAINELKAA NAPPULOITA JA JÄTTÄKÄÄ KOMMENTTEJA, kiitti! =)

-Heidi