"So wake me up when it's all over"

Mä en oikein tiiä millon viimeks musta ois tuntunu tältä.

 Elämä potkii päähän. 

Mä yritän potkia takasin, mutta aina se onnistuu väistämään. 

Väsyttää. 

Siitä tää kaikki johtuu. 

Koska sitten hermostun ja kiukuttelen kaikille. 

Eikä kukaan kohta jaksa mua.

Varmaan vaarallista tämmönen tunteiden vaihtelu, kun ensin nauran ja kohta taas ärsyttää kaikki ja väsyttää.
Eilenkin sain jonkinlaisen itku-potku-raivarin, kun makasin vaan lattialla ja huusin.
Ja ilman mitään syytä.
Oon vähä outo o.O
Millonkahan tää väsymys loppuu ja palaudun tuosta leiristä (josta muuten postausta tulossa, kunhan vaan sais inspiraatioo siihen)

Haluan nukkua.
Herättäkää mut sitten kun tää kaikki on ohi.

mutta

Onneks nyt vähitelleen taas tuntuu siltä, että elämä vois alkaa hymyillä mulle.
Voinhan mä aina kuunnella tuota biisiä tuossa alhaalla, koska se on vaan paras ja siitä tulee aina hyvälle tuulelle:)

Ja onneks on tämmönen paikka jonne voi kirjottaa ja se helpottaa heti!
+ihana kämppis, joka on vähän liiankin myötätuntonen ♥ :)
Ihan sama kiinnostaako ketään oikeesti lukee.
Kunhan vaan sain kirjottaa.

Kiitti moi

-Mari