Let the music speaking

"Totuus on kai toisenlainen, vaikka vastaan taistelen. Tää yö on kai vika niitti, kun kaksin valvotaan.
Nyt käykin niin, kuin me pelättiin, et aika vie sut pois enkä sille mitään voi."



"Kerro turhaanko sua odotan ja vain ajantajun kadotan, vannoit kun me tavattiin: meen vuokses vaikka helvettiin."



"What are you waiting for? Are you waiting for the perfect night? Are you waiting for till the time is right? Don't you wanna learn to deal with fear? You gotta go and reach for the top. Believe in every dream that you got. You only living once so tell me. You know you gotta give it your all and don't you be afraid if you fall? Are you waiting for the right excuse? Are you waiting for a sign to choose? While you waiting, it's the time you lose. Don't you wanna spread your wings and fly, don't you wanna really live your life, don't you wanna love before you die? What are you waiting for?"



"Miten ja miksi vain minut löysit merestä ihmisten, miten sä sait mut syttymään roihuksi tunteiden? Miten ja miksi lausuitkaan sanoja joita mä ootin, miten ja miksi tän oven löysit talossa vieraiden, kaduilta vieraan kaupungin luokseni saapuen. Kun kanssas lähden tiedät sen, taakseni kääntyisi en koskaan, pois surut pyyhin menneisyyden, kun huominen sinä oot."



"Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta. Silloin tuntemattoman, tunnen nyt ja tunnustan. Sä olit vaara liian suuri kiertää ja liian houkuttava ohittaa. En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa ja polttaa. Kauan sitten jotenkin tuntematta aavistin, että illan harmaassa tulet vastaan, pelotta. Jos joskus pimeässä yksin seison ja liekki sammunut ja kylmä on, en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen."



"Ystävän duuni on huolehtii sust vierel vaik mikä tulisi, se kestää huonot päivätkin ja näkee heti läpi sun kulissin. Tunne on pakottava, kun tuntuu et tunteet on padottava, mut tiedät et sun on sanottava, jos sul on jotain sanottavaa. Välil jokaista turhauttaa, kaikkee ei voi purkaakaan, mut ok ei nyt riitä. Nään et on huolia enkä kysy turhasta. Tiedät et et oo yksin, mä oon tässä veljeni vartija, vahva jos tarvitaan hartiaa, johon nojata voit kun on harmia. Vaik en tietäis milt sust tuntuu, pelkkä puhuminenkin jo helpottaa. Kun sun ystävä kysyy mitä kuuluu, niin puhu totta."



"Kun suru tulee saumoista läpi, voit luottaa minuun. Ja kun sä et uskalla sanoo niitä sanoja, joilla voisit ratkaista kaiken, voit luottaa minuun. Ja kun sä ajat autoa kilometritolkulla eikä kukaan vastassa kotona, voit luottaa minuun. Ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet, se olen minä joka voi kuivata sun kyyneleet."



"Minä ja hän, tiedän sen, meillä on sielu yhteinen. Missä mahtaakaan kohdata tiet, voin päästää irti vaan en unohtaa, koska mun unissa hänen äänensä kuiskuttaa, kaikki leffat ja biisit hänestä muistuttaa, yhteys ei kadonnut, muutti vaan muotoaan, mä tunnen ja tiedän sen, se saa mut luottamaan, me vielä tavataan, yhteen palataan ja voidaan alusta taas aloittaa."



"Alusta asti me tiedettiin mihin ruvettiin, sä ootat, mä ootan, niin me luvattiin. Kumpikaan tainnu tajuta sit edes et ajan myötä yhä rajummaks tää menee, sä odotat mua kotona kellon kaa ja toinen puoli must sanoo et tää viel helpottaa, toinen puoli tietää lopun ikää tien pääl, sitä varten mut luotiin, en voi sitä kieltää. Ostan aikaa valamal uskoa unelmiin, ehitään tehä se mitä yhdessä suunniteltiin, vaik siihen voi mennä vuosii, viel tsiikataan turunlinnas kun laivat lipuu ruotsiin, mut nyt on mentävä, aikataulu lentävä. Odotanko turhaan sua sittenkin, mitä jos vaan käy niin kuin muillekin? Välimatka piinaa ja vaivaa mua, kuka päättää ketkä saa onnistua? Oo siellä jossain mun.
Sä katat taas kahelle ihan huvikseen vaan, vaik tiedät etten kolmen viikkoon oo kotonakaan, en osaa olla sulle huolia kai tuottamatta. Keskityn täysil, samalla sua laiminlyön. Tuntuu et toinen on aina toisesta pois, jos valita parhaat puolet toisesta vois, mut vaan itteensä voi muutta, toist ihmistä ei. Kun ollaan yhessä en muuttas susta mitään, ne pienet hetket onneen saa mut kiinni susta pitää. Näen sut siin viel ku ollaan ruttusii, tarviin sua ja toivon että jaksat venaa, älä pakota mua valitsemaan. Oo siellä jossain mun."



"En tiedä sun nimees, mut arvaan sen. En tiedä susta mitään, ainostaan sen et oot harvinainen. Yhden kortin varaan kaikkeni paan, 100% itsestäni annan, muuta en kaipaa jos sut omakseni saan. Haluun tuntee sut mun lähellä, mä tiedän et oon turvassa sun iholla, sanotaan näkemiin, ei hyvästi."



"If you have lost sister, someone has lost a mom. And if you have lost a dad, someone has lost a son. And they are all missing now, so if you get a second to look down at me now, I'm just missing you now. I still look for your face in the crowd, if you could see me now."



"A drop in the ocean, a change in the weather, I was praying that you and me might end up together, it's like wishing for rain as I stand in the desert, but I'm holding you closer than most because you're my heaven. And still I can't let you be, most nights I hardly sleep, don't take what you don't need from me."



"Lasken lampaita tuhansiin, ne ajan omiin aitauksiin, sinne jään jumiin, en tiedä mikä unta tai totta on. Tähdet ja kuut sammukoot, kaiken sä kestät, kuin vuori oot. Kiitos kun siinä sä oot, sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan nyt itseäsi paljon suurempaa, ikuinen kiitos sulle kuulukoon. Vaikka leukani rintaan painautuu ja joka toinen askel aina syvempään uppoutuu, otteesi tiukemmin tarrautuu ja kuiskaat: "Ei ole sellaista pimeää, jonne voisit murheesi minulta piilottaa." Tiedät ettei tarvitse koko maailmaa sinun yksin voimillas pelastaa, lupaan vahvempi taas kun herään, yhdessä me kaikki kestetään."



"Mun sydäntäni aina joskus särkee, kun joku pieni asia mua muistuttaa, sä tulit liian lähelle mun henkee ja nyt en voi sua unohtaa. Kun ilma nousee höyryten ja vierelläni askeleesi kuulen narskuvan, sä oot niin kuin pakkanen. Sinun kuulen taas sen sanovan, että oon sun kohtalosi, meidän pitää odottaa vain seuraavaan elämään. Täällä kuljen niin kuin unessa, mä kahden ajan välissä oon, mun maailmasta puuttuu palanen, kun sinä et siinä oo, elän varmaan väärää aikaa. Kun mä kohtaan öiden lakeuden, tähtitaivaan joka kappaleen, mä sulle tilaa viereen teen, tunnen sun taas mua koskevan, ehkä aika taittuu ja kurkotan, mä meihin kurkotan ja seuraavaan elämään."



"Kun mietit onnellisuuttamme, ollaanko nyt vai vasta sitten kun jokin on jotenkin muuttunut? Kunhan nyt vain riitit jaksaa suorittaa - ja rakastaa niin helvetisti, jotakin on pahasti rikki ja minä olen yksinkertainen enkä tiedä kuinka siitä ehjän millään saa. Minä haluaisin rauhaa, mutta sota tähän sieluun solmittiin. Sota jota kuitenkaan kukaan ei voita koskaan. Mä olen alkanut ymmärtää jotain siitä, että mitä se tarkoittaa, et meil on vaan tämä elämä ja se merkitsee, kuinka se käytetään - mitä sekin kesti kauan."



"Unconditionally, I will love you unconditionally. There is no fear now, let go and just be free, know that you are worthy. I will take your bad days with your good, walk through the storm, I would. I do it all because I love you, I love you. Acceptance is the key to be truly free, will you do the same for me?



"Well you only need the light when it's burning low, only miss the sun when it's starts to snow, only know you love her when you let her go. Only know you have been high when you're feeling low, only hate the road when you're missing home. Only know you love her when you let her go, hoping one day you will make a dream last but dreams come slow and they go so fast. You see her when you close your eyes, maybe one day you will understand why everything you touch surely dies. Staring at the ceiling in the dark, same old empty feeling in your heart, because love comes slow and it goes so fast. Well you see her when you fall asleep but never to touch and never to keep, because you loved her too much and you dived too deep. Only know you love her when you let her go."



"Pelkään tietenkin, mut tiedän että tunteilleni en vielä saa luovuttaa valtaa, sillä jos mä itkuun puhkeisin, heittäytyisin virtaan jossa mun jalkani ei yltäis pohjaan. Tämän pinnan alla on äkkisyvää: vaikka pelkään, vaikka vapisen, ei - sä et mitään siitä nää, et kyyneltäkään. Vaikka pelkään, pystyn sen peittämään ja sä vaan peilityyntä näät, sen alla on äkkisyvää. Murrun tietenkin yksin öisin piilossani, mutta täällä rohkein ei oo se ken ei oo koskaan pelännyt vaan se ken ei juokse karkuun."



"Because trying not to love you only goes so far, trying not to need you is tearing me apart, I just keep on trying but I don't know what for because trying not to love you, only makes me love you more. And this kind of pain, only time takes away, that's why it's harder to let you go, and nothing can I do without thinking of you, that's why it's harder to let you go."



"I thought I was protecting you from everything that I go through but I know that we got lost along the way. Here I am with all my heart, I hope you understand, but I'm never gonna make that mistake again, you brought me closer to who I really am, come take my hand, I want the world to see what you mean to me. Just know that I'm sorry, I never wanted to make you feel so small. Our story is just beginning, but let the truth break down these walls, oh yeah."



"When I look at you, I see forgiveness, I see the truth. You love me for who I am like the stars hold the moon, right there where they belong and I know that I'm not alone. When my world is falling apart, when there's no light to break up the dark, that's when I look at you." 




"I almost see it, that dream I am dreaming, but there's a voice inside my head saying "You'll never reach it". Every step I'm taking, every move I make feels lost with no direction, my faith is shaking. But I gotta keep trying, gotta keep my head held high, there's always gonna be another mountain, I'm always wanna make it move, always gonna be a uphill battle, sometimes I'm gonna have to lose. No matter how fast I get there, what's waiting on the other side, it's the climb.
The struggles I'm facing, the chances I'm taking, sometimes might knock me down, but no - I'm not breaking! I may not know it, but these are the moments that I'm gonna remember most, yeah, I gotta keep going and I, I gotta be strong, and just keep pushing on because there's always gonna be another mountain and I'm gonna wanna make it move, always gonna be a uphill battle, sometimes I gonna have to lose."


"Rakkaus on tahditon, se ei ilmoita: nyt mä saavun, mut sen sydän joskus tahdissa on, se hiljaa säikyttää ja kuiskaa "sä oot mun", tähänkö taas tultiin, vaikken tahtonutkaan vielä irrottaa jalkoja pinnasta maan. Eilen vielä päätin elää ilman sua, hei anna jo mennä, anna jo mennä. Rakastan, rakastan, rakastan sua, en todellakaan tiennyt tää voi tältä tuntua. Hei anna jo mennä, tartun sun otteeseen. Et rakkautta voi hämätä, se saapuu hiljaa huutaen ja varmistaa että valmistautunut en. Rakkaus ei oo sokea, se ei vaan aina osaa katsoa, kenen luokse kannattaa saapua."


Joo, tämä oli tämmönen vähän erilainen postaus! Ei oo tainnu ihan tämmöstä ennen tullakaan. :) Kokosin tähän hyviä biisejä, mitä olen kuunnellut paljon ja jotain hyviä pätkiä niiden sanotuksesta. Aivan mahtavia kappaleita, ei voi muuta sanoa. Musiikki pitää sisällään niin paljon asioita! :)

PS. Anteeksi tämä postailutauko. Kumpaakaan ei vaan oikeen oo huvittanu kirjottaa tänne, kun jotenkin masentaa tämä aikaansaamattomuus ja lukijatkin on kadonneet kun ei olla kirjoteltu. Mutta ehkä ne palaisi takaisin, jos saatas niin paljon aikaan että kirjoteltaisiin useemmin. =) Tämä on nyt vähän rappiolla, we are sorry! <3

- Heidi

Saariselkä

"Ystävän duuni on huolehtii sust, vierel vaik mikä tulisi
Se kestää huonot päivätkin ja näkee heti läpi sun kulissin
Tunne on pakottava, kun tuntuu et tunteet on padottava
Mut tiedät et sun on sanottava, jos sul on jotain sanottavaa
Välil jokaista turhauttaa
Kaikkee ei voi purkaakaan, mut ok ei nyt riitä
Nään et on huolia enkä kysy turhasta
Tiedät et et oo yksin, mä oon tässä, veljeni vartija,
vahva jos tarvitaan hartiaa, johon nojata voit kun on harmia
Vaik en tietäis milt sust tuntuu, pelkkä puhuminenkin on jo helpottaa
Kun sun ystävä kysyy: "Mitä kuuluu?", niin puhu totta
Hei, hei, mitä kuuluu? Sä kysyt ja kaikki on ok.
Hyvä sun on puhuu, kun et tiedä miltä musta tuntuu."

Joo, ei tässä nyt kummallakaan suurempia huolia ole, mutta Vain Elämää-ohjelmaa ei voi liiaks korostaa - Elastisen versio Apulannan Mitä kuuluu-biisistä on hyvä. ;) Varsinkin veli-kohta! Mutta asiasta kukkaruukkuun, oltiin tässä Saariselällä lumileirillä viikon verran. Sieltä ei nyt hirveempiä kommelluksia tällä kertaa, muutamia kuvia laitellaan ja tarpeen mukaan tarkennellaan! :)

Onpas huonolaatuinen kuva, no suurin osa puhelimella koska se on niin helposti saatavilla ja lähes aina mukana. Kamera jääny vähän toissijaseksi uuden puhelimen myötä... :D Muutaman kuvan Heidi räppäili kameralla. Mutta mentiin linja-autolla määränpäähän ja matkustaminen kesti 10h. Kauas oli pitkä matka, jos meinasi lunta löytää! Marin aika meni koulujuttuja tehdessä, Heidi taas ei oikein voi lukea mitään autossa niin se kuunteli musiikkia ja eleli omien ajatustensa kanssa. Aika meni yllättävän hyvin silti. 

Joo ja tänne reissulle sai laittaa paksun hiihtolinjan edustustoppatakin päälle! Tuo on kyllä niin ihana örmötystakki!! :D

Oltiin kyllä ihan sekasin tuosta lumesta, kun sitä vaan oli ihan tajuttomasti! Vaan niin parasta. 

Hulluja hiihtäjiä liikenteessä, ei sen kummempaa. Ei huolta, ei hätää, ei tarvii pelätä. ;)

Eihän näitä reissuja ikinä selviä ilman pienimuotosta normaalia koheltamista, esimerkiksi lievää vesivahinkoa keittiön puolella... :D Näitä meidän aikaansaannoksia. Tästä ei sen enempää. 

Voitelukopista tuli suhteellisen tuttu paikka, muutaman kerran pistettiin hirveet pileet pystyyn siellä. Sanan kirjaimellisessa merkityksessä, nimittäin laitettiin musiikkia ja sitten vähän omia mooveja siellä. xd Pälyt. 

 

Kyllähän täällä tosiaan kelpas hiihtäjän treenailla. Tällä hetkellä Saariselällä on Suomen parhat hiihto-olosuhteet, koska luonnonlumilatujakin oli riittämiin asti hiihtokunnossa. Ei muualla päin Suomea lunta ole vielä tässä mittakaavassa! Kuvat ovat vain aika pimeitä, koska Lapissa alkaa olla kohtapuoliin kaamos, niin siellä nousee aurinko vain muutamaksi tunniksi ja silloinkaan ei ole kovin valoisaa ja keskitalvella se ei nouse ollenkaan. 

Ei pidetty kokonaista hölläilypäivää, mutta käytiin aamusta löpsyttelylenkki perinteisellä, keskisyke siellä 125 paikkeilla ja sitten iltapäivällä kauppojen kiertelyä ja muutaman joululahjan ja tuliaisten ostaminen lähinnä pikkusisaruksille. Käytiin myös tsekkaamassa kylpylä, se oli aika perus kylpylä. Ei samassa mittakaavassa kuin Levillä, mutta mukava siellä poreissa oli lillua ja uida virtauksessa vastavirtaan ja jumittaa siinä. :DDd Ooteltiin muuta porukkaa hotellin aulassa ja Mari joi kaakaon, mutta ei sitten jaksettu odottaa enää ja lähdettiin mökille. 

Ken ladulle jää on ladun vanki, vapaa vain on umpihanki! Joo, tämmösiä umpimehtäreittejäkin oli, mm. tämä Hiihtäjäntie ja Suksipolku ja sitten oli Monopolkua ja Naavapolkua ja Luppopolkua ja kaiken tämän suuntasta. 

 Liikuntadiplomin tekemistä väliajoilla, kumpikin suoritetaan se kurssi nyt. Voi siitä jotain hyötyä olla tulevaisuudessa, jos ja kun hakeutuu liikunta-alalle. Oli kyllä hyviä kirjoja, tekis mieli lukea ne kaikki jos vaan aika riittäisi! Mari tekee tutkielman nuoren hiihtäjän voimaharjoittelusta ja Heidi psyykkisestä valmennuksesta kilpailuun valmistautumisessa, koska se aihe oli niin laaja, että oli pakko rajata sitä vähän. Kirjoissa oli paljon kaikkea järkevää ja tätä Heidi aiko ruveta siteeraamaan! Tuo pätee niin moneen asiaan elämässä.

Poroerotteluaita ja ladun kohdalla oli tuollainen hassu viritys, josta ihminen osaa mennä läpi, mutta porot ilmeisesti ei. Porot yritetään siis pitää vain toisella puolella aitaa joistakin syistä. Nämä oli jo luonnonlumilatuja, kun käytiin viimeisenä varsinaisena päivänä ennen lähtöä Kiilopäällä, kun tehtiin pitkä lenkki. Tosin Heidi oli ihan jäässä koko lenkin, sillä laitettiin saman verran vaatetta kun alkuviikosta samassa pakkasessa (-10c), mutta nyt oli ihan tajuttoman kylmä viima, joten vaatetta olisi pitänyt olla enemmän. Mutta mistäpä sen petollisen pohjoisen viiman olisi osannut aavistaa! Heidi oli varma että se jäätyy pystyyn, vaikka oli koko ajan liikkeessä. 

 Kiilopäälle 13 km taivallettuamme oli pakko päästä käymään sisällä, käytiin vessassa ja lämmitettiin sormia lämpimän veden alla (vaikka eihän meillä ollut kuin paksut kolmisormihanskat kädessä... :D) ja Heidin aina jäiset varpaat alkoi vähän lämmetä ja kramppailla pahimmoilleen sisällä, se älisi ja polvisteli siellä vessan tasoa vasten. :Dd

Joo, minäkin näitä varpaita. ::)<3 Olin varma että ne pitää amputoida, mutta positiivista oli se, että niissä oli tunto tallella koska niitä palelti ja pisteli! Tämä on niin tuttu joka talven ongelma, koska ne on paleltunu niin monesti, mutta ikinä siihen ei totu ja se on aina yhtä kivualiasta ja kamalaa. Ja silti vaan menen sinne ulos hiihtämään. :Dd No ne paleltuu muuallakin kuin monoissa, että se siitä. :D

 Niin ja tämä meidän noin keskimäärin puolikkaan ihmisen huone! :DDd Nämä alakerran huoneet oli siis tosi ahtaita, tuonne mahtui juuri tuo sänky ja ei oikeastaan mitään muuta. Täällä me elettiin tavaroinemme viikko, viimesenä päivänä lähtiessä alkoi löytyä sängyn alta kadonneita tavaroita, mutta niitä ei päässyt etsimään yhtään aiemmin, koska sinne sängyn alle ei yksinkertaisesti mahtunut, koska se oli täynnä tavaraa, jotta tuolla huoneessa mahtuu edes ylipäätään elämään. :Dd 

 Asuttiin tuossa vasemmanpuoleisessa osassa tätä kelohökötystä.

Poistullessa meidän linja-auto pysähtyi Napapiirillä Joulupukin maassa. Mari on käynyt siellä jo kaksi kertaa ja se riittää sille, Heidi on käynyt ainakin yli 5 kertaa ja tosiaankin tuo paikka ei hirveästi muutu joten riittää todellakin, mutta kyllähän siellä kierteli semmosen puoli tuntia. Ricolle löytyi joululuita joululahjaksi, semmoisia lumihiutaleen muotoisia. Tosi söpöjä, varmaan hyviä. ;)

Matka takaisin Puttaalle kesti noin 11h, koska pysähdys tuolla joulupukin pajakylässä kesti vähän kauemmin, kuin normaali kahvitauko:D Mutta ei kai siinä, ihan rattosa matka oli kattoessa tabletilta ja puhelimelta hiihtoja ja kuunnellessa lasten höpötyksiä xd Oulun kohdalla vaan alko jo tuntua siltä, että eikö voitais jo olla perillä ja se viimenen pari tuntia meni niin hitaasti! Mutta hengissä selvittiin perille ja sitten pääs pitkästä aikaan omaan sänkyyn nukkumaan:)

Joulukuukin jo alkoi ja tosi vähän aikaa enää jouluun! :o Pikku hiljaa alkaa jo joululaulut pyöriä päässä ja osa joululahjoistakin on jo hommattu ;)

Mukavaa joulun odotusta kaikille lukijoille! ♥

-Mari&Heidi

Arvoisat blogin lukijat, klikatkaa auki!

Laulu lähtee duurilla
Mä synnyin hymy huulilla
Ei oo ilme vaan sun pitää tuntea se
harvoin hyvin hyvin vihainen, Nasse

Ilo irti mistä ikin lähtee
sata prossaa mitä ikinä teen
Vähempäänkään en tyydy
Tää hymy, se ei hyydy

Lasken laukkuni, mut ihan hetkeksi
Tie vie se on refleksi
Kuljettuna joka pitäjää
Tunne en mä koti-ikävää
Hima siel missä hattuni on
Suoraan hotellista taas studioon

Kulkuri laulaa ja matkustaa
ja niin reissuni jatkuu taas!
Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin
Kirjavat vaiheeni kertoa mä voisin
Aamulla nostan kytkintä ja poistun nauraen rytmistä!

Vain Elämää on kyllä tosi huippu ohjelma. Tämä Elastisen versio Veskun Nauravasta kulkurista sopii sanoiltaan ja tunnelmaltaan kyllä ihan täydellisesti tähän meidän kummankin elämään. Heidihän täällä nyt kirjoittelee! :)
Meillä on ollu tämä blogikin jo yli kaksi vuotta, mutta me on ihan tuosta noin vaan - hupsista keikkaa - skipattu koko blogin kaksvuotispäivä! Nyt varsinkin on oltu tosi paljon menossa ja tämä blogi on jäänyt kyllä ihan toisarvoiseksi, kun asioita on laitettu tärkeysjärjestykseen. Sitten kun ei ole ikinä aikaa kirjoittaa, niin sitten masentaa aloittaa ja siinä käy niin, ettei kirjoita ollenkaan. Aiemmin meidän blogilla oli paljon lukijoita, vaikka oli tauko, mutta nyt tauko on jatkunut niin pitkään, että täällä käy enää alle 10 katsojaa per päivä. Joku päivä ei käy kukaan tai ihan pari ihmistä vain. Mutta turha selitellä enempää näitä kiireitä, kun ne on. Tai ei niitä edes pidä kiireinä, kun niistä nauttii ja elämä on tosi hyvää nyt. Ei tässä ole tosiaankaan mitään valittamista, elämä hymyilee. Asioita vain tapahtuu ja tulee menoja, mutta minä ainakin rakastan tätä elämääni juuri nyt. #lovemylife ♥

~ Autoa en ole vielä saanut enkä saakaan ihan heti. On silti jonkin verran päässyt ajamaan syysloman aikana, jolloin olinkin kipeä. :( Turhautti, kun ei päässyt treenailemaan, mutta ei siinä muu auttanut kun parannella ja lepäillä rauhassa, ja kun maltoin niin hyvin, se menikin ohi muutamassa päivässä normaalin flunssan tapaan. :)

~ Ricoa laiskotti hieman tuo syöminen, käyhän se näinkin :Dd

~ Syyslomalla olin Marin porukoiden matkassa Vuokatissa (joka onkin viime aikoina tullut aika tutuksi, sillä siellä on jo kolme kertaa oltu:D) ja kuvat kertoo varmaan kaiken oleellisen. Reenireissulla siis. Tosin täällä mulle tuli lopulta se flunssa, jota podin loppuloman. Kävin myös kattomassa elämäni ensimmäiset salibandypelit ennen tätä reissua!

 ~ Uudet talvikengätkin on hankittu! Olen tykännyt tositosi paljon noista. ♥ Ne on just tollaset mun tyyliset!

~ Ricopoika kävi trimmauksessa, siitä tuli sulonen pikkupoika. ♥

 

~ Oli jo sopivasti sen verran pakkasia, että sain käyttää mun uutta talvitakkia, jonka ostin elokuussa (ajoissa ainakin!) Helsingistä Forumin kauppakeskuksen Onlysta. Oon halunnu hirveenä tollasta takkia monta vuotta, mutta oon aina ajatellut että en voi ostaa kun ei se päällä voi hyppiä kisaverkkaa. Mutta maksoi vain 40 euroa ja päätin sortua (kunhan olin jahkaillut asian kanssa vaikka kuinka kauan, sillä oon aika huono tekemään heräteostoksia:D) ja aion pitää tuota kyllä koulutakkina. Naureskelinkin, että tuo on pyhätakki ja sitten on siviilitakki semmonen laskettelutakki, jota pidetään kisoissa. :Dd

 

~ Oltiin hiihtolinjan kanssa Vuokatissa leirillä tässä pari viikkoa takaperin ja tultiin takaisin kouluun tiistaina, sitten lähdettiin jo torstaina kotiin skipaten yksi tunti ja perjantaiksi takaisin Vuokattiin piirinleirille. Nyt on siis tullut treeniä aika lailla, joten palautuminen on isossa roolissa, ennen kun lähetään viikon päästä Saariselälle koulun puolesta viikoksi. Että tosiaankin tuo postauksen alussa linkitetty kappale sopii ihan täydellisesti tämän hetkiseen elämään!
Käytiin koulun leirillä Marin kanssa eka kertaa oikeassa suorassa mattotestissä. Oli kyllä jännää ja ihan hitokseen hapokasta! Mutta eiköhän tuolla uudestaankin joskus käy, kun eka kerta on selvitty hengissä. Oli vaan hurja tunne, kun kulma ja vauhti nousee kolmen minuutin välein, on kiinni tietokoneessa ja laitteissa letkusta ja katossa valjaista. Hapot otetaan aina kolmen minuutin välein ennen kulman ja vauhdin nostoa. Sormessa oli yhtä paljon reikiä kun kastelukannun suodattimessa, kun kaikki näytteet otettiin samasta sormesta ja niitä oli varmaan kymmenkunta. Tuo testi kun tehdään siihen lopulliseen maksimiin asti, ihan totaaliseen uupumukseen saakka. Sitten loppuu, kun valjaat ottaa kiinni "turvaklipsiin", mikä lie oikea sana sille. Siitä alkaa siis pikkuhiljaa valua alaspäin, kun ei enää jaksa hapotuksen vuoksi. 

~ Hieman oli pyykkiä leirin jälkeen, pestiin neljä koneellista! :d

 ~ Tätä ootellessa!! Marraskuun vikan viikonlopun perjantai. Sillon en alota vielä kisakautta, joten tänne voi lähteä hyvällä omallatunnolla! Ihan huippusiistiä päästä kattomaan Elastista, varsinkin kun nyt on ollut tuo Vain elämää ja se on hirveessä kasvavassa suosiossa. Tulee varmasti hieno kokemus, vaikka kyse onkin Iisalmen liikuntahallista, mutta tunnelma on varmasti katossa!! :)

~ On tullut paljon erilaisilla autoilla ajamista, mm. Veeran bensa-autolla... Ollaan pahoillamme, koska sen käsittely on vähän hankalampaa ja nykivämpää, mutta kyllä me yritettiin olla helliä. ♥ Käytiin yks ilta Elisan ja Marin kanssa Viitasaarella pitsalta suoraan elokuvissa kattomassa Labyrintti. Tosiaan pitsan maksoi koulu, koska me abit voitettiin koulun alun ryhmäytymispäivässä kaikki muut ikäluokat ja saatiin siitä pitsaa. Selvittiin hengissä, vaikka olihan tällä reissulla muutamia muuttujia ja naurukuolemia. Leffassa ei kuitenkaan tarvinnu nauraa kuoliaaks, koska se oli välillä ahdistavan jännä, sai koko ajan olla valmiina oottamaan mitä vaan, vaikka välissä oli hauskojakin kommentteja ja tilanteita. Sitä on kai verrattu Nälkäpeliin, mutta Nälkäpeli on ihan lässynlässynleffa tuohon verrattuna. :D Tuossa oli pelkkää toimintaa eikä mitään rakkaushömppää. Kauhuleffoista en tykkää, mutta toi oli tommoinen toimintaleffa, niin tykkäsin kyllä!

Leffan jälkeen olikin onneks refleksit skarppina, koska jonotin vessaan ja joku tuli yhdestä kolmesta vessavaihdosta ja päätin mennä siis sinne, kunnes keskimmäisen vessan ovi aukesi ja olin saada siitä naamaan, jos en ois ninjaillu hirveetä väistöliikettä sen vessasta tulijan huomaamatta koko tilannetta. :Dd

~ Ja tosiaan se piirinleiri Vuokatissakin loppui ja kassille tuli mahatauti... Huone oli kun pyörremyrskyn jäljiltä, mutta kaikki taisi lähteä mukaan. Harvemmin sitä on mitään unohtanut, vaikka tuon taloksi asettumisen suorittaa lyhyilläkin parin yön reissuilla! Se on ihan hyvä taito, että pystyy kotiutumaan ja nukkumaan vieraissa paikoissa, koska tässä lajissa olisi tosi hankalaa, jos ei olisi sillä tavalla sopeutumiskykyinen. :)

 ~ Leirin aikana alkoi koeviikko, onneksi ollut kuin yksi valmistava tunti, josta pystyin kai olemaan pois, koska selvisin kai ihan kohtalaisesti kokeesta, johon ei ehtinyt paljoa paneutua, koska oltiin leirillä ja väliajoilla väsytti ja halusi levätä seuraavaa treenirupeamaa varten. Halusi vain kovasti panostaa, koska kyse oli psykologiasta, joka kiinnostaa ja jonka aion kirjoittaa. Kävin Iisalmessa poliisiasemalla kyselemässä neuvoja koska ajokortti ei ole vieläkään tullut! Siellä ei kyllä mitään selvinnyt, joten se täti sanoi että jos kysytään korttia, niin näytän sitä ajokortin katoamisilmoituksen kopiota, koska se väliaikainen kuukauden voimassaoleva ajolupalappunen umpenee lauantaina. Menee kai se näinkin sitten, huono tuuri vaan! :/

~ Kävin myös Iisalmessa Iisan kauppakeskuksessa kiertelemässä ja pistin jo aiemmin merkille sieltä pari mekkoa, jotka kerrankin näytti siltä, että kelpaisi jopa minulle. Minulla kun on tämä mekon ostaminen aina tosi hankalaa, koska en kelpuuta mitään päälleni. Se on joko liian lyhyt, liian tiukka, liian avara, liian kallis, liian jotain. On todella harvinaista, että joku mekko pistää silmään, jonka haluan ostaa ilman käyttötarkoitusta. Nyt kävi niin. Pilkullisen hinta oli 20e ja tuon pitsimekon 24e. Hinnalla ei siis ollut valinnassa merkitystä, joten sovitin noita kumpaakin vuorotellen varmaan montakymmentä kertaa, kunnes en jaksanut enää ja oli pakko tehdä valinta ja se oli tuo pilkullinen. Tykkään siitä kyllä tositosi paljon! ♥
Tosin se on kokoa 36, koska isompia kokoja ei enää ollut. Olin melko varma, ettei se mahdu päälle, mutta kyllähän se sitten mahtuikin. ;o Ei vaan pidä leventyä paljoakaan tai tuohon mekkoon ei oikeastaan yhtään, sillä se ei enää sitten mahdu. :d Tosin eipä tämä minun paino ole sitten sen mykoplasman sairastamisvuoden jälkeen mihinkään muuttunut, mitä silloin olin tosi laihassa kunnossa laihtuessani nykyisestä 5 kiloa ihan vaan sen takia, että olin niin kipeä ettei tehnyt mieli syödä.   

~ Olin kotona tässä yhden yön, huomenna alkaa uusi jakso ja täytyy mennä käymään koulussa, koska Saariselän leirin aikaan tulee viikko poissaoloa koulusta ja ei kärsi olla paljoakaan ylimääräistä, jos ei ole ihan pakko. Jos sitä leiriä ei olisi tulossa, niin en olisi varmaan kehdannut lähteä yhdeksi yöksi kämpille ja tulla seuraavana päivänä takaisin. Mutta no can do. Lähdin aika vähällä tavaralla liikkelle maanantaina +10 asteen lämpötiloista ja sääennustekaan ei silloin kertonut, että parin päivän päästä pakkasta on -15. Vaatetus ei ollut ihan säänmukainen ja jouduin lainailemaan lenkille vähän kaikilta sitä sun tätä, etten palellu. Toisaalta, onhan nyt jo marraskuu. Kaikki säämuutokset on mahdollisia!
Ajoin myös Jussin autolla Iisalmeen tiistai-iltana. Edelleen still alive, joten ei huono.

Pahoittelen joidenkin kuvien laatua, suurin osa tai kaikki on napsittu puhelimella, kun se yleensä on käden ulottuvilla ja siinä on kuitenkin yllättävän hyvä kamera!

Näiden kuvien kertomien kuulumisten kera jatketaan!
Tsemppiä lukijoille loppuvuoteen! ;)

- Heidi