Saariselkä

"Ystävän duuni on huolehtii sust, vierel vaik mikä tulisi
Se kestää huonot päivätkin ja näkee heti läpi sun kulissin
Tunne on pakottava, kun tuntuu et tunteet on padottava
Mut tiedät et sun on sanottava, jos sul on jotain sanottavaa
Välil jokaista turhauttaa
Kaikkee ei voi purkaakaan, mut ok ei nyt riitä
Nään et on huolia enkä kysy turhasta
Tiedät et et oo yksin, mä oon tässä, veljeni vartija,
vahva jos tarvitaan hartiaa, johon nojata voit kun on harmia
Vaik en tietäis milt sust tuntuu, pelkkä puhuminenkin on jo helpottaa
Kun sun ystävä kysyy: "Mitä kuuluu?", niin puhu totta
Hei, hei, mitä kuuluu? Sä kysyt ja kaikki on ok.
Hyvä sun on puhuu, kun et tiedä miltä musta tuntuu."

Joo, ei tässä nyt kummallakaan suurempia huolia ole, mutta Vain Elämää-ohjelmaa ei voi liiaks korostaa - Elastisen versio Apulannan Mitä kuuluu-biisistä on hyvä. ;) Varsinkin veli-kohta! Mutta asiasta kukkaruukkuun, oltiin tässä Saariselällä lumileirillä viikon verran. Sieltä ei nyt hirveempiä kommelluksia tällä kertaa, muutamia kuvia laitellaan ja tarpeen mukaan tarkennellaan! :)

Onpas huonolaatuinen kuva, no suurin osa puhelimella koska se on niin helposti saatavilla ja lähes aina mukana. Kamera jääny vähän toissijaseksi uuden puhelimen myötä... :D Muutaman kuvan Heidi räppäili kameralla. Mutta mentiin linja-autolla määränpäähän ja matkustaminen kesti 10h. Kauas oli pitkä matka, jos meinasi lunta löytää! Marin aika meni koulujuttuja tehdessä, Heidi taas ei oikein voi lukea mitään autossa niin se kuunteli musiikkia ja eleli omien ajatustensa kanssa. Aika meni yllättävän hyvin silti. 

Joo ja tänne reissulle sai laittaa paksun hiihtolinjan edustustoppatakin päälle! Tuo on kyllä niin ihana örmötystakki!! :D

Oltiin kyllä ihan sekasin tuosta lumesta, kun sitä vaan oli ihan tajuttomasti! Vaan niin parasta. 

Hulluja hiihtäjiä liikenteessä, ei sen kummempaa. Ei huolta, ei hätää, ei tarvii pelätä. ;)

Eihän näitä reissuja ikinä selviä ilman pienimuotosta normaalia koheltamista, esimerkiksi lievää vesivahinkoa keittiön puolella... :D Näitä meidän aikaansaannoksia. Tästä ei sen enempää. 

Voitelukopista tuli suhteellisen tuttu paikka, muutaman kerran pistettiin hirveet pileet pystyyn siellä. Sanan kirjaimellisessa merkityksessä, nimittäin laitettiin musiikkia ja sitten vähän omia mooveja siellä. xd Pälyt. 

 

Kyllähän täällä tosiaan kelpas hiihtäjän treenailla. Tällä hetkellä Saariselällä on Suomen parhat hiihto-olosuhteet, koska luonnonlumilatujakin oli riittämiin asti hiihtokunnossa. Ei muualla päin Suomea lunta ole vielä tässä mittakaavassa! Kuvat ovat vain aika pimeitä, koska Lapissa alkaa olla kohtapuoliin kaamos, niin siellä nousee aurinko vain muutamaksi tunniksi ja silloinkaan ei ole kovin valoisaa ja keskitalvella se ei nouse ollenkaan. 

Ei pidetty kokonaista hölläilypäivää, mutta käytiin aamusta löpsyttelylenkki perinteisellä, keskisyke siellä 125 paikkeilla ja sitten iltapäivällä kauppojen kiertelyä ja muutaman joululahjan ja tuliaisten ostaminen lähinnä pikkusisaruksille. Käytiin myös tsekkaamassa kylpylä, se oli aika perus kylpylä. Ei samassa mittakaavassa kuin Levillä, mutta mukava siellä poreissa oli lillua ja uida virtauksessa vastavirtaan ja jumittaa siinä. :DDd Ooteltiin muuta porukkaa hotellin aulassa ja Mari joi kaakaon, mutta ei sitten jaksettu odottaa enää ja lähdettiin mökille. 

Ken ladulle jää on ladun vanki, vapaa vain on umpihanki! Joo, tämmösiä umpimehtäreittejäkin oli, mm. tämä Hiihtäjäntie ja Suksipolku ja sitten oli Monopolkua ja Naavapolkua ja Luppopolkua ja kaiken tämän suuntasta. 

 Liikuntadiplomin tekemistä väliajoilla, kumpikin suoritetaan se kurssi nyt. Voi siitä jotain hyötyä olla tulevaisuudessa, jos ja kun hakeutuu liikunta-alalle. Oli kyllä hyviä kirjoja, tekis mieli lukea ne kaikki jos vaan aika riittäisi! Mari tekee tutkielman nuoren hiihtäjän voimaharjoittelusta ja Heidi psyykkisestä valmennuksesta kilpailuun valmistautumisessa, koska se aihe oli niin laaja, että oli pakko rajata sitä vähän. Kirjoissa oli paljon kaikkea järkevää ja tätä Heidi aiko ruveta siteeraamaan! Tuo pätee niin moneen asiaan elämässä.

Poroerotteluaita ja ladun kohdalla oli tuollainen hassu viritys, josta ihminen osaa mennä läpi, mutta porot ilmeisesti ei. Porot yritetään siis pitää vain toisella puolella aitaa joistakin syistä. Nämä oli jo luonnonlumilatuja, kun käytiin viimeisenä varsinaisena päivänä ennen lähtöä Kiilopäällä, kun tehtiin pitkä lenkki. Tosin Heidi oli ihan jäässä koko lenkin, sillä laitettiin saman verran vaatetta kun alkuviikosta samassa pakkasessa (-10c), mutta nyt oli ihan tajuttoman kylmä viima, joten vaatetta olisi pitänyt olla enemmän. Mutta mistäpä sen petollisen pohjoisen viiman olisi osannut aavistaa! Heidi oli varma että se jäätyy pystyyn, vaikka oli koko ajan liikkeessä. 

 Kiilopäälle 13 km taivallettuamme oli pakko päästä käymään sisällä, käytiin vessassa ja lämmitettiin sormia lämpimän veden alla (vaikka eihän meillä ollut kuin paksut kolmisormihanskat kädessä... :D) ja Heidin aina jäiset varpaat alkoi vähän lämmetä ja kramppailla pahimmoilleen sisällä, se älisi ja polvisteli siellä vessan tasoa vasten. :Dd

Joo, minäkin näitä varpaita. ::)<3 Olin varma että ne pitää amputoida, mutta positiivista oli se, että niissä oli tunto tallella koska niitä palelti ja pisteli! Tämä on niin tuttu joka talven ongelma, koska ne on paleltunu niin monesti, mutta ikinä siihen ei totu ja se on aina yhtä kivualiasta ja kamalaa. Ja silti vaan menen sinne ulos hiihtämään. :Dd No ne paleltuu muuallakin kuin monoissa, että se siitä. :D

 Niin ja tämä meidän noin keskimäärin puolikkaan ihmisen huone! :DDd Nämä alakerran huoneet oli siis tosi ahtaita, tuonne mahtui juuri tuo sänky ja ei oikeastaan mitään muuta. Täällä me elettiin tavaroinemme viikko, viimesenä päivänä lähtiessä alkoi löytyä sängyn alta kadonneita tavaroita, mutta niitä ei päässyt etsimään yhtään aiemmin, koska sinne sängyn alle ei yksinkertaisesti mahtunut, koska se oli täynnä tavaraa, jotta tuolla huoneessa mahtuu edes ylipäätään elämään. :Dd 

 Asuttiin tuossa vasemmanpuoleisessa osassa tätä kelohökötystä.

Poistullessa meidän linja-auto pysähtyi Napapiirillä Joulupukin maassa. Mari on käynyt siellä jo kaksi kertaa ja se riittää sille, Heidi on käynyt ainakin yli 5 kertaa ja tosiaankin tuo paikka ei hirveästi muutu joten riittää todellakin, mutta kyllähän siellä kierteli semmosen puoli tuntia. Ricolle löytyi joululuita joululahjaksi, semmoisia lumihiutaleen muotoisia. Tosi söpöjä, varmaan hyviä. ;)

Matka takaisin Puttaalle kesti noin 11h, koska pysähdys tuolla joulupukin pajakylässä kesti vähän kauemmin, kuin normaali kahvitauko:D Mutta ei kai siinä, ihan rattosa matka oli kattoessa tabletilta ja puhelimelta hiihtoja ja kuunnellessa lasten höpötyksiä xd Oulun kohdalla vaan alko jo tuntua siltä, että eikö voitais jo olla perillä ja se viimenen pari tuntia meni niin hitaasti! Mutta hengissä selvittiin perille ja sitten pääs pitkästä aikaan omaan sänkyyn nukkumaan:)

Joulukuukin jo alkoi ja tosi vähän aikaa enää jouluun! :o Pikku hiljaa alkaa jo joululaulut pyöriä päässä ja osa joululahjoistakin on jo hommattu ;)

Mukavaa joulun odotusta kaikille lukijoille! ♥

-Mari&Heidi