Kuulumisia pitkästä aikaa!

Hei kaikki ihanat lukijat, jotka ootte käyny blogia seurailemassa vaikka tänne ei ole viimeiseen reiluun kuukauteen ilmestynyt yhtään postausta. Sille on syynsä: kiire. Asiat on yksinkertaisesti pitänyt laittaa tärkeysjärjestykseen ja itse asiassa pakko myöntää, että on melkein väliaikaisesti unohtanut pitävänsä blogia, koska ei sille ole ehtinyt suoda ajatustakaan kaiken muun pakollisen hoidettavan keskellä. Mutta täällä me ollaan kuitenkin, still alive. 

Emmi lähti Englantiin, we miss you bro! <3 Pidettiin kavereiden kesken läksiäisiä ja tehtiin Emmille porukalla tollainen lähtöpaketti, että se selviää kun se ei ole Suomessa. ;)

Meillä on ollut kiireinen tämä ensimmäinen jakso koulun suhteen, vaikka eihän meillä koulua ole paljoa ollutkaan loppujen lopuksi. Kummallakin kolme kurssia, Heidillä yksi niistä itsenäisenä päällekkäisyyksien vuoksi. Psykan kolmosta oon siis itsenäisenä työstämässä edelleen, se on vähän vaiheessa vielä, mutta eiköhän se ala valmistua vähitellen. Ensi jaksoon olisi otettava kummankin terveystieto kolmonen itsenäiseksi, sekin päällekkäisyyksien vuoksi. Pitää ennen kisakautta saada itsenäiset kurssit hoidettua, kun sitten myös ekat kirjotukset pukkaa! Hui sentään, niin se aika menee. Enää muutama kuukausi siihenkin, kun kaikki ihanat ihmiset lähtee pois kun lukuloma alkaa helmikuussa. Meillä ei sellasta ala, kun pyöreksitään täällä vielä neljäs vuosi. Siis vastahan tämä lukio alkoi, miten se voi nyt jo loppua! ;o 

Ruokaa. Heidi maisto ekaa kertaa nuudeleita, mutta se ei tykänny niistä. Ne oli ällöjä. Toisella kerralla piti heittää ne roskiin, ei niitä vaan voinut syödä. No can do. 

Meillä on myös ollut tässä autokoulu suoritettavana ja on menty sitä aika kovaa tahtia vaikka kortin saannilla ei ollutkaan kiire. Alunperin oli tarkoitus, että käydään sitä pikkuhiljaa pitkin syksyä niin, ettei harjoittelu kärsi mutta kuitenkin ennen kisakautta se olisi saatava käytyä. Tässä kävikin sitten niin, että tuli hirvee himo saada kortti ennen syyslomaa, että pääsee sitten kotona viikon ajan ajamaan autolla. Jos vaan teoriakoe menee ensi maanantaina läpi ja inssissä ei tule konfliktia, niin saatas kruisailla turvallisesti luvan kanssa tien päällä jo hyvissä ajoin ennen syyslomaa! Kumpikaan meistä ei saa autoa, mutta pitää sitten kotona ajella ja sitten muiden läheisten ihmisten autoilla varmaan. =) 

Käytiin teoriat tosi nopsaan, ei menny montakaan viikkoa. Oltiin monenakin viikkona maanantaista keskiviikkoon illat autokoululla käymässä teoriatunteja. Välillä meinasi aivot käydä ylikierroksilla, kun yritti pysyä valppaana ja hereillä koko ajan, koska halusi oppia ne asiat ja kuunnella. Sitten aivot oli toisinaan toista mieltä joten niitä piti käskeä ohjaamaan tarkkaavaisuutensa niihin asioihin. :D Nyt me on jo ajettu monta ajotuntia, nyt on siirrytty Viitasaarelle isompaan paikkaan ajamaan. Kyllä meistä vielä hyviä kuskeja tulee, hyvinhän me on selvitty ja opittu yllättävän pian. Käytiin myös jo Nivalassa ajamassa radalla liukkaanajot, oli kyllä siistiä vaikka pelotti ennen sitä! Siellä ei kuitenkaan melko varmasti voi sattua mitään, niin on kiva mennä sivuluisua siellä, mutta se on myös tosi opettavaista. Ei nimittäin naurattais jos auto lähtis silleen luistaa oikeesti liikenteessä. Oppii käytännössä että nopeudella on oikeesti vaikutusta onnettomuuteen ja paljon. Sekin oli aika mielenkiintoinen kokemus, kun tulee 60km/h esteenväistöön ja Tarmo vetää käsijarrun ylös, auto lähtee aika kivasti heittää puolelta toiselle ja saa kunnolla sitä rattia veivata että saa auton takasin suoraan. Heidi sai myös ekalla kerralla liukkaan mutka-ajossa auton pyöräytettyä ihan ympäri perä menosuuntaan, ne oli just liukastanut sitä rataa uudestaan ja ajovakautus ei ollut päällä, joten niinhän siinä käy jos tulee liian kovaa ja ei vielä osannut varautua siihen, että mihin pitäisi kääntää että saisi auton pysymään suorassa eikä pyörähtämään ympäri. Kiva reissu kyllä, eikä pääkään tullut kipeäksi siitä pyörittämisestä!

Ihan oikeasti kaikki jotka ei oo vielä autokoulua käyneet ettekä ole ikinä ennen ajaneet: ei teidän tarvitsekaan! Meille äidit hoki, että ei ole mitään syytä ajaa autoa ennen autokoulua, sillä ei nekään olleet ajaneet ennen sitä. Olihan se eka ajotunti aika elämys, sillä tuntu niiin väärältä olla sillä vasemmalla puolella istumassa. Oli vähän silleen että mitä mä täällä teen... Aluks ei meinannu uskaltaa ajaa edes neljääkymppiä, mutta nyt satanen nelostiellä ei oo enää edes paha. Äkkiä sitä oppii ja koko ajan se rutinoituu. Välillä möhlii, mutta niinhän ne kokeneetkin ajajat välillä.

Viikonloput on menny pian ja oltiin Tahkolla leirilläkin tässä taas vaihteeksi. Ollaan kumpikin ehditty olla kipeänä, Heidi oli aika lailla kolmisen viikkoa flunssassa ja se venyi pitkäksi ja alkoi tympiä aika paljon kun harjoittelu oli vajaavaista kolmen viikon ajan. Nyt aletaan olla terveenä. Näissä merkeissä tää meidän arki on mennyt ja aikaa on ollut rajallisesti jo noihin kaikkiin asioihin, joten blogi on jäänyt vähemmälle. Nyt on koeviikko, katsotaan onko ensi jaksossa enemmän aikaa kirjoitella kuulumisia. Postauksia tulee, jos aikaa riittää siihen. Autokoulu jatkuu vielä, mutta ei enää kauaa tätä menoa! Ollaan kyllä niin onnellisia sitten kun se on ohi, kyllä se kuitenkin verottaa paljon ajasta pois. On kuitenkin järkevää käydä se nyt täällä, koska täällä on melko halpa autokoulu ja mukavat opettajat. Ja nyt heti kun kerran ollaan täysi-ikäisiä, niin ei tarvitse myöhemmin enää jahkailla kun en käynyt, jos auto on välttämätön jatko-opiskelupaikan suhteen. Voi sentään, kun sitäkin pitäisi alkaa miettiä pikkuhiljaa, vaikka eihän me vielä haetakaan. Kaikkea sitä onkin, elämä on. :) 

 

K-Marketissa myytiin tätä Putin-juustoa, niin Mari kävi kympin eestä ostamassa juustoa koko talveksi... Niissä oli päiväykset maaliskuuhun asti, joten noillahan selviää talven yli. xd Tai itse asiassa Heidi tuli kassajonossa perästä ja osti Marin rahoilla sille kaksi juustoa... Kätevää.

Teoriakoetta on harkattu kovasti! No okei, pitäs vielä enemmän. Mutta tää on tähän mennessä paras suoritus, se tunne kun pääsee läpi! ;)

Tällästä meille nyt siis kuuluu, kuvien kera vähän kerrottu. On saatu myös vihdoinkin uudet puhelimet, rakkaus!! Samsung Galaxy S5 Minit, uuh! On tykätty kyllä ja pitäs kestää vettäkin, joka oli ykköskriteeri. Pääs vihdoinkin eroon Xcoverista ;)

Toivottavasti palaillaan!

-Mari&Heidi