"Ota ittees niskat kii, kelaa mitä haluut ja tee lista siit"

Moikka! Heidi aatteli vähän kertoilla yleisiä kuulumisia, mitä tässä reissun jälkeen on tapahtunut. Ei oo suinkaan unohdettu sitä videon toista ja kolmatta osaa, mutta Marilla on ollu enkun juttuja tehtävänä, niin se ei oo joutanut tekemään ja mun koneella ei toimi se ohjelma ja Marillakin toimii vaan tabletilla enkä minä rupea tabletilla räpeltämään mitään mihin liittyy enemmän tekniikkaa, joten siksi on kestänyt jo hetken seuraavan osan valmistuminen. :) 

Me on oltu nyt kahtena viikonloppuna nuorten yleisurheiluohjaajakoulutuksessa ja nyt se on käyty! Iisalmessa on tullut siis vietettyä aikaa väestösuojassa maan alla liikuntatiloissa ja kruisailtua Iisalmessa autolla itekseen, niin onpahan tullut ajettua erilaisessa ympäristössä, kun ennen tätä en juurikaan ole Iisalmessa ehtinyt ajella. Ja ei tullu poliisilta terveisiä tuulilasiin parkkisakon merkeissä, eli löyty ihan kelpo koko päivän parkki kauppakeskus Iisan pihasta. :D Hyvä koulutus ja kyllä siellä oppi taas uusia juttuja ja pitäs olla kohtuupätevä lasten liikuttaja jo lasten ja nuorten yleisurheilukoulutuksen käyneenä plus ne omat kokemukset lajista ja muistakin lajeista. Tähän saa kyllä kouluttautuminen yleisurheilun saralle riittää, sillä valmennushommaan en taida ainakaan kyseiseen lajiin ruveta. Ja en tätä ohjaamishommaa työkseni haluaisi tehdä, mutta tämmösenä "sivubisneksenä" tää on tosi mukavaa ja tärkeetä hommaa. :) Se on palkitsevaa, kun näkee että ne lapset ja nuoret kehittyy sun ohjauksen ansiosta. 

Sitten viime maanantaina meillä oli kesätyöhaastattelu Kuopiossa sporttileirin ohjaajaksi Siilinjärvelle 10.-12.6. Oltiin siellä ajoissa, kun kauempaa tultiin ja mentiin sinne oottelemaan. Se haastattelija ihmetteli, että nytkö te jo tulitte ja otti meidät kummankin yhtä aikaa. Se jututti meitä ja kertoi siitä leiristä. Hän oli kyllä mukava. Sitten hän totesi, että "mihinkäs lajipakettiin haluaisitte?" ja kerrottiin, että mikä niistä kiinnostais eniten. Sen jälkeen se sanoi: "Selvä, minäpä laitan teidät siihen. Tervetuloa ohjaamaan." :Dd Ei kai siinä, työpaikat lähti, pampampam! :D Oltiin sieltä kumpikin pois sillon, kun Marin ajan piti olla alunperin, joten meillä oli hyvin aikaa kierrellä hetki Kuopion keskustassa ja syödä Subwayssa. ;) Mä oon ehtinyt tässä koko kevään sortseja (minun kriteerit joten ei oo löytyny :Dd) ja Mari on ettinyt S5 Miniin kuoria. Kierrettiin sitten kaikki keskustan vaatekaupat ja kaikki tekniikkaliikkeet ja kumpikin löysi etsimänsä, joten ihan hyvin meni noin niinkun omasta mielestä! :)

 

Niin, ja tuo paitapuserotyyppinen juttu on kans uusi. Unohduin. :) 

Kuopijooon käy tyttösten tie! Oli ihanan aurinkoinen kelikin, niin oli ihan kiva vapaapäivä viettää Kuopiossa. Tarpeeseen tuli. =)

Ostin itelleni myös omaksi pokkarimallina tämän kirjan. Maksoi 10 euroa ja tuo elokuva oli niin hyvä, että uskon kirjankin olleen ja olen niin myös kuullut tosi monelta taholta. Yleensähän kirjat on hyviä ja jos elokuva on myös hyvä, niin kirjan täytyy olla tositosi hyvä! ;) En oo saanu vielä luettua tuota, kun se on ihan aina lainassa. Tosi suosittu kirja siis... Luen nyt äikän pakollisen klassikkoteoksen (joka ei onneks ollu paksu, kun vaihdoin kirjaa :Dd) ja jos pääsisin kesällä lukemaan tuon. Himottas päästä lukemaan tuo nyt jo, mutta pitää nyt malttaa olla alottamatta, koska tiiän miten sille äidinkielen klassikolle siinä tapauksessa käy.... :D

Dädädäää, tässä yks aamu heräsin ja hiukset oli hiukkasen takkuun menneet... :Dd En ihan aina vaan käsitä. #vainheidijutut

Nyt oon innostunu juoksemaan, kun hiihtokausi on loppunut ja kroppa on vastaanottavammassa tilassa kuin vuosi sitten. Juoksu tuntuu paremmalta ja lenkkejä jaksaa juosta niin kuin ennen vanhaan jo tähän aikaan vuotta. On sillä paljon merkitystä, onko jumissa vai ei. :Dd Toivon, et tänä vuonna pystyn tekee paljon erilaisia harjotuksia juoksemalla, koska se on mulle luontainen tapa harjotella, kun vaan kroppa on siinä tikissä. Tässä vaan kahtena viime torstaina on satanu lumet, niin ei ollu parhaat olosuhteet juosta metsäpolkuja.. :DDd Alko kinoksia tulla vastaan niin päätin pysytellä vaan tiellä siihen asti, että polut on vähän kuivempia. Olin myös yhteydessä Veikkoon ja on tosi huippua päästä juoksemaan Vieremän maastoihin, tykkään niistä tosi paljon. Ja Veikon treenit, niin annan kyllä quuun. ♥

Mun matikan laskuja... Laiskuus iski ja en jaksanu piirtää jokaiselle omaa koordinaatistoa, joten mulla on kahdeksan suoraa tuossa samassa. Lasku meni oikein, joka on ihme sinänsä, mutta ei tuosta enää jälkikäteen ottas mitään selvää eikä taitas kokeessa mennä ihan läpi. :DDd Vai mitä luulette? :)

Menin perjantaina viikonlopuksi kotiin koulutusta varten ja satuin sitten lapsuudenkaverin Terhin kanssa juttelemaan, niin tuli puheeks, että oltas kumpikin samalla paikkakunnalla nyt. Ricoa piti käyttää lenkillä, joten kävelin sinne noin pari kilometriä Ricon kanssa kyläilemään ja käveltiin pois. Mennessä alkoi kyllä näin keväisesti sataa kamalasti rakeita, elämä oli tosi ihanaa silloin. :D Oli kiva nähdä ja vähän rupatella, kun niin harvoin nykyään nähdään. Mutta ei se oo oleellisinta, vaan se, kenen kanssa viettää parhaita hetkiä silloin, kun pääsee viettämään aikaa. :)♥

Akilla oli taas näitä huikeita idiksiä, meillä on hirviökoira... :DDDd huom: naamari oli päässä juuri sen aikaa, että otettiin kuva ja koira ei hätääntynyt, joten ei tarvitse kantaa huolta siitä. :Dd

Mun maha on oireillut tosi kauan ja paljon. En ees tarkkaan osaa määritellä aikaa, mutta ihan liian kauan on mennyt niin, ettei se ole ollut normaali. Vuosi sitten talvella kävin ravintoterapeutilla, kokeilin 2kk osittain gluteenitonta ruokavaliota (joka ei onnistunut täydellisenä gluteenittomuutena kouluruokailun vuoksi) ja kävin lääkärissä. Siihen ei silloin löytynyt mitään selitystä eikä sitä tutkittu sen enempää. Gluteeniton ruoka auttoi hetken aikaa, mutta oireet palasivat. Ravintoterapeutti ei osannut oikein sanoa mitään, miten voisin muuttaa ruokavaliotani, koska se oli jo niin hyvässä uomassa. Se oli vaan pelkkää hifistelyä, jolla ei ehkä ole niinkään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Lääkärissä sain entsyymitabletteja, joita otin ruuan aikaan, joka tehostaisi ruuan pilkkoutumista. Se auttoi jonkin aikaa, sitten alkoi tuntua, että kivut vaan lisääntyy ja jätin ne pois. Jouduin tulemaan koulustakin pois, koska mahalle tuli niin hirveitä kuolemiskohtauksia, että sain kävellä kaksinkerroin ja maata sängyssä tietyssä asennossa 30-60min, kunnes pystyin liikkumaan tai vaihtamaan asentoa ilman, että sattui ihan hitosti.

Tänä talvena sellainen on tullut ehkä kerran, Kokkolan SM-kisojen loppuverkassa. Oli työn ja tuskan takana päästä takasin autolle. On ollut parempia jaksoja ja koko asia ei ole vaivannut. Eikä se kokonaisuudessaan ole ollut niin ongelmallinen kuin vuosi sitten. Silti se on kuitekin ollut olemassa. Ja kohta taas ei. Ajattelin, että viime talven oireilu johtui stressistä, joka vaan kasautui kevättä myöten. Saattoi se olla osittain sitäkin, mutta ei silläkään voi ehkä kaikkea selittää. Se on ollut sellaista jojoilua, tasapainoilua hyvien ja huonojen jaksojen välillä. Ne on vaan ollut ja olen ajatellut, että sen kuuluu mennä niin. Se alkoi sen jälkeen, kun maitoallergia todettiin. Nimenomaan sen jälkeen. Ajateltiin, että elimistö reagoi siihen, ettei se saa niin välttämätöntä ruoka-ainetta ollenkaan. Kyllä se varmasti vaikutti elimistöön, mutta jotenkin se ei enää mene selityksestä puolentoista vuoden kuluttua. Mutta joka tapauksessa oireilu alkoi sen jälkeen. 

 

Mulla on kuva pääs jota en voi muuttaa
Pienetkin asiat toisiinsa vaikuttaa
Vaik liian lähellä kaikki ei aukeekaan
Lopputuloksen nään kun katon kauempaa
Pikkujuttuja, ne luo ison kuvan
yksityiskohtia, ison kuvan

Mikä jälki jää, sen ikuistan
Toisista paska muisto, toisista patsaspuisto
Puran sen osiin, lähetään motiiveist
Omat ajatukset, ei copy paste
Noudattaa rutiineit, kauan jo duunii tein
sen takii et näkisin lähemmäks näist mun pupilleist
Kun ne tarkentaa, jälki on tarkempaa
Keskityn siihen mikä merkkaa
Tarttet vaan perspektiivii jos yhä tajunta vaikeeta
Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Ei ikinä ihan sama, kaikel on tarkoitus
Mikää ei mitätöntä, perhosvaikutus
Ylpeenä astun taakse, sanon kato mitä mä tein
Paljon vaati, silti enemmän anto mitä vei
Kun se iso kuva taululle ikuistetaan
Miten sä haluut et sut muistetaan.

Viime viikolla menikin sitten oikeasti hermot siihen, kun edellinen päivä oli itse asiassa todella hyvä. Poikkeuksellisen hyvä - niitä päiviä on harvoin. Yritin miettiä, että mitä tein eri tavalla, mutta totesin, että en tehnyt yhtään mitään eri tavalla kuin edellisenä tai seuraavana päivänä. Se on vaan täysin siitä kiinni, onko mahalla hyvä vai huono päivä.
Eli huomaan, jos maha on normaali kuin sen, jos se ei ole. Eikä se ole normaalia sitten yhtään. Heti tänään varattiin luottolääkärille soittoaikaa keskiviikoksi ja pitää miettiä sen kanssa, että mitä tehdään. Joka tapauksessa tää on pakko tutkia ja mielellään nyt heti kauden alussa, koska liian monta vuotta on mennyt nyt niin, että ongelmat ovat kasautuneet syksyllä ja kisakausi on mennyt pilalle ja sitä myöten moni muukin kausi. Tämä ongelma ei rajoita mua niin paljon, että se estää tekemästä, mutta se ottaa päähän suunnattomasti ja rasittaa, kun maha on jatkuvasti epänormaali. On ihan oikeus ja kohtuus tutkia se ja saada se kuntoon, jotta pääsen rakentamaan ehjää kautta. :) 

Tässä on siis kyseessä keliakian pikatesti. Yhdennäköisyys raskaustestin kanssa on huomattava, joten älkää nyt missään nimessä luulko niin. Korjataan heti! :Dd Vaikka naurettiin Marin kanssa, kun ite olin silleen, että "teen sen testin tänään, pelottaa jos se on positiivinen!" Sit Mari: "Kerro sit mitä se näytti!" Puhutaan ihan niinkun raskaustesti ois kyseessä, mutta onneks nyt ei sentään. :DDd
Tosiaan ostin keliakian pikatestin apteekista ja tein sen. Ei ollut vaikeaa, kun tajusi ohjeet. Se näytti negatiivista, eli oli vain tuo yksi viiva. Eli se olisi tavallaan suljettu pois ja todennäköisyys sen puhkeamiselle ei ole sinänsä kovin suuri, mutta tulipahan testattua. :) Katsotaan, mitä lääkärin kanssa lähetään tekemään ja miten edetään, että syy jatkuviin mahaongelmiin löytyisi. Pitää olla ite aktiivinen, ei tässä maailmassa muuten pärjää eikä mitään tapahdu. =)

Tää päivä pimeni jo aikaisin, taas tuntuu et mua koetellaan
En anna maailman lannistaa mua kuitenkaan,
vaan taistelen ja nousen aina uudestaan

Tulee päivä taas, kun voin vaan tuulettaa
Vaikeet päivät väistyy kuitenkin, solmut aukee ajallaan
Tahon tai en, se vanno niin, että elämä on aina aaltoliikettä
Hyväs ja pahas menee ylös ja alas, pohjalla käy ja baunssaa takas
se maanpintaan jalat palauttaa, vois valittaa mut se ei tuu auttaa
Ei muuta ku hommiin taas nyt kun ponnistaa, pian tuuletan onnesta

Nousin oikeella jalalla punkasta ja tuuletan niin kun ois tunkkasta
Tulin ottaa ilon irti, en murjottaa – tuu tuulettaa mun kanssa.

Nuo Elastisen biisit on kyllä semmosia tsemppikipaleita, että saa kyllä hyvän mielen noita kuunnellessa. Pelottavaa, miten kappaleet voi kertoa niin pelottavan todentuntuisesti omata ajatukset ja tiivistää elämän. Huh, lahjakas heppu.
Elikkä tämmöstä tässä nyt kuuluu. Päättäväistä ja positiivista asennetta ja elämisenintoa. Eikai sitä muuta tarvitakaan. :) Entiiä, nyt tuntuu, että tää kausi on alkamassa ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa hyvin. Mutta ei pidä kehua liian aikaisin, koska aika monesti oon saanu talveen mennessä pettyä ongelmien kasaantuessa kauden aikana. Toivon toden teolla, että saisin hoidettua tällä hetkellä vaivaavat vaivat pois ja niitä ei tosiaan tulis samassa mittakaavassa lisää kuin tähän asti ja saisin vielä tuulettaa onnesta! =)

Mutta vaikka kaikki ei aina meniskään hyvin noin niinkun omasta mielestä, tästä jää silti valtavasti käteen. Tästä tulikin mieleen Robinin ja Elastisen yhteisbiisi Kipinän hetki, joka tuli vastikään. Sen sanoma on aivan mahtava! No, oikeastaan. Liitetäänpä se tähän postauksen loppuun ja katsokaa musiikkivideo! Aivan huisi, kylmät väreet. Siinä juoksee tuo eräs laskettelija, Pekka Hyysalo, joka loukkaantui jonkin aikaa sitten ja halvaantui, paranemisennuste oli niin huono, että todettiin, ettei se ikinä enää kävele. Tuolla musiikkivideolla se juoksee, kun se on sinnikkäästi opetellut uudestaan kävelemään. Siinä on kyse niin suuresta motivaatiosta, että ei voi kun hattua nostaa. 

 

Sussa on kipinä
Sen kanssa synnytään
Sun pitää vaan se saadaan syttymään
Mä nään sen kipinän, sen kanssa synnytään
Pian se saadaan syttymään
Mitä ikinä sun unelmat onkaan et saavuta niitä unessa koskaan
Ota ittees niskast kii, kelaa mitä haluut ja tee lista siit
Ja sit elät sitä aamusta iltaan ja kun yöllä oot saanut taas virtaa, teet taas kaikkes sen eteen vaikka välillä se vaikeeks taas menee

Tilanne haltuun, älä päästä tilaisuuttas karkuun, siihen täytyy vaan tarttuu
Heittäydy täysii, mitä ikinä teetkin
Ja elä nyt missä ikinä meetkin, silmissä kipinän hetki
Heittäydy täysii siihen mikä on tärkee ja teen sitä missä sulle on järkee
Silmissä kipinän hetki, teen mitä se vaatii
Vaik en pääsis ees maalii, se on se fiilis mitä etsit
Silmissä kipinän hetki

Vaikeinta on itsensä voittaa mut loppuun asti sitkeät koittaa
Ja vaik ei tuu aploodei, mikään himmentämään pysty sun tahtoo ei
Mun on sun kenkiin mahdoton tulla, tahtomattaskin on maailma sulla
Sun pitää vaan viedä se maaliin, sä tiedät sen saaliin ja saat vielä sen haaviin

Mä en oo puhuja vaan tekijä
Oon aina tehnyt mitä tarvittiin, enemmän ku ootettiin
Enemmän ku vaadittiin - joo hei kipinä
Kukaan ei oo mulle niin ankara ku mä ite
En lepää sillon kun on paikka mistä vetää, sit vasta kun kattoon mun paita jäädytetään Luotan itteeni, siitä voiman saan
Näät mun silmissä kipinän, kohta roihahtaa.

Noniin. Palaillaan postauksen tai sarjamme Veljet Englannissa osa 2:n parissa! Because we are the same. :D Nomjoo.

Hyvää keväänjatkoa, tässä kirjotusten tuloksia ootellessa! :D Huihui. Ja saatte jättää myös kommentteja. :)

- Heidi