Viime aikoina tapahtunutta

Hejsan alla! Voisin sanoa, että VIHDOINKIN kaikki tämän syksyn kirjoitukset ovat ohi ja elämä alkoi eilen! Blogin kävijämäärät ovat olleet päätähuimaavia yhden käden sormilla laskettavissa olevia lukuja, mutta eipä sitä tarvitse ihmetellä, kun ei ole ehtinyt edes konetta avata kuin täysin pakollisien asioiden hoitamiseen, kuten laskun maksamiseen tai harjoituspäiväkirjan täyttämiseen, mikä sekin tahtonut jäädä.
Ensi viikolla on koeviikko ja minulla ei ole nyt kuin yksi koe keskiviikkona, mutta se on englanti ja siihen pitäisi jaksaa panostaa. Nyt kyllä tuntuu siltä, että en tee mitään enää ikinä, koska voin. :Dd On toisaalta hirveän toimeton olo, kun ei ole koko ajan pakko tehdä jotain, mutta toisaalta tosi helpottava fiilis, kun voin vaan istua tähän koneelle ajattelematta, että nytkin voisin tehdä jotain järkevämpää.
Alustavia tuloksia en vielä tiedä, joten niitä odotellessa. Tiedän tehneeni kaiken, mitä realistisesti pystyin. Tein töitä kirjoituksien eteen, saa nähdä mihin se riitti. Mietittiin Marin kanssa, että miksi me edes luetaan näin tunnollisesti ja miksi me ei voida vaan lopettaa ja olla vaan, mennä lukematta kirjoituksiin niin kuin moni muukin varmasti tekee. Mutta tultiin siihen tulokseen, ettei vaan pysty. Kumpikaan ei pystyis siihen, koska haluaa tehdä parhaansa. Kai se kumpuaa urheilusta. Ei halua luovuttaa yrittämättä eikä antaa periksi. Haluaa tehdä parhaimpansa niin kuin haluaa tehdä kaikessa muussakin, mihin ryhtyy. Kirjoitukset kyllä vaan pilaa elämän, kun niistä saa sellaisen stressin aikaiseksi valmistautui miten tahansa. Kaikella tavalla sitä pitää ihmisen itseään kiduttaa. :D Mutta onneksi enää keväällä ja sitten ei enää ikinä! 

Kuvia on kuitenkin vähitellen kertynyt tässä koulun alun jälkeen. Itse asiassa nämä ensimmäiset ovat vielä kesäloman loppupuolelta, mutta lämpimiä kelejähän jatkui monta viikkoa koulun alkamisen jälkeen, onneksi saatiin niitä edes silloin! :) Ostin luontaistuotekaupasta raakasuklaata itselleni, kun niin harvoin nykyään suklaata ylipäätään saa syödä. Tuo oli kyllä hyvää, mutta hyvä puoli tuossa on myös se, ettei tuota voi syödä kuin korkeintaan tuon verran, mitä yhdessä patukassa on, koska se on niin täyttä suklaata ilman mitään lisättyä ainetta. 

Viimeinen muutto takaisin Putaalle tuli taas eteen ja tavaraa oli lähdössä matkaan kiitettävä määrä. Onneksi tämä homma ei ole niin iso, koska tulen valmiiseen kämppään, jossa on kaikki huonekalut tallella ja joka on siivottu sieltä lähtiessä. En edes halua kuvitella sitä tavaramäärää, mikä on ensi keväänä, kun kaikki pitäisi saada sieltä pois.... Neljä vuotta on sinne tavaraa lastannut ja kaikki on siellä - jos kotona tarvitsee jotain, niin tuon kaiken sen mukanani kämpältä - joten tarvitsemme varmaan muuttoauton.... :D Mutta sinänsä se tuntuu oikealta, että siitä on tullut toinen koti, minne on ihana mennä. Minne kaipaa. Kun sinne tulee kesänkin jälkeen kotoa, tuntuu silloinkin siltä kuin olisi tullut kotiin. Ihan kuin ei olisi ollutkaan poissa. Toivottavasti kotiudun seuraavaankin kämppääni ja asuinpaikkaani yhtä hyvin, niin se on paljon eteenpäin. 

Kun pakkasin tavaroita mukaani, niin löysin kaapista vaikka minkälaisia mekon tapaisia vaatekappaleita (jotka olin survonut kaapin perälle, koska en ikinä käytä mekkoja) ja sitten rupesin sovittelemaan niitä. Sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa ja koulunalun lämpiminä viikkoina minua näki jopa koulussa paljon mekko päällä. Oikeastaan tykästyin niihin tuolla tavalla perusvaatteena, kun alla voi pitää jotain housuja tai legginssejä. Sukkahousuista en tykkää yhtään ja muutenkin se ahdistaa jo itsessään, etten osaakaan istua naisellisesti. :D Vähän jotain uutta särmää pukeutumiseen, kun en ole oikeastaan ikinä tykännyt mekoista. 

Yhtenä aamuna oltiin hiihtämässä aamutreeneissä ja ruvettiin katsomaan metsään, että mitä ihmettä tuolla oikein on. Kaikki puunoksat, varvut, lehdet, ihan KAIKKI oli täynnä hämähäkinseittiä! Se oli melkein jopa karmivaa, koska ei olisi yhtään tehnyt enää mieli mennä metsään sen jälkeen, koska pelkkä ajatus siitä, miten paljon siellä on ehkä hämähäkkejä, alkoi tuntua vastenmieliseltä. :D Se oli suoraan sanottuna valkoisena seiteistä ja auringonpaiste varmaankin paljasti ne. Toisaalta ne olivat kyllä todella upeita taideteoksia, jos ei ajatellut liikaa. Mutta jos ajatteli (niin kuin me), niin ne oli karmivia. :D 

Tätä reittiä on kyllä niin monet kerrat tullut suksilla jauhettua, mutta Maarit saa vasta esimakua tästä (ja on jo nyt kyllästynyt tähän reittiin eiku:D) noin ekaa vuottaan Putaalla ollessaan. 

Eipä tässä oo oikein mitään uutiskynnystä ylittävää tapahtunut. Käyty koulua yksi jakso ja vielä kolme edessä ja sitten se oli siinä, kiitos nam ja hyvästi. :Dd Aina kämpillä ollessa tullut vaan luettua, treenejä tullut pääasiassa linjan tunneilla tehtyä ja menty vähän vaan päivä kerrallaan eteenpäin ja oltu illalla aivan väsyneitä. Kuulostaa erittäin nautinnolliselta, mutta tämmöstä tämä käytännössä on ollut ainakin omalta osaltani. Eikä tässä elämässä oo nyt kyllä ihan kauheena järkee ollutkaan viimeisen kuukauden aikana, treenit ei oo oikein maistunu ja tekeminen on ollut vaikeaa. Se on turhauttanut ja tehnyt olon todella väsyneeksi. Välillä on vaan odottanut, että pääsisi jo nukkumaan ja välillä on tullut nukuttua keskellä päivää. Mutta niinhän tuota on tullut elettyä tänne asti. :D Jospa tämä elämä alkaisi tästä voittaa, kun selätti kirjoitukset ja pääsee elämään tavallista arkea. 

Käytiin poimimassa Ritovuorella mustikoita ja vattuja ja saatiin ihan hyvät saaliit. Tosin pakastin meni niin täyteen, ettei sinne mahtunut enää edes leipäpussia ja kaikki rasiat meni. Piti jopa tyhjentää kaapista tavaraa pois rasioista, että saadaan laitettua marjat pakastimeen. :Dd Kädet oli ihan nokkosenpuremilla (kuten minä tapasin sanoa) pitkän aikaa vattupuskassa rypemisen jäljiltä ja selkä kuoliossa kyykkimisestä mustikkapensaissa käsipelillä. Mutta saatiin ainakin sanoa, että on tehty jotain marjojen poimimisen eteen!
Tehtiin vielä itsepoimituista, tuoreista mustikoista mustikkakukko, joka onnistui kyllä todella hyvin. =) 

Taskuttoman lenkille lähtevän opiskelijan kikat avaimelle. :D 

Haha, tässä kuvassa näyttää siltä, ettei mulla olisi housuja jalassa, mutta kaikkia kiinnosti varmaan tietää, että mulla kuitenkin on tuolla sortsit. Toppi on vaan pitkä. Ette ois selvinny kyllä nyt elämästä ilman tätä tietoa. ;o En oo siis edelleenkään ruvennu harrastamaan näin lyhyitä mekkoja enkä kyllä tulekaan, jos nyt siitä lähetään. Ei oo ihan mun juttu. :D 

Käytiin Marin, Emmin ja Maaritin kanssa uimassa Niemenhäikässä, kun oli niin lämmin. Ruvettiin ennen lähtöä miettimään, että oliko Emmi lähdössä mukaan vai ei. Kysyttiin siltä ja se sanoi, että kyllä se voi oikeastaan lähteäkin ja kysyi, että milloin tullaan hakemaan. Vastattiin: "Itse asiassa nyt heti. Tullaan viiden minuutin päästä hakemaan sua teidän pihasta. Alahan joutua." :DDd Saatiin nauraa, kun Emmi tulee pelkissä bikineissä ulos, kun ei ollut ehtinyt pukea mitään muuta. XD Sori veli.... :D
Uskalsin lopulta hypätä kolmosesta, koska kakkosesta uskalsin aika helposti. Tosin se kolmosesta hyppääminen oli sellaista uhkailukiristyslahjonta-touhua, kun Mari ja Emmi yllytti ja Maarit käski niiden lopettaa yllyttäminen. :DDd Kyllä minun oli pakko hypätä jo ihan itsenikin takia, koska oon kerran aiemmin hypännyt Sonkajärvellä, mutta silloin unohdin pitää nenästä kiinni ja vedin vettä henkeen ja meinasin tukehtua. Niin kyllä meinasi käydä nytkin, ryin ja pärskin vedessä Emmin ja Marin hihkuessa tyytyväisinä kolmen metrin korkeudessa vedenpinnasta. Päätä alkoi särkeä ja korviin sattua (ilmeisesti korvat on vähän herkät:D) ja ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä, mutta onneksi se meni illan aikana ohi. :D Hiuksetkin oli ihan vähän takussa! Aika lailla tollaset ne on aamullakin. 

Lähdettiin Tahkolle leirille ja oli vähän tavaraa. Autoon piti mahtua myös Maaritin tavarat ja myös Juulia oli kyydissä eli toisin sanoen Marin tila-autossa oli neljän ihmisen tavarat. Teki jo vähän tiukkaa ja ei voinut sanoa, että "me vaan pakataan ja lähdetään", koska pakkaamiseen meni yllättävän paljon aikaa... :D Taidetta ilman aivoja, mutta kaikki saatiin kyytiin ja takapenkillä mahtui istumaan vielä kaksi ihmistäkin. Aika hyvin meni siis noin niin kuin omasta mielestä! Itse leiri ei nyt kuitenkaan mennyt ihan niin hyvin noin niinkun omasta mielestä, niin kuin ei mikään sen jälkeenkään, mutta tulipahan käytyä. 

Seuran kesäasut tuli hieman liian myöhään, sillä niitä sovittaessa jalassa oli jo villasukat. Eivät enää tälle kesälle kerenneet, mutta olivat kyllä tosi kivat ja hyvän tuntuiset päällä. Kun sovitettiin noita kämpillä, niin hihhuloitiin vaan nuo päällä siellä, kun ei niitä tehnyt mieli ottaa pois. :D 

Nopea ihku #selfie ennen kuin menin venyttelemään saliin leirin jälkeisinä päivinä yrityksissä palautua seuraavan kuukauden aikana. :D Prosessi edelleen vaiheessa vai... :D

Yhtenä iltana tuli pakottava tarve päästä käymään ulkona puoli yhdeksän aikaan illalla, kun tuli lukemiset ulos korvista. Lähdettiin Marin kanssa kahdeksan jäljestä vaistomme ohjaamina leikkimään ala-asteen pihaan ja käytiin laskemassa useamman kerran vaijerikiikulla ja käytiin jumppailemassa surkeilla jumppailuvälineillä. Ilta alkoi jo hämärtyä (joten ei ollut ihan niin noloa :DDDd), mutta keli oli silti vielä aika nätti. Muumilaakson vaaleanpunaisia pilviä. :D 

Yks päivä koulun jälkeen (joka tarkoittaa käytännössä yhden jälkeen :DD) rupesin lukemaan ruotsia. Sitten alkoi jossain vaiheessa ihan tuhottomasti väsyttää ja en meinannut jaksaa lukea sitä asiaa loppuun, mitä olin lukemassa. Menin pitkäkseni sänkyyn ja alkoi nukuttaa oikein makeasti. Kääriydyin vilttiin ja nukahdin puoleksi tunniksi. Sitten Mari tulee: "Noniin, alahan ryhdistäytyä niin siivotaan!" Ei kiinnostanut nousta sängystä saati siivota, joten Mari alkoi viskellä minun päälle kaikkea tavaraa, mitä löysi minun huoneesta aloittaen pehmoleluista ja tyynyistä. Annoin niiden vain olla. :DDd Lopulta sitten ryhdistäydyin 45 minuutin jälkeen lähinnä sen vuoksi, että piti joutua syömään ja sen jälkeen biologian kertaustunnille ja ehtiä imuroida ennen sitä. 

Tehtiin yhtenä päivänä itse pitsaa ja pyöräytettiin ihan ruispohja. Ja totta kai parhaat täytteet, kuinkas muuten. 

Näitä hetkiä, kun mieluummin otan selfieitä kirjan kanssa kuin luen sitä. #eikinosta 

Tämäkin maisema on kyllä niin moneen kertaan nähty rullalenkkien yhteydessä, että on pinttynyt jo verkkokalvolle. Mutta kieltämättä aika kaunis pinttymä Niemenharjulta käsin ainakin näin ruska-ajan lähentyessä ja auringon paistaessa. 

Taas yksi päivä, kun oli pakko päästä käymään ihan muuten vaan ulkona. Ja taas vaisto ohjasi ala-asteen pihaan (tai sitten tämä on vain osoitus siitä, ettei täällä ole mitään muuta järkevää paikkaa, minne mennä XD), mutta oli vielä sen verran päivä ja valoisaa, ettei kehdattu mennä leikkimään (muuten vain kuvassa olen lasten kiipeilytelineessä, kuvitelkaa etten ole tai unohtakaa, mitä juuri sanoin). 

Huomaa, että täällä on viimeistä vuotta, koska alkaa miettiä, miten monta kertaa milloin mistäkin on tullut kuljettua ja mentyä kolmen vuoden aikana ja miten paljon vielä neljännen vuoden aikana. Se on kummallista, mutta totta. Miten monta kertaa tämäkin mutka on tultu lintassa, kun on pitänyt joutua kouluun muutaman minuutin sisällä? Ja miten monta kertaa tuo tie on tullut kuljettua. Tositosi monta kertaa, kirjaa ei ole tullut pidettyä luvuista. 

Oltiin viime viikonloppu Putaalla, koska maanantaina oli bilsan kirjoitukset ja yritettiin saada luettua. Kyllä me saatiinkin, mutta käytiin myös tekemässä treenit aamupäivästä. Tasuri sujui ihan hyvin ja käytiin Reisjärventien uudella asfaltilla lykkimässä. Liikenne oli suurempi Putaalle päin, ilmeisesti kaikki halusi Reisjärveltä päin sivistyksen pariin, eiku. :DDDd Ei meinattu jäädä auton alle kuin kaksi kertaa, joten ehkä voisi harkita menevänsä perinteistä toisenkin kerran tuonne vaihtelun vuoksi, koska Niemenharju alkaa välillä maistua puulta. #väyläonauki

Havahduin sunnuntai-iltana tullessani takaisin huoneeseeni, että pöytä on vähän täynnä. Kolme kirjaa yhtä aikaa auki, vihkoja ja monisteita tursuaa joka tuutista ja minä vielä mahdun tekemään jotain tuon kaiken keskellä. Ja liekö tuo materiaalimäärä hyödyttänyt mitään tuloksia ajatellen. :D 

No joo. Näiden kuvien ideasta en tiedä, mutta tuo paita on kyllä tosi kiva. Tykkään! Päätetään tämä kuvapläjäys tähän edustavimpaan otokseen, mikä minusta on saatu. :Dd
Olipas tosiaan mukava ehtiä kirjoittaa. Haluaisin ehtiä vielä enemmänkin, ja jatkossa ehkä ehdinkin. Tämä käy ihan hermojen lepuuttamisesta, vaikka onhan tuota tietysti kirjoittaa saanut jo ihan riittämiin vähälle aikaa, kun tuolla kirjoituksissa pitänyt käydä istumassa eväsretkellä. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, se ei ole kuitenkaan sama asia. Äikän esseekurssilla on kyllä saatu tuottaa vähän luovempaa tekstiä, vaikka aiheet ovatkin rajattuja. Kuitenkin hyviä aiheita on lopulta sattunut ja tullut valittua. Kirjoittaminen sujuikin odotuksia paremmin ja kummastakin esseestä olen saanut opettajan arvioimana 50-60 pistettä, joka tarkoittaa vahvaa E:tä tai jopa varmaa ällää. Olisiko tässä saumat, jos sattuisi hyvät aiheet kirjoituksiinkin? Tosin tekstitaito on haastavampi ja vaatii minusta enemmän, koska ei ole niin luova tuotos. Mutta onneksi vasta keväällä.

Jättäkää kommentteja, jos tuli jotain mieleen! :)

- Heidi