Amsterdam 14.5.2016 (day 3)

Hello again! Nyt palailen Amsterdamin toisen osan parissa. Tämä ei olekaan niin laaja kuin ensimmäinen, koska toisena päivänä keskityimme kiertelemään Kalverstraatin kauppakadun liikkeitä ja kävimme myös kiertämässä kaksi pitkää kirpparityylistä kauppakatua, joten kuvamateriaalia ei ole niin paljon. Kuitenkin niitä on tullut otettua joka päivä, koska nähtävää on niin valtavasti. 

Tuo puukenkä on todellakin jokin juttu Hollannissa! Niitä on joka paikassa ja ostettiin omatkin pienet puukenkä avaimenperät muistoksi, vaikka mitäpä me niillä teemme. :D Oli pakko, koska noita kenkiä on vain kaikkialla! En edes ymmärrä, miten tuollaisia voisi pitää jalassa, koska ne ovat niin kovat ja epämukavat. :D Naurettiinkin, että perus tulla Hollantiin eikä tiedä mitään koko maasta ja Amsterdamiin ilman, että tietää ilman taustatutkimusta yhtäkään nähtävyyttä ennestään. :D Pariisin Eiffelin torni, Louvren taidemuseo, Riemukaari ja Notre Dame ovat niin tunnettuja, että tiesimme ne entuudestaan ilman taustatutkimusta. 

Suomi mainittu jälleen! Tuossa oli paljon eri maiden lippuja koottuna ja Suomen lippukin sieltä löytyi. 

Nämä Iamsterdam-kirjaimet löytyivät National Opera ja Ballet-rakennuksen edestä ja nämä ovat hotellivirkailijan mukaat yhdet niistä feikeistä kirjaimista, joita alkaa löytyä eri puolilta kaupunkia. Oikeat ja alkuperäiset ovat Rijksmuseumin takapihalla, missä olimme eilen ja näittekin kuvia edellisessä postauksessa. Jos ette, voitte käydä tsekkaamassa tästä.
Arvelimme, että ehkä nuo sateenkaaren värit viittaavat jotenkin tasa-arvoisen avioliittolain setvimiseen tai ovat jokin kannanotto siihen. Mutta ei nyt sanota, kun ei me oikeesti tiietä. :DDd
Kanavaristeilyllä kuljettaja kertoi, etteivät paikalliset pidä tästä Opera ja Balletti-talosta eivätkä uusista moderneista taloista, koska ne on tavallaan tehty "väärin", kun ne ovat niin nykyaikaisia, että erottuvat erikoisempien talojen massasta negatiivisesti. 

Tämä oli joku second handshop-kauppakatu, jonka nimeä en nyt muista. Toinen tällainen oli Waterlooplein ja tämä oli joku vaikeammin sanottava paikka. :D Waterloopleinillä käveltiin ihan kaikessa rauhassa ja katseltiin, kunnes yhtäkkiä kuului vierestä puhetta: "Pitäisi tästä ostaa eurolla huumoripaita!" Katsottiin kyseistä miestä varmaan suut auki, että mikä olet :DDDDDd ja paettiin paikalta, koska ei ulkomailla halua nähdä suomalaisia tai kuulla suomea muuta kuin itsensä puhumana! Se on ikään kuin salakieli, jota kukaan muu ei ymmärrä. Amsterdamissa itse asiassa "törmättiin" monenkin suomalaiseen, mutta ei kyllä puheille menty. :D Voin vain kuvitella miltä kielemme kuulostaa muiden korvaan ja ulkomailla on myös ylpeä omasta kielestä, koska suomikin on niin vaikea kieli, että kovin moni ei sitä kuitenkaan osaa! On hienoa osata sitä, vaikka joskus päivittelen itsekin, että miten voi kieli taipua tällaisiin sanoihin. :D Reissussa tottuikin, että pystyi puhumaan ääneen enemmän ja kommentoimaan asioita, koska luotti siihen ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä ja jos ymmärtää, niin antaa ymmärtää. :D Ei paljon stressaa. xD Lentokentällä Lontoossa Helsinkiin lähtevässä terminaalissa meinasi tulla shokki kun ei voinutkaan enää sanoa mitä halusi, koska kaikki ymmärsivät. (Se oli myös kamala hetki. Olisimme halunneet kuulla vain englantia tai muuta kieltä kuten ranskaa tai hollantia, jota emme ymmärrä).
Nämä kadut olivat kuitenkin siistejä ja varmaan kilometrin mittaisia, tosi pitkiä joka tapauksessa täynnä tavaraa, ruokaa jne. Ostettiin täältä emojityynyt, Mari osti Whatsapissa esiintyvän kakka-hymiön ja minä pusuhymiön. :DDDd Oli pakko. Turistikaupoissa yksi tyyny maksoi 10 euroa ja tuolla kadulla sai kaksi kympillä, joten oli sitten pakko hyödyntää tilaisuus. :D Naurettiin, että voi luoja ollaan reppureissulla ja ostetaan TYYNYT. Idiootit vai idiootit? :D No hyvin ne mahtuivat kulkemaan, ei pahempia ongelmia! :D

Ostettiin liput tunnin mittaiselle kanavaristeilylle, koska kerrankos sitä ollaan Amsterdamissa ja päästään kokemaan se. Ihan hyvillä mielin tuhlasi 18 euroa tällaiseen turistijuttuun ja oli jokaisen euron arvoinen! Siinä pääsi ikään kuin matkustajan asemaan veden pinnasta käsin ja tutkailemaan kaupunkia. Kuljettaja selitti englanniksi kaupungista ja kertoi kaikenlaisia tarinoita siihen liittyen. Se oli mielenkiintoista, vaikka emme ihan kaikkea ymmärtäneet ja miehen aksentti oli erikoinen. Oli hienoa huomata, että olimme kävelleet parin päivän aikana niin paljon, että tiesimme suunnilleen, missä olemme, vaikka olimmekin kanavissa. Tunnistimme paljon paikkoja, missä olimme liikkuneet ja olimme aika hyvin kartalla.

Seilasimme myös läpi Punaisten Lyhtyjen alueen. Päivällä kävimme kävelemässä siellä, mutta ei se ollut yhtään kummempi paikka kuin muutkaan. Tosin illalla meno saattaa muuttua aika radikaalisti, sillä Red Lightilla on sallittua ja laillista prostituutio. Ylläolevassa kuvassa ikkunoissa ovat punaiset verhot ja punaiset valot näin päiväsaikaan ja illan suussa (risteilymme oli 18.00), mutta lähempänä yötä verhot saattavat olla auki ja ken tietää mitä niistä sitten näkyy. Emme illalla lähteneet, vaikka kyllä siellä taitaa olla silti ihan turvallista liikkua, kunhan ei mene sivukujille. Niillä oli sen näköisiä maalauksia, että sinne en ehkä menisi. :D
Myös kannabis on Amsterdamissa laillista. Kannabissuklaata tai ihan kannabista saatetaan myydä turistikaupoissa ja ihan ihmisten ostettavissa. Se tuntuu niin oudolta, koska Suomessa edes tupakat eivät saa olla näkyvillä kaupassa. Mutta risteilyn kuljettaja kertoi, että hollantilaiset ovat tottuneet siihen, että ne ovat sallittuja eikä se ole heille yhtään outoa, mutta turistit taas kauhistelevat sitä. Ylemmässä kuvassa on vierekkäin päiväkoti ja ilotyttötalo eikä siinä ole paikallisten mielestä mitään outoa, koska ei alueella ole päivällä lastenkaan epäsopivaa olla. Kun kävimme alueella kävelemässä, siellä oli paljonkin lapsia aikuisten kanssa. Ehkä illalla aikuisetkaan eivät vie lapsiaan sinne, mutta he tietävät olla heitä sinne viemättä.
Ihan samanlainen paikka Amsterdam on kuin mikä tahansa muukin paikka. Siellä on asiat vain vähän sallitumpaa kuin muualla. Muutenkin huomaa, ettei liikennekään ole niin justiinsa Euroopassa mitä Suomessa. Kellään skootterin ajajalla tai pyöräilijällä ei ole kypärää, liikennevaloissa skootterit ja moottoripyörät saattavat lähteä jalkakäytävän kautta oikomaan ja ylipäätään kaikki ei näytä olevan niin tarkkaa, kunhan liikennevaloja noudatetaan, ettei aiheuteta vaaratilanteita.

Tunnin kanavaristeily meni pian ja tulimme takaisin Central Stationille. Yllä olevassa kuvassa näkyvä oranssihtava rakennus on Centraal Station, todella hieno ja itsessään jo kuvattavan arvoinen rakennus. Oikeassa laidassa oleva valkoinen rakennus veden ääressä on paikka, josta lähdimme ajelulle. Meidät jätettiin kanavan toiselle laidalle ja jätimme kumpikin euron verran tippiä puukenkään (kuinkas muuten), joka miehellä oli veneessä.

Oli haikea fiilis katsoa tuota ihanaa ilta-aurinkoa ja kauniiden rakennusten halkovaa maisemaa viimeistä kertaa. Aamulla olisi aika lähteä jatkamaan matkaa Brysselin kautta Englantiin. Englantiin pääseminen kuitenkin lohdutti hieman haikeaa fiilistä, mikä tuossa hetkessä oli. 

Hotellimme sijaitsi Damrak-nimisen kadun varressa ja Damrak on varmasti yksi vilkkaimmista kaduista Amsterdamissa, koska se on todella pitkä ja yltää ties mihin asti. Pelkästään sitä eteenpäin kävelemällä pääsee jo pitkälle ja näkee paljon - ja sitä paitsi on vaikeaa olla eksymättä ja helppoa neuvoa tietä, koska voi sanoa vain, että "kävele tätä tietä noin kilometri eteenpäin". :D

Kiitokset kuuluivat hyvälle asiakaspalvelulle Hotel Continentalissa. Hotellihuoneet olivat perussettiä, ei älyttömän hintavia, mutta näin keskellä kaupunkia kalliimpia kuin sivukaupungilla sijaitsevat. Ilmainen wifi, joka tosin toimi todella huonosti ja hitaasti, mutta toimi kuitenkin. Kiinalaisessa ravintolassa, jossa käytiin pari kertaa syömässä, oli hyvä wifi, joten siellä sai lähetettyä kuviakin WhatsApissa kaikille. ;) Aika kätevää. :D
Ylipäätään kyllä syötiin eväitä ja käytiin ostamassa aamulle ja illalle jotain pientä, koska ei reissussa sillä tavalla ole nälkä kuin kotona. Elää paljon vähemmällä ruualla. Ruisleipää saimme syödä Amsterdamin ensimmäiseen päivään asti, koska otimme mukaan enoni luota, jotta olisi jotain syötävää mukana kaiken varalta. Tonnikalatölkit olivat kaveri, koska voita ei tietenkään käytetty kuin ensimmäistä kertaa Englannissa viikon jälkeen. :D

Meillä oli myös kahtena iltana äänekkäitä naapureita, mutta viimeisenä iltana he taisivat lähteä. Varsinkin ensimmäisenä iltana meteli, mölinä ja musiikin pauhanta oli melkoista, mutta olimme niin rättiväsyneitä hurjasta määrästä kävelyä Pariisissa, joten heidän tuleminen ja meneminen ei oikeastaan edes häirinnyt, vaikka meteliä kuuluikin ja äänieristeet olivat tosi huonot. Korvatulpat olivat kaiken varalta vieressä, mutta joskus totaalinen väsymys ajaa niiden virkaa paremmin kuin mikään muu!

Pyykkäysoperaatiosta ei löytynytkään kuvaa. Kuitenkin se oli melkoinen suoritus, koska huoneessa ei ollut tulppaa, joten teimme tulpan vessapaperista ja se piti aika hyvin - paitsi että vessapaperin roskia meinasi irrota pesuveteen. Saatiin kuitenkin pestyä yhteensä kolme paitaa, alusvaatteita ja sukkia. Viritettiin naru keskelle hotellihuonetta ja minä sain limbota aina sen ali päästäkseni sänkyyn. Kuitenkin ei viitsitty jättää sitä päiväksi keskelle huonetta, koska siivoojille virityksemme voisi olla hieman epäkäytännöllinen. Niinpä pienien alkuvaikeuksien jälkeen saimme viritettyä narun (joka meillä oli mukana) vessaan, mutta sekin oli hieman epäkäytännöllinen sen vuoksi, että naru oli kiinni vessan ovessa ja kun sitä aukaisi, niin se venyi ja suljettua oven ja vessassa istuessa kaikki vaatteet valuivat naamalle. Mutta kyllä, saimme ne kuivaksi ja lopullisesti kuivatin muutamia sukkiani Englannissa.
Kyllä Heidi ja Mari hoitaa.

Seuraavaksi suunnataan kohti Brysseliä ja Ashford Internationalia Englannissa. Pysykää mukana!

-Heidi