England/Brighton 17.4.2016

Moikka! Reissupostaukset alkavat olla loppusuoralla, mutta vielä muutama kohde Englannissa on käymättä läpi. Englanti oli meidän final destination, mutta ei suinkaan tarkoittanut sitä, että kommelluksilta vältyttäisiin! Toisena päivänämme lähdimme junalla Brightoniin, jonne on tunnin matka. Matkalla ihmettelimme, että miksi asemien tauluilla lukee, että junaliikenne voi olla ajoittain ruuhkainen. Sitten katsoimme tarkemmin taululla juoksevaa tekstiä, niin siinä kerrottiin, että Brighton Maratonin vuoksi junaliikenne voi olla ruuhkainen. Siinä vaiheessa manattiin, että ei voi olla totta!! Oltiin viime vuonnakin Brightonissa silloin, kun siellä oli Brighton Maraton emmekä silloinkaan tienneet, että siellä oli sellainen tapahtuma, vaan huomasimme sen vasta paikan päällä ihmismäärästä ja siitä junien ruuhkaisuudesta.
Nytkään meillä ei ollut aavistustakaan tapahtumasta, joten ihmettelimme, mikä todennäköisyys on olla kahtena vuonna peräkkäin juuri silloin ulkomailla, juuri silloin Englannissa, juuri silloin Brightonissa juuri siihen aikaan, kun siellä on Brighton Maraton. Sanoisin, että hyvin pieni - varsinkin, kun tänä vuonna olimme Brightonissa ja Englannissa myöhemmin kuin viime vuonna, joten ajankohtakaan ei ollut sama. Emme olisi mitenkään voineet osata aavistaa sitä! Sen vuoksi emme vieläkään Marin kanssa tiedä, miten vilkas kaupunki Brighton on normaalisti. :D Ei siellä kuitenkaan normaalisti ihan niin paljoa ihmisiä ole.

Muutama muukin oli liikenteessä tuona päivänä! Ihmisten kannustus ja läsnäolo on käsin kosketeltavaa ja uskomatonta, koska ei Suomessa näe ihmisiä samalla tavalla kannustamassa reitin varrella. Kaiken lisäksi sama "Go Team Panda!"-kannustuslakana oli tien ylityksen kohdalla kuin viime vuonnakin. Nostalgisiä fiiliksiä. Rannalle pääseminen oli taas astetta vaikeampi homma, koska tie oli juoksutapahtuman vuoksi suljettu ja ihmisten piti alittaa tai ylittää tie vaihtoehtoisia reittejä käyttäen.

Veljekset kuin ilvekset Brighton Pier -kävelylaiturilla. Yllättävän asiallinen kuva meistä (ne muut olivatkin pahemman luokan kaksarikuvia ja irvistyksiä :D)

Joku jäbä oli tehnyt pyörän renkaasta itselleen soittimen ja soitti hassun kuuloista musiikkia, se oli tosi siistiä! Kaikkea sitä näkeekin täällä katujen varsilla.

Ostettiin vähän jotain välipalaa (valmiit hedelmärasiat tai salaatit sekä banaanit olivat kavereita reissun päällä) ja käytiin vielä tsekkaamassa kauppakeskus ja second hand shopit. Mentiin ihan rauhassa, kunnes oltiin käyty kaikkialla missä aioimme ja kysyttiin Emmiltä, monelta niitä junia lähti. Emmi sanoi, että 12 yli lähti seuraava ja sitten kysyttiin, paljon kello on. Se oli sen verran, että meillä oli 14 minuuttia aikaa joutua siihen. Emmi kertoi, että matkaa on noin kilometri ja keretään, jos juostaan. No, niinpä me juostiin ja koska ihmisiä oli "muutamia", pujottelimme ihmismassassa perätysten kiitäen kamalaa kyytiä, sanoen "sorrya" jotta ihmiset väistävät, nauraen ja suomea puhuen ja voimme vain kuvitella, miten hulluilta näytimme (ja ennen kaikkea kuulostimme) paikallisten korviin. Ei vaan paljon stressaa, kun kukaan ei tunne ja meillä on oma secret language, #suomifinlandperkele! ;)

Oltiin ajoissa asemalla, mutta juna oli lähtenyt etuajassa, koska se oli niin ylitäysi, ettei sinne varmastikaan mahtunut enää yhtään ihmisiä, joten turha odottaa viimeistä lähtöaikaa. Emme halunneet jäädä odottelemaan tunniksi seuraavaa, joten katsoimme, mitä muuta on tarjolla. Tarjolla oli juna, joka meni Seafordiin, mutta jos vaihtaisimme Lewesissä, pääsisimme Oreen menevään junaan, josta voisimme jäädä pois Hastingsissa (tai St Leonard Warrior Squarella, lausukaa niin kuin kirjoitetaan koska se on meidän sisäpiirivitsi:D)
Juna oli kuitenkin niin täysi siltikin, että jouduimme seisomaan, mutta onneksi matkaa oli vain muutaman aseman verran, mutta niin paljon, ettei sinne kävelisi. (Vaikka parempi etten sano kun en oikeesti tiiä, odottakaa vaan seuraavaa postausta, sen jälkeen kukaan ei enää sano, että "sinne ei voi mennä kävellen" :DDd)

Lewesissä odottelimme jatkojunaa 20 minuuttia auringonpaisteessa ei-huonojen ympäröimänä, joita Mari ja Emmi arvostelivat. :DDd Porukkaa oli sielläkin varmasti samoissa aikeissa, joten menimme ajoissa odottamaan junaa, jotta mahdumme tarpeen tullen tunkemaan itsemme sisään. Onneksi juna oli kuitenkin sen verran tyhjä, että pääsimme istumaan loppumatkan ajaksi, koska se olisi pitkä matka seistä junassa.
Lewesistä tuli jonkun junamatkan aikana (ettei olisi ollut juuri tämä) meidän oma sisäpiirivitsi (niitä tuli aina junamatkojen aikana, koska junassa tuli aika paljon oltua), kun juna pysähtyi odottamaan toista junaa ja seisoimme paikallaan ihan parin sadan metrin päässä meidän poisjääntiasemastamme. Sitten minä huokaisin: "Please." Emmi kysyy kohta: "Mistä sinä sen luit?" Ihmettelin, että mitä ihmettä, en minä lukenut mitään mistään! Sitten Emmi toteaa: "Miksi sinä sanoit Lewes?" Sitten purskahdettiin nauruun ja sanoin: "Minä sanoin please, en Lewes!" Sen jälkeen naurettiin aina "Emmi please" sijasta "Emmi Lewes nyt", koska alettiin vitsailla niistä toistensa synonyymeina. Kyllä, meillä on halvat (tai siis ilmaiset) huvit ja kukaan ei kestänyt meitä, kun tulimme takaisin majapaikkaamme, mutta sekään ei yllättänyt, että siellä menoa riitti.

Matkalla isäntäperheeseen piti kuvata hieno värikäs talo! ;) #vainenglantijutut

Ja meidän huoneessamme odotti kaaos, koska vain George ja kaappi-jutut. :D Please, don't ask. George keksi mennä oikealla kuvassa sijaitsevaan kaappiin ja tyhjentää sen KAIKEN sisällön lattialle meidän patjan ja tavaroiden päälle. Seuraavana päivänä "kotiintulon" jälkeen ei kyllä naurattanut, kun George tuli innoissaan penkomaan kaappia ja Emmi kantoi sitä roikottaen ulos huoneesta saaden potkun mahaansa. :D Tämä oli ehkä ensimmäinen, mutta ei suinkaan viimeinen kerta. :DDd

Tässä oli meidän toinen päivä Englannissa ja se vietettiin Brightonissa. Seuraavassa postauksessa on luvassa #veljetonirti ja #veljetseikkailee ja #vainheidiemmijamarijutut #partemmi- kategoriaan kuuluvia tapahtumia ja näistä on koko ajan puhuttu, ettette niistä nauramatta selviä! Seikkailemme siis Eastbournessa ja meno olikin sen mukaista. (Huom. Paikka on pienempi kuin paikat, missä olemme seikkailleet tähän mennessä, mutta ei se sössiminen sitä katso :DDd)

See you soon! Nyt minulla on aikaa, kun pääsykokeet ja juhlat on selätetty! Fiilis ihan rairairai, mulla on taas elämä! Ihanaa.
Seuraava videokin toivon mukaan valmistuu pikapuoliin, niin pääsette seikkailemaan meidän kanssa lisää Amsterdamiin ja Brysseliin!

-Heidi