Hellurei! Palailen nyt ensimmäisen Englanti-postauksen parissa, koska sain juuri luettua pääsykoemateriaaleista tehneet muistiinpanoni läpi ja en jaksa aloittaa heti uudestaan. Alkaa muutenkin jo hajottaa, mutta pääsykokeet ovatkin perjantaina, joten enää kauaa ei tarvitse kestää. Kiirettä on pitänyt juhlajärjestelyjen ja sen lisäksi armottoman lukemisen kanssa. Olen päättänyt osata kaiken ja sen mukaan olen päntännytkin. Toivottavasti sitten oikeastikin osaisin jotakin ja osaisin vastata kysymyksiin. Ainakaan työnteon määrästä sen ei pitäisi jäädä kiinni, mutta en nyt sano kun en oikeesti tiiä. :D
Majoituimme Englannissa oloaikanamme Hastingsissa Emmin isäntäperheessä, koska Emmi siellä taas oli. Mentiin siis kylään ja perhe otti meidät kuin omat tyttönsä sinne asumaan jo toista kertaa. Kiitokset heille, vaikka tuhannesti kiittelimme pois lähtiessämmekin.
Majoituimme Englannissa oloaikanamme Hastingsissa Emmin isäntäperheessä, koska Emmi siellä taas oli. Mentiin siis kylään ja perhe otti meidät kuin omat tyttönsä sinne asumaan jo toista kertaa. Kiitokset heille, vaikka tuhannesti kiittelimme pois lähtiessämmekin.
Kävimme Alexandra Parkissa tsekkaamassa, onko naama tallella. (Tosiaan jotkut saattaa muistaa viime vuodelta tämän naama puussa -episodin... Lämmöllä muistellen tapausta), kun Heidi näki tuossa puussa linnun naaman, mutta Emmi ja Mari näkivät vain puun, josta oli leikattu oksa irti. Siinä on edelleen linnun naama, ihan selvään eikä sitä tarvitse mitenkään hakemalla hakea, että näen sen. :D En tiedä näkeekö kukaan muu siinä yhtään mitään, mutta minulla onkin tunnetusti vilkas mielikuvitus. :D
Englannin mäet ja kivat rappuset East Hillille... :D
Perinteisen ensimmäisen päivän Hastingsin kiertelyn jälkeen menimme Emmin suosittelemaan Pelicans Cafe -ravintolaan syömään kotitekoiset hampurilaisateriat ja olivat kyllä älyttömän hyviä!! Hintaa oli 10 puntaa eli noin 15 euroa ja samalla hintaa ei välttämättä Suomessa samanlaista ravintolatason ateriaa saisi. Ilma oli kuitenkin melko viileä ja jouduimme syömään ulkona, joten meinasi olla hieman kylmä! (lue: jalat kohmeessa:D)
Tosiaan lauantaipäivä Hastingissa oli kylmä, pilvinen ja englantilaiseen tapaan saimme myös vesisateen niskaamme suunnistaessamme Bohemia Roadia Emmin ohjeilla (joista ei ottanut mitään selvää ja päättelimme lopulta oikean reitin vuoden takaisella kokemuksellamme, joka rajoittui yhteen kertaan kyseisen reitin kävelemiseen) ja löysimme kuntosalin.
Euroopan matkallamme oli muuten hyvät säät, joten pitihän meidän nyt Englannissa tyypillinen sää kokea. Nyt se sentään enteili sadetta, koska mahdollista olisi myös, että sade alkaa ihan tyhjästä ja loppuu ihan tyhjästä. Mari osti kuuman kaakaon ja minä lämmitin mukin kyljessä sormiani, mutta muuten hytisin, koska kaakaota ei ollut minulle tarjolla. Muina päivinä saimmekin nauttia auringonpaisteesta ja upeasta säästä (tosin englantilaiseen tapaan tuulisesta sellaisesta!)
Asda-nimisestä ruokakaupasta bongasin Heidi-suklaata, joka oli kaiken lisäksi maidotonta! Ostin sitä kaksi levyä ja vielä lisää toisena päivänä, koska se oli kaiken kukkuraksi parempaa kuin kotona oleva maidoton suklaa! Hyvä löytö ja nimikin osui kohdilleen. ;) Suklaapaloissakin luki "Heidi", joten sain kerrankin luvan kanssa sanoa, että kyllä, siinä on minun nimeni.
Ostin myös Hmv-levykaupasta kaksi levyä 10 punnalla. Papa Roachin F.E.A.R ja Shinedownin Amaryllis. Ei huonoja sanoisinko.
Tässä meidän ensimmäinen päivämme Englannissa Hastingsissa. Olimme täällä 5 päivää ja joka päivä olimme jossakin eri paikassa, paitsi viimeisen päivän vietimme ihan Hastingsissa isäntäperheessä, koska iltapäivällä oli lähtö juna-asemalle ja kohti Gatwickin lentokenttää. Mutta ei kiirehditä vielä sinne asti, sillä Veljien seikkailu Englannissa on vasta alkutekijöissään! Voi kuule, niitä jatkotekijöitä todellakin odotellessa.
Ette selviä niistä nauramatta. Never forget.
-Heidi
Ostin myös Hmv-levykaupasta kaksi levyä 10 punnalla. Papa Roachin F.E.A.R ja Shinedownin Amaryllis. Ei huonoja sanoisinko.
Tässä meidän ensimmäinen päivämme Englannissa Hastingsissa. Olimme täällä 5 päivää ja joka päivä olimme jossakin eri paikassa, paitsi viimeisen päivän vietimme ihan Hastingsissa isäntäperheessä, koska iltapäivällä oli lähtö juna-asemalle ja kohti Gatwickin lentokenttää. Mutta ei kiirehditä vielä sinne asti, sillä Veljien seikkailu Englannissa on vasta alkutekijöissään! Voi kuule, niitä jatkotekijöitä todellakin odotellessa.
Ette selviä niistä nauramatta. Never forget.
-Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti