kaikennnäköstä

Naminami, leivottiin keksejä tässä yks päivä! Täältä löytyy tasan yks suklaalevy, jota Heidi on uskaltanu syödä silloin tällöin - ja se on leivontasuklaata, jossa lukee "Saattaa sisältää maitoa", joka taas häiritsee Heidiä kamalasti. Vaikka se syö esim. lähes joka päivä muroja, joissa lukee että saattaa sisältää hivenen maitoa eikä sille mitään niistä taida tulla. Mutta jotenkin se sisältäminen tuntuu todennäköisemmältä suklaassa kuin esim. muroissa. Koska se on suklaata! Siks se hirmu usein halua ottaa sitä, koska se epäilee sitä vaikka se sisältämisen todennäköisyys on varmasti 0,001%. Heidin mielenterveydelle olisi parempi, jos täällä ois sellanen liike, jossa myytäisiin maidotonta suklaata ja siinä levyn päällä lukis se maidoton. Ei mitään saattaa sisältämyksiä, menee vaan hermot semmosiin! No, kyllä siihen tottuu ettei suklaa enää kuuluu elämään.
Mari raasto noihin mandariinin kuorta ja Heidi puristi niistä mehua taikinan sekaan ja sitten epämääränen annos hasselpähkinärouhetta. Tehhään aika usein omia sovelluksia leivottaessa ja ne onnistuu toisinaan...Tällä kertaa tää meni kyllä ihan nappiin! Noista tuli ihan täydellisiä ja ne oli tositosi hyviä, ihan parhaita! Tullaan varmasti jatkossakin tekemään näitä. Kunhan vaan ei ihan jatkuvasti sentään;D (Ja taikina oli kans aika hyvää vaikka vähän ällöö kylläki!)

Ohje tulee tässä (ei oo top secret, enää... ;D)

Keksit (n. 12-15 isoa keksiä, mut neljä pellillistä tuli semmosia pieniä)
maidoton

150g margariinia (Sunnuntain maidoton leivontamargariini)
2dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria (Mari hummautteli sitä aika paljo...)
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
n. 100g rouhittua suklaata (Rainbown leivontasuklaa)
(2rkl kaakaojauhetta)
PLUS 1 mandariinin/appelsiinin kuori + hedelmämehua, pähkinärouhetta tai mikä ettei kokonaisia pähkinöitä!

1) Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2) Rouhi/paloittele suklaa pieniksi muruiksi. Yhdistä leivinjauhe ja jauhot.
3) Vaahdota sokeri ja rasva.
4) Lisää kananmuna, jauho-leivinjauhesekoitus ja suklaapalat sokerirasvaseokseen.
5) Nosta lusikoilla pellille pieniä kekoja. Älä lyttää lätyiksi, sillä ne leviävät uunissa muutenkin. Jätä reilut välit leviämisen varalle. (Leviää sivulle... Heidi joskus teki kotona niin tais olla liikaa leivinjauhetta ku niistä tuli niin isoja et yhelle pellille mahtu neljä...)
6) Kypsennä noin 15min ja ANNA JÄÄHTYÄ RAUHASSA! Muuten ne hajoo. =)



K-Superissa oli jotkut Superpäivät tai vastaavat ja sieltä sai hedelmiä tosi halvalla! Euron rasia ja euron kilo! Eli jos osti alle kilon, niin sai alle eurolla aika paljo. Me sit ostettiin vähäsen hedelmiä, onhan ne hyviä! Tosin banaanikärpäsiä on ilmaantunu muutama, mut ei niistä haittaa oo. (Huomatkaa kookospähkinä! Veera oli porannu siihen porakoneella reiän, ja Veeralla on yleensä järkeviä ideoita, joten miettikää vaan mitä me tehhään tolle.... Mietittiin Emmin päätä ja Emmi tarjoutu lainaamaan sitä, mut se ei taida ratkaista meidän ongelmaa.)

Me tilattiin uudet patjat, kun on saatu koululta sängyt ja patjat, mut ne ei oo kovin häävejä. Ne on aika litteitä ja joka aamu herää semmosesta kuopasta, kun se patja antaa niin paljo periks. Ja sit on aina selkä jumissa ja ihan hyvin se voi johtua patjasta, kuitenki suurin osa vuodesta nukutaan täällä. Heidin äiti ja mummo (ja Rico!) kävi täällä ostamassa patjat, kun ei me nyt ite osata ostaa mitään patjoja :D kuitenki ois ostettu ensimmäinen mitä suositellaan ku ei ymmärretä... ja päivitelty että voi hyvä tavaton miten kalliita patjat on, noiki makso parisataa ja oli vielä alennuksessa! Nyt sänky on paljo korkeempi, hyvä ettei tuu ihan korkeenpaikankammoo eiku :D mut on ainakin joustavampi, ei tuu heti pohja vastaan!

Niin ja tää kuvan idea: ne patjat oli muoveissa ja meidän eteisessä oli sit kulkuesteitä... :D

Ja Mari on ihan myyty!

Torstaina tuli myös valokuvat, kiidettiin liikkeeseen heti kun saatiin patjakuljetus otettua vastaan. Tosin ne oli hitaita, ja ei meinattu joutua... Meinas tulla kiire, kun haluttiin ne kuvat saman tien.
Heidillä ei noussu jalka kynnyksen yli ja se meinas vetää mahalleen siinä liikkeen eessä ja tultiin sisälle hirveellä ryminällä. Heidi vähä piti taas ääntä: "Minä vain.... Moi! Tultiin valokuvia hakemaan." Mies tuumi: "No pitäähän sitä huomiota herättää aina välillä." (Mari ja Emmi: "Ai välillä?")
Sitten se mies kysy luokan ja sano, ettei se kyllä muista nimeä ja kysy sitten, että mikä Heidin nimi on. Heidi sönkötti vastauksen suurin piirtein tällä tavalla: "pgkdldglöslgklö öäööö. Heidi." Mies tuumi siihen: "No eihän tämä muistikatkos mitään haitannut, ethän sinä sitä tuntunut itsekään muistavan." Ei ainakaan kumpikaan naurettu yhtään.... ja ei muuten oltu edes keskenään siellä liikkeessä.

Heidi, Veera ja Elisa sai tehtyä sen hissan esitelmän. Oltiin taas yhtä ajoissa mitä yleensä esitelmien teossa (sarkasmi..), mutta hyvinhän tässä kerkes! Heidin kuviksen työkin edistyy ja toinen on jo valmis, jes! Se poissa päiväjärjestyksestä. Mut ei voi sanoo, et tää koulu ois rasittanu liikaa tässä ekassa jaksossa - päinvastoin :D
Torstaina oli liikkakurssilla tytöillä 1500m ja pojilla Cooper. Heidi luettiin kuitenkin tytöksi (sillä oli kriisi että onko se tyttö vai poika kun ollaan oltu poikien kurssilla:D) ja tonnivitonen oli ihan hyvä matka tälle viikolle. Leiri kuitenki paino vielä jonkin verran jaloissa.
Ja se meni hyvin, tosi tyytyväinen olen. Kehitystä on tapahtunut - toivottavasti se jatkuu. :) ja niinhän se on, että mitä kovemmassa kunnossa niin sitä hankalampi sitä aikaa on parantaa, kun se edellinenkin on todennäköisesti ollut jo kova.
Liikkaope sanokin, että tää on nyt teidän viimenen 1500m. Mut joutu sitten lisäämään: "Niin, jos ette ole urheilijoita TAI hae liikuntatieteelliseen." Tuuminkin, että no jospa nyt ei ihan viimenen sentään :D 

Heidillä meni hermot sen sähköpostin kanssa, kerrankin kun piti tehä jotain järkevää niin eikös se vaan lataalataalataalataalataa ja vielä kerran LATAA. Ja mitään ei tapahu. Sit Heidillä meni hermot ja raivos: "Oon painanu tota "Lähetä Sähköposti" -nappia varmaan 20 kertaa ja silti vaan pyörii ja pyörii!" Kohta se sitten nauro ja käski Marin tulla kattomaan. "Painele jatkossa nappeja rauhallisemmin." ... ihan perus.

Ens viikolla torstaina alkaa koeviikko - niin mikä koeviikko? Meillä on molemmilla yhet valmistavat ja yhet kokeet, sit pari liikka- ja kuvis/musiikkituntia. Pari vaparipäivää. No, kelpaa! Ja Heidin luokka menee koeviikolla syömään ne pizzat, jotka ne sai sieltä ryhmäytymispäivästä voitettuaan kaikki muut lukion luokat! Tai luokaton lukio, ryhmä ois pikemminki parempi sana mut ihan sama. :D
Eilen linjan treeneissä tehtiin huoltava treeni, aktiivisia venyttelyjä (Heidi ei oo hirveesti tykästyny niihin ku ne alkaa kuulema hapottaa vaan enemmän:D), rankajumppaa, tasapainoilua ja semmosia. Mari kävi kierroksen kotona tutulla fysioterapeutilla kantapään takia, mutta ei sieltä mitään löytyny. Jotain oikein epämäärästä lausuntoo ja hirveesti selitystä (josta ei ottanu mitään selvää, liian hienoja termejä:D) Välillä se on kipee ja välillä ei taas satu yhtään. Outoo.... Stressaa tämmönen tietämättömyys...olis kunnolla kipee tai ei sitten ollenkaan! Torstaina koulun jälkeen lähin siis linja-autoon ja kävin yhen yön kotona ja perjantaina porukat toi takas:D semmonen kevyt 280 kilsan reissu (y) tulipahan käytyä kotona yö nukkumassa, ei muuta hyötyä tuosta reissusta ollu:DDD

Mut sitten takas siihen reeniin josta oli puhetta vähän aiemmin. ensinnäki tuntu et alottaa treenin ihan suoraan sängystä, kun yleensä ollaan ulkona koko aika tai ainakin ensin ja siellä ehtii herätä kunnolla. Me ulkoilmaurheilijat ei ymmärretä, miten lentopalloilijat pystyy olemaan joka aamu noin kello kaheksan sisällä ja herätä siellä siihen treeniin! :D no, ehkä se on tottumuskysymys - ihan niinkun aikasin pakkaseen herääminenkin. Me on totuttu lähtee ulos vaikka tulis vettä taivaan täydeltä tai ois pakkasta parikymmentä, niin suoraan sisälle tuleminen alkaa vaan nukuttaa! 

Antti sanoki, että osalla oli hyvä keskittyminen, osalla taas olisi ollut vähän parantamisen varaa. Heidi ei kuulunu ilmeisesti kumpaankaan ryhmään, se oli ernu :D
no eiku, oon oikeesti sellanen, että joissain asioissa mä pystyn keskittymään paljon paremmin, jos mä puhun samalla ääneen, ajattelen muuta, katon jotain muuta tai selitän jotain muuta. Teen ihan kaikkee muuta ku ajattelen sitä mitä teen just sillä hetkellä. Esimerkiks tasapainoilu on yks semmonen asia, mistä mä selviän paremmin, jos saan pitää ääntä! Siis rajansa tietenki kaikella, sillee sopivasti. Se parantaa mun keskittymistä, vaikkei se ehkä siltä näytä tai kuulosta :D mut sit häirihen tietenki muitten keskittymistä omallani. Emmiki sano eilen, ettei se kuuntele mua kun selitin lähinnä itelleni venkuillessani jumppapallon päällä. Sanoin etten mä puhukaan sille, sulje vain korvasi :D Ajattelen tosi usein ääneen - ja puhun itelleni. Monesti siitä koituu tosin hauskoja tilanteita ja muistoja, kun nimenomaan ajattelen ääneen... Ei ois eka kerta, jos joku ilmestys jostain ja ihmettelis, että kelle mä oikein puhun. :D ja naurais mun höpinöille... Vähän niinku eilen illalla, kun Mari katto Suomi-Espanja jalkapallopeliä telkkarista, Helsingin Olympiastadionilta. Mari mietti: "Vähä ois siistiä olla tuolla. Eiköhän lähetä, kahen viikon päästä sitten uudestaan!" Heidi hihkasee: "Ai onks tää Kiuruveeltä?" Ei-siis-yhtään-naurettu. Näin tässä käy, kun Heidi ei ajattele ja ajattelee silti ääneen. (Y)

Mut sit on tilanteita, joissa mä oon oikeesti hiljaa sen takia, että mä keskityn.
Mä huomaan kyllä ite, millon mä en keskity ja millon keskityn.
Mun luonne on semmonen, että oon välillä vähä levoton. (Hei levoton tyttö... tullu ainakaan se biisi mieleen...)(Mari sano et "ai välillä...") mut rajansa siinäki. En mä jatkuvasti oo. Mut toisinaan se levottomuus auttaa mua keskittymään.
Pitäs oppia vaan joku hiljasempi tapa siihen, etten häiritsis muita niin hirveesti jos on kyseessä sellanen asia, missä minä en kaipaa hiljaisuutta. :D mä saatan keskittyä silti, vaikka en oiskaan hiljaa. Kaikki ei pysty siihen, oon spesiaali! ;) Oon kai vähän outo. Mut eiks me kaikki olla? ;)

Ite asiassa eilen mun piti tiskata ja tasapainoilu tasapainolaudalla ei voi olla huono asia, niin päätin että miksei voisi tasapainoilla tiskatessa! Mari testas sitä jo joskus aiemmin ja hyvin onnistu! Tuli hoidettua kaks asiaa samalla kertaa:D Heidillä oli musiikit soimassa, se venkuili sillä yhellä jalalla ja tiskas. Eipähän ollu niin tylsää tiskaaminen ja tasapainoilu. Kun keskitty tiskaamiseen (eli just muuhun), niin ei ehtiny ajatella mitä tekee tai minkä päällä seisoo. Autto kummasti!

Eilen käytiin tekemässä salitreeni kahestaan ja sitä ennen tehtiin juoksuverryttelyt. Juostiin ihan kaikessa rauhassa ja sitten tuli helikopteri lentelemään taivaalle. Joskus kesällä lenteli kotona semmonen ja levitti lannotetta mehtiin ja Mari katteli pää kenossa sitä pihamaalta. Olis tosi siistiä päästä sinne kyytiin joskus! Mutta olipahan aikamoinen näky varmasti kun me juostaan keskellä jotain asuinaluetta ja toljotetaan niskat kenossa taivaalle. Tajuttiin sitten itekkin, että miltä me näytetään ja alettiin nauraa sille. Juokseminen ja nauraminen ei oikein sovi yhteen ja sen tuloksena sitten ihme läähätystä, naurua ja vinkumista. Sitten kun sai jossain vaiheessa naurun loppumaan ja yritti haukkoo henkee, niin sekin kuulosti niin hauskalle, että alko naurattaa uudestaan:D Ei siis taaskaan herätetty yhtään huomioo eikä mitään normaalista poikkeavaa:)
Emmin piti tulla meille yökylään, mutta sillä on flunssa niin se halus että me saatais nukuttua eikä se sitten tullukaan yskimään. Sit se pelkäs tartuttavansa meidät, mutta kyllä se ois tarttunu jo koulussa. (Oikeesti sille ois siis tullu hirvee koti-ikävä. Se ois ollu jopa parin kilsan päässä kotoaan!) 
Se tuli sit käymään meillä päivällä. Se toi meille ihan hirveesti omenoita niiden omenapuusta ja meillä oli jo ennestään ihan MUUTAMA omena.... pakastinkin on niitä täynnä. No, riittäävätpähän ainakin ja saa talvella keitettyä omenakiisseliä ja tehtyä vaikka piirakkaa.... kohta näytetään itekkin ihan piirakoilta koska 'olet mitä syöt.' 
Näytettiin Emmille video, jossa on erilaisia nauruja. (Löytyy täältä. varautukaa kamalaan naurukohtaukseen...) Meijän eilinen juoksulenkki+helikopteri- tilanne vois olla verrattavissa tuon videon yhteen kohtaan, mutta päätelkää ite loput;)
Naurettiin tälle ihan kamalasti joskus monta viikkoo sitten, mutta Emmi ei oo nähny sitä. Sitten tuli "Lost Control" ja Emmi alko nauraa niin hirveesti, että potkas jalallaan Heidin yöpöytään päin, kaato valokuvan jossa oli Ricon kuva, se kaatu pöytälampun katkasijan päälle, lamppu meni päälle, samalla putos kirja ja silmälasikotelo pöydältä, valokuva osu ikkunalautaan, pudotti sieltä koriste-esineen -  ja lopputulos oli tämä: Emmin lost control.
Kun vihdoinkin saatiin nauramiselta henkee, niin Emmi rupes nostelee noita tavaroita ja me molemmat aletaan huutaa henkee haukkoen: "ÄLÄ KOSKE, ÄLÄ KOSKE!" Kumpikaan ei saanu sanottua et miks, mutta meillä on tää telepaattisyhteys ja me tiedettiin molemmat, että mitä toinen tarkotti.
Piti ottaa kuva! Näitä tilanteita millon tilanne lähtee kontrollista tulee niin usein, että kaikki pitää kuvata - tilanteet on yleensä niin outoja, että jos kuvaa ei selitä, niin varmasti herää kysymys, että what is going on..... 

Tämmöstä tällä erää. Tulette saamaan ihan erillisen postauksen Operaatiosta Kookospähkinä... joka oli eilen illalla. Voitte varmaan kuvitella meidät tuhoamaan sitä.

+kaks viikkoo enää! Helsinki here we come! (ette pääse eroon näistä pakollisista huomautuksista;D loppulaskenta alkaa kohta!)



Ootte ihania muutenki, mutta oisitte vielä ihanampia JOS...

KYSYTTE KYSYMYKSIÄ!
Toistaseks tullu vasta yhet kysymykset, mutta niillä ei kyllä pitkälle pötkitä! Me tiedetään, että tätä blogia luetaan, niin rohkeesti vaan kysymään! Huonoja kysymyksiä ei todellakaan oo olemassa! Meijän vuosipostaus ei tule onnistumaan, jos ette laita kysymyksiä :(
Kyllä te pystytte siihen!!! ♥ You can do it!

-Mari&Heidi