Tapahtumia viime ajalta

Hejsan! (tää ruotsi on vähän jäänny päälle... kiitos ruotsin kolmosen videokeskustelun...)

Päätettiin nyt julkasta tänne kuvia koneen kätköistä, joita ei täällä blogissa oo vielä nähty. Jotkut kuvista on varmasti yli kuukauden takaa, mutta niitä ei vaan oo muistettu tänne laittaa:)Eli tää on tämmönen lähinnä maaliskuinen postaus joka kattaa kaikki semmoset kuvat, jotka ois tänne ihan simppeleitä mutta me ei oo vaan keritty postailla sillon kun ne ois ollu ajankohtasia. :)


Ekaks tähän kuva, joka unohtu edellisestä SM-kisapostauksesta (koska Heidi hallitsi tekniikan):

Näyttää siis ihan siltä, että Marilla on tuossa sukset ristissä aika tyylikkäästi! Mutta seuraavassa kuvassa se on täyttä päätä askeltamassa maalisuoralle, joten ei ne kuitenkaan oo. Ja kun vähän zoomailee niin kyllä ne jalat on ihan vierekkäin:D Hieno näköharha kieltämättä, tää on näitten kisojen "mitä ihmettä"-kuva.... :DD tilannekuvat on aina parhaita.

OLYMPIALAISET

Oltiin 24.2. Vieremällä Niskasen Kertun ja Iivon mitalijuhlissa. Ylimmässä kuvassa keskellä legendaarinen Juha Mieto :) Piti muuten hienon puheen, saa aina nauraa sen jutuille mitä on sitä saanu kuunnella ja sen murre on tosi hassu, kun se on Kurikasta Pohjanmaalta! Oltiin ihan sillee: "Ihan kun Eevan puhetyyli!" Joo eeva oot söpö♥ :D Ja oli muuten oikein iso kansanjuhla, kun paikalla olin noin 2000 ihmistä! Kannatti lähtee käymään ja onnittelemaan naapuripitäjän olympiamitalisteja:)

Oikein polleina kuvassa olympiamitalistien kanssa ;)Heidi oli Hannan luona Vieremällä käymässä ennen tätä tapahtumaa, niin Hannan äiti naureskeli: "Menetkö sinä Hanna nyt hakemaan nimmarit Iivolta ja Kertulta, vähän tuoreemmat, kun sinä hait joskus 10 vuotta sitten niiltä nimmarit." Hanna jatko: "Joo ja sillon ne vielä nauro mulle kun halusin niitten nimmarit..." Hehe, meneehän se näinkin! ;) Ennusti että näistä tullee jottain suurta! :D

LASKIAINEN

 

Laskiaisen aikaan Marin sisko oli meillä kylässä ja tehtiin laskiaispullia. Ois kyllä muutenkin tehty mutta parempi että oli useempi syömäri :D Tuli kyllä tosi hyviä ja Heidinkään ei tartte luopua tästä iiihanasta herkusta, koska onneks on Alpro Soya ja maidoton kerma! (Nyt kyllä kuulosti ihan joltain mainokselta!)
Lopulta ne onneks loppu, mutta silti piti jakaa kun pikkulapsille viimenen pulla kahtia ja tunkee sinne ihan liikaa kermavaahtoo, koska se oli jo ihan loppumaisillaan ja ei sitä viittiny poiskaan pistää (voitte vaan kuvitella miten hyvin tuon syöminen onnistu.) Hyi, onneks laskiainen on vaan kerran 
vuodessa!

VÄHÄN MUUTA…

Mari teki tossa yks päivä smoothiee soijamaitoon ja marjoihin. Sitten se ajatteli, että ei jaksa sulattaa marjoja niin pistetään ne jäisenä niin tuleepahan ainakin kylmää smoothieta. No, se ei tainnu olla ihan kovin hyvä idea, koska näillä soijatuotteilla taitaa olla sellainen ominaisuus, että se jäätyy... Nimittäin Heidi kerran sai kotona kantapään kautta tajuta tämän, kun se laitto soijajugurttiin jäisiä marjoja. Se jugurtti jäätyä pasahti ja sitten Heidi laitto sen jääkaappiin että se syö sen myöhemmin kun ne marjat sulaa vähän. No, ei sekään sitä ongelmaa ratkassu: lusikka oli jääny kiinni siihen jämähtäneeseen jugurtti-marja-seokseen ja se oli ihan yhtä könttiä. Jäi syömättä (ja äiti nauro mulle:D)
Mutta lopulta se Mari jotain teki tolle smoothielle (käytti loputkin soijamaidot...) niin siitä tuli lopulta ihan juomakelpoista eikä menny mitään roskiin! ;)

Kierrettiin kaikki paikat täällä läpi, missä vois olla myynnissä postimerkkejä. No, ei auttanu kysyä ärrältä eikä edes postista, on niin tuppukylä että ei varmaan semmosia edes toimiteta sinne. :DD Mutta lopulta Heidin äiti hoiti tärkeän tehtävänsä ja hommasi viimeisen 10kpl/18e postimerkkiarkin Heidin kotipaikkakunnan postipisteestä. Sinnekin oli tullu aika rajallinen määrä noita olympiavoittajien postimerkkejä, eikä niitä saanu esimerkiks sen kolme kappaletta mitä ois tarvittu vaan piti ostaa iso arkillinen. Mutta on se nyt sen arvosta, ei noita raski mihinkään edes käyttää vaan ne säilyköön muistona, on tämä niin ainutkertaista! Tässä huomaa, miten iso arvo yksilölajista voitetuilla mitaleilla on (yhtään joukkuelajeja vähättelemättä!) varsinkin näistä kestävyyslajeista, joissa tulos on monen vuoden työn tulosta. On varmasti iso kunnia päästä postimerkkiin, mutta ovat Musti ja Iivo tuon ansainneet!

 URHEILIJA-APURAHA

Heidi sai kotipaikkakunnaltaan urheilija-apurahan hiihtoon. On semmonen välineurheilulaji, että saa olla kiitollinen =)Sitä se oli päivänä noutamassa, samana iltana kotiin ja samana iltana takasin kämpille. Vähän istumista :) 

LÖHÖILTA

Pidettiin semmonen ns. löhöilta yhtenä iltana, käytiin vuokraa Ärrältä leffa Itse Ilkimys (jo kolmas kerta Puttaan ärrällä! Ekana opiskeluvuonna ei käyty kertaakaan:D aika noloo. Mut ei ollu niin hieno kokemus että ois autuaaks tulluXD)
Oli ihan kiva leffa, ne keltaset örkit on parhaita ja sai nauraa niille. :DDD Vaikka kakkonen on kuulema parempi, eiköhän me sekin lähitulevaisuudessa katsota. ;)
Ostettiin Mignon-munat kaupasta. Viime vuonna niissä oli valmistusvirhe, niin Heidi ei saanu minkäänlaista suklaamunaa syödä edes pääsiäisenä!! :D Nyt niissä ei oo semmosta virhettä, ja niitten pitäs olla täysin maidottomia. Heidi ihan innoissaan söi tota, vaikka aika ällönmakee se oli. Ei se ollu ikinä ennen syöny tommosta:D Mari söi sitä sillee pikkuhiljaa ja vitsaili sitten Heidille, kun se hotkas ton varmaan kokonaisena. No, ei noita tuu liian usein syötyä! 

Samalla leffan vuokraus reissulla mukaan tarttu myös näitä Brain Blasterz karkkeja. Ei oo koskaan ennen tullu noita maistettua, mutta pakkohan näitä oli joskus testata, koska kuullu, että nää on tosi kirpeitä. Ja kirpeitä ne olikin! Heti kun tuon laitto suuhun, niin kieltä alko poltella, mutta se kyllä loppu yhtä nopeesti, mitä alkokin. Mutta kipu jäi.... Vielä seuraavanakin päivänä kieleen sattu ihan niin kun olis polttanu sen johonkin kuumaan juomiseen. Eli jos, ette ihan välttämättä halua kipeetä kieltä niin ihan vinkkinä kannattaa jättää syömättä noita:)+näiden syömisestä olis ollu videoo, mutta elokuvatyökalu ei suostu yhteistyöhän eli ei saada leikattua niitä:(

Siinä meijän leffaeväät. Tehtiin pikkupitsoja pieniin Lapin rilloihin ja tuli kyllä tosi hyviä! Sit vähän marjasmoothiee ja viinirypäleitä. Ja eihän leffa oo mitään ilman irtokarkkeja ;)

Suomen talven parhaat puolet taas... Ekaa kertaa pyörällä kouluun tänä vuonna ja maaliskuussa! Tälläkin hetkellä pääsee pyöräilemään ihan kunnolla, vaikka yleensä pyöräilykauden on päässy alottaa vasta huhti-toukokuun vaihteessa.

Oli heti SM-kisojen jälkeen lumet sulanu, oikeestaan masenti tulla kämpille kun ei tarvinnu lumia kolata, mutta toisaalta oli tosi hauskaa mennä pyörälläkin paikasta toiseen. Sitten seuraavana aamuna treeneissä lähettiin juoksulenkille (Heidi kävelemään itsekseen, koska se oli flunssassa) ihan aurinkoisessa säässä, näytti hieno päivä valkenevan. Sitten ihan tyhjästä alko sataa ihan järjettömästi lunta! Siis se alko ihan yhtäkkiä ihan älyttömänä satamaan, ei enteilly ees pienin hiutalein. Vaatteetkin oli nyrkin kokosten hiutaleiden peitossa ja kun se loppu, niin piti puhistella vähäsen kun näytti ihan kävelevältä lumiukolta!
Oli siinä kyllä ihmettelemistä kun ihan hirvee tuuli alko ja yhtäkkiä maa oli valkeena - ja kun mentiin saliin juoksemisen jälkeen ja tultiin sieltä reilun puolen tunnin päästä pois, ne oli sulanu ja paisto taas aurinko. Mikä meni pieleen! Suomen ilmasto näytti taas parhaimmat puolensa.... :D Niin ja tuo söpö leipäkuva, oli kivan muotosia paprikoita:)

Meijän Veera sai ajokortin! Oltiin sitten yks ilta ajelemassa ympäri kyliä ja käytiin uimarannalla. Oli aika hauskan näköstä, kun hiekka oli pehmyttä kun kesällä, mutta järvi oli vielä jäässä:D Veera oli turvallinen ja hyvä kuski eli uskaltaa lähtee toistekkin kyytiin:)

Ja tottakai Veeralle piti tehhä myös kiva synttärilahja:)Saatiin tää valmiiks vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan eikös? ;) Etittiin kaikki hienoimmat kuvat ja sitten liimattiin ne vihkoon ja kirjoteltiin muistoja sinne ylös. Tästä tuli oikeestaan aika hieno ainakin meijän mielestä ja tais Veerakin tykätä:)

KUVAILUA (perinteisessä maaliskuisessa säässä)

Harmittaa ihan, kun ei tullut käytyä esim. 10. maaliskuuta hiihtämässä rullasuksilla urheilukentällä, kun se olisi onnistunut ihan mainiosti! Ois saanu edes kuvan! Kyllä me sillon viikonloppuna kotoa tuotiin rullasuksia ja sauvoja, mutta sitten nuo lumet roiskas, itse asiassa heti tunnin päästä noiden kuvien ottamisten jälkeen alko sataa! Sit ei ois enää urheilukentällä makailtu!
(Pakko mainita, että käytiin nyt 26.päivä korjaamassa tämä virhe, edelleen maaliskuun puolella ollaan! Kuvia siltä reissulta myöhemmin, koska tähän postaukseen tulee muutenkin muutama kuva:D)

LUNTA !! 

 

Lunta sato yhtäkkiä yli 10cm! Mitattiin ihan viivottimella aamulla, kun rappusiakaan enää kunnolla erottanu. Hyvä vaan, jos lunta tulee niin tulee kunnolla eikä sada sen verran että tulee vaan paha mieli kun kesänalku peittyy just ja just. No, sulihan nuo melkein heti ja tuli hirvee loskakeli, kuitenkin. 

KOTONA 

Kotonakin on ihan tarpeeksi lunta, joten molemmat päästiin ihan kotona ladulle. Eihän ne kaikki lenkit ihan priimat oo, mutta hyvät tän talven olosuhteisiin nähden. :)

KÄMPILLÄ

Pakko sanoo että aamutkin voi olla kivoja, kun herää tarpeeks aikasin, ehtii heräillä ja syödä rauhassa, eikä tuu hirveetä kiirettä niin kun meille aika usein siltikin tulee. On vaan niin ihanaa avata aamulla verhot, kun aurinko paistaa ja makoilla vielä hetki! :) 

Tehtiin tuommosta tosi ällönmakeeta kaakaomössöö, Marin idea ja totta kai Heidi heti mukana, haha! Maidoton kermavaahto, maidotonta suklaata raastettuna, nomparelleja ja kermavaahtoo sitte ihan "sikana!" Ihan vinkkinä, vaikka ulkomuoto houkuttelis, niin ei suositella koska oli kyllä tosi ällöttävää sitten kun sai tuon juotua! Eikös Heidillä ole ihana koiramuki?;) Se on Kuusamon Huskyfarmilta ja mukin kyljessä on sen farmin omia koiria, kylmänä tuo on tummansininen ja kun se lämmitetään niin noi koirat tulee esiin! Aivan ihana, toisella puolella on aikuisen koiran pää=)

Samana iltana tehtiin Eevan kanssa ruotsin kolmosen videokeskustelu (jonka takia very bad svenska tuntuu jääneen päälle): 3 minuutin keskustelu, kaikki osallistuu keskusteluun.... vaikka kuinka yritettiin, ei me saatu kun 2:14 pitkäks ja tuli kyllä niin hieno että opettaja varmaan kuolee nauruun sitä kattoessaan :DDDD no, ei yllättäis! Ois haluttu laittaa teille pieniä otoksia tähän (Eeva: Men bär är hälsösamma! = Mari repeää --> kaikki repeää ja eikun uusiks...), mutta kummankaan koneella ei jostain kumman syystä onnistu videon leikkaaminen, vaikka on aiemmin onnistunu! Pitäs kehitellä joku ratkaisu, että vois ees joskus leikata jotakin! 

Tämä oli tämmönen "tässä teille Suomen vaihteleva ilmasto ja meidän arkipäivää viimeisen kuukauden takaa"-postaus, koska on ollu vähän kaikenlaista ja ei oo keritty postata kun nämä kuvat ois ollu ajankohtasia, tosiaan. Sori siitä, nytkin on äikän ainetta, Marilla kirjan lukemista ja molemmilla kirja-arvostelun tekemistä, ruotsin sanakokeita ja kohta on koeviikkokin, huhhuh! Vastahan tääkin jakso alkoi. On tykätty kyllä ihan hirveesti psykologian kakkoskurssista, kehityspsykologiaa ja opettaja on ihan mahtava (savolainen, mitä muuta voi oottaa!;)) ja tunneilla ei ikinä oo tylsää kun on tosi kiva aihe ja paljon juttua, välillä vähän turhankin paljon... :)

PS. Tajuttiin just että me on näköjään syöty kaikenlaista muttei suositella mitään.... XD no oli nuo pikkupitsat hyviä ja viinirypäleet ja marjasmoothie !! Niistä ei tullu ees paha olo. :D 

Ihanaa kevättä kaikille !! 

- Mari&Heidi

SM Ristijärvi 8.-9.3.2014

Tän talven vikat Sm- kisat oli siis Ristijärvellä Saukkovaaralla ja ne olis nyt jo takana päin. Olishan tässä ollu vielä KLL/SM- kisat, mutta nepä onkin tällä kertaa Inarissa asti, niin ei lähetä sinne sprintin ja 3 kilsan kisan takia. Toisaalta olis ollu ihan kiva lähtee Lappiin kisaamaan, jos olis pystyny jäämään sinne pitemmäks aikaa hiihtämään hyvillä keleillä ja laduilla. Mutta niin pitkä autossa istuminen + kisat + istuminen takasin ei tuntunu kovin järkevältä, joten jätetään sitten lähtemättä. Tulee niitä kisoja vielä jatkossa muitakin:)

Lähettiin siis kotiin jo poikkeuksellisesti keskellä viikkoa ja Marilla oli vielä fyssariaika ennen lähtöö, ja sen piti raahata kaikki tavarat kouluun heti aamulla. Sitten se muisti ruokalassa että se unohti rakkolaastarit (pertsan monot hankaa joskus rakon!) sen huoneen pöydän laatikkoon. Se käski Heidin tuomaan ne ja muistutti asiasta vielä viestillä. Heidi oli menny tonkimaan sen laatikon missä se Mari väitti niiden olevan ja lopulta penko kaikki laatikot (parhaan kaverit omat luvat:D) ja eihän siellä mitään ollu!! Lopulta Mari tajuskin jotain oleellista... 
















Joo, tultiin siis sunnuntai-iltana tänne 2½ päiväks kouluun ja eihän se ollu purkanu tavaroitaan "parin päivän takia" :DDDD 

Tälle SM-kisareissulle lähettiin jo torstaina, vaikka eka kisapäivä oli vasta lauantai. Meijän molempien perheet majottu Paljakassa, joten käytiin torstai-iltana siellä hiihtelemässä vähän pitempi lenkki. Samalla tää reissu oli semmonen perheen lomamatka, koska koko porukan voimin oltiin liikenteessä.
Perjantaina lähettiin sitten kiertämään kisaladut Ristijärvelle. Tai oltiinhan me siis jo kerran siellä kisa hiihetty aiemmin, mutta on ne ladut silti käytävä testaamassa ennen kisaa:D Molemmat tykästyttiin sillon aiemmin siihen latuun ja kun molempien kisat meni sillon vielä hyvin, niin ihan hyvillä mielillä pysty lähtemään tähän viikonloppuun. Lenkki oli sopivan hiihettävä, palauttavia laskuja ei oikeestaan ollu vaan koko ajan joutu tekemään kunnolla töitä. Semmonen latu missä tuli tartti rautasta kestävyyspohjaa! :)

Nää kuvat Paljakasta lauantai-illalta kun käytiin siellä hiihtämässä kisan jälkeen illalla. Oli kyllä ihan älyttömän ihana keli !!
 

Joku random tyyppi kerkes tuohon kuvaan, mutta se ei ehkä pahastu tästä :D 

 

Lauantaina oli matka 5km ja tyylinä perinteinen. Jotai räntämoskaa sato melkein koko aamun eli Suomen talvi näytti taas parhaat puolensa... Keli kuitenkin kaikille sama, niin ei mitään valittamista.

No, tästä näkee harvinaisen selvästi miten noista letin päistä vesi tippuu kun Heidi valmistautuu hurjaan takaa-ajoon, hehe. :D No oikeesti tulee semmonen tunne ku toi kello piippaa lähtöaikaa vieressä viimeset 10 sekuntia, on siinä ihan asennossa lähössä ja sit kun se lopettaa piippaamisen, niin tietää että sitten pitää painaa niin kovaa kun ikinä pääsee! =)

Marilla ainakin oli suhteelisen kovat odotukset tältä kisalta, koska tää on just se paras matka ja tyyli. Mutta ei kuitenkaan ollu semmonen kulkupäivä, kun esikisoissa samalla ladulla. Täysillä mentiin lähöstä maaliin ja tällä kertaa se riitti 18. sijaan. Ihan kohtalainen suoritus kuitenkin, mutta tiiän, että pystyn paljonkin parempaan. Jos vertaa viime vuoden KLL-kisaan, jossa olin myös 18. ja sillon olin ihan huippu tyytyväinen hiihtoon ja sijotukseen. Onhan sieltä nyt saattanu jäähä porukkaa pois edeltä, mutta nyt toi sijotuskaan ei tyydyttäny. Se kertoo vaan sen että eteenpäin on menty ja parempaan pitää vielä pystyä:) Töitätöitätöitä vaan lisää ens kesänä ja kovemmalla itseluottamuksella ens kauteen. Tai eihän tääkään kausi oo vielä edes loppunu, vaan muutama startti olis vielä jäljellä, mutta pikku hiljaa pitää suunnata jo katseita tulevaankin.

Ekat keltaset tötsät on lähtöpaikka, taempana olevat tötsät maali

Laatu on vähän huono koska sitä räntämoskaa tuli edelleen taivaan täydeltä vielä 15-20min päästäkin. :D ja monta tuntia ennen lähtööki xd mutta siis, Mari tulossa maaliin. 

..... ja Mari tuli maaliin:D

Meille laitetaan tommoset nilkkapannat aina isoissa kisoissa :DDD ne on siis tommoset nilkkatunnistimet ajanottoo varten. Se ottaa meille ajan ja ihan sekunnin pienet kymmenykset. :) 

Heidillä tuli kurkkuongelmia keskiviikkona kolme päivää ennen kisoja. Se alotti vimmatun terveenä pysymisoperaation viikonlopun yli, lähinnä henkinen psyykkaaminen sekä Posivil Zink, nenäkannu, suolavesi ja ärpäkät kurkkupastillit. Ne on aika pettämätön yhdistelmä mutta ei nekään ihmeisiin pysty - ei oo ikinä pystyny ja Heidi jos kuka tietää että jos se tauti on tulossa niin se myös tulee eikä siinä mikään auta. Mutta viimeseen asti piti yrittää. 

Näillä eväillä rankkaan kisaviikonloppuun! (y)

Oikeestaan oli aika hyvä fiilis torstai ja perjantai siellä hiihtolenkillä - kurkussa ei tuntunut yhtään mutta sitten paikallaan ollessa oireili. Lauantaiaamuna Posivil Sinkkiä (joka on muuten tosi hyvä koska se auttaa kurkkuoireisiin mutta se ei oo varsinainen lääke! Siinä on sinkkiä ja muistaakseni C-vitamiinia ja jotain muuta, mutta ei varsinaista lääkeainetta) ja nenäkannulla röörien ruuttaamista (joka sekin ihan paras keksintö, vaikka kieltämättä se on aluksi ällöttävä. Mutta Heidi tapaa kaikille sitä inhoaville sanoa, että kun on tarpeeksi tukossa jatkuvalla syötöllä niin kyllä sitten alkaa vähän ällömmätkin apukeinot kelvata!) ja eikun matkaan.

Lopulta tää kisa oli "ihan ok" joka on huonoin kommentti mitä kisasta tai ylipäätään mistään voi antaa: se ei sitten kerro yhtään mitään! Mutta siis, ei ollut tosiaan mikään paras suoritus mutta ei tosiaan huonoinkaan. Aika perus suoritus, ei saatu lentofiilistä päälle vaikka tänne itteni psyykkasin kun tykästyin maastoihin sillon aiemmin ja Lahden SM-kisat meni ihan penkin alle allergiasotkun takia. Elin varmaan koko viikon molemmat kisat läpi ajatuksissani.

 Pakastumisen jälkeen tää tie oli ihan kiva juosta, mutta perjantai-iltana oli kyllä semmonen vesilaari että kengät oli heti märät ku lähti liikkeelle... läiskis loiskis ja tätä rataa. 

Yllättävän hyvin sain hiihdettyä, vaikka oli kurkun kanssa ongelmia mutta onneksi se ei haitannut hiihtämistä kilpailussa. Paljon paremmin kuin Lahdessa, josta huomaakin että siellä ihan selvästi jokin mätti ja pahasti - onneksi syy on kuitenkin selvillä.
Silti tiedän, että pystyisin paljon parempaan. Pertsan tekeminen on ruvennut tuntumaan paljon rennommalta, pariin vuoteen se on ollut se tyyli millä on yrittänyt hakea rentoutta väkisin. Se vaatii niin paljon ajoitusta ja rentoutta, jotta se kulkee. Kun on ihan hapoilla ja henki ei kulje kunnolla (mykoplasma, maitoallergia) niin eipä siinä se pelkkä oma tahto riitä. Se terve elimistö on vaan niin iso juttu. Mutta eka kisa missä sain itsestäni irti tänä vuonna, oli helmikuun alussa juuri tuolla Ristijärvellä - perinteisellä. Se oli mulle tosi iso juttu, ensinnäkin saada itsestä irti ja että se päivä koitti pertsalla. Sen näki myös tuloslistasta.
Mulla on rahkeita tähän, onneks voin nyt sanoo että mulla on ehjä kausi takana ja paljon paremmat mahollisuudet ens kauden treenaamista varten.

 
Sunnuntaina sitten vaihettiin tyyliä perinteisestä vapaaseen ja matkakin jatku puolella.
Meillä ei oo kovin montaa kympin kisaa tullu hiihettyä (tää tais olla kolmas) mutta tykätään kyllä tuostakin matkasta. Se ei oo vielä liian pitkä, mutta koko ajan ei tarvii kuitenkaan painaa urku auki. Kelikin oli nyt parempi, koska yöllä oli pakkasta ja se näky varsinkin laskuissa. Ne oli ihan järkyttäviä! Ei oo ikinä ennen tarvinnu jarruttaa kaikkia laskuja ylhäältä alas asti, mutta kerta kai se on ensimmäinenkin. Niihin laskuihin tuli hirveet lumivallit ja jäätikkökin alko sopivasti pilkistää sieltä alta. Sai aika tarkasti laskee ja mieluummin ottaa liiat vauhit pois ettei kaadu. Kaatumisia oli tullu kuulema tosi paljon, mutta onneks pysyin pystyssä.
Tai verryttelyssä, kun en vielä tienny millasia ne laskut on, niin otin komeen kuperkeikan pahimmassa laskussa... Sen seurauksena polvi oli pari päivää vähän kankee, mutta pikku juttuja tuommoset:D aattelin, että parempi kaatua nyt alkuverkassa, kun sitten kisassa nii ei mee turhaa aikaa siihen eiku XD Jalat oli muutenkin sitten hapoilla ja laskuissakaan ei saannu yhtään palautusta, kun piti jarruuttaa, niin vähemmästäkin alko hapottaa. Mutta kokonaisuutena tuntu paremmalle kun edellisenä päivänä. Sijotus pari pykälää huonompi, mutta enpähän hyytyny matkalle ja sain vielä kiristettyä loppua kohti ja itestäni kaiken irti. Vapaa ei oo mulle se mieluisin tyyli, mutta tällä kertaa se kulki aika hyvin. Plussan puolelle siis jäätiin tästäkin viikonlopusta:)

Marin sisko otti kuvia ja Mari naurokin näille: "Kuka sano etten nouse ylös suksen päälle?!" (kuva 1) ja "Kuka sano ettei kädet mene tarpeeks taakse?!" (kuva 2) :DDD 

Heidin kurkku jatkoi oireiluaan lauantain kisan jälkeen ja se taisi lopulta pahentua sunnuntaiksi. Yöllä meni kolme tuntia nukahtamiseen, kun pitkällään kutitti kurkkua. Aamulla oli sitten aika tööt- olo ja kaikki lataus sitä kisaa ajatellen tuntui hävinneen, kun aamulla tajusi että mihin suuntaan tilanne on mennyt.
Mutta eihän niin isoa päätöstä kuin "hiihtääkö vai eikö hiihtää" voi tehdä sängystä käsin. Oli pakko päästä ladulle, pakko päästä hiihtämään, jotta mä saan lähinnä vakuuden itselleni omasta olotilastani ettei mulle jää sellasta tunnetta että entä jos. Mun piti vakuuttaa itteni, vaikka melkeinpä heti aamulla tiesin, että mä en voi startata.
Heti kun pääsin sinne ladulle, mulle tuli semmonen olo että eikä. Tää ois niin huippua, 10km vapaa, just se matka mitä mä pidin itselleni sopivampana. Liukas mutta raskas keli tulossa, joka palvelee mua enemmän kuin lentokeli. Tää ois niin täydellistä.
Kokeilin sitten hiihtää reippaammin, mutta ei se antanu vakuutta alkuunkaan. Tilanne oli selkeesti huonompi kuin eilen ja mun piti tehä se vaikee päätös: en starttaa. Se oli iso pettymys ja sen takia raskas. Mä odotin tältä viikonlopulta enemmän, mä odotin että saisin itestäni irti, olisin terve. Olosuhteet oli hyvät mulle. Mä olin tullu kisapaikalle, olin käyny kiertää kisaladun, H-hetkeen oli tunti aikaa, mä olin siellä ja näin kun oman sarjan tyttöjä lähti hiihtämään verkkaa. Munkin ois pitäny olla jo verkkaamassa, sen sijaan jökötin mieli maassa autolla ja yritin saada jotain järkevää päätettyä. Olin lähteny sinne siinä toivossa, että mä hiihdän ihan varmasti.
Palautin numeron, lähettiin pois. En halunnu jäädä kattomaan kisoja, kerran mä tulin sinne hiihtämään ja jos en voi, niin halusin lähtee sieltä pois parantelemaan itteni. Eka kerta oli, kun tulin kisapaikalle mutta lähdin pois. Ei tuu tavaks kyllä. Mutta parempi näin, kun se että oisin startannu, mun terveystilanne ois pahentunu maksimaalisen suorituksen seurauksena entisestään ja oisin joutunu keskeyttää, vaikka oisin lähteny yrittää niin hirveellä tsempillä, millä aina lähen. 

Peukku alas, nyt kävi näin.

No kyllä se peukku nous ylöspäin lopulta! :) fall and stand up, eiksnii?! 

Ja kun mä tiedän sen itse ja kaikki tutut tietää, että mä en varmasti jätä kisaa kesken jos ei oo ihan pakko. Tuun maaliin vaikka pää kainalossa jos ei oo pakko jättää kesken. Se ei oo ehkä aina järkevää ja keskeyttäminen on sallittua jos on sellainen tilanne. Ei se väärinkään ole. Mutta mulle se ei ole vaihtoehto kisaan lähtiessä: vaihtoehdot on olla lähtemättä tai lähteä ja tulla maaliin. Keskeyttäminen ei oo vaihtoehto. Se tapahtuu vaan pakon edessä, sit kun on oikeesti pakko eikä oo järkee jatkaa. 

No, harmittihan se. Kun oltiin jo Kajaanissa pois tulossa, kello näytti 10:35. Mun lähtöaika. Nyt mun pitäs olla tositoimissa. Sillon harmitti vielä enemmän, mutta uusia kisoja ja uusia kausia tulee vielä. Terveys on aina etusijalla.

Kotona oli sitten nää olosuhteet hiihtämiseen ihan eri luokkaa kun tuolla.... Saa vaan haaveilla hankiaisista.

Mari kerkes vielä tunnin pistäytyä kotona ja sitten pitikin lähtee jo junalle. Tämmöstä tää on tämä urheilijan ja reissaajan elämä:D Niinpä se ois ollu Heidilläkin, jos ei ois käyny taas Sm-kisoissa näin. Mutta pettymykset kuuluu urheiluun (vaikka niitä on kyllä riittäny mutta ei varmasti lopu tähän!) ja se pitää hyväksyä, mä oon kuitenkin parantanu omaa tasooni parista edellisistä harjottelun osalta rikkonaisista vuosista ja ei varmasti vielä loppua näy. Kohta mä oon siellä samalla tasolla missä mä olin ennen sairastumista, eli just siellä missä mun pitäs nytkin kaiken järjen mukaan olla. Yritys 10+ vähintäänki! :)

Sit vähän majotuksesta. Heidin porukat oli samassa kämpässä missä ne on ollu aiemminkin ja se todettiin hyväksi. :) 

 Marin porukoiden kämpästä ei oo hirveesti mitään kovin järkevää kokonaisvaltaista kuvaa josta sais jotain selvää siitä paikasta. :DDD Niillä oli ainakin siellä hirveesti jotain röllitauluja ja kuvia jotka ne oli kaikki varmaa kuvannu. XD niitä oli ikkunoissa, saunassa, suihkussa ja ihan joka paikassa! se oli semmonen röllimökki:D 

No onhan nää ihan hienoja XD 

Tällä hetkelläkin Heidillä vielä terveyden kanssa häikkää, kyllähän minä aika hyvin pysyin tänä vuonna terveenä: Levin leirillä oli parin päivän sprinttinuha ja tää mun toimiva terveenä pysymistaktiikka (mikä taktiikka) on toiminu hyvin siihen asti kunnes sairastuin ennen pääkisoja! Melkein meni nappiin mutta ei aivan. Osimmoilleen näin!
Kisojen jälkeen seuraava viikko oli aluks pahempi: tajusin tosiaan tehneeni oikeen päätöksen. Ryvin illalla ihan hirveesti ja aamulla oli kurkku kipeenä. Keskellä viikkoo oli jo parempi, mutta loppuviikosta kurkku alko uudestaan oireilla ja nuhakin rantautu tänne... Aivot täynnä räkää ja ne toimii taas sen mukasesti... Että jeejee.
Yritetään nyt parantua että pääsis vielä epätoivosesta lumitilanteesta (mikä LUMItilanne, ollaan menty koko viikko pyörällä kouluun!!! me mennään yleensä vasta sitten kun lumet on sulanu eli joskus huhti-toukokuussa mut meneehän se näinki) huolimatta hiihtää muutamat kisat. Ei tiiä oikeen miten tähän suhtautuis: tuntuu ettei talvi oo vielä alkanukkaan ja se jo loppuu. Toisaalta lumettomaan katukuvaan ei enää se lumen sataminen auta, joten peri aatteessa ei sitä enää tartteis tulla. Katellaan miten käy, toivottavasti ei tuu kylmä kesä !!

PS. Mari alotti tän postauksen, sit Heidi jatko tätä (siitä johtuen joudutte ehkä välillä taas käyttämään aivojanne, kun mietitte kummasta puhutaan...:D) ja tekniikka ei taaskaan ollu sen puolella, kaikki meni ihan sekasin ja sillä meni hermot. Se sano ettei se enää ikinä jatka tätä mutta jatko se kuitenkin heti samana iltana. Ei oo eka kerta kun kaikki sen tekemät jutut häviää, nimim. Mari palautti 3.jaksossa ison työn tuloksena kaiken mun tikulle takasin kun poistin vahingossa terkan työn sieltä. Jes, hyvin mä vedän. (Nyt ei enää mitään mikä vaatii tekniikkaa.)

- Mari&Heidi