Kun Heidi oli pieni.....

Heipsan! Tulin tekee tänne pikasee tämmösen systeemin jonka kopsasin Riikan blogista ja siellä oli haasteena ylipäätään kaikille jotka haluaa tehdä. Ei nyt oo tässä järkevämpääkään tekemistä, kun sain mukavasti koulujuttuja alta pois koulun jälkeen, joten nyt hyvällä mielellä voi käyttää aikaa tähän! Ja sitä paitsi tää sopii just hyvin tän hetkisiin psykologian kurssin asioihin, kun meillä on kehityspsykologian kurssi ja on tehty omia elämänkaaria ja käydään läpi elämänvaiheita sikiöajalta vanhuuteen. No joo, tää on nyt tämmönen! :) 

Kun olin pieni:  Olin pieni ja pippurinen, hah olipas ovelaa! No eiku oikeesti, olin aika temperamenttinen lapsi, ainakin lapsuusvideoista tuli aika selkeesti esille mitä Marillekin näytin. Kovaääninen lapsi, mutta olin myös aika ujo ja hiljainen (siis kukaan joka on tutustunu muhun lukiossa eli ei oo tuntenu mua pienenä, ei usko tätä:D) mutta toisaalta saatan olla sitä vieläkin semmosessa seurassa, jossa en oikee tiiä omaa paikkaani. Mut olin silti tosi vilkas ja puhelias, multa tuli aina kaikenlaista juttua (pätee kyllä nykyhetkeenkin) ja olin aika kerkeevä, jos niin voi sanoo. En ollu hirvee kauhukakara, vaikka temperamenttia riitti ja ääntä kanssa tarpeen tullen. Olin aika rohkee lapsi vaikka olin ujo ja keksin kyllä kaikkee mahollista maan ja taivaan väliltä, silti olin semmonen äitin tyttö!♥ ja aika poikatyttö, niinku toi psykan ope sano kun kerroin että mä en suostunu ikinä pitämään söpöjä prinsessamekkoja. 

Lempiruokani oli.. muistaakseni mannapuuro ja sit joku maksalaatikko, ihan tosi! 

Katsoin televisiosta yleensä... Teletappeja, Nalle Puhia, Vili Vilperiä, sit sitä Richards Scaryn touhukasta maailmaa vai mikä lie olikaan! Ihan huippuja ohjelmia, ei vedä mitään vertoja nykysille !! Niin ja Maikki ja pelottava Pontso ehottomasti kans. 

Unikaverini oli... monen monta pehmolelua! Olin hirvee pehmolelufani, mulla niitä kyllä riitti ja vieläkin varmaan suurin osa tallessa. Oli ne niin ihania!! Mut semmonen Pomo-koira oli kyllä ihan ehoton rakkauslelu, jonka muistan. Luulin hukanneeni sen Kuusamossa mökillä ja etin sitä ulkona ilman ulkovaatteita syksypimeessä itkun kanssa, lopulta löysin sen mun omasta repusta. Voiettä. 

Käytin... semmosia lasten vaatteita? Sukkahousut oli ihan parhaat housut, lähin yhesti naapuriin kyläänkin pelkät sukkahousut jalassa kun unohettiin laittaa housut niitten päälle. Vähän mua tais aluks nolottaa, mutta onneks oli tuttu paikka ja ihan hyvin meni niinkin! Mekkoja en ainakaan, paitsi silloin kun äiti halus mulle semmosen päälle, mut minä aina valitin että se kutittaa ja revin sitä niin että melkeen saumat ratkes... Tai sitten sotkin sen ruokapöydässä. 
Isoäitini / isoisäni kertoi minulle... ainakin mun äidistä ja enosta lapsina. Ne on kertonu niin paljo kaikkee, että enhän minä näin yhtäkkiä muista puoliakaan! Ja totta kai mustakin lapsena, millanen olin, enhän mä siitäkään itse lähellekään kaikkea muista. Sain mm. tietää että pelkäsin mummon Milli-koiran jalkapallolelua, koska siinä oli iso musta paikka. En uskaltanu ottaa sitä käteen, koska siinä oli se paikka. Viisas lapsi :DDD 

Muistan laulaneeni... lastenlauluja! Osasin varmaan kaikki sillon ulkoo. Titi-Nalle oli huippu, lauloin ja tanssin sen kanssa. 

Pelkäsin... varmaan pimeää niin kun yleensä kaikki lapset. Niin ja totta kai toi edellä mainittu paikattu pallo oli erittäin pelottava... Ja sit pelkäsin kans semmosta vieterilelua joka menee itestään portaita alas kun sen laittaa ylhäältä, sitä käytettiin oikeestaan hyödyksi etten mene sorkkimaan Jiri-koiran ruokakuppia kun en uskaltanu mennä lähellekään sitä kuppia! Viisas lapsi jälleen. :DDDD 

Tein salaa... kolttosia luulisin. Tai no, mulla oli aika iso "reviiri" pienenä kun semmosella asuinalueella asuin, Marin kanssa paljon keskusteltu siitä miten erilaiset meidän lapsuudet on ollu! Ite asiassa yhellä sauvakävelylenkillä käytiin meidän molempien lapsuudet läpi tässä syksyllä, perus. Mutta joskus lähin kavereiden mukana vähän liian kauas ilman lupaa, näitähän riittää... Ja joskus menin uimaan isoon kuralätäkköön, kun tää mun 2 vuotta vanhempi viisas kaveri ehotti sitä. Hypittiin kiipeilytelineestä lumikasaan ja paljastuttiin siitä kun menin ilman kenkää kotiin ja itkin kun se jäi sinne kinokseen.... Ja koulumatka alko kestää yli puol tuntia (matkaa 1,5km) kun oli vähän omat mutkaset reitit ojan pohjien kautta. Ja kiipesin nuken rattaisiin ja jäin kiinni kun ne kippas ja löin samalla pääni lattialla olleisiin legoihin ja sain semmosen kuvan ohtaani. :DDD Oon muka ollu ovela mutta sit jääny kiinni näistä rämäpäiden jutuista kun oon telonu itteni. 

Kesäisin... vietin paljon aikaa ulkona, ei mulla ollu mitään pleikkareita eikä tietokoneita! Saatoin olla päivät pitkät ulkona juoksemassa naapuruston lasten kanssa. 

Talvisin... olin myös paljon ulkona, edelleenkään ei ollu edellä mainittuja vempeleitä. Leikittiin kaikkia leikkejä lumikinoksissa ja tehtiin majoja niihin. Tosin tehtiin semmosia kesälläkin. Hiihdin, luistelin.

Olin ylpeä... no ei tämmöstä voi muistaa! No, tykkäsin piirtää (en kyllä enää niinkään:D) ja piirsin joskus läpikin semmosia isoja, vaativia kuvia. Sitten väitin että oon piirtäny ne ite. Olin tosi ylpee mun hienoista piirustuksista vaikkei kukaan uskonukkaan että piirsin ne ite, höh. En keksi mitään parempaa, olipas järkevää. :DDD 

Keräsin... Pokemoneja! Ne oli niin parhaita, seurasin sitä aina telkkarista, kuulus muuten tonne mun lempiohjelmiin ehottomasti !! Me kavereiden kanssa aina leikittiin niillä ja niitä Pokemon-kortteja oli kans iha hitokseen !! Ja keräsin myös pullonkorkkeja, uskokaa tai älkää mutta oli hauskaa puuhaa.

Tämäpä oli tämmönen! Ja tän saa edelleen tehä jos haluaa, en mitenkään "haasta" ketään kun tulee jo nuo haastesydeemit korvista ulos kun joku haastebuuki tuntuu olevan niin Instagramissa kuulemani perusteella ja Facebookissa samoten. Joten nyt loppu nämä haasteet, saa tehä jos haluaa! :D
Ja en voi mitään tuolle että nuo mun vastaukset on jotenkin ihmeellisesti värjäytyny, se ei ollu tarkotus mut se johtu kai tästä kopioidusta fontista? Ken tietää, ehkä selviätte. Ja ehkä selviätte myös jos tässä ei ole nyt yhtään kuvaa, toivon että teksti on mukavaa luettavaa niin ette tarvitse niitä tällä kertaa !

-Heidi