Heinäkuisia kuulumisia

Hellou. Heidipä täällä ruudun takana, vähän jos kertoilisi jotain kuulumisia. Ei tässä nyt hirveesti ole nyt asiaa mielessä, mutta oltiin Marin kanssa ratatonneilla viime viikolla ja sitten viikonloppuna mentiin Tahkolle omalle leirille. Ilmat oli kyllä semmoset, että voisi sanoa tarenneen treenailla! Käytiin uimassakin ja voin sanoa, että en ole ikinä uinut noin lämpimässä järvivedessä, en ikinä! Yleensä tuntuu, kun menee veteen, että hui kun on kylmää, mutta nyt ensimmäinen reaktio oli, että tämähän on lämmintä! Helteet tosiaan tehnyt tehtävänsä pintavesillekin. Muutenkin oli kyllä huippufiilis, kun käveltiin ilta-auringon paisteessa Tahkokeskukseen kauppaan uinnin päälle.
Leiri sujui kyllä hyvin ja samoin tuo kisakin kummaltakin. Minä tulin kyllä aiemmin leiriltä pois, koska haluan ehtiä palautua ennen reissua. Tonnin aika parani 16 sekuntia viime kesäisestä, joten ehkä tässä oikealla tiellä ollaan. En minä sitä ole toisaalta epäillytkään, sillä olen huomannut itsekin kehityksen ja Antti suorapuheisena ihmisenä sanoikin, että melkein voisi ihmeen sanoa minun kohdalla tapahtuneen kuukauden aikana. Siis ajattelussa ja sitä myöten myös kehityksessä.

On kyllä oikeasti niin kuuma, että ei meinaa enää treenin päälle mitään muuta jaksaa tehdäkään. Tai ei sitä treeniäkään kuumimpaan aikaan edes viitsi lähteä tekemäänkään. Toisaalta Suomen kesä on niin lyhyt, että ei viitsi valittaa, kyllä se kylmyys vielä tulee ja alkukesä oli niin kolea ja kylmä, että parempi tällainen oikeasti lämmin kesä. Rusketusrajoja on kyllä tullut, varmaan jopa enemmän kuin viime kesänä, sanoisin. Vaelluksella oli mukavaa, kun tehtiin suunnilleen koko harjoitus ilman paitaa jotta ei kuoltaisi sinne (lähdettiin kyllä aamusta ja aurinko ei vielä silloin paistanut) ja juomapullosta tuli raja selkään. Voi nolous. Onneksi se ei erotu liikaa. :D

Mummon uusi kasvihuone on kyllä hieno! Sieltä tulee nyt muutamia tomaatteja ja aika paljon pieniä kurkkuja, ne on kyllä ihan älyttömän hyviä! Pitää aina Akin kanssa jakaa puoliksi.. :) 



Mari toi minulle tuliaiseksi Lapin reissultaan ja tämä on ihan mahtava!! Nauroin niin paljon, tuo on niin totta!! :D Ja meidän Mari tuli isojen tyttöjen kerhoon, kun se täytti 18 vuotta viime viikon keskiviikkona! Eli juhlat juhlistettiin ratatonneilla Lapinlahdella, ihan hurjat partyt oli! ;) No, oli juhlia tai ei, niin minun on oltava menossa mukana! :) Sitten palkintojenjaossa minä sain valita otanko paistinpannun vai kulhon, otin sitten paistinpannun ja sitten Mari sai kulhon, niin tuumin siinä: "Otan vaikka sen paistinpannun. Samaan talouteen se kulhokin tulee." Ne miehet sano Marille, että: "Tuo sinun kaveris otti tuon pannun niin sinulle jäi tämä kulho." Ja Mari tuumi takasin: "Joo, samaan talouteen ne kumpikin tulee niin ei sillä niin väliä!" :DD Ne miehet vaan nauro, mutta jospa ne nyt ei luullu meitä miksikään pariskunnaksi. No, eipä ole meidän ongelma. xd Kyllä minä aika kovaan ääneen Marille selitin, että sai taas köyhät opiskelijat astioita että ehkä siitä sai jotain osviittaa.Me hommattiin äidin kanssa Marille sitruunapuu (se ei siis ole nimensä veroisesti puu, vaan ruukussa oleva kasvi) johon tulee ihan oikeita sitruunoita! Siinä oli valmiiksi ainakin kymmenkunta ja maistettiin niitä, ne oli tosi hyviä! Ne ei ollu edes kovin kirpeitä ja näytti ja maistui oikeastaan ihan mandariinilta tai appelsiinilta! Ne oli semmosia pikkusia palloja, just söpöjä! Mikäli hedelmä voi olla söpö. Mutta aivan. Sitten oli hankalasti paketoitu lahja, siitä on kuviakin:

Mari nauro aika lailla tätä avatessaan, koska 1) nuo lahjat oli samassa laatikossa, jossa Mari toi minun lahjan ja koska olen olevinani ekologinen, palautin laatikon omistajalleen. 2) Kun se sai ensimmäiset paperit pois, niin laatikon sisässä oli lisää paketteja eli lisää avaamista! 3) Kortti oli tosi ihana, kun sen avasi, se alkoi huutaa kovalla äänellä: "Happy Birthday, happy birthday!" ja Marin mummo oli meinannut saada sydärin sitä katsoessaan, vaikka sitä oli varoitettu. 4) Ifolorilta tilattu kuvamuki, jossa oli minusta ja Marista habakuva Wanhoissa ja mukin kyljessä lukee Superhero ja Ka-Bow. 5) Haavanhoitopakkaus=urheilijan vakiovaruste. Sori, en voinut vastustaa kiusausta, koska Mari oli just edellisellä viikolla ollu haavanhoitopakkauksen tarpeessa leirillä. Olen ihana, tiedän.

Ja on poikkeuksellista olla jossain synttärikemuissa, kun saa syödä ihan kaikkea mitä on tarjolla! Se on siis erittäin poikkeuksellista, sillä käytiin muutama päivä aiemmin yksillä synttäreillä, niin sain syödä Digestive-keksejä. Olihan nekin ihan hyviä, vaikka olisin pärjännyt ilmankin. Pakko näön vuoksi syödä jotain, koska olisi epäkohteliasta olla syömättä, kerran ihan töikseen jotain syötävää etsitään kaapin perältä. :D Varaperheessä ymmärretään allergiani. ;)
Toisaalta oli ihan hirveetä, kun en oo tottunu syömään mitään missään synttäreillä tässä kohta pariin vuoteen, niin sitten mätin naamaani kakkua, munkkia, keksejä, piirakkaa, nakkisarvia ja ties mitä kaikkea. Voi järkytys sitä ällötyksen määrää. :D Harvemmin kotona tulee ängettyä kaikkea edellämainittua naamariin yhteen pötköön. Ja kun on pakko syödä kaikkea kerrankin kun saa. Kamalan ristiriitaista! :D 

Rakas ystäväni Reetta kävi myös kylässä tässä, oli taas mukava nähdä! Sitten tapasin yhden toisenkin ihmisen tässä, jota oli myös mukava nähdä. :) 

Sitten sukulaiset kävi yllätysvierailulla täällä ollessan asioilla ja pieni reilun 1-vuotias serkkutyttö Miljakin kävi kylässä, pieni söpöläinen! ♥ Nuo lapset on tuossa vaiheessa niin kuin koiranpentuja, ne on koko ajan menossa joka paikkaan ja sorkkii joka paikkaa, pitää koko ajan vahdata ettei mee päälleen jostain rappusista! Voi sentään, onhan tuosta aikaa kun Aki oli tuon kokoinen. Tai kun itse oli tuon kokoinen.... Miljakin näytti kasvaneen kamalasti, kun viime kyläreissulla en ollut mukana koska olin oletettavasti jossain muualla ja olenkin nähnyt Miljan viimeksi vauvana, joten enpä osannut odottaa minkä näköinen neitokainen sieltä tuleekaan! Kaunis tyttönen, sukuunsa tullut vai? ;)

Kohtahan se koulu alkaakin, on kyllä äkkiä mennyt tämä heinäkuu mennessä ja tullessa sinne ja tänne, pakatessa ja purkaessa lähtiessä ja tullessa lähtemisestä päästyään ja tulemisesta tultuaan. Kyllä vain. Kyllä tämä minunkin elämä tästä rauhoittuu koulun alettua jonkin verran ja tulee vähän järjestelmällisyyttä arkeen. Vaikka on kai sitä nytkin ollut, mutta meneminen ja tuleminen ajoittuu sitten viikonloppuihin. Ei se nyt ainainen kiirekään sentään ole eikä se kiire ole edes hyväksi liian päälle! :)

-Heidi

Tahko 26.-30.6.2014

No moikka! Oli tässä muutama viikkopostailutaukoa ja alkoi jo meitä kumpaakin tympiä tuo sama postaus, joka seisoi blogissa. Nyt on kyllä taas muutama postaus tullut. Mutta eipä siinä mitään, sillä meillä ei oo ollu nyt aikaa, koska on ollut niin paljon menoa: töitä, treenejä, leiri, eukonkannot. 

Ei haluta ottaa tästä blogista ylimäärästä stressiä mitä ei aiemminkaan olla tehty, sillä tätä on mukava kirjoittaa ja mukavaa vaihtelua perusarkeen. Mutta kirjotellaan silloin, kun se jommalle kummalle meistä sopii ja siihen on aikaa. Ollaan kuitenkin molemmat aika nopeita kirjoittajia ja molemmilta tulee juttuakin helposti, joten postaukset saattaa kasvaa pitkiksi vaikka siihen ei käyttäisikään niin paljon aikaa miltä se näyttää! Laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen! ;)

Mutta oltiin Tahkolla omalla leirillä kyseisenä ajankohtana, joka lukeekin otsikossa. Ollaan jo kohta toisen kerran, kun tämä saadaan julkaistua, mutta hälläväliä! Muut menivät jo torstaina, mutta Heidi tuli vasta perjantai-iltana, joten sen ensimmäinen leiriharkka oli lauantaina. Se oli töissä viimeisen päivänsä, ettei sitä tarvitse enää myöhemmin korvata. 
Oli kyllä taas mukava olla kaks viikkoo töissä lasten kanssa (ainakin sillon, kun ne on kivoja:DD) ja yhet tytöt tuumikin sille, että on varmaan mukava kesätyö olla niitten kanssa siellä kerhossa. Heidi oli tuuminu, että on joo, mutta jätti sanomatta, että kunhan ootte kiltisti. :DDDd Välillä meinas kyllä niin mennä hermot joihinkin lapsiin, mutta onneks ne oli kuitenkin tosi sulosia sillon, kun niihin ei menny hermot. xd Mutta ne tytöt oli sulosia, kun se toinen niistä sano, että Heidi on myös meidän ohjaaja yleisurheiluharkoissa! Voi ihanat ♥

Meillä oli kyseinen huoneisto varattu seuralle kuukaudeksi, koska tuo yksi viikonloppu olis ollu kalliimpi kuin tuo koko kuukausi, koska just tuona viikonloppuna kun nyt oltiin, Tahkolla oli maastopyöräilyn MTB-tapahtuma, joten siellä oli ihan älyttömästi porukkaa ja kaikki majapaikat täynnä.
Tuo oli kyllä ihan mukava huoneisto noissa "alppimajoissa" ja ihan hyvin mahuttiin. :)

Ja nyt tulee pitkä yhtäjaksoinen tekstipätkä koska uutiskynnys ylittyi eikun häh:D Lähettiin perjantaina iltapäivällä tekemään ennen Heidin tuloa vapaan rullahiihto treeniä. Kerettiin olla ehkä jotain 10minsaa, kun tuli semmonen ihan helppo alamäki -ei ollu jyrkkä ja kaartu ihan loivasti vasemmalle, mutta vauhti kerkes kuitenkin kasvaa ihan kohtalaisen kovaks. Reetta lähti laskuun edeltä, Mari perään, sitten Eevi ja valmentaja vikana. Sen mäen alla oli oikeelta mökin pihasta tuleva risteys ja ehkä muutama kymmenen metriä ennen sitä risteystä tajutaan, että sieltä tulee auto hirveetä vauhtia eikä tietookaan, että se pysähtyis! Huudettiin ihan hirveesti ja näin vaan sen, että Reetta huitoo kamalasti siinä edestä, että se auto huomais meijät, mutta ei varmaan nähny mitään... Se tuli kyllä niin puskista, kun ikinä voi ja voitte vaan kuvitella sen tunteen, kun tietää ettei pysty pysähtymään ite ja auto vaan tulee kohti... En halua enää ikinä kokee sitä... Hirvee panikkii päällä ja kun siihen risteyksen ja auton kohalle pääs (ja siinä ei muuten menny montaa sekuntia...) niin päässä oli vaan yks ajatus "väistä!" En aatellu yhtään minne Reetta meni, joten lähin sitten väistämään vasemmalle eli autotien puolelle. Hyppäsin tienlaidassa olevan hiekkakohdan yli ja koska keskityin vaan siihen niin en kerenny tajuamaan parin metrin päässä olevaa reunakiveystä. Aloin sitten kiireessä väistää sitäkin, mutta en onnistunu ja nurin mentiin. En vieläkään tiiä osuinko siihen kiveykseen vai pettikö vaan tasapaino siinä väistäessä. Pyörähin jotenkin jännästi, että naama oli tulosuuntaan päin ja näin että Eevi on laskemassa päälle. Se huutaa jotain ja kerkee ehkä vähä väistää mua ettei ihan päälle kaatuis, mutta ei tarpeeks, koska siihen se kohtalontoveri kaatuu viereen... Siinä sitten maataan maassa eikä aluks edes sattunu, mutta sitten kun alko nousta ylös niin voi herrajestas sitä kipua! Reetta ja Arto tuli kattomaan miten kävi ja kyllähän se autokuskikin sitten lopulta oli pysähtyny, mutta puoleen väliin kevyenliikenteenväylää... Tietysti se tyyppi pyyteli hirveesti anteeks ja oli pahoillaan ihan syystäkin! Meillä molemmilla tuli haavat pakaraan/takareiteen ja kummankin housut puhki. Eli ei ihan pelkällä anteeks pyynnöllä selvittäis ja se tyyppi lupaskin sitten korvata kaikki aiheutuneet vahingot ja sidetarpeet jne... Hyvä! Se kävi heittämässä meijät mökille, koska eihän meillä tietysti autoo ollu ja kun lähin kävelemään autolle päin, niin tuli yhtäkkiä hirveen huono olo ja alko pyörryttää. Kysyin Eeviltä, että sumeneeko sillä silmissä ja Eevi vaan nauraa, että ei onneks. Ehkä se kipu tuli siinä vaiheessa niin rajuna, että tuli semmonen hetkellinen heikotuskohtaus, mutta onneks se meni yhtä nopeesti ohi kun tulikin. Päästiin mökille ja Arto tuli perästä hiihtämällä ja alko selvittää onko mikään terveyskeskus auki, että saatais kunnolla haavat puhistettua. Kaikki lähellä olevat tk:t oli kuitenkin jo kiinni eikä Kys:iin asti olis viittiny lähtee ajamaan (ambulanssista puhumattakaan.. xd) joten uskallettiin sitten heittää riekaleiset housut pois ja vilkasta ekaa kertaa millasta jälkeen on tullu ja mentiin huuhtomaan pahimpia likoja pois suihkulla. Hyi kauheeta minkä näkösiä ne oli! Ja miten paljo se sattu! Pakko oli kuitenkin saaha niitä puhistettua ettei ala tulehtumaan tai mitään... Todettiinki että Heidillä puuttui kohtalo peliin ja ehkä sen kuuluikin tulla leirille vasta perjantai-iltana, koska ihan 150% varmasti minä oisin ollu siinä samassa kasassa jäämässä auton alle, sillä missä muuallakaan oisin ollu! Ja en ois taaskaan selvinny yhtä kesää ilman asfaltti-ihottumaa. No, vielähän tässä kerkee, että ei pidä nuolasta ennen kun tipahtaa... :D

 R.I.P. rakkaat trikoot :((((

Tässä tää jälki ei oo edes enää kovin pahan näkönen. Olisko pari päivää kaatumisen jälkeen otettu kuva? Mulla siihen alko tulla ympärille tommonen mustelma ja tässä se on vielä ihan pikkunen xd

Mutta tää on ehkä viikko kaatumisen jälkeen. Tuossakaan tuo mustelma ei näy kunnolla ja kuva on huonolaatuinen, mutta toi se oli oikeesti melkein koko takareiden kokonen! Ja ihan koholla se haavan kohta.... Kiva oli kulkee shortsit jalassa eukonkannoissakin, mutta pikkuvikoja! Näytän ainakin elämää nähneeltä xd

Kun Heidi sitten tuli, niin se meni äitinsä ja pikkuveljensä kanssa Tahkokeskukseen ettimään jotain ensiapupaikkaa, sillä oltiin varmoja, että tommosen ison maastopyöräilytapahtuman vuoksi siellä olisi semmonen ihan ehottomasti. No, kukkaan ei tienny yhtään että millon ja minne se tulee, mutta sillon se ei ainakaan vielä ollu siellä!
Alueella oli ambulanssi, mutta se oli ihan muissa tehtävissä eikä ensiaputarkotuksessa alueella. Saatiin sieltä sideharsoa ja pari desinfiointipyyhettä. Sitten oltiin ettimässä sitä ensiapupaikkaa ja ne järjestäjät yritti soittaa niille, mutta kukaan ei vastannu. Paikalle sattu ihan tuosta noin vaan sairaanhoitaja, joka ei sekään ollu siellä työtehtävissä vaan kattomassa kun sen poika osallistuu siihen MTB-tapahtumaan. Se lupautu tulemaan kattoo tyttöjen ruhjeita sinne meidän kämpälle, joten hommattiin tossa ohimennen sairaanhoitajakin. ;) Taitolaji sekin!
Ostettiin sitten hotellin apteekin pisteestä lisää sideharsoo, teippiä ja puhistusainetta ja sillä sairaanhoitajalla oli mukana myös sidetarvikkeita ja rasvalappuja, joita ilman sitä haavaa ei viihtis mennä paikkaamaan, koska se jos mikä on ilkeetä, kun se harso tarttuu kiinni siihen ruhjeeseen. Hyi, Heidi tietää monen vuoden kokemuksella!
Mentiin sitten autolle ja Heidi oli kantanu niitä kaikkia tarvikkeita sylissään. Sitten se pudotti teippirullan ja se pyöri mustan, hienon auton alle! (Harmi ku en kattonu merkkiä:D). No ei siinä sitten muu auttanu kun alkaa ryömiä mahallaan sinne auton alle keskellä täynnä olevaa parkkipaikkaa ja sain kuin sainkin sen sieltä! On taas ollu näky, mutta pikkuvikoja semmoset. 
Sairaanhoitaja tuli sitten meijän mökille puhistamaan Marin ja Eevin haavoja ja laitto niihin laput päälle ettei mene likaa. Kiitos tälle hienosti toimineelle sairaanhoitajalle! 
Seuraavan aamun treeni jäi meiltä välistä, mutta illalla uskallettiin lähtee hiihtämään pertsaa! Ei se ihan toivotonta ollu ja tasurilla pääs ihan hyvin. Loppuleiri oli sitten meijän osalta pelkkää rullahiihtoo, koska ei voinnu kuvitellakkaan juoksevansa. Monta kertaa päivässä piti aina vaihtaa ne laput ja toinen toistamme hoidettiin ja meistä tuli ihan ammattilaisia siinä hommassa ;) Heidi oli vanha konkari näitten haavojen hoidon suhteen vaikka yleensä se on ollu ite hoidettavana. Tällä kertaa näin päin... Mutta Heidi kerto mitä kannattaa tehhä ja miten sitä passaa hoitaa ja osas arvioida miten kauan kudosnestettä valuu ja onko ne tulehtunu. Kannatti olla tämmönen ammattilainen mukana eiku midääh. ;)

                                    

       Meijän matka-apteekki (y) ja huomatkaa keksit! Ne kuulu myös asiaan, koska ne autto kipuun ja kärsimykseen ;)

Eevin taidonnäyte :DDD Vähänkö jos tuli liian iso lappu, mutta mitäpäs se haittaa:D

Tästä kaatumisesta on nyt kulunu kolme viikkoo ja Mari voi ainakin sanoo, että siitä ei oo näkyvissä enää mitään muuta, kun pikkunen punertava läikkä takamuksessa:) Tosi hyvin parantu ja varsinkin Bepanthen teki ihmeitä;) Tahkossa on kyllä joku kirous, koska viime vuonna olin siellä kaks kertaa ja molemmilla kerroilla tuli jalka kipeeks ja nyt tämä... Jospa ei seuraavalla kerralla tulis mitään... Pitää koputtaa puuta!:D

Mutta Heidi kyllä säikähti, kun se soitti Marille että missä päin ne on hiihtämässä, että saadaan haettua niiltä avain jotta päästään sisälle kämppään. Sitten ambulanssi tulee sattumoisin just sillä hetkellä vastaan ja Mari selittää, että ne laski laskua ja sit tuli auto, Reetta ehti mennä ennen sitä ja sitten se ei kertonu vielä kenestäkään muusta niin minä luulin että ne on jääny auton alle! Meni koko kroppa ihan veltoks! Huh onneks ne ei törmänny siihen autoon vaan asfalttiin. Kuitenkin asfalttiin törmääminen on pienempi paha kuin autoon törmääminen, vaikka ei sekään kivalta tunnu!

Käytiin perjantai-iltana kun Heidikin oli jo porukassa mukana Tahkokeskuksessa kiertelemässä kojuja yheksän aikaan illalla, joita siellä oli tuon pyörätapahtuman tiimoilta. Mari ja Eevi yritti ettiä itelleen uusia trikoita, mutta se jäi yritykseksi, sillä ei siellä oikein ollu.
Sitten Eevi armottomana Audi-fanina bongas audeja sieltä sivummalta ja halus mennä kuvaan niiden kans. ;) Joo, älkää kysykö. xd Sitten tohon tuli jotain miehiä, niin lähettiin pois ja Eevi toivo että ne kuvat onnistu ku ei kehannu ottaa enempää. :DDd

Heidi laitto läppärinsä laturiin (siis oli laittavinaan) ja ihmetteli seuraavana päivänä, että miten tässä koneessa on akku melkein tyhjä vaikka se on ladannu varmaan kokonaisen vuorokauden. Sitten se oli jo todennu että varmaan se akku on ruvennu menemään huonoks niinku Marin koneessa ihan oikeesti alko (paitsi sillon kun se luuli koneensa hajonneen kun se ei käynnistyny, ratkaisu oli se, että siitä oli loppunu virta xd). No Mari meni sitten kattomaan tota johtoo, niin tuo muuntajassa kiinni oleva johto oli irti, joten eipä se hirveesti auttanu jos johto oli pistorasiassa ja johto kiinni koneessa, jos siitä väliltä oli kytkökset irti.... nämä on taas näitä sherlock-tilanteita. xd

Huvitti tämä kyltti, vaikka se taisikin tarkottaa ihan laskettelumonoja eikä hiihtomonoja. Mutta kuitenkin, harvemmin tämmöstä kehotusta tulee vastaan. Naurettiin, että oikein rikollinen olo kävellä täällä kämpässä monot jalassa kun on varta vasten kielletty. :D

Ja tosiaan lauantaiaamuna lähti noita pyöräilijöitä ainakin kilometrin päästä meidän asumuksesta ja niitä tuli ihan hirvee letka tosta meidän parvekkeen ohi. Niitä vaan tuli ja tuli ja tuli.... Meillä on videokin, mutta ei sitä ei edes viitsi yrittää ladata, koska se ei kuitenkaan lataa sitä. :D Sunnuntaina ne tais jo ruveta häviämään, joten Tahko oli taas entisellään eli aika tyhjä.
Mutta tän reissun aikana oppi ainakin sen, että vaikka lasku ei oo paha eikä siinä olis kiviä tai mitään muuta, mihin voi heittää voltit, niin aina risteyksestä voi tulla auto (tai täällä korvessa traktori) jonka alle voi jäädä, joten no can do. No, sehän se olis jos tietäis ennakkoon, että mitä tapahtuu tai vois tapahtua, eihän sitä uskaltais lähtee mihinkään!

Tämä tais olla tässä,
kesäisin terveisin

-Mari & Heidi

Taas Tahkolla

Taas Tahkon maisemista palailtu viime viikonlopun jäljiltä ja ens viikonloppuna taas. Tulee tutuksi itse Tahko ja tuo huoneisto, sillä sinne piakkoin jo kolmatta kertaa. Olin siis porukoiden kanssa vähän niin kuin lomalla, mutta minä tein treenit normaaliin tapaani, mikä sinänsä sekin normaalia kun ollaan lomalla! :D Mutta tältä reissulta on vähän enemmän kuvia, joten laittelen tähän ja vähän selittelen. Leirillä harvoin tulee otettua kovin paljoa kuvia. :) 

Säät kyllä suosi tätä meidän reissua, koska aurinko paistoi koko ajan. Sunnuntaina lähtiessä satoi vettä, mutta eipä se enää sitten menoa hidastanut, jos olisi muutenkaan hidastanut. Eihän sitä sokerista sentään olla! Tai sehän se olisikin, jos häviäisin näkyvistä sateella.... :D Toisaalta oli vähän liiankin kuuma sää treenailuun, mutta hengissä selvittiin. 

Tein tulopäivänä sauvarinteen Tahkon perimmäisissä rinteissä. Se alkaa aika loivasti, mutta piru vie on kyllä jyrkkä tolla matkan varrella, koska se nousee ihan päälle asti. Aki nousi tuon rinteen minun mukana ilman sauvoja, ei se paljoa jälkeen jäänyt! Ihan hurja. Äiti nousi tuonne jalkaisin kun me mentiin seuraavana päivänä maisemahissillä, niin oli sillä kuuma kun tuohon rinteeseen paahtaa aurinko ilman tuulen virettäkään ja tuo ei ihan loivapiirteisin nyppylä ole! Kohta tunturille on helpompi nousta kuin tuommoiselle vuorelle/vaaralle, kun tunturi nousee melko tasaisesti koko ajan, mutta tuossa on todella jyrkkäpiirteisiä nousuja ja välillä melkein tasaista. 

Ei hullummat näkymät tuolta sauvarinteen määränpäästä joka on siis huipulla! Haha :D Onneks alas tullessa tuuli, niin ei ihan henkeensä heittäny tuolla kuumuudessa. Juodakin ehti vasta alhaalla, kun ei viitsinyt sitä morttelia mukana kuletella ylimääräisenä painolastina, hapotti muutenkin! ;)

Oli kyllä niin parhautta hiihellä ilta-auringossa noita huippuja baanoja, oli väylä auki! Ei ollu ketään edessä, vaikka viimesenä päivänä oli tien täydeltä venäläisiä lapsukaisia juoksemassa ja ne ei kyllä väistäny yhtikäs mihinkään! Sai alamäessä henkensä kaupalla pelätä vaikka yritti hiljentää vauhtia, että väistääkö ne kenties vai ei. Kai sitä nyt vähän voisi muitakin ihmisiä huomioon ottaa... Ja oli muutenkin hurjan näköstä touhua kun olin lopettamassa treeniä ja hiihtämässä takasin kämppiä päin, niin osa niistä pienistä lapsista ihan itki ja juoksi! Ihan hirveen näköstä, ei yhtään nautinnollista. Miks liikunnasta pitää tehdä noin pienille lapsille (ne ei oikeesti ollu edes kovin isoja!) tuommosta suorittamista, ne juos ihan tajuttoman pitkän matkan ja ei näyttäny enää helpolta! Ihan teki pahaa kattoo.

Oli kyllä ihanaa päästä lenkin jälkeen uimaan Tahkolahteen, vaikka oli kyllä aika kylmää vettä! Onneks siihen tottu ja pysty uimaankin. Nätillä paikalla uimaranta kyllä! 

 Joku mies tuli koiransa kanssa tuonne, niin Rico ja tuo koira otti vähän matsia keskenään... Ja Ricosta tuli lähes onnistunu kuva, joka ei saa sitä näyttämään yhtään viisaammalta mitä se on, mutta kerrankin sen naama on ees oikeeseen suuntaan. Mut toisaalta sitä on helppo huijata pitämällä hassua ääntä niin se kattoo kameraan - mut sillon se vasta näyttääkin pihalla olevalta kun ihan hämillään kahtoo että mistä se kuuluu. :DDd

 Käytiin lauantaina maisemahississä, kun nuo tuolihissit oli pari kertaa viikossa auki maisemahissitarkotuksessa. No, mäkin uskaltauduin ja ei ollu edes hirveen paha. Saattaisin vaikka lähtee Pyhälläkin, kun viimeksi en lähtenyt! On jo tosi huonoo tuuria, jos tuo sortuu just sillä hetkellä kun oon kyydissä... Samat maisemathan tuolla komeili kun edellisenäkin päivänä sauvarinnettä tehdessä, mutta ihan kiva kokemus tuokin ja muutenkaan tuu hirveesti oltua hississä, kun en laskettelekaan. =)

Noita alamäkipyöräilijöitä tuli hissillä ylös pyörän kanssa ja tuli niin kovaa kun ikinä pääsevät alas. Meinaa aina itekki jäädä semmosten alle, varsinkin kun kesäkuun lopussa leirillä ollessa tuolla Tahkolla oli maastopyöräilyn MTB-tapahtuma ja niitä pyöräilijöitä oli kun pippoo. Mietin, että eikö tuota jo samalla tiellä pyöräile ylöskin, kerran alas on niin hirvee halu tulla, eipähän tartte niin montaa kertaa istua tuonne ylös kun vähempikin jo riittäis! Ainakin mun logiikalla, mihin niitä hissejä tarvii kun rinteet voi painaa ylös omin voiminkin. ;)

Oltiin siis leirillä tuossa kesä-heinäkuun vaihteessa Tahkolla, se postaus on vähän vaiheessa, mutta se tulee sitten vähän jälkijunassa. Toisesta leiristä ei varmaan tarvii postata omaa postausta, koska siellä ei toivon mukaan tapahdu mitään uutiskynnystä ylittävää eiku. :DD Nyt koputetaan puuta ja vähän äkkiä!! No, siitä myöhemmin sitten kun saadaan se postaus tänne. Siihen asti olkaa jännityksessä! Reilua taas. ;)

- Heidi

Kesäkuu

Hei kaikki lukijat!
Mari täällä kirjottelee pitkästä aikaa! Ihan liian pitkä aika on vierähtäy siitä, kun viimeks oon päässy tänne kirjottelemaan.... Onhan Heidi pari postausta tehny, mutta minusta ette ole kuulleet aikoihin muuta kuin eukonkanto-postauksessa. Anteeks:( Koko kesä on vaan ollu suhteellisen kiireistä aikaa ja suurin osa ajasta on mennyt treenaamiseen ja yks viikko rehuntekoon, joten toivottavasti ymmärrätte miksi en ole suonnut ajatustakaan tälle blogille. Nyt kuitenkin yritän hoitaa muutaman postauksen pois alta:)

Ajattelin kertoo jotain tapahtumia tästä kesäloman alulta. Yritän olla mahdollisimman vähä sanainen ettei tästä tulis mitään kilometri postausta, jota kukaan ei jaksa lukee, mutta kuten tiedätte se voi olla hankalaa, kun minusta on kyse ja asiaa on paljo :D (olkaa onnellisia, että heidi ei oo pitäny tämmöstä taukoo ja sitten tullu selittämään tapahtumia xd se,kun tunnetusti selittää vielä enemmän kun minä xd)

Yritän laittaa näitä juttuja vähän viikoittain, niin olis ehkä vähän selkeempi:) Saatan sitten selittää samoja asioita, mitä Heidi on jo aiemmissa postauksissa maininnu, mutta en jaksa selata joka postausta, joten jättäkää lukematta, jos toistelen samoja asioista monta kertaa :D

Viikko 23
Heti kesän alussa juostiin oman seuran kunniakierrosta ja sillon sattu vielä tosi nätti ja lämmin ilma! Se sitten niistä lämpimistä ilmoista, kun myöhemmin sai miettiä tarkeneeko ulos lähtee kevättakilla vai pitääkö ettiä jotain t-paitaa paksumpaa alle....:/ Onneks nyt kuitenkin on taas lämminta <3

Mutta tällön vielä tarkeni! Olin tekemässä mäkijuoksutreeniä ja oli ihan pikkusen kuuma! Varjossa oleva mittari näytti +26 astetta, joten voitte kuvitella mitä se oli siinä auringossa, ja kun juoksee vielä melkein täysillä mäkee ylös....

Kävin yhtenä päivänä sauvakävelemässä ja päätin poiketa yhelle mehtäreitille ja käydä kattomassa meijän uutta "virkistysaluetta". Jotkut tyypit kävi siis kaivamassa meijän lampeen jotain uusia kanavia ja jotenkin tekemässä sitä paremmaks. Se on kai olevinaan joku luonnonsuojelualue tai semmonen ja ne yrittää saaha siihen tulemaan enemmän vesilintuja. (oon tosi perillä näistä asioista:D) En sitten tiiä auttoko se kaivaminen mitään, koska tuollakaan hetkellä en nähny kun kaks joutsenta, joita on ollu siinä jo aiempinakin kesinä. Mutta toisaalta onhan toi paljon avaramman näkönen ja huomaa jopa, että siinä on jonkin sortin vesistö eikä mikään pelto :D

Viikko 24

Oltiin yhtenä päivänä kaupungissa käymässä ja päätettiin sitten käydä Maaritin kanssa Prisman uudessa Buffassa syömässä, koska ei olla käyty siellä vielä aiemmin. Puhuttiin joskus äitin kanssa, että kun kesäloma alkaa niin pitää käydä lomanalotuspitsalla, joten nyt sekin sitten tuli tehtyä:D Oli ihan hyvää pitsaa ja kerrankin osasin olla syömättä itteeni ihan ähkyyn!

Tiistaina lähettiin isin kanssa aamulla ajelemaan kohti Kuopioo tarkotuksena käydä Eevin ja Reetan kanssa treenailemassa. Hiihettiin Puijon rinnettä muutaman kerran ja siinä tulikin jo hyvä treeni:) Alunperin mun oli tarkotus mennä vasta torstaina sinne ja jäädä sitten Eevin luo viikonlopuks, mutta sitten rehunteko alko uhkaavasti painaa päälle, joten piti siirtää sitä kaiken varalta. Maanantai iltana sitten keksin joskus kymmenen aikoihin, että voisinkohan sittenkin jäädä yheks yöks Kuopioon ja tulla sitten seuraavana päivänä junalla pois, koska illalla oli töitä. Porukoilla ei ollu mitään sitä vastaan, joten laitoin sitten Eeville äkkiä viestiä ja kysyin asiaa. Vähän lyhyellä varotusajalla tuli, mutta niin vaan yhen yön olin kyläilemässä ja pääsin treenaamaan Eevin kanssa ja näin samalla sen treenimaastot:) Keskiviikko päivänä hyppäsin sitten junaan (eka kerta, kun matkustin itekseni ihan oikeella junalla, koska taajamajunaa ei lasketa:D ja selvisin vielä ihan oikeeseen junaankin! ;)) ja sieltä sitten suoraan pitämään lapsille yleisurheilukoulua. Se on tää urheilijan elämä;)

Hyvä että tuli lähettyä tiistaina käymään Kuopiossa, koska torstaina alotettiin jo rehunteko. Siinä se viikko sitten vierähti, kun välillä piti pitää aina sadetta ja välipäivää. Oon aina rehunteko aikaan siilolla levittelemässä ja polkemassa. Tulee aina tutuks traktorilla edes takas ajelu:D Mutta niinhän se menee, että ei riemulla rajaa, kun Valmetilla ajaa ;)

Useampanakin päivänä rehunteon aikaan sato vettä, mutta kun mentiin peittelemään täyttä siiloa, niin just sillon piti tietysti tulla ihan hirvee ilma. Laitoin verkkatakin päälle vielä kalvotakin ja etin kaappien perältä pipon, villasukat ja huivin kaulaan. Ja silti palelti! Suomen kesä <3

Tässä lämpötilaa muistaakseni yheltä illalta. Parina yönä on käynny pakkasenkin puolella ja saapas nähhä miten marjoille on käynny....

Viikko 25

Tehtiin edelleen alkuviikosta rehua, mutta saatiin myös meille perheenlisäystä ;) Käytiin nimittäin tiistaina hakemassa mummun luota kissanpentu meillle. On mietitty toisen kissan ottamista jo pitemmän aikaa, koska viime syksynä meijän ihana Vili katos eikä oo näkyny takasin:( Kiitos vaan ilvekset tai muut elukat.... Olit Vili rakas <3 Mutta nyt kuitenkin mummun luona sattu sopivasti olemaan kissanpentuja ja käytiin kattomassa niitä joskus kuukauden ikäsinä ja heti tämä höpönassu valikoitui meille otettavaks. Tottelee (tai yrittää totella...) nimeä Rasmus ja saa välillä semmosia riehumiskohtauksia, että huhhuh! :D Mutta semmosiahan kissanpennut yleensä on ja ihanahan tuommonen pikku napero on:)

Toista pelotti ihan hirveesti, kun lähettiin autolla tulemaan kotiin päin. Kotonakin se oli aluks ihan peloissaan ja varovasti haisteli uusia paikkoja. Siitä se sitten alko uskaaltaa leikkiä ja nyt ei oo enää pelosta tietookaan vaan päinvastoin:D Hirveetä juoksua aina ympäri taloo ja meijän Pilli vanhus ei oikein meinaa ymmärtää, kun pikkunen haluais vaan leikkiä, mutta Pilli ei jaksais. Tappelukshan se aina meinaa mennä eikä Pilli saa hetken rauhaa ja sen takia se ei hirveesti viihdy sisällä, mutta jospa ne siitä vielä sovun sais aikaan. Rasmus kun vaan haluais syödä Pillin hännän xd

Juhannus

Vietettiin juhannusta ihan kotona perheen kanssa. Saunottiin, syötiin, pelattiin mölkkyä ja illalla käytiin vielä kokolla:)

Harvoin on tarvinnu ottaa juhannuksena kokolle lapasia mukaan.... :D Kokon palaessa ei kuitenkaan ollu enää kylmä vaan ihanan lämmin katella isoo ja hienoo kokkoo:)

Pikkusta tais pelottaa, kun tuotiin vasta sisälle oottamaan saunaan lähtöö :D

Pikkusiskon synttäreitäkin juhlistettiin juhannuksen aikoihin.

Loppuun vielä joitakin kuvia kesäkuun lopulta:

Jos yhtään kiinnostaa urheilu ja urheilijan elämä niin lukekaa tämä kirja! Oon nyt välillä innostunu varsinkin urheilijoiden elämänkertojen lukemisesta, koska mun mielestä on siistiä oppia "tuntemaan" joku tunnettu henkilö ja päästä jyvälle urheilijan pään sisällä pyörivistä ajatuksista, joita media ei pysty kertomaan. En olis kyllä osannu kuvitella Usain Boltia tälläiseksi urheilijaksi mitä kirjassa kerrotaan ja ehkä sen takia juuri tykkäsin tästä kirjasta:) Suosittelen!

Siskon rippijuhlat lähestyy huimaavaa vauhtia ja päätettiin tehdä karjalanpiirakat hyvissä ajoin valmiiks pakastimeen. Oon ehkä kehittyny tuossa piirakoiden rypyttämisessäkin, koska ehkä noita kelpaa antaa vieraille ;)

Nonii, nyt oon onnellinen, kun sain tän postauksen tehtyä! Kesäkuun lopussa oltiin vielä Tahkolla leirillä, mutta saatte siitä erillisen postauksen tässä ihan lähiaikoina. Mä lupaan!;) Ei nyt tullu ihan loogisessa järjestyksessä nää postaukset, koska saitte lueskella eukonkannoista jo aiemmin, mutta eipä se kai haittaa, kunhan suunnilleen pysytte kärryillä millon mitäkin on tapahtunu:)

Hyvää kesän jatkoa ja nauttikaa näistä ihanista keleistä! ♥

-Mari