No moikka! Oli tässä muutama viikkopostailutaukoa ja alkoi jo meitä kumpaakin tympiä tuo sama postaus, joka seisoi blogissa. Nyt on kyllä taas muutama postaus tullut. Mutta eipä siinä mitään, sillä meillä ei oo ollu nyt aikaa, koska on ollut niin paljon menoa: töitä, treenejä, leiri, eukonkannot.
Ei haluta ottaa tästä blogista ylimäärästä stressiä mitä ei aiemminkaan olla tehty, sillä tätä on mukava kirjoittaa ja mukavaa vaihtelua perusarkeen. Mutta kirjotellaan silloin, kun se jommalle kummalle meistä sopii ja siihen on aikaa. Ollaan kuitenkin molemmat aika nopeita kirjoittajia ja molemmilta tulee juttuakin helposti, joten postaukset saattaa kasvaa pitkiksi vaikka siihen ei käyttäisikään niin paljon aikaa miltä se näyttää! Laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen! ;)Mutta oltiin Tahkolla omalla leirillä kyseisenä ajankohtana, joka lukeekin otsikossa. Ollaan jo kohta toisen kerran, kun tämä saadaan julkaistua, mutta hälläväliä! Muut menivät jo torstaina, mutta Heidi tuli vasta perjantai-iltana, joten sen ensimmäinen leiriharkka oli lauantaina. Se oli töissä viimeisen päivänsä, ettei sitä tarvitse enää myöhemmin korvata.
Oli kyllä taas mukava olla kaks viikkoo töissä lasten kanssa (ainakin sillon, kun ne on kivoja:DD) ja yhet tytöt tuumikin sille, että on varmaan mukava kesätyö olla niitten kanssa siellä kerhossa. Heidi oli tuuminu, että on joo, mutta jätti sanomatta, että kunhan ootte kiltisti. :DDDd Välillä meinas kyllä niin mennä hermot joihinkin lapsiin, mutta onneks ne oli kuitenkin tosi sulosia sillon, kun niihin ei menny hermot. xd Mutta ne tytöt oli sulosia, kun se toinen niistä sano, että Heidi on myös meidän ohjaaja yleisurheiluharkoissa! Voi ihanat ♥
Tuo oli kyllä ihan mukava huoneisto noissa "alppimajoissa" ja ihan hyvin mahuttiin. :)
Ja nyt tulee pitkä yhtäjaksoinen tekstipätkä koska uutiskynnys ylittyi eikun häh:D Lähettiin perjantaina iltapäivällä tekemään ennen Heidin tuloa vapaan rullahiihto treeniä. Kerettiin olla ehkä jotain 10minsaa, kun tuli semmonen ihan helppo alamäki -ei ollu jyrkkä ja kaartu ihan loivasti vasemmalle, mutta vauhti kerkes kuitenkin kasvaa ihan kohtalaisen kovaks. Reetta lähti laskuun edeltä, Mari perään, sitten Eevi ja valmentaja vikana. Sen mäen alla oli oikeelta mökin pihasta tuleva risteys ja ehkä muutama kymmenen metriä ennen sitä risteystä tajutaan, että sieltä tulee auto hirveetä vauhtia eikä tietookaan, että se pysähtyis! Huudettiin ihan hirveesti ja näin vaan sen, että Reetta huitoo kamalasti siinä edestä, että se auto huomais meijät, mutta ei varmaan nähny mitään... Se tuli kyllä niin puskista, kun ikinä voi ja voitte vaan kuvitella sen tunteen, kun tietää ettei pysty pysähtymään ite ja auto vaan tulee kohti... En halua enää ikinä kokee sitä... Hirvee panikkii päällä ja kun siihen risteyksen ja auton kohalle pääs (ja siinä ei muuten menny montaa sekuntia...) niin päässä oli vaan yks ajatus "väistä!" En aatellu yhtään minne Reetta meni, joten lähin sitten väistämään vasemmalle eli autotien puolelle. Hyppäsin tienlaidassa olevan hiekkakohdan yli ja koska keskityin vaan siihen niin en kerenny tajuamaan parin metrin päässä olevaa reunakiveystä. Aloin sitten kiireessä väistää sitäkin, mutta en onnistunu ja nurin mentiin. En vieläkään tiiä osuinko siihen kiveykseen vai pettikö vaan tasapaino siinä väistäessä. Pyörähin jotenkin jännästi, että naama oli tulosuuntaan päin ja näin että Eevi on laskemassa päälle. Se huutaa jotain ja kerkee ehkä vähä väistää mua ettei ihan päälle kaatuis, mutta ei tarpeeks, koska siihen se kohtalontoveri kaatuu viereen... Siinä sitten maataan maassa eikä aluks edes sattunu, mutta sitten kun alko nousta ylös niin voi herrajestas sitä kipua! Reetta ja Arto tuli kattomaan miten kävi ja kyllähän se autokuskikin sitten lopulta oli pysähtyny, mutta puoleen väliin kevyenliikenteenväylää... Tietysti se tyyppi pyyteli hirveesti anteeks ja oli pahoillaan ihan syystäkin! Meillä molemmilla tuli haavat pakaraan/takareiteen ja kummankin housut puhki. Eli ei ihan pelkällä anteeks pyynnöllä selvittäis ja se tyyppi lupaskin sitten korvata kaikki aiheutuneet vahingot ja sidetarpeet jne... Hyvä! Se kävi heittämässä meijät mökille, koska eihän meillä tietysti autoo ollu ja kun lähin kävelemään autolle päin, niin tuli yhtäkkiä hirveen huono olo ja alko pyörryttää. Kysyin Eeviltä, että sumeneeko sillä silmissä ja Eevi vaan nauraa, että ei onneks. Ehkä se kipu tuli siinä vaiheessa niin rajuna, että tuli semmonen hetkellinen heikotuskohtaus, mutta onneks se meni yhtä nopeesti ohi kun tulikin. Päästiin mökille ja Arto tuli perästä hiihtämällä ja alko selvittää onko mikään terveyskeskus auki, että saatais kunnolla haavat puhistettua. Kaikki lähellä olevat tk:t oli kuitenkin jo kiinni eikä Kys:iin asti olis viittiny lähtee ajamaan (ambulanssista puhumattakaan.. xd) joten uskallettiin sitten heittää riekaleiset housut pois ja vilkasta ekaa kertaa millasta jälkeen on tullu ja mentiin huuhtomaan pahimpia likoja pois suihkulla. Hyi kauheeta minkä näkösiä ne oli! Ja miten paljo se sattu! Pakko oli kuitenkin saaha niitä puhistettua ettei ala tulehtumaan tai mitään... Todettiinki että Heidillä puuttui kohtalo peliin ja ehkä sen kuuluikin tulla leirille vasta perjantai-iltana, koska ihan 150% varmasti minä oisin ollu siinä samassa kasassa jäämässä auton alle, sillä missä muuallakaan oisin ollu! Ja en ois taaskaan selvinny yhtä kesää ilman asfaltti-ihottumaa. No, vielähän tässä kerkee, että ei pidä nuolasta ennen kun tipahtaa... :D
R.I.P. rakkaat trikoot :((((
Tässä tää jälki ei oo edes enää kovin pahan näkönen. Olisko pari päivää kaatumisen jälkeen otettu kuva? Mulla siihen alko tulla ympärille tommonen mustelma ja tässä se on vielä ihan pikkunen xd
Mutta tää on ehkä viikko kaatumisen jälkeen. Tuossakaan tuo mustelma ei näy kunnolla ja kuva on huonolaatuinen, mutta toi se oli oikeesti melkein koko takareiden kokonen! Ja ihan koholla se haavan kohta.... Kiva oli kulkee shortsit jalassa eukonkannoissakin, mutta pikkuvikoja! Näytän ainakin elämää nähneeltä xd
Kun Heidi sitten tuli, niin se meni äitinsä ja pikkuveljensä kanssa Tahkokeskukseen ettimään jotain ensiapupaikkaa, sillä oltiin varmoja, että tommosen ison maastopyöräilytapahtuman vuoksi siellä olisi semmonen ihan ehottomasti. No, kukkaan ei tienny yhtään että millon ja minne se tulee, mutta sillon se ei ainakaan vielä ollu siellä!
Alueella oli ambulanssi, mutta se oli ihan muissa tehtävissä eikä ensiaputarkotuksessa alueella. Saatiin sieltä sideharsoa ja pari desinfiointipyyhettä. Sitten oltiin ettimässä sitä ensiapupaikkaa ja ne järjestäjät yritti soittaa niille, mutta kukaan ei vastannu. Paikalle sattu ihan tuosta noin vaan sairaanhoitaja, joka ei sekään ollu siellä työtehtävissä vaan kattomassa kun sen poika osallistuu siihen MTB-tapahtumaan. Se lupautu tulemaan kattoo tyttöjen ruhjeita sinne meidän kämpälle, joten hommattiin tossa ohimennen sairaanhoitajakin. ;) Taitolaji sekin!
Ostettiin sitten hotellin apteekin pisteestä lisää sideharsoo, teippiä ja puhistusainetta ja sillä sairaanhoitajalla oli mukana myös sidetarvikkeita ja rasvalappuja, joita ilman sitä haavaa ei viihtis mennä paikkaamaan, koska se jos mikä on ilkeetä, kun se harso tarttuu kiinni siihen ruhjeeseen. Hyi, Heidi tietää monen vuoden kokemuksella!
Mentiin sitten autolle ja Heidi oli kantanu niitä kaikkia tarvikkeita sylissään. Sitten se pudotti teippirullan ja se pyöri mustan, hienon auton alle! (Harmi ku en kattonu merkkiä:D). No ei siinä sitten muu auttanu kun alkaa ryömiä mahallaan sinne auton alle keskellä täynnä olevaa parkkipaikkaa ja sain kuin sainkin sen sieltä! On taas ollu näky, mutta pikkuvikoja semmoset.
Sairaanhoitaja tuli sitten meijän mökille puhistamaan Marin ja Eevin haavoja ja laitto niihin laput päälle ettei mene likaa. Kiitos tälle hienosti toimineelle sairaanhoitajalle!
Seuraavan aamun treeni jäi meiltä välistä, mutta illalla uskallettiin lähtee hiihtämään pertsaa! Ei se ihan toivotonta ollu ja tasurilla pääs ihan hyvin. Loppuleiri oli sitten meijän osalta pelkkää rullahiihtoo, koska ei voinnu kuvitellakkaan juoksevansa. Monta kertaa päivässä piti aina vaihtaa ne laput ja toinen toistamme hoidettiin ja meistä tuli ihan ammattilaisia siinä hommassa ;) Heidi oli vanha konkari näitten haavojen hoidon suhteen vaikka yleensä se on ollu ite hoidettavana. Tällä kertaa näin päin... Mutta Heidi kerto mitä kannattaa tehhä ja miten sitä passaa hoitaa ja osas arvioida miten kauan kudosnestettä valuu ja onko ne tulehtunu. Kannatti olla tämmönen ammattilainen mukana eiku midääh. ;)
Meijän matka-apteekki (y) ja huomatkaa keksit! Ne kuulu myös asiaan, koska ne autto kipuun ja kärsimykseen ;)
Eevin taidonnäyte :DDD Vähänkö jos tuli liian iso lappu, mutta mitäpäs se haittaa:D
Tästä kaatumisesta on nyt kulunu kolme viikkoo ja Mari voi ainakin sanoo, että siitä ei oo näkyvissä enää mitään muuta, kun pikkunen punertava läikkä takamuksessa:) Tosi hyvin parantu ja varsinkin Bepanthen teki ihmeitä;) Tahkossa on kyllä joku kirous, koska viime vuonna olin siellä kaks kertaa ja molemmilla kerroilla tuli jalka kipeeks ja nyt tämä... Jospa ei seuraavalla kerralla tulis mitään... Pitää koputtaa puuta!:D
Mutta Heidi kyllä säikähti, kun se soitti Marille että missä päin ne on hiihtämässä, että saadaan haettua niiltä avain jotta päästään sisälle kämppään. Sitten ambulanssi tulee sattumoisin just sillä hetkellä vastaan ja Mari selittää, että ne laski laskua ja sit tuli auto, Reetta ehti mennä ennen sitä ja sitten se ei kertonu vielä kenestäkään muusta niin minä luulin että ne on jääny auton alle! Meni koko kroppa ihan veltoks! Huh onneks ne ei törmänny siihen autoon vaan asfalttiin. Kuitenkin asfalttiin törmääminen on pienempi paha kuin autoon törmääminen, vaikka ei sekään kivalta tunnu!
Käytiin perjantai-iltana kun Heidikin oli jo porukassa mukana Tahkokeskuksessa kiertelemässä kojuja yheksän aikaan illalla, joita siellä oli tuon pyörätapahtuman tiimoilta. Mari ja Eevi yritti ettiä itelleen uusia trikoita, mutta se jäi yritykseksi, sillä ei siellä oikein ollu.
Sitten Eevi armottomana Audi-fanina bongas audeja sieltä sivummalta ja halus mennä kuvaan niiden kans. ;) Joo, älkää kysykö. xd Sitten tohon tuli jotain miehiä, niin lähettiin pois ja Eevi toivo että ne kuvat onnistu ku ei kehannu ottaa enempää. :DDd
Huvitti tämä kyltti, vaikka se taisikin tarkottaa ihan laskettelumonoja eikä hiihtomonoja. Mutta kuitenkin, harvemmin tämmöstä kehotusta tulee vastaan. Naurettiin, että oikein rikollinen olo kävellä täällä kämpässä monot jalassa kun on varta vasten kielletty. :D
Ja tosiaan lauantaiaamuna lähti noita pyöräilijöitä ainakin kilometrin päästä meidän asumuksesta ja niitä tuli ihan hirvee letka tosta meidän parvekkeen ohi. Niitä vaan tuli ja tuli ja tuli.... Meillä on videokin, mutta ei sitä ei edes viitsi yrittää ladata, koska se ei kuitenkaan lataa sitä. :D Sunnuntaina ne tais jo ruveta häviämään, joten Tahko oli taas entisellään eli aika tyhjä.
Mutta tän reissun aikana oppi ainakin sen, että vaikka lasku ei oo paha eikä siinä olis kiviä tai mitään muuta, mihin voi heittää voltit, niin aina risteyksestä voi tulla auto (tai täällä korvessa traktori) jonka alle voi jäädä, joten no can do. No, sehän se olis jos tietäis ennakkoon, että mitä tapahtuu tai vois tapahtua, eihän sitä uskaltais lähtee mihinkään!
Tämä tais olla tässä,
kesäisin terveisin
-Mari & Heidi
Mutta tän reissun aikana oppi ainakin sen, että vaikka lasku ei oo paha eikä siinä olis kiviä tai mitään muuta, mihin voi heittää voltit, niin aina risteyksestä voi tulla auto (tai täällä korvessa traktori) jonka alle voi jäädä, joten no can do. No, sehän se olis jos tietäis ennakkoon, että mitä tapahtuu tai vois tapahtua, eihän sitä uskaltais lähtee mihinkään!
Tämä tais olla tässä,
kesäisin terveisin
-Mari & Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti