Taas Tahkolla

Taas Tahkon maisemista palailtu viime viikonlopun jäljiltä ja ens viikonloppuna taas. Tulee tutuksi itse Tahko ja tuo huoneisto, sillä sinne piakkoin jo kolmatta kertaa. Olin siis porukoiden kanssa vähän niin kuin lomalla, mutta minä tein treenit normaaliin tapaani, mikä sinänsä sekin normaalia kun ollaan lomalla! :D Mutta tältä reissulta on vähän enemmän kuvia, joten laittelen tähän ja vähän selittelen. Leirillä harvoin tulee otettua kovin paljoa kuvia. :) 

Säät kyllä suosi tätä meidän reissua, koska aurinko paistoi koko ajan. Sunnuntaina lähtiessä satoi vettä, mutta eipä se enää sitten menoa hidastanut, jos olisi muutenkaan hidastanut. Eihän sitä sokerista sentään olla! Tai sehän se olisikin, jos häviäisin näkyvistä sateella.... :D Toisaalta oli vähän liiankin kuuma sää treenailuun, mutta hengissä selvittiin. 

Tein tulopäivänä sauvarinteen Tahkon perimmäisissä rinteissä. Se alkaa aika loivasti, mutta piru vie on kyllä jyrkkä tolla matkan varrella, koska se nousee ihan päälle asti. Aki nousi tuon rinteen minun mukana ilman sauvoja, ei se paljoa jälkeen jäänyt! Ihan hurja. Äiti nousi tuonne jalkaisin kun me mentiin seuraavana päivänä maisemahissillä, niin oli sillä kuuma kun tuohon rinteeseen paahtaa aurinko ilman tuulen virettäkään ja tuo ei ihan loivapiirteisin nyppylä ole! Kohta tunturille on helpompi nousta kuin tuommoiselle vuorelle/vaaralle, kun tunturi nousee melko tasaisesti koko ajan, mutta tuossa on todella jyrkkäpiirteisiä nousuja ja välillä melkein tasaista. 

Ei hullummat näkymät tuolta sauvarinteen määränpäästä joka on siis huipulla! Haha :D Onneks alas tullessa tuuli, niin ei ihan henkeensä heittäny tuolla kuumuudessa. Juodakin ehti vasta alhaalla, kun ei viitsinyt sitä morttelia mukana kuletella ylimääräisenä painolastina, hapotti muutenkin! ;)

Oli kyllä niin parhautta hiihellä ilta-auringossa noita huippuja baanoja, oli väylä auki! Ei ollu ketään edessä, vaikka viimesenä päivänä oli tien täydeltä venäläisiä lapsukaisia juoksemassa ja ne ei kyllä väistäny yhtikäs mihinkään! Sai alamäessä henkensä kaupalla pelätä vaikka yritti hiljentää vauhtia, että väistääkö ne kenties vai ei. Kai sitä nyt vähän voisi muitakin ihmisiä huomioon ottaa... Ja oli muutenkin hurjan näköstä touhua kun olin lopettamassa treeniä ja hiihtämässä takasin kämppiä päin, niin osa niistä pienistä lapsista ihan itki ja juoksi! Ihan hirveen näköstä, ei yhtään nautinnollista. Miks liikunnasta pitää tehdä noin pienille lapsille (ne ei oikeesti ollu edes kovin isoja!) tuommosta suorittamista, ne juos ihan tajuttoman pitkän matkan ja ei näyttäny enää helpolta! Ihan teki pahaa kattoo.

Oli kyllä ihanaa päästä lenkin jälkeen uimaan Tahkolahteen, vaikka oli kyllä aika kylmää vettä! Onneks siihen tottu ja pysty uimaankin. Nätillä paikalla uimaranta kyllä! 

 Joku mies tuli koiransa kanssa tuonne, niin Rico ja tuo koira otti vähän matsia keskenään... Ja Ricosta tuli lähes onnistunu kuva, joka ei saa sitä näyttämään yhtään viisaammalta mitä se on, mutta kerrankin sen naama on ees oikeeseen suuntaan. Mut toisaalta sitä on helppo huijata pitämällä hassua ääntä niin se kattoo kameraan - mut sillon se vasta näyttääkin pihalla olevalta kun ihan hämillään kahtoo että mistä se kuuluu. :DDd

 Käytiin lauantaina maisemahississä, kun nuo tuolihissit oli pari kertaa viikossa auki maisemahissitarkotuksessa. No, mäkin uskaltauduin ja ei ollu edes hirveen paha. Saattaisin vaikka lähtee Pyhälläkin, kun viimeksi en lähtenyt! On jo tosi huonoo tuuria, jos tuo sortuu just sillä hetkellä kun oon kyydissä... Samat maisemathan tuolla komeili kun edellisenäkin päivänä sauvarinnettä tehdessä, mutta ihan kiva kokemus tuokin ja muutenkaan tuu hirveesti oltua hississä, kun en laskettelekaan. =)

Noita alamäkipyöräilijöitä tuli hissillä ylös pyörän kanssa ja tuli niin kovaa kun ikinä pääsevät alas. Meinaa aina itekki jäädä semmosten alle, varsinkin kun kesäkuun lopussa leirillä ollessa tuolla Tahkolla oli maastopyöräilyn MTB-tapahtuma ja niitä pyöräilijöitä oli kun pippoo. Mietin, että eikö tuota jo samalla tiellä pyöräile ylöskin, kerran alas on niin hirvee halu tulla, eipähän tartte niin montaa kertaa istua tuonne ylös kun vähempikin jo riittäis! Ainakin mun logiikalla, mihin niitä hissejä tarvii kun rinteet voi painaa ylös omin voiminkin. ;)

Oltiin siis leirillä tuossa kesä-heinäkuun vaihteessa Tahkolla, se postaus on vähän vaiheessa, mutta se tulee sitten vähän jälkijunassa. Toisesta leiristä ei varmaan tarvii postata omaa postausta, koska siellä ei toivon mukaan tapahdu mitään uutiskynnystä ylittävää eiku. :DD Nyt koputetaan puuta ja vähän äkkiä!! No, siitä myöhemmin sitten kun saadaan se postaus tänne. Siihen asti olkaa jännityksessä! Reilua taas. ;)

- Heidi