Eukonkannot 2015

Heipparallaa! Tänäkin vuonna saatiin vedettyä eukonkannot onnistuneesti läpi. Itse olin perjantai-illan sprintin aikaan juoksemassa elämäni ensimmäistä kympin kisaa, joten ohjeistimme Marin kanssa hänen siskonsa ja siskon kaverin punnitukseen. Onneksi perjantai-illan härdelli on pieni verrattuna lauantain MM-kisaan, joten he saivat hyvää harjoitusta päävastuussa olemisesta. Lauantainakin oli muutamia mutkia matkassa, kuten yksi mies, jolla oli piikkarit jalassa (yhtenä vuonna vesiallas tyhjeni...), joka puhui englantia ja Mari kävi sille selittämässä asian, kyllä se ymmärsi. Sen piti hakea avain, jolla se saa käännettyä piikit irti ja pari siirrettiin myöhempään erään. Alipainoisia (eli alle 49kg) oli melko vähän tänä vuonna, vain muutamalle annettiin painoreppu. Se on sinänsä ihan positiivista, että suurin osa painoi yli 50kg ja moni painoi 60-70kg.

Jäinkin Sonkajärvelle jo keskiviikkona suoraan talkoista ja tulin pois sunnuntaina illalla Veeran kyydissä. Olin siis taas ottotyttönä varaperheessä, mutta on tässä heinäkuuta aikaa olla vielä kotonakin. :)

Pieni serkku-Anni kävi kylässä ja kävi muitakin sukulaisia. Minun piti koko ajan leikkiä Annin kanssa ja meillä oli oikein hienot leikit! :D Anni ei suostunut tulemaan edes kahvipöytään, ennen kuin pääsi minun syliin.

Minäkin osallistuin Instagramissa tähän #daretosupport-kampanjaan. Eli siis Betsafe-niminen yritys lahjoitti Pink Ribbon (Roosanauha)-yhtiölle jokaista kuvaa kohden euron tukemaan rintasyöpää sairastavia naisia ja heidän hoitojaan. Kuva piti ottaa vaaleanpunaisissa urheilurintsikoissa ja laittaa hashtag #daretosupport ja oli mukana tukemassa kampanjaa. Tämä oli tosi hyvä kampanja ja sai osakseen paljon ihmisen huomiota. Osa kuvista näytti lähinnä siltä, että heille kampanja on ollut vain hyvä syy esitellä rintavarustustaan sosiaalisessa mediassa, mutta uskotaan nyt kuitenkin, että kaikilla on ollut sama tärkeä tarkoitusperä kuvissaan, ketään arvostelematta. :) On tosi tärkeää, että ihmiset ovat lähteneet mukaan tärkeän asian puolesta. 

Käytiin soutelemassa torstaina, mutta Marin piti joutua kotiin rehuntekoon, joten minä en ehtinyt soutaa ollenkaan. Mutta ei se haitannut, koska perjantaina oli juoksukisa. Ja minua hirvittää olla yksin veneellä avovedessä, pelottaa kaikki karikot ja vesikasvit ja se, että on yksin siellä järvenselällä ja ei ketään muita lähimaillakaan... :D Ei niinkään se veneen kaatuminen pelota, Maria pelotti se ja se käski minun istua tiiviisti paikallaan, kun meinasin liikuskella veneessä - en tosin paljon, mutta Mari istui itse nauliutuneena penkkiin. :DDd Vesistöjä tarjolla, veljet soutelemassa kahden kesken keskellä järvee.

Sillä aikaa, kun Mari oli tekemässä rehua, minä ajattelin olla ahkera ja aloittaa lukemaan biologian kirjoituksiin. Edistyin ihan kivasti, mutta koska kirjoitan niin paljon muistiinpanoja ja piirtelen hienoja piirrustuksia, lukemiseni kestää niin kauan, että ehdin lukea kirjat silti todennäköisesti vain kerran. Mutta luen kerralla kunnolla ja tiedän oppivani kirjoittamalla (ja sain samalla systeemillä kahdesta reaalista viime keväänä ällät), joten en ota stressiä siitä, etten ehdi lukea kirjoja kuin kerran. Sekin näytti riittävän, kunhan jää vielä aikaa kertailla hieman. Olen onneksi ihan hyvässä vauhdissa nyt, kun olen saanut aloitettua urakan. Ruotsi on vielä vaiheessa, se ei oikein kiinnosta... :D 

Elämämme ensimmäisen kympin kisan lähtö ja maaliintulo. Nämä oli kyllä melkein vuoden luontokuvia, ilmeet ihan 6/5. :Dd Oli tosi lämmin sää, mutta minä ainakin silti tykkäsin, koska minulle helle ei ole ikinä ollut ongelma kisoissa. Silloin on ainakin lihakset lämpimänä. Minulle jäi ihan hyvä mieli kympin kisasta ja voisin ehkä joskus toisekin juosta sen. Yllätyin, miten luonnostaan juoksu tuli ja miten hyvin jaksoin pitää vauhia koko matkan. Hyviä peesejä oli tarjolla ja pysyin hyvin siinä vauhdissa, vaikka jossain vaiheessa porukka hajosikin.

Koko ajan oli kuitenkin edellä ja takana joku, joka antoi merkkejä omasta vauhdista ja laittoi jaksamaan maaliin asti. Saan kiittää hyviä peesiapuja ja hyvässä tikissä olleita jalkoja, vaikka lenkki olikin todella raskas. Tultiin mutkien kautta Kangaslammille ja käytiin kiertämässä kilpavitonen pururadalla ja tultiin takaisin kylälle. Se vitonen ei sitten ole ihan helpoimmasta päästä, voin taata sen... :D Että sinänsä kymppi helpommassa maastossa olisi kiva juosta joskus, mutta toisaalta vertailun vuoksi sama reitti olisi ihan jees ensi kesänä. Ylämäet kyllä tuntuivat jaloissa ihanilta, mutta alamäissä sain rullailtua rennosti ja tasaisilla kasvatettua eroa, koska ylämäet oli pakko ottaa varman päälle, ettei iske kamalia happoja. Mukavaa, että lähdin.

Ja olin naisten sarjassa kolmas - yllätyin, koska luulin olleeni ainakin viides! Välissä oli kuitenkin eri sarjalaisia juoksijoita, joten en tiennyt yhtään, monentena tulen. Pääasia oli päästä maaliin ja saada hyvä juoksukisa ja harjoitus alle. Mutta oli ihan mukava yllätys saada kuulla olleensa kolmas ja sain myös ison Eukon Hölkkä-pokaalin. Eiköhän vaan ensi vuodelle pitäisi hommata joku pari juoksemaan, niin päästäisiin parikisaankin.. :D 

Veera tuli perjantaina eukonkantojen sprinttiin töihin ja oli kiva nähdä sitäkin. Elisaa me ei ole tänä kesänä nähty eikä varmaan nähdä, mutta toivottavasti sitä näkisi jossain vaiheessa! 

Tunnelmia lyhyesti. 

Kahtena edellisenä vuonna eukonkannon paidat olivat melko istuvaa mallia, mutta tänä vuonna oltiin taas siirrytty telttakankaisiin. Koot olivat niin isoja, että niihin hukkui ja S-kokoja oli tullut liian vähän - kaikille lapsille ei edes riittänyt ässää, vaan niille piti antaa M-koon paitoja. Paidalle sai tehdä itsekin tepposia, ettei näytä siltä, että kulkisi yöpaidassa (paita nimittäin roikkui puolivälissä reisiä), joten voin kuvitella, miten monelle solmulle ne on pitänyt lapsille viritellä. Pieni ponnariviritelmä tekee ihmeitä, ja kyllä minulle uusi yöpaita kelpaa! :D 

Oltiin sunnuntaina purkutalkoissa apuna purkamassa telttoja, kantamassa pöytiä ja penkkejä jne. Kamala tuuli ei ollut paras mahdollinen telttojen purkamiseen, mutta kyllä ne kasaan meni. Mentiin sitten neljästään purkamaan yhtä telttaa ja päästiin aika pitkälle keskenämme tuulesta huolimatta - mutta sitten tuli vähän kriittisiä tilanteita, jotka onneksi saatiin korjattua ennen kuin miesapujoukot tulivat paikalle.. :DDDd Yksi mies ehti tuumia ennen sitä, että tuo teidän härveltäminen näyttää siltä, että tuo teltta on pian Paisualla asti. :D Silleen turvallisuus ennen kaikkea, onneksi äiti ei nähnyt meidän viritelmiä. Paitsi nyt tästä kuvasta, mutta se on jo vanha juttu nyt! ;)

Käytiin sunnuntaina katsomassa Iisalmessa The Minions-leffa eli suomeksi Kätyrit. Oli ihan kiva leffa, vaikka tiesin jo kaikki hauskat jutut, koska kuolin trailerille. En siis nauranut niin paljon kuin odotin, mutta oli silti kiva nähdä se elokuvateatterissa. Sen jälkeen käytiin ostamassa Marin ja Maaritin kanssa liput Softenginen keikalle Rokkisille, jotka on huomenna. En ole kovin fani ja tiedän bändiltä kolme biisiä, mutta se on kuitenkin ihan hyvä bändi ja ne biisit on ihan hyviä eikä ollut hinnalla pilattu keikka, joten samahan tuo on lähteä. Toivottavasti ei vain sada, koska sitten ei ehkä naurata. Tai sitten naurattaa. :D Joka tapauksessa sadetta lupasi ja liput on ostettu, joten ei kai siinä auta. 

Näitä yksittäisiä lämpimiä päiviä on, mutta seuraava päivä on taas kylmä ja sateinen. Mutta pitää olla kiitollinen edes niistä yksittäisistä päivistä ja itsekin halusin repäistä ja lähteä edes kerran kesässä rullahiihtämään topissa ja sortseissa! Hyvin tarkeni. Oli niin pieni olo, kun oli noin minit vaatteet päällä. On tottunut tänä kesänä pitkiin housuihin ja pitkähihaisiin paitoihin ja takkeihin, joten olihan tämä vähän erilaista vaihteeksi. 

Maanantainakaan en vielä malttanut viettää kotona, koska minulla oli hammashoitajalle aika Iisalmessa. En ollut ikinä käynyt Iisalmessa hammashoitolassa, joten kyselin suunnilleen kaikilta, että miten osaan mennä sinne. Heti ensimmäisenä ajoinkin sen kadun ohi ja näin kyltin, joten tiesin sitten ennen yhtä, minne olen menossa. Kävin ostamassa Ricolle ruokaa, hakemassa mummon kengät suutarilta, Cittarissa ja Iisan kauppakeskuksessa, jossa sitten lusmusin kahdentoista jälkeen ennen kuin piti lähteä suunnistamaan auto hammashoitolan pihaan. Mukaan tarttui tuollainen paita ja kynsilakka. Oli hyvä sääkin ja mikäs siinä Iisalmessa oli humppaillessa omassa hyvässä seurassa. :)
Oli kuulema hyvin hoidetut hampaat ja hammaskiveä vain vähän. Suora hammasrivistö ja alkavat reiät eivät ole aikoihin edenneet, eivätkä kuulema etene, jos jatkan hampaiden hoitoa samaan malliin. Nyt sitten kelpaakin hymyillä!

Ei minulla silti tekemisen puutetta ole kotonakaan. Eilen aamulla kävin moikkaamassa Terhiä (ja sillä reissulla vierähti aikaa kolme tuntia ja suu kuiva puhumisesta, juttua riitti!) ja illalla pidin hiihtoharkkoja junnuille ja tein samalla itse onnistuneen treenin. Kiuruvesi-lehden toimittaja kävi vierailemassa harkoissa ja saatiin poseerata kameralle ja minä sain sepostella haastatteluun materiaalia. Saa nähdä, millainen juttu tulee!
Tänään kävin itse aamulla lenkillä - ja kastuin, ylläripylläri. Illalla menen opettamaan muutamalle junnulle rullahiihtoa, huomenaamuna ajan Vieremälle omiin juoksuharkkoihin, illalla ohjaan omasta halustani lapsille yleisurheilua ja sen jälkeen ampaisen autonkeulan kohti Iisalmea ja Softenginen keikkaa. Tiedä, vaikka tykästyisin bändiin enemmän. Perjantai-iltana tulee jokavuotisia vieraita kauempaa, jotka käyvät kylässä kerran kesässään. Saa nähdä, onko kolme vuotta nuorempi tyttö venähtänyt vielä lisää pituutta, vuosi sitten olin jo yli pään verran lyhempi! Myös eno tulee perjantaina tänne päin ja ensi viikolla täällä onkin liikennettä, kun on Iskelmäniityt. Käyn lauantaina päiväseltään Vuokatissa tekemässä kaksi treeniä, toinen treeni tulee olemaan hiihtoharjoitus Vuokatinvaaralle.
Myös viikon päässä häämöttävä jo perinteeksi muodostunut Lapinlahden ratatonni häämöttää. Innolla odotan sitä, että pääsee jonkun ratakisan tälle kesää juoksemaan. Pyritään siihen, että parantaisin viime vuoden aikaa ja lähestyisin omaa ennätystäni hyvien juoksuvuosien ajalta.

Tsemppiä kaikille kesänkoitoksiin!

-Heidi