Heinäkuista arkea

Heipparallaa! Heinäkuu on ollut kaiketi yhtä täynnä toimintaa kuin kesäkuukin ja kesäloma on mennyt aika haipakalla, vaikka toisaalta on ehtinyt tehdä niin paljon asioita, ettei ainakaan harmita se, että kesä olisi kulunut tekemättä mitään. Viime aikoinakin on huomannut päivien kuluneen melko vikkelään ja yhtäkkiä onkin jo aika painua pehkuihin väsyneenä päivän toimista. Mutta ei tällainen eläminen ole minulle ongelma, koska minun ei ole pakko tehdä tätä kaikkea, vaan teen tämän kaiken, koska haluan. Tietenkin jotain joutuu tekemään ihan velvollisuudesta, mutta minun kesään mahtuu paljon sellaista, jota monelle ei ehkä tulisi edes mieleen. Se on kyllä mukavaa. Kertoilen paremmin kuvien kera.

Yhtenä päivänä minulla oli lepopäivä, auto käytössä ja aikaa varattuna kyläreissuun kaverin luo, joka asuu 33 kilometriä kylältä. Hänelle tulikin esteitä, joten minunkin suunnitelmiin tuli muuttujia. Yritin mennä toisen kaverin luo, mutta hänkään ei ollut kotona. Soitin sitten Hannalle ja kävin Vieremällä, koska kaikki kävi 35 kilometrin säteeltä ja jäin vielä plussalle kilometreissä, koska sinne on matkaa vain 30 kilometriä. En ole pitkään aikaan käynyt töikseni Hannan luona kylässä, joten oli ihan mukavaa tehdä pitkästä aikaa ihan pelkkä kyläily- ja höpöttelyreissu. On se kuitenkin ihan kiva, että ajoin ajokortin viime syksynä. On sille ollut käyttöä ja on se helpottanut elämää, vaikkei omaa autoa olekaan.

Yhtenä päivänä oli luppoaikaa päivällä ja halusin tehdä jotakin, joten päätin kokeilla vesimelonikakkua, johon oli ohje Demissä. Eli siis toisin sanoen osta kokonainen vesimeloni, leikkaa siitä kuoret irti ja tasoita se sillä tavalla, että se pysyy pystyssä. Sen jälkeen vispaa kerma ja levitä se kakun päälle ja koristele haluamallasi tavalla. Ei siis rakettitiedettä, mutta minä ja terävä puukko kuoren leikkaamisvaiheessa ei ollut kaikkein turvallisin yhdistelmä eikä varsinkaan tervejärkiselle sopivaa katsottavaa. Äitikin katosi ruokatunniltaan takaisin töihin ja käski yrittää olla leikkaamatta kättäni irti.

Mitään ei kyllä sattunut, mutta se oli ehkä työläin vaihe koko kakussa! Leikkaaminen ja syöminen oli myös hieman hankalaa, koska kakku ei ollut normaaliin tapaan pehmeä sisältä. Tai sitten minulla oli vain normaalia kovempi vesimeloni, mutta käytin syömiseen lusikkaa ja veistä. :Dd Oli kyllä silti hyvää ja tosi täyttävää, yllättävää kyllä! En tiedä silti suosittelenko, kokeilkaa jos haluatte haastetta elämään. :D

Yhdellä kerralla minun hiihtoharkoissa kävi lehtitoimittaja, josta taisinkin kertoa aiemmin. Juttu oli viime viikon lehdessä ja kuvakin oli yllättävän hyvä - kaikki katsovat kameraan ja itsekin näytän ihan järkevältä! :D Oikeastaan päästiin näkyvään numeroon, koska viime viikolla oli Iskelmäviikko ja täällä oli paljon porukkaa - myös ohimennen lehteä lukemassa. Karavaanareita oli kuulema ollut noin 730, joka on ennätysmäärä. Olen kuullut, että kävijämäärät vain laskevat vuosi vuodelta, mutta nyt oli ainakin riittänyt kävijöitä ja karavaanarit kehuvat vuosittain hyvää palvelua. Kyllähän niillä on huippuolosuhteet täällä, kun peseytymismahdollisuus on uimahallilla ja uimahallipalvelutkin ilmaiseksi käytössä. Käytiin itse asiassa Akinkin kanssa uimassa yksi päivä, kun halli oli poikkeuksellisesti kesällä auki. 

Kävin myös perinteisesti ratatonneilla Lapinlahdella. Oltiin Marin kanssa kuin kaksi marjaa Pahkan puvuissa, vaikka edustankin kesällä Kiuruveden Urheilijoita. Minulla ei vain satu olemaan muuta kesälämmittelyasua, joten edustan yhtä aikaa kahta seuraa, perus meininki!

Jalat eivät tuntuneet koko viikolla niin hyviltä kuin ennen kympin kisaa eukonkantojen aikaan, mutta kuitenkaan eivät jumissa olleet. Luultavasti hapot eivät olleet poistuneet kunnolla elimistöstä ja palautuminen ei ollut viikonlopun treenien jälkeen ollut parhainta mahdollista. Ensimmäinen 200 metriä ja ensimmäinen kokonainen kierros sujuivat vielä hyvin ja olin välistä jopa kakkospaikalla. Mutta viimeisellä 300 metrillä iski hapot koko kroppaan, käsiäkin hapotti ja juoksun rytmitys herpaantui. Ulkoapäin näki selkeästi, miten aloin pikkuhiljaa kangistua ja vauhti hiipyä kohti maalia, vaikka suunnittelin ottavani loppukirin ja löisin lopulta toiseksi tulleen tytön loppukirissä (hän juoksi minun oman ennätysaikani, 3:27).
Mutta vaikka lopun hyytyminen harmitti, koska olin ennätysvauhdissa, niin jälkikäteen ajateltuna uskalsin kerrankin lähteä heti paukusta karkuun. Aina minulle sanotaan, että sinun pitäisi uskaltaa lähteä alusta asti kovaa ja jos lopussa tulee noutaja, niin se tulee. Yleensä en syty heti alussa ja harmittelen sitten maalissa, että miksi en lähtenyt kovempaa. Tällä kertaa ei tarvinnut harmitella sitä, vaan alku oli tosi hyvä. Tällä kertaa hapot vei voiton, mutta ehkä ei ensi kerralla. Onnistunut kympin kisa ja hyvin sujunut kesäharjoittelu lämmittää mieltä - ja oli mukavaa olla taas mukana tässä tapahtumassa. Sain jopa mansikoita, vaikka olin neljäs. Muissa sarjoissa mansikoita sai vain kolme parasta. Olin kuulema niin mukava tyttö, että ansaitsin saada ne. :D Kiitos vain! =)

Käytiin juoksuharkoissa Vieremällä ja siellä tuli hyvä vauhtijuoksutreeni Hannan kanssa, kun ollaan niin samantasoisia. Lyhyellä matkalla ja loppukirissä Hanna on aina ollut nopeampi, mutta se on vain etu, koska on ainakin hyvä kirittäjä! Niin se on aina mennyt ja onneksi menee nykyäänkin, tulee ihan vanhat hyvät ajat mieleen. :) Mentiin suoraan Vieremältä Iisalmeen ostamaan äidin uuteen puhelimeen kuoret ja samalla Akin puhelimeen uudet, koska ne olivat menneet jo ihan hajalle. Ei ole ennen tullut ajettua tuota väliä, koska yleensä Vieremältä ajaa kotiin. Käytiin Prismassa vessassa ja ostamassa jäätelöt (Aki oli jälkimmäisestä iloinen:D) ja sen jälkeen Saarivainiolla varsinainen ostosreissu, jonka vuoksi Iisalmeen tultiin.

Haha, Rico sangen tyylikkäänä. Astetta tyylikkäämpi koira meillä! 

Oltiin viikonloppuna käymässä Honkavuoressa Pyhäjärvellä. Minä kävin juoksemassa ja muu porukka heitti uudella frisbeegolfradalla. Minäkin sitten loppuajasta tulin mukaan, mutta oli melko heinikkoisia väyliä ja frisbeet oli pitkin pusikkoja. Piti skipata muutama väylä, koska ei yksinkertaisesti jaksanut ravata sen kiekon perässä siellä heinikossa. Minä nousin ensin itsekseni sen kummemmin asiaa pohtimatta lintutorniin, mutta myöhemmin kiipesin sinne vielä Akin kanssa ja kun pääsimme alas, niin äiti ja eno uskaltautuivat lopulta nousemaan ja nousin vielä kolmannen kerran. Ihan hienot maisemat sieltä oli. 

Pururadan varresta löytyi vetotarkoitukseen renkaita, joita piti tietenkin testata. Yksinään se vielä onnistui, mutta kuten ilmeestäni näkee: kun pikkuveli ja eno lyöttäytyivät kyytiin, en oikein enää edes viitsinyt yrittää. :Dd 

Kun jouduin Honkavuoren reissulta, lähdin nyt Reetan luo, jonne en aiemmin päässyt. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, koska viime kerrasta on jo kauan! Sieltä selvittyäni mentiin vielä Terho-kummin luokse kyläilemään, kun siellä oli vieraita kauempaa.

Viimeisen kerran piti vielä sovittaa Vanhojen tanssimekkoa kokonaisuudessaan päälle vanteen kanssa ennen kuin se tuhotaan. On se kyllä niin painava jytky, että en oikein edes ymmärrä, miten olen voinut tanssia sen kanssa. Mutta niinhän tuo näytti onnistuvan! Oltiin tänään Vieremällä käymässä erään tutun luona, joka on lupautunut muokkaamaan tästä mekosta minulle ylioppilasmekon. Olen ostanut mekon satasella kaverilta, joka lupasi minun tehdä sille sen jälkeen mitä haluan. Saan myydä sen tai leikellä siitä itselleni mekon uusiokäyttöön, koska ei tuolle mekolle tule tuollaisenaan toista kertaa elämässä enää käyttöä. Se on vain yhden päivän mekko ja se siitä. Tykkään tosi paljon tuosta selän nyörityksestä ja sen ansiosta se mahtuu päälle joka tapauksessa, vaikka mekon muokkaisi näinkin ajoissa ennen juhlia. Kerroksia saa ottaa pois ja helmaa pitää lyhentää.

Otettiin helman rypyt auki ja helma olikin todella pitkä! Siitä on varaa tehdä mekkoon olkaimet, jotta sitä ei tarvitse kiristää niin tiukalle ja olisi mukavampi olla mekko päällä kaksi kokonaista juhlapäivää - ja voisi vielä syödäkin jotakin. Nyt sen joutuu kiristämään niin tiukalle, että syöminen ei tule kuuloonkaan, ei se tullut silloin tanssiaispäivänäkään, koska olen niin ruipelo ettei mekko pysy muuten päällä. :Dd 

 

 





 

Minulla on tämä kirjoituksiin lukeminen nyt ihan hyvässä vauhdissa! Ihan yllättävää, miten hyvin olen innostunut lukemaan. Varmaan tietysti kevään huippuhyvin menneet kirjoitukset motivoivat lukemaan nytkin samalla systeemillä, tosin kielen opiskelusta ei ole vielä kokemusta. Ajattelin jakaa urakkaa osiin, nyt olen opiskellut sanastoa ja suomentanut kappaleita. Sen jälkeen ajattelin paneutua kielioppiin ja tehtäviin siinä lomassa. Sain hiihtokaveriltani Reetalta myös Marin toimittamana Huvudstadsbladet-lehtiä, joita Kuopiossa on tilattu ruotsin kirjoittajille ilmaiseksi kotiin ennen kirjoituksia. Meillä nyt ei sellaisia hienouksia ole, mutta Reetta oli heivaamassa niitä lehtikeräykseen, niin tuli sitten mieleen, että minähän voisin lueskella niitä. Oli valkannut minulle sellaisia, missä oli juttua olympialaisista, niin voisi tulla luettua kivoja juttuja. :D

 



Nyt on ollut muutama tosi lämmin päivä ja kyllä oikein hölli, kun pääsi hiihtämään ja oli niin kuuma, että teki mieli ottaa paita pois ja hiihtää urheilurintsikoissa. Se on helteisenä kesänä tavallista, mutta tänä kesänä melko harvinaista herkkua. Ihana tunne, kun aurinko paahtaa selkää ja käsivarsia! Nyt on varmaan tullut hommattua kesän ensimmäiset rusketusrajat: jaloissa koristaa sortsiraja ja yläkropassa näkyy topin rajoja.

Oltiin eilen Tahkolla äidin, veljen ja enon kanssa, koska eno ei ollut ikinä käynyt Tahkolla ja lähdettiin päiväseltään. Muut koeajoi sillä aikaa Tahkon frisbeegolfrataa, kun minä kipusin kerta toisensa jälkeen Tahkon huipulle ja tulin alas. Lähtiessä treeniin tuuli kylmästi, joten vaihdoin sortsien tilalle pitkät trikoot ja laitoin pitkähihaisen paidan t-paidan päälle. Se oli ihan hyvä vaatetus. Sitten alkoi paistaa aurinko, kun olin lähdössä verryttelyn jälkeen rinteeseen. Jätin pitkähihaisen paidan pois, mutta pitkät housut olivat liikaa. Jouduin käärimään ne polveen asti, sen ylemmäs ne eivät yltäneet. Otin lopulta paidan kokonaan pois, koska rinteeseen paahtoi aurinko eikä käynyt tuulenvirekään. Huipulla ei tuule. Tarkeni, en todellakaan valita! Kunpa olisi ollut sortsit, olisi iho ottanut lisää väriä.
Käytiin syömässä ravintola Kaislassa Tahkokeskuksessa. Siis ihan uskomattoman hyvää palvelua allergikolle! Kyseinen ravintola sijaitsi ennen syrjemmässä mökkialueella Loma-Rantalassa, jossa syötiin aina piirileirillä. Se on nyt siirtynyt Tahkokeskukseen ja ruokapöydästä näkee järven yli Tahkon rinteet.
Siellä oli aina tosi hyvä palvelu minulle, sain monesti jälkiruuan suoraan pöytään ja aina oli minulle valmistettu tosi hyvät maidottomat ruuat, ikinä ei mitään valittamista ja sain aina yllättyä, että minua oli ajateltu jopa jälkiruuassa, koska yleensä olen tyytyväinen jo siihen, että saan edes oikean ruuan. Kaikki tarjolla oleva oli vain laktoositonta, mutta sama nainen lupasi valmistaa minulle samoista aineksista maidottoman ruuan. Sain ruuan suoraan vuokassa pöytään ja lapoin siitä lautaselleni. Ja se oli ihan älyttömän hyvää! Jälkiruuaksi oli pannaria, jota en oletettavasti saanut syödä. Nainen tuli sanomaan minulle pöytään, että hän voisi tuoda minulle maidotonta mustikkapiirakkaa, jos tahdon. Kiitin ihan äimistyneenä ja sain vielä jälkiruokaakin. Suosittelen lämpimästi muillekin allergikoille tai keliaakolle! Varmasti hoituu muissakin tapauksissa ruoka. Joskus saa osakseen niin välinpitämätöntä ja epäammattimaista palvelua, että tuntuu kuin heitä ei olisi edes koulutettu alalle. Miten ruokapaikassa töissä oleva voi sotkea laktoosittoman ja maidottoman tai luulla, että olen tahallani niin hankala ja tarkka? Se on valitettavan yleistä. Onneksi on näitä paikkoja, missä saa ihan suu auki ihmetellä, miten ammattitaitoista väkeä siellä on töissä!

 

Tämä alkuviikko on kyllä ollut niin lämmin, että olen nauttinut täysin siemauksin. Sade ei ole piiskannut koko aikaa, joka tekee ihanan kesäisen fiiliksen! Pelkäsin jo, että en saa kertaakaan koko kesänä laittaa päälle Brightonin Primarkista ostamaani farkkupukua, mutta nyt tuli sellainen keli! Oli kyllä kiva vetää tuo nyt päälle.

Elokuussa lähdetään Lappiin, mutta vielä on aikaa tehdä rästihommia kotona. Esimerkiksi pyöräreissu Vieremälle on vielä käymättä, ajattelin toteuttaa sen sunnuntaina. Myös Essin luona on käymättä, sekin pitisi toteuttaa viimeistään ensi viikolla, koska olisi kiva nähdä! :) Myös keväällä suunnittelin Iisalmessa hiihtäessäni, että kesällä siellä olisi varmasti hyviä reittejä juosta. En ole vieläkään selvinnyt lähtemään sinne lenkille, mutta olisi kiva käydä edes kerran, jos sattuisi vielä hyvä sää. Ei sadekelillä viitsi lähteä naapuripaikkakunnalle juoksemaan, kotonakin kyllä kastuu. Katsotaan mitä vielä ehdin, mutta edellä mainitut asiat olisi kiva ehtiä toteuttaa tämän kesän aikana! Sitten olisin melkoisen tyytyväinen tähän kesäni aikaansaannoksiin. ;)

Nautitaan nyt näistä harvoista lämpimistä keleistä ennen koulujen alkamista! Vaikka kyllä minulle elokuussakin lämpimät kelit kelpaavat!

- Heidi