Lapland 2015 osa 2

Moikka! Nyt vihdoinkin kerkesin tulla laittamaan kuvat tänne (tai oikeastihan en olisi kerennyt, mutta tulin :D) ja vähän myöhemmin sitten kirjoittamaan tämän postauksen (jolloin silloinkaan en olisi ehtinyt, mutta tulin!) Tosiaan, tämä elämä on nyt näin kirjoitusten alla aika hektistä ja muutenkin, kun koulu alkoi ja tekemistä riittää. Mutta nyt siis pidemmittä löpinöittä Lapland-postauksen toinen osa! =)

Jokavuotinen "perinne" käydä ottamassa tästä maisemasta kuva uimarannalta käsin. Joskus on kyllä uitukin tuossa, mutta nyt pelkkä ajatus pisti kylmät väreet iholle! Kävin seikkailemassa aurinkoisella säällä rullasuksilla täällä päin ja piti käydä hyvän sään aikaan nappaamassa tämä kuva. Oli kyllä itse asiassa kesäloman parhaimmat kelit - sääennuste näytti näin yleismalkaisesti koko pohjoiseen sadetta, mutta eipä taidettu kertaakaan reissun aikana kastua! Niinhän se yleensä on, että Etelä-Suomen sää näytetään tarkemmin ja pohjoisesta puhutaan vain yleisellä tasolla. Onneksi sitten paikkakuntakohtaisemman sään näkee netistä - ja viimeistään sitten paikan päällä! 

Tultiin Pyhälle fribailemaan - eli siis pelaamaan frisbeefolfia. Väyliä oli 18 ja koko radan kiertämiseen meni reilu puolitoistatuntia, koska maasto oli tosi vaativa! En ole ennen noin vaativaa frisbeegolfrataa kiertänyt enkä varmaan tulekaan kiertämään! Siellä ryömittiin tunturin rinteitä ylös ja alas. 

Reitin varrella oli myös porokavereita. Tuo seisoi yhden korin luona ja tuijotti meitä. Eihän siinä uskaltanut kiekkoa heittää, vaan piti odottaa, että se lähtee jolkuttelemaan poispäin. 

Vähän paremmat fribamaastot kuin kotona! Ei edes joutanut heti heittämään, kun piti vain ihastella maisemaa. Mäen alla näkyy pienenä pisteenä kori - väylät saattoivat olla jopa 300 metriä pitkiä. Ihmiset näkyivät vain pieninä pisteinä mäen alla (päästettiin nuo ohi, koska oltiin niin hitaita :DD) 

Haha, tälle nauroin! Mikäs täällä #Tajukankaalla ollessa :Dd 

Reitti kierretty! Käytiin tsekkaamassa matkamuistomyymälä Lettovilla ja tuli ostettua lähinnä vain kortteja, joita laitettiin tutuimmille. 

Tämä video on tosi lyhyt (ja huonolaatuinen, paremmalla laadulla näkee kun ei edes yritä isontaa tuota) ja pitää varmaan katsoa monta kertaa, että tajuaa edes mitä siinä tapahtuu. (Varoitan jo etukäteen, että minun hokemat jää soimaan päähän; kahtokkeekahtokkee! :Dd) Harmittaa ihan etten tajunnut alkaa kuvata aiemmin! Muutama poro juoksi yhtäkkiä ihan vauhkoina metsästä tielle ja vilkuilivat peräänsä. Näytti jo siltä, että ne juoksevat päin autoa, vaikka oltiin ehditty reagoida ja hiljentää vauhti kävelyvauhdiksi jo siinä vaiheessa.
Ei niillä ollut mitään järkeä päässä, näytti ihan siltä, että ne pakenevat jotain. Siinä vaiheessa olisi jo pitänyt järki sanoa, että ala kuvata, mutta se oli niin ihmeellinen tilanne, että en voinut kuin ällistellä. Pian loppu porotokka juoksee metsästä tien laitaa perässään KOIRA. Semmoinen keskikokoinen spanieli, ei edes kovin iso, kuten videosta ehtii nähdä! Ja poron takamus näkyy, mutta harmi, etten saanut koko tilannetta nauhalle. Ei ole ennen tullut tuollaista nähtyä, mutta kaikkea sitä näkeekin! 

Tämä oli kyllä paras: rullasuksiradalla töyssyn merkki! Vauhti on niin kova, että ei tuossa merkin nähdessään ehdi tehdä enää mitään. Ja siellä tosiaan on töyssyjä, pohjat ottaa niihin kiinni! Minä en tosin halunnut tappaa itseäni ja vaihdoin aina mäen päällä lenkkarit ja tulin kävellen alas ja nousin ylös. Rinteet olivat kyllä jyrkkiä, talvella haarakäyntinousuja. Rata on joka puolella noin kapea ja mutkissa ei ole edes kallistuksia tai mitään, joten voin melkein väittää, ettei kukaan tervejärkinen laske tuon radan laskuja rullasuksilla. Eikä luultavasti edes, vaikka järkeä ei olisikaan päässä. 

Valkea poro on kaveri, sen tapaa joka vuonna Luostolla. Ne eivät enää paljoa ihmisistä välitä, koska ihmiset eivät ilmeisesti ole kohdelleet niitä huonosti - kuvaavat vain. 

Ricokaan ei paljoa poroista välitä, sen puolesta ne saavat olla! Todettiinkin, että onhan Rico ollut jo viiden kuukauden ikäisenä pentuna ensimmäisen kerran meidän mukana Lapissa, eli se on nähnyt ihan pennusta asti poroja ja tottunut matkustamaan. Matkalla siitä ei ole mitään haittaa - se vain nukkuu jaloissa! Kun pysähdytään, se tekee tarpeet ja jatkaa sen jälkeen nukkumista. Tosi helppo reissukaveri :) Kai se ajattelee pienillä aivoillaan, että vaikka poroja ei ole kotona, niin tänne ne kuuluvat eikä niissä ole mitään ihmeellistä. 

Makkaranpaistossa mökin pihapiirissä olevalla nuotiopaikalla, ukin 70-vuotis syntymäpäivänä =) 

Käytiin tänäkin vuonna vaeltamassa Noitatunturin lenkki, johon menee noin 4,5h. Pakko oli mennä myös tänä vuonna, koska viime vuonna se oli niin älyttömän ihana! Tässä ollaan Oravanlammella, yksi välietappi suoritettu! Ei tuntunut yhtään tylsältä mennä samaa lenkkiä, koska maisemat ovat niin henkeä salpaavat ja palkitsevat kyllä jokaisen nousumetrin - ja myös muut pätkät maastossa. Aki oli jo viime vuonna mukana, silloin epäilimme sen jaksamista, mutta nyt ei tarvinnut enää epäillä. Sehän meni koko ajan edellä vaikka kuinka kaukana, joten ei mitään hätää! 

Noitatunturille 1,4km - pahin ja pisin osuus siis edessä!

Nämä aaltokivet ovat todella hienoja ja kun miettii, miten nuo kuviot ovat syntyneet. Jääkausi. Jää on oikeasti uurtanut niihin nuo jäljet mennessään. Ja Isokuru on syntynyt, kun jää on halunnut puskea katkeamattoman tunturijonon läpi. On tosi siistiä, että Suomesta löytyy tällaisia paikkoja! 

Vieressä tunturi Ukonhattu, joka selätettiin todella ovelasti ilman, että sitä tarvitsi kiivetä. Jotenkin reitti on suunniteltu niin, että vain sivuamme sitä.

Tänä vuonna kuvasin enemmän videoita reitiltä, kun viime vuonna tyydyin vain kuviin. Saa niistä ihan erilaisen kuvan syvyyseroista kuin pelkistä valokuvista. Vaikka ei sitä tunnetta itsessään voi kokea kuin tuolla kaiken tuon kauneuden keskellä. 

Tästä minä nautin! ♥

Puurajan yläpuolella. Ei näitä voi kuin ihmetellä suu auki, ei näihin maisemiin ikinä kyllästy. Miten voikin olla noin kaunista?! Ei voi ymmärtää! Toivottavasti me ihmiset emme tuhoa tätä ainutlaatuista kauneutta, mitä Pohjois-Suomessa on. Tai mitä kaikkialla on, mutta varsinkin täällä tuntee olevansa elossa eri tavalla kuin missään muualla. 

Aki raahasi tuota kiveä varmaan kilometrin tuossa kivikossa Noitatunturin huipulle lisätäkseen sen johonkin maataideteokseen, joita ihmiset kokoilevat siellä. Ihan kuin ei olisi jo muuten ollut tarpeeksi raskasta, niin yksi kantaa vielä kiveä mukanaan! Siitä vaan, jos ei kerran tunnu missään. :D No, olihan tuo kieltämättä aika hieno, tuollainen kuutio. Löytyi ihan tuommoisenaan tuolta tsiljoonien kivien joukosta. :D 

Tämä oli upea kivi, kun tästä näkee ihan selvästi, miten jää on ryystänyt tuon kiven sivua, vienyt palan mukanaan ja jättänyt jälkensä tuohon kiven reunaan. 

Viimeinen kilometri ennen huippua on aivan luonnontilainen (niin kuin koko reitti, koska ollaan kansallispuistossa) ja vaativustasoa riittää. Se on ihan kivillä kiipeilyä. Saa vähän katsoa, mihin laittaa jalkansa! Tuossa oli kyllä todella lämmin, kun aurinkokin alkoi vielä paistaa. 

Tässä pientä videonpätkää (huonolla laadulla, katso mieluummin pienenä kuvana kuin isona) kera äidin selitysten, jos tästä saa parempaa kuvaa maisemasta ja samalla kivikkoisesta tunturin rinteestä, jota pitkin reitti etenee. Nauttikaa Akin laulusta :DDDDDDDd

Vihdoinkin päällä! Viime vuonna huipulla tuuli kamalasti, mutta nyt siellä ei oikeastaan tuullut paljoakaan. Siellä tarkeni jopa olla hetken, vaikka oikeastaan tuossa matkan varrella on kohta hienommat maisemat kuin tuolta päältä. (Vaikka ei silti mitään valittamista kyllä!) 

Hyvä kuva, mutta itse pönötän hassusti, kun en meinannut ehtiä tuon kivikon yli kuvaan ennen kuin kamera räppäsi kuvat. :D Ihan vasemmassa laidassa näkyy tietä, jota pitkin ajoimme Pyhälle ja josta nuo tunturijonot näkyivät selvästi. 

Laskeutumishommissa. Tuossa alas tullessa on tuollainen ihana kuru, ei tiedetä sen nimeä, mutta se on tosi upea! 

Annikinlampi, jonka nimesin Annikin lirulammeksi, koska ei siinä hyvin paljoa vettä ole. :Dd Vesi on kyllä niin puhdasta, että näkee pohjan - kuten kuvastakin taitaa huomata. Taustalla Noitatunturin rinteet. 

Uhriharju - aina yhtä henkeäsalpaava ja aina yhtä ällöttävä. En halua edes ajatella, mitä tuossa on joskus aikoinaan tehty. :D Se on ihan älyttömän syvä ja jyrkkärinteinen, kuvasta ei saa kunnolla selvää syvyydestä. Mietittiin myös laskeutuessa, että mistä Noitatunturi on saanut nimensä. Todennäköisesti siihen liittyy myös tuo Uhriharju jotenkin, uhrattu varmaan noitia tai jotain? :D 

#isokuruselfie Akin kanssa :D Tuosta oli kyllä tosi huisit näköalat kuruun, jonne laskeututtiin 460 porrasta (onneksi ei tarvinnut enää tuossa vaiheessa nousta niitä:D). Aki laski ne, ei me muuten olisi tiedetty, miten paljon niitä on. Ihmiset näkyivät tuolta pieninä muurahaisina! 

Ja alhaalla! Tuolla ihan rinteen ylhäällä, ihan kuvan ylälaidassa, jossa näkyy puita, oli se äskeinen näköalatasanne. Oli muuten aika huisit näkymät! 

Pyhänkasteenputous. Tänä vuonna tuli vähän enemmän vettä, viime kesänä se oli pelkkä pieni liritys, koska oli satanut niin vähän. Tänä vuonna ei ole ollut ainakaan sateesta puutetta! 

Tämä nyt oli vain paras, koska minä otan #isokuruselfietä ja taustalla äiti ottaa #isokuruselfietä. Kaksi sukupolvea ja kumpikin ottaa vaan selfietä! 

Suohommissa, vähä rypemässä vähä! Tuolla on kyllä kivaa, tosi kiva elementti sillä tavalla. Toisaalta vähän hirvitti märät kohdat, koska on ollut niin sateinen kesä, että suonsilmäkkeet vähän pelotti. Mutta ei tuolla suolla ole aiemminkaan ollut mitään hätää, joten sinänsä tutulla suolla pystyi olemaan luottavaisin mielin. Ukki ja äiti olivat mukana katselemassa lakkoja, joten en ollut ihan yksikseni!
Huomasin myös tuollaisen kukan ja muistelin nähneeni sellaisen biologian kirjassa kirjoituksiin lukiessa. Katsoin sitten netistä ja se oli kämmekkä! Ilmeisesti ei ihan kamalan yleinen kasvi. 

Vuokrattiin siis tuo pinkki jopo viikoksi, viisi euroa per päivä, joten ei paha hinta. Sillä tuli surffailtua ympäriinsä itse kukin, myös ukki innostui! :D

Tuleeks porot kaupan päälle, jos ne makoilee autotallissa? :D 

Kävin vuokraamassa hotellilta maastopyörän kympillä neljäks tuntia ja surffasin sillä 2,5 tuntia ympäri Luostoa! Sen jälkeen kyl takamus kiitti, mutta oli kyllä kiva mennä ympäriinsä ensimmäistä kertaa maastopyörällä tutkien, koska en ollut ennen ajanut maastopyörää. Alussa oli vaikeuksia ja vaihteiden hahmottaminen kesti, mutta sitten ne oppi ja tuli oikeasti käytyä vaikka missä. Menin myös Ametistikaivokselle, kun ei ole tullut nyt moneen vuoteen siellä käytyä. Jatkoin siitä eteenpäin jotain polkua, mutta sitten alkoi jo ihan hirvittää, kun olin niin korvessa ja käännyin takaisin. Huomasin tulleeni aika pitkän matkaa ohi, mutta sitten putkahdin takaisin ihmisen ilmoille kaivoksen pihaan.
Ja joutsenperhe on tavallinen näky Luoston Aarnilammella. Sieltä ne tapaa yleensä joka kesä, kun osaa olla paikalla oikeaan aikaan. Ja tuo olikin ainut päivä, kun tunturin huippua ei näkynyt sumun vuoksi. Sitten alkoi kyllä paistaa aurinko ja oli tosi lämmin suikkia pyörällä! Hotellilla oli vastassa porotokka perinteiseen tapaan. 

Kuva otettu puoli kymmenen aikaan illalla keittiön ikkunasta. Aurinko paistaa ja lämmittää. Kun tultiin kotiin, oli jo yhdeksän aikaan säkkipimeää. Äidin kanssa masennuttiin ja aiottiin lähteä takaisin, kun siellä sentään oli ihan valoisaa vielä puoli yhdentoista aikaan illalla. Yölläkin näki liikkua sisällä ilman valoa, vaikka ulkona olikin jo hämärää.
On tänne Lappiin aina niin kiva palata eikä olisi sama asia olla jossakin etelämmässä lomalla. Ei siellä pysty samalla tavalla nauttimaan olostaan, maisemista ja toteuttamaan Lapin hulluuttaan! Tunturit kutsuvat luokseen. ;)

Kertokaahan, mitä mieltä olitte näistä kahdesta Lappi-postauksesta ja mitä tykkäätte ylipäätään Lapista? Oletteko käyneet paljon tai haluaisitteko käydä? Jättäkää kommentteja! =) 

PS. Minulla on ihan kamala halu kirjoittaa jotain. Äikän esseekurssi on menossa, joten saan kirjoittaa ainakin esseitä. Ensimmäisen esseen aihe oli tosi kiva, joten kirjoitan sen mielelläni. Mutta haluaisin ehtiä kirjoittaa myös tänne blogiin ajatuksiani, jotka ovat olleet vähän levällään viime aikoina. Myös Superparkista ja Runnirockista aion postailla. Niistä on tulossa myös videoita Marin taholta.
Kuitenkin kirjoitukset lähestyvät koko ajan eikä aikaa ole hirveästi mihinkään ylimääräiseen, koska haluan panostaa kirjoituksiin kaiken, minkä suinkin kykenen. Ei tarvitse sitten enää jälkikäteen jossitella, koska tiedän tehneeni sen, mihin realistisesti kykenen. Eli parhaani. Se saa riittää.
Onneksi minulla on nyt ollut aika hyvä innostus oppia biologiaa ja hirveä innostus ruotsia kohtaan, koska tuntuu, että minä osaan jotain! Eli sinänsä kuitenkin opiskelu lähtee ilon kautta, koska on tosi kivaa oppia asioita! Opiskelu on sitten itsessään asia erikseen. :DDd Kyllähän se välistä stressaa, kun tuntuu ettei kaikkea ehdi opiskella, mitä pitäisi. Mutta ymmärrän ruotsin kielisten vloggaajien videoita, muistan sanoja ja osaan puhuakin jotain - en ole ikinä osannut ruotsia näin hyvin! Se innostaa oppimaan lisää ja toivottavasti en täysin unohda kieltä kirjoitusten jälkeenkään, koska minusta olisi niin kiva osata useita kieliä. Tosin englannin tunnilla olen nyt aika lirissä, koska englanti ei nyt oikein irtoa, kun tankkaa jatkuvalla syötöllä ruotsia.

Tsemppiä kouluun ja kirjoituksiin!

- Heidi