Enkä nyt meinaa kirjoittaa englanniksi, vaikka mieli tekiskin :D Vähän jäännyt toi enkku päälle puhekurssin takia, josta Heidi jo viimeks mainitsikin. Mutta eipä se mitään haittaa, kiva sönkätä jotain suomen ja enkun sekotusta vähän joka väliin eiku... :D
Mutta kuten otsikosta jo voi päätellä, aion kirjottaa tällä kertaa musiikista. Havahduin tässä pari viikkoo sitten siihen, että mun musiikkimaku on muuttunu viime aikoina tosi paljon. Tai ei ne vanhat suosikit sieltä minnekkään ole kadonnut, mutta uusia tuttavuuksia on tullut lisää.
Musiikki on aina ollu mulle tosi tärkeää, vaikka ei sitä aina tiedostakaan. Joskus ajattelin, että enhän minä edes kuuntele paljon musiikkia, mutta todellisuudessa kuuntelen sitä paljon! Ala- ja yläasteella avasin aina radion, kun aloin tekemään läksyjä enkä osannut istua vaan hiljaa paikoillani ilman musiikkia ympärilläni.
Laitan tähän selityksen sekaan kappaleita, joita on joskus tullut kuuneltua tai joista tykkään nykyään. Kuunnelkaa siis edes muutama biisi samalla, kun luette :) HUOM! Saatte biisit soimaan, kun klikkaatte ihan tuon palkin vasemmasta laidasta, jolloin se ei kuitenkaan aukea Youtubeen.
Ala-asteella mun suosikkibändi oli ensin Gimmel ja sitten myöhemmin Indica. Kuuntelin myös esimerkiksi PikkuG:tä ja Mariskaa, mutta ne ei ollut niin tärkeitä. Joskus kakkos tai kolmosluokalla mukaan kuvioihin tuli Antti Tuisku ja se oli menoo sitten. Olin ihan tajuton Antti- fani ja fanitettiin mun kaverin kanssa sitä ihan täysillä. Mulla oli aina kirjastosta lainassa joko Antti Tuiskun tai Indican levyn ja osasin valehtelematta jokaisen biisin ulkoo (lue: osaan vieläkin :DD) Pääsin kerran myös käymään Antti Tuiskun keikalla ja voitte vaan kuvitella miten innoissaan noin 10- vuotias pikku-Mari voi olla xd Tuisku fanitus jatkui jonnekkin ala-asteen loppupuolelle kunnes se sitten vaan jotenkin alkoi jäädä. Pakko kuitenkin paljastaa, että fanitin silti joitakin Antin kappaleita vielä yläasteen alussakin, mutta olishan se nyt ollu noloo myöntää sitä kellekkään :o Yksin pimeessä popitin Antin biisejä eikun miten meni :D
Vuonna 2008 eli kun olin kutosluokalla olin jo vähän hukassa oman musiikkimaun kanssa. Kuuntelin paljon musiikkia, mutta mulla ei oikein ollut mitään tiettyä lempiartistia tai bändiä, niin kuin kaikilla muilla tuntui olevan. Halusin epätoivoisesti löytää jonkun, jota fanittaa ja päädyinkin sitten syksyllä katsomaan Idolsia telkkarista. Sieltä sitten bongasin Pete Parkkosen, josta en aluksi edes hirveästi tykännyt, mutta koska ajattelin, että tästä tyypistä hommaan uuden lempiartistin, niin ei se auttanut kuin alkaa tykkäämään (joo tiedän, kuulostaa niin hölmöltä :D) Vähitellen kuitenkin aloin tykkäämään Petestä ja kannustin sitä Idolsissa. Sen meno siellä lavalla oli jotenkin ihailtavaa ja Idolsin jälkeen musta kuoriutui armoton Pete Parkkos- fani. Halusin ostaa kaikki fanituotteet ja levyt ja kaiken mahdollisen. Kerran kävin myös Peten keikalla ja huh se lavaenergia! Pete ikään kuin korvasi jo ohi menevän Antti Tuisku- kauden. Muistan, että mulla oli semmonen Pete- vihko, johon liimailin lehdistä Peteen liittyviä artikkeleita ja kirjoittelin kaikkea randomia:D Seinät myös täyttyi Peten kuvista ja ah, ne sen hiukset ♥ Fanitin Peteä varmaan muutaman vuoden, mutta sitten se katosi julkisuudesta eikä uutta musiikkia tullut, joten sekin fanitus sitten vähän jäi. Jos Pete ei olisi jäänyt "tauolle", niin uskon, että olisin kuunnellut sitä varmasti koko yläasteen ajan. Nyt taas, kun Peteltä tuli uusi levy ja laulukieli vaihtui suomeen, niin se yläasteelta asti piilossa ollut Pete- fani nousi taas esille. Ja pakkohan se näin Pihtiputaalla opiskelevana on olla ylpeä pikkukylän kasvatista ;D
Yläasteella mun musiikkimaku oli vähän sekaisin, niin kuin varmasti koko tyttökin. Tunnetusti yläaste ja murrosikä on vähän omituista aikaa, joten ei siinä millään ollut selvillä omista ajatuksistakaan. Ja koska piti kuulua massaan eikä voinut olla erilainen kuin muut, niin myös musiikkimaku oli samanlainen kuin muillakin. Paljon tuli kuunneltua juurikin radiossa koko ajan soivia hittikappaleita, koska ne nyt vaan oli in. Muistan, kun kerran kuuntelin kaverin mp3 soittimesta musiikkia ja sieltä tuli myös mun soittimessa oleva kappale ja sen perään sama kappale joko minullakin tuli soittimen listassa sen toisen kappaleen jälkeen (ihanan sekava selitys, kiitoskiitoskiitos). En nyt muista mitä nämä biisit oli, mutta tämä kertoo, siitä, että ne samat kappaleet tosiaankin soi monen soittimessa. Kyllähän nykyäänkin niitä hittejä kuunnellaan paljon, mutta varsinkin silloin yläasteella niitä tuli kuunneltua, vaikka ne ei lempimusiikkia olisi ollutkaan. Jos vaan oli kuullut jonkun kappaleen joskus aiemminkin, niin se oli silloin hyvä ja sitä piti kuunnella. Kun nyt ajattelee, niin kuulostaa tosi tyhmälle, mutta niin se vaan meni :D En nyt millään pysty nimeämään yhtään lempiartistia yläasteajalta, koska mun musiikkimaku oli tosiaankin niin sekava, mutta tässä muutama biisi, jotka tuli nyt mieleen:
Pakko myöntää, että mulla ei ole mitään muistikuvaa siitä millasta musiikkia kuuntelin lukioon tullessa. Varmaankin joitakin samoja mitä yläasteellakin, mutta varmasti löysin myös uusia bändejä. Joskus lukion ykkösellä aloin innostua Cheekistä, vaikka muutamia kappaleita olin kuunnellut jo aiemminkin. Mutta silloin aloin kuunnella sitä enemmän ja just sillon talvella tuli myyntiin ne jäähallikeikan liput ja keksin, että sinne on pakko pääästä. Olihan siinä vähän suostuttelemista, että porukat päästi lähtemään ekaa kertaa kavereiden kanssa Helsinkiin, mutta sinne vaan lähdettiin ja tehtiin yks ikimuistoisimmista reissuista. Sillä reissullahan sattu ja tapahtu, mutta se onkin jo sitten ihan toinen tarinansa... :D Ennen tuota jäähallikeikkaa näin kesällä Cheekin kaks kertaa; koulun reissulla Tikkakoskella sekä Rokkisilla Iisalmessa. Viimestään sillon kesällä innostuin Cheekistä todenteolla ja olinkin todella innokkaana lähdossä Helsinkiin. Sitten pari kuukautta sen reissun jälkeen tuli tieto, että Cheek vetää keikat Olympiastadionilla, joten voitte kuvitella ketkä ilmotti sinne lähtevänsä:D Liput ostin kesken terveystiedon tunnin ja vaikka ne nopeesti menikin, niin saatiin liput haltuun.
Ihmeteltiin joskus koulussa, että Cheek vetää jäähallin ja stadionin täyteen, mutta silti kukaan ei tuntunut siitä tykkäävään. Tottakai se on sellainen artisti, että se jakaa varmasti mielipiteitä, mutta silti. Monesti on saannut kuulla "hyiii" ja "hirveetä paskaa" kommentteja, kun on kertonut kuuntelevansa Cheekkiä, mutta silti olen aina iloisesti ilmoittanut siitä tykkääväni. Ilmeisesti aika moni Cheekistä kuitenkin tykkää, jos kerran tyyppi saa Stadikan kaks kertaa täyteen eikä kaikille halukkaille edes riitä lippuja. Ehkä kukaan ei vaan myönnä fanittavansa Cheekkiä tai sitten mun tuntemat ihmiset ei siitä vaan tykkää.
Viimeisen vuoden aikana olen kuunnellut paljon suomalaista musiikkia, sekä räppiä että muitakin genrejä. Etenkin Vain Elämää- ohjelma on avannut silmiä ja saanut innostumaan artisteista, joita on tullut aiemminkin kuunneltua, mutta jotka eivät ole olleet niin tärkeitä. Varsinkin Elastinen, Mikael Gabriel, PMMP, Haloo Helsinki ja Apulanta on ollut kovassa soitossa viime aikoina. Elastisen positiivisuus ja elämän iloisuus saa omatkin suupielet nousemaan ylöspäin. Kerran olen ollut Elastisen keikalla ja sen illan jälkeen oli niin hyvä fiilis, koska se positiivisuus vaan tarttuu niin hyvin:) Arvostan Elastista ja Vain Elämää- ohjelmassakin esille tullutta muuntautumiskykyä.
Sitten myös Apulanta on yksi mun lempibändeistä tällä hetkellä. Ne biisit on vaan niin huippuja ja sitten, kun niitä alkaa tarkemmin miettiä, niin sieltä taustalta löytyy niin hienoja merkityksia sekä tarinoita. Elokuussa pääsin viimeinkin kattomaan Apulantaa livenä ja voin suositella! Vaikka biisit onkin esitetty levyllä tosi erilaisina mitä ne oli keikalla, niin mun mielestä se oli vaan siistiä. Ei voinnu koskaan tietää miten eritavalla Toni laulaa jonkin kohdan ja olihan se muutenkin niin hienoo laulaa äänensä käheeks, kun muisti oikeestaan kaikkien biisien sanat ulkoo :D Apiksen jätkilläkin niin pitkä ja hieno ura jo takana, että ei voi muuta kun arvostaa:)
Kuunelkaa tämä Apulannan uusin kappale! Ihan huippu!
Yks bändi, joka myös on pakko mainita, on Softengine. Kattelin poikien touhua jo sillon, kun ne oli Euroviisuissa, mutta vasta Euroviisujen jälkeisenä kesänä innostuin niiden musiikista ihan tosissaan. Silloin kuulin biisin Yellow House ja ei luoja miten hyvä se oli! Luukutin sitä sen koko kesän ja edelleenkin se on yksi lemppareista. Softenginen debyyttilevy on tosi hyvä ja tykkään oikeastaan kaikista biiseistä. Suosittelen ihan oikeasti kuuntelemaan edes pari biisiä, koska kyseessä on tosi hyvä suomalainen bändi!
Viime kesänä kuuntelin vielä oikeastaan pelkästään suomalaista musiikkia, mutta nyt viimeisen reilun kuukauden aikana oon löytänyt joitakin ulkomaalaisia lemppareita. En tietenkään ole unohtanut suomalaisia suosikkeja, mutta niille on nyt sopivasti jotain vastapainoa ;)
Siis Linkin Park. Vasta nyt syksyllä tajusin, että miten uskomaton bändi se on ja miten hienoja biisejä niillä on. Mun Linkin Park innostus on yksin ja ainoastaan Emmin ansiota, koska se oli Linkin Parkin keikalla ja aloin sitten katella Youtubesta niiden biisejä ja yllätyin, kun tiesin tosi monta! Sitten pistin Spotifyn pyörimään ja seuraavaan viikkoon en valehtelematta kuunnellut mitään muuta kuin Linkin Parkia :D Heti sitä keikkaa seuraavana päivänä laulelin Emmin kanssa koulussa niitä biisejä ja harmittelin, että miksi en aiemmin tajunnut miten hyvä se bändi on ja lähtenyt sinne keikalle. Seuraavaa Linkin Parkin Suomen keikkaa siis odotellessa... ;)
(se tunne, kun kaikki kappaleet on niin hyviä ettei osaa valita! :D)
Pari viikkoa takaperin havahduin siis siihen, että mun musiikkimaku on muuttunut aika paljon ihan lyhyen ajan sisällä. Kuulin radiosta biisin ja ajattelin, että onpas tämä hyvä. Otin sitten selvää mistä biisistä on kyse ja järkytyin, sillä esittäjä oli Bring Me the Horizon. En ikinä olis uskonut, että tykkäisin sen bändin kappaleista, sillä tiedän niiden olevan vähän liian raskasta musiikkia minun musiikkimakuuni. No, sain myöhemmin tietää, että sillä uusimmalla levyllä on vähän erilaista, ei-niin-raskasta musiikkia, mutta silti! Tämä kyseinen biisi oli siis Throne ja tällä hetkellä se on varmasti yksi lempikappaleistani. Tältä uudelta That's The Spirit- levyltä löytyi myös muutama muu hyvä biisi, jotka jäi kyllä soittolistalle:)
Sillon yläasteella annoin muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan musiikkimakuun, mutta lukiossa oon tajunnut, että mitä hiton väliä sillä on millasta musiikkia muut kuuntelee tai haluaa minun kuuntelevan. Haluan kuunnella just semmosta musiikkia, mistä tykkään. Sanoi muut siitä mitä tahansa. Cheek ja räppi ylipäätään on hyvä esimerkki tästä, koska monet kaverit ei kuuntele räppiä, mutta itse siitä tykkään. Jos joskus porukalla kuuntelee musiikkia, niin väistämättä tulee kommenttia omasta lempimusiikista. Eihän tietenkään kaikkien tarvitse tykätä samasta musiikista, ei missään nimessä! Mutta itse pyrin siihen, että jos en anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan musiikkiin, niin en sitten arvotelekaan muiden musiikillisia mieltymyksiä. En kiellä ettei joskus tulisi ilmaistua omaa mielipidettä toisten lempibändeistä, joista itse en tykkää, mutta silti jokainen saa kuunnella sellaista musiikkia kuin itse haluaa. Joskus kavereiden lempimusiikista löytää tosi hyviä uusia tuttavuuksia ja lemppareitakin, joten ikinä ei pitäisi olla liian ennakkoluuloinen tiettyjä bändejä, artisteja tai musiikkityylejä kohtaan. Linkin Park on tästä loistava esimerkki, sillä en varmasti nyt kuuntelisi tätä yhtä maailman parhaista bändeistä ilman, että Emmi olisi niin paljon siitä innoissaan selittänyt. Naurettiinkin, että Emmi on aivopessyt minua ja Heidiä musiikin suhteen ihan urakalla :D Mutta tähän asti se on ainakin ollut vain hyvä, sillä Linkin Park on vaan yksinkertaisesti paras! ♥
Näin tylsästi ja kirjeenvaihtopalstoillakin tutuksi tulleella lausella sanottuna musiikkimakuni on todella laaja. Ihan oikeasti :D En edes osaa luokitella genrejä, joista tykkään, sillä ei kaikkea musiikkia voi luokitella vain tiettyyn genreen. Ei varsinkaan tiettyä artistia, koska yhdeltä artistilta voi olla niin monia erityylisiä kappaleita. Tiedän myös mun musiikkimaun rajat ja mitkä bändit/artistit/biisit menee vain totaalisesti ohi omista mieltymyksistä. Liian raskas musiikki ja ns. rääkyminen ja huutaminen ei uppoo muhun. Enkä nyt tarkota tätä millään pahalla (ei millään pahalla XD), sillä tiedän, että moni tykkää just sellaisesta musiikista ja saa ihan rauhassa tykätäkin, sillä ei ei mua haittaa. Jollain tasolla semmonen raskaampi musiikki menee, esimerkiksi joissakin Linkin Parkin biisessä, mutta huomaan kyllä heti, jonkin bändin musiikki menee pykälänkin yli mun musiikkimausta. En sano, etten koskaan olisi kiinnostunut sellaisesta musiikkista, mutta ainakaan tähän mennessä se ei ole ollut ihan mun juttu:) On myös selkeästi joitakin artisteja, bändejä tai biisejä, joista en tykkää. Esimerkiksi nykyään, jos kuuntelen Jenni Vartiaista, niin mulle tulee huono olo xD Älkää kysykö :DDD Ehkä vaan kuvittelen sen huonon olon, mutta kuitenkin. Myös omilla lempiartisteillakin on joitakin biisejä, joista en yhtään tykkää, mutta mun mielestä se on ihan normaalia ja kertoo artistien kyvystä tehdä erityylisiä kappaleita.
Olen siis tällä hetkellä erittäin tyytyväinen musiikkiin, jota kuuntelen. Tässä tuli vaan lueteltua muutamia bändejä tai artisteja, joita kuuntelen ja tositosi moni jäi mainitsematta. Olen myös ylpeä omasta muusiikkimaustani ja voin rohkeasti kertoa tykkääväni sekä Cheekistä, Robinista että Sannista. Tämän uuden Vain Elämää kauden ansioista sisimmässäni myös heräsi henkiin se pieni Antti Tuisku- fani ja vaikka en sen uuden levyn biisestä tykkääkään kuin yhdestä, niin vanhoja biisejä on taas tullut välillä kuunneltua ja muisteltua niitä hulluja Antti Tuisku fanitusaikoja. Kuuntelen tiettyjä artisteja oikeastaan siksi, että mielestäni kappaleet on vain yksinkertaisesti hyviä tai samaistun niihin jotenkin. En välitä siitä mikä artisti on kyseessä, jos jokin biisi vain on niin hyvä. En halua tykätä jostain tietystä artistista, koska on vain pakko, vaan siksi koska oikeasti tykkään siitä. Tai sitten olen tykkäämättä.
Musiikki on ihmeellistä ja auttaa niin moneen asiaan, joten pitäkää siitä kiinni. Kunnioittakaa artistien työtä, sillä ei se varmasti helppoa ole. Muistakaa kuunnella juuri sellaista musiikkia kuin itse haluatte ja älkää antako muiden mielipiteiden vaikuttaa siihen. Yllättäkää kaverit paljastamalla salaiset lempiartistinne, mutta muistakaa kunnioittaa myös kaverin musiikkimakua. Tunnetusti makuasioista ei voi kiistellä, mutta liian ennakkoluuloinen ei silti saa olla:)
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti