Lokakuisia kuulumisia

Moikka! Oltiin viikonloppu Putaalla ja on tullut tehtyä ihan hyvän mittaisia vähän pidempiä peruslenkkejä hyvällä fiiliksellä, joka on nyt tärkeintä. Mua ei väsytä enää ihan koko ajan ja oon piristynyt rauta- ja foolihappokuurin aloittamisen jälkeen. Ei tässä parhaimmassa terässä olla siltikään, mutta kuitenkin paremmassa. :) Treeneissäkin jaksaa paremmin, kun ei ole väsynyt jo herätessään, vaikka olisi nukkunut kunnolla. Vihaan kyllä tuota kellonsiirtoa, kun pimeä tulee jo niin kamalan aikaisin! Kunnon jetlag tulee. Mutta saadaan yksi tunti lisää nukkua! ;) ♥ 
Mahalla on kylläkin ollut viimeisen viikon ajan joku tosi huono vaihe, se alkoi loman lopussa oireilemaan ja oikeastaan sillä tavalla se on jatkanut koko viime viikonkin. Olen sietänyt sitä, koska en voi tehdä sille enää mitään, mitä en olisi jo yrittänyt. Toivotaan, että se tuosta asettuisi! 

Meillä oli myös koulukuvaus, olin aika #feimi kun olin jopa viidessä kuvassa. :Dd Otettiin ekan kerran kaikkien linjojen yhteiskuva, joten meitä oli kuvassa paljon hiihto-, lentopallo-, partio- ja musiikkilinjalta. Keihäslinjalla on yksi poika, että onhan näitä toimivia linjoja itse asiassa viisi. Saa sitten odotella, millaisia otoksia oikein tuli ja katsoa sitten, mitä niistä tilaa. Nämä oli nyt vikat koulukuvat ever! ;o Meidän hiihtolinjan kuva ja "velikuva" Marin ja Emmin kanssa oli kyllä sellaisia, että jos en odota yhtään mitään, niin kaikki on hyvin. :DDDDd 

Olin porukoiden kanssa syysloman loppupuolella Vuokatissa parin yön reissun. Mökki oli kyllä tosi kiva, sinne voisi mennä uudestaankin. Mukavasti vähän syrjemmässä pahimmasta härdellistä ja pihapiirissä ei ollut yhtään hiihtoporukkaa, joka loi sinänsä rauhaa ympärille! :D Tosin automatkan päässä ladusta, koska sieltä asti ei kuitenkaan kävele sukset kainalossa hiihtämään.
Tein myös sauvarinteen, joka sujui paljon paremmin kuin linjan leirillä parisen viikkoa aiemmin. Rinteet tuli kiihtyvänä ja viimeisessä jalka nousi vielä juoksuaskeliin. Siitä jäi kyllä hyvä fiilis.

My English afternoon tea, haha! Oon oppinut tosiaan juomaan teetä. Se jäi päälle linjan leiriltä Vuokatista, kun oltiin siellä syyskuun lopussa. Me juotiin Marin, Maaritin ja Emmin kanssa aina English afternoon teet, kun oltiin saatu koululta mukaan teepusseja (ja muuta ruokaa toki). Sen jälkeen olen oikeastaan juonut joka päivä teetä jossain vaiheessa. Nuo Muumi-teet on ihan parhaita! ;o (Ja nuo pienet Elovena-keksit, kannattaa maistaa, tosi hyviä!)
Aamulla tee lämmittää mukavasti, koska olen usein aamulla viluissani varsinkin seitsemän aikaan aamulla, kun herään ja laahustan syömään aamupalaa ennen treenejä. Tosin nyt tuon rautakuurin aikaan en voi monenakaan aamuna juoda teetä, koska se hidastaa raudan imeytymistä ja jos en ole herännyt yöllä, otan sen aamulla herätessäni ja kahteen tuntiin en saa mielellään syödä mitään kalsiumpitoista tai teetä. Myös maitotuotteet ja kahvi ovat kiellettyjen listalla, mutta niistä kumpaakaan en käytä. Juotteko te teetä? :) 

Kävin perjantaipäivänä kaksi kertaa hiihtämässä, toisen toista tyyliä. Aamulla oli enemmän tunkua, mutta onneksi se ei pertsalla sillä tavalla haittaa niin paljon kuin vapaalla, kun sitä suksea ei ole sivulla. :D Iltapäivällä vapaan lenkillä oli tosi rauhallista aluksi, koska ns. "oikeat" hiihtäjät eivät olleet vielä iskeneet kohteeseen. Siellä oli aika paljon "tavallista" hiihtäjää eli vanhempia ja lapsia, kuntoilijoita jne. Ja minä! :D Sitten sinne tupsahti porukkaa kuin pipoa, mutta onneksi oma lenkki alkoi olla lopuillaan siinä vaiheessa. Latu oli kyllä yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka lämpöasteita oli 10. Huonommassakin olen todellakin hiihtänyt! 

Lauantaina ennen poislähtöä kävin parin tunnin humputuslenkin sauvojen kanssa ja meni paljon nopeammin aika kuin kotona kyseisessä harjoituksessa. Tuli käytyä vaikka missä parin tunnin aikana ja tultua alas ties mistä - yhdessä vaiheessa nauroin epäuskoisena, kun löysin itseni kiipeämästä seinäjyrkkää rinnettä ylös sen sijaan, että olisin mennyt 1) oikealle polkua pitkin ja tullut pururadalle, tai 2) mennyt suoraan katsomaan minne tie jatkuu. Sen sijaan kiipesin jyrkän rinteen ylös, mutta tiesin kyllä, minne siitä pääsen, vaikka kyseistä reittiä en ollut ennen mennyt. Pystyin kuitenkin hahmottamaan sen.
Ja noiden ylläolevien kuvien ottamisen jälkeen lähdin tulemaan tuolta alas (en kuitenkaan tullut ylös enkä alas tuota hiekkarinnettä :D), niin tulin seinäjyrkkää polkua pitkin alas. Se oli vähän haastavaa, koska olisinhan voinut tulla ihan pururataa pitkin. No, se on tylsää!

Käytiin syömässä poislähtiessä Vuokatinhovissa. Siellä oli kyllä tosi hyvät ruuat, uskallan melkein väittää, että kohta paremmat kuin urheiluopistolla! (Vaikka onhan sielläkin tosi hyvät). Mulle tuotiin kala ja liha ilman kastiketta, kun kastikkeessa oli kermaa. Muuten sain syödä oikeastaan kaikkea noutopöydästä. Ne toi mulle oman majoneesikastikkeen ja se näytti hyvältä, levitin sitä lihan päälle ja aloin syömään - ja suu meinasi palaa! Se oli ihan kamalan tulista! :D Aloin kaapia sitä pois siitä ja se kamala tuli ei lähteny millään suusta ja en maistanu koko lihasta melkein mitään. :DDDd Ja yritäppä sitten vedellä viedä se tulisuus pois, se vaan pahentaa asiaa! :D Mutta siis muuten oli kyllä ihan superhyvät ruuat myös allergikolle ja suosittelen kyllä lämpimästi. 

Olin kotona hiihtämässä rullilla ja siinä lenkin varrella pystyin näkemään, mistä traktori on lähtenyt ja minne se on mennyt, koska tiellä kulki tuollainen paksu kerros sitä itseään.... :Dd Sitten hiihdin tuosta yli ja meinasin lentää mahalleni, kun eihän se suksen rengas pitänyt sitten yhtään tuossa. :Dd #vainmaaseutujutut #vainkorpijutut

Tultiin kotiin Vuokatista ja järkytyin sydänjuuriani myöten, kun pikkuveli päivittelee: "Siis mitä?!" Sitten isi kysyi: "Mitä siellä sitten on?" ja Aki vastaa: "Ei mitään!!" Oikeasti oli kyllä suunnilleen elämäni pahin järkytys (ainakin melkein), kun leikkikenttä oli viety! Ihan meni pasmat sekaisin, laitoin heti Terhille viestiä, että meidän lapsuusmuistot on tuhottu. :Dd No ihan oikeesti! Tuo leikkikenttä on ollu tuossa aina ihan niin kuin nuo talot on ollut tuossa pystyssä aina ja niin edelleen. Se on ollut itsestäänselvä asia, että se on siinä. Sitten se on yhtäkkiä viety, kun tulen kotiin! Vähemmästäkin järkytyn. Kävin ihan töikseni kuvailemassa tuota näkyä - ja selvisi, että kyseessä on peruskorjaus. En tiedä, tuodaanko tuohon siis uudet laitteet, mutta joka tapauksessa tuo ei tule enää ennalleen. Tuossa on niin monta hyvää hetkeä vietetty ja tuohon on aina voinut mennä, jos ei ole keksinyt muutakaan tekemistä ihan pienestä lapsesta asti. Tuosta oon aina kiitäny yli Terhin ja Marin luo kylään. Varmaan tutuin reitti ikinä. Mutta kyllähän ne laitteet kieltämättä oli jo korjauksen tarpeessa, koska lapset sai niistä varmaan jo tikkuja. :Dd Mutta meidän lapsuusmuistot meni niiden laitteiden mukana! Ei sellaisesta asiasta voi päästä yli ihan hetkessä. XD 

Nämä kuvat tiivistävät täydellisesti järkytykseni ja voitte tämän myötä samaistua tuskaani. ;o :D Siis oikeasti tekee mieli itkeä kun katsoo noiden kuvien eroa. Ensinnäkin toisessa kuvassa on kesä ja kaikki lehdet puissa ja toisessa puissa ei ole ollenkaan lehtiä, mutta silti. Kaikki on poissa! Tuollaisen leikkikentän minä muistan ikuisesti, koska tuo maisema on varmaan tutuin maisema minkä oon pienen elämäni aikana nähnyt. Tuossa paikassa on kaikki. Mun koko lapsuus perustuu tuohon paikkaan. 

Mari ja Maarit tulivat hakemaan minua sunnuntaina takaisin Putaalle ja auto oli LIEVÄSTI hieman täynnä. :DDd Maaritille oli menossa tuollainen hylly ja sitten muutenkin kamalasti tavaraa. Aluksi minun oli tarkoitus laittaa tavarani autoon ja mennä itse juna/linja-autoyhdistelmällä määränpäähän, koska en mahdu kyytiin. Mutta kyllä minä sitten mahduin ja Maarit oli kamalan tavaramäärän kanssa takapenkillä. :Dd Yllättävän turvallisesti tuo auto oli pakattu tuosta kaikesta romusta huolimatta ja selvittiin "kolmena kappaleena" perille, kuten Mari asian ilmaisi. Maarit tuumi, että se on ihan kyllä yhtenä kappaleena. :D

Ja värjäsin lomalla taas hiukset punaiseksi! ;) Tummat silmät ja punainen tukka -systeemillä mennään siis jälleen! Elisan kanssa puhuttiin punaisista hiuksista ja värin kerrostumisesta (nyt väri tuntui tarttuvan paremmin ja olevan kirkkaampi), ja Elisa suosittelikin mulle semmoista Color Mask- hoitoainetta, joka korjaa ja sävyttää väriä. Oon sotkenut sitä aina normi hoitoaineeseen ja laittanut ihan siltään tuonne jakauksen kohdalle, koska sieltä toi väri alkaa aina ekana haalistumaan. Nyt ei oo ainakaan vielä lähteny yhtään menemään pois ja onhan tuo kohta pari viikkoa ollut. Tykkään kyllä tosi paljon tuosta punasesta pehkosta! Minusta tuo sopii hyvin mun päähän, mutta osittain siksikin, kun on mulla ennenkin ollut punanen pää. Mitä te tykkäätte? :)

!!!!!!! omg, varattiin liput Apulannan konserttisalikiertueen keikalle Kuopioon 8. huhtikuuta!!! ;o Sitä ootellessa, nämä on taas näitä sarjassamme "ostan lipun lokakuussa huhtikuun keikalle", mutta eihän tää oo mitään siihen verrattuna, et ostin lipun marraskuussa elokuun keikalle Stadikalle Cheekendiin :D eli säästin sitä 9 kk. Tallessa pysyi, kun tietää mihin laittaa eikä siirtele sitä sieltä mihinkään. Mulla on tietty paikka kämpällä, mihin pääasiassa laitan kaiken tärkeen ja tiedän, että sieltä osaan etsiä. :) Ja tosiaan eturivipaikat, joten ei yhtään huono! ;) Kyllä oli ton jälkeen ihan kauhee hypetys ja ylipirtee olo, kun tajus et oikeesti on liput tonne! Mut tietysti tililtä meni 70 euroo, mut tiesin, et Mari maksaa puolet takas niin ei enää yhtään niin paha! :D

Yritettiin yks päivä tehdä itse raakasuklaata - huonolla menestyksellä... :DDd Voimme sanoa kokemuksesta, että älkää IKINÄ yrittäkö tehdä raakasuklaata, jos te ette 1) raski ostaa oikeita raaka-aineita, tai 2) asutte niin korvessa, että kaupassa ei myydä kaakaovoita ja raakakaakaojauhevalikoimat ovat suoraan sanottuna surkeat. Olisipa joku sanonut sen meillekin.... :DDDd Ei voi tulla mitään hyvää, jos yrittää tehdä jotain ostamatta oikeita raaka-aineita. XD
Oikea raakakaakaojauhe oli niin kallista (ja ihan onneton pussi), että eihän me sitä ostettu! Sitten ostettiin jotain Rainbown halpisversioo, ja se oli ihan HIRVEEN pahaa.... :DDd Koko kaupassa ei ollut kaakaovoita, joten ei voitu ostaa sitä ollenkaan ja ostettiin sitten kallista kookosöljyä. Että hyvin meni noin niin kuin omasta mielestä jo tässä vaiheessa.
Sitten ruvettiin tekemään. Maistettiin tuota sörsseliä ja meinattiin tukehtua, koska se halpiskaakaojauhe tarttui kitalakeen ja maistui ihan järkyttävältä. Ei siitä tullu parempaa mitenkään, ja lisättiin sinne ihan järkysti sokeria. XD Että se siitä terveyssuklaasta.... No, ei se maku yhtään parantunu ja laitettiin vähän lisää ja sit se oli jo vähän parempaa, mutta silti niin pahaa, että ei sitä voinu kenellekään tarjota. Ei oltas oltu niin ilkeitä. :DDDd
Tungettiin sinne strösseleitä ja hasselpähkinärouhetta (kuka tunkee suklaaseen STRÖSSELEITÄ, älkää edes kysykö XD) ja laitettiin ne jähmettymään pakastimeen. Sitten maistettiin vähän ajan päästä - ja hieman jäisenä se oli jopa syötävää, koska se kaakaojauhe ei tarttunut enää kurkkuun. (Kuulostaa erittäin hyvältä). Silti sen jälkeen oksetti koko illan, koska se oli niin pahaa. Manattiin, että pitikin mennä ostamaan sitä kallista kookosöljyäkin, kun tää meni ihan pilalle. :D

Anteeksi vähän heikko puhelinlaatu, mutta tuollaisia niistä sitten tuli, kun tungettiin niitä muffinssivuokiin. Ulkonäkö oli yllättävän houkutteleva. Itse asiassa seuraavana päivänä ne olivat jopa hyviä! Tarjottiin myös Emmille maistiaiset, ja Emmi sanoi että onhan tämä ihan syötävää (vaikka on parempaakin syönyt :Dd). Saatiin kuitenkin syötyä ne ihan helposti, koska se maistui sentään vähän suklaalta. Tosin terveyssuklaata tämä ei nähnytkään, mutta eikö se tarkoitus ole tärkein? :Dd Toisin sanoen siis jäisenä tämä oli syötävää. Tai ei se ollut tavallaan jäässä, vaan tosi kylmää, mutta hampaat pystyi siihen ilman ongelmia. (Kuulostaa taas tosi hyvältä XD).
Todettiin kuitenkin, että ehkä ostetaan kuitenkin jatkossa suklaat kaupasta. Ne on ehkä tehty ihan oikeista raaka-aineista. :Dd
Hyvin meni siis noin niin kuin omasta mielestä.

Ja tässä yksi ilta vaihdoin lakanoita (kiinnosti varmaan, mutta tää ei ollu pääpointti), vaan se, että on ihan älyttömän ärsyttävää, kun syksy- ja talviaikaan pitää tunkee peitto sinne pussilakanan sisään! Ja siitä ei tule oikeesti mitään. :Dd Vaikka kuinka yrittää laittaa sen sinne sieltä päissä olevista rei'istä, niin silti se pussilakana jää siihen ruttuun ja se peitto jää huonosti ja menee yksinkertaisesti hermot siihen. XD Tosiaan sillon yhtenä iltana näin taas kävi ja menin oikeen tomerana suutuksissani Marin huoneeseen: "Vedä tuota!" koska jos alan vetää ite, niin se yläosa lähtee menemään. Voitteko samaistua?! :D
Mari vaan nauraa mun ilmeelle ja päättäväiselle äänensävylle ja viskaan sen koko peittosysteemin siihen lattialle. Nauran itekin ja Mari nauraa mulle, kun tönötän seistä oikein tomerana tumput suorana sen huoneessa oikeen ärsyyntyneenä ja sen jälkeen nauran. Miten meni noin niinku omasta mielestä? Erittäin hyvin, kiitos kysymästä. XD

Lähdin tällä viikolla yhtenä iltana tekemään pienen jalkalenkin illalla, kun olin ollut vain kämpillä koko päivän. Ensinnäkään en tiennyt, että on satanut vettä, koska verhot oli ikkunassa ja en myöskään tiennyt, että siellä sataa edelleen - onneksi kuitenkin vain ripsi vähän. Lähdin juoksemaan ja huomasin, ettei puolella kylää näytä olevan ollenkaan katuvaloja. Juoksin ihan pilkkopimeässä ja yllättäen jokaiseen vesirapakkoon, koska en nähnyt yhtään mihin astun. Ja koska #pihtiputaantiet niin sain pelätä nilkkojeni puolesta, koska missä vain voi olla jokin tienkorjaus (ikuisuusprojekti täällä) eli toisin sanoen asfaltista on poistettu osa, siihen on lisätty osa tai muuten vain maa on routinut ja siellä on kohoumia tai reikiä. Kuten sanoin, #vainpihtiputaantiejutut. Autolla täällä on erittäin ihanaa ajaa. Voitte samaistua tuskaani. :D
Minulla oli päässä silmälasit, koska en jaksanut niin lyhyen reissun takia vaihtaa linssejä. Satoi vettä, joten ne täplittyivät pisaroista ja koska autot tulivat keskellä kylää vastaan pitkät valot päällä, niin en nähnyt yhtään mitään. Näin pyöräilijän metrin päässä, joten säikähdin ja hyppäsin autotielle. Tajusin, ettei minulla oikeastaan ole edes heijastinta. Kylänraitilla oli sentään valot. :D Kaiken lisäksi luin juuri tätä ennen reissujuttuja netistä ja luin juuri, että pimeillä kaduilla ei kannata liikuskella ja kannattaa olla varovainen omaisuudestaan taskuvarkaiden varalta, joka ei auttanut tilannetta yhtään, mutta eipä minulla ollut taskussa juuri mitään ja on hyvin epätodennäköistä, että täällä tulee ketään edes vastaan, joten huoleni oli aiheeton. :DDDd Hyvin meni siis tämäkin.

Tänään olin sauvakävelemässä itsekseni 2,5 tuntia ja aika meni melko hyvin, koska otin mukaan kuulokkeet ja tein Spotifyn soittolistan, johon pistin about 100 kappaletta, niin ei soinut ainakaan samat! Sauvakävellessä ei tarvitse oikein miettiä mitään, esim. tekniikkaa tms, niin sinne voi ottaa ihan hyvin kuulokkeet. Mulla on silti viha-rakkaussuhde kuulokkeiden käyttöön treenissä, kosaka pääasiassa ajattelen, ettei ne oikein kuulu sinne. Itsekin keskityn paljon tuohon musiikkiin tuolla kävellessä, joka oli nyt hyvä, koska minä en tiedä mitään niin tylsää ja turhauttavaa harjoitusmuotoa kuin SAUVAKÄVELY. Se on tosi hyvä huoltava harjoitustapa ja tosi paljon käytetty hiihtoharjoittelussa, mutta vihaan sitä. Jos on joku kaveri mukana, niin silloin se on ihan oivallinen harjoitusmuoto siinä juttelun lomassa. Mutta jos tiedän, että pitää lähteä yksin ja tehdä pitkä lenkki, niin ei oikein huvittais... :D Valmentaja sanoo aina, että pitää vaan oppia tykkäämään siitä, mutta kun se on vaan niin tylsää.... :DDd Kuolen aina tylsyyteen, vaikka joskus on poikkeuksellisesti super ylipirtee olo ja siellä ei kerkee turhautua. Se eteneminen on jotenkin liian hidasta. :Dd

Mut jos otan kuulokkeet muihin treeneihin, niin ajatus harhautuu väärille poluille ja ei keskity enää olennaiseen, eli omaan tekemiseen: tekniikkaan ja omaan tuntemukseen.

Myönnän, että joskus joissain treeneissä musiikin avulla voisi saada tsempattua itseään lisää, mutta en oikein osaa kulkea kuulokkeet päässä - varsinkaan treeneissä. Ja ajattelen vähän sillä tavalla, että jos teen kovia harjoituksia kuulokkeet korvissa ja se auttaa tsemppaamaan siinä, niin alkaako sitä sillä tavalla tarvita, että aina vaatii ne kuulokkeet? Ei niitä kilpailuissakaan voi käyttää. Mun ajatus on, että pystyy tsemppaamaan itteään omien ajatustensa voimalla parempiin suorituksiin, ja siinä samalla oppii tuntemaan itseään ja sitä, mikä saa itsensä toimimaan. Muistan ikuisesti, kun olin seuraamassa vikojen Hopeasompien palkintojenjakoa, kun mun seurakaveri pääsi palkinnoille silloin ja Juha Mieto oli pitämässä siellä puhetta ja sen murre oli ihan huikee! Ja oikeesti just sen kohdan mä muistan - osittain sen hauskan murteen ansiosta - kun se selitti, että ei niitä "korvalappusteereoita oteta lenkille mukaan", vaan harjoitukseen keskitytään täysillä. Se oli kyllä huikee tyyppi ja muuta en koko puheesta muista.
Ja rullalenkille en ottaisi ikinä kuulokkeita jo ihan oman turvallisuuteni vuoksi. Hiihtolenkillä ei oo vaaraa jäädä auton alle, mutta en ottaisi niitä sinnekään, koska sitten en keskittyisi enää olennaiseen, eli omaan tekemiseeni ja tekniikkaan. Ja juostessa en muuten vaan osaa käyttää kuulokkeita, koska mua ahdistaa kamalasti ne korvissa. Kävellessä ne ei niin paljon, koska syke ei ole niin korkea, mutta en sielläkään voi pitää kumpaakin nappia korvassa, koska se alkaa pidemmän päälle ahdistaa, jos ei kuule ympäröivää maailmaa ja mitä siellä oikein tapahtuu. Haluan olla perillä siitä, mitä mun ympärillä on. :D

Mutta joo tosiaan, tässä vähän viime ajan kuulumisia. Kysymyspostausta ja "Kovia kokeneen urheilijan syndrooma" -postausta on luettu paljon, kiitos lukijoille ja kommentoijille! Nähään taas seuraavan postauksen merkeissä! :)

-Heidi