November 2015

Heipparallaa! :) Tässä on ollut viime aikoina aika kiireistä ja paljon kaikkea tehtävää! Heidi kertoilee tässä vähän kuvien kera meidän marraskuusta, joka onkin ensi viikolla vaihtunut jo joulukuuksi.

Siivottiin tuossa yksi päivä ja valitin, että joka tuutista pursuaa kenkiä, kun yrittää imuroida. Sitten saatiin kuningasidea kantaa kaikki meidän kengät eteiseen - voi sitä naurun määrää! Tuossa oli 32 paria kenkiä, mikäli Mari oikein laski, ja tuossa on vain NE kengät, joita käytetään vuoden mittaan. Montakos ihmistä täällä taloudessa asuikaan....? Pistää vähän miettimään, mihin kaksi ihmistä tarvitsee noin monta kenkäparia - eikä yhtiäkään korkkareita kuvassa hei, ihan tennari- ja monolinjalla mennään! Marilla tuossa viidet monot (älkää edes kysykö miksi yhdellä ihmisellä on viidet monot :Dd). Välineurheilua kirjaimellisessa merkityksessä. Sitten olikin jo kiire pitämään hiihtokoulua eikä ehditty siivota niitä pois. Niinpä jätettiin nuo eteiseen ja pois tullessa oli mukava yllätys odottamassa. :Dd Menihän se ilta raahaillessa kenkiä huoneesta toiseen, eihän sitä muuta tekemistä opiskelijalla oliskaan. :D Toisin sanoen kaikkea sitä keksii, ettei tartteis opiskella. :Dd 

Oli märkiä kelejä, niin pääsi pitämään noita uusia tennarikumppareita! Voi sitä riemun määrää, kun saa pukea jotain uutta päälle tai vastaavasti jotain vanhaa, mutta jota ei ole pitänyt esim. vuoteen. Nimittäin hypin tässä toissailtana tasajalkaa eteisen peilin edessä talvitakki päällä, kun sain pukea sen ja tykkään siitä ihan hirmuisesti!! :D #vainheidijutut

Tehtiin myös donitseja ihan itse alusta loppuun! Mun homma oli koristella kun Mari sörsselöi tuota kuorrutetta ja tuli aika hienoja näin niinku omasta mielestä. ;) Ja maistui myös hyvältä! :) Arnolds a'la Heidi&Mari. 

Tuli käytyä myös parturissa, kun olin edellisen kerran kotona. Äiti leikkasi syyslomalla latvoja, mutta ne jäivät hiukkasen vinoon (:DDd) niin halusin käydä vähän tasoittamassa ja leikkuuttamassa kerroksittain, että vähän kevenee. Ja muutenkin kiva että on kerroksia hiuksissa! :) Vähän lähti myös pituutta, mutta äkkiäkös se kasvaa taas. 

Uusi elämäni rakkaus, elämäni silmäterä! ;) Entinen sykemittari Garmin alkoi jo reistailemaan sykkeen kanssa, kilometrejä en saanut ikinä ja hankalaa oli niiden tietojen kanssa, kun niitä ei nähnyt kuin koneelta ja ei välttämättä aina tule konetta avattua sykemittarin tietojen siirtämisen takia, niin jäi aina siirtämättä. Vaihdoin sitten Marin suosituksesta Polarin M400-malliin ja oon ainakin tuossa Saariselän leiriviikon aikana tykänny, vaikka aluks oli ongelmana, että osaanko edes sammuttaa harjoitusta. :D
Kyllä siitä on aika hyvin oppinut ja tykkään kyllä tuosta väristä! En missään nimessä halunnut saman väristä Marin kanssa, koska painajaismaista asua samassa kämpässä, jos on samanlaiset kellot! ;o :D 

Tuo mittaa myös aktiivisuutta, joten sitä voisi pitää koko ajan kädessä niin näkisi päivän aktiivisuuden. En vaan oikein osaa pitää jatkuvasti kelloa kädessä ja en osaa pitää sitä edes oikeinpäin kädessä, vaan pistän sen aina väärinpäin eli kellopuoli alaspäin (niin kuin kuvassa). En tiedä, mutta se on minusta jotenkin loogisempaa, helpompaa katsoa ja tuntuu mukavammalle kädessä, kun tuossa luun päällä tuo kello ei jotenkin asetu. :D Kokemuksia? 

Oltiin perjantaina abipäivillä Jyväskylässä ja lauantaina oli lähtö Saariselälle. Sain siis tarpeekseni linja-autossa istumisesta parin päivän aikana. :D Perjantaina 4h ja lauantaina 11h. Nautin tästä. :D Onneksi oon päässy yli lapsuuden matkapahoinvoinnista, niin tää linja-automatkustaminen ei oo enää mitään tuskaa muuten kuin sen istumisen takia. Mutta nykyään pystyn kattomaan videoita linja-autossa (katottiin Jyväskylään mennessä Posse ja pois tullessa Vain Elämää, Saariselälle menneessä pistin tabletin siihen tuolin selkämyksessä olevalle pöydälle ja katsoin youtubesta videoita englanniksi), pystyn rämppäämään puhelinta ja olemaan myös poikittain ja pelaamaan korttia, jos katon välillä eteen. Lukemaan en silti pysty, koska sillon tulee huono olo. Tuo kaikki on jo silti huikeeta edistystä ja selviän linja-autossa myös ilman matkapahoinvointitablettia, joka oli ennen ehdoton. Kyllä mä silti sen otan varsinkin pidemmälle reissulle, mutta poistulomatkalle mä unohdin, mutta selvisin kyllä sen 10 tuntia ilmankin. :)
Kuitenkin masennuttiin kaikki kolme, onneks oli kolme masentujaa, niin ei tarvinnut masentua yksin. Kuinkahan monta masentumis-sanaa tuossa lauseessa oli, ihan liikaa. :Dd Mutta siis mitä mä teen elämälläni?! Ei mua kiinnosta hirveesti oikein mikään. Paras olikin, kun odotettiin, että päästään auditorioon kuuntelemaan psykologiaa, joka ei kiinnostanut oikeastaan ketään meistä eikä kukaan halua sitä opiskelemaan, mutta mentiin nyt koska voitiin, ja minä tuumaan keskellä aulaa: "Mutta kun ei minua kiinnosta YHTÄÄN MIKÄÄN." Mari ja Emmi nauroi, että se tuli ihan suoraan sydämestä. Sitten Mari totesi, että miksei voisi opiskella urheilijaksi urheilemalla. Sitten minä totesin takaisin: "Eli toisn sanoen pidät välivuoden." Emmi kysyi, että mikä ongelma minulla on, mutta lähinnä vaan naurettiin, kun oltiin kaikki yhtä epätoivoisia.
Fysioterapia on ainut, joka kiinnostaa. Onpahan edes jotain! Leirillä tuli kyllä niin monia ehdotuksia, mutta ei yhtäkään tosissaan otettavaa. Nimim. Elmeri 12v ehdotti että voisin olla teurastaja, sitten ehdotettiin muotoilusuunnittelijaa kun valitin lautasen epäkäytännöllisyydestä, tietovisan juontajaa koska olen sanavalmis, aamuvuorolaistakin ehdotettiin, koska voin aamulla niin vallan mainiosti aina...... :D Huomatkaa sarkasmi. 

Reissulta ei siis jäänyt mitään käteen. Paitsi Marilla ja Emmillä Her ja Manni- ilmapallot ammattikorkeasta. Marin Her on jo aika lailla tyhjennyt, ja Emmi kertoi kylmäverisesti murhanneen Mannin. Järkytyttiin kyllä toden teolla, mutta kyllä sitä näin kauan kesti. (En muuten kestänyt, kun nuo alkoi etsiä kynää piirtääkseen kasvot noille palloille ja sitten joku ohikulkeva nainen ojensi niille kynän :Dd). 

Tämä kuva havainnollisti hyvin meidän istumisen tuskan (mutta ilon siitä, että päästään talviseen ja lumiseen säähän!!) ja kyllähän tuossa meni aikaa, kun linja-autolastillinen muutaman kerran pysähtyi ja kaupassa käytiin Sodankylässä matkan varrella. Linja-auto vähän tyrkkäsi yhtä kylttiä parkkipaikalla, niin se jäi kivasti kenoon, niin jätettiin sitten jälkemme Sodankylään. Katson sitten ensi kesänä, onko kyltti edelleen kenossa. ;) Se Sodankylä-Luosto on sellanen kolmas koti Pihtiputaan ja Kiuruveden jälkeen, niin siellä tulee kyllä käytyä. Olisi nytkin tehnyt mieli mennä, kun tienhaaran ohi ajettiin! Mutta jatkettiin kuitenkin pohjoisemmaksi, joka kyllä sekin minulle kävi! =)

(Tässä välissä on ehkä iso väli, en saa sitä pois).
Illalla käytiin perille selvittyämme vain juoksemassa, ei lähdetty ladulle enää siihen aikaan, koska istuminenkin on jo sen verran rankkaa tuossa määrin. Oltiin ihan haltioissamme lumesta, oli niin ihanaa tulla lumisateeseen ja talven keskelle! ♥ 

Asuttiin tällaisissa neljän hengen kopeissa, Mari ja Emilia asuttivat yläpedit ja pysyivät siellä viikon ajan ihan ilman reunoja! #lifegoals
Oli myös tosi kivaa saada yksi uusi tyyppi mukaan porukkaan ja Emiliasta tuli tosi hyvä kaveri ja jutut kyllä lensi! =) Huoneet oli ihan sopivia neljälle hengelle, mutta neljän urheilijan tavaroille se oli hieman liian pieni. Silti ei kyllä mennyt koko leirin aikana hermot keneenkään ja muutenkin leiri oli todella onnistunut toteutukseltaan ja varsinkin loppuviikosta sain tehtyä hyviä treenejä. Hyvä porukka mukana leirillä ja juttu lentää, niin mikäs siellä ollessa! :) 

Sunnuntaina oltiin sitten ladulla ja sitä myöten koko viikko (paitsi tiistai, joka pidettiin lepopäivänä hiihdosta). Porojakin tuli nähtyä, yhdellä lenkillä menivät juuri ladun yli kun satuin kohdalle. Kyllähän tuolla oli olosuhteet kohillaan, vaikka alkuviikosta pertsan latua oli vähän niukasti ajettuna, mutta hiihdettyä latua tuli käytyä pidemmälläkin. Sekin oli kyllä yllättävän hyvä, mutta keskellä viikkoa alettiin saada ajetut ladut ja ne olivat aika hyvät, hyvin vähän tuli läpi mitään kiveä tai hiekkaa. :) 

Välillä oli kyllä hurjakin meno mökissä 26 hengen voimalla, mutta oikeasti meni paremmin kuin odotin. Ruokailut toimi tosi hyvin - koko porukka söi samaa ruokaa kuin minä ja ei sen puolesta tullut mitään ongelmaa, kun selvitti asian heti ensialkuun. Minulla oli oma lokero jääkaapissa, jossa luki "Heidi - Maidoton", ja siellä oli sitten minun omia erikoiseväitä. :) Lapsetkin oli tosi suloisia ja mukavia. Aika lailla kaikki tunsi jo entuudestaan hiihtokouluista ja edellisten vuosien leireiltä, joten kaikki olivat sillä tavalla tuttuja jo valmiiksi, niin siitä oli hyvä lähteä rakentamaan onnistunutta leirihenkeä. :) 

Pulkkajengi lähti lepopäivänä kävelemään Kaunispää-tunturille. Mökin puolesta löytyi 10 pulkkaa, niin saatiin kaikille omat. Mahtoi olla näky, kun 8 hengen lössi tallusti määrätietoisesti tunturin huippua kohti pulkkia tomerasti perässä vetäen. :D

(Nauroin tälle kuvalle, kun seison meidän porukan junnujen vieressä päätä lyhempänä. :DDd)

Kohteessa kyllä tuuli, joten olin siinä vaiheessa iloinen siitä, että puin niin paljon vaatetta, vaikka aluksi se tuntui olevan aivan liikaa ja olin lämpökuoleman partaalla. Oltiin kyllä niin uramme huipulla, että lämmin vaatetus oli tarpeen!

Ja pulkat jäi pulkkaparkkiin odottamaan, kun mentiin käymään kaakaolla sisällä. Oli kyllä tosi mukava tunnelma ja fiilis olla hyvällä porukalla tuolla. Ei tarvii mitään esittää, vaan saa olla kyllä ihan oma itsensä! Hyvä yhteishenki tullut. Linjan instagram-tiliäkin tuli päiviteltyä, joten käykäähän instagramin omaavat tsekkaamassa ja menkää seuraamaan ---> pihtiputaanlukio_hiihtolinja
(Pakollinen mainostus) 

Tultiin tosiaan niillä pulkilla sitten alas tuolta tunturilta AUTOTIETÄ pitkin! Onneks ei tullu yhtään autoa vastaan ja jos takaa päin ois tullu, niin ei ne ois saanu meitä kiinni ihan oikeesti, kun ne pulkat meni niin jumalatonta kyytiä, että vähänkö oli huikeen siistiä! Alhaalla oli silleen että uudestaan, mutta ei jaksa nousta enää ylös. :Dd Mulla oli vaan vähän pari muuttujaa matkassa - heti alussa mun pulkka mutkitteli ihan hirveenä. Se näky itse asiassa videolla, koska Risto kuvasi meidän yhteislähdön ja kaikki nauro jälkikäteen, että Heidi olikohan se vesi sittenkään pelkkää vettä, kun noin mutkille oot vetäny. :DDd
Sitten videolle tuli myös se, kun se pulkka vaan yksinkertaisesti KÄÄNTY päin ojaa ja se vaan kuule meni, puski läpi penkasta ja tökkäs sinne hankeen. Nauroin ihan kauheena, mutta kaikki vaan meni jo. Maarit oli ainoa, joka näki sen Riston lisäksi. No, muut näki sitten videolta, jota katottiin non-stoppina eiku. :D
Oli muuten vähän lunta siellä, kun lähin ryömimään sieltä pois. Kuvassa näky, miten reisiä myöten ryömin sieltä pois ja kopistelen pipoa naamalta ja lumia housuista. Sitten istun uudestaan tomerasti pulkkaan ja lähen ottamaan kauheena vauhtia. Maarit jää ihan kättelyssä, kun lähen vetämään sitä jäistä tietä pitkin ihan kauheeta kyytiä, huppu nyt lähti päästä heti, kun vauhti oli niin hurja ja nauroin vaan, kun tulin sitä alas ja huristin Emiliasta ohi, vaikka olin käynyt ojan pohjalla heti alussa. :D

Sitten vauhti alko hiljentyä ja näin, että muillakin on loppunut sinne mutkaan vauhti. Mun pulkka alko jotenkin taas kauheena mennä vinoon ja se pyörähti ihan 180 astetta ympäri!! No, vauhit meni siihen. Pääsin sinne muiden luo ja rupesin menemään uudestaan pulkkaan, mutta en päässykään, kun se naru meni sinne pulkan alle ja jarrutti. Nousin ylös ja rupesin tälläämään itteäni uudestaan siihen kyytiin, kun kuulen huudon: "Pois alta!!" ja en kerennyt edes katsoa kuka tulee ja mistä, kun lennän kaaressa ilmassa ja läsähdän siihen jäiseen tiehen. Pipo putos päästä ja sitten kuulen huudon: "Eihän sattunu?!" ja vastaan automaattisesti: "Ei!" ja pistän pipon takaisin päähän, nousen ylös ja alan kauhoo kamalasti vauhtia. Risto jyräs mun päältä, niin siinä en paljon painanu :D En ikinä pääse yli siitä mielikuvasta!! :D Joten muuttujia kerkes tulla ja olin sitten toisiks viimesenä lopulta alhaalla. Voi sitä naurun määrää, kun selostettiin ja minä kerroin minun rymyämisestä. Illalla oli vähän töhön tuntuinen pää, ilmeisesti vähän tuntui se jäiseen tiehen lennosta jysähtäminen, vaikken päätä mihinkään lyönytkään, ja seuraavana päivänä oli polvet ja sääret ihan mustelmilla, perus naiselliseen tapaani. Mutta oli se kyllä sen arvoista, että lähtisin milloin vaan uudestaan!! :D Ois pitäny ottaa vaan vielä enemmän vauhtia!! :D Se on ainut asia, mikä tuossa harmittaa! 

Noille pulkille sai aina nauraa, koska aina kun mentiin jonnekin, niin tökättiin ne lumihankeen riviin kunnon värisuoraksi. :D Ihan kuin joku lapsiporukka olisi tullut käymään kaupassa. No ei, me ollaan pääasiassa parikymppisiä, osa vähän yli ja osa vähän alle, mutta mitäs pienistä! Ei tarvihe ottaa elämää aina niin vakavasti ja lapsenmielisyyttä ei pidä hukata. :)

#lifegoals, kun käytiin poroaidalla. Se on semmoinen meidän oma etappi, joka nyt vaan pitää käydä! :D Minä ja Emilia siis kuvassa. Maria ei näy missään näissä lopuissa kuvissa, koska siihen iski kuume. Sillä oli jo flunssa ennen lähtöä, mutta paheni sitten leirillä. Nyt kyllä on jo tervehtynyt aika lailla. :) 

Käytiin vikana päivänä eli perjantaina pitkä hiihtolenkki Maaritin ja Emilian kanssa. Mentiin ekana Kakslauttaseen, sitten Emilia lähti jo pois, mutta me jatkettiin Maaritin kanssa Kiilopäälle ja sitten tultiin takaisin Saariselälle ja hiihdettiin siellä vähän eestakaisesti. Mulle tuli 3h 30min lenkki ja 35km sellaisella perushiljaisella lenkkivauhdilla. Tänä vuonna en ollut niin jäässä kuin viime vuonna vastaavalla lenkillä, koska varauduin Lapin petolliseen viimaan! 

Nautin tästä maisemasta! ♥ Joka paikka niin talvista ja lumista. Onneks Putaallakin oli lunta kun tultiin, niin ei masentanut ihan niin paljon kuin muina vuosina, vaikka mielelläni olisin jäänyt tuonne vielä. Yleensä vaan aina Putaalle tullessa lumiraja tullut vastaan ja loskaan saatu tulla - tai pahimmassa tapauksessa ihan vesisateeseen. Tuonne lähtiessä satokin kaatamalla vettä, niin kyllä ei tullu yhtään ikävä! 

Taas näitä #lifegoals -juttuja, nimittäin Kiilopää nähty taas kerran.

Tämä oli kuule kova puheenaihe koko viikon, että pitää lähteä monotansseihin. ;) Mutta no, näitä sisäpiirijuttuja tuli niin paljon, että ei mitään rajaa. Kyllähän me yks päivä lähettiin mukaan baariin yksille miesten kanssa, mutta ihan Jaffa-linjalla Marin kanssa oltiin. :) 

Perjantaina piti käydä seuraavan päivän linja-automatkalle ostamassa vähän evästä, niin käytiin samalla tsekkaamassa Saariselän joulunavaus. Siellä oli aika vähän porukkaa, koska se oli loppumaisillaan jo siinä vaiheessa. Lapset olivat kuulema käyneet siellä jututtamassa pukkia ja ajamassa porolla. No, Maarit ja Emilia, meidän junnut, menivät kuvaan poron kanssa, joten ei ehkä kannata yleistää tuolla "lapset olivat innoissaan" -virkettä. :D On siellä kyllä ihan erilainen tunnelma kuin kotona. Tuossa Lapissa on vaan joku juttu, joka kiehtoo ihan suunnattomasti. Joka vuodenaikaan.

Pitihän sieltä sitten pois kuitenkin tulla. Sunnuntai-iltana käytiin Viitasaarella katsomassa Nälkäpelin kolmososan vika osa. Oli kyllä tosi hyvä, parempi kuin se eka osa! Suosittelen. Koko ajan tapahtui jotain ja pari kertaa sai kunnon sätkyt. :D Tänään on sitten palattu karuun opiskelijan arkeen ja on kyllä ollut koko päivän sellainen olo, että mitä teen täällä. Onneksi en ole ainut, vaan on meitä monta muuta, joilla on sama tuska ja hyvinvointi vaakalaudalla tällä hetkellä. :D 

Tänään oli viimeinen päivä ilmoittautua kirjoituksiin, joten noita muistilappuja oli ihan JOKA paikassa kämpässä. Koko eteinen täynnä ja kirjojen kansissa oli -muistettiin onneks, jee! Ois ollu jo nolo, jos ei ois noilla lapuilla muistettu. :D Pakko oli tehdä varotoimenpiteitä, ettei pääse vaan unohtumaan. :D
Niin ja hei! Kirjoitusten tulokset tulikin viikko sitten maanantaina! Kummallakin putos ällät, mutta silti meni kyllä tosi hyvin. Maria harmitti se, että äidinkieli putosi mahdollisesta L:stä E:hen ja minulla biologia putosi L:stä neljällä pisteellä E:ksi. Mutta siis, todella hyvät suoritukset, joten ei todellakaan valiteta! Mutta oli mahdollisuudet älliin, joten pienoinen harmitus kerkes käydä, ennen kun oli ihan suunnattoman iloinen siitä, miten hyvin kirjoitukset meni taas! Ruotsi tuli takaisin samana C:nä ja Marin biologia M:nä. 

Mun kirjainrivi näyttää siis tällä hetkellä tuolta ja oon tuohon äärettömän tyytyväinen. Vielä jos saisi tuohon komeilemaan enkusta C:n ja äidinkielestä ois korkee tavoite saada L, koska mulla on siihen realistinen mahdollisuus, mutta koska yo-kirjoitukset, niin ei kannata olla varma mistään. Tulen olemaan myös tyytyväinen E:hen, mutta tavoittelen kuitenkin ällää. Muiden aineiden kohdalla mulla ei oo nimittäin ollut mitään tavoitetta, vaan on ollut tavoite vain kirjoittaa niin hyvin kuin kykenen ja tulos on saanut olla sitten sen mukainen. Jos näihin viimeisiin rutistuksiin sitten asettaisi tavoitteen. Sitten se olisi siinä, mun lukio on sitten käyty! Vihdoinkin. En aio jäädä viidenneksi vuodeksi enää. :Dd
Keväällä odottaa paljon kaikkea kivaa ja elämähän on ihan jees muutenkin! :) Toivottavasti vaan saadaan maailmaan taas rauha ja Pariisin tilanne rauhoittuu. Ihan kamalaa, mitä siellä tapahtui. En voi käsittää, mikä ihmisiä oikein vaivaa! ;o Jospa tilanne rauhoittuu talven aikana, niin päästään turvallisesti lähtemään sinne huhtikuussa - Brysselikin on tällä hetkellä hälytystilassa, jonne myös ollaan menossa, joten tilanteen olisi siis syytä ruveta rauhoittumaan - eikä pelkästään meidän reissun takia, vaan koko maailman hyvinvoinnin ja rauhan vuoksi. Toivon koko sydämestäni sitä, rukoilen rauhan puolesta.
Toivottavasti se toteutuu.

Pysyisivätpä nämä lumet maassa eivätkä sulaisi enää! :)

- Heidi