hellou

Nyt ei oo tapahtunu mitää erikoisempii, mut tulipahan nyt avattua tämä tyhjä valkee tekstikenttä tähän nenän eteen vilkkumaan. Eilen Veera ja Elisa aiko tehhä pipareita, ja meidän piti mennä sinne, mut sit oli iltareeni ja läksyjä ja ruotsin sanakokeita, niin jäikin menemättä. Mut kun oli kaupassa käyntiä, niin ostettiin maidotonta torttutaikinaa, ja laitettiin salkkarien jälkeen tortut uuniin. Niistä luomuksista ei nyt (harmi) vaan oo kuvaa, kun tuli pari muuttujaa. Yhtäkkiä palovarotin alko huutaa. Heidi oli just sen äidin kans puhelimes, nii äiti oli vähän kauhuissaan, että mitä ihmettä me touhutaan. Heidi vaan sano et soittaa kohta ja viskas sen puhelimen tiskipöydälle. Ei meil palanu mikää eikä kämpässä ees haissu millekkään normaalista poikkeevalle. Just kun Mari oli menossa painelee sitä varotinta, niin se sammu ite. Ja voi järkytys sitä ääntä, mikä siitä lähtee. Niin ei siinä enää tullu valokuvat mieleen - ja nyt se on myöhästä, sillä ne on jo syöty... Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa:) Siitä on tullu meijän uus isku lause tässä viime aikoina;)

Niin, ja viel tosta maidottomasta torttutaikinasta - siitä ei ookkaan vielä tullu mainittua, kun on ollu ajankohtasempia asoita. Heidille tosiaan selvis just Leviä edeltävällä viikolla, että sillä on maitoallergia. Sillä on ollu vähän totuttelemista uuteen täysin ehdottoman maidottomaan ruokavalioon, sillä maitoallergiassa reagoidaan maitoproteiniille, ei laktoosientsyymille. Oishan tilanne itessään kymmenen kertaa yksinkertasempi laktoosi-intoleranssissa, kun nykyään kaikki on laktoositonta. Mut Heidillä oli jo pienenä maitoallergia, mut sit se alko kestää maitoo ja alko juoda sitä enemmän. Nyt se on ihmetelly, kun lähes joka päivä koskee mahaan ja kurkkua kutittaa aina. Onneks sille saatiin selvyys, sillä se on vaikuttanu merkitsevästi Heidin tehotreenejen laatuun. Nykyään on kuitenki paljo korvaavia ruokia mm. Alpro Soyalta ja ei Heidin tarvii luopua ees vanukkaasta - itse asiassa Alpron vanukkaat on ihan tajuttoman hyviä! Jossain vaiheessa me tehdään sit pipareita kasvimargariiniin. Mut jos urheilu ja terveys kärsii maidosta, niin tottakai se jätetään pois. Ei oo vaihtoehtoja. 

     Syksyllä piirinmestaruus-juoksuissa se joutu keskeyttämään koko kisan. Sitä ahisti hengestä, henki vinku, limaa tuli ihan kamalasti. Se ehti juosta ehkä 3 minuuttia porukan matkassa, kunnes se alko jäähä ja lopetti ehkä 5 minuutin jälkeen. Se oli ihan kamalaa. Se pysähty meidän valmentajan kohalle ylämäessä ja se oli luullu, että Heidi saa astmakohtauksen. Mut ei sillä oo astmaa. Se saatto olla joku lieväpiirteinen anafylaktinen shokki, näin jälkikäteen ajaltetuna. Ja heti sen jälkeen veti naamariin maitopohjasen palautusjuoman. Meidän valkku sano, että eessä ois varmasti ollu jossain vaiheessa niin paha reaktio elimistössä, että Heidi ois jouduttu viemään ambulanssilla sairaalaan. Onneks niin ei ehtiny käydä. Elimistö kerkee just toipua täysin ennen kauden pääkisoja. Onneks nyt on tullu niin paljon hyviä treenejä, että toivoo on vielä! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, elämä lyö ja kohtelee kaltoin, mutta ei Heidi siitä säry. Ei se oo ennenkään särkyny, aina se on vastoinkäymisistään selvinny vaik se turhauttaa ja masentaa aina aika-ajoin. Onneks on virtaa kun pienessä kylässä lyödä sitä elämää takasin sit kun on tarpeeks voimia! 

Sori, tohon nyt tuli taas ihan kamala tekstivyöry, mutta eikös lukeminen kehitä aivoja? Onneksi olkoon - saitte juuri aivotreenin! Ei kestä kiittää:) Tänää Heidil loppu koulu tuntii ennen, kun niitten historian ope oli kakkosten kans jossai reissus, nii ei ollu tuntii. Se oli työstäny Elisan ja Veeran kanssa historian ryhmätyötä kämpillä, joka piti tosin olla valmiina jo eilen. Mut ei se esitys oo vielä varmaan ens viikollakaan, niin ehtii sitä tehä. Mut koomisinta tässä on se, että ne teki sitä 45 minuuttia, ja saivat aikaan tasan yhen ainoan dian... Illalla mentiin Veeralle salkkareihin ja viivyttiin siellä loppuilta. Aina kun sinne menee niin siellä menee vähän odotettua kauemmin, ykskin päivä meijän piti viedä vaan kaulin, mut jäätiin suustamme kiinni ja tuli oltua vartti. Sit oli ihan pakko lähtee siltä "pikavisiitiltä". Onneks Veera oli varautunu ja tehny eilen niitä pipareita niin paljo, että niitä riitti meillekki syötäväks. Tai Heidi kyllä niitä saannu syödä sen maitoallergian takia mut Mari söi kyllä Heidinkin puolesta:D 

-Mari&Heidi

lisäpostaus levistä ja tuoreita kuulumisia

Eilen tehtiin toi megasuperhyper postaus Levin leirireissusta, niin tajuttiin heti julkaistuamme sen, että unohettiin kokonaan jotain oleellista! Joten tässä vielä pari kuvaa aiheeseen liittyen:)

Heidi yritti kuvata noita lintuja, mutta ne vaan pyllisti sille kun se yritti ottaa kuvia! Laatukin on sen mukanen, anteeks siitä:) ajatus on tärkein.

söpis anna

Tuommosen Levi-magneetti tuli ostettua. Ostokset oli tosi vähäsiä, mitä nyt piti pikkusiskoille ja -veljille jotain tuliaiks viedä. Nyt meidän jääkaapin ovessa on kolme mahtimagneettia! Ton ylimmän ns. viisausmagneetin Heidi on ostanu Marille ja alimmaisen Mari Heidille. Molemmat on niin totta, että ne menee elämänohjeina.

Käytiin siis tulomatkalla Rovaniemellä Joulupukin pajakylässä 35 minuutin visiitti. Mari ei oo ikinä käyny Ranuaa pohojosempana, niin se oli ihan fiiliksissä. Heidi on kyl käyny Napapiirillä kolme kertaa aikasemmin, että se on jo melko tuttua paikkaa. Ja ylipäätään Heidi on kiertäny Lappia ristiin rastiin 10-vuotiaasta ja sen veli ihan parivuotiaasta, niin on siitä kerinny nähä kaikenlaista, mut silti on vielä paljon näkemättä. Oikeesti, Heidi suosittelee Lappia lomakohteeks! Kotimaanmatkailu on oikeesti jees. Tänä kesänä se kävi Kilpisjärvellä ja Norjan puolella. Levi, Ylläs, Luosto ja Ranuakin tuli viime kesänä nähtyä. 
Tosin harmillisinta Rovaniemellä käymisessä tähän aikaan vuodesta oli se, että maisema näytti melkein samalta kuin kesällä. Lunta ei juurikaan voi sanoa olevan. Lumiraja tuli kyllä melko heti Kittilän jälkeen vastaan. Tai itse asiassa Heidillä ei ainakaan ole siitä mitään muisti- eikä näköhavaintoa siitä, sillä se arveli, ettei Rovaniemi ikinä aiemmin oo tullu niin äkkiä vastaan mistään suunnasta mitä se nyt tuli. Heidi, Anna ja Elisa veteli nimittäin kaikki hirsiä koko parisataa kilometrii Rovaniemelle.

Tossa on kuva Heidistä ja sen kullanmurusesta, eli siis sen rakkaasta koirasta Ricosta, jota sillä on ikävä aina sillon kun se ei näe sitä:) Se kävi täs noin pari viikkoo sitten koiraparturissa eli vähän sivistyneemmin sanoin trimmaajalla, kun se on trimmattavaa rotua. Se on nyt ihan tajuttoman pienen ja ohuen näkönen. Se oli oikeesti ihan järkyttävä karvakasa ennen sitä trimmausoperaatioo. Vaikka se turkki näyttää ulospäin nätiltä, niin on oikee helpotus kun sen saa pois. Koko koira kärsii semmosesta takkupesäkkeestä, se on ihan mahoton saada selväks ja itellä menee tosi kauan sen selvitykseen ja sekin pitäs tehä niin, ettei koira kärsi siitä. Siinä on niin monta kompastinkivee, että kyllä siinä on niin sanottava, että trimmattava rotu on trimmattava, siitä vastuusta et kiertelemällä pois pääse. Jos et ite osaa, hommaat ajan trimmaajalle. Se on pitäny miettiä jo koiraa otettaessa. 

                                                                Ennen:

                                                             Jälkeen:

Tänään on ollu ihan perusmeininki sinänsä. Tää viikko on menny vähän tällee piupau, kun on vähän masentavaa tulla viikon "loman" jälkeen kouluun. Tartteis ns. lomalta palautumisloman!;) Vaik tuolla nyt oli kaikkee muuta kun lomailua, mutta hermoille se on lomaa ja täyttä nautintoo rääkätä itteesä päiväkaudet. On tää urheilijanki mieli niin monimutkanen ja kummallinen.... :D 

Iltapäivän ruuan jälkeen Heidi tajus (taas vaihteeksi) että sen pyörä jäi lukiolle. Niin, täällä kun pystyy taas vaihteeks pyöräilemään, kun ei täällä sitä lunta oo. No, se sano Marille että ottaa sen kyytiin, niin haetaan se. Sit Mari sano, ettei se jaksa polkee kun Heidi on kyydissä. Sit Heidi sano, ettei se niin lihava oo. Marilla oli tähän omat ihanat vastalauseensa (ihan perus vähän mollata parasta kaveria:D) ja Heidi kuuli vähän väärin.... Siinä ekat naurut ja Heidi sai kannettavakseen Marin kuviksen työn, jossa oli maitolasi, lenkkitossu, sykemittari, 2kg:n punnus, käsipainoja ja kaikkee tällasta perusjuttuu. Sit Mari katto sitä ja totes: "Maitolasi on tossun alla." Voitte vaan arvata kuuliko kukaan muu, kun Heidi alko nauraa maha kippurassa. Muutenki ollu tosta asiasta vähän tämmöstä sisäpiirivitsiä, niin meinas siinä henkensä heittää. Muutenki noista Heidin äänitehosteista ollu puhetta, kun Emmi oli tehny blogiinsa gallupin ja vastannut kysymykseen:
"Äänekkäin kaverisi?" - "heidi, vaikee arvata sinänsä..." Mut ei tuosta Maristakaan nyt voi sanoo et se hiljasimmasta päästä ois!:) no itse asias koko hiihtolinja on hirveetä mölyapinakansaa. Anna sano, että jos ruokalassa nauraa joku, on kaks vaihtoehtoo:

1. Joko Annan oma pöytäryhmä nauraa ja desibelikorva vilkkuu punasena.
2. Me ja kumppanit nauretaan niin että desibelikorva vilkkuu punasena. 

Mut jos joku laukasee jonkun hyvän jutun, mitä sitä suotta elinikäänsä törsäämään. Kun tuo nauru kuulema pidentää ikää. Ja mitä sitä hyvää sikspack -treeniä välistä jättämään, kerran noin helposti semmosenkin saa aikaan:)
Tässä on viel loppuun tämmönen kuva, joka tuolta koneen syövereistä vähän niinkun putkahti. Toi on Leviä edeltävän viikon keskiviikkona muistaaksemme otettu kuva. Ja hiihtäjilläkö ei muka motivaatiota, myö hiihettiin marraskuun puolvälissä rullasuksilla pientä 400 metrin kierrosta ympäri! Ja Annan idea tottakai, kuinkas muuten. Tai itse asiassa ei Annan, sillä Annan tekemiset juontaa Antista, eli Antin idea! Tulipahan tuokin järjenköyhyys testattua!

        


-Mari&Heidi

Levi jäi taakse

Nyt ollaan taas täällä ankeessa Keski-Suomessa ja jälleen blogin parissa vähän ylipitkän postaustauon jälkeen, mutta silti täällä on käyny päivittäin toistakymmentä lukijaa, ja ollaan ylpeitä teistä! 
Levillä oli huippuolosuhteet hiihtäjille, oli onnistunut leiri, molemmille tuli hyviä reenejä alle, Heidi sai niitä tärkeitä onnistumisen tunteita lisää turhautumisen ja pahan tunteen tilalle. Ne on pohjana sille, että jaksaa tehä töitä tän lajin parissa. Mut monimutkasinta tässä koko touhussa on se, että ikinä et oo valmis, ikinä et oo täydellinen. Aina on korjattavaa ja aina on parannettavaa. Mutta niinhän se on, että sillä jolla on eniten virheitä, on eniten kehittymisen varaa. 

Tässä pari kuvaa reissulta...

Annan takaperin keilaamistaidot:)

Emmillä on sarvet....

Seura oli huippua. Meillä oli ihan tajuttoman hauska viikko. Naurettiin viikossa varmasti vuoden eestä ja loppuviikosta alko tuntua siltä, että ei enää yksinkertasesti jaksa. Ei varmaan olla ikinä naurettu niin paljon viikon aikana. Alko reeni puree jo menoiltana jos on juttujen laatuun vinkkaamista. Meitä oli kuus tyttöö samassa kämpässä, me neljä "viisainta" kohottiin omalle tasollemme parvelle ja kaks muuta nukku alakerran makuuhuonees. Se oli ihan toimivin järjestelmä. Meillä oli aika surkeet jutut näin jälkikäteen ajaltetuna, mutta tulipahan naurettua. Niistä päälimmäisinä kattilaepisodi, jauhelihaepisodi ja muista ei sitten puhuta. Itse asiassa vaikka tähän niitä juttuja alkas listata, ei kukaan muu niistä mitään ymmärtäis, kun vaan ne, jotka oli siellä näkemässä ja kokemassa ne kaikki tilanteet ihan ite. Mut toi kattilajuttu tapahtu mun ja Annan ns. "laatuajan" aikana, kun muut tytöt oli pelaamassa naapurimökissä tuppee. Korttipelit ei oo oikein Heidin eikä Annankaan juttu, niin ne ei oikein innostunu siitä. Vaikka Emmi ei nähny koko tilannetta, se kuvitteli tilanteen omassa päässään ja kertoo siitä koululla varmaan jokaiselle vähänkin tutulle ihmiselle. Eli se on jo aika julkista tavaraa, joten Heidillä ei oo mitään hävettävää. Vaik millon se häpeis, joskus vois olla siihen aihetta, mut ei - se vaan jatkaa tunarointia minkä muilta kiireiltään ehtii! 

Levin talvi:)

Tuolla kylpyläs käytii.

Tälle me naurettiin, kun täs on ihan ku vanha mummo ja pappa: kumpi on tossun alla, siinä vasta kysymys.... toi oli semmonen inside-juttu:)

Tuli jo ikävä kotimaisemiin, mut löytyhän sieltäkin tuttuja eläimiä:D

Tuo on melko kallis liike, mutta sieltä oli löyty semmosena extempore-ostoksena kohtuuhintaset t-paidat. Käveltiin kauppaan, "oho, onpas hienoja paitoja." "S näyttää pieneltä, otan M:n." Kävellään kassalle ja maksetaan. Se oli siinä.

Yhen kerran päästiin pizzalle!  

Perusmeininki...

Emmi taas vähän pihalla kuten yleensä...

 Annaki ihan oma ittensä.... saa miettiä et millasten apinoitten kanssa on tullu viikko vietettyä:D
Itse asiassa Emmin 8v. pikkusisko sanoi, että Anna on mursu, jotka ovat ryppyisiä, kärsäkkäitä ja röhkiviä otuksia. Ja Heidi oli kuulema apina, mutta ei se antanu selvempiä tuntomerkkejä eikä selityksiä.

 Hiihtolinjan hiihtäjät<3

Sanoisko että halpoja takkeja ois ollu Levin Intersportissa:)

Oikeesti, tälle reissulle mahtu kyllä kaikenlaisia sattumia ja tapahtumia. Niistä ensimmäisenä mainittakoon se, että me opittiin laittamaan ihan ite liisterit suksen pohjiin! Me on kyl ajateltu, ettei me siihen hommaan ruveta, että sillon on kaikki kymmenen metrin etäisyydellä liisteröityneenä. Mutta me oltiin täysin aliarvioitu omat taitomme, sillä me oltiin tosi hyviä, vaikka ite kehutaankin... ja ne vielä pelas! Sitä tunnetta ei kyllä voita moni asia! Emmi tästä hommasta ristittiin Holmenkolleniks, kun se tökki sitä liisteriä kauheiks keoiks sinne pohjaan, sit tuuppi vähän niitä levälleen. Kaikki sai itse asiassa omat lempinimet. Heidistä tuli Kattila, Marista Tohvelisankari, Elisasta Pölähtäjä, Annasta Luontokuva ja Veerasta Spagetti. Ja en suosittele kysymään näille nimityksille taustatietoja, koska niille on niin kummalliset selitykset, ettei niistä ota enää selvää.
Nähtiin porojakin ladun varrella. Siinä keskellä latua möllöttivät ja ryhmäkuvakin saatiin porojen kanssa, mutta sitä ei oo nyt tänne laittaa. Ne kuvat on vähän vaiheessa. Vähän niinkun läksytkin oli vielä eilen. 

Tässä meidän rivarinpätkä ulkoo päi. Vähä huono laatu, mut kyl tost nyt varmaan jonkilaista kuvaa saa. Se oli siinä Rakkavaarantien varrella Isorakassa, Levirakan loma-asuntoja tai jotai sinnepäi. Iha jees kämpät.

Heidin lattiapeti. Nopeet syö hitaat, niin se vaan on. Mut toi oli kyllä totta puhuen tosi hyvä nukkua! 

Heidi kuoli melkein nauruun, sit se melkein putos sängyn väliin, ja lopulta putos sinne Annan ansiosta, sit se ei päässy pois sieltä ja sit se ei enää jaksanu ees vaivautua, vaan jäi tuohon dataamaan.

Tässä vielä nää kuvat, jotka saa varmaan teidät miettimään päissänne (ajatelkaa tuo järkevästi) että "what is going on..."

Emmin spagetti osa 2, se osa 1 meni vähän - no sanoisko liisteripuuroks....

Heidin iltapala..... perus

........ älkää ees kysykö mitä Annan päässä on liikkunu. Ihme kun ei teipannu suuta kiinni...

Tulomatkalla oli paras juttu, kun oltiin Nesteellä Tervolassa syömässä. Anna oli maksamassa ruokaansa:

Se myyjä kysy siltä: "Minkä ikänen sä oot?"
Anna: "öö, seittemäntoista..."
Myyjä: "Aijaa, sinähän oot jo täys aikuinen. Kun meillä alle 12-vuotiaat saa alennuksen."
Anna: "En mä nyt ihan taida 12-vuotiaasta mennä...."
Myyjä: "No ei sitä tiiä, kun nykyään 12-vuotiaat on niin pitkiä ja kehittyneitä."

Oli siinä Anna- kohta 18v- pikkusen ihmeissään:D Sille kun on tästä iästä huomauteltu ennenkin tyyliin 18v miinus 10v.....
Ens kerralla sen pitäs varmaan sanoo et se on 12v niin se sais halvemman ruuan! Päivän naurut sitten siitä....
Ja melkein kun oltiin perillä, Anna ehti vielä väläyttää: "Muilla ihmisillä lamppu syttyy ja sitten sammuu. Mutta Heidillä se välkkyy eikä ikinä syty kunnolla."

Että tämmönen reissu, ens vuotta odotellen! Toivon mukaan me nyt saatas tehtyä vähän enemmän postauksia, kun leireilyt on leireilty. Vaik ois tässä yks leiri vielä, jos lumitilanne antaa myöten. 

PS. Käytiin tänään kattomassa lentopallopeli tuolla liikkahallilla. Se oli Heidin elämän ensimmäinen, tosin kannustettava joukkue hävis, mut ei aina voi voittaa!:)

- Mari&Heidi