Levi jäi taakse

Nyt ollaan taas täällä ankeessa Keski-Suomessa ja jälleen blogin parissa vähän ylipitkän postaustauon jälkeen, mutta silti täällä on käyny päivittäin toistakymmentä lukijaa, ja ollaan ylpeitä teistä! 
Levillä oli huippuolosuhteet hiihtäjille, oli onnistunut leiri, molemmille tuli hyviä reenejä alle, Heidi sai niitä tärkeitä onnistumisen tunteita lisää turhautumisen ja pahan tunteen tilalle. Ne on pohjana sille, että jaksaa tehä töitä tän lajin parissa. Mut monimutkasinta tässä koko touhussa on se, että ikinä et oo valmis, ikinä et oo täydellinen. Aina on korjattavaa ja aina on parannettavaa. Mutta niinhän se on, että sillä jolla on eniten virheitä, on eniten kehittymisen varaa. 

Tässä pari kuvaa reissulta...

Annan takaperin keilaamistaidot:)

Emmillä on sarvet....

Seura oli huippua. Meillä oli ihan tajuttoman hauska viikko. Naurettiin viikossa varmasti vuoden eestä ja loppuviikosta alko tuntua siltä, että ei enää yksinkertasesti jaksa. Ei varmaan olla ikinä naurettu niin paljon viikon aikana. Alko reeni puree jo menoiltana jos on juttujen laatuun vinkkaamista. Meitä oli kuus tyttöö samassa kämpässä, me neljä "viisainta" kohottiin omalle tasollemme parvelle ja kaks muuta nukku alakerran makuuhuonees. Se oli ihan toimivin järjestelmä. Meillä oli aika surkeet jutut näin jälkikäteen ajaltetuna, mutta tulipahan naurettua. Niistä päälimmäisinä kattilaepisodi, jauhelihaepisodi ja muista ei sitten puhuta. Itse asiassa vaikka tähän niitä juttuja alkas listata, ei kukaan muu niistä mitään ymmärtäis, kun vaan ne, jotka oli siellä näkemässä ja kokemassa ne kaikki tilanteet ihan ite. Mut toi kattilajuttu tapahtu mun ja Annan ns. "laatuajan" aikana, kun muut tytöt oli pelaamassa naapurimökissä tuppee. Korttipelit ei oo oikein Heidin eikä Annankaan juttu, niin ne ei oikein innostunu siitä. Vaikka Emmi ei nähny koko tilannetta, se kuvitteli tilanteen omassa päässään ja kertoo siitä koululla varmaan jokaiselle vähänkin tutulle ihmiselle. Eli se on jo aika julkista tavaraa, joten Heidillä ei oo mitään hävettävää. Vaik millon se häpeis, joskus vois olla siihen aihetta, mut ei - se vaan jatkaa tunarointia minkä muilta kiireiltään ehtii! 

Levin talvi:)

Tuolla kylpyläs käytii.

Tälle me naurettiin, kun täs on ihan ku vanha mummo ja pappa: kumpi on tossun alla, siinä vasta kysymys.... toi oli semmonen inside-juttu:)

Tuli jo ikävä kotimaisemiin, mut löytyhän sieltäkin tuttuja eläimiä:D

Tuo on melko kallis liike, mutta sieltä oli löyty semmosena extempore-ostoksena kohtuuhintaset t-paidat. Käveltiin kauppaan, "oho, onpas hienoja paitoja." "S näyttää pieneltä, otan M:n." Kävellään kassalle ja maksetaan. Se oli siinä.

Yhen kerran päästiin pizzalle!  

Perusmeininki...

Emmi taas vähän pihalla kuten yleensä...

 Annaki ihan oma ittensä.... saa miettiä et millasten apinoitten kanssa on tullu viikko vietettyä:D
Itse asiassa Emmin 8v. pikkusisko sanoi, että Anna on mursu, jotka ovat ryppyisiä, kärsäkkäitä ja röhkiviä otuksia. Ja Heidi oli kuulema apina, mutta ei se antanu selvempiä tuntomerkkejä eikä selityksiä.

 Hiihtolinjan hiihtäjät<3

Sanoisko että halpoja takkeja ois ollu Levin Intersportissa:)

Oikeesti, tälle reissulle mahtu kyllä kaikenlaisia sattumia ja tapahtumia. Niistä ensimmäisenä mainittakoon se, että me opittiin laittamaan ihan ite liisterit suksen pohjiin! Me on kyl ajateltu, ettei me siihen hommaan ruveta, että sillon on kaikki kymmenen metrin etäisyydellä liisteröityneenä. Mutta me oltiin täysin aliarvioitu omat taitomme, sillä me oltiin tosi hyviä, vaikka ite kehutaankin... ja ne vielä pelas! Sitä tunnetta ei kyllä voita moni asia! Emmi tästä hommasta ristittiin Holmenkolleniks, kun se tökki sitä liisteriä kauheiks keoiks sinne pohjaan, sit tuuppi vähän niitä levälleen. Kaikki sai itse asiassa omat lempinimet. Heidistä tuli Kattila, Marista Tohvelisankari, Elisasta Pölähtäjä, Annasta Luontokuva ja Veerasta Spagetti. Ja en suosittele kysymään näille nimityksille taustatietoja, koska niille on niin kummalliset selitykset, ettei niistä ota enää selvää.
Nähtiin porojakin ladun varrella. Siinä keskellä latua möllöttivät ja ryhmäkuvakin saatiin porojen kanssa, mutta sitä ei oo nyt tänne laittaa. Ne kuvat on vähän vaiheessa. Vähän niinkun läksytkin oli vielä eilen. 

Tässä meidän rivarinpätkä ulkoo päi. Vähä huono laatu, mut kyl tost nyt varmaan jonkilaista kuvaa saa. Se oli siinä Rakkavaarantien varrella Isorakassa, Levirakan loma-asuntoja tai jotai sinnepäi. Iha jees kämpät.

Heidin lattiapeti. Nopeet syö hitaat, niin se vaan on. Mut toi oli kyllä totta puhuen tosi hyvä nukkua! 

Heidi kuoli melkein nauruun, sit se melkein putos sängyn väliin, ja lopulta putos sinne Annan ansiosta, sit se ei päässy pois sieltä ja sit se ei enää jaksanu ees vaivautua, vaan jäi tuohon dataamaan.

Tässä vielä nää kuvat, jotka saa varmaan teidät miettimään päissänne (ajatelkaa tuo järkevästi) että "what is going on..."

Emmin spagetti osa 2, se osa 1 meni vähän - no sanoisko liisteripuuroks....

Heidin iltapala..... perus

........ älkää ees kysykö mitä Annan päässä on liikkunu. Ihme kun ei teipannu suuta kiinni...

Tulomatkalla oli paras juttu, kun oltiin Nesteellä Tervolassa syömässä. Anna oli maksamassa ruokaansa:

Se myyjä kysy siltä: "Minkä ikänen sä oot?"
Anna: "öö, seittemäntoista..."
Myyjä: "Aijaa, sinähän oot jo täys aikuinen. Kun meillä alle 12-vuotiaat saa alennuksen."
Anna: "En mä nyt ihan taida 12-vuotiaasta mennä...."
Myyjä: "No ei sitä tiiä, kun nykyään 12-vuotiaat on niin pitkiä ja kehittyneitä."

Oli siinä Anna- kohta 18v- pikkusen ihmeissään:D Sille kun on tästä iästä huomauteltu ennenkin tyyliin 18v miinus 10v.....
Ens kerralla sen pitäs varmaan sanoo et se on 12v niin se sais halvemman ruuan! Päivän naurut sitten siitä....
Ja melkein kun oltiin perillä, Anna ehti vielä väläyttää: "Muilla ihmisillä lamppu syttyy ja sitten sammuu. Mutta Heidillä se välkkyy eikä ikinä syty kunnolla."

Että tämmönen reissu, ens vuotta odotellen! Toivon mukaan me nyt saatas tehtyä vähän enemmän postauksia, kun leireilyt on leireilty. Vaik ois tässä yks leiri vielä, jos lumitilanne antaa myöten. 

PS. Käytiin tänään kattomassa lentopallopeli tuolla liikkahallilla. Se oli Heidin elämän ensimmäinen, tosin kannustettava joukkue hävis, mut ei aina voi voittaa!:)

- Mari&Heidi