What I really do

Heissulivei! Tänään alko koeviikko ja koulu alko vasta varttia vaille kakstoista, joten yöunet veny sit yli puoleen kymmeneen. Mari tosin oli heränny jo ennen yheksää, mut Heidi oli jatkanu koisimista herätykseen asti. Tänään oli muutenki vaan valmistavia tunteja ja huomenna ois Marilla aina niin ihana fysiikka ja Heidillä melkein yhtä ihana kemia, mut ymmärtää se siitä enemmän mitä fysiikasta aikoinaan. Tuli semmonen päähänpisto, et piti vähä muokata blogin ulkoasua ja niin eespäi. Onks tää kivemman näkönen nyt ku aiemmin? Saatii vaihetuks vähä fonttejaki erilaisiks, nii ei oo enää niin tylsät normaalit. Ainaki me ite tykästyttiin tähän, vaik ei tehtykää isompia muutoksia. Me muokkailtii tätä niin innoissamme, että ei meinattu joutua syömään koululle. Emmi ehti jo soittaa et millon me tullaan ja Heidi sano että kohta. Sit oli menny varmaan 10 minuuttii ja Emmi soitti uudestaan ja kysy että "mikä on kohta, mä oon oottanu varmaan kymmenen minsaa teitä!" Oltii sit sillai, et "joo, lähetään just kämpiltä..." no vähä kesti. 
Koulun jälkee Heidi meni Elisan kans Veeralle kylää ja Mari tuli sit ku se pääs pois tunnilta. Heidi kävi hakemas rehtorilta ennen sitä vähä esittelymateriaalii, ku meillä on semmone rehtorin keksimä markkinointikikka, et pitää käydä entisellä koululla yläasteella kertomas meidän lukiosta, ku me ulkopaikkakuntalaiset saahaan joka kuukaus kahet ilmaset eestakaset matkakorvaukset, jonka vuoks meidän pitäis tehä jotain sen eteen. Meistä se on ihan järkeenkäypä idea, paitsi että Marin entisessä koulussa oli niin suvaitsevainen opo ja rehtori, että se ei oikein ilahtunut siitä, että Mari tulis kertomaan toisesta lukiosta kun paikkakunnalla on omakin lukio. Joten ei siis mennä sinne... Mut toisaalta Mari asuu vielä tupummassa kylässä ku Heidi, nii ne yrittää kaikin keinoin saaha oppilaat pysymään siellä. Vaikka toisaalta sillon oppilaille ei jää muuta vaihtoehtoo, kun ne ei tiiä muista vaihtoehoista. Se on vähän kakspiippunen juttu.
Veeran luona alko heti ns. "välipalan syöminen" ja syötii melkee sen jääkaappi tyhjäks. No ei nyt sentään, muutama hapankorppu pisteltii poskeen. Veera teki itelleen lohikeittoo, jota tuli aika reilusti, niin me jäätiin "maistamaan" sitä ja heti sen jälkeen lähettiin koululle syömään... no olihan siinä ehkä 300 metrin mittanen matka sinne ruokalaan, meneehän sitä energiaa siihenki. Me Marin kanssa kinattiin taas jostain asiasta, jota me ei edes pidetty kinasteluna. Oli siinä taas huvia kaikille muille samassa tilassa oleville, kun kaikki ihmettelee, miten me kestetään toisiamme. Vaikka toisaalta - Veera sanoo aina, että meillä on menossa parisuhdekriisi. No vähä sen tapanen se varmaan onki, loppupelissä ei me ikinä ees olla riidelty. Ja tänä päivänä tuli (taas) tajuttua, miten kovaäänisiä me ollaan. Ainakin jos meillä on hauskaa, sen kuulee kaikki. Ja Heidillä on vähä äänekäs nauru, seki tuli tänään huomattua....

Tässä muutamia kuvii:

Heidi innostu testailee Elisan korkokenkiä.... sille vaan naurettiin! nii että
anteeksi naisellisuuteni ja sillee:D

Tässä Heidin elämä lyhyesti ja ytimekkäästi!      

-Mari&Heidi