lisäpostaus levistä ja tuoreita kuulumisia

Eilen tehtiin toi megasuperhyper postaus Levin leirireissusta, niin tajuttiin heti julkaistuamme sen, että unohettiin kokonaan jotain oleellista! Joten tässä vielä pari kuvaa aiheeseen liittyen:)

Heidi yritti kuvata noita lintuja, mutta ne vaan pyllisti sille kun se yritti ottaa kuvia! Laatukin on sen mukanen, anteeks siitä:) ajatus on tärkein.

söpis anna

Tuommosen Levi-magneetti tuli ostettua. Ostokset oli tosi vähäsiä, mitä nyt piti pikkusiskoille ja -veljille jotain tuliaiks viedä. Nyt meidän jääkaapin ovessa on kolme mahtimagneettia! Ton ylimmän ns. viisausmagneetin Heidi on ostanu Marille ja alimmaisen Mari Heidille. Molemmat on niin totta, että ne menee elämänohjeina.

Käytiin siis tulomatkalla Rovaniemellä Joulupukin pajakylässä 35 minuutin visiitti. Mari ei oo ikinä käyny Ranuaa pohojosempana, niin se oli ihan fiiliksissä. Heidi on kyl käyny Napapiirillä kolme kertaa aikasemmin, että se on jo melko tuttua paikkaa. Ja ylipäätään Heidi on kiertäny Lappia ristiin rastiin 10-vuotiaasta ja sen veli ihan parivuotiaasta, niin on siitä kerinny nähä kaikenlaista, mut silti on vielä paljon näkemättä. Oikeesti, Heidi suosittelee Lappia lomakohteeks! Kotimaanmatkailu on oikeesti jees. Tänä kesänä se kävi Kilpisjärvellä ja Norjan puolella. Levi, Ylläs, Luosto ja Ranuakin tuli viime kesänä nähtyä. 
Tosin harmillisinta Rovaniemellä käymisessä tähän aikaan vuodesta oli se, että maisema näytti melkein samalta kuin kesällä. Lunta ei juurikaan voi sanoa olevan. Lumiraja tuli kyllä melko heti Kittilän jälkeen vastaan. Tai itse asiassa Heidillä ei ainakaan ole siitä mitään muisti- eikä näköhavaintoa siitä, sillä se arveli, ettei Rovaniemi ikinä aiemmin oo tullu niin äkkiä vastaan mistään suunnasta mitä se nyt tuli. Heidi, Anna ja Elisa veteli nimittäin kaikki hirsiä koko parisataa kilometrii Rovaniemelle.

Tossa on kuva Heidistä ja sen kullanmurusesta, eli siis sen rakkaasta koirasta Ricosta, jota sillä on ikävä aina sillon kun se ei näe sitä:) Se kävi täs noin pari viikkoo sitten koiraparturissa eli vähän sivistyneemmin sanoin trimmaajalla, kun se on trimmattavaa rotua. Se on nyt ihan tajuttoman pienen ja ohuen näkönen. Se oli oikeesti ihan järkyttävä karvakasa ennen sitä trimmausoperaatioo. Vaikka se turkki näyttää ulospäin nätiltä, niin on oikee helpotus kun sen saa pois. Koko koira kärsii semmosesta takkupesäkkeestä, se on ihan mahoton saada selväks ja itellä menee tosi kauan sen selvitykseen ja sekin pitäs tehä niin, ettei koira kärsi siitä. Siinä on niin monta kompastinkivee, että kyllä siinä on niin sanottava, että trimmattava rotu on trimmattava, siitä vastuusta et kiertelemällä pois pääse. Jos et ite osaa, hommaat ajan trimmaajalle. Se on pitäny miettiä jo koiraa otettaessa. 

                                                                Ennen:

                                                             Jälkeen:

Tänään on ollu ihan perusmeininki sinänsä. Tää viikko on menny vähän tällee piupau, kun on vähän masentavaa tulla viikon "loman" jälkeen kouluun. Tartteis ns. lomalta palautumisloman!;) Vaik tuolla nyt oli kaikkee muuta kun lomailua, mutta hermoille se on lomaa ja täyttä nautintoo rääkätä itteesä päiväkaudet. On tää urheilijanki mieli niin monimutkanen ja kummallinen.... :D 

Iltapäivän ruuan jälkeen Heidi tajus (taas vaihteeksi) että sen pyörä jäi lukiolle. Niin, täällä kun pystyy taas vaihteeks pyöräilemään, kun ei täällä sitä lunta oo. No, se sano Marille että ottaa sen kyytiin, niin haetaan se. Sit Mari sano, ettei se jaksa polkee kun Heidi on kyydissä. Sit Heidi sano, ettei se niin lihava oo. Marilla oli tähän omat ihanat vastalauseensa (ihan perus vähän mollata parasta kaveria:D) ja Heidi kuuli vähän väärin.... Siinä ekat naurut ja Heidi sai kannettavakseen Marin kuviksen työn, jossa oli maitolasi, lenkkitossu, sykemittari, 2kg:n punnus, käsipainoja ja kaikkee tällasta perusjuttuu. Sit Mari katto sitä ja totes: "Maitolasi on tossun alla." Voitte vaan arvata kuuliko kukaan muu, kun Heidi alko nauraa maha kippurassa. Muutenki ollu tosta asiasta vähän tämmöstä sisäpiirivitsiä, niin meinas siinä henkensä heittää. Muutenki noista Heidin äänitehosteista ollu puhetta, kun Emmi oli tehny blogiinsa gallupin ja vastannut kysymykseen:
"Äänekkäin kaverisi?" - "heidi, vaikee arvata sinänsä..." Mut ei tuosta Maristakaan nyt voi sanoo et se hiljasimmasta päästä ois!:) no itse asias koko hiihtolinja on hirveetä mölyapinakansaa. Anna sano, että jos ruokalassa nauraa joku, on kaks vaihtoehtoo:

1. Joko Annan oma pöytäryhmä nauraa ja desibelikorva vilkkuu punasena.
2. Me ja kumppanit nauretaan niin että desibelikorva vilkkuu punasena. 

Mut jos joku laukasee jonkun hyvän jutun, mitä sitä suotta elinikäänsä törsäämään. Kun tuo nauru kuulema pidentää ikää. Ja mitä sitä hyvää sikspack -treeniä välistä jättämään, kerran noin helposti semmosenkin saa aikaan:)
Tässä on viel loppuun tämmönen kuva, joka tuolta koneen syövereistä vähän niinkun putkahti. Toi on Leviä edeltävän viikon keskiviikkona muistaaksemme otettu kuva. Ja hiihtäjilläkö ei muka motivaatiota, myö hiihettiin marraskuun puolvälissä rullasuksilla pientä 400 metrin kierrosta ympäri! Ja Annan idea tottakai, kuinkas muuten. Tai itse asiassa ei Annan, sillä Annan tekemiset juontaa Antista, eli Antin idea! Tulipahan tuokin järjenköyhyys testattua!

        


-Mari&Heidi