hellou

Nyt ei oo tapahtunu mitää erikoisempii, mut tulipahan nyt avattua tämä tyhjä valkee tekstikenttä tähän nenän eteen vilkkumaan. Eilen Veera ja Elisa aiko tehhä pipareita, ja meidän piti mennä sinne, mut sit oli iltareeni ja läksyjä ja ruotsin sanakokeita, niin jäikin menemättä. Mut kun oli kaupassa käyntiä, niin ostettiin maidotonta torttutaikinaa, ja laitettiin salkkarien jälkeen tortut uuniin. Niistä luomuksista ei nyt (harmi) vaan oo kuvaa, kun tuli pari muuttujaa. Yhtäkkiä palovarotin alko huutaa. Heidi oli just sen äidin kans puhelimes, nii äiti oli vähän kauhuissaan, että mitä ihmettä me touhutaan. Heidi vaan sano et soittaa kohta ja viskas sen puhelimen tiskipöydälle. Ei meil palanu mikää eikä kämpässä ees haissu millekkään normaalista poikkeevalle. Just kun Mari oli menossa painelee sitä varotinta, niin se sammu ite. Ja voi järkytys sitä ääntä, mikä siitä lähtee. Niin ei siinä enää tullu valokuvat mieleen - ja nyt se on myöhästä, sillä ne on jo syöty... Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa:) Siitä on tullu meijän uus isku lause tässä viime aikoina;)

Niin, ja viel tosta maidottomasta torttutaikinasta - siitä ei ookkaan vielä tullu mainittua, kun on ollu ajankohtasempia asoita. Heidille tosiaan selvis just Leviä edeltävällä viikolla, että sillä on maitoallergia. Sillä on ollu vähän totuttelemista uuteen täysin ehdottoman maidottomaan ruokavalioon, sillä maitoallergiassa reagoidaan maitoproteiniille, ei laktoosientsyymille. Oishan tilanne itessään kymmenen kertaa yksinkertasempi laktoosi-intoleranssissa, kun nykyään kaikki on laktoositonta. Mut Heidillä oli jo pienenä maitoallergia, mut sit se alko kestää maitoo ja alko juoda sitä enemmän. Nyt se on ihmetelly, kun lähes joka päivä koskee mahaan ja kurkkua kutittaa aina. Onneks sille saatiin selvyys, sillä se on vaikuttanu merkitsevästi Heidin tehotreenejen laatuun. Nykyään on kuitenki paljo korvaavia ruokia mm. Alpro Soyalta ja ei Heidin tarvii luopua ees vanukkaasta - itse asiassa Alpron vanukkaat on ihan tajuttoman hyviä! Jossain vaiheessa me tehdään sit pipareita kasvimargariiniin. Mut jos urheilu ja terveys kärsii maidosta, niin tottakai se jätetään pois. Ei oo vaihtoehtoja. 

     Syksyllä piirinmestaruus-juoksuissa se joutu keskeyttämään koko kisan. Sitä ahisti hengestä, henki vinku, limaa tuli ihan kamalasti. Se ehti juosta ehkä 3 minuuttia porukan matkassa, kunnes se alko jäähä ja lopetti ehkä 5 minuutin jälkeen. Se oli ihan kamalaa. Se pysähty meidän valmentajan kohalle ylämäessä ja se oli luullu, että Heidi saa astmakohtauksen. Mut ei sillä oo astmaa. Se saatto olla joku lieväpiirteinen anafylaktinen shokki, näin jälkikäteen ajaltetuna. Ja heti sen jälkeen veti naamariin maitopohjasen palautusjuoman. Meidän valkku sano, että eessä ois varmasti ollu jossain vaiheessa niin paha reaktio elimistössä, että Heidi ois jouduttu viemään ambulanssilla sairaalaan. Onneks niin ei ehtiny käydä. Elimistö kerkee just toipua täysin ennen kauden pääkisoja. Onneks nyt on tullu niin paljon hyviä treenejä, että toivoo on vielä! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, elämä lyö ja kohtelee kaltoin, mutta ei Heidi siitä säry. Ei se oo ennenkään särkyny, aina se on vastoinkäymisistään selvinny vaik se turhauttaa ja masentaa aina aika-ajoin. Onneks on virtaa kun pienessä kylässä lyödä sitä elämää takasin sit kun on tarpeeks voimia! 

Sori, tohon nyt tuli taas ihan kamala tekstivyöry, mutta eikös lukeminen kehitä aivoja? Onneksi olkoon - saitte juuri aivotreenin! Ei kestä kiittää:) Tänää Heidil loppu koulu tuntii ennen, kun niitten historian ope oli kakkosten kans jossai reissus, nii ei ollu tuntii. Se oli työstäny Elisan ja Veeran kanssa historian ryhmätyötä kämpillä, joka piti tosin olla valmiina jo eilen. Mut ei se esitys oo vielä varmaan ens viikollakaan, niin ehtii sitä tehä. Mut koomisinta tässä on se, että ne teki sitä 45 minuuttia, ja saivat aikaan tasan yhen ainoan dian... Illalla mentiin Veeralle salkkareihin ja viivyttiin siellä loppuilta. Aina kun sinne menee niin siellä menee vähän odotettua kauemmin, ykskin päivä meijän piti viedä vaan kaulin, mut jäätiin suustamme kiinni ja tuli oltua vartti. Sit oli ihan pakko lähtee siltä "pikavisiitiltä". Onneks Veera oli varautunu ja tehny eilen niitä pipareita niin paljo, että niitä riitti meillekki syötäväks. Tai Heidi kyllä niitä saannu syödä sen maitoallergian takia mut Mari söi kyllä Heidinkin puolesta:D 

-Mari&Heidi