Nyt tulee tämä pitkään puhuttu leiripostaus. Oltiin tossa itsenäisyyspäivän aikaan Paljakassa lumileirillä. Se oli vähän niinkun seuraleiri, mutta oli vähän kuihtunu porukka, kun kaikilla oli menoo. Ei meitä sit ollu kun neljä hiihtäjätyttöstä siellä. Heidin porukat oli omassa kämpässä, kun ois tullu tilanahtaus, jos kaikki olis ollu samassa. Ja oli vähän väljempi olla. Ricolla oli eka kerta, kun se ei päässy mukaan reissuun. Se jäi Heidin mummolaan. Kyllä Heidi joka päivä muisti varmistaa, että sillä on kaikki hyvin. Mut Rico oli tosi kiltisti. Talvellakin se joutuu jäämään mummon ja ukin hoiviin, kun on useempi päiväset kisat kauempana ja ois luvassa hotellimajotus.
Tässä vähän kuvaa Heidin porukoiden asumuksesta (Marin majotuksesta ei oo kuvia, kun se hönö ei ollu tajunnu ottaa yhtään kuvaa!) :D
Tässä vähän kuvaa Heidin porukoiden asumuksesta (Marin majotuksesta ei oo kuvia, kun se hönö ei ollu tajunnu ottaa yhtään kuvaa!) :D
Tommosissa Paljakan pirteissä Heidin porukat oli, noissa A-pirteissä. Ihan hyvä kämppä se oli ja suksenvoitelutilat oli hyvät (tärkeä juttu!:D) Ei myö paljo muuta ehitty tehä, kun treenata, syödä ja nukkua. Itsenäisyyspäiväniltana kaikki kokoontu yhteen, syötiin hyvin ja kuinkas muuten - katottiin päivällä kuvattuja tekniikkakuvauksia.
Aluks oli aika kova pakkanen, mut lauhtu onneks seuraavaks päiväks ihan riittävästi, nii sai tehtyä hyviä treenejä. Käytiin myös yhtenä päivänä kerran Ukkohallassa tekemässä kovempi reeni vähä paremmilla laduilla, mut kyllä ne Paljakankin ladut oli ihan kelpo kunnossa, ettei ollu mitään järkee lähtee aina Ukkohallaan asti ajamaan. Aluks tosiaan aateltiin, että käydään joka reeni tekemässä siellä Ukkohallan ensilumen ladulla, kun Paljakan lumitilanne oli nyt vähä mitä se oli. Mut sitten sinne tuliki lunta ja ne sai ajettua ladun sinne korkeelle mäelle, joten pystyttiin sitten hiihtämään siellä, kun siellä oli pakkanenkin noin 7 astetta alhasempi kun alhaalla. Yhessä iltareenissä Heidiltä tosin lähti linssi silmästä, ihan yhtäkkiä. Ei niitten yleensä ottaen pitäs tippua silmästä, mutta kai silmä oli jotenkin pakkasesta liian kuiva. Sit se oli toisen silmän puolesta näkevä ja toinen oli ihan sokee verrattuna toiseen. Voitte varmaan kuvitella, että oli tosi mielenkiintosta tulla pois sieltä lavulta, etenkin kun joissain kohti saatto olla vähän hiekotusta ja joku lamppu pimeenä. Kyllä se pois selvis yhelläki silmällä ja lähti vielä juoksemaan. Kaikkee sitä tänki eteen tekee, kun lähtee puolsokeena juoksemaan, ettei menis jumiin. Urheilijan mieli on vähän monimutkanen.
Että tällanen viimenen leiri tälle vuotta. Seuraavaks alkas kisakausi - mut vasta joulun jälkeen - sillä poikkeus vahvistaa säännön. Pakkaset pilas tän joulua edeltävän viikonlopun kisasuunnitelmat, mut onneks me saatiin kisanomasta harjotusta alle tiistaina, kun linjan kanssa hiihettiin Tuiskun maakuntaviestikatsastuksissa. Eihän myö sinne viestiin olla mänössä, mutta kunhan suksittiin. Ja Heidin iloks sillä oli jälleen hyvä tunne alla ja pitkästä aikaa tuntu, että hiihossa on jonkinlaista iskua ja terävyyttä, se ei ollu enää vaan menemistä vaan siinä oli tekemisen meininkiä. Marikin oli ihan fiiliksissä kun tuntu tosi hyvälle hiihtää ja suksi liikkuvaan eteenpäin ku pari kertaa tyrkkäs! Tai no sai siinä vähä enemmänkii ku pari kertaa tyrkkiä:D Mutta silti työtä riittää vielä paljon - mutta ainahan hiihtäjällä on oltava jotain työn alla.
- Mari&Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti