paluu arkeen

Hei taas kaikki lueskelijat! Taas on tullu kauheesti taukoo postauksissa, ku tää leirielämä on vieny aikaa tässä parin kuukauden sisällä. Mut nyt on leireilyt tämän vuoden osalta leireilty ja ennen joulua pitäs kisakautta alotella. Tehään jonkinlainen pienimuotonen postaus viime leiristäkin, joka oltiin Paljakassa, siitä sitten lisää siinä postauksessa, nimittäin tästä ei oo tarkotus tehä pitkää postausta. Kunhan kuulumisia vähäsen ja näytetään, että edelleen kirjotellaan ja tiällä ollaan!:)
Mut kuten otsikosta näkee, tänään oli tosiaanki paluu arkeen. Ruokailussa Mari selitti, että lähentäjät on sisäreidet ja siihen Veera (yleensä viisaana) tokas: "Onko ulkoreidet sitten ojentajat?" Reeneissä otettiin kevyesti näin leirin jälkeen, Emmiki leirillä ollu ja Anna vähän flunssasena niin viisaammat sitten yhessä läjässä. Marin tasapainoelimet oli lakossa ja se oli ainakin viis kertaa selällään ja mahallaan - sai ainakin päivän naurut sen viis kertaa. Iltapäivän ruokailussa Heidi oli ihan hiljaa ja totinen, niin Antilla oli jo hätä, että onko Heidillä joku hätänä, kun se oli niin kummallinen (ei kovin normaalia siis...)
Koulun jälkeen voideltiin sukset huomisiin reeneihin ja onnistu paremmi ku viimeks - muistettiin laittaa pressuki alle, ettei menny kylppärin lattia ihan luistinradaks. Jossain vaiheessa myö hommataan avain suksikopille, niin voidaan käydä siellä räpeltämässä ja viettämässä laatuaikaa noitten suksien kanssa. Imuroitiin kämppä ku oli vähän pölyä kertyny ja sitten oli suuri tarkotus lukee ruotsia, vaik oli pari muuttujaa, kun Emmi sattu just puhumaan Marille facebookissa ja salkkaritki alko. Kaiken kruunas kun Heidi suunnitteli alkavansa lukea ruotsin sanoja, haki kirjan huoneestaan, istu Marin huoneen lattialle ja sano niin sydämensä pohjasta: "'Hyvää yötä." 

Tää oli nyt vähän tämmönen tylsän puoleinen ja lyhyt postaus (vaikka tässäkin nyt jo lukemista riittää, kun tää juttu nyt vaan luistaa), mut se leiripostaus tulee kun jossain vaiheessa sais sen verran aikaa jostain revittyä. Olis kai tuota vaikka mitä tekemistä aina, mutta ilman viime tinkaa ei olis kiirettä, niin se vaan on. Heidi on tästä hyvä esimerkki, kun tänään Mari kysy siltä, kun se luki kirjaa sillä aikaa kun Mari voiteli omia suksiaan: "Onko hyvä kirja?" niin Heidi tuumas: "En mä tiiä vielä, alotin just." "Eikö se kirjatyö pidä olla ens viikolla?" "No joo, mut en mä muistanu et mun piti lukee joku kirja! En mä yleensä lue kirjoja ku en mä ehi!" joo ihan aikataulussa ja mukana taas. 

- Mari&Heidi