torstai 17. tammikuuta 2013

pikapostausta

Tänään on ollu iha päätön päivä, ihan seko. Me on vaan naurettu ihan kamalasti ja en kestäny enää loppupäivästä. Toivottavasti huomenna ei naureta ihan noin paljo ja ajateltas enemmän et mitä myö puhutaan.

Päättömän tästä päivästä kaiken muun lisäks tekikin astetta vauhdikkaampi kauppareissu, jonka päättömyyteen me ei tosin tällä kertaa voitu vaikuttaa ite. Mentii kauppaan, käveltii sisälle ja en nähny lasien takia yhtää mitää, mentii portista sisää ja sekös keksi ruveta piippaamaan! Oltii ensin sillee et ok ja kysyin marilta, et onko sillä kauppalista, kunnes se vartija tuli paikalle. Se kysy et oltiinko me ne, jotka kulki siitä portista, siinä vähä huasteltii ja käveltii sitte ulos sieltä kaupasta ja se piippas taas mun kohalla. No, takatilassa kassatäti ja se vartija sorkki semmosella härvelillä mua ja syyki löyty: uusissa toppahousuissa oli noin 2x2cm kokonen lituska, jonka sisällä oli hälytin. Ekaks ne epäili, et oisko taskussa rinnelippuja. Sit ne epäili et kännykkä hälyttää, mut on tuolla tultu ympäri muailmata käyty kaupassa ja ei oo huutanu hälyttimet. Pätö S-marketti!  No, se lituska leikattii pois ja eipähän enää toista kertaa huuda housut. Että tämmöstä tänää. Sit oltii jo kaupan puolella, nii tulee kuulutus: "Kassan läheisyydessä varashälyttimen hälytys oli aiheeton." Ei varmaa jääny kellekään epäselväks, kenen vaatteet oli huutanu, ku alettii nauraa. Oikeet hiihtolinjan pahikset liikenteessä, ku meil oli ne edustustakitki päällä. Tai oikeestaa pahis minä. 



Käytii vähä jalottelemas, pakkanen on tosi mukavissa lukemissa, tommone -25 astetta:/ Ei oikee tykkää. Mut huomaa et keuhkot on jo paljo parantunu viime talvesta, ku ei tommonen pakkanen tunnu enää ees pahalta. Viime vuonna alle -15 tuntu tosi pahalta ja tein kuolemaa. Ku kävelee 5 minuuttia kämpiltä kouluu, nii tulee khyl naamakuolema. No, seki on vaa pukeutumiskysymys, ei palellu sillo edes nuama:) Mulla ois huomenna matikan prosenttilaskutesti. Oon kyl sitä mieltä, että lyhyen matikan prosenttilaskut on vaikeita... onkohan se normaalia? 
Nyt ollaan parhaillaa Veeralla ja Elisalla, aattelin väsätä tällasen pikapostauksen (ja tämä nimi sen takia, että tän tekemiseen ei menny kauaa) ihan lonkalta, siks täs ei juuri oo kuvia ja tää on vaa tällane tylsä tekstiklöntti. Jos tässä illan mittaan lähtis piristymään tonne pakkaseen ja käppäsee kämpille. 

PS. Mari ja Elisa on ihan myytyjä tolle munapelille, jonka voi ladata puhelimeen. Ne vaa hakkaa noita kännyköitään. Onneks mä en alennu noin alas;) ootte söpö

- Heidi   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti