Kuulumisia

Moikka ihanat blogimme seuraajat! On mietitty viime aikoina, miten pahasti tää blogi on rappiolla! Siis ei kai se väärinkään ole, vaikka välillä tulee taukoa. Toisaalta on meillä ollu paljo viikolla tekemistä, mut toisaalta ois varmaan ehtiny vähän kuulumisia kirjotella, jos ois vaan kehannu. Jotenkin blogin kirjottamisinto on tilapäisesti offline-tilassa. Sanakokeitakin on joka torstai.

Mutta nyt tuli semmonen fiilis, että vois kirjottaa! Kirjotetaan yhessä kun on paremmin aikaa ja innostusta. Ja sitä paitsi Marilla on meidän ikuisuusprojektipostaus edelleen kesken, joten se vois yrittää inspiroitua siitä ennemmin. ;) että vinkvink.
Mari on itse asiassa nyt fysioterapeutilla terveydenhoitajan kehotuksesta ja mun pitäis kohta ruveta tekemään ruokaa meille molemmille, kun Marin pitäs kuitenkin syödä kämpillä kun se ei ehdi tuohon koulun järjestämään päivällisruokailuun. Samapa tuo on minunkin samaan syssyyn täällä syödä. :) 

Mutta mitä meille nyt oikeastaan kuuluu? Ihan hyvää kai meille. Viime viikolla käytiin kuvailemassa ja käytettiin apuna Marin uutta jalustaa. Oli jo ajat sitten puhetta Emmin kanssa, että sen pitäs tulla kuvaa meitä että saatas joku vähänki järkevä kuva meistä. Yritettiin selata kuvia vuoden ajalta, mutta ei siellä ollu yhtään normaalia kuvaa. :D 

Kyllä se onnistu yllättävän hyvin kahestaankin, oli vaan aika pakkanen ja varpaat alko mennä jäähän niin ei tarennu olla kauempaa. 
Tein tämmösen kollaasin, joka tiivistää aika lailla meidän yrityksen saada järkevä kuva tänne blogiin. Tai siis uuteen banneriin, jahka me joskus semmonen saadaan aikaseks. Niin, kattokaapa vaan niin tämä on se uus banneri.... noei, kyllä me yritetään tehä ihan uus ja yksinkertasempi. Tossa on ihan liikaa meitä ja se on tosi iso, jonka takia blogi latautuu hitaammin.

No, ei kai tähän mitään lisättävää.... kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 

Meillä on ollu nyt joululoman jälkeen aika viilee täällä kämpässä, vaikka patterit on ollu täysillä. Meinattiin jäätyä, ja ei meillä sisällä liikaa tota lämpöä ollukkaan. Kun otettiin tuo mittari pois seinältä todennäköisesti vetävän ikkunan vierestä (aamulla lämmintä oli +17,5!!), niin sisälämpötila nous vähän mutta ei se silti ollu normaali. Nyt on tarettu mainiosti, tai sitten me on vaan totuttu tähän arktiseen kylmyyteen. ;) No ei, on täällä nyt lämpöstä. Pistetään vielä illalla pikkueteisen väliovi kiinni, koska ulko-ovesta vetää ihan tajuttomasti. Ollaan naureskeltu että ihan kun tuulenvire kävis kun kävelee eteisen käytävää pitkin! 

Ja totta kai me on myös treenailtu. Nyt se on vähän haasteellista, kun ei ole lunta tarpeeksi. Onneks nyt pääsee Alvajärven jäälle hiihtämään, sinne on polettu 6,5km latua niin pertsaa kun vapaata. Siellä on ihan hyvä, mutta ei liian usein.... on vähän tylsää kun maisema eikä maasto muutu ollenkaan, on vaan tasastatasastatasasta... mutta onneks se latu menee vähän eri suuntaan välillä, rantaviivaa myötäilee. 

Tänään piti keksiä taas jotakin haasteen omasta itelle treeneissä, päätin että työnnän sinne 6,5km kääntöpaikalle tasuria vaikka mikä olis. Reilu puol tuntia sinne kesti taivaltaa ja koko matkan tasuria! Kyllä  nyt haba kasvaa eiku... :D No, jos sillä päällä oon niin hullua ei tarvihe yllyttää.
Monesti näissä mun päähänpistoissa ei oo oikeestaan mitään järkeä, lomalla ärsytti niin paljon kaikki - lähinnä yhden kisan jälkeen, joten päätin käydä illalla juoksemassa ja tehdä vähän kuntopiiriä. No, se juoksulenkki tuli juostua aika reippaasti ja happoja tuli varmaan vaan lisää sen aamusen kisan päälle. No, sitten rupesin saman tien kun sisälle pääsin ulkovaatteet riisuttuani veivaamaan vatsalihaksia niin hirveellä temmolla maton päällä kun ikinä pystyn, siinä tuli sata tehtyä... Sittenkin kyllä hapotti. Makasin varmaan 5 minuuttia lattialla sen jälkeen ja nousin ylös. Helpotti kummasti ainakin vähäks aikaa. Mutta järkeehän tässä ei ollu ollenkaan. :D
Ja ois varmaan kannattanu ottaa joku jumppamatto sinne selän alle, nimittäin kivat ruvet tuli selkään kun paiskauduin sata kertaa sitä mattoo vasten. Mari ei voinu uskoo todeks kun kerroin mistä ne tuli... kyllä se niitten alkuperä kuulosti kieltämättä vähän erikoiselta. "Tein vatsalihaksia...." 

Viikonloppuna piti olla kisat Sonkajärvellä, oman seuran kisat - mutta pakkanen oli niin kova ettei niitä saatu pidettyä. Ne on jo kertaalleen siirretty joulukuulta kun oli liian vähän lunta. On tämäkin talvi... Ensin sato vettä, toivottiin pakkasta että tulis lunta. Mutta ei me ihan tätä tarkotettu... Saatiin liikaa pakkasta ja siltikään ei lunta!!
No mutta, sitten vähän muuta treeniä kauniissa pakkassäässä. Ei nyt suinkaan jääty sisälle näppejä nuolemaan vaan eiku menoks! ;)

Sunnuntaina tultiin kämpille perinteisesti juna-linkki-yhdistelmällä ja käytiin illan jatkeeks voitelemassa suksia voitelukopilla. Oikeestaan Marin piti ainoastaan voidella, mutta mä lähin sen kaveriks kun se niin kovasti halus seuraa (siis muuta kun sukset!) Siinä sitten kahet sukset laitettiin, molemmille omat työmaat. Kesti kyllä vähän kauemmin mitä isillä kestää sama homma yksin kolmien suksiparien kanssa... mutta kyllä me kehitytään tästä ja kaiken lisäks luisti vielä! Mari aiko syyttää mua jos siklasin sen pohjat irti vahingossa kun sitä ylijäämää voidetta raaputin poikkeen. Mietittiinkin, että me ollaan aika pelottava yhdistelmä parisataa asteisen voiteluraudan kanssa, kaikkeen meille on lupa annettu! 

 Jaahas, sitten vielä vähän tästä viikosta "viime aikojen" kuulumisten lisäksi. Tällä viikolla me on oltu tosi hitaita, joka paikasta meinattu myöhästyä. Herätään ihan ihmisten aikaan, mutta sitten siitä kun ei tahdo mihinkään enää joutuakaan. Alkaa toimia vasta sitten, kun on kiire jos ei ala toimia. Ennemmin ei voi tehdä mitään! Meillähän on lukion ekalta asti ollu kellot viis minsaa etuajassa, koska sillonkin me meinattiin aina myöhästyä. Se autto, mutta nyt me muistetaan, että ne on etuajassa, niin osataan aatella eri tavalla joten se ei auta enää... mutta niitä ei voi siirtää enää takasin oikeeseen aikaan, koska sitten me ei muisteta että ne ei oo enää "aikaansa edellä" (marin mielestä superhauska juttu, se nauro sille ihan kippurassa) ja sittenpä me vasta myöhästytäänkin! Joten pitää vaan tyytyä siihen että pitäs vaan joutua. 

Ja mikä juju tolla kellolla tässä nyt on: meillä alko tuona kuvan ottohetkenä koulu 10.05 ja tuohon aikaan (huom. 5 minuuttia edellä) Mari oli vielä yövaatteissa. Sitä sai kyllä hoputtaa ihan urakalla (yleensä se on hidas, se on jokapäiväistä) ja kyllä me oltiin koululla 10.05. Siis ihan minuutilleen. Kämpiltä kestää kävellä koululle noin 5 minsaa, mutta jos on kiire ja joutuu kävelemään kun joku sätkynukke (niin käy aika usein), niin kävelee kolmeen minuuttiin. Se on kyllä tarkkaa minuuttiaikataulua!! Harva kykenee tähän. Ja oikeastaan me ei lähes koskaan myöhästytä tunnilta, vaan ollaan just lukion ulko-oven kahvassa kiinni kun kello soi. Aika usein me kävellään suoraan vaatteet päällä luokkaan. :D
Jos ollaan 5 minuuttia etuajassa, niin se on edistystä (mutta heti seuraavan kerran tullaan korkeintaan 5 sekuntia ennen) joten niin, se edistys on liikkuva käsite. 

Tällä viikolla on pariin treeneihin tultu juoksemalla, kun on lähetty kämpiltä n. 3minuuttia ennen kun pitäs olla koululla. No, siihen joutuu ihan hyvin kylläkin. Onneks ei oo liukasta kun tiet on osittain sulat! Naurettiin jälkikäteen kun Antin auto oli pysäköity liikuntasalin nurkalle oottamaan porukkaa kyytiin niin me tullaan sieltä meidän tieltä ihan lintassa mutkaan sukset ja sauvat kainalossa... :D
Ja tanssitunnillekin tuli tänään kiire, vaikka meillä oli tosi hyvin aikaa treenin jälkeen. Koko ajan me tehtiin jotain järkevää sen puolen tunnin ajan, mutta jotenkin se aika vaan hävis ja sitten tajutaan että pitäs varmaan olla jo menossa... Onneks ei ollu mitään koulukirjoja niin pysty koko matkan juoksemaan sinne liikkasaliin. Lähettiin 10:02 kämpiltä ja piti olla 10:05 salissa. Oli aika pikanen vaatteen vähentäminen pukuhuoneessa ja sitten ryykäsen siitä ovesta kaikkien keskelle: "Tässä mä oon!"
Voin kuvitella oman ilmeen kun pölähin sinne just sillee pölähtäneen näkösenä lintassa villasukat jalassa: "Noniin, kattokaa nyt, tässä mä oon, kerkesin, kello on just minuutilleen 5 yli! Vähän kyllä hengästyttää... Juoksin koko matkan kämpiltä..."
Marin kanssa naureskeltiin toisillemme ennen tanssin alottamista kun molemmat ihan hengästyneinä :DDD lämpes varpaatkin mukavasti kun ne meinas olla vähän kohmeessa -14 asteen pakkasessa hiihtämisen jälkeen (mutta se ei ollu ensimmäinen eikä varmasti viimenen kerta).
Mutta jos tästä jotain yhteenvetoo, niin vois yrittää skarpata vähän että joutus ihan normaalilla kävelyvauhdilla kouluun ja treeneihin ja joka paikkaan ylipäätään. Mutta ei me nyt ihan radikaalisti poiketa tavallisesta kaavasta...
Ja lähettiin myös hygieniapassikoulutukseen. Se on tän viikon ma ja to ja tentti oli helmikuun puolella. Kerran ilmaseks pääsee koulun laskuun ja se on aina voimassa, niin kannattaa se käydä tässä välissä.

 Noniin, tästäpä jatkellaan viikkoa!

- Heidi