Heipä taas. Jotenkin ollu paljon hommaa tässä, vaikka on vaan kaks ainetta ja vanhojen tanssikurssi. Mutta siinäpä sitä jo onkin, kun ne kaksi ainetta on englanti ja matikka.... Molemmista tulee läksyä, varsinkin enkusta mutta toisaalta on hyvä, että tulee tehtyä niitä tehtäviä ja opiskeltua sitä. Mutta ne kielioppiasiat on niin vaikeita ja sen eteen vois tehä koko ajan töitä, jos vaan jaksais. Jos viikonloppuna sais aherrettua ne kaikki läksyt.... on kyllä muitakin suunnitelmia kuin opiskelu, mutta olis kai sitäkin jaksettava jossain välissä vähäsen. Hygieniapassikoulutuksen tenttikin ois ens tiistaina, sitäkin pitäs lukkee että piäsis läpi sen ekalla kerralla. Harjotuskokeessa kyllä oisin just ja just päässy läpite ja osa oli huolimattomuusvirheitä.
Haha, tuo kuva on aina vaan yhtä paras!! Näinhän se aina menee... :) Eilen oltiin linjan vuorolla yhdessä salin kolmasosalohkossa tekemässä voimaharkkaa ja mentiin hakemaan patjoja varastosta, joka oli toisessa lohkossa jossa oli harrastelijalentopalloa. Joku idiootti oli laittanu niitten patjakasojen päälle kaks painavaa pitkää penkkiä, kun ei ollu kehannu niille varatuille paikoille niitä laittaa. Sieltä vaan menny mistä aita on matalin.. No, meijänpä piti riskeinä tyttöinä ruveta niitä roudaamaan siitä poikkeen että suatais ne patjat niitten alta. Mari ninjaili ittensä sinne patjakasan taakse telinevoimistelurekin ylitte. Oltiin varmaan 5 minuuttia siellä varastossa ja oltiin just nostamassa sitä vikaa penkkiä, komensin Maria nostamaan kunnolla kun meinas tulla päälle se penkki, niin joku mies tuli siihen varaston ovelle: "Selviättehän te tytöt?" Siinä justiisa sitä penkkiä nostamassa, sieltä tuumin: "Joo, ihan mahtavasti menee, selvitään me!" Se vaan nauro ja tuumas takasin: "Joo en minä epäillytkään!" Luuli varmaan että ollaan litistytty jonnekin penkin alle vähintään, toisaalta se meidän ninjailu niiden penkkien kanssa saatto vaan vahvistaa sitä ajatusta ja pelko tais olla ihan aiheellinen.... :D
Sitten mentiin kuntosalin puolelle vetämään leukoja, sitten mun oli pakko testata että miten paljon ylätaljassa on painoa... Menin roikkumaan siihen tankoon koko painollani jalat ilmassa ja se ei liikahtanu mihinkään! Sitten ruvettiin laskemaan että paljon siinä on painoa. Siinä oli just sen verran mitä painan, joten ei ihme ettei se liikkunu juurikaan. Sitten kun aloin vetää siinä leukoja niin se liikku vähän enemmän kun rimpuilin siinä. Tosi viisasta taas. Tulevaisuuskin löytyi katsomon välistä ja tätä rataa taas eilisillan jutut.
Sitten mentiin kuntosalin puolelle vetämään leukoja, sitten mun oli pakko testata että miten paljon ylätaljassa on painoa... Menin roikkumaan siihen tankoon koko painollani jalat ilmassa ja se ei liikahtanu mihinkään! Sitten ruvettiin laskemaan että paljon siinä on painoa. Siinä oli just sen verran mitä painan, joten ei ihme ettei se liikkunu juurikaan. Sitten kun aloin vetää siinä leukoja niin se liikku vähän enemmän kun rimpuilin siinä. Tosi viisasta taas. Tulevaisuuskin löytyi katsomon välistä ja tätä rataa taas eilisillan jutut.
Ja joo, edelliseen postaukseen viitaten, ei olla hirveesti poikettu entisestä kaavasta. Edelleen viime tingassa tultu, mutta aina jouduttu. Tänään käytiin ennen tanssituntia pitkällä välkällä kuvisopea jututtamassa Vanhojen koristelusta. Me ollaan tosiaan koristeluryhmän pää (minä, Mari, Emmi, Elisa) ja onhan meillä hommaa, pitäs alkaa toden teolla työstää sitä. Onneks suunnittelu ja materiaaliajatukset on jo hyvällä mallilla. Ihan kun ei muuten olis tekemistä riittäny, mutta koristelu on ollu vuodesta toiseen samanlainen ja me halutaan katkasta se kierre, se teema on jo tarpeeks puhki. Nyt pitää keksiä jotain uutta, ja kun pääsee ite toteuttaa sitä, niin ei tarvii ainakaan valittaa siitä että mennään taas samalla kaavalla! :) Kukaan ei ollu oikeen innokas tulemaan siihen ryhmään, suurin osa halus suunnitella omaa tanssia, joka sekin on varmasti ihan hullu. Huomenna sitä harjotellaan... =) Me ehotettiin siihen Elisaa, joka ei ollu sillon edes paikalla. Opettajat naureskeli, että oisko jotkut vapaaehtosia jotka olis paikalla nyt. Lopulta ilmotettiin, että kyllä me veljet tullaan (siis tää veli-juttu on tullu viime vuoden Putouksesta, koska se Sisko sano aina "Hyvä veli!" Sitten antti alko käyttää sitä treeneissä, se tarttu Emmiin, Emmi loihti sitä koko ajan ja sitten meistä tuli brothers from other mothers, kyllä vain:D), Antin ilme oli taas näkemisen arvonen. Seki on kyllä niin omalaatunen persoona, ihan niinkun mekin! Viitaten taas tän viikon treeneihin... Lintassa mennään tällä kertaa. Saa nähä mitä ens viikolla.
Demistä tuli ihana juliste, pääs heti meidän kämpän seinälle! :) Tänään päivällisruokailussa Mari alko selittää oppilaiden tekemistä kuvistöistä jotakin ihan puutaheinää, olin just juomassa ja meinasin ihan oikeesti tukehtua siihen. Mari sano että olisin voinu äänen perusteella tukehtua hetkenä minä hyvänsä. Käännyin nauramaan tuolin selkänojaa vasten, suorastaan itkin ja nauroin kovaan ääneen ihan hulluna. Naurukohtaukset on niin parhaita, kun ne tulee jossain tämmösessä paikassa. Kaikki katto vähän huvittuneina ja Roosa ja Eeva vastapäisestä pöydästä tuumi: "Siis te ootte kahestaan siinä pöydässä! Ja te nauratte ihan hulluna! Mitä teidän elämä on kämpillä..." Sitä saa miettiä!
Just kun ehittiin rauhottua, niin alan nauraa mielikuvalle omasta naurukohtauksesta - ja siis Marihan ei nauranu yhtään tai mitään... :DD Selitän Marille: "Meinas mennä vesi väärään henkeen, kiitos sun!" "Ei sulla oo kun yks henki." "No siis ruokatorveen." No tästä alko uus naurukohtaus, sain sitten sanottua: "No sinnehän sen pitääkin mennä! Ja NYT lähetään ja äkkiä täältä nauramaan jonnekin muualle!"
Kun sain puettua, niin nauroin edelleen mielikuvalle tapahtuneesta. Sitten kohta Mari alkaa selittää uudesta tanssista jota harjoteltiin eilen. Siinä tulee potku ja läpsy ja semmosta. Eikös tämä järjen jättiläinen ala mallailla sitä siinä kesken kävelyn ja potkase mua suoraan jalkaan. Nauru jatkuu. Ei kestetty enää, käveltiin kämpille ja jatkettiin nauramista. Joskus tää elämä on vaan näin hauskaa.
Kun sain puettua, niin nauroin edelleen mielikuvalle tapahtuneesta. Sitten kohta Mari alkaa selittää uudesta tanssista jota harjoteltiin eilen. Siinä tulee potku ja läpsy ja semmosta. Eikös tämä järjen jättiläinen ala mallailla sitä siinä kesken kävelyn ja potkase mua suoraan jalkaan. Nauru jatkuu. Ei kestetty enää, käveltiin kämpille ja jatkettiin nauramista. Joskus tää elämä on vaan näin hauskaa.
Start your day with a smile. Tai lopeta se sillä. Tai hymyile läpi päivän. Mikä estää? ;)
Enkun tunnilla meillä on aina Satomi, se piti meille yhden tunnin kokonaan kun Paula oli poissa. Eli siis koko tunti pelkkää englantia, sillä Satomi ei osaa suomea juurikaan, vaikka on se oppinut sitä paljon ja se ymmärtää aika hyvin suomenkielistä puhetta, vaikka ei silti tarpeeksi. Kyllä sitä vaan vierastakin kieltä oppii ja suomi on aika hankala kieli, esimerkiksi r-kirjain on tosi hankala. Mutta enkun tunnilla tuntuu, että miten sitä osaa mitään suusta ulos tuottaa, kun kielioppi on niin pikkutarkkaa hifistelyä. Mutta sitähän se onkin ja ei sitä kaikkea osaa käyttää puheessa. En minä ainakaan, mutta oon tullut hyvin ymmärretyksi vaikken tiedä suurinta osaa sanoistakaan. Sanojenkin käytössä kehittyy, kun puhuu. Yksi päivä ruokalassa meinas tulla Satomin kanssa niin paljon asiaa, että meinas puhua päälle. Osa asioista jää sanomatta, kun ei keksi mitään kiertoilmaisuakaan, joita yleensä käytän kun en tiedä kaikkia sanoja. Vähän eleitä ja sanoja jonkin verran, sut ymmärretään! Kynnys puhua englantia on pienentyny. Virheitä tulee lähes joka kerta kun puhuu jotakin, mutta jos pointti tulee selväks niin se riittää. Tsemppiä muillekin vieraan kielen puhumista pelkäävälle, olkaa rohkeita ja avatkaa suunne, ette te siihen kuole! :) ♥
Enkun tunnilla meillä on aina Satomi, se piti meille yhden tunnin kokonaan kun Paula oli poissa. Eli siis koko tunti pelkkää englantia, sillä Satomi ei osaa suomea juurikaan, vaikka on se oppinut sitä paljon ja se ymmärtää aika hyvin suomenkielistä puhetta, vaikka ei silti tarpeeksi. Kyllä sitä vaan vierastakin kieltä oppii ja suomi on aika hankala kieli, esimerkiksi r-kirjain on tosi hankala. Mutta enkun tunnilla tuntuu, että miten sitä osaa mitään suusta ulos tuottaa, kun kielioppi on niin pikkutarkkaa hifistelyä. Mutta sitähän se onkin ja ei sitä kaikkea osaa käyttää puheessa. En minä ainakaan, mutta oon tullut hyvin ymmärretyksi vaikken tiedä suurinta osaa sanoistakaan. Sanojenkin käytössä kehittyy, kun puhuu. Yksi päivä ruokalassa meinas tulla Satomin kanssa niin paljon asiaa, että meinas puhua päälle. Osa asioista jää sanomatta, kun ei keksi mitään kiertoilmaisuakaan, joita yleensä käytän kun en tiedä kaikkia sanoja. Vähän eleitä ja sanoja jonkin verran, sut ymmärretään! Kynnys puhua englantia on pienentyny. Virheitä tulee lähes joka kerta kun puhuu jotakin, mutta jos pointti tulee selväks niin se riittää. Tsemppiä muillekin vieraan kielen puhumista pelkäävälle, olkaa rohkeita ja avatkaa suunne, ette te siihen kuole! :) ♥
Oikeesti, ihan voittajafiilis! En oo ikinä kävelly koroilla, en ikinä. Kerran kokeilin Elisan korkoja, ja mulle naurettiin kun olin ihan toivoton, ihan syystäkin - nauroin itsekin (mutta yllättikö se taaskaan...:D)
Kuten aiemmin selitin niistä tanssikengistä, menin ostamaan matalakantasia mutta niitä ei löytyny oikeen värisenä, joten piti ostaa korolliset. Oon kävelly niillä ihan hitoksee kämpillä ja eilen tanssittiin ekan kerran kenkien kanssa. Olin niin ylpee itestäni, kun mussa on sittenkin naisellisia piirteitä, osaan sittenkin elää korkojen kanssa ja en tietääkseni näyttäny ihan onnettomalta! Oikeastaan niillä on helppo tanssia, oon ylpee itestäni että uskalsin ostaa ne ja ottaa riskin niitten suhteen. Vielähän tässä ehtii ittensä runnoo, mutta hyvin on onnistunu!! :) ja sitä paitsi oon pitäny niitä niin paljon, että ne on muotoutunu mun jalkaan, ne ei hankaa yhtään ja ne on tosi hyvät jalassa ja vakaat tanssia.
Kokeiltiin myös toistemme mekkoja tällä viikolla. Marin mekko on helpompi pukea, mun mekossa on nyörittämistä ja se kestää hetken aikaa. Oltiin niin leveitä vanteitten kanssa, ettei mahuttu kävelemään oikein täällä kämpässä. Mekko+meikit+kampaus+korot= jotain niin outoa etten kyllä tunnista itteäni itekseni enää. :D No, kyllä tästä selviää.
Yritettiin ottaa yhteiskuvia, mutta yleensä näissä käy näin että ne onnistuu niin hyvin, että 1) kuvissa esiintyy vain toinen osapuoli tai 2) kuvissa ei esiinny kumpaakaan osapuolta. :DDDD hauskoja muistoja niistä ainakin tulee.
Kokeiltiin myös toistemme mekkoja tällä viikolla. Marin mekko on helpompi pukea, mun mekossa on nyörittämistä ja se kestää hetken aikaa. Oltiin niin leveitä vanteitten kanssa, ettei mahuttu kävelemään oikein täällä kämpässä. Mekko+meikit+kampaus+korot= jotain niin outoa etten kyllä tunnista itteäni itekseni enää. :D No, kyllä tästä selviää.
Yritettiin ottaa yhteiskuvia, mutta yleensä näissä käy näin että ne onnistuu niin hyvin, että 1) kuvissa esiintyy vain toinen osapuoli tai 2) kuvissa ei esiinny kumpaakaan osapuolta. :DDDD hauskoja muistoja niistä ainakin tulee.
Meillä on varmaan blogissa lukijoita monesta suunnasta, joten joka ei ole vielä mekkoa nähnyt niin tuossa siitä vähän pilkottaa. Ei nyt esitellä näitä meidän härpäkkeitä sen paremmin blogin puolella vielä, sitten kuvia Vanhoista niin niissä näkyy kokonaisuudessaan. Huhhuh, enää kaks viikkoo, kriisihän tässä kohta iskee!!
Noniin, tässäpä vähän molempien kuulumisia. Painelkaahan nappeja ja kommentoikaa että mitä tykkäätte, sain viime postaukseen ihanan kommentin, juuri sellaiset ovat aivan ihania ja piristävät päivää paljon! Jättäkää mielipiteitä useamminkin, nappeja te painelette aika innokkaasti, pitäkää toi!! :)
Ja Marilla menee myös hyvin, kuten varmaan tästä postauksesta ja edellisestäkin saitte varmaan selville. Se kirjottelee kunhan ehtii! :)
Nyt unten maille ja aamulla treeneihin ja kouluun! :)
Ja Marilla menee myös hyvin, kuten varmaan tästä postauksesta ja edellisestäkin saitte varmaan selville. Se kirjottelee kunhan ehtii! :)
Nyt unten maille ja aamulla treeneihin ja kouluun! :)
- Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti