Kesäloma

Aloteltiin ihan oikeeta elämän pakkaamista viime torstaina. Ensin oli vuorossa vaatekaappi, joten sen sai vetää lattialle ja ruveta siitä pakkaamaan jättikokoseen elämälaukkuun. Meidän molempien vaatteet mahtu niihin, vaikka olihan ne täynnä. Mistä tätä vaatetta oikein tuleekaan! 

 Kyllä meillä molemmilla oli lopulta huone täynnä vaikka minkälaista nyssäkkää, josta ei (onneks) ole kuvaakaan. Kyllä sitä tavaraa vaan löytyy, kun suorittaa tilapäisen muuton kotiin kesäksi. Se ei sitten auta voivotella, jos jotain onkin jäänyt kämpille, kun me ei päästä sinne kesällä. Pitää ottaa kaikki mitä suinkin voi tarvita! Ja kun on tuonut tavaraa kotoa kämpille, niin ne tuodut tavarat pitää viedä takaisinkin. Onneks tää suoritetaan vaan kerran vuodessa, paitsi kahden kuukauden päästä uudestaan... :D

 Vikaa treeniä Puttaan maisemissa. Perjantai oli aika utuinen ilma, oli satanut koko päivän. Kesken saliharkan alkuverryttelyjen alkoikin sataa ja sai märällä paidalla aloitella saliharkkaa ja lähteä märällä takilla pois, kun ei se ehtinyt kuivaa juuri ollenkaan. Onneksi pyörällä matka kämpille käy niin nopsasti, että ei siinä ehdi vilu tulla!

Meillä oli Antille Ifolorilta tilattu kuvakirja ja Annalle ylioppilaslahja linjan puolesta. Se kuvakirja oli kyllä täydellinen, vaikka itse sanotaankin. Just parhaimmat kuvat siellä; pari vanhaa kuvaa siltä ajalta, kun me ei olla vielä edes oltu siellä, sitten meidän ykkösvuodelta ja tältä vuodelta jos minkin näköistä kuvatusta. Me on oikeestaan otettu aika paljon kuvia treeneissä, leireillä ja muissa miitingeissä että niistä on varaa valita. Annalle meillä oli Ifolorilta kuvamuki (uskaltaa nyt paljastaa, kun tyttönen on saanut jo lahjansa) ja siitäkin tuli hieno, vaikka itse sanotaankin! Ajatushan se tärkein aina on. :) Niin nättiä lahjapaperiakin löydettiin ja saatiin ihan kohtuukaunis ulkomuotokin tuolle paketille aikaan vaikka Marin ja mun kädentaidoista onkin kysymys. Ja käytiin ekan kerran tässä kahden vuoden aikana Putaan kukkakaupassa! Vähän niinku R-kioskillakin tuossa syksyllä.... Mitäpä noissa liian usein käymään :D 

 Annettiin Antin lahja ennen juhlaa ja pidettiin hiihtolinjan yhteinen kokoontuminen. Oli meillä Eeva siellä vierailevana tähtenä lentopallolinjalta ja sen virka oli ottaa meistä onnistunut kuva. No, koska kyseessä ollaan me, onnistuneista kuvista ei ehkä voi puhua! Ensin me törötettiin seistä kädet suorana sivuilla kun jossain luokkakuvassa. Sitten Antti tuumas: "Ei me kyllä tämmöstä kuvaa oteta! Ei me näin totisia voida olla! Nyt laitetaan kädet tällee ja huudetaan kauheen kovaa! Emmi, sinäkin huudat! Hei, et sä huuda! Huuda nyt, murise kovasti!" Että tässä lopputulos..... :D Viimenen kuva tällä kokoonpanolla. 

 Ylioppilasjuhlaa. Ens vuonna meilläkin ois tuo eessä, mutta kuitenkin meillä molemmilla on vielä kaks vuotta tähän aikaa. Tulee kyllä sitten ikävä kaikkia, jotka valmistuu jo ensi vuonna! Mutta iteppähän me on tämä valinta tehty ja se on ollu kieltämättä väistämätön. Se ois tullu eteen jossain vaiheessa joka tapauksessa, koska ei tuota koulua ja urheilua molempia jaksa hoitaa hyvin, jos on koko ajan sellanen tahti. Tai ei ainakaan oteta sitä riskiä, koska saatiin jo kokea pientä esimakua siitä vuosi sitten keväällä.
Onnea kaikille ylioppilaille !! 

 

 Juhlan jälkeen Satomi tuli meitä vastaan ja se oli ihan tippa linssissä. Kyllä se tulee vielä syksyllä sen verran käymään, että voi heittää hyvästit mutta sitten se lähtee kokonaan. Kesän se opiskelee Helsingin yliopistossa suomea ja se aiko puhua meille suomeksi ensi syksynä! Kyllä se nytkin jo jonkin verran osaa. :)
Sitten totesin, että pitäähän meidän nyt joku pyytää ottamaan meistä kuva! Hirvee kuvaajan ettiminen siinä, kunnes Emmi patisti jotkut tuttunsa yläasteelta kameran taakse. 

Vikat yhteiskuvat ennen kesälomaa =) ja niin hienoina vielä! 

Kotona otettiin vielä muutamat kuvat Ricon ja pikkuveljen kanssa. 

Heidin huone kotona on aika pieni, joten sillä oli aika rajoitetusti liikkumatilaa, kun nuo aika lailla puoli elämää ahdettiin sen huoneeseen. Ja voitte vaan kuvitella, kun aloin purkaa noita... Sitten siellä mahtu vielä vähemmän liikkumaan ja vielä kaapin ovetkin piti saada auki. No, ne oli pakko purkaa saman tien koska ei siellä mahtunu muuten elämään. Ei siihen mennykkään kun koko ilta ja tilapäinen masennus oli suurempi kun sillon pakatessa.... Olin jo melkein varma etten ikinä saa noita purettua. Ja totesin, etten muuta varmaan enää ikinä. Muuten vaan seuraavan kerran ens syksynä eli parin kuukauden päästä... 

Sunnuntaina käytiin vielä Terhin lakkiaisissa. Oltiin siis molemmat ihan omien porukoidemme kanssa, mutta oltiin kuitenkin yhtäaikaa, joten tämä meidänkin erikseen eläminen kesän ajan alkaa tällee pikkuhiljaa niin vierotusoireet ei oo niin suuret. ;) semmonen pehmeä laskeutuminen! No joo hah. Saatiin kerrankin hiihtäjätyttösistä kuva ilman urheiluvaatteita, kuraa, lunta tai jotain muuta epämääräistä urheiluun liittyvää. :D 

Ostettiin Terhille ruusu ja siellä kukkakaupassa oli niin ihana tuommonen ylioppilaspöllö, että piti se vielä investoida varsinaisen lahjan lisäksi. :) Kieltämättä tosi sulonen!

 Kävin ekaa rullalenkkiä kotimaisemissa eilen. Vähän tasuria. ;) Oli kyllä nätti ilma, yllätti positiivisesti tuo lämpeneminen! Aamusta oli vielä aika viileetä. Onhan nuo asfalttitiet aika puhki koluttu, mutta kyllä noissa kesän ajan hiihtelee, kun pääsee välillä muihinkin maisemiin. :)
Tietää olevansa kotona kun hiihtää oikein ihanassa lehmänlannanhajussa, näin kauniisti ilmaistuna! ;)

Äidin lapsuudenkaveri käy aina tyttöjensä kanssa joka kesä meillä kylässä, kun se tulee tänne kotiseudulleen. Aki tulee hyvin toimeen samanikäisen Ellan kanssa ja Annikin on minua 3 vuotta nuorempi, mutta se alkaa olla jo yhen pään verran minua pidempi ja pituuseroa alkaa olla lähemmäs 10 senttiä. Tarkalleen tais olla 8 senttiä! Että kyllä tässä taitaa lyhyeksi jäädä! Ainakin välillä. ;)

Eipä kai tässä. Pitäs alotella arkee täällä kotona ja keksiä tekemistä! Molemmilla alkaa yleisurheilukoulun pitämiset omilla kotipaikkakunnilla, joten siinä tulee lasten kanssa touhuttua. :) Itse asiassa tänään olin ekan kerran tälle kesää pitämässä yu-koulua ja seurakisoissa toimitsijana pallonheitossa ja juoksujen käsiajanotossa, ja oli kyllä tosi mukavaa taas. Täällä on niin mukavia ja sulosia lapsia, ja ne totteli mua yllättävän hyvin, vaikka ne onkin vilkkaita. Kelikin oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, vihreä nurmi ja hieman vihertäväksi muuttunut oranssi urheilukenttä - mikäs siinä ollessa! Alotin pallonheiton toimitsijahommissa ja kyselin että onko kaikki paikalla. Sitten kysyin yhestä pojasta, ja ne lapset sano että se on vielä menossa toisella puolella kenttää. Sitten yks tyttö tuumas: "Ilmari on Lauran ihastus!" Kaikki sai kyllä naurut siinä ja se tyttö tuumi kaverilleen: "Eikä oo! Miks sä meet sanomaan tommosta!" :DD

Aina alkukesästä ei meinaa keksiä ajankuluketta, mutta sitten kesä-heinäkuun vaihteessa alkaa jo olla niin paljon kaikkea, ettei ehdi edes kaikkea tehdäkään mitä on suunnitellut! Mutta tässä alkaa jo töitä olla ja kyllä sitä tekemistä riittää. Muun muassa alotin tässä keväällä noitten Twilightien lukemisen - en siis yhtään jälkijunassa ole, ottaen huomioon että pahin kohuaika oli noin 3-4 vuotta sitten. No, harvemmin innostun ylimainostetuista ja ylisuosituista kirjasarjoista tai elokuvista, mutta Nälkäpeli oli kieltämättä poikkeus! Nuo kirjat on kyllä hyviä. Nythän tässä voi kaiken vapaa-ajan käyttää viimesen osan lukemiseen.... (ihan kun en olis tehny niin keväällä, kun luin niitä ensimmäisiä osia).

Hyvää kesää kaikille! =)

-Heidi