Kysymyspostaus

Moikka! Nyt on aika julkaista kysymyspostaus, johon tuli tosi mukavasti kysymyksiä! :) Sopivasti myös seassa haastavia, että saimme todenteolla miettiä vastauksia ja vastata ihan kunnolla, ettei ollut niin sanottua "Ask.fm" -materiaalia. :D Kiitos kaikille kysymysten laittajille! ♥ Jättäkää kommentteja ja kertokaa, mitä mieltä olitte! Painakaa edes nappeja, että tiedetään mitä mieltä olitte. Antoisia lukuhetkiä kysymysten ja vastausten parissa! :)♥ Lukekaa vaikka erissä hyvän musiikin kera! 




Mitä kaikkea olet harrastanut?

Heidi: Kuulostaa aika mälsältä, mutta en oikeastaan mitään muuta kuin hiihtoa, juoksua ja yleisurheilua. En ole ikinä oikein innostunut joukkuelajeista, koska en ole halunnut mennä muiden varjolla eikä minulla ole ollut sellaista painetta kaverien puolesta, että olisin halunnut harrastaa samaa lajia kuin he. Niinpä olen aina ollut tällainen kestävyyslajien ystävä! :)

Mari: Minäkin olen aina harrastanut hiihtoa ja lisäksi yläaste ikäiseksi asti yleisurheilua. Pianoa soitin ala-asteella kuusi vuotta ja kitaraa neljä vuotta. Lukioon tullessa kaikki muut harrastukset paitsi hiihto jäi, osittain ajan puutteen ja osittain kiinnostuksen lopahtamisen takia. Yleisurheilu on kuitenkin säilynyt elämässä mukana nuorten ohjaamisen kautta, mutta kitaraa tai pianoa ei oikeastaan enää valitettavasti tule soiteltua. 

Miten tutustuit Mariin? 

Heidi: Tähän ei varmaan tarvita Marin vastausta. :D Me tutustuttiin urheilun kautta pikkuhiljaa. Aiemmin mulla oli kaikki urheilukaverit Vieremältä, koska edustin Koittoa. Sitten 15-vuotiaana vaihdoin Pahkaan ja sen jälkeen meistä tuli parhaat kaverit tosi äkkiä. Ja tässä ollaan, nyt kaduttaa eiku. :DDDd






























Mikä on paras lomanviettopaikkasi?

Heidi: Mieluiten kyllä lähden lomalle Lappiin! Oikeastaan me ei olla käyty muualla lomalla, sinne me aina suuntaamme perheen kanssa. Tosin viime kevään Englannin reissun jälkeen me ollaan Marin kanssa lähdössä sinne uudestaan varmaan kerta toisensa jälkeen. 

Mari: Tykkään matkustella Suomessa, mutta kyllä ulkomaan matkatkin houkuttelisi. Harjoittelun kannalta reissut Lappiin tai jonnekkin muualle hyvien treeniolosuhteiden äärelle on parhaita. Lappiin tekisi mieli useamminkin, mutta kun se on niin kauas viety! :D Kesällä käytiin perheen kanssa Kolilla ja tykästyin siihen paikkaan ja se nyt on vielä suhteellisen lähelläkin, joten sinne voisin lähteä uudestaankin. Ja ulkomailla tosiaankin tuo Englanti on tällä hetkellä paikka, josta tykkään.

Minne muuttaisit, jos saisit vapaasti valita? 

Heidi: Öööm. No Suomen rajojen sisäpuolella lähtisin mieluiten tällä hetkellä opiskelemaan ja sitä myöten asumaan Kuopioon ja varavaihtoehtona Jyväskylään. Mutta en näkisi mahdottomana myöskään ulkomailla asumista, ja koska oon tällä hetkellä rakastunut Englantiin, niin muuttaisin varmaan sinne. Oikeastaan muualla en ole käynyt, joten en osaa sanoa, miten paljon tykkään minkäkin maan kulttuurista ja minne muualle haluaisin muuttaa, jos saisin valita.

Mari: Tyhmää vastata oikeastaan samalla tavalla, mutta tällä hetkellä tavoite olisi päästä Kuopioon opiskelemaan. Toisaalta haluaisin asua esimerkiksi Rovaniemellä, koska siellä olisi tosi hyvät treenipaikat ja kaikki, mutta toisaalta en koska se on niin kaukana. Jos asuisin ulkomailla, niin haluaisin asua Itävallassa tai Sveitsissä tai jossain siellä, koska Alpit ♥ (ja treenipaikat taas :DD)

















Mikä sinusta tulee isona? 

Heidi: Voi sentään, tämä kysymys on aina yhtä vaivaannuttava. :Dd En tosiaankaan tiedä. Tietäisinkin! Yks päivä aloin oikein motivoituneena tutkia netistä kaikkia aloja: "Nyt minä keksin mitä teen elämälläni!" ja selattuani niitä tunnin olin taas samassa pisteessä kuin aloittettuani: en edelleenkään tiedä. Fysioterapia kiinnostaa tosi paljon ja näillä näkymin haen sinne, koska juuri mikään muu ei sytytä samalla tavalla mielenkiintoani. 

Mari: No jaa... Hyvä kysymys, mutta kysyppä joku toinen eiku :D  Haluisin vain hiihtää ja kehittyä hiihtäjänä niin pitkälle kuin mahdollista. Ja sitten tuo fysioterapia on viimeisen vuoden ajan pyörinyt tuolla päässä semmoisena ammattina, joka ihan oikeastikin kiinnostaisi. Joten sinne varmaan haen keväällä, jos en ennen sitä saa mitään muuta huikeeta idistä.

Mikä tekee sinut iloiseksi?

Heidi: Oikeastaan aika monikin asia. Mutta tietenkin hyvä tukiverkosto ja terveystilanne, joka mahdollistaa urheilun. On kiva nähdä itselle tärkeät ihmiset iloisina, koska se myös tarttuu. Myös auttaminen ja ylipäätään hyvän tekeminen toiselle ihmiselle tekee iloiseksi, koska tuntee tehneensä jotain oikein. Tällasen tunteen saa muun muassa siitä, et ohjaa lapsille ja nuorille harkkoja ja saa innostettua heitä urheilun pariin. Ja myös esimerkiksi lahjan antaminen toiselle tuo tosi hyvän fiiliksen. 

Mari: Lyhyesti ja ytimekkäästi tärkeimpinä urheilu, terveys ja läheiset ihmiset. Tietysti myös todella moni muu pienikin asia, joka saa hymyn huulille. Kaikkien pitäisi osata iloita arjen pienistä asioista ja lopettaa turha valittaminen:)

Entä surulliseksi? 

Heidi: Se, kun ne asiat, joiden eteen olet tehnyt töitä, eivät siitäkään huolimatta suju ja tuntuvat suunnattoman vaikeilta. Myös tärkeiden ihmisten suru saa surulliseksi, koska en haluaisi nähdä heitä sellaisina. Ja totta kai jonkin tärkeän ihmisen tai asian menettäminen saa suupielet alaspäin helposti.

Mari: Olen huomannut, että jos joku läheinen ihminen on surullinen, niin tulen itsekin helposti surulliseksi. Tuntuu pahalle, jos jollakin on paha olla eikä itse voi tehdä asialle mitään. Myös asioiden laiminlyönti ja kaikki ikävät asiat saa fiiliksen laskemaan.

Suhteesi politiikkaan? 

Heidi: Johan pistit pahan. :Dd Pakko myöntää, etten osaa vastata tähän. En ole erityisen kiinnostunut politiikasta enkä voi sanoa ymmärtäväni siitä oikeastaan mitään, joten en ala esittää viisaampaa kuin olen. :D Olen pahoillani. 

Mari: We are the same! :D En osaa sanoa mitään politiikasta eikä kyllä oikeastaan edes kiinnostakaan. Tiedän, olen huono kansalainen, mutta luotan siihen, että muita kiinnostaa poliittiset asiat, kun itse en jaksa niistä kiinnostua. Äänestämässä kävin viimeksi, mutta enempää en politiikasta ymmärrä.


Mitä teet mieluiten? (Urheilu ei käy vastaukseksi) 

Heidi: Hmm... Jos liikkumista ei lasketa, niin hyvässä seurassa jonkin mukavan asian parissa tekeminen on aina mieluista. Tykkään myös lukea kirjoja, jos vain on aikaa. Nykyään olen innostunut myös katsomaan videoita lähinnä englanniksi ja ruotsiksi, joten niidenkin parissa saa vierähtämään halutessaan aikaa. Mutta kirjoittaminen - se on se juttu. Sen parissa voin viettää tuhottomasti aikaa, jos vaan on inspiraatiota ja halua. 

Mari: Tykkään olla kavereiden kanssa, lukea, katsoa videoita Youtubesta tai tehdä vain jotain turhaa. Ja jos tulee tylsää, niin syön :DDD


Ihanin ihminen sinun elämässäsi tällä hetkellä? 

Heidi: Ihanin ihminen elämässäni?! Tämä oli paha, en minä osaa sanoa! Kaikki hyvät ystävät ovat ihania. Mari on tietysti ihana, koska on mukana arjessa päivittäin, mutta ei silti niin ihana, että se kävisi vastaukseksi tähän. XD #eimilläänpahalla Mutta ehkä äiti olisi hyvä poliittinen vastaus tähän. Äiti on aina pelastava enkeli ja siltä voi kysyä neuvoa, vaikka olisi kuinka vanha tahansa. ♥

Mari: Ensinnäkin, kiitos Heidi, et sinäkään ole niin ihana, että kävisit vastaukseksi tähän... XD Mutta kaikki ystävät ovat ihania ja korvaamattomia ♥ Myös kaikki perheenjäsenet on äärettömän tärkeitä, vaikka sitä ei aina muista osoittaakaan :) En nyt siis osaa sanoa vaan yhtä henkilöä, koska kaikki ovat tosi tärkeitä. 

Pidätkö eläimistä? 

Heidi: Totta kai! 

Mari: Joo!

Mikä Lapissa kiehtoo? 

Heidi: Kaikki! Ne maisemat, se aluskasvillisuuden vähäisyys, tunturit, porot, se uskomaton rauha ja kauneus, minkä voi kokea vain siellä. Se on kuin kotiinsa tulisi, kun siellä on tullut oltua 10-vuotiaasta asti joka vuosi. 

Mari: Itsehän en Lapissa ole niin useasti käynyt kuin Heidi on, mutta tykkään siitä silti tosi paljon. Se luonnon sanoinkuvaamaton kauneus ja erilaisuus tähän kotiluontoon verrattuna on jotenkin siistiä. Ja talvellakin siellä on niin uskomattomia maisemia ja suuremmalla todennäköisyydellä lunta kuin täällä etelämmässä.  

Oletko kesä vai talvi-ihminen? 

Heidi: Vähän sekä että, se vaihtelee. Tykkään toisaalta tosi paljon kesästä, mutta myös talvesta. Kuitenkin jos talvella on pakkasta yli -10, niin jäädyn luita ja ytimiä myöten ja keuhkot kuolee. Jos aina olisi alle -10, niin voisin elää elämäni rauhassa myös talvella, mutta vihaan kamalia pakkasia. Tai ovat ne kivoja silloin, jos saan olla sisällä viltin sisässä eikä tarvitse pistää nenäänsäkään ulos, mutta muussa tapauksessa en tykkää yhtään! :D Mulla on niin pitkät ripsetkin, että ne on aina ihan kuurassa ja silmälasit on aina huurussa, argh! Ja taas vastavuoroisesti mulla kulkee treenit aina paremmin, mitä lämpimämpi keli on. Helteellä on kaikki ennätykset juostu ja se ei oo mulle mikään ongelma. Pakkasella jäädyn ja kankeudun. Oon alkanu nyt miettiä, että miks ihmeessä mä oon valinnu talvilajin?!?! :D

Mari: Käyn jatkuvasti sisäistä kamppailua itseni kanssa tämän kysymyksen parissa, sillä en ikinä osaa päättää vastausta :D Viime aikoina oon kuitenkin kallistunut enemmän sille puolelle, että olen talvi-ihminen. Vaikka en hirveistä pakkasista tykkääkään, mutta talvi on silti niin nättiä aikaa. Jos siis on lunta... Se ei näköjään ole ollut itsestään selvyys viime vuosina. Tykkään ehkä enemmän talvitreeneistä, vaikka ei kesällä treenaamisessakaan mitään vikaa ole. Mutta varsinkin näin syksyllä sitä vaan alkaa odottaa lunta ja kisoja :) Pakko kuitenkin myöntää, että aina pitkän talven ja kisakauden jälkeen alkaa odottaa uutta harjoituskautta ja kesää. Joten taas olemme takaisin alkupisteessä enkä vieläkään tiedä olenko enemmän talvi- ja kesäihminen XD Sanotaan nyt näin, että molemmissa on sekä hyvät että huonot puolensa ;)

Mikä sinua ärsyttää? 

Heidi: Tästä tuli ekana lukiovuonna hiihtolinjalaisten kesken sellainen sisäpiirijuttu, että "Heidiä ärsyttää" oikein painottaen tuota jälkimmäistä sanaa, koska aina jos mua otti joku päästä, niin sanoin, että mua ärsyttää ihan kauheena tää asia ja tytöt alko matkia aina mua. :Dd Ärsyttäminen on ehkä neutraalimpi sana kuin suututtaminen tms. Semmoiset vähän pienemmät asiat, jotka ei mene ihan putkeen, ärsyttävät. Esimerkiksi jos kaataa vesilasin pöydälle, niin se ärsyttää. Sitten taas tällaiset asiat kuten "epätasa-arvoisuus", "ulkonäköpaineiden luominen" tai "arvosteleminen" enemmänkin suututtaa tai tekee jopa vihaiseksi. Näin ainakin minä ajattelen.

Mari: Mua ärsyttää, se jos muita ärsyttää :DD Esimerkiksi Heidiä ärsyttää kaikki asiat ja usein (kaikella rakkaudella ♥), niin kuin se just sanoikin ja mua ärsyttää se, kun sitä ärsyttää. Tarpeeks monimutkasta ainakin XD Mutta ajattelen, siis vähän samalla tavalla kuin Heidi, että ärsyyntyminen on neutraalimpi asia ja ns. isommat asiat ennemminkin suututtaa. Mutta eniten minua ärsyttää ainakin sovituista asioista luistaminen ja aikaansaamattomuus.  

Mitä Pihtipudas on antanut sinulle?

Heidi: Siis tosi paljon! Oikeasti en voi edes kuvitella, millainen tilanteeni olisi nyt, jos en olisi lähtenyt Pihtiputaalle lukioon. En varmaan hiihtäisi enää, koska ei olisi aikaa ja en olisi enää jaksanut sellaista elämää, jossa uhrasin elämäni urheilulle. En olisi tavannut niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet minun ajatusmaailmani kääntymään ja ymmärtämään, mikä harjoittelussa on se ydinasia. En olisi saanut uutta mahdollisuutta urheilijana, koska en olisi tavannut nykyistä valmentajaani. En olisi saanut näitä huippuja ihmisiä elämääni, jotka olen nyt saanut ja jotka ovat pitäneet minut kiinni tässä. En voi edes kuvitella sitä, etten olisi saanut kokea kaikkea edellä mainitsemaani. Pihtiputaalla viettämäni neljä vuotta ovat olleet todella opettavaisia ja se on ollut turvallinen paikka kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyä. En vaihtaisi hetkeäkään pois.

Mari: Tosi paljon muistoja, hyviä sekä huonoja hetkiä sekä unohtumattoman lukioajan. En voisi kuvitella itseäni esimerkiksi kotipaikkakunnan lukiossa, sillä Pihtiputaan lukion oli loistava valinta. Ensinnäkin hiihdon takia, mutta myös muun elämän kannalta. Joskus mietin, että mitä jos en olisi tutustunut kaikkiin näihin ihmisiin, jotka nyt tunnen ja joista on tullut parhaita kavereitani. Täällä tunnen kuuluvani joukkoon ja olen onnellinen. Eihän elämä aina mene niin kuin Strömsössä ja jokaisessa paikassa on myös huonoja puolia, mutta kaikesta huolimatta olen viihtynyt Putaalla ja saanut itsenäistyä turvallisessa paikassa:)


Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?

Heidi: Nämä kysymykset ovat älyttömän vaikeita vastata! En halua suunnitella tulevaisuutta liikaa, vaan katsoa, mitä elämä tuo tullessaan. Toivon kuitenkin, että kymmenen vuoden päästä olen opiskellut itselleni hyvän ammatin, jossa viihdyn ja josta saan ihan hyvää palkkaa, jolla elätän itseni. Ja haluaisin tietenkin, että minulla olisi myös vakituinen työ ja asuisin vakituisesti jossain ja olisin onnellinen.

Mari: Ei tämmöisiä kysymyksiä saa laittaa! :D Ei vaan hyvä, että me joudutaan vähän pohtimaankin näitä vastauksia:) Mutta toivottavasti olen kymmenen vuoden päässä työssä, josta tykkään, pystyn elämään ilman suurempia rahahuolia, minulla on ihania ihmisiä ympärilläni, kiva asunto, ihana mies ja olisin tyytyväinen elämääni:) Kuulostaa kyllä liian hyvältä toteutuakseen eikun :DD P.S. kiva tajuta, että kymmenen vuoden päästä on 29- vuotias! Kamalaa :o

Osaatteko riidellä toistenne kanssa?

Heidi: Voi kyllä! :DDd Aina välillä otetaan yhteen jostain (asia on kylläkin usein hyvin vähäpätöinen) ja sitten puretaan sydäntämme, loukkaannutaan ja mökötetään ja jonkin ajan päästä ruvetaan setvimään asiaa uudestaan rauhoituttuamme ja sovitaan asia. Kaikki on taas fine. :Dd

Mari: Heidi jo tiivistikin kaiken oleellisen :D Mutta ei meidän riidat ikinä ole mitenkään vakavia, enkä ole varma voiko niitä aina edes riidoiksi kutsua. Useimmiten vaan kinastellaan vähäpätöisistä asioista, mikä voi ulkopuolisen korvaan kuulostaa riitelyltä :D Molemmat meistä on kuitenkin aika lyhytvihaisia, joten jossain vaiheessa siihen mököttämiseen vaan kyllästyy :D

Kerro Mari Heidin hyvät ja huonot puolet?

Heidi on hauska sekä iloinen ja sen seurassa viihtyy varmasti. Heidi tsemppaa ja patistelee toimimaan silloin, kun just vähiten kiinnostaisi. Tämä pätee aikalailla meidän kotitöissä ja kouluhommissa, mutta ihan muutenkin elämässä. Nimim. en ikinä jaksaisi imuroida, jos Heidi ei komentaisi minua xD. Heidin kanssa on helppo puhua ihan kaikeasta ja joskus, varsikin iltaisin ennen nukkumaan menoa jäädään vaan juttelemaan ihan niin kuin ei oltaisi koskaan ennen puhuttukaan. Pystytään juoruilemaan kaikesta turhanpäivisestä, mutta myös puhumaan vakavistakin asioista. Heidin seurassa voin olla täysin oma itseni ja uskallan sanoa, jos jokin asia on pielessä. Heidi on myös tosi sisukas ja se näkyy sen elämänasenteessa. Myös tietynlainen järjestelmällisyys ja täsmällisyys näkyy Heidissä. Vaikka ollaan tunnettu kunnolla vasta muutama hassu vuosi, niin meillä on silti ihan hirveästi yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Silloin, kun tutustuttiin olin ihan äimistinyt, että miten voin tuntea näin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta jonkun ihmisen kanssa. Ajateltiin asioista samalla tavalla ja meillä oli heti jokin ihmeellinen yhteys. Nopeasti alkanut ystävyys on kestänyt tänne asti ja kestää varmasti aina ♥
Jotta tämä ei menisi nyt liian kehumiseks, niin pitää listata myös huonot puolet ;D Niin kuin aiemmin jo sanoin, niin Heidi ärsyyntyy helposti pienistäkin asioista ja minä sitten yritän sitä rauhoitella ja vakuuttaa ettei ole kyse niin vakavasta asiasta. Tai ei ärsyyntyminen välttämättä ole oikea sana, mutta Heidi vaan osaa ilmaista, jos jokin asia menee pieleen eikä miellytä. Ihan hyvä piirre sinänsä ainakin joissakin tapauksissa kuitenkin ;) Vaikka Heidi yleensä kuuntelee, jos minulla on jotain asiaa, mutta joskus kun olen saanut jonkin asian selittyä ja Heidi vakuuttaa ymmärtäneensä, niin kuitenki viiden minuutin päästä se tulee kysymään asiaa, josta juuri selitin :D Välillä se turhauttaa, mutta olen tottunut siihen ja oppinut varmistamaan monta kertaa, että Heidi varmasti kuuntelee. En nyt tiedä onko tämä huono puoli, sillä se on oikeastaan vaan luonteenpiirre, mutta Heidi sulkee helposti sisäänsä asioita, joista minä kuitenkin haluaisin keskustella ja joita oletan parhaalle kaverille kerrottavan. Kyllä Heidi kuitenkin aikanaan saa suunsa aukaistua, mutta välillä se tulee vähän liian myöhään. Tästäkin kokemusta ;) No niin, kiitos kun sain avautua eikun XD
Ja, koska tämä vastaus ei selvästikään ole vielä tarpeeksi pitkä (huomaa sarkasmi...), niin pakko kirjoittaa yksi asia, joka tuli mieleen tähän vastatessa. Kun on jonkun ihmisen kanssa kauan ja lähes päivittäin, niin hyviä piirteitä alkaa pitää jotenkin selvinä ja normaaleina eikä niitä huomaa niin helposti kuin huonoja. Tietysti ne piirteet, jotka eivät itseä miellytä, pistävät silmään ensimmäisenä, mutta kuitenkin pitäisi muistaa arvostaa niitä hyviä piirteitä eikä pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Meinaa itseltäkin monesti unohtua:)

Kerro Heidi Marin hyvät ja huonot puolet?

Marin hyvät puolet ovat tietynlainen tunnollisuus ja kannustavuus. Vaikka tuntuisi siltä, ettei itse jaksa, niin sitten kuitenkin toinen saa jaksamaan ja tekemään ne asiat, mitä täytyy tehdä. Tarkotan tällä koulua, mutta myös elämää ylipäänsä. Toinen tsemppaa takas arkeen.
Sitten myötätuntoisuus ja mutkaton vuorovaikutus. Oon sellainen, etten yleensä kerro heti kaikkea, mikä mun mieltä painaa, vaan suljen sen sisääni. Mari yleensä huomaa sen ja sitten, kun alan puhua asiasta, niin Mari tietää jo, että mulla on jokin vialla ja on odottanut vain, milloin oon valmis avaamaan suuni. Se tuntee mut niin hyvin, että osaa sanoa oikeet sanat ja olla vastaavasti hiljaa oikeissa paikoissa. Ja voin sanoo kaiken, mikä mun sydämellä on. Viime talvi oli sellasta aikaa, että mulla oli välillä huonompia päiviä ja huonompia jaksoja, kun olin joutunut luopumaan rakastamastani ihmisestä. Aina ei ollut helppoa, mutta Mari aina vaan piristi mua ja sai nauramaan, vaikka olin itkeny just silmäni päästä. Se kannusti mua jatkamaan eteenpäin, koska veljeä ei jätetä ja veljet selviää mistä vaan. ♥ 
Ja sitten ne huonot puolet, jotka tosiaan meinasin ihan unohtaa! Mutta eiköhän ruveta listaamaan, niitähän riittää eiku. XD No joo, kaikella rakkaudella. :Dd No, kuten Mari jo itsekin sanoi, se on laiska! :Dd Tai siis minä aina aloitan siivoamisen ja sitten minua ärsyttää suunnattomasti, kun Mari ei saa aikaiseksi tehtyä omaa osaansa ja imuri romottaa keskellä eteistä viisi tuntia.... :D Eli siis Marin aikaansaamattomuus ärsyttää välillä, varsinkin silloin, jos itse alan heti toimimaan ja Mari vaan pelaa puhelimella tai rämppää sitä muuten vaan. xD Ja sitten Mari on hidas ja tästä on tullut veljien oma sisäpiirijuttu. :DDd No okei, ei se aina ole hidas ja välillä minua saa vastavuoroisesti odottaa, kun en jaksa joutua, mutta joskus illalla Mari on hidas eikä mene suihkuun ihmisten aikaan, niin lopulta se ei mene sinne ollenkaan. Yleensä se kyllä käy sitten treenien jälkeen aamulla, mutta nauran aina, että masennuksen ensimmäiset oireet ovat, kun ei jaksa nousta aamulla sängystä ja alkaa luistaa arkisista toimista. :DDd Sama juttu saunan kanssa. XD Kylläpäs nyt tuli huojentava olo, kun sai oikein luvan kanssa vähän valittaa. :DDDDd

Kuka teillä päättää asioista?

Heidi:  Minä tottakai, hah! :D No ei, kyllä me pääasiassa yhdessä päätetään.. :D

Mari: No jaa. :DD Kyllä me ihan yhdessä päätetään ja ilmaistaan molemmat mielipiteemme.


Kerro Heidi veljestäsi?

Mitäs minä siitä kertoisin. Kaikki blogin lukijat varmaan tietävät, että mun veli on Aki ja hän on 11-vuotias eli vitosluokalla koulussa. En välillä ymmärrä, miten se voi olla noin viisas! (Vaikka välillä sen tyhmyys käy todellakin hermoille XD). Mutta se on tosi taitava kielissä, se vetää enkkua tuosta noin vaan ja osaa ruotsiakin, vaikka eihän niillä ole ollut sitä edes vielä koulussa! Mut sehän on vaan hyvä, et kielten omaksuminen on helppoa! :) Ja Aki on luonteeltaan rauhallisempi kuin minä, se ei anna suuttuessaan kuulua itsestään, vaan ennemmin mököttää. En oo varmaan ikinä nähny Akin suuttuvan silleen sanan varsinaisessa merkityksessä. Mut se on vastaavasti yhtä naseva suustaan kuin minäkin. Ja ilmeitä riittää. 

Kerro Mari siskostasi?


Mun sisko on siis Maarit, 16- vuotias lukion ekaluokkalainen. Maarit alotti nyt lukion samassa paikassa kuin mekin Heidin kanssa ollaan, joten samalla paikkakunnalla taas asutaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Maarit on hauska ja joskus sillä on niin älyttömät jutut, että niille ei naura kukaan muu kun se ite XDD Ja Maaritin sanavalinnat on yleensä niin outoja, että saa tosissaan miettiä, että mitä se tarkottaa :D Jos se innostuu jostain asiasta, niin sen näkee ja kuulee kyllä kauas. Usein se on kyllä aika hidas ja välillä toivois, että maalaisjärki toimis vähän paremmin (XDD), mutta kaiken kaikkiaan Maarit on tosi mukava ja fiksu tyttö :)

Minkälaiset elämän arvot teillä on?

Heidi: No ainakin mun elämän tärkeä arvo on terveys. Olen tosi kiitollinen siitä, että olen näinkin terve ja mulla ei ole mitään pitkäaikaissairautta. Muutama vuosi sitten menetin terveyden vähäksi aikaa ja se vei tosi pohjalle. Se sai arvostamaan sitä entistä enemmän. Ja mulle on tärkeää, että osoittaa tärkeille ihmisille, että he ovat tärkeitä. Ja on tosi tärkeää, että meillä on omaa maa ja olen tosi ylpeä siitä, että meillä on itsenäinen Suomen valtio, eikä me olla venäläisiä tai ruotsalaisia tai mitään muutakaan. Ja on tärkeää saada olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on. Onnellisuus on oikeastaan se itseisarvo, joka on kaikessa läsnä.

Mari: Hmm... Ehkä tärkeimmät elämän arvot on terveys ja muiden ihmisten kunnioitus. Myös vapaus ja itsenäinen Suomi ovat asioita, joita pitäisi muistaa arvostaa kunnolla.


Mielivärinne?

Heidi: Ei minulla ole varsinaisesti lempiväriä. Tykkään aika lailla kaikista väreistä, jos ne esiintyy kivoissa vaatteissa tai jossain kivan näköisessä kokonaisuudessa muuallakin kuin vaatteissa. Tykkään kyllä tummansinisestä, sellaisia vaatteita mulla on jonkin verran. Mutta pääasiassa mulle värillä ei ole kauheena väliä.

Mari: Usein sanon ettei minulla ole lempiväriä, mutta kai minulla kuitenkin semmoinen on :D Tykkään tosi paljon violetin erisävyistä. Jos näen jonkun violetin jutun, niin oon heti ihan intopinkeenä siitä :D Ei mulla hirveesti violetteja vaatteita tms. ole, mutta jokin siinä värissä vaan miellyttää mua tosi paljon. Toki tykkään myös monista muista väreistä kuten sinisestä ja ruskeasta. 

Mielivaatteenne?

Heidi: Hmm... Mulla on kyllä monia vaatteita, joita pidän tosi mielelläni. Housuista mun päällä tapaa tooosi usein mustat farkut tai Puman collegehousut. Paidoista mulla on useimmiten päällä t-paita, jossa lukee "I ♥ Berlin", koska se on jotenkin tosi hyvä päällä tai sitten joku perustoppi ja neuletakki. Neuletakki on siis enemmän kuin perusvaate mun päällä, koska se käy kaiken kanssa ja lämmittää sopivasti takin alla. Urheiluvaatteista mulla taas useimmiten on päällä varmaan valehtelematta kohta 10 vuotta vanhat Puman harmahtavat trikoot, jotka olin joskus työntänyt kaapin perälle ja löysin ne uudestaan viime keväänä. Sen jälkeen en ole juuri muita pitänytkään! Ja urheilupaidoista mun ehdoton lemppari on Craftin violetti paita, joka mulla on niin usein, että jotkut varmaan luulee, ettei mulla ole olemassa muuta. :Dd 

Mari: Jos pitäisi päättää yks vaatekokonaisuus, niin se olisi varmasti kollarit, t-paita ja huppari tai collegepaita. Ja pipo! Rakastan kaikkia pipoja ♥ Mun perus Puman kollarit alkaa olla kohta jo ihan kulahtaneet, kun oon pitänyt niitä niin paljon :D Eniten tykkään printtipaidoista ja usein pyörinkin vaatekaupoissa miesten puolella, koska mun mielestä miehillä on vaan yksinkertaisesti hienompia t-paitoja kuin naisilla ;o On jotkut naisten paidatkin ihan kivoja, mutta usein ne on joko a) liian tiukkoja tai b) liian avaria. Joten miesten paidat on hyvä vaihtoehto tälläiselle mukavuudenhaluiselle ihmiselle ;D Tykkään siis tosi paljon ihan perus löhöilyvaatteista, mutta toki pidän mielelläni koulussa esim. farkkuja ja neuletakkia. Urheiluvaatteet on myös maailman mukavimpia ja usein lenkin jälkeen huomaan olleeni vaan monta tuntia trikoot ja urheilupaita päällä :D


Kertokaa ystävistänne?

Heidi:  What I can say..... XD Jos otan tähän nyt vaan muutaman, ettei tule ihan kauheaa selitystä - vaikka kaikista olisi varmasti paljon hyvää sanottavaa! ♥ Marista en puhu mitään, koska siitä nyt tulee puhuttua ihan tarpeeksi ja vastasin jo aiemmin sitä koskevaan kysymykseen, #eimilläänpahalla veli :Dd Mutta Emmi on tositosi hyvä ystävä ja miten voin tätä kuvata... Sanani eivät riitä :Dd♥ Emmi on yhtä hölmö kun mekin ja pitää huolen, että muistetaan kaikki vanhat, hyvät (ihan surkeet) jutut koko loppuikämme. Se saa aina nauramaan, koska eihän sille nyt voi olla nauramatta. :DDDd♥ Ihan huippu! Veera ja Elisa tulee varmasti pysymään ystävinä edelleen, vaikka eivät ole enää Putaalla. Elisa on meidän lääkäri ja apteekkari, joka osaa diagnosoida meidän oireista, mikä meitä vaivaa ja Veera on meidän porukan aivot, joka aina lopulta järjellistää meidän järjettömät ideat, joita meiltä neljältä tulee niin, että ne voidaan toteuttaa käytännössä. :Dd
Ja sitten jos muutaman sanan sanon sellaisista kavereista, jotka ei ole meidän yhteisiä. Terhi on mun pitkäaikainen kaveri lapsuudesta ja sen olen tuntenut varmaan kauemmin kuin kenenkään muun. Sen kanssa saa aina teekupin ääressä aikaan piiitkät keskustelut kaikesta mahdollisesta ja tiedämme toistemme perheidenkin asiat melko läpikotaisin ja sen vuoksi kaiken voi kertoa. Uudempi tuttavuuteni Sanni on tosi hyvää terapiaseuraa, koska on kokenut samanlaisia asioita kuin minä ja tietää täsmälleen, mistä on kyse, mistä puhun ja miltä se tuntuu. Se on tavallaan ollut pelastus, koska tosi monta vuotta minusta on tuntunut siltä, ettei kukaan ymmärrä, koska kukaan tuttu ei ole kokenut samanlaisia asioita eikä niitä voi ymmärtää muuten. Hanna on mun pitkäaikainen kaveri urheiluajoilta Koitossa ja sen kanssa ei myöskään juttu lopu kesken! Se on mun ikuinen kilpakumppani juoksussa, koska meillä on erilaiset vahvuudet siinä, jonka takia me palvellaan toinen toistamme harjoituksissa. Kertoisin varmasti muistakin kavereista, mutta tämä vastaus on jo nyt aivan liian pitkä, sorry. ♥

Mari: Heidi jo selittikin noista ystävistä, jotka meillä on yhteisiä, mutta voisin silti itsekkin sanoa muutaman sanan.
Emmi on ihminen, jonka kanssa tulee viettyä tosi paljon aikaa ja hölmöiltyä kaikkea outoa XD Ollaan ihan sekoja porukalla ja meidän jutuissa ei ole kyllä yhtään mitään järkeä :D Emmin kanssa on kuitenkin myös tosi helppo puhua järkevistäkin asioista, kun sille päälle satutaan. Se ymmärtää urheilijana tosi paljon urheilujuttuja, joista on joskus vaikea puhua niille, jotka ei urheile. Joskus ihan yllättyy itsekin miten järkeviä me pystytään puhumaan ;D #lenkkipersoona XDD Mutta Emmi-veli on ihan tosi tärkee ja huippu ystävä ♥
Sitten Veera ja Elisa ei ole enää täällä lukiossa, mutta niistä tuli tosi tärkeitä lukioaikana. Niin kuin Heidi jo sanoikin, niin Veeran on meidän porukan aivot ja silloin kun me muut ollaan ihan pihalla kaikesta, niin Veera osaa järjestää meidän ajatukset kohdilleen. Elisa on välillä vähän hajamielinen ja sen tekemisille saa olla monesti nauramassa :D Elisa on kuitenkin hirveän viisas kaikissa lääkäri ja fysiikka ja kemia ja monissa muissakin jutuissa, joten siltä voi kysyä apua tosi moneen asiaan :)
Sitten voisin vielä selittää Eevistä ja Reetasta. Molempiin olen tutustunut hiihdon kautta, sillä meillä on sama valmentaja. Vaikka nähdään aika harvoin, mutta leireillä ja kisareissuilla on ihan huippu hauskaa tyttöjen kanssa. Ja koska kaikki ollaan urheilijoina tosi kilpailuhenkisiä, niin ihan parasta tehdä treenejä porukalla ja tsempata toinen toistamme. Mukavaa, kun on samantasoista treeniseuraa, niin esim. kovat treenit on paljon tehokkaampia kun vieressä on joku joka saa yrittämään kovempaa kuin yksinään pystyisi. Olisi kivaa nähdä tyttöjä useamminkin, mutta onneksi Whatsapissa voi kertoa kuulumisia :)


Minkälaisia lemmikkejä teillä on?

Heidi: Meillä on kotona itse asiassa minun koirani (joka on nykyään muuttunut äidin lellikiksi... :D) Rico, joka on rodultaan griffon bruxellois, alkujaan belgialainen rottakoira ja Belgian kuninkaallisten koirarotu. Älyttömän hölmön näköinen, lättänokkainen ja räjähtäneen näköinen otus, joka on vähän vapaankasvatuksen tulos ja on sen vuoksi vähän höpsö, mutta ihan äärettömän suloinen ja rakas! ♥

Mari: Meillä kotona on kissat, Pilli ja Rasmus, sekä koira Luca. Pilli on periaatteessa minun kissa, sillä sain sen synttärilahjaksi seitsemän vuotiaana. Se on siis jo 12- vuotias! ;o Se on tosi kiltti ja perus kissa, joka vain nukkuu ja syö varsinkin talvisin XD Kesällä se on onneksi vähän aktiivisempi liikkumaan ulkona. Rasmus on meidän rasavilli ja huomionkipeä vauveli :D Tai onhan se jo 1,5 vuotta vanha, mutta ikuinen pentu se kyllä on :DD Se haluisi koko ajan olla sylissä ja varsinkin nyt kun ei Maaritin kanssa olla enää kotona, niin se pitää äitiä hirveän tärkeänä. Sitten Luca on puolivuotias suomenajokoira. Sillä olisi hirveä tahto aina metsälle ja on se nyt siellä päässyt käymään ja pärjännyt aika hyvin noin nuoreksi koiraksi. Kaikki lemmikit on ihania ja tosi tärkeitä ♥

Mieliruoka?

Heidi: Olen aika kaikkiruokainen ja pystyn syömään melkein mitä vain, vaikka en siitä kamalasti tykkäisi. Koulussa kuitenkin lempiruokaa on puuro (ihan parasta ainakin meillä!) ja kotona ainakin lasagne ja omatekoiset lihapullat.

Mari: Minä tykkään myös aikalailla kaikista ruuista paitsi maksa- ja kaalilaatikosta. Koulussa lempiruoka on kuitenkin kasvissosekeitto ja makaroonilaatikko. Ne on ihan parhaita! Kotona oikeastaan kaikki äitin tekemä ruoka on maailman parasta ♥


Paras paikka maan päällä?

Heidi: Apua, en minä tiedä. ;o Vastaan poliittisesti, että paras paikka maan päällä on siellä, missä tuntee itsensä onnelliseksi, missä rakastamansa ihmiset ovat ja missä sydän on. Se voi siis mielestäni vaihdella sen mukaan, missä nämä kolme asiaa milloinkin toteutuvat.

Mari: Kyllä tähän oikeasti voisi vastata, että koti. Mutta oikeastaan ei sillä väliä missä se koti, jos kaikki tärkeät ihmiset ja asiat on lähellä. Home is where the ski track is eiku miten meni :DDD


Oletteko aamu vai ilta ihmisiä?

Heidi: Ehdottomasti ilta! Aamulla en voi hyvin, vaikka olisin nukkunut kuinka paljon tahansa. Vaikka olisin nukkunut esim. 9 tuntia, mutta joudun heräämään seitsemältä, niin en tunne itseäni yhtä pirteäksi kuin jos olisin nukkunut kahdeksaan tai yhdeksään. Se on kumma juttu, mutta aamulla meinaa olla aina käynnistymisvaikeuksia, mutta illalla virtaa riittäisi vaikka mihin, joka on joskus myös huono juttu. :D Tosin urheilun kautta on ollut pakko oppia toimimaan aamusta asti suhteellisen skarppina, koska kisat ja harjoitukset ovat monesti aina aamulla ja leireillä on aikaisia herätyksiä.

Mari: Ilta ehdottomasti! Oon aina virkeimmilläni illalla ja keksin aina hirveästi kaikkea tekemistä just ennen nukkumaan menoa:D Ja aamulla hyvinvointini on vaakalaudalla... Pakko kuitenkin pyrkiä joutumaan nukkumaan iltasin aikaisin, sillä aamulla joutuu monesti heräämään aikaisin treeneihin ja kisoihin.


Tärkeitä ihmisiä elämässänne?

Heidi: Osa tulikin jo aiemmassa vastauksessa, mutta jos nyt luetteloin, niin äiti, isä, pikkuveli, mummot, ukki, Terho-kummi, Veikko sekä Mari, Terhi, Emmi ja Hanna ja heidän perheensä, Veera ja Elisa, Eevi ja Reetta H, Ilona, Reetta J ja Essi, Sanni ja valmentaja. On varmasti muitakin, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen, kun aloin niitä tähän listaamaan. Totta kai myös kaikki sukulaiset ovat tärkeitä ihmisiä elämässä, vaikka heitä ei niin usein näkisikään. :)

 

Mari: Ketä minä nyt tähän osaan luetella ;o Jos nyt mennään saman tyylisellä luettelolla kuin Heidikin ilman mitään selityksiä. Eli äiti, isi, Maarit, mummut, Heidi, Emmi, Veera, Elisa, Eevi, Reetta, valmentaja, kummit. Lisäksi serkut ja kummipoika, vaikka tulee nähtyäkin ihan liian harvoin :( Siinä nyt kuitenkin ne jotka tuli ensimmäisenä mieleen:)


Mikä tapahtuma on jäänyt mieleen?

Heidi: Näitä olisi ihan kamalasti! On ihan oikeita tapahtumia, kuten keikkoja, jotka ovat jääneet mieleen tai sitten reissussa sattuneita tapahtumia, kuten Emmin isäntäperheessä Benin "korjailut" vessassa ja katto oli pudonnut sisään :Dd "No problem, no problem" tai sitten vain jotain pienempiä arkipäiväisiä tapahtumia. Myös blogikirjoitusten myötä tullut positiivisen palautteen tulva on jäänyt todellakin mieleen, koska se, miten osaan herättää positiivisia ajatuksia lukijoissa, on uskomattoman hienoa. Joskus tosiaan olen vain itkenyt lukiessani saamiani kommentteja, koska olen ollut yksinkertaisesti niin liikuttunut niistä. Erityisesti #uskallanhymyillä -postaus räjäytti "potin", koska sain sen myötä kamalasti ihania kommentteja ja ihmiset uskalsivat myöntää olleensa samassa tilanteessa itsekin - kukaan ei ole asian kanssa yksin. Sitä luettiin enemmän kuin mitään postausta ikinä yhden päivän aikana.

Mari: Kaikki leirit ja reissut eripaikkoihin on omalla tavallaan mieleenpainuvia. Äääh, minkä tapahtuman minä nyt tähän keksisin... Jos pitää sanoa vain yksi, niin pakko sanoa viime kevään reissu Warner Brossin studiolle. Se oli jotain niin uskomatonta nähdä ne paikat, joissa Harry Potteria on kuvattu. Se oli päivä, jolloin olisin voinut koko ajan vain itkeä onnesta :´ )

Missä haluaisitte käydä?

Heidi: Voisin listata tähän puoli maapalloa, mutta pysytellään nyt "muutamassa" kohteessa lähinnä Euroopan sisällä. Ensinnäkin haluan Englantiin uudestaan, koska se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sitten haluaisin päästä käymään Berliinissä, Pariisissa, Amsterdamissa, Brysselissä, Luxemburgissa, Milanossa, Venetsiassa, Ahvenanmaalla, Islannissa jossain kaupungissa ja Alpeilla. Tällä hetkellä haluaisin myös jossain sisimmässäni johonkin kaupunkiin ehkä Etelä-Ruotsiin. Nämä olisivat toistaiseksi unelman täyttymyksiä.

Mari: Haluaisin ensinnäkin käydä eripuolella Suomea ja useammin etenkin Lapissa. Ulkomailla haluaisin Englantiin uudelleen, Pariisiin, Barcelonaan tai muualle Espanjaan, Amsterdamiin, johonkin Italian kaupunkiin, Alpeille (Itävaltaan tai Sveitsiin) ja Norjaan. New Yorkissa olisi myös siistiä joskus käydä. Siinä nyt muutama paikka alkuun eiku XD

Mitäs Ricolle kuuluu?

Heidi: Ricolle kuuluu hyvää. :) Se on terve kuin pukki ja vilkas hauva! (Allaolevassa kuvassa on Rico vauvana ♥)

Mitäs musiikkia Heidi ja Mari tykkää kuunnella?

Heidi: Kuuntelen aika laidasta laitaan kaiken tyylistä musiikkia. Ei ole mitään tiettyä genreä, jota ainoastaan kuuntelisin. Mun musiikkimaku on kokenut nyt muutoksen, koska oon alkanu tykätä paljon Linkin Parkista ja Bring Me The Horizonilla oli kans tosi hyviä biisejä. Kuuntelen toki myös edelleen räppiä, Cheek ja Elastinen jne kulkee edelleen matkassa ja Jannika B:n tuotantoon voin edelleen täydellisesti samastua. Apulanta on tullut entistä vahvemmin kuvioon mukaan ja odotan ihan kauheena niitten uutta levyä, joka julkaistaan ihan kohta! Vain Elämää on aina yhtä huikee ja saa arvostamaan artisteja, joista ei ole ennen välittänyt yhtään (osittain se johtuu siitä, että ei ole tykännyt musiikista eikä ole seurannut artistien aikaansaannoksia esim. musiikkimaailman ulkopuolella ja ei siksi tiedä heistä mitään) ja tajuamaan, miten huikean uran he ovat tehneet ilman, että on kiinnittänyt siihen edes huomiota.

Mari: Teinkin vasta postauksen musiikista ja sen voi halutessaan lukea täältä, jos ei ole sitä vielä nähnyt:) Mutta tiivistettynä tykkään kuunnella tosi monenlaista musiikkia. En osaa oikein luetella lempibändejä tai artisteja, koska saatan tykätä esim. vain jonkin artistin yhdestä kappaleesta. Mutta jos nyt luettelisin muutaman bändin/artistin, joita nykyään kuuntelen paljon, eli Linkin Park, Apulanta, Cheek, Elastinen, Robin, Softengine, Haloo Helsinki ja Ellie Goulding. 


Mille ootte nauranut viimeksi?

Heidi:  Voi kun muistaisikin... Nauretaan niin monelle asialle päivän aikana. Meidän naurunaiheet eivät ole aina uutiskynnystä ylittäviä, kaikesta saa revittyä jotain hauskaa! Nyt tulee mieleen meidän kahden ja Emmin selitykset ennen enkun tuntia: "No lolz, Mari." "Lots of laugh." "Lots of laughZ." Eli siis jos hokasitte edes, niin nauretaan tällasille. :DDd

Mari: Itse asiassa nauroin tuolle kuvalle tuossa alapuolella XD Naurettiin Heidin kanssa, kun sen vastaus oli jo tuossa yläpuolella ja mä en ollut vielä vastannut tähän ja minun vastauksen kohdalla oli tuo kuva :D Eli osataaan repiä riemua näinkin tyhmistä asioista XD





Saako heittää kirjeellä?

Heidi: Ilman muuta, yritän ottaa kopin!

Mari: Antaan tulla vaan!

Kirjoittaako Heidi vielä tarinoita?

Heidi: Kyllä itse asiassa. Oon kirjoittanut jo reilustikin yli vuoden yhtä tarinaa, jonka kirjoittamisessa on ollut välillä aukkoja esim. kirjoitusten aikaan. Se on tavallaan toiminut myös itselleni terapiana, koska kirjoittaminen on niin rentouttavaa. Se on ollut jo kauan aikaa valmis, mutta oon lukemassa sitä läpi jo kolmatta kertaa. Muokkaan sitä parhaillaan koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, koska mun periaate kirjoittamiseen on se, että oma tuotos pitää lukea läpi monta kertaa ennen kuin sen voi sanoa olevan valmis. Se alkaa vasta sitten elää eri tavalla.
Toki äidinkielen esseet ei tule luettua läpi kuin kerran ja jos kieli on ymmärrettävää, palautan sen. Blogipostauksia en lue kuin kerran läpi ja korjaan virheet, jos siellä sellaisia on ja muokkaan ehkä lauseita paremmin ymmärrettävään muotoon (ja silti ette varmaan aina ymmärrä :Dd). Mutta tuollaisissa kirjan paksuisissa tarinoissa se on asia erikseen. Huomaan vieläkin monia kielivirheitä ja ymmärrystä haittaavia asioita, jotka korjaan, vaikka olen olevinaan lukenut sen läpi jo kaksi kertaa. Välillä mietin, että teenkö tätä työtä ihan turhaan, kun en kuitenkaan tee niille tarinoille mitään? Talletan ne kansioihin kaappiin. En anna kenenkään lukea niitä. Olen nyt välillä miettinyt, että pitäisikö minun oikeasti edes yrittää tarjota tuotostani jonnekin luettavaksi, onko niistä ainesta siihen?

Mari: Joo kirjottaa se :D Sain itse asiassa viime kesänä luettavaksi Heidin yhden tarinan ja tykkäsin siitä:) Minusta on niin uskomatonta, että jollekkin on luotu tuollainen kirjoittamisen lahja...  Hienoa, että joku osaa järjestää ajatuksia sanoiksi noin hyvin, sillä itseltä se ei kuitenkaan niin helposti onnistu, vaikka en itseäni mitenkään huonona kirjoittajana kuitenkaan pidä. Tykkään siis lukea Heidin tarinoita ja blogikirjoituksia, vaikka ne usein pitkiä onkin :D


Jos teistä ei tuu kilpahiihtäjiä isona, mitä teistä tulee?

Heidi: Sen kun tietäis. :D Mun kilpahiihtäjän ura ei näytä tällä hetkellä kovin lupaavalta, enkä oikein usko, että minusta tulisi sellainen kilpahiihtäjä, joka elättäisi sillä itsensä. Nykyään olen enemmän alkanut miettiä sitä, mikä ala minulle voisi sopia. Aiemmin yritin väistää ajatusta "mitä jos" -ajattelulla urheilun suhteen. Luultavasti tähän mennessä se olisi näyttänyt jo merkkejä siitä. Uskon sen pysyvän vahvasti mukana elämässäni ja arjessani, uskon käyväni kisoja ja niin edelleen. Mutta ammattia siitä ei minulle melko varmasti tule tällä tulostasolla. Siksi toivon, että minusta tulisi fysioterapeutti ja jos intoa riittää, jatkaisin sitä yliopistossa ja valmistuisin vaikka terveystieteiden maisteriksi, jolloin voisin toimia myös terveystiedon opettajana. Tutkin tätä netistä, joten olen jo vähän viisaampi tulevaisuuteni suhteen. Mikäli en keksi jotain mullistavaa kriittisesti juuri päivää ennen hakua. En ihmettelisi sitäkään, kun on kyse minusta. :D

Mari: Nyt pistit pahan... Siihen, että elättäisi itsensä hiihdolla, täytyy tehdä vielä ihan uskomattoman paljon töitä. Tiedostan sen todellakin, mutta yritän tehdä kaikkeni nähdäkseni miten pitkälle voin päästä. Mutta jos minusta ei tule ammattihiihtäjää, haluaisin opiskella fysioterapeutiksi. (Siis nolo, kun halutaan Heidin kanssa tehdä samaa asiaa, mutta minkä minä sille voin, että meillä on samat kiinnostuksen kohteet XD) Olen myös pohtinut hakevani Jyväskylään opiskelemaan liikuntabiologiaa, mutta tällä hetkellä tuo fysioterapia kiinnostaa niin paljon, että sitä haluaisin työkseni tehdä. Saa sitten nähdä mitä elämä tuo tullessaan ja minne lopulta päädyn:)


Mitä hauskaa ootte hölmöilleet viimeksi?

Heidi: Mitähän me on hölmöilty... Viime perjantaina tultiin koulusta porukalla pyörillä Emmin kanssa ja nähtiin Antin kävelevän yläasteelta. Sanoin Marille, että käänny, niin käydään juttusilla. Ja Marihan teki työtä käskettyä - ja kääntyi suoraan Emmin eteen ja kumpikin meinasi kaatua. Näinpä Antti totesi, että on sinänsä huojentavaa, että vaikka maailma muuttuu, niin täällä tietyt asiat eivät muutu.

Mari: Haha, näitähän riittää :DDD Ihan viimeisimpänä "Mari ja Heidi hoitaa"- tilanne, kun vähän autettiin Maarittia ja sen kämppistä saamaan pyörä pois varastosta sängyn takaa (Se sänky on siellä, koska #vainpihtipudasjutut, älkää kysykö xD) Tytöt väitti ettei sitä pyörää saa sieltä millään pois, mutta me vaan Heidin kanssa nostettiin se sieltä takaa XD Kyllä homma hoituu, kun me ollaan asialla ;)


Melkein sama kysymys, mutta mihin Heidi Kävelevä Katastrofi on onnistunut kolhimaan itsensä viimeksi?

Heidi: Olen suorastaan imarreltu tuosta lisänimestä! ;) Tänään yritin oikaista yhden mutkan sisällä ja kävelin päin seinää. Luulin, että olkapää meni sijoiltaan, mutta kyllä se sitten lähti taas toimimaan.

Mari: Voi ei, en halua edes muistella... Heidi teloo itseään lähes joka päivä jotenkin, joten en todellakaan pysy enää laskuissa niistä kerroista XD 

Miten menee noin niinku omasta mielestä?

Heidi: Erittäin hyvin, kiitos kysymästä veli. ;)

Mari: Menee erittäin hyvin noin niinku omasta mielestä, thanks for asking brother ;D How about you? xD Juu ei opeteltu enkun tunnilla kohteliasta keskustelua :DDD

Missä kaikissa maissa haluaisitte käydä?

Heidi: Vastasin samankaltaiseen kysymykseen jo aiemmin, mutta ennemmin kohteina kuin maina. Mutta maita nyt pääasiassa Englanti, Ranska, Alankomaat, Belgia, Itävalta tai Sveitsi ja Italia.

Mari: No edelleenkin ne samat maat kuin hetki sitten eli Englanti, Alankomaat, Ranska, Itävalta, Sveitsi, Espanja, Italia, Norja ja Amerikka. 


Onko Suomessa joku paikka, jossa ette ole vielä käyneet, mutta haluaisitte käydä?

Heidi: Suomessa on varmasti montakin hienoa paikkaa, missä en ole vielä käynyt tai joiden olemassaolosta en edes tiedä! Haluaisin ehkä käydä Utsjoella ihan vain sen takia, että se on niin pohjoisessa. En kyllä usko, että sieltä mitään ihmeellistä löytyy, vaikka toisaalta Kilpisjärvikin on ihan oma maailmansa juuri sen takia, ettei siellä ole mitään erikoista. Mutta ei oikeastaan ole mitään paikkaa Etelä-Suomessa, minne nyt ihan töikseni lähtisin. Totta kai menen, jos siellä on jotain muutakin asiaa hoidettavana, mutta en nyt ihan sen takia, etten ole käynyt siellä ennen. Lappiin voisin lähteä kyllä pelkästään sillä ajatuksella, että täällä ei ole tullut ennen käytyä ja tämä on varmaan siisti paikka - ja jos ei ole, niin voinpahan sanoa käyneeni. Inari oli vähän sellainen paikka. :D JA AHVENANMAA ON SUOMESSA! Sinne ihan ehdottomasti! ;o

Mari: Voi kuule, kyllä on! Haluaisin käydä ihan pohjoisessa, käsivarren Lapissa. Ja vaikka olen käynytkin kerran Ahvenanmaalla, niin haluaisin sinne ja ylipäätään saaristoon. Semmoinen idyllinen saaristomaisema on vain niin ihana:) 


Kertokaa kolme asiaa/piirrettä joita ette muuttaisi itsessänne.

Heidi: En muuttaisi omaa luonnettani, vaikka muutama piirre onkin sellainen, joista en aina niin kamalasti ole ylpeä. Kuitenkin pääpiirteittäin luonne tekee minusta juuri minut. En myöskään menisi muuttamaan ulkonäköäni, vaikka joku maksaisi leikkauksen tms. Vaikka on asioita, joiden haluaisin ehkä olevan erilaisia, niin haluan ennemmin ajatella, että ne ovat asioita minussa, joita en halua muuttaa. Ei ole ketään toista samanlaista. Minulla on kivat silmät ja pitkät silmäripset ja melko hyvä iho. En ehkä ole niin muodokas, mutta tarvitseeko kaikkien olla? Minä olen ehkä vähän riukumpi, se siitä. En muuttaisi elämänasennettani enkä sisukkuuttani, joka kumpuaa yllättävissä tilanteissa esiin.

Mari: En muuttaisi tietynlaista motivoituneisuutta (onko se edes sana? :D) tiettyjä asioita kuten urheilua tai koulua kohtaan. Vaikka yritän laiminlöydä esimerkiksi sanakokeeseen lukemista tai esseen tekemistä, niin en vain osaa:D En voi mennä kokeeseen lukematta, vaan luen edes vähän vaikka minulla olisi miten kiire tahansa. Tämä on mielestäni ihan hyvä piirre, vaikka välillä aiheuttaakin hieman ylimääräistä stressiä:D
En muuttuisi itseäni ihmisenä ylipäätään. Tai en tiedä voinko sanoa näin, koska tietenkin myös minussa on piirteitä joista en tykkää tai joista olisi parempi päästä eroon. Kieltämättä vähän huonosti sanottu, mutta toivon, että ymmärrätte:D Mutta olen hauska, osaan ottaa muut ihmiset huomioon ja mielestäni olen luottamuksen arvoinen. Luottamus on juurikin se asia, jonka takaisin saaminen on kestänyt, mutta nykyään osaan luottaa ihmisiin ja haluan myös antaa aihetta luottaa minuun:)
Sitten en muuttaisi myöskään ulkonäköäni, vaikka en siihen aina tyytyväinen olekaan. Tietysti pieniä juttuja voi korjata esim. kosmetiikkatuotteilla, mutta sitä ei lasketa. Mutta olen hyväksynyt itseni tämän näköisenä kuin olen enkä halua muuttua muun näköiseksi.

Onko ikävä koulukavereita, jotka on jo lopettanut lukion?

Heidi: Välillä olisi kyllä tosi kiva vaan mennä kylään Veeralle ja Elisalle ja jutella pitkät tovit elämästä!  Onneksi meillä on Whatsapp-ryhmä ja nähdään toivottavasti välillä. :) Elisan kanssa pitäs pyrkiä puhumaan useammin Skypessä, siihen saa menemään kyllä aikaa! ;) Onneksi sentään Emmi on vielä viihdyttämässä meidän päiviä!

Mari: Elisaa ja Veeraa on ikävä! ♥ Onneksi Veeraa näkee toisinaan ja Elisan kanssa voi puhua maraton Skype-puheluita :D

Pidättekö vielä yhteyttä yläasteen aikana tulleisiin kavereihin?

Heidi: Pidän muutamaan. Olen enemmän ollut yhteydessä ja nähnyt säännöllisen epäsäännöllisesti Reettaa ja Essiä, koska he jäivät minulle tärkeimmiksi kavereiksi yläasteelta ja saivat yläasteesta muodostumaan minulle positiivisen muiston, vaikka muuten yläastetta ei jäänytkään yhtään ikävä. Olin saanut huippuja kavereita, mutta olin silti iloinen, että pääsin sieltä ja sain aloittaa uuden elämän paikassa, jossa kukaan ei tuntenut minua ennestään. Moni on edelleen kaverina Facebookissa ja seuraa Instagramissa, vaikka en ollut heidän kanssaan tekemisissä edes yläasteella. Mutta sehän nyt on aika perusmeininkiä. :)

Mari: Jos totta puhutaan, niin en. Yläasteesta ei kokonaisuutena jäänyt hirveän hyviä muistoja. Jos näen yläaste aikaisen kaverin jossain, niin tottakai moikkaan ja saatan kysellä vähän kuulumisia. Muutaman kanssa tuli pari kertaa juteltua vielä lukion alussa, mutta ei enää. 


Kertokaa lapsuudestanne?

Heidi: Minulla oli kyllä tosi ihana lapsuus ja sieltä on tosi kivoja muistoja, vaikka on niitä huonojakin ja menetin melko paljon tärkeitä ihmisiä - olen ollut kymmeneen ikävuoteeni mennessä monissa hautajaisissa. Kuitenkin päällimmäisenä mielessä on ne lukemattomat päivät asuinalueen lasten kanssa - pääasiassa kuitenkin Terhin ja Terhin siskon Marin sekä Lillin ja Oonan kanssa juosten ja leikkien.
Silloin lähistöllä oli paljon samanikäisiä lapsia ja oli usein kavereita, joita käydä pyytämässä ulos. Joskus tyhmyys tiivistyi ja "karattiin" Terhin kanssa ilman lupaa mummon luo syömään viinimarjoja - sain kotiarestia, mutta olin melko kiltti lapsi ja pääsin heti seuraavana päivänä ulos. Terhi tosin oli edelleen arestissa. :D Kaikilla lähiseudun lapsilla oli Pokemon-villitys ja minulta pienimpänä huijattiin niitä, kun otsalohkoni ei ollut yhtä kehittynyt kuin isompien. No, äiti kävi vähän selvittelemässä ja sain korttini takaisin (en ollut tajunnut, että niitä vaihdellessa en ollut saanut mitään vaihdossa:Dd). Se oli niin siistiä ja huoletonta aikaa, kun elämän suurin murhe oli se, pääseekö huomenna ulos. Minulla oli loppupelissä aika suuri "reviiri", jonne sain mennä.
 
Mari: Olen elänyt koko lapsuuteni maalla ja lähimmät kaverit ovat ollet vähintään 10 kilometrin päässä. Paras leikkikaveri oli siis Maarit ja leikittiin tosi paljon yhdessä sekä ulkona että sisällä. Ihan vauvasta asti on myös oltu kavereita Jennan kanssa, koska meidän vanhemmat oli perhetuttuja. Meidän leikit sekä jutut oli pienenä niin outoja ettei mitään rajaa xD Porukat kuitenkin kuskasi minua erilaisissa seurakunnan kerhoissa sekä liikuntaleikkikoulussa ja muissa urheiluharrastuksissa, joista sain tosi paljon kavereita ja joiden kanssa tykkäsin olla ja leikkiä. Alakoulun kävin pienessä kyläkoulussa ja sieltä sain monia kavereita, jotka olivat silloin todella tärkeitä. Useasti koulun jälkeen tulin kysymään äidiltä, että saisinko mennä seuraavana päivänä käymään jonkun kaverin luona. Mielestäni olen siis viettänyt ihan normaalin lapsuuden ja ympärilläni on aina ollut perhe ja ystäviä, jotka ovat olleet tärkeitä minulle:)

Millaisia kavereita teillä oli lapsuudessa?

Heidi: Äskeisessä tuli jo ilmi Terhi ja Mari. sekä Lilli ja Oona. Terhi on minun pisinaikaisin ystävä lapsuudestani ja hän on ollut aina mukana elämässä. Lilli ja Oona asuivat samassa pihapiirissä ja muodostuivat perhetutuiksi. Myös Pinjan kanssa ollaan oltu kavereita päiväkodista asti ja vaikka yläasteella ei oltu samoissa porukoissa ja ollaan oltu eri lukiossa, niin hänen ylioppilasjuhlissaan käyminen oli ilmiselvää! Sitten ala-asteella oltiin perinteisesti oman luokan tyttöjen kanssa kavereita, mutta heistä ei oikeastaan ketään ole jäänyt tähän päivään. Asuinalueen lasten kanssa tottui siihen, että mukana pyöri kaikennäköistä ja -ikäistä lasta, niin tyttöjä kuin poikia.

Mari: Lapsena oli niin paljon kavereita, joten luettelen nyt vain osan. Nimet ei varmaan kerro teille hirveästi mitään, mutta en nyt jaksa selittää enempää :D Elikkäs Maarit, Jenna, Karoliina, Salla, Anna, Essi ja Elli. Siinä nyt ehkä ne tärkeimmät kaverit, jotka minulla oli ennen yläastetta. 


Miten vietitte vapaa-aikaa lapsuudessa ennen kouluikää ja sen jälkeen?

Heidi: Ennen kouluikää on oltu kyllä aika pieniä, joten en hirveästi edes muista. Asuttiin silloin samassa pihapiirissä Terhin kanssa ja kyttäsin aina ikkunasta, milloin Lappalaiset on kotona. :D Mutta kouluiässä riitti kyllä tekemistä! Tehtiin majoja, rymyttiin puissa, metsissä ja naapuripihoissa, juostiin poikia pakoon ja tehtiin kaikkea siistiä! Ja totta kai piti aina päästä kylään kavereiden luo huonolla säällä. Näinpä näiden kavereideni perheistä tuli kuin toinen perhe - tämä ottotyttönä oleminen aloitettu jo pienenä. :D

Mari: Ennen kouluikää varmasti kotona ja erilaisissa kerhoissa leikkien. Mummu ja ukki oli myös tosi tärkeitä ja niiden kanssa tuli touhuttua kaikenlaista. Kouluikäisenä leikin edelleen kotona, mutta koska olin saanut koulusta kavereita, niin leikin useasti myös niiden kanssa. Ala-asteella aloin myös harrastaa hiihtoa ja yleisurheilua aktiivisemmin, joten urheilu tuli mukaan kuvioihin.


Oletteko perineet piirteitä vanhemmiltanne?

Heidi: Olin ala-asteella aika ujo koulussa, mutta tuttujen seurassa suun olisi saanut teipata, jotta olisin ollut hiljaa. Vanhemmiten olen tullut avoimeksi myös itselleni vieraammissa tilanteissa, joka on todellakin ominaista äidiltä, joka saa keskustelun aikaiseksi kenen kanssa vain (ihmettelin sitä pienenä, mutta nyt ymmärrän, kun olen itse ihan samanlainen:Dd). Myös äitiin viittaavia piirteitä ovat tietynlainen järjestelmällisyys ja käytännön asioiden ajatteleminen. Työpöytäni ja huoneeni ovat yleensä melko siistejä, osittain johtuen myös siitä, että kotona ei ole ikinä voinut jättää mitään lattialle, koska joko Aki tai koira on syönyt ne. :Dd Äitikin pitää asioita järjestyksessä. Ja itse olen oppinut ajattelemaan käytännön asioita, koska olen oppinut tietämään, mitä äiti ajattelisi ensimmäisenä ja mikä olisi ensimmäinen kompastinkivi suunnitelmassani, kun esittäisin sen äidille. Näinpä se on jäänyt.
Isältä olen taas selvästi perinyt temperamenttini ja itsepäisyyteni. Me isin kanssa räjähdetään alta aikayksikön, mutta eiköhän me kuitenkin suhteellisen nopeasti sitten lepytä. Hermostun jossain vaiheessa, jos joku asia pitää selittää keskimäärin sata kertaa ennen kuin toinen tajuaa, vaikka tarkemmin ajateltuna huomaakin, ettei hän ole kuullut asiasta ennen ja se onkin ehkä ihan uusi asia. Siksi en voisi ikinä olla matikan tai jonkin kielen opettaja, koska minulla yksinkertaisesti menisi hermot, kun kukaan ei tajuaisi mitään. :Dd (Siis ihan kuin itsekään matikkaa tajuaisin, joten olisin varmaan tosi hyvä opettaja)

Mari: Siis tosi vaikea ajatella piirteitä, joita on mahdollisesti perinyt vanhemmilta, koska niitä on aina pitänyt niin itsestään selvyyksinä ;o
Molemmilta vanhemmiltani olen kuitenkin perinyt tavan ajatella asioita maalaisjärjellä ja monista eri näkökulmista. Esimerkiksi varsinkin isi tutkii tosi tarkasti kaikkea ennen kuin ostaa mitään ja sen olen oppinut itsekin. Välillä ihan hyvä, mutta joskus turhauttaa, kun mietin kaikkea ihan liian kauan enkä osaa päätää mitään järkevää :D Isi on myös aina opettanut kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja muita ihmisiä ylipäätään. Mun huumorintaju on myös osittain periytynyt isiltä, jonka jutut on aina niin hulvattomia... :D
Äitiltä olen perinyt ainakin lyhytvihaisuuden. Me kumpikaan ei osata mököttää kauaa, mikä on sinällänsä ihan hyvä asia. Käytännön ajattelu ja asioiden ajattelu kokonaisuuksina on myös varmasti äidiltä opittua. Vaikka mitä äiti ei olisi opettanut, sillä eikös se niin mene, että jos et heti onnistu, niin tee niin kuin äitisi käski ;)

Onko teillä samoja piirteitä kuin sisaruksillanne?

Heidi: Onhan meillä tavallaan. Aki on kokonaisuudessaan rauhallisempi luonteeltaan kuin minä ja kuten aiemmin sanoin. Mutta ollaan kumpikin samanlaisia höseltäjiä ja höpöttäjiä ja kerrotaan hassuja juttuja. (Totta kai Akin jutun on oudompia..... :D) Ja ilmeet! Niitähän riittää. 

Mari: Osataan ainakin Maaritin kanssa pitää molemmat puoliamme niin kauan, että tapellaan ihan mitättömästä asiasta :D Me molemmat myös selitetään ihan hirveästi, jos innostutaan jostain asiasta. Ja varmasti vaikka mitä muitakin piirteitä, mutta en nyt jaksa enää miettiä enempää xd


Jos voisitte muuttaa maailmaa, niin mitä tekisitte?

Heidi: Noniin, nyt vetäisen tähän maailmanpelastuspuheen! No, jos ihan lyhyesti. Haluaisin tietenkin, että kaikilla ihmisillä maapallolla voisi olla asiat edes melkein yhtä hyvin kuin meillä. Ei hyvään elämään tarvita tällaista elintasoa kuin meillä. Ei tarvittaisi tällaista määrää elektroniikkaa tai muuta turhaketta, mitä meillä arkielämässämme on. Vähempikin riittäisi.
Me lähetimme taksvärkissä suoraan erääseen kohteeseen suhteiden kautta rahaa, vanhoja tavaroitamme ja vaatteitamme ja "kylänjohtaja" oli sanonut, että Jumala on kuullut toiveemme ja itkenyt vuolaasti kuullessaan meidän avustamme. Eikä se ollut meiltä edes iso asia kaivella kotona vanhoja tavaroita varastosta, tuntui vaan tärkeältä saada auttaa ja se oli iso asia!

Mari: Haluaisin tällaisiä perus asioita kuten tasa-arvoa, rauhaa ja onnellisuutta. Haluaisin, että kehitysmaissa olisi parempi elintaso kuin mitä siellä on nyt. Aloittaisin maailman parantamisen pienistä asioita. Tekisin ihmisiä iloisiksi pienten asioiden kuten hymyn tai lahjan avulla ja vaikuttaisin omilla valinnoillani muihin ihmisiin sekä koko maailmaan:) 


Jos voitaisitte lotossa, mitä tekisitte?

Heidi: Laittaisin varmasti suurimman osan säästöön tulevaisuutta varten. Haluaisin muutenkin päästä matkustamaan enemmän ja lähtisin varmasti ulkomaille. Käyttäisin rahaa silti järjellä enkä törsäisi älyttömyyksiin, mutta en myöskään muuttuisi pihiksi ja en raaskisi ostaa enää mitään. Olisihan se mukavaa, jos ei niin usein tarvitsisi miettiä, että voinko ostaa tämän, että voidaan ostaa ensi viikollakin ruokaa, mutta en silti usko, että kamala rahasumma tekisi autuaaksi ja onnelliseksi. Uskallan melkein sanoa, etten haluaisi voittaa mitään älytöntä ökysummaa, joka sumentaa pään, kun sitä rahaa vain olisi niin paljon.  Semmoinen summa olisi ihan paras, josta riittäisi pidemmäksi aikaa ja pystyisi laittamaan säästöön, mutta jos saisin monta miljardia, en todellakaan tietäisi, mitä sillä kaikella tekisin. En haluaisi olla niin rikas. Ja mitä minä tekisin, jos ei tarvitsisi opiskella, ei käydä töissä, ei huolehtia mistään?! Saisin kaiken, mitä keksisin ikinä pyytää. En tiedä, olisiko sekään enää elämää, jos ei osaisi olla enää tyytyväinen mistään eikä arvostaa sitä, mitä on.

Mari: Ensinnäkin en todellisuudessa haluaisi edes voittaa lotossa ja tulla miljonääriksi. Toki jonkinlainen pienempi lottovoitto kelpaisi, jos ei puhuta miljoonista euroista. En osaisi varmasti elää niin suuren rahasumman kanssa...
Mutta jos nyt sattuisin voittamaan lotossa, niin matkustaisin jonnekkin. Ensimmäisenä lähtisin varmasti jonnekin Keski-Eurooppaan treenimaastojen perässä, koska se on jo pitkään ollut unelmani. Ostaisin jotain kivaa itselleni ja perheelleni. Ja laittaisin rahaa säästöön. Osan voisin myös lahjoittaa johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. 

Mistä haaveilette?

Heidi: Tietenkin jonkinkokoinen lottovoitto kelpaisi, en sitä sano. Myös turvattu ja onnellinen tulevaisuus on haaveena varmasti kaikilla. Olisi työ, josta saisi palkkaa, jolla elättäisi itsensä ja jäisi vielä jotain käteenkin, ettei tarvitsisi elää suoraan kädestä suuhun. Pystyisi elättämään myös jatkossa perheensä ja olisi onnellinen sen ihmisen kanssa, jonka kanssa jakaa arkensa ja elämänsä.

Mari: Tällä hetkellä haavailen siitä, että saan käytyä lukion loppuun, selviän kirjoituksista kunnialla ja pääsen opiskelemaan sinne minne haluan. Haaveilen myös ammattihiihtäjän urasta. Sitten tulevaisuudessa haluan hyvän työn, josta saan sen verran palkkaa, että voin elää ilman rahahuolia ja että minulla olisi perhe ja kiva talo ja olisin onnellinen. 

Jos olisitte eläin/huonekalu/ruoka/kasvi, niin mikä olisitte? :D

Heidi: Johan oot kysymyksen lykänny! En tietty välttämättä voisi vaikuttaa siihen, mikä olisin, mutta jos saisin valita, niin.... hmm. Olisin varmaan joku kotieläin eli koira tai kissa. Luultavimmin koira, koska ne ovat laumaeläimiä. Kissa olisi ehkä vähän liian itsenäinen eläin, jos olisin sellainen. :Dd Ja huonekalua mietin tosi kauan. ;o Tuoli tai sohva en ainakaan olisi, koska se olis jotenkin epämukavaa ehkä... :DDd Olisin luultavasti joku keskeisellä paikalla oleva hylly, joka näkis paljon, mut kukaan ei kiinnittäis siihen huomiota. :D Olisin semmonen salapoliisisoluttautuja. :Dd Ja ruoka on ehkä vaikein näistä... En haluais olla mikään ruoka, koska en haluais tulla syödyksi kaiken lisäks viel hyvällä ruokahalulla! Olisin siinä tapauksessa varmaan joku pahanmakuinen ruoka eli ylisuolattu koulun jauhelihakeitto, hyi.
Pakko myöntää, etten tunne hirveesti kasveja tai ei ainakaan tule näin yhtäkkiä mieleen mitään. Mutta olisin varmaan semmonen oikeeen nätti ruusu, koska niitä ostetaan aina silloin, kun on jotain aihetta juhlaan tms. Eli ne liittyvät pääasiassa iloisiin asioihin, mutta olisin myös sopivan piikikäs! :D

Mari: No jaa. Mistä näitä kysymyksiä oikein tulee :D Jos saisin päättää mikä eläin olisin, niin olisin kenguru! Olisi siistiä pomppia Australiassa ja kantaa pientä poikasta siellä pussukassa :D No joo, kengurut vaan vaikuttaa niin siisteiltä eläimiltä :DD
Naureskelin jo, että jos olisin huonekalu, niin olisin seinäruusu XD Kukaan ei istuisi päälleni eikä kukaan huomaisi minua. Valitettavasti se ei kuitenkaan taida olla huonekalu (eikä oikeastaan mikään konkreettinen), mutta saa nyt luvan kelvata vastaukseksi, koska en keksi mitään muutakaan xD
Jos olisin ruoka, niin olisin joku tosi pahanmakuinen, jota kukaan ei syö :D Eli olisin ehdottomasti talkkuna ja tirripaisti! Siis hyi, että... Meillä oli sitä kerran ala-asteella perinnepäivänä ja se oli kamalinta mitä olen koskaan syönyt... Älkää kysykö mitä se on, sillä en itsekään tiedä enkä toisaalta haluakaan tietää...
Jos olisin kasvi, niin olisin ehkä orkidea. Se on tosi nätti kukka, joten ehkä siksi haluaisin olla juuri se. :D

Minkä kouluaineen voisitte ottaa pois lukiosta?

Heidi: Filosofian. Se on ehkä turhin ja turhauttavin aine ikinä ja en koe siitä olleen mitään hyötyä elämälleni silloin, nyt tai tulevaisuudessa. En jaksa jahkailla sellaisia asioita. :D

Mari: Ehdottomasti filosofian! En näe mitenkään hyödyllisenä sitä, että minulle kerrotaan tunnilla, että lumi on valkoista. En toki näe sitä ihan omin silmin... Mutta ehkä erehdyn ;o XD

Millainen on unelmiesi talo?

Heidi: Pakko myöntää, etten ole miettinyt tätä asiaa ehkä niin paljon kuin jotkut ehkä ovat. Mutta tietysti ois kiva, et se olis riittävän iso, mut ei kuitenkaan ihan älytön hehtaarikämppä, koska hukkaisin itseni sinne. :Dd Perus, muiden perusteet on, että ei liian iso kun en jaksa siivota ja ite sitten perustelen sillä, että häviän sinne... XD
Semmoisia kivoja yksityiskohtia, kuten tsemppaavia tauluja ja sitaatteja seinällä ja sitten keittiössä kaikkia hienoja purkkeja esillä, esim. sokerille, suolalle jne. Ihailen aina Kultakeramiikassa just tuollaisia sisustusyksityiskohtia ja käytännön juttuja, jotka ovat tosi kivoja! :) Ja joku kiva työpiste, joka on tarpeeks selkeä ja tyhjä, mutta sit sellaisia piristäviä yksityiskohtia. Oon vähän tämmönen yksityiskohtafanaatikko, kiinnitän huomiota just tällasiin epäolennaisiin pieniin yksityiskohtiin muidenkin kotona! (Sit ne on aina silleen: "Ai niinpä onki, enpä oo ennen ees huomannu" :DDDd)
Ehkä tällä hetkellä kämpillä se näkyy koriste-esineinä hyllyssä ja pöydällä. Tykkään myös kauheesti valokuvista ja mulla on tosi iso kuvakollaasi seinällä. Oon ripustanut helmikaulakorun valokuvakehyksen ympärille. Pöydällä on myös kynät punotuissa koreissa ja naulakoista tykkään, tosin se olisi hienompi, jos se ei olisi niin täynnä tavaraa kuin minulla on.... :Dd Mut en silti haluais, et oma talo ois ihan täynnä kaikkea, vaan yksinkertaisuus on kaunista. Nyt tänne kämpille vaan kertyy kaikkea: sisustuselementtejä ja huonekaluja on tullut koululta, kotoa, mummon varastosta ja itse ostettuna, joten sekametelisoppa on valmis. :Dd Laitan tähän alle muutaman esimerkin näistä mun kämpillä näkyvistä yksityiskohdista. 

Mari: Unelmieni talo olisi omakotitalo, joka olisi riittävän iso, mutta ei liian iso, sillä en jaksaisi siivota sitä XD Hyvä ajatella nämä käytännön asiat heti alkuun :D Mutta siinä olisi kaksi kerrosta ja yläkerrassa iso parveke. Toisaalta siinä voisi olla myös kellari, jossa olisi sauna, oleskelutila/takkahuone ja pieni kuntosali. Kylpyhuoneessa olisi poreamme (jota en kuitenkaan loppupeleissä edes käyttäisi xd). Makuuhuone olisi aika pieni sekä tunnelmallinen ja siitä pääsisi suoraan suhteellisen isoon vaatehuoneeseen. Keittiö olisi iso ja siellä olisi paljon tasoja, joissa mahtuu työskentelemään. Ja siellä keittiössä olisi purkkeja! Semmoisia valkoisia, joissa lukee "Sugar" ja "Flour" ja "Rice" jne. :D Ja pieniä söpöjä purkkeja mausteille, jotka ovat aina nätisti esillä. Niin ja iso jääkaappi, koska pitää mahtua paljon ruokaa XD Ja hienoja sisustustauluja ja -tarroja ympäri taloa. Ja muutenkin kaikkia hienoja sisustus juttuja, jotka tekevät kodista kauniin ja viihtyisän. Valkoinen olisi vallitseva väri, mutta mukana olisi myös ehkä vaalean ruskeaa sekä harmaata. Niin ja se talo sijaitsisi järven rannalla, lähellä hyviä harjoittelupaikkoja tietenkin ;D Hups, taisin vähän innostua... :DD Voitte vaan kuvitella miten kuvittelen tämän unelmatalon pääni sisällä juuri tällä hetkellä XD

Tässä oli meidän kysymyspostaus tällä kertaa! Kysymyksiä tuli tosi hyvin, kiitos jokaisesta! ♥ Kysymyksiä tuli kyllä tosi hurjasti!! Joten se on ihan vaan teidän ansiotanne, että tästä tuli näin pitkä. ;) Kommentteja saa jättää ja kertokaa edes alla olevilla napeilla, millaisia vastauksia oli! :) (Jos edes jaksoitte lukea ne kaikki... :D)

- Mari&Heidi