Amsterdam 12.-13.4.2014 (day 1 & 2)

Hello! Nyt palaillaan Euroopan reissumme toisen jatko-osan kanssa. Junamatka Pariisista Amsterdamiin kesti noin 3 tuntia. Ei siis älyttömän paha ottaen huomioon, että olimme saman päivän aikana kolmessa maassa (mutta pistettiin vielä paremmaksi, olimme neljässä pois tullessa!)
Lasken nyt tulopäivämme ensimmäiseksi päiväksemme Damissa, vaikka käytännössä ensimmäinen kokonainen päivä oli vasta seuraava päivä. Se on kuitenkin teidän loogisempi sillä tavalla käsittää. :) (ja loogisempi käsittää itsekin tätä postausta tehdessä :D)

Juna kiiti läpi Belgian ja itse asiassa pysähdyimme junan kyydissä melko monessakin paikassa, tosin vain ohimennen asemalla. Rotterdam oli yksi niistä, se oli ennen Amsterdamia Alankomaiden puolella. Nimestäkin sen voi jo huomata; Rotter & Amster ja loppuosa Dam.

Alkushokki meinasi olla melkoinen, kuin tulimme Amsterdam Centraalin oikealle puolelle ja ihanat rakennukset näyttäytyivät koko komeudessaan. Shokin siitä kuitenkin teki liikenteen liikkuvat osat; autot, raitiovaunut ja PYÖRÄT. Pyörien määrää en todellakaan kommentoi, en olisi ikinä uskonut niitä olevan niin paljon. Sinä iltana luultiin jäävämme niiden alle, mutta seuraavana päivänä hieman jo helpotti, kun asennoiduimme siihen, että niitä voi tulla MILLOIN VAIN, MISTÄ VAIN. Aina jos vaihtoi kävelylinjaa, katso taakse, sivulle ja eteen ETTET jää pyörän alle. Jossain vaiheessa meillä oli kuningasidea vuokrata pyörät Amsterdamissa, mutta mieli muuttui aika lailla heti, kun näimme sen pyöräliikenteen määrän. Olisimme varmaan kuolleet, jos olisimme lähteneet liikenteeseen pyörällä. xD Niille oli paikoitellen autoteillä omat kaistat ja jopa liikennevalot. Se tuntui niin hassulta, koska Suomessa pyöräilijät kulkee paljolti kävelyteillä, toki myös autotiellä, mutta sielläkin vain pientareella. Ei niille paljoakaan omia kaistoja ole tai jos kaupungeissa on, niin se ei ole yhtään sama asia kuin tuolla. Kaiken lisäksi meillä ei olisi ollut hajuakaan minne olisimme liikenteen mukana ajaneet ja karttaakin olisi pitänyt lukea, joten ihan kaiken turvallisuuden nimissä taitoimme matkamme ilomielin jalkaisin. Vaikka jalkoja särki. :D

Illalla lähdettiin vielä etsimään ruokakauppaa ja kiertämään lähistöllä paikkoja. Taitaa olla, ettei mikään suuri kaupunki koskaan nuku, koska täälläkin oli kamala meno vielä yhdeksän aikaan - ja kaiken lisäksi valoisaa. Täällä kuitenkin huomasi heti ilmapiirin muutoksen ja olimme heti sitä mieltä, että täällä me tykkäämme olla paljon mieluummin kuin Pariisissa. Liikenne ei ollut ihan niin kaoottinen, vaikka sitä riittikin ja oli enemmän liikenteen liikkuvia osia, kuten niitä ratikoita ja pyöriä. Ihmiset olivat kuitenkin ystävällisempiä kuin Pariisissa. Siellä tuli melkein sellainen fiilis, että asiakaspalvelu on töykeää. Asiakkaita komenneltiin ja puhuteltiin vähän turhan tuimasti siihen verrattuna, mihin on tottunut. Suomen asiakaspalvelua ja vuorovaikutuksettomuuden puutetta aina mollataan, mutta loppujen lopuksi meillä on Suomessa hyvää asiakaspalvelua.
Amsterdam oli kuitenkin ensisilmäyksellä viihtyisä ja todella ihana kaupunki.

Tälle naurettiin. :D Sherlokit liikenteessä!

Dam Squarelle eli suomeksi Damin aukiolle oli hädin tuskin 200 metrin matka kävellä. Tuloiltana taivas oli tumma (kuten huomaatte) ja koimme vuoden 2016 ensimmäisen ukonilman huhtikuussa! :D Kyseinen rakennus, Madame Tussaud, ei ollut kauppakeskus kuten aluksi luulimme, vaan vahakabinetti! Harkittiin menevämme sinne, koska se ei ollut älyttömän kallis (22e), mutta menimme kuitenkin turisteina mieluummin kanavaristeilylle, koska vahakabinettiin varmasti pääsee muuallakin, missä ei ole mahdollisuutta lähteä kanavaristeilylle. :D
Hotellimme oli keskustassa, mikä oli hyvä vaihdos. Alun perin varauksemme oli 5km keskustasta ja kulkeminen olisi ollut haastavaa. Toki tästä uudesta majapaikasta maksoimme enemmän, mutta onneksi maksoimme, sillä se helpotti paljon olemistamme. Kaiken lisäksi hotellilla oli todella hyvää asiakaspalvelua, hotellivirkailija oli todella mukava heti tulostamme lähtien. Hän oli todella ystävällinen, neuvoi meille kartasta paikkoja, missä kannattaa käydä ja aina kun lähdettiin tai tultiin, hän sanoi ohimennen jotain. Siitä tuli tosi hyvä fiilis ja siitä henkilöstä muodostui meille tuki ja turva, jolta voitiin aina kysyä, jos oli jotain epäselvää. Ihan oli haikea fiilis viimeisenä iltana, kun tajuttiin, että ei nähdä sitä tyyppiä enää aamulla lähtiessämme. Olisi pitänyt ihan välittää kiitokset hänelle hyvästä asiakaspalvelusta! =)

Damin aukiolla oli useita hienoja rakennuksia (yllämainittu Madame Tussaud) ja sitten tämä Royal Palace. (Ei kuitenkaan sanota kun ei me oikeesti tiietä:DDd) No kyllä sen pitäisi se olla. Tosiaan tuo meidän oma juttu, jota viljellään joka paikassa, kun ei olla varmoja jostakin, tuli Pariisissa kun oltiin Louvren sisäpihalla ja kuvattiin videonpätkää (joka on muuten ihan kamala, naurakaa sille joskus kun saadaan video aikaiseksi), jossa kerron, että Pariisissa on monia riemukaaria ja tuo on varmaan yksi niistä. Sitten Mari sanoo oikein sydämensä pohjasta: "No älä nyt sano kun ei me oikeesti tiietä!" :DDd

Pakolliset turistikuvat olivat seuraavan päivän homma. Sää oli täydellinen kaupunkikierrokselle ja videollakin on todistusaineistona, kuinka tuumimme aamulla hotellilta lähtiessä, miten paljon jalkoihin koskee ja toteamuksemme "Ei kävellä tänään paljon". Jostain kumman syystä kuitenkin löysimme itsemme iltapäivän puolella kartan toisesta laidasta, kun hotellimme oli kartan toisessa laidassa. Mari nauroikin kun kysyin, että miten pitkä matka täältä on, että ei me mahduta edes tähän pienempään karttaan. :DDDd Että se siitä rauhallisesta lähellä kiertelystä. Piti vain nähdä KAIKKI mitä suinkin ehti!! :D Siinä todellakin onnistuimme. Tykkään kuitenkin enemmän tällaisista lomista kuin löhöilystä hiekkarannalla auringossa (vaikka toki sekin olisi ihan kiva joskus ja ei ainakaan sattuisi näin paljon jalkoihin... :D), koska emme me malta pysyä paljoakaan paikoillaan. Välillä piti mennä hotellille lepäämään hetkeksi ennen kuin lähdettiin uudelleen ja hotellivirkailijat saivat vain katsella meidän lähteviä selkiämme ja tulevia innostuksesta (ja uupumuksesta :DDDDd) loistavia kasvojamme.

Kyseinen talo on Anne Frankin talo, johon ihmiset jonottavat sankoin joukoin. Mekin jossain vaiheessa mietimme, jos kävisimme siellä, mutta meillä riitti tekemistä muutenkin. :D Nähtiin ainakin ulkoa päin, vaikka olisi ollut varmasti ihan kiva sisältäkin.

Löydettiin lopulta penkki! Kyllä vain, etsimme penkkiä. :DDd Tuntui vähän hölmöltä suunnistaa kartan avulla PENKILLE. Mutta sinne lopulta päästiin ja kyseessä on siis Fault In Our Stars- penkki eli suomeksi Tähtiin kirjoitettu virhe -elokuvassa ollut penkki, jossa näyttelijät istuivat ollessaan Amsterdamissa. Mietittiin, että miten kohtaus on kuvattu, kun metrin päässä penkistä on kanava, mutta luultavasti kanavan toiselta puolelta. Aika kämänen penkki oli, luulin että olisi ollut hienompikin! Mutta se oli ainakin alkuperäinen siinä elokuvassakin. =)
Siihen oli kiinnitetty lukkoja ja kirjoiteltu fraaseja elokuvasta. Meitä ennen penkin luona oli joitain muita tyyppejä ja odotettiin, että he lähtevät. Sitten sen jälkeen yksi tyttö tuli kysymään meiltä, että halutaanko sen ottavan meistä kuvan siinä penkillä. Tyttö näytti hyväntahtoiselta ja viattomalta, joten ojensin hänelle kameran ja hän otti meistä kuvan ja ojensi sen takaisin. Ei viskannut kanavaan tai lähtenyt juoksemaan sen kanssa karkuun. :D Ihan kenelle tahansa ei kuitenkaan uskalla kameraansa antaa Suomessakaan.

Tämä oli jo sitä luokkaa, että piti ihan kuva ottaa! Oltiin menossa Albert Heijn -kauppaketjun kauppaan ja ikkunassa lukee Welkom (luultavasti hollanniksi) ja alapuolella TERVETULOA! Kyllä pisti vähän silmään, Suomi mainittu! :D Ainut huono asia tuossa kauppaketjussa oli se, että siellä ei käynyt Visa Electron! Meidän täytyi siis maksaa aina käteisellä ruokaostokset, mikä oli hieman huono juttu, koska käteistä oli rajallinen määrä eikä mielellään haluttu nostaa paikallisesta automaatista, jos ei ole aivan pakko. Lopulta käteiset riittivät, koska maksettiin aina kortilla, kun se vain suinkin toimi. Minulla jäikin vielä niin paljon käteistä,  koska Englannissa vaihtui valuutta (mikä maa mikä valuutta... :D), eikä minun ei tarvinnut nostaa edes lentokentällä rahaa, että saan maksettua bussin Helsinki-Vantaalta Putaalle. :D

Uuh nam, ihania macaronseja! Mari osti ihan oikean macaronsin jonkinlaisesta leipomosta Pariisissa, oli ilmeisesti hyvää. Minäkin sain syödä noita ja tuoteselostekin löytyi myös englanniksi niin ei tarvinnut hollanniksi alkaa tavaamaan. :D Oli kyllä hyviä! =)

Luettiin netistä ja hotellivirkailija kertoi meille, että Jordaanin vanha kaupunki on näkemisen arvoinen. Ja sinne tosiaankin kannatti mennä! Se oli niin ihana paikka, että olisi tehnyt mieli mennä sinne uudestaankin, mutta sinne kesti hetken aikaa kävellä. Siellä oli ihan erilainen meininki kuin ydinkeskustassa; siellä oli rauhallista, hiljaista, ihmisillä ei ollut kiire mihinkään, pyörät ajoivat rauhallisesti, lapset leikkivät sovussa ja ihmisillä oli aikaa jutella toisilleen, autoja ei kulkenut tai ne ajoivat rauhallisesti, ei kamalaa liikenteen pauhantaa eikä tarvinnut henkensä edestä varoa sata lasissa kiitäviä pyöräilijöitä.
Varsinaisia pyöräkaistoja ei edes ollut, koska vanhassa kaupungissa niitä ei ole tarvittu. Rakennukset olivat aivan ihania, niitä olisi voinut katsella koko päivän ja käveleksiä ympäri Jordaania ihan haltioituneena. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä takaisin keskustaan ja vastassa oli pienimuotoinen kulttuurishokki, kun kaupunki heräsikin yhtäkkiä "eloon" kaikkine äänineen ja liikenne oli vilkkaampaa. Sitä melkein unohti olevansa suurkaupungissa, mutta siihen piti totutella äkkiä uudelleen, ettei heitä henkeään. :D

Täysin samaa mieltä tuosta kyltistä. :D

Käytiin myös todella pitkällä kukkatorilla! Se oli varmasti kilometrin mittainen ja jatkui tuonne kanavaa pitkin eteenpäin. Sitä kutsuttiin kelluvaksi kukkatoriksi, koska tori oli puoliksi veden päällä, kuten huomaatte. Siellä myytiin jos minkäkin näköistä kukkasipulia ja siemeniä ja kukkaruukkuja ja kaikennäköistä krääsääkin. Kuitenkin kukkaan liittyvää. Me ostettiin meidän äideille kukkasipuleita tuliaisiksi Amsterdamista, mutta ne homehtuivat matkalla!! :DDd Marin sipulit olivat enemmän homeessa kuin minun, mutta se johtui varmaan siitä, että laitettiin ne muovipussiin ettei koko kassi ole kukkasipulin roskissa. Ne olisi pitänyt ilmeisesti säilyttää väljemmin ja ilmavammin (parhaatkin kukka-asiantuntijat, Ahkera Liisa ja Toimelias Pirkko :DDd), mutta äiti istutti ne mummon luokse ja saa nähdä lähtevätkö ne kasvamaan. :D




























































































Luin netistä ennen reissua, että Rijksmuseumin takana on hienot Iamsterdam -kirjaimet, jotka halusimme lähteä tsekkaamaan (nopeasti). Museon etupuolelta meni kävely- ja pyörätie museon läpi museon takapihalle ja siellä avautui aivan IHANA maisema! (pieni etukäteispaljastus: viivyimme täällä Museumpleinillä yli kaksi tuntia)

Siellä oli aivan ihana puutarha! Mentiin istumaan tuonne penkeille ja ihailtiin vain tuota vihreää maisemaa ja ihanaa aurinkoista säätä. Hetken aikaa siinä istuttuamme kaksi tyttöä tuli luoksemme ja kysyivät, että onko meillä hetki aikaa, kun he tekevät koulun puolesta tutkimusta. Todettiin, että onhan tässä aikaa ja tytöt kertoivat, että he tekevät tutkimusta ilmeisesti siitä, mikä turisteja tuo Amsterdamiin ja mikä siellä maksaa, mikä on hienoa ja mikä ei niin hienoa. He kysyivät, olemmeko turisteja, miksi olemme tulleet Amsterdamiin, mistä olemme siellä tykänneet ja mistä emme, mihin meillä menee eniten rahaa reissussa, miten majoitumme ja kun vastailimme kysymyksiin, he kyselivät vielä miten syömme ja suosittelivat muutamia halpoja ruokapaikkoja, jotka voisivat sopia myös reppureissaajien kukkarolle. He olivat todella mukavia ja saimme selvää heidän kysymyksistään ja osasimme toivon mukaan myös niihin vastata niin, että vastauksista oli heille jotakin hyötyä. He toivottivat meille hyvää loppureissua ja oli kyllä todella mukavaa jutella ihan noin lonkalta ihan uusille ihmisille! Tuli ihan huippu fiilis, kun ihmiset ovat noin avoimia ja mukavia.

Ja vaikka lukion englanti, YTL ja yo-kuuntelu pilaavat motivaation opiskella englantia ja kuuntelun perusteella olen ihan surkea englannissa enkä selviäisi vuorovaikutustilanteista, niin voisin sanoa muutaman painavan sanan ja todeta, että hitto vie minähän selviän täällä. Ymmärrän mitä ihmiset minulle puhuu ja osaan vastata, jos joku minulta jotain kysyy tai joku minulle puhuu, osaan puhua erilaisista aiheista ja esittää vastakysymyksiä. En pelkää vuorovaikutustilanteita vaan kohtaan ne sitten kun ne tulevat tai jopa hakeudun niihin. Kykenen puhumaan pitkän ajan putkeen englantia ja kykenen sitä myös kirjoittamaan ja sitä ymmärtämään, eikä mikään Ylioppilastutkintolautakunta voi sitä fiilistä minulta viedä, pudottaa se minun huono yo-kuuntelu englannin arvosanaani sitten tai ei. Se on huikein fiilis huomata, että minä osaan ja minä selviän englannilla elämässä. Ketään ei kuitenkaan enää tulevaisuudessa kiinnosta, minkä arvosanan kirjoitin englannin ylioppilaskirjoituksissa, vaan se merkkaa, miten hyvin osaan kieltä käyttää ihan oikeassa elävässä elämässä. :)

Tämä suihkulähde oli huippu! Tuo vesi välillä aina loppui toiselta sivulta ja välillä kaikilta sivuilta ja alkoi sitten uudestaan. Tuonne sisään siis pääsi menemään ihmisiä ja mekin sinne mentiin! Sinne vaan tahtoi jäädä loukkuun, koska kun vesi loppui, niin se alkoi melko pian uudestaan ja piti vain juosta äkkiä, ettei se ehdi alkaa uudestaan ennen kuin pääsee suihkukohtien yli!

Tässä nämä must see I Amsterdam- kirjaimet. Niistä oli melkeinpä mahdotonta saada kunnollista kuvaa kokonaisuudessaan, koska ihmisiä oli koko ajan niin paljon.

Asiaan kuuluva selkäreppu! Amsterdam ;)

Joo en kommentoi tätä kuvaa..... :DDDDd Otin Marista kuvaa Rijksmuseumille päin ja taakse ilmestyi jotain paikallisia jannuja ilmeilemään. :DDDDd Nauroin ja Mari kääntyi katsomaan, niin pojat vaan jatkaa temppuilujaan ja näitä kuvia oli useampikin.. :D No, lopulta sitten onnistuttiin ottamaan melkein järkevä kuva...

Rakastan tätä maisemaa. Tämä oli niin ihana paikka, ettei täältä olisi tehnyt mieli lähteä pois. Näin kolmisen päivää Amsterdamissa olleena meidän mielipide on se, että tuo oli kaikista parhain ja kaunein paikka koko kaupungissa. Ihanan rauhallinen, kaunis ja kaikin puolin upea.

Onko tuolla punatakkisella naisella toppatakki? ;o :D

Kyllä me hetken aikaa tuossa päiväiltiin, että mikä olet?! Ollaanko me tosiaankin Amsterdamissa, kun tien toisella puolella on Iittala, suomalainen kauppa? :D No, siellä se joka tapauksessa oli. Kuvatodiste piti kuitenkin ottaa, sen verran hämmästytti meitä.
ps. nuo vaaleanpunaiset puut ylemmässä kuvassa olivat ihania ♥

Tämä taideteos oli Vondelparkissa, ihanassa puistossa kaupungin laidalla. Tuohon oli tuotu kaikenlaisia löytötavaroita; hanskoja, avaimia jne. Tuonne puistoon kävellessä oli joku ruokapaikka "Small talk and eating house" ja todettiin, että se ei taida olla suomalaisten paikka. xD

Museumplein ja Vondelpark olivat ihania paikkoja, mutta sen verran kaukana, että sinne ei ehtinyt enää seuraavana päivänä kävellä, kun oli toinen puoli kaupungista vielä näkemättä. Ei olisi tehnyt mieli lähteä tuolta puistosta ollenkaan pois, kun pääsi istumaan tuonne kukkaistutusten keskelle. Amsterdam oli täynnä paikkoja keskellä kaupunkia, joihin pystyi tulla rauhoittumaan ja näkemään rauhallista ja oikeaa hollantilaista maailmanmenoa ilman, että liikenne tai jatkuva kiire pilasi sitä. Kaupunki oli paljon viihtyisämpi kuin Pariisi, vaikka oli sekin hieno paikka. Ihmisillä oli vain vähän liian kiire koko ajan ja meidän reittimme varrelle ei juurikaan rauhallisia viheralueita sattunut. Emme olleet aiemmin Amsterdamissakaan liikkuneet, mutta rauhallisia viheralueita ei tarvinnut etsiä - ne löysivät meidät.

Mentiin tuon kuuden tunnin kaupunkivaelluksen jälkeen makaamaan hotellille vähäksi aikaa ennen kuin lähdettiin uudelleen etsimään jotain ruokaa. Löysimme hyvän kiinalaisen ravintolan, jossa ruoka oli hyvää, mutta halpaa ja kaiken lisäksi se on turvallista myös tällaiselle maitovammaiselle ihmisille, koska itämaisissa ruuissa ei käytetä maitoa.
Kävelimme Amsterdamin kauppakävelykadun Kalvertorenin läpi takaisin hotellille ja päätimme huomenna tulla kiertämään sitä perusteellisemmin. Jalat huusivat jo hoosiannaa tämän päivän kävelystä, joten shoppailukierros sai jäädä jo seuraavan päivän ohjelmaan.

Illalla käytiin etsimässä postilaatikkoa postikorteille Centraal Stationilta, mutta ei sitä kuitenkaan löydetty. Kysyttiin sitten hotellille mennessä samaiselta tyypiltä, jota aiemmin kehuin, että missä olisi lähin postilaatikko. No, kuulemma Centraal Stationilla. Sanottiin, että käytiin siellä juuri, mutta ei nähty. Mies kuvaili laatikkoa punaiseksi ja kysyi meiltä, kysyimmekö me keneltäkään. Todettiin, että no ei kysytty! Mies oli että voi hyvä tavaton teidän kanssanne ja naurettiin, että olisi pitänyt sanoa sille, että "Ei, ei me kysytty. Me ollaan kuule Suomesta. Siellä ei paljoa apua kysellä." :DDd Voimme lähteä Suomesta, mutta Suomi ei lähde meistä eiku.
No ei, kyllä me reissussa apuakin kysyttiin. Postilaatikko tosin löytyi seuraavana päivänä ilman avun kysymistä - kyllä, sieltä Centraal Stationin pihasta. Punainen peltilaatikko, aivan kuten meille kerrottiinkin.

Kuitenkin tätä postilaatikkoa metsästettäessä oli jo pimeää ja kaupungin valot valaisivat mukavasti kanavia ja siellä lilluvia paatteja. Ensivaikutelma kaupungista piti ja lähdimme hotellille  odottelemaan seuraavan päivän koitoksia. Ja pesemään pyykkiä, koska Paris happened. Saatte ehkä pientä kuvamateriaalia siitä sessiosta seuraavassa postauksessa, mutta siitä ei kyllä nauramatta selvitty.. :D

Palataan Amsterdam-postauksen toisessa osassa! =)
Jättäkää myös kommentteja, mitä te tykkäsitte Amsterdamista tämän postauksen perusteella!

See you guys! xx

- Heidi